20v ja 35v

En edes tiedä mistä aloittaa. Noh, olen 20-vuotias nainen ja opiskelen. Miesystäväni on 35 vuotta ja työtön. Asumme yhdessä Oulussa. Isosta ikäerosta huolimatta olemme kuin luodut toisillemme. En ole ikinä tavannut näin ihanaa miestä jonka kanssa voi oikeasti keskustella ihan mistä vain ja olla oma itsensä. Mutta mennäänpäs nyt asiaan.

Onglemana on mieheni työttömyys,perhe ja hänen ystävänsä. Aina kun olemme menossa hänen vanhempiensa ja muun perheen luokse, minulle tulee hieman ulkopuolinen olo. Johtunee siitä, että olen porukan nuorin. Mieheni veljillä ja siskolla on jo naiset ja lapsia, eikä ikäeroa ole niin paljon heidän välillään.

Esimerkiksi ruokapöydässä jutellessa olen aivan pihalla keskusteluista en osaa, enkä uskalla heittää mihinkään väliin mitään, koska olen niin nuori. Saattaisin heittää jotain noloa tai typerää. Tulen itse puoliksi toisesta kulttuurista ja kun meille tulee joku kylään, niin äitini ja koko perheeni ottaa vastaan, pöytä on täynnä ruokaa olo on leppoisa ja otetaan vieras huomioon. Tuntuu oudolta, että mieheni perheessä on niin erilaista, vaikkei he sitä tahallaan tekisikään. Tuntuu myös todella omituiselta ja vaikealta kaveerata reilusti vanhempien ihmisten kanssa, koska eiväthän he ole samanlaisia kuin miesystäväni luonteeltaan tai minä.. He ajattelevat varmasti päässään miksi mieheni on tekemisissä noin paljon nuoremman naisen kanssa.

Se sattuu minuun, että toinen mieheni veljistä on seurustellut muutaman kuukauden naisensa kanssa ja se nainen on jo päässyt perheeseen paremmin sisälle kuin minä, joka on serustellut miehensä kanssa jo vajaa 3 vuotta, mutta nainen onkin minua vanhempi ja hänellä on jo lapsi. Siinä onkin jo yhdistäviä tekijöitä. Mutta harmittaa katsoa sivusta moista.

Sitten on vielä tämä työttömyysjuttu. Raha ei ole minulle kaikki kaikessa, mutta olisihan se mukavaa jos oma mies kävisi töissä, varsinkin kun itse opiskelen. Elämme melko köyhää elämää ja minua pelottaa, että meidän tulevaisuus on nyt minun varassani. Harkitsen jo jopa opintolainan ottamista, jotta voisimme elää hieman paremmin ja sillon tällöin matkustaa ulkomaille. Kyllä mieheni silloin tällöin jotain tekeekin, mutta sittenkun on lapsia niin ei taida kerran vuodessa 2kk työpätkä paljon auttaa.

En ole koskaan avautunut nettipalstoille mistään, mutta nyt sydäntä riipaisee ja mieli on paha jatkuvasti. Haluaisin jopa erota, mutta sitten samaan aikaan tiedän että eivät nämä syyt ole painavia syitä eroamaan ihmisestä jota rakastaa. Eihän rahalla tai muilla ihmisillä ole loppu peleissä väliä.. Voi myös olla, että paisuttelen asiaa liikaa päässäni, mutta tuntuu siltä että teen sen aihesta..