Hei!
Olen ollut naimisissa 14 vuotta. Puolisoni tapasin ollessani 18-vuotias, hän on minua 10 vuotta vanhempi. Ajattelin pitkään löytäneeni unelmieni miehen, elämä oli nopeatempoista ja jännittävää. Sitten asetuimme aloillemme ja perustimme perheen, mies auttoi aina kaikissa kotitöissä, tehtiin remonttia ja laitettiin kotia.
Esikoisen täyttäessä 4 tuntui siltä kuin mies olisi pikkuhiljaa hiipunut pois, hän oli kaikki päivät ja yöt töissä kotona ei jaksanut mitään. Myös minä olin palannut takaisin töihin, tein työt, kotityöt, hoidin kaikki talouden juoksevat asiat. Kaksi vuotta sitten tuntui siltä, että pää hajoaa en enää tuntenut miestäni kohtaan minkäänlaista halua. Idiootti hain ratkaisuksi asunnon vaihdon, se varmasti freesaisi perhe-elämässä kaiken. Hankin yksin välittäjän, siivosin yksin asunnon esittelykuntoon kerta toisensa jälkeen, sain asunnon myytyä, hankin meille uuden asunnon, tein muuttoilmoitukset, ilmoitukset sähköyhtiöön, vuokrasin muuttolaatikot, pakkasin kolmion tavarat, sovin muuttopäivän ja varasin muuttofirman, hankin uuteen asuntoon remonttifirman tein kaikki maali, ja kalustevalinnat, ehkä selvää että sovin myös kaikki lainaneuvotteluajat. Mies raahusti perässä, pyysin tekemään jotain yksinkertaisia asioita kuten valaisimen kiinnittäminen kattoon ja jankutin niin kauan kunnes se oli tehty. Samaan aikaan tein töissä vaativaa esimiehen sijaisuutta. Muuton, remontin, työn ja lasten- sekä kodinhoitovastuun alla väsyin, sairastuin työuupumukseen ja keskivaikeaan masennukseen. Päätin lopettaa esimiestyöt ja palata työntekijäksi. Mies vastusti tätä, hänen mielestään minun ei olisi pitänyt luovuttaa, hänelle tuntui olevan kovin tärkeää se että palkkani putoaisi 500€. Lopetin silti, ja aloin toipumaan. Nyt vuosi uupumisen jälkeen huomaan olevani saman ahdistuksen keskellä: minä yksin siivoan koko kodin, imuroin ja pyyhin lattiat, pesen ikkunat, pesen vessan, kuuraan suihkun kaivon, ostan kaiken irtaimiston kotiin, ostan kaikki lasten vaatteet ja harrastusvälineet, maksan lasten harrastukset, sovin lasten menot niin kouluun, iltapäiväkerhoon kuin harrastuksiinkin, ilmoitan kaikki lasten työ- ja loma-ajat tahoille joille ne pitää määräaikaan mennessä ilmoittaa, käyn kaikissa kehityskeskusteluissa, tarkistan lasten läksyt ja allekirjoitan kotiin tulevat lomakkeet, kilpailutan sähkösopimukset, huolehdin vakuutukset niin kotiin kuin autoonkin ja maksan ne, huolehdin veroehdotuksen oikeellisuuden ja korjaan ne niin omani kuin puolisonikin. Ainoa asia mitä mieheni tekee on ruoka, hän tykkää kokata, keittiön siivoamisesta hän ei pidä minä teen sen, niin ja hän vie pyykit kuivumaan ja tuo ne kuivaushuoneesta takaisin- ei koskaan tosin laita kaappiin, minä teen sen.
Ja minä tässä pohdin, että miksi minä olen tämän ihmisen kanssa? Ihmisen joka maksaa henki/sairasvakuutuksesta 360€ vuodessa (minun hankkimani), mutta ei ole kertaakaan EI KERTAAKAAN hakenut itselleen kuuluvia korvauksia mm. lääkekuluista koska on niin saamaton, hän vain sanoo "kyllä minä ne haen" ja paskat hän mitään hae, kun ei hänellä ole yhdestäkään lääkkeestä otettu edes lääkelaskelmaa ja suurin osa on jo vanhentuneita sillä korvauksia on aikaa hakea 1 vuosi lääkeostosta. Hän siis heittää vuodessa satoja euroja menemään ihan silkkaa laiskuuttaan. Minusta ei ole kovinkaan vaikeaa avata tietokonetta ja nakutella vakuutusyhtiön verkkopalveluun oma tilinumeroni, hänestä ilmeisesti on.
Niin minä vain mietin, että olenko minä kohtuuton. Mutta kun minusta tuntuu kuin minä hoitaisin kolmea lasta, joista vain 2 olen synnyttänyt. Olen kohta 34, mieheni 44. En tunne häntä kohtaan minkäänlaista intohimoa, en mitään, en vaikka olen yrittänyt aviovelvoitteitani toteuttaa. Hän kyllä himoitsee minua, mikäs siinä himoitessa sirpakkaa kodinhengetärtä. Tunnen itseni täydeksi idiootiksi.
Saamaton mies
38
2813
Vastaukset
- Gösses
Voi härregyyd. Olet oikeassa, että tuo on sietämätön tilanne. Se ei myöskään muutu ilman että SINÄ teet dramaattisia toimenpiteitä suuntaan tai toiseen, koska miehellä ei ole motivaatiota muuttaa itselleen helppoa tilannetta. Vaihtoehdot lienevät ainakin nämä:
1) Päätät, ettet halua enää edes yrittää, ja eroat sen kummempia keskustelematta tai kyselemättä.
2) Ilmoitat (et siis kysy että voitaisiinko, vaan ilmoitat) että työnjakoonne täytyy tulla radikaali muutos, tai suhde ei jatku. Ei siis mitään pientä viilausta, vaan selkeä uusi vastuunjako, jossa sitten kanssa pysytään. Mikäli mies tästä ämpyilee, niin kerro että ilman isoa muutosta eroatte. Sinun näkökantasi ON perusteltu.
3) Mikäli kakkoskohdasta keskusteleminen tai sovittujen asioiden täytäntöönpano ei onnistu, niin kannattaa mennä puhumaan parisuhdeterapeutille tai muulle neuvojalle. Ulkopuolinen näkökulma voi auttaa.
Muista joka tapauksessa, että jos ei hommasta tule mitään, niin et oikeasti menetä kovin paljoa eroamalla. Olet hoitanut muitakin isoja järjestelyasioita perheesi elämässä, ero on vain yksi niistä. - mikset eroa?!
Et selvästikään rakasta miestäsi, vaan halveksit häntä. Suosittelen eroa.
- apina3
Olen miettinyt eroa jo pitkään, mutta jättänyt pohdinnan vain haaveen tasolle lasten ja appivanhempien takia. Lapset varmaan ymmärrätte, haaveena on ollut voida tarjota heille ehjä koti ja appivanhemmat taas ovat erittäin ihania ihmisiä jotka pitävät minusta kovasti (anoppi on sanonut, että pelastin hänen poikansa "ilman sinua hänestä ei olisi tullut koskaan mitään") heh hän on varmaankin oikeassa, appiukko on sairastanut viimeisen vuoden ja heidän toinen lapsensa veti juuri maton alta tekemällä vararikon, eläessään tyylillä rahaa on (mutta ei sitä sitten ollutkaan). Niin tuntuu pahalta ajatus siitä, että tuottaisin näille rakkailleni huolta.
Yritin puhua tästä tilanteesta miehelleni puolisen vuotta sitten. Silloin oli tilanne sellainen että hän tuli toistä 16.30 ja lähti sinne uudestaan klo 20, tuli töistä kotiin joskus puolen yön jälkeen joskus vasta 03.00 ja lähti taas aamu kahdeksalta. Työntekijänähän hän on erittäin pidetty ja ahkera, tekee kaikkien muidenkin työt ja varmaan kuvittelee saavansa siitä joskus ansiomerkin. Silloin lapset kärsi tästä isin poissa olosta jo niin että nuorimmainen valvoi öisin odottaen milloin isi lähtee, minne isi lähtee, milloin tulee jne. minä sain sitten olla selittelemässä, että isi on ylitöissä taas.
No yhtenä yönä sitten klo 02 kohtasin hänet ja pyysin selitystä sille mitkä ovat hänen arvonsa, onko hänellä kenties suhde (salaa toivoin sitä). Hänen reaktionsa oli minulle yllättävä ja loukkaava, hän ivallisella äänensävyllä totesi "no hyvä kun avaat suusi jos asiat on noin huonosti". Tämä ylimielisyys ja ivallisuus vetivät maton ihan kokonaan jalkojen alta enkä saanut siinä sitten sanottua mitään. Suhteen hän kiisti jyrkästi. Se mies jonka kohtasin 18-vuotiaana ei olisi ikinä koskaan puhunut minulle niin kuin hän puhui. Asiat kuitenkin muuttuivat, hän lopetti öiset ylityönsä ja hetken kaikki tuntui paremmalta. Nyt ylityöt ovat taas tulleet kuvioihin, hänellä soitetaan milloin mistäkin asiasta ja pyydetään apuun. Nytkin hän on ylitöissä, lähti klo 21 ja tulee ties milloin. Sinällään hyvä, sillä voin nyt mennä nukkumaan eikä tarvitse keksiä tekosyitä haluttomuudelle.
Enkä minä tiedä halveksinko minä häntä, hän on noin yleisesti hirveän pidetty mies huumorintajuinen, leppoisa, tulee toimeen kaikkien kanssa. Minusta tuntuu siltä etten tunne häntä enää.- mek
Yksi tapa on että jätät miehen asiat hoitamatta eli et tee veroilmoitusta hänen puoleataan , hänen pyykit pesemättä , ja kaiken muunkin ja jos tulee sanomista niin kerrot että aikuinen ihminen osaa itse hoitaa nämä asiat ja se siitä.
- Hiirimamma
Minusta taas nuo appivanhemmat kuulostavat törkeiltä! Miten voivat sanoa omasta lapsestaan, ettei tästä olisi tullut mitään? Miehesi on ollut 28v tavatessanne, hänellä kokonainen elämä edessään- elämä joka on mahdollista rakentaa monin tavoin. Jos mies ei olisi tavannut sinua, hän olisi rakentanut elämästään toisenlaisen, et sinä mikään välttämättömyys ole. Tiedät sen varmaan itsekin.
Mutta että äiti/isä sanoo, ettei pojastaan tulisi mitään! Minun poikani on 14 ja minusta hän on jo jotain! Ollut aina. Erilainen kuin minä, oma persoonansa, opettaa minulle uusia näkökulmia.... Hän todellakin on jotain, aivan kuten kaikki muutkin.
Minusta ei ole ihme, että miehesi pyrkii sitten loistamaan töissä eikä kotona, jos omat lähimmäiset ovat noin asenteellisia. En toki tiedä, miten sinä häneen suhtauduit, tuo vanhemman suusta tullut kommentti vaan karahti korvaan näin äitinä itsekin...
- kicky1
Voi hyvänen aika. Ei ihme jos ahdistaa ja vituttaa. Miten ihmeessä olet antanut tilanteen mennä noin pitkälle ja pitkään? Pelkäätkö että hän hylkää sinut, jos et tee hänelle kaikkea valmiiksi? Jotain sinä pelkäät kovasti. Itse en ikimaailmassa suostuisi tuollaiseen, aika nopeasti alkaisin kertomaan toiselle osapuolelle, että nyt ei mee muuten oo hommissa enää mitään järkeä.
- Weerees
Komppaan edellistä, olet totuttanut miehes liian hyvälle. Hän ei varmaan tajua
Itsekään, miten paljon kaikkea teet. On myös mahdollista, että hänen oma äitinsä
On ollut hyvin ahkera ja hän on siten omaksunut ajattelutavan, ettei naiset
Väsy kotitöihin, nehän tekee niktä vähän niin kuin "siinä sivussa".
Toisaalta, miehes tekee paljon ylitöitä ja on siksi varmasti väsynyt. Mitään oleellista
Muutosta kodin töiden jaossa tuskin tapahtuu, ennen kuin hän lopettaa ylityöt
- apina3
Miehen äiti on tosiaan tehnyt pojalleen kaiken, jopa silittänyt hänen alusvaatteensa aikoinaan. Appiukko on kuitenkin ahkera mies, tekee aina kotitöitä, pihatöitä ja aivan varmasti hoitaa itse vakuutuksensa ja veroasiansa. Miehen mallin pitäisi siis olla kunnossa. Miehenikin oli ennen toimelias, mutta nykyään hän ei tee yhtään mitään.
Tein pari kuukautta sitten kokeen, lopetin vessan siivouksen. Ajattelin, että mieheni jossain vaiheessa herää ja sen siivoaa jos minä en sitä tee. Kului 4 viikkoa. Vessa oli törkyinen, kusivanat valuivat pöntön reunoja mutta ei, mieheni ei siltikään siivonnut vessaa. 4 viikon jälkeen en kestänyt enää, pakko oli siivota itse, alkoi hygienia olemaan jo niin olematonta.
Silloin kun sairastin työuupumusta enkä jaksanut tehdä kotitöitä totuttuun malliin, koti oli sotkuisempi kuin yleensä ei mikään sikolätti siltikään. Yhtenä iltana mieheni totesi minulle ohimennen "vittu kun ahdistaa tämä sotku". Vedin totaaliset kilarit, aloin siivoamaan raivon vallassa, imuroin, pesin kaikki lattiat miehen sönkätessä vieressä "en minä nyt tarkoittanut että nyt pitää alkaa siivoamaan". Siivosin silloin koko kodin 3 tuntia siihen meni. Sen jälkeen en ole saanut enää näitä "vittu kun ahdistaa" kommentteja ei sillä että niihin ikinä olisi aihettakaan.
Tämä ei vain voi jatkua näin, tajuan sen. Parisuhde ei voi toimia jos toinen pitää yllä hotellia täyshoidolla ja toinen vain elelee siellä. Tämä on täysin väärin minua ja naiseuttani kohtaan. Kun en voi tuntea minkäänlaista kunnioitusta toista kohtaan, en myöskään pysty tuntemaan seksuaalista halua. Jos saisin edes joskus jonkun eleen siitä, että mies tajuaa minun tekemäni työnmäärän arkemme eteen. Mutta ei, ei kukkia, ei ravintola-illallisia, ei kiitosta. Vain loukkaantunutta tuhinaa kun kehtaan kertoa hänelle minkälainen summa häneltä on jäänyt saamatta vakuutuskorvauksia oman saamattomuutensa tähden.
Olen nyt ostanut kaikille 10:lle sukulais- ja kummilapselle joululahjat ja paketoinut ne, olen myös ostanut appivanhempien joululahjat ja paketoinut ne. Olen ostanut, kirjoittanut ja lähettänyt joulukortit kaikille sukulaisillemme, minun ystävilleni ja kyllä myös hänen ystävilleen. Aion hakea lasten kanssa perjantaina joulukuusen ja sitten koristelemme sen. Annoin miehelleni kaksi viikkoa sitten tehtäväksi varata aatolle joulupukki, äsken kun kyselin onko homma hoidettu sain vastaukseksi "en ole ehtinyt vielä". Taidanpa seuraavaksi siis metsästää meille joulupukin ennen kuin lähden omaan 8 tunnin työvuorooni.- mek
Miehenä en ole koskaan huolehtinut joulukorteista ja kun aikoinaan teksitviestit tuli niin laitan sellaisen kun on halvempi ja aikuisille henkilöille ei joululahjoja osteel puoliso lukuunottamatta.
- ...
mek kirjoitti:
Miehenä en ole koskaan huolehtinut joulukorteista ja kun aikoinaan teksitviestit tuli niin laitan sellaisen kun on halvempi ja aikuisille henkilöille ei joululahjoja osteel puoliso lukuunottamatta.
Ja se siitä.
- joulukortit turhia
Olet katkera marttyyrivalittaja. Miehesi tekee paljon töitä kodin ulkopuolella, mikset ole hänelle kiitollinen siitä panoksesta?! Ei ihme sekään, että miehesi haluaa olla jatkuvasti ylitöissä, kun kotona on jatkuvasti marmattava puoliso.
Kotityöt kuuluvat aikuisen elämään automaattisesti, ei niistä tarvitse odottaa kiitosta, kunniaa ja kumarruksia. Kotitöitä tehdään yhteisen hyvän nimissä, pyyteettömästi, haluna tehdä kaikkien elämä mieluisammaksi. Jos miehesi ei niihin osallistu, se on hänen asiansa. Toista ei voi muuttaa, joko hyväksyt tämän tai eroat.
Miksiköhän mies ei enää tee mitä ennen? Ehkä hän on väsynyt omista yötöistään ja lopettanut siitäkin syystä, kun sinä määräät kaikesta kumminkin.
Ehkä miehesikin haluaisi olla enemmän kotona, kun lopetat tuon takakireän vinkumisen ja hössötyksen, ottaisit rennosti miehen vieressä köllien ja silitellen..
Ja muuten.. yksinhuoltajat tekevät ihan kaiken yksin, ei ole kukaan auttamassa. Et ole sen suurempi sankari, kuin tuhannet yksinhuoltajatkaan.
Lapsillasi ei ole ehjää kotia, vaan painostava ja riitaisa kasvuympäristö, joka on heidän kehitykselleen haitaksi. - Weerees
joulukortit turhia kirjoitti:
Olet katkera marttyyrivalittaja. Miehesi tekee paljon töitä kodin ulkopuolella, mikset ole hänelle kiitollinen siitä panoksesta?! Ei ihme sekään, että miehesi haluaa olla jatkuvasti ylitöissä, kun kotona on jatkuvasti marmattava puoliso.
Kotityöt kuuluvat aikuisen elämään automaattisesti, ei niistä tarvitse odottaa kiitosta, kunniaa ja kumarruksia. Kotitöitä tehdään yhteisen hyvän nimissä, pyyteettömästi, haluna tehdä kaikkien elämä mieluisammaksi. Jos miehesi ei niihin osallistu, se on hänen asiansa. Toista ei voi muuttaa, joko hyväksyt tämän tai eroat.
Miksiköhän mies ei enää tee mitä ennen? Ehkä hän on väsynyt omista yötöistään ja lopettanut siitäkin syystä, kun sinä määräät kaikesta kumminkin.
Ehkä miehesikin haluaisi olla enemmän kotona, kun lopetat tuon takakireän vinkumisen ja hössötyksen, ottaisit rennosti miehen vieressä köllien ja silitellen..
Ja muuten.. yksinhuoltajat tekevät ihan kaiken yksin, ei ole kukaan auttamassa. Et ole sen suurempi sankari, kuin tuhannet yksinhuoltajatkaan.
Lapsillasi ei ole ehjää kotia, vaan painostava ja riitaisa kasvuympäristö, joka on heidän kehitykselleen haitaksi.Totuus taitaa olla jossain tämän näkökulman ja aloittajan näkökulman välissä.
Joka tapauksessa, on todella hankalaa asua semmoisen ihmisen kanssa, jonka
Siisteyskäsitykset ovat hyvin erilaiset kuin omat. - aivan turhaa
joulukortit turhia kirjoitti:
Olet katkera marttyyrivalittaja. Miehesi tekee paljon töitä kodin ulkopuolella, mikset ole hänelle kiitollinen siitä panoksesta?! Ei ihme sekään, että miehesi haluaa olla jatkuvasti ylitöissä, kun kotona on jatkuvasti marmattava puoliso.
Kotityöt kuuluvat aikuisen elämään automaattisesti, ei niistä tarvitse odottaa kiitosta, kunniaa ja kumarruksia. Kotitöitä tehdään yhteisen hyvän nimissä, pyyteettömästi, haluna tehdä kaikkien elämä mieluisammaksi. Jos miehesi ei niihin osallistu, se on hänen asiansa. Toista ei voi muuttaa, joko hyväksyt tämän tai eroat.
Miksiköhän mies ei enää tee mitä ennen? Ehkä hän on väsynyt omista yötöistään ja lopettanut siitäkin syystä, kun sinä määräät kaikesta kumminkin.
Ehkä miehesikin haluaisi olla enemmän kotona, kun lopetat tuon takakireän vinkumisen ja hössötyksen, ottaisit rennosti miehen vieressä köllien ja silitellen..
Ja muuten.. yksinhuoltajat tekevät ihan kaiken yksin, ei ole kukaan auttamassa. Et ole sen suurempi sankari, kuin tuhannet yksinhuoltajatkaan.
Lapsillasi ei ole ehjää kotia, vaan painostava ja riitaisa kasvuympäristö, joka on heidän kehitykselleen haitaksi.Samaa mieltä sun kanssa. Ap on ihan omasta halustaan ottanut kaikki asiat hoidettavikseen. Ja nyt kun väsyy itse, syy onkin miehessä. Eli katse peiliin ja marttyyrin viitta harteilta pois.
Ap: kuinka monesti olet silloin kun mies vielä teki jotain kotitöitä tai hoisi asioita sanonut hänelle, että ei noin vaan näin? Jos mies lupaa jotain tehdä, niin anna hänen tehdä ne omaan tahtiinsa. Älä puutu miehen tekemisiin. Hän voi jopa kokea, ettet sä arvosta etkä luota häneen, kun jokaiseen asiaan sotkeudut. Et ole todellakaan hänen äitinsä. Olet vaan ottanut kaiken hoitaaksesi ja hermostut, jos kaikki ei mene niinkuin sä haluat.
Mun mielestä sä et rakasta etkä arvosta miestäsi. Hyvänen aika, hän tekee töitä että saisi rahaa että teillä olisi helpompaa elämä. Ja sä vaan vingut.
Voin kertoa kokemuksesta, että yksinhuoltajana nuo samat asiat joudut tekemään todellakin yksin. Jopa elättämään perheen yksin. Ei auta vinkuminen yhtään. Eikä tule sankariolo.
Joulukorttien lähettäminen on kyllä aivan turhaa. - Parempi tulev
Suosittelen, että lainaat kirjastosta jonkun Susan Jeffers -itsekasvatus oppaan. Syytät miestäsi aivan kuin hän olisi vastuussa siitä, miten sinä toimit. Unohda miehesi ja tarkastele omaa toimintatapaasi. Avioliitossanne on ongelmia, mutta ongelmia on myös tavassasi elää ja toimia. Jollakin tapaa sivuutat toiset jyräämiselläsi. Olet itse rakentanut tuon kuvion, missä sinä olet kaikkivoipa ja kaiken tekevä.
- setä.
Parempi tulev kirjoitti:
Suosittelen, että lainaat kirjastosta jonkun Susan Jeffers -itsekasvatus oppaan. Syytät miestäsi aivan kuin hän olisi vastuussa siitä, miten sinä toimit. Unohda miehesi ja tarkastele omaa toimintatapaasi. Avioliitossanne on ongelmia, mutta ongelmia on myös tavassasi elää ja toimia. Jollakin tapaa sivuutat toiset jyräämiselläsi. Olet itse rakentanut tuon kuvion, missä sinä olet kaikkivoipa ja kaiken tekevä.
Juurikin näin!! Hän itse on rakentanut tuollaisen elämän ympärilleen eikä näe omassa toiminnassaan mitään korjattavaa. Vain mies on viallinen ja huono. Apn tapa on ainut ja oikea. Hän on täydellinen marttyyri.
Mitähän mies sanoisi, jos uskaltaisi? Onkohan mies onnellinen tai tyytyväinen suhteen tilaan?
Säälin perhettä. Erityisesti lapsia. - Onko perspektiiviä?
aivan turhaa kirjoitti:
Samaa mieltä sun kanssa. Ap on ihan omasta halustaan ottanut kaikki asiat hoidettavikseen. Ja nyt kun väsyy itse, syy onkin miehessä. Eli katse peiliin ja marttyyrin viitta harteilta pois.
Ap: kuinka monesti olet silloin kun mies vielä teki jotain kotitöitä tai hoisi asioita sanonut hänelle, että ei noin vaan näin? Jos mies lupaa jotain tehdä, niin anna hänen tehdä ne omaan tahtiinsa. Älä puutu miehen tekemisiin. Hän voi jopa kokea, ettet sä arvosta etkä luota häneen, kun jokaiseen asiaan sotkeudut. Et ole todellakaan hänen äitinsä. Olet vaan ottanut kaiken hoitaaksesi ja hermostut, jos kaikki ei mene niinkuin sä haluat.
Mun mielestä sä et rakasta etkä arvosta miestäsi. Hyvänen aika, hän tekee töitä että saisi rahaa että teillä olisi helpompaa elämä. Ja sä vaan vingut.
Voin kertoa kokemuksesta, että yksinhuoltajana nuo samat asiat joudut tekemään todellakin yksin. Jopa elättämään perheen yksin. Ei auta vinkuminen yhtään. Eikä tule sankariolo.
Joulukorttien lähettäminen on kyllä aivan turhaa.Joo, raha on tärkeintä. Silloin ei saa vinkua, vaikka elämä muuten meneekin ohi.
Silloin pitää rakastaa, ja arvostaa, jos toinen tekee muille töitä, töitä töitä...
- täti
Miksi aloittaja olet lähtenyt tolle tielle? Miksi teet tuon kaiken verenmaku suussasi?
ihan itseäsi saat syyttää tilanteestanne. Turha täällä kitistä ja miehelle marmattaa marttyyrin kruunu päässäsi.
Mä varmasti en miehenä haluis tulla kotiin ollenkaan kun iilmapiiri olisi tollainen.oletko kysynyt mieheltäsi et kumpi on hänelle tärkeämpää; tiptop koti ja kireä ilmapiiri vai vähemmän tiptop koti ja leppoisampi ilmapiiri.
Saa vaikutelman et oot kotinatsi, joka yksin määrittelee tehtävät kotityöt ja säkättää ihon alla kunnes tiptop tilanne on saavutettu. Säälin lapsianne. Saavat marttyyriäidin taakan harteilleen loppuiäkseen. - apina3
Missäköhän välissä monelta on unohtunut se että myös minä teen ihan samalla tavalla kokopäivätyötä kuin miehenikin??? Senkö lisäksi, että tuon pöytään 40% perheen tuloista, minun pitäisi tehdä 100% kotitöistä ja lopettaa marttyyrina vinkuminen? Ja mistä te luulette, että minä kotona vinkuisin ja jäkättäisin miehelleni. Ei kyllä minä olen ihan hiljaa ja teen vain sitten itse kun huomaan ettei toinen tee. Enkä minä mikään siisteysintoilija ole, jotkut asiat on vain pakko hoitaa jotta arki rullaa ja astmaatikkona minä en kestä sellaista pölykuormaa jossa mieheni voisi vielä hyvin elää. Sen, että meillä on pakko imuroida 2 kertaa viikossa ja pyyhkiä pölyt kerran viikossa sanelee minun keuhkoni en minä.
Jos minä vinkuisin ja jäkättäisin kotona tuskinpa tilanne edes ahdistaisi niin, että halusin siihen hakea mielipiteitä ulkopuolelta. Ja niin kuin totesin mies ei ole aina ollut tällainen, hän on suhteemme alussa tehnyt osansa ihan ilman pyytämistä. Rahahuolia meillä ei ole joten en tiedä mikä miehen sinne ylitöihin ajaa koko ajan. Tuntuu siltä, että hän haluaisi edetä urallaan ja koittaa nyt pohjustaa sitä tekemällä kaiken ja vähän enemmänkin. Minusta kyseessä on kyllä huono esimiestyökin sillä kyllähän esimiehen pitäisi katsoa leimauksia ja vetää omat johtopäätöksensä kuinka tervettä on työntekijän tehdä öisin ylitöitä 3-4 kertaa viikossa? Jos työpaikalla oikeasti oltaisiin niin pahasti töissä jäljessä, että tällaista ylityömäärää tarvittaisiin eikö se tulisi jakaa muidenkin kuin vain yhden miehen olkapäille?
Kummallisen iloisia ja koulussa hyvin menestyviä lapsia tässä painostavassa ja riitaisassa ympäristössä kasvaa. Saattaa ehkä olla vaikea ymmärtää sitä, että meidän kodissa ei riidellä ja tapella niin kuin monessa perheessä riidellään huutaen ja kiroten lasten edessä. Meistä kun kumpikaan ei ole huutaja ja mesoaja tyyppiä. Ehkäpä juuri siksi olen antanut tilanteen luisua näinkin pitkälle, kun olen ajatellut että kyllä tämä tästä suttaantuu kun vielä vähän aikaa jaksan. Vuorotellen olen ollut huolissani ja vihainen miehelleni. Ei tässä auta kuin nostaa kissa pöydälle ja joku ilta keskustella asiat halki.- lahnallinen
Katsoppas hänen palkkakuittejaan, tekeekö hän oikeasti ylitöitä vai käykö toisen naisen vieressä "töissä"!
- jaksaminen
Hei, itse olisin kyllä huolissani sinun jaksamisestasi...lapsetkin lmeisesti vielä aika pieniä. Mielestäni miehesi pitäisi ajatella enemmän perhettä ja vapaa-aikaa, että sitä jää riittävästi perheelle ja kotitöihin. Ei se enää auta, jos 10v päästä ylityöt hellittää, kun tarve vapaa-ajalle on nyt...
Toivottavasti saatte asiat selväksi. - joulukortit turhia
Minä yksinhuoltajana ja yksityisyrittäjänä teen 100%.sti yksin työt, kotityöt, hoidan lapset, koiran, itseni, auton oston, vakuutukset, huollot, muutot, asunnon myynnin ja oston, sisustuksen, kauppareissut, ruuanlaitot, lasten koulu- ja terveysasiat, koiran ulkoilutukset, ruokinnat ja terveysasiat, siivoukset, pyykit alusta loppuun, reikien parsimiset, haavojen putsaukset, päähän silitykset, lasten harrastukset, laskut, kaikki elämään liittyvät hankinnat, sukulais- ja ystävyyssuhteet..
Yrittäjä ei voi edes laskea työtunteja, ne varmasti ylittyvät joka ikinen päivä ympäri vuoden. Lomaa olen pitänyt tasan viikon vuodessa, ja silloinkin tehnyt jotakin työtä, että leipää on lapsilla pöydässä jatkossakin. Ilolla teen kaiken, osani olen itse valinnut, eikä tuollainen elämä stressaa mieltäni yhtään.
Kyllä sinulla rouva hyvä on nyt se tietty keltainen neste noussut päähäsi, että sinä olisit niin hirmuisen ylevä ja maailman napa.
Mitäs jos hellittäisit tuota pantaa päässäsi ja vaikka iloitsit elämästä, ja että sinulla yleensäkin on ihme kyllä vielä kumppani rinnallasi.. joka tosiaan taitaa hakea yöllisillä reissuillansa läheisyytensä ja seksinsä muulta, kun kotona on vain murjottava marttyyri. - Weerees
joulukortit turhia kirjoitti:
Minä yksinhuoltajana ja yksityisyrittäjänä teen 100%.sti yksin työt, kotityöt, hoidan lapset, koiran, itseni, auton oston, vakuutukset, huollot, muutot, asunnon myynnin ja oston, sisustuksen, kauppareissut, ruuanlaitot, lasten koulu- ja terveysasiat, koiran ulkoilutukset, ruokinnat ja terveysasiat, siivoukset, pyykit alusta loppuun, reikien parsimiset, haavojen putsaukset, päähän silitykset, lasten harrastukset, laskut, kaikki elämään liittyvät hankinnat, sukulais- ja ystävyyssuhteet..
Yrittäjä ei voi edes laskea työtunteja, ne varmasti ylittyvät joka ikinen päivä ympäri vuoden. Lomaa olen pitänyt tasan viikon vuodessa, ja silloinkin tehnyt jotakin työtä, että leipää on lapsilla pöydässä jatkossakin. Ilolla teen kaiken, osani olen itse valinnut, eikä tuollainen elämä stressaa mieltäni yhtään.
Kyllä sinulla rouva hyvä on nyt se tietty keltainen neste noussut päähäsi, että sinä olisit niin hirmuisen ylevä ja maailman napa.
Mitäs jos hellittäisit tuota pantaa päässäsi ja vaikka iloitsit elämästä, ja että sinulla yleensäkin on ihme kyllä vielä kumppani rinnallasi.. joka tosiaan taitaa hakea yöllisillä reissuillansa läheisyytensä ja seksinsä muulta, kun kotona on vain murjottava marttyyri.On ihan turhaa ja tyhmää vetää tähän mukaan yksinhuoltajavalituksia (olen itsekin
Yksinhuoltaja, joten tiedän mistä puhun) ja väittää, että ap:n pitäisi raataa
Samalla tavalla kuin yksinhuoltajan. Aloittajan tapauksessa, ja tämän
Palstalla ylipäänsä, on kyse parisuhteesta ja kotitöiden jaosta aloittajan perheessä. - kuilun partaalta
Laiska töitään luettelee... Mikäli mies tosiaan tekee päivätöiden lisäksi useita tunteja ylitöitä yöaikaan ja pahimmillaan joka yö, ei ole ihme, ettei hän jaksa kotona mitään. Tilannetta ei paranna katkeroituva ja nalkuttava marttyyrivaimo.
Tiedän kokemuksesta, mitä unettomuus tekee ihmiselle. Olen myös ollut yksinhuoltaja ja sittemmin hoitanut puolisoa, joka ei sairauden vuoksi ole pystynyt pitämään huolta edes itsestään pitkiin aikoihin. Joten voin todeta, että elämä ei aina mene reilusti eivätkä männynkävyt tasan, mutta mitä sitten? Meillä, ja varmasti teilläkin mies tekee minkä pystyy, ja enempää ei voi tehdä kuin parhaansa.
Ottakaa molemmat katse pois omasta navasta, lakatkaa laskemasta tekemiänne töitä ja ymmärtäkää toimivanne perheenä, kukin voimiensa mukaan, niin parisuhdekin voi vielä pelastua.
Aloittakaa vaikka puhumalla ilman syyllistämistä. Onnea tulevaan, ammattiapukaan ei ole häpeä. - joulukortit turhia
Weerees kirjoitti:
On ihan turhaa ja tyhmää vetää tähän mukaan yksinhuoltajavalituksia (olen itsekin
Yksinhuoltaja, joten tiedän mistä puhun) ja väittää, että ap:n pitäisi raataa
Samalla tavalla kuin yksinhuoltajan. Aloittajan tapauksessa, ja tämän
Palstalla ylipäänsä, on kyse parisuhteesta ja kotitöiden jaosta aloittajan perheessä.Jaa, tämä yksinhuoltaja ei valita, vaikka yksin tekeekin kaiken ;D
Ap valittaa, vaikka taloudessa on mies tekemässä ruokaa, osallistuu pyykin pesuun ja tuo 60%:sti leivän pöytään. Kyllä tuollainen mies on jo kullan arvoinen, ja hieno lisä, jos on muutenkin mukava :)
Minusta parisuhteessa olevan näkemyksiä voi hyvinkin laajentaa kertomalla esimerkkejä muunkinlaisissa elämäntilanteissa elävistä ihmisistä. Voisi jopa oppia arvostamaan sitä mitä on, eikä marttyyrimäisesti tuppisuuna kihistä kiukusta, kun toinen ihminen ei tanssi hänen ajatustensa mukaan. - Hölökynkölökyn
joulukortit turhia kirjoitti:
Jaa, tämä yksinhuoltaja ei valita, vaikka yksin tekeekin kaiken ;D
Ap valittaa, vaikka taloudessa on mies tekemässä ruokaa, osallistuu pyykin pesuun ja tuo 60%:sti leivän pöytään. Kyllä tuollainen mies on jo kullan arvoinen, ja hieno lisä, jos on muutenkin mukava :)
Minusta parisuhteessa olevan näkemyksiä voi hyvinkin laajentaa kertomalla esimerkkejä muunkinlaisissa elämäntilanteissa elävistä ihmisistä. Voisi jopa oppia arvostamaan sitä mitä on, eikä marttyyrimäisesti tuppisuuna kihistä kiukusta, kun toinen ihminen ei tanssi hänen ajatustensa mukaan.Ilmankos olet yksinhuoltaja! Onnea matkaan! Ja tämä on sulle väärä palsta.
- joulukortit turhia
Hölökynkölökyn kirjoitti:
Ilmankos olet yksinhuoltaja! Onnea matkaan! Ja tämä on sulle väärä palsta.
Kiitos toivotuksesta :)
Jos elämäni noin kiinnostaa, voin kertoa, että olen parisuhteessa (kihloissa).. yksinhuoltajakin voi olla parisuhteessa ;D
Ja aviosuhteessa 20 vuotta ja muissa pitkissä suhteissa yhteensä 7 vuotta olleena minullakin on varmasti jonkinlaisia näkemyksiä parisuhdeasioista :D
- FreeHappyMan
Minä seurustelin/olin naimisissa yht. n. 20 vuotta. Olin menevä, aktiivinen, sosiaalinen, sporttinen, kunnianhimoinen, työmyyrä, halusin kokeilla uusia asioita, olin tarkka ja huolellinen, pidin itsestäni huolta, pidin perheestäni huolta, en tupakoi, alkoholia muutamia kertoja vuodessa jne jne. Mutta n. 15 vuoden jälkeen minäkin aloin hiipumaan. En enää jaksanut. Toisaalta ei ollut enää motivaatiotakaan. Vuosikausia jouduin sietämään narsistista naljailua, koska tekemiseni, saavutukseni ja suoritukseni ei ollut tarpeeksi. Jopa palkkaani vaimoni vertaili kaveriensa miesten palkkoihin.
Vaimo oli hirmuvaltias, ja teki siitä itselleen kierteen, johon hän alkoi vähitellen uskomaan, että se on pakollista. Vaimo halusi olla vallassa, ei halunnut minun puuttuvan talousasioihin ja jopa lasten viralliset asiat hän omi itselleen. Eli hän kruunasi itsensä meidän perheen kuninkaaksi. Ja tietenkin kun vaimo hoiti lähes kaiken yksin, niin väsyttihän se hänet ja piti stressiä yllä. Siitä sain oman osani, kun hän leimasi minut saamattomaksi, kyvyttömäksi, haluttomaksi jne. Mutta ei tajunnut sitä, että hän itse sai kaiken sen aikaan. Minä esitin kaikesta huolimatta onnellista aviomiestä ja perheenisää, joka osaa puhaltaa yhteiseen hiileen... eli siis vaimon hiileen, ja yritin auttaa ja ottaa osaa arkeen. Mutta eihän se näin onnistu. Kun uskalsin ottaa puheeksi avioliittomme ongelmakohdat, sain syytösryöpyn niskaani. Eihän sen luonteinen ihminen kykene ottamaan vastaan kritiikkiä. Lopulta tyydyin esittämään oman roolini siinä vaimon teatterissa. Epäaidossa, muovisessa, säälittävässä farssissa.
Ja tietenkin avioepäonnea sävytti vaimon itsekäs päätös antaa itselleen lupa flirttailla ja jopa naida toisen miehen kanssa. Jos itse satuin esim. kouluttamaan työpaikallani naispuolista henkilöä, niin hän tuli jopa työpaikalleni kyttämään, koska epäili työpaikkasuhdetta. Ei auta, vaikka papin edessä antamani lupaus on minulle pyhä asia, jota en riko, vannon uskollisuutta, ja pyydän ja rukoilen, että ollaan perhe ja aviopari, joka aidosti puhaltaa yhteiseen hiileen. Mutta, vanha totuus se, että pettävä ihminen voi olla äärettömän epäileväinen ja mustasukkainen.
Miksi ihminen ei ymmärrä? Ei osaa hahmottaa metsää puilta? Ja tehdä johtopäätöksiä?
Eli, jos avio-onnesi alkaa mennä alamäkeen, ensimmäinen asia on katsoa peiliin ja pysähtyä miettimään mennyttä aikaa, rehellisesti. Mikään ei ole avioliitolle niin tuhoisaa kuin me-hengen tappaminen ja itsekkyys. Se voi johtaa ikävään kierteeseen, josta voi päästä ulos vain avioeron kautta. Avioliitto on ylä- ja alamäkiä. Alamäissä mitataan, millainen ihminen todella olet.- 9 + 20
Olen alusta asti ottanut sen asenteen, että perheen perustaminen on vaimon haave ja projekti. Olen lähtenyt mukaan rahoittajana ja tukijana. Usein on ollut raskasta ja vaimolta on tullut naljailuakin, mutta olen pääsääntöisesti jättänyt sen omaan arvoonsa.
Raskaskin asia on helpompi kantaa, kun ei lataa siihen omia odotuksia.
- apina3
Kiitos vaan kaikista hienoista spekulaatioista ja minun lyttäämisestäni. Mikäli ketään kiinnostaa niin sain selville mistä tämä jatkuva ylitöiden tekeminen ja poissaolevuus johtuu. Olen tietänyt jo pari vuotta, että miehen sisarella perheineen tekee tiukkaa ostamassaan ökyasunnossaan, mutta mies oli jättänyt kokonaan kertomatta kuinka tiukkaa. Tilanne on siis se, että mieheni oli suostunut siskonsa pyynnöstä heidän asuntolainansa ja kulutusluottonsa takaajaksi kun heidän vanhempien vakuudetkaan ei enää riittäneet. No nyt on sitten se tilanne, että siskon perheen omakotitalo on myyty tappiolla, mielestäni aivan järkyttävät kulutusluotot jäljellä plus vielä ulosotossa jo vahvistettuja velkomistuomioita reilusti. Joo, että silleen. Onneksi tässä ei mene kuin kesämökki, mutta vatutus on luokkaa 100. Mies ei ollut tiennyt että siskollaan on näin karannut mopo käsistä ennen kuin pankista soitettiin. Selittää myös sen miksi heidän perheensä ei ole pitänyt mitään yhteyttä meihin vuoteen. No onpahan sevitetty, ei tarvitse miehen yksinään tätä märehtiä.
- joulukortit turhia
Hienoa, kun salaisuus on miehen harteilta poistunut painamasta. Parisuhdehan on sitä, että yhdessä kannetaan ilot ja murheet. Siskon velat eivät ole miehesi syytä, joten kaikki myötätunto miehellesi.
Luulisi, että sinullekin on vain helpotus, että kesämökistä huolehtiminen jää pois työlistaltasi. Ja kun mökistä saaduilla rahoilla mies pääsee veloista, hänkin voi keskittyä paremmin perheensä kanssa olemiseen ja kodista huolehtimiseen, kun ei tarvitse yötä myöten töissä raataa.
- Oppii ne
On vielä paljon perheitä, joissa miehen työt ovat erikseen ja naisen erikseen ja perheen pojat ovat suojattuna kodin töiltä. Monet äidit tekevät tätä karhunpalvelusta pojilleen.
No niin oli vähän minunkin mieheni, että eipä juuri täällä kodin sisällä omin silmin näe tarpeita siivoukseen, eikä ruuanlaittoon, pyykkäykseen.
Vaan nyt on pitänyt opetella kaikkea ja tekeekin kun en siihen väli aikaisen sairauteni vuoksi pysty.
Joten älä vielä hellitä, vaan koeta saada hänet osallistumaan pienin erin, puistelemaan matot, kerro aikataulut etukäteen, jotta ei tule yllätyksenä.
Toki joudut tinkimään paljon tasosta, mutta kun jotenkin.
Miestä pitää johdatella kuten lasta tekemään näitä tehtäviä.
Meillä tämän Joulun siivouksen ja muun tekee mieheni ja ihan hyvältä näyttää, joten kyllä hänkin oppii, mutta tee se todella hienotunteisesti.
Jakakaa vaikka imurointivuorot ja lapsia mukaan, jospa se siitä.
Muista vain silloin tällöin kehaista, vaikka nyt niin suurta aihetta ei olisikaan. - 13+4
Minä olen vähän vastaavassa tilanteessa, joskin sellaisilla eroilla, että meillä ei ole lapsia eikä ainakaan pitäisi olla tuollaista lainatakauskuviota taustalla kuin miehelläsi. Ja vielä se ero, että minä olen mies.
Meillä kotona minä teen kaiken; teen kaikki mahdolliset kotiasiat ja hoidan myös juoksevt asiat kodin ulkopuolella; vakuutukset, autot, mökit. Vaimoni ei pysty soittamaan itselleen edes taksia tai käymään kaupassa. Hän on täysin vieraantunut ns tavallisesta elämästä ja kadottanut täysin toimeliaisuuden ja vastuuntunnon. Olen joskus tälläkin palstalla vuosia sitten avautunut siitä, että miten kukaan kehtaa kotona antaa vaan toisen tehdä kaikki asiat.
Olen yrittänyt ehdottaa, että alkaisimme jakamaan kotitöitä tasaisesti, mutta se ei vain tunnu käyvän.
Meillä ei ole lapsia mutta tunnen eläväni sellaisen kanssa. Olen todella katkera ja uupumiseni siihen että joudun fasilitoimaan meidän molempien elämää on johtanut mm siihen, ettei seksi voisi vähempää kiinnostaa. Yhteiselämä lähinnä vaan v*ituttaa kun tuntuu että olen hyväksikäytetty.
Monta kertaa olen miettinyt, että mikä tällaiseen oikein on johtanut. Luulen, että kyse on jostakin sellaisesta, että alun perin me ihmiset olemme vain erilaisia ja olemme hyviä eri asioissa. Tai oikeastaan, toiset ovat parempia toisissa asioissa kuin toiset. Ilmeisesti teilläkin on alunperin työt jakaantuneet tasan, mutta pikkuhiljaa, koska olet ilmeisesti itse toimeliaampi kuin toinen, niin on sinusta on tullut se jolta asiat sujuvat helposti. Ja nyt kun ilmeisesti on mennyt vuosia niin, että hän ei ole esim siivonnut vessaa, olisi molempien kannalta tosi tehotonta että sen tekisi hän etkä sinä; eihän hänellä ole sellaisen minkäänlaista rutiinia enää.
Toinen juttu on se, että sinä olet antanut hänelle mahdollisuuden olla tekemättä mitään. Hän on huomannut, että hänen ei tarvitse tehdä, koska ennen pitkää sinä kuitenkin paikkaat tekemättömän homman. Minä kärsin tästä pahasti; olen vastuuntuntoinen ja en voi jättää asioita hoitamatta. Puolisoni ja muuten myös sisarukseni tietävät tämän ja näistä jokainen aina jättää yhteisiä asioita hoitamatta koska tietävät, että minä kuitenkin paikkaan.
Ikävää tässä on se, että tällaisia vuosien mittaan vakiintuneita rooleja on tosi vaikea muuttaa. Jos esim yhtäkkiä ilmoitat, että et menekään kauppaan hakemaan ruokaa, niin saat puolisoltasi syyllisen leiman ja koet sylisyyttä myös itse. Veikkaan, että sinun vastuun- ja velvollisuudentuntosi ovat todella korkealla tasolla; tottakai lasten takia, mutta todennäköisesti ne olisivat muutenkin.
En usko että puhuminen auttaa. Miksikö? No koska syyt tällaiseen täytyy olla jossakin alitajunnassa; ei kukaan tietoisesti voi olla niin pihalla, että päivästä toiseen näkee kuinka vain toinen siivoaa, käy kaupassa ja hoitaa kaiken, ja itse vain odottaa että asiat hoituvat.
Voisitko aloittaa esimerkiksi niin, että joku/joka aamu selostat hänelle tai teet listan yhteiseen elämäänne kuuluvista asioista jotka tänään pitää hoitaa, ja samalla kerrot, että tältä listalta näitä ja näitä asioita et ehdi itse hoitaa? Silloin saat viestitettyä hänelle, että tekemistä on paljon, mutta kokonaisuuteen tarvitaan molempia, ja viesti ei ole millään tavalla syyttävä. Hän saa silloin mahdollisuuden osallistua. Sitten esimerkiksi viikon/parin päästä käyt hänelle uudestaan nämä asiat läpi niin, että kerrot ne jotka olet tehnyt ja ne jotka jäivät tekemättä kun et ehtinyt hoitaa?- 14+3
Korjaan vielä, että: yllä sanoit, että olit antanut miehellesi tehtäväksi varata joulupukki aatoksi.
"Antanut tehtäväksi"? Jos teillä parisuhteessa toinen antaa toiselle tehtäviä, niin onko teillä sitten joku palkitsemiskäytäntö jos tehtävä suoritetaan tai vaihtoehtoisesti rangaistuskäytäntö jos tehtävää ei tule tehdyksi?
Työpaikalla esimies antaa alaisilleen tehtäviä, valtakunnassa kuningas antaa alaisilleen tehtäviä. Parisuhteessa kumpikaan ei ole toista ylempänä, siten kumpikaan ei anna toiselle tehtäviä. Jos teillä tilanne on se, että sinusta tuntuu, että sinä joudut antamaan miehelle tehtäviä, niin ongelmat ovat paljon syvemmällä kuin ajattelin ensin, enkä ole ihan niin varma että onko vika miehessä vai sinussa; jos minulla joskus jää muiden asioiden takia kotitöiden hoito vähemmälle, niin se loppuu viimeistään kuin seinään jos joku yrittää minua komennella tai käskyttää, tai "antaa tehtäviä". - 18 + 8
14+3 kirjoitti:
Korjaan vielä, että: yllä sanoit, että olit antanut miehellesi tehtäväksi varata joulupukki aatoksi.
"Antanut tehtäväksi"? Jos teillä parisuhteessa toinen antaa toiselle tehtäviä, niin onko teillä sitten joku palkitsemiskäytäntö jos tehtävä suoritetaan tai vaihtoehtoisesti rangaistuskäytäntö jos tehtävää ei tule tehdyksi?
Työpaikalla esimies antaa alaisilleen tehtäviä, valtakunnassa kuningas antaa alaisilleen tehtäviä. Parisuhteessa kumpikaan ei ole toista ylempänä, siten kumpikaan ei anna toiselle tehtäviä. Jos teillä tilanne on se, että sinusta tuntuu, että sinä joudut antamaan miehelle tehtäviä, niin ongelmat ovat paljon syvemmällä kuin ajattelin ensin, enkä ole ihan niin varma että onko vika miehessä vai sinussa; jos minulla joskus jää muiden asioiden takia kotitöiden hoito vähemmälle, niin se loppuu viimeistään kuin seinään jos joku yrittää minua komennella tai käskyttää, tai "antaa tehtäviä"."Parisuhteessa kumpikaan ei ole toista ylempänä, siten kumpikaan ei anna toiselle tehtäviä."
Kyllä se voi noinkin toimia. Liian moni vaimo turhautuu, kun mies ei omasta aloitteesta tee sitä tai tätä. Yleensä mies on vain tyytyväinen, kun tavoitteet ovat selviä.
Työpaikallakaan päällikkö ei ole alaisiaan "ylempänä". Päällikkö on erikoistunut työnjohtamiseen, alaiset tehtävien tekemiseen. Alainen saattaa esimerkiksi tienata pomoaan enemmän. - miksi suhteessa?
"Olen todella katkera ja uupumiseni siihen että joudun fasilitoimaan meidän molempien elämää on johtanut mm siihen, ettei seksi voisi vähempää kiinnostaa."
Onko sinulla jotain syitä, miksi enää olet suhteessa? Tuollaiset ajatukset ja tunteet eivät ainakaan ole rakkautta naistasi kohtaan. Olisi varmaan hyvä päästää hänet itsenäistymään ja löytämään miehen, joka rakastaa häntä omana itsenään. - 14+12
miksi suhteessa? kirjoitti:
"Olen todella katkera ja uupumiseni siihen että joudun fasilitoimaan meidän molempien elämää on johtanut mm siihen, ettei seksi voisi vähempää kiinnostaa."
Onko sinulla jotain syitä, miksi enää olet suhteessa? Tuollaiset ajatukset ja tunteet eivät ainakaan ole rakkautta naistasi kohtaan. Olisi varmaan hyvä päästää hänet itsenäistymään ja löytämään miehen, joka rakastaa häntä omana itsenään.On toki syitä miksi olen tässä suhteessa, mutta ajattelin että tässä keskustelu olikin rajattu tähän kotitöiden ja -vastuiden hoitamiseen ja osallistumiseen.
Joskus olisi mukava ymmärtää, miksi parisuhteessa jotkut ovat sellaisia, että eivät osallistu ollenkaan yhteisten asioiden hoitoon.
Kyllä kuka tahansa aikunen tiedostaa, että normaalielämässä tulee esim tiskiä jonkun verran päivittäin. Miten joku voi ajatella, että "meitä on tässä kaksi, mutta vain hänen pitää tehdä, ei minun".
On todella kaunis ajatus, että minun pitäisi "rakastaa häntä omana itsenään", mutta käytännön elämä on kovin uuvuttavaa sille, joka joutuu kaiken tekemään. Miten kenenkään "oma itsensä" voi olla sitä, että ei osallistu yhteisten vastuiden ja töiden tekoon?
Ei kotitöiden laiminlyömisen selitys voi olla sekään, että "olen vain oma itseni; en osallistu näihin töihin". Uurastaja haluaa ennen pitkää myös olla omana itsenään tuollainen ;-). - miksi suhteessa?
14+12 kirjoitti:
On toki syitä miksi olen tässä suhteessa, mutta ajattelin että tässä keskustelu olikin rajattu tähän kotitöiden ja -vastuiden hoitamiseen ja osallistumiseen.
Joskus olisi mukava ymmärtää, miksi parisuhteessa jotkut ovat sellaisia, että eivät osallistu ollenkaan yhteisten asioiden hoitoon.
Kyllä kuka tahansa aikunen tiedostaa, että normaalielämässä tulee esim tiskiä jonkun verran päivittäin. Miten joku voi ajatella, että "meitä on tässä kaksi, mutta vain hänen pitää tehdä, ei minun".
On todella kaunis ajatus, että minun pitäisi "rakastaa häntä omana itsenään", mutta käytännön elämä on kovin uuvuttavaa sille, joka joutuu kaiken tekemään. Miten kenenkään "oma itsensä" voi olla sitä, että ei osallistu yhteisten vastuiden ja töiden tekoon?
Ei kotitöiden laiminlyömisen selitys voi olla sekään, että "olen vain oma itseni; en osallistu näihin töihin". Uurastaja haluaa ennen pitkää myös olla omana itsenään tuollainen ;-).Elin 20 vuotta suhteessa, jossa tein lähestulkoon kaiken ja kotitöistä ja lapsiin liittyvistä asioista 100% yksin. Olen aina rakastanut ja rakastan vieläkin exääni, hän ei rakastanut minua eikä hän viihtynyt perheensä kanssa, joten vapautin hänet minusta ja perheestä eroamalla, nyt hän on onnellisempi sinkkuna ja me tällä porukalla.
Aito rakkaus ei ole riippuvainen toisen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Rakastaa voi, mutta ei kaikkien rakastamien ihmisten kanssa silti suhde välttämättä toimi.
Teillä ei suhde toimi, et rakasta naistasi ja olet tälle vielä katkera. Onko teillä kummallakaan hyvä olla tuossa suhteessa.. Ikävää ettet pysty antamaan rakkautta naisellesi, ettekä pysty rakastelemaan, joka on niin ihanaa ja pitää kehon ja mielen terveenä. Mikä ihme ja kumma saa miehen olemaan suhteessa, joka on tuollaisessa tilassa?!
- mikäonkaantärkeää
Niin, kaksi aivan erilaisen elämäntyylin omaava ihmistä ei pitäisi mennä yhteen. Jos menevät, niin kummankin pitää aika-ajoittain siirtyä mukavuusalueeltaan yhteisten asioiden eteen, ja toisaalta molempien pitää osata myös joustaa ja sopeutua, tai sitten tehdä enemmän kuin toinen syyllistämättä toista ja olematta martyyri.
Arkiaskereiden hoitoon voi palkata myös ulkopuolista apua, helpottaa kummasti, kun parin viikon välein käy siivoja tekemässä perusteellisen siivouksen ja tekevät he kaikkea muutakin, pesevät ikkunat, silittävät, lajittelevat pyykkiä tiskaavat, tyhjentävät tiskikoneen, vievät roskat, lehdet, laittavat ruokaa, hoitavat lapsia (ihanaa kun ei tarvinnut aamuisin lähteä kuskaamaan pieniä lapsia hoitoon, kouluiässä oli ihan kivaa kuitenkin kuskata autolla lapset kouluun ;)) Lapsien kanssa puuhasteluun jää enemmän aikaa.
"Talonmiehen" voi palkata hoitamaan kiinteistöä. Tällaset jutut eivät tietenkään kovin pienipalkaisille onnistu, mutta kuinkahan monella liikenisi rahaa tällaisiin asioihin kunhan vapaa-ajan riennot, lukuisat harrastukset, matkustelu, shoppailu ym. jäisi vähän vähemmälle, ainakin niinä ruuhkavuosina;)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
KUPSinpelaaja vangittu törkeästä rikoksesta
Tänään tuli uutinen että Kupsin sopimuspelaajs vangittu törkeästä rikoksesta epäiltynä. Kuka pelaaja kysressä ja mikä ri141382- 281265
Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka621170Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha111052Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot651006Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.271005Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?9993Kaupungin valtuuston yleisötilaisuus
YouTubessa katsojia 76 Buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha1980Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan30979Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se6971