PITÄÄ OSATA OLLA YKSIN ETTÄ VOISI OPIA OLEEN KAKSIN!

taitaa olla kovin nuori, ilkeä ja trollimielinen. Itsellään on mitä ilmeisimmin kasvunvaraa.

Eipä sillä, meillä kaikilla on. Mutta hän, joka ei ole itse koskaan kärsinyt yksinäisyydestään, ei voi tulla siitä mitään ohjeistamaan toisille. Hukkaan menee yritys. Myöskin se, että tästä aloituksesta huomaa aloittajan keskenkasvuisuuden ilmaisussaan - puoltaa myöskin elämänkokemuksen puutetta. Sekä yskinkertaisesti taitoa ilmasta asiaansa osuvasti.

On tuossa pointtiakin, mutta miten asian ilmaisee - aina on siitä kiinni, miten tällaiset vastaanotetaan. Kovin yrittää aloittaja sanoa jotain "fiksummasti kuin mitä on", mutta kovin jää ontumaan _

Aloittaja : kirjoitti:

taitaa olla kovin nuori, ilkeä ja trollimielinen. Itsellään on mitä ilmeisimmin kasvunvaraa.

Eipä sillä, meillä kaikilla on. Mutta hän, joka ei ole itse koskaan kärsinyt yksinäisyydestään, ei voi tulla siitä mitään ohjeistamaan toisille. Hukkaan menee yritys. Myöskin se, että tästä aloituksesta huomaa aloittajan keskenkasvuisuuden ilmaisussaan - puoltaa myöskin elämänkokemuksen puutetta. Sekä yskinkertaisesti taitoa ilmasta asiaansa osuvasti.

On tuossa pointtiakin, mutta miten asian ilmaisee - aina on siitä kiinni, miten tällaiset vastaanotetaan. Kovin yrittää aloittaja sanoa jotain "fiksummasti kuin mitä on", mutta kovin jää ontumaan _

Lue lisää

listan esim. lausahduksen:

"Ette te ikinä opi toisissa roikkumalla tuntemaan mihin teistä todella on ennenkuin yksinselviämisen haasteet haastavat voimanne! Mikään ei ole surkeampaa kuin toisesta kokonaan riippuvainen ( tarkoitan henkistä roikkumista) ihminen jolla ei ole suuntaa tai selkiintynyttä minuutta ! Toisen kanssa oleminen on silloin mahdotonta!"

Eli siis "ennen kuin yksinselviämisen haasteet haastavat voimanne". Mitä tämä tarkoittaa? TIETYSSÄ MÄÄRIN me kaikki saamme olla riippuvaisia toisistamme, tarvita toistemme kuten ystäviemme ja läheistemme tukea elämän eri vaiheissa, varsinkin vaikeissa tilanteissa. Ei ole tarvkoituskaan, että kenenkään täytyisi selvitä elämän vastoinkäymisistä yksin. Eri juttu on tosiaan se, missä määrin toisia saa / voi kuormittaa ja milloin on käännyttävä ammattiauttajan puoleen. Milloin on myös hyvä ohjata kanssaihminen ammattiavun piiriin. Jokaisen on hyvä tunnistaa omat voimavaransa ja rajansa, missä ne kulkee.

Mutta aloittaja on mitä ilmeisimmin sen verran nuori, että toisen minuuden selkiyden arvioinin voisi jättää ihmiselle itselleen, saati elämän suunnan arvioinnin. Pitäköön nuori huolen noissa vaan omastaan -

Eli sikäli ontuva pätemisyritys.

Havainnol- kirjoitti:

listan esim. lausahduksen:

"Ette te ikinä opi toisissa roikkumalla tuntemaan mihin teistä todella on ennenkuin yksinselviämisen haasteet haastavat voimanne! Mikään ei ole surkeampaa kuin toisesta kokonaan riippuvainen ( tarkoitan henkistä roikkumista) ihminen jolla ei ole suuntaa tai selkiintynyttä minuutta ! Toisen kanssa oleminen on silloin mahdotonta!"

Eli siis "ennen kuin yksinselviämisen haasteet haastavat voimanne". Mitä tämä tarkoittaa? TIETYSSÄ MÄÄRIN me kaikki saamme olla riippuvaisia toisistamme, tarvita toistemme kuten ystäviemme ja läheistemme tukea elämän eri vaiheissa, varsinkin vaikeissa tilanteissa. Ei ole tarvkoituskaan, että kenenkään täytyisi selvitä elämän vastoinkäymisistä yksin. Eri juttu on tosiaan se, missä määrin toisia saa / voi kuormittaa ja milloin on käännyttävä ammattiauttajan puoleen. Milloin on myös hyvä ohjata kanssaihminen ammattiavun piiriin. Jokaisen on hyvä tunnistaa omat voimavaransa ja rajansa, missä ne kulkee.

Mutta aloittaja on mitä ilmeisimmin sen verran nuori, että toisen minuuden selkiyden arvioinin voisi jättää ihmiselle itselleen, saati elämän suunnan arvioinnin. Pitäköön nuori huolen noissa vaan omastaan -

Eli sikäli ontuva pätemisyritys.

Lue lisää

Jo luet uudelleen niin on ihan eri asia olla värrällä tavalla ja asioissa riippuvainen henkisesti toisesta kuin olla tarvitseva mutta omat ongelmansa jo ratkonut henkilö:)! Lueppa vielä uudelleen:)!

Siitä se lähtee kirjoitti:

Jo luet uudelleen niin on ihan eri asia olla värrällä tavalla ja asioissa riippuvainen henkisesti toisesta kuin olla tarvitseva mutta omat ongelmansa jo ratkonut henkilö:)! Lueppa vielä uudelleen:)!

Lue lisää

väärällä tavalla riippuvainen toisesta henkisesti tässä yhteydessä (jos sitä tarkoitit)? Ja "tarvitseva, jo omat ongelmansa ratkonut"? - on jo mielestäsi eri asia. Etkö huomaa, ihminen; elämme suhteessa toisiimme, elämä on vuorovaikutusta. Joten ne ongelmat ratkoutuu juurikin toisten kanssa selvittämällä ja keskustelemalla, jos ovat juurikin tässä sarjassa olevia "ongelmia". Eivät ne mitenkään itsestään tuosta vaan oikene. Sillä asiat ovat yhteydessä toisiinsa, ja paljon peilaamme itseämme toistemme kautta.

Henkisestä riippuvuudesta; itse olen ollut omassa yhteisössäni traumatisoitunut ja "lukossa" tai oikeammin: lamaantunut. Silloin sitä turvautuu läheisiinsä, on arka, ehkä pelokaskin. Ehkä jos myös kokee jotain turvattomuutta hetkittäin, sitä ei vain sillä hetkellä koe olevansa oman elämänsä itsenäinen toimija. Ja jos ympärille katselet; niin huomaat; hyvin harva (esim. tuolla yhteisöissä) kulkeee / on itsekseen. Yksin. Hyvin monella on se luottoystävä siinä vierellä aina. Kolmikymppisilläkin? Miksi. Onko juuri tuollainen sitä mainitsemaasi vääränlaista henkistä riippuvaisuutta toisesta? Vai onko kysymys vain ystävyydestä? Vilpittömästä sellaisesta. ? Vaiko läheisriippuvuudesta?

Kova juttu on jos joutuu menettämään luottamuksensa ihmisiin laajemmassa määrin. Silloin kysyy aikaa, ja aktiivisuutta myös siltä toiselta taholta, että tuo luottamus palautuu. Joko sulle aukenee; elämä on vuorovaikutusta, elämme yhteydessä toisiimme.

Joka muuta väittää, on itseriittoinen, tyhjä kuori - joka ei ole vielä tullut kohdanneeksi rajallisuutta omassa itsessään.

Eli miten päin tämä nyt pyörähtikään? Oppimisen varaa sitä on sinullakin, ystäväiseni. :)17

Mitä on olla kirjoitti:

väärällä tavalla riippuvainen toisesta henkisesti tässä yhteydessä (jos sitä tarkoitit)? Ja "tarvitseva, jo omat ongelmansa ratkonut"? - on jo mielestäsi eri asia. Etkö huomaa, ihminen; elämme suhteessa toisiimme, elämä on vuorovaikutusta. Joten ne ongelmat ratkoutuu juurikin toisten kanssa selvittämällä ja keskustelemalla, jos ovat juurikin tässä sarjassa olevia "ongelmia". Eivät ne mitenkään itsestään tuosta vaan oikene. Sillä asiat ovat yhteydessä toisiinsa, ja paljon peilaamme itseämme toistemme kautta.

Henkisestä riippuvuudesta; itse olen ollut omassa yhteisössäni traumatisoitunut ja "lukossa" tai oikeammin: lamaantunut. Silloin sitä turvautuu läheisiinsä, on arka, ehkä pelokaskin. Ehkä jos myös kokee jotain turvattomuutta hetkittäin, sitä ei vain sillä hetkellä koe olevansa oman elämänsä itsenäinen toimija. Ja jos ympärille katselet; niin huomaat; hyvin harva (esim. tuolla yhteisöissä) kulkeee / on itsekseen. Yksin. Hyvin monella on se luottoystävä siinä vierellä aina. Kolmikymppisilläkin? Miksi. Onko juuri tuollainen sitä mainitsemaasi vääränlaista henkistä riippuvaisuutta toisesta? Vai onko kysymys vain ystävyydestä? Vilpittömästä sellaisesta. ? Vaiko läheisriippuvuudesta?

Kova juttu on jos joutuu menettämään luottamuksensa ihmisiin laajemmassa määrin. Silloin kysyy aikaa, ja aktiivisuutta myös siltä toiselta taholta, että tuo luottamus palautuu. Joko sulle aukenee; elämä on vuorovaikutusta, elämme yhteydessä toisiimme.

Joka muuta väittää, on itseriittoinen, tyhjä kuori - joka ei ole vielä tullut kohdanneeksi rajallisuutta omassa itsessään.

Eli miten päin tämä nyt pyörähtikään? Oppimisen varaa sitä on sinullakin, ystäväiseni. :)17

Lue lisää

ihminen on väärällä tavalla riippuvainen toisesta silloin kun ei erota itseään ja omia tunteitaan ja tarpeitaan toisesta :)! Se on ihan jotain muuta kuin tajuta oma identiteettinsä ja rajansa ja olla riippumatta toisissa! Vain tämmöset ihmiset osaavat myöskin kunnioittaa toisen erillisyyttä vaikka asuttaisiin samankin katon alla :)!

Mitä on olla kirjoitti:

väärällä tavalla riippuvainen toisesta henkisesti tässä yhteydessä (jos sitä tarkoitit)? Ja "tarvitseva, jo omat ongelmansa ratkonut"? - on jo mielestäsi eri asia. Etkö huomaa, ihminen; elämme suhteessa toisiimme, elämä on vuorovaikutusta. Joten ne ongelmat ratkoutuu juurikin toisten kanssa selvittämällä ja keskustelemalla, jos ovat juurikin tässä sarjassa olevia "ongelmia". Eivät ne mitenkään itsestään tuosta vaan oikene. Sillä asiat ovat yhteydessä toisiinsa, ja paljon peilaamme itseämme toistemme kautta.

Henkisestä riippuvuudesta; itse olen ollut omassa yhteisössäni traumatisoitunut ja "lukossa" tai oikeammin: lamaantunut. Silloin sitä turvautuu läheisiinsä, on arka, ehkä pelokaskin. Ehkä jos myös kokee jotain turvattomuutta hetkittäin, sitä ei vain sillä hetkellä koe olevansa oman elämänsä itsenäinen toimija. Ja jos ympärille katselet; niin huomaat; hyvin harva (esim. tuolla yhteisöissä) kulkeee / on itsekseen. Yksin. Hyvin monella on se luottoystävä siinä vierellä aina. Kolmikymppisilläkin? Miksi. Onko juuri tuollainen sitä mainitsemaasi vääränlaista henkistä riippuvaisuutta toisesta? Vai onko kysymys vain ystävyydestä? Vilpittömästä sellaisesta. ? Vaiko läheisriippuvuudesta?

Kova juttu on jos joutuu menettämään luottamuksensa ihmisiin laajemmassa määrin. Silloin kysyy aikaa, ja aktiivisuutta myös siltä toiselta taholta, että tuo luottamus palautuu. Joko sulle aukenee; elämä on vuorovaikutusta, elämme yhteydessä toisiimme.

Joka muuta väittää, on itseriittoinen, tyhjä kuori - joka ei ole vielä tullut kohdanneeksi rajallisuutta omassa itsessään.

Eli miten päin tämä nyt pyörähtikään? Oppimisen varaa sitä on sinullakin, ystäväiseni. :)17

Lue lisää

Selkiinnytän vielä että KYSYMYS ON LAATUEROSTA itsenäisyydessä ei MISTÄÄN SIITÄ ONKO SIINÄ VIERELLÄ AINA JOKU JOLLAIN TAI EI! Etkö tosiaan ymmärrä että epäitenäiseksi jäänyt roikkuu väärällä tavlla toisissa juuri peilaten kaiken toisista kun jutun pitäisi olla juurikin niin että se peilailu vähenee ja itsevarmuus kasvaa! Sellaisen ihmisen kanssa voi olla vapaasti ja hengittää ei roikkujan joka yrittää paikata egoaan sinun avullasi!

Näin myöskin on kirjoitti:

Selkiinnytän vielä että KYSYMYS ON LAATUEROSTA itsenäisyydessä ei MISTÄÄN SIITÄ ONKO SIINÄ VIERELLÄ AINA JOKU JOLLAIN TAI EI! Etkö tosiaan ymmärrä että epäitenäiseksi jäänyt roikkuu väärällä tavlla toisissa juuri peilaten kaiken toisista kun jutun pitäisi olla juurikin niin että se peilailu vähenee ja itsevarmuus kasvaa! Sellaisen ihmisen kanssa voi olla vapaasti ja hengittää ei roikkujan joka yrittää paikata egoaan sinun avullasi!

Lue lisää

Jatkan vieläkin : ympärillä roikkuva kaverimäärä ei kerro ihmisen yksinäisyyden siedon asteesta paljoakaan katsoppa pintaa syvemmältä! Ja en ole nuori ja on taatusti se näyttö että jotai tuli opittuun näistä asioista:)! Joten ei kannata heijastaa vaan olla avoimempi!

Sitä se tarkoittaa kirjoitti:

ihminen on väärällä tavalla riippuvainen toisesta silloin kun ei erota itseään ja omia tunteitaan ja tarpeitaan toisesta :)! Se on ihan jotain muuta kuin tajuta oma identiteettinsä ja rajansa ja olla riippumatta toisissa! Vain tämmöset ihmiset osaavat myöskin kunnioittaa toisen erillisyyttä vaikka asuttaisiin samankin katon alla :)!

Lue lisää

väärin nyt analysoit, ainakin jos itseeni tuossa viittaisit - ethän edes tunne, kuka olen. Jonkun kohdalla asia ehkä voikin olla noin. Mutta hymy kommenttisi perässä paljastaa, ette tällaisista asioista oikein ymmärrä. Jos joskun kohdalla asia noin olisikin, siinä ei ole mitään hymyilyttävää, saati naurettavaa - hymiösi tässä tapauksessa viittaa mielestäni ivallisuuteen. Missä tapauksessa, ystäväiseni; sinulla on vielä paljon opittavaa ihmisyydestä. Et ole kommenttisi perusteella mikään tässä ohjeistamaan ketään erillisyyden tms. tarpeesta. Valitan.

Sikäli menee kommenttisi metsään. Vääriä analyysejä ja päätelmiä on juurikin tämäntyyppinen ihminen omiaan tekemään. Itsetuntemuksesi ei ehkä ole sitä luokkaa - että tällista kannattaisi itseni ottaa tosissaan. Jos nimittäin olisi oma kohtasi kohdallaan, ei sinun olisi tarpeen tällaista tänne rustata -

Selväähän tuo mitä tuossa sanot, mutta jos itselleni tuon aiheelliseksi ajattelit, metsään meni.

Perään kunnioitusta ihmistä kohtaan, jota ei tunne.

hyvät jatkot kirjoitti:

Jatkan vieläkin : ympärillä roikkuva kaverimäärä ei kerro ihmisen yksinäisyyden siedon asteesta paljoakaan katsoppa pintaa syvemmältä! Ja en ole nuori ja on taatusti se näyttö että jotai tuli opittuun näistä asioista:)! Joten ei kannata heijastaa vaan olla avoimempi!

Lue lisää

täysin erilaiset ihmistyypit; minä ja sinä - joten kysyykin taitoa tulla puolin ja toisin vastaan.

Vaikkakin saanen todeta, että psykologia ei taida olla oikein alaasi, valitan. Olet ehkä se "menestyjä", kenties suorittajatyyppikin, jota elämä on kohdellut hyvin - ja jonka on näin ollen vaikea asettua toisen ihmisen asemaan; erityisesti tällaisissa kysymyksissä. Sekin selittää jo paljon, jos et kovin nuori kerran ole; että miten voit ajatella noin yksioikoisen kypsymättömästi.

Ei minulle tarvi sanoa, ettäkö ympärillä vellova kaverimäärä kertoisi ihmisestä yhtikäs mitään. Ennemminkin sen, että ihminen on ehkä kykenemätön olemaan ylipäätään yksin. Oletko itse tällainen? Yltiösosiaalinen, jonka on kokoajan oltava menossa, jotta tuntee elävänsä?

Itse oeln kärsinyt yksinäisyydestä, mutta olen myös pitänyt yksinolosta, ennen kuin se loppuviimein muuttui vastentahtoiseksi. Traumatisoitunut nimittäin olen ollut kaltoinkohtelun seurauksena yhteisössäni, mutta nyt olen terpioimassa itseäni balanssiin.

Harmi, ihminen, ettet ole ymmärtänhyt ihmisyyden ydintä: olemme täällä olemassa toinen toistamme varten. Kukaan ihminen yksikseen ei ole yhtään mitään. Sellainen ihminen on tyhjä kuori ja onneton, joka muuta väittää. Elämme suhteessa toisiiimme, peilaamme itseämme toisiin; elämä on vuorovaikutusta toistemme kanssa. Siihen pitkälti perustuu myös elämän mielekkyys. Miten tulemme nähdyksi. Itsevarmuudella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Kriisitilanteessa jokaisen itsetunto on koetuksella. Ja jos se on saanut pahankin kolhun, kestää aikansa, ennen kuin se palautuu ennalleen. Jos on palautuakseen. Kiusaamisella voi olla traagiset seuraukset. Kaikkien mielenterveysongelmien alku, juuri - tai ehkä se lopputulema on juuri tällaisissa, jos näissä on ongelmia - tulee ehkä yllätyksenä itsellesi, sillä nyt liikumme alueelle, joka on kaikesta päätelle itsellesi tuntematon. Vaikka mitäpä nyt itse oman pääkoppasi sisällön toimivuudesta menisin arvailemaan.. empatiakyky, outo sana?

Ihmisissä on toki eri herkkyystasoja. Kaltaiseni sairastuu juurikin ehkä psyykkisesti helpommin, kaltaisesi ehkä puolestaan saa samassa tilanteessa migreenin, psoriasiksen tai puhkeaa se aikuisiän akne. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja jokainen reagoi elämään itselleen ominaisella tavalla. Sitten on vielä geenit, kasvuympäristö ja monet muuttujat, joihin voimme jossain määrin vaikuttaa (/ olemme voineet) miten nämä elämässämme asettuu. Mutta on myös tekijöitä, joita emme voi itse valita. Silloin jää suuri merkitys juuri sille, minkälaisisksi ihmissuhteemme osoittautuvat. Tyytyväinen on hän, jolla on merkitykselliset ja antoisat, VASTAVUOROISET ihmissuhteet. Ilman tuota ihmissuhteiden toimivuutta ja vastavuoroisuutta onneton on kuka tahansa.

Yksinäisyyttä ehkäisee se, jos löytää samanhenkistä seuraa. Ja jos on yksikin hyvä ystävä, elämä on oikeastaan aika hyvällä mallilla. Sen jälkeen tulee omissa prioriteeteissani lähestulkoon kaikki muu. Mistään egon paikkaamisesta ei ole kysymys. Ja, onhan minulla sentään useitakin ystäviä. Nämä väärinkäsitykset ja panettelut kun yhteisössäni selviää, niin helpottaa. Terapia auttaa ajallaan. Jatko-opiskelija olen, ja työelämä vielä pitkälle edessä. Mikäpä tässä. Joulu tulossa, kaikki järjestyy. Kaikki on oikeastaan hyvin tässä ja nyt. Kohta nukkumaan.

Hyvää joulua myös sinulle. :)

Tässä nyt kohtaa kirjoitti:

täysin erilaiset ihmistyypit; minä ja sinä - joten kysyykin taitoa tulla puolin ja toisin vastaan.

Vaikkakin saanen todeta, että psykologia ei taida olla oikein alaasi, valitan. Olet ehkä se "menestyjä", kenties suorittajatyyppikin, jota elämä on kohdellut hyvin - ja jonka on näin ollen vaikea asettua toisen ihmisen asemaan; erityisesti tällaisissa kysymyksissä. Sekin selittää jo paljon, jos et kovin nuori kerran ole; että miten voit ajatella noin yksioikoisen kypsymättömästi.

Ei minulle tarvi sanoa, ettäkö ympärillä vellova kaverimäärä kertoisi ihmisestä yhtikäs mitään. Ennemminkin sen, että ihminen on ehkä kykenemätön olemaan ylipäätään yksin. Oletko itse tällainen? Yltiösosiaalinen, jonka on kokoajan oltava menossa, jotta tuntee elävänsä?

Itse oeln kärsinyt yksinäisyydestä, mutta olen myös pitänyt yksinolosta, ennen kuin se loppuviimein muuttui vastentahtoiseksi. Traumatisoitunut nimittäin olen ollut kaltoinkohtelun seurauksena yhteisössäni, mutta nyt olen terpioimassa itseäni balanssiin.

Harmi, ihminen, ettet ole ymmärtänhyt ihmisyyden ydintä: olemme täällä olemassa toinen toistamme varten. Kukaan ihminen yksikseen ei ole yhtään mitään. Sellainen ihminen on tyhjä kuori ja onneton, joka muuta väittää. Elämme suhteessa toisiiimme, peilaamme itseämme toisiin; elämä on vuorovaikutusta toistemme kanssa. Siihen pitkälti perustuu myös elämän mielekkyys. Miten tulemme nähdyksi. Itsevarmuudella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Kriisitilanteessa jokaisen itsetunto on koetuksella. Ja jos se on saanut pahankin kolhun, kestää aikansa, ennen kuin se palautuu ennalleen. Jos on palautuakseen. Kiusaamisella voi olla traagiset seuraukset. Kaikkien mielenterveysongelmien alku, juuri - tai ehkä se lopputulema on juuri tällaisissa, jos näissä on ongelmia - tulee ehkä yllätyksenä itsellesi, sillä nyt liikumme alueelle, joka on kaikesta päätelle itsellesi tuntematon. Vaikka mitäpä nyt itse oman pääkoppasi sisällön toimivuudesta menisin arvailemaan.. empatiakyky, outo sana?

Ihmisissä on toki eri herkkyystasoja. Kaltaiseni sairastuu juurikin ehkä psyykkisesti helpommin, kaltaisesi ehkä puolestaan saa samassa tilanteessa migreenin, psoriasiksen tai puhkeaa se aikuisiän akne. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja jokainen reagoi elämään itselleen ominaisella tavalla. Sitten on vielä geenit, kasvuympäristö ja monet muuttujat, joihin voimme jossain määrin vaikuttaa (/ olemme voineet) miten nämä elämässämme asettuu. Mutta on myös tekijöitä, joita emme voi itse valita. Silloin jää suuri merkitys juuri sille, minkälaisisksi ihmissuhteemme osoittautuvat. Tyytyväinen on hän, jolla on merkitykselliset ja antoisat, VASTAVUOROISET ihmissuhteet. Ilman tuota ihmissuhteiden toimivuutta ja vastavuoroisuutta onneton on kuka tahansa.

Yksinäisyyttä ehkäisee se, jos löytää samanhenkistä seuraa. Ja jos on yksikin hyvä ystävä, elämä on oikeastaan aika hyvällä mallilla. Sen jälkeen tulee omissa prioriteeteissani lähestulkoon kaikki muu. Mistään egon paikkaamisesta ei ole kysymys. Ja, onhan minulla sentään useitakin ystäviä. Nämä väärinkäsitykset ja panettelut kun yhteisössäni selviää, niin helpottaa. Terapia auttaa ajallaan. Jatko-opiskelija olen, ja työelämä vielä pitkälle edessä. Mikäpä tässä. Joulu tulossa, kaikki järjestyy. Kaikki on oikeastaan hyvin tässä ja nyt. Kohta nukkumaan.

Hyvää joulua myös sinulle. :)

Lue lisää

Ehkäpä viet aloitukseni mukaan asiantuntijalle ja kysyt hänen mielipidettään.

Tässä itsenäisyys asiassa on se paradoksi ettei siitä voi ollakaan kokemusta jos ei ole sitä kokenut että sikäli ymmärrän hämmennystasi mistä oikein puhun.

realiteetteja tarjoten kerron vaan että arviosi henkilöstäni menee niin pahasti pieleen että sanon vain että ehkä sinä tarvitset isompaa apua rajan syntymisessä toiseen ennekuin ystävyys on mahdollista! Ellet huomaa viestität hyvin kaksiraiteisesti asioita: muut sen kyllä huomaavat ja karkoittuvat ?

Hyvää jatkoa sinulle kirjoitti:

Ehkäpä viet aloitukseni mukaan asiantuntijalle ja kysyt hänen mielipidettään.

Tässä itsenäisyys asiassa on se paradoksi ettei siitä voi ollakaan kokemusta jos ei ole sitä kokenut että sikäli ymmärrän hämmennystasi mistä oikein puhun.

realiteetteja tarjoten kerron vaan että arviosi henkilöstäni menee niin pahasti pieleen että sanon vain että ehkä sinä tarvitset isompaa apua rajan syntymisessä toiseen ennekuin ystävyys on mahdollista! Ellet huomaa viestität hyvin kaksiraiteisesti asioita: muut sen kyllä huomaavat ja karkoittuvat ?

Lue lisää

Mitähän motiiveja haluat itselleni tässä antaa? - ja erityisesti: millä motiiveilla olet tässä nyt itse liikkeellä? Annat ymmärtää tietäväsi, kuka olen. Itse en tiedä kuka olet, mutta uskon sinun kuuluvan samaan yhteisöön, ja sinun olevan ihminen, joka et minua henk. koht. tunne, mutta jolla on epämukava ennakkokäsitys itsestäni.

Oma arvioni siitä, millainen ihminen olet, meni kokemuksesi mukaan pieleen. Jotku luonnehdinnat taisivat kylläkin osua nappiinkin - hyvä ihmistuntija kun olen, ja voin päätellä jo joistakin kommenteista melko suurella varmuudella, millaiseen ihmiseen täällä palstalla olen milloinkin törmännyt.

Oletko tuo keskustelun aloittaja? Ellet ole, allekijoitatko kuitenkin pääpiirteittäin tuon aloituksen? Jos niin teeet, ihmettelen motiiviasi täällä kommentointiin. Onko se oman huonon omantunnon huojentamisyritys seurakusena siitä, miten olet toiminut suhteessa lähimmäiseen? Tietytyyppinen syyllisyydentunto? Mikä muu voi tuoda tuon kaltaisen ihmisen tänne moisella aloituksella? Vilpitöntä auttamisehaluakaan en aloituksessa oikein näe. Ennemminkin tarvetta päteä, että "kyllä minäkin näistä tälalisisat jotain ymmärrän". Aivan kuten jossain aiemmin tuossa mainitsitkin: "En ole enää kovin nuori, ja jotain olen oppinut nyt tällaisista". Eli sikäli paljastat tässä nyt itsesi. Ja sitten hätäpäissäsi menet tarjoamaan itselleni ammattiapua, jonka piirissä, kiitos vaan jo olen - kognitiivisessa psykoterapiassa käyn.

Ja kuten sanottu, sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä (onnekseni kuitenkin lievempää tyyppiä 2), ja olen sinut sairauteni kanssa. Mutta olen ollut traumatisoitunut yhtesössäni ja lamaantunut sen seurauksena, mikä kysyy tilanteessani ihmiseltä kuin ihmiseltä voimavaroja saada "nollattua" tilanteen - ajan kanssa. Mutta jotain ammattiapua voisin suositella itsellesikin; se voisi auttaa tuon syyllisyydentunteen työstämisen kanssa. Ja mitä sieltä alta sitten löytyykään; miksi olet toiminut kaltoinkohdellen läheistäsi? Kaikki olemme toistemme lähimmäisiä nimittäin.

Mikä olet muuten sanomaan itsenäisyydestäni yhtään mitään? Jos olen nyt ollut lamaatumiseni vuoksi luonnollisesti (kuvittele tilanne omalle kohdallesi = asettuminen toisen ihmisen asemaan = empatiakyky) paikoin myös epäitsenäinen, niin mikä olet sanomaan yhtään mitään siitä, millainen olen aiemmin ollut? 10 vuotta sitten oli edellinen suuri kriisi, jolloin turvauduin läheisiini. Mutta näinhän me kaikki teemme tällaisissa tilanteissa. Näin on oikein ja hyvä, ja hyvä myös kääntyä ammattiavun puoleen silloin kun se on tarpeellista. Itse tunnen sairauteni kuvan, ja teraoion itseäni tarpeen mukaan. Hyvä on oppia tunnistamaan omat rajansa tällaisissakin. Itse olen jo oppinut, elämä on opettanut. Joskin jokaisella on elämässään myös ne tilanteet, milloin tarvitsee toisten tukea.

Kasvun varaa sitä on vielä sinullakin, tyttöseni. Ja vielä tuosta "kaksiraiteisuuesta"; meillä jokaisella on omat vahvuutemme ja heikkoutemme; ja asiat ovat joskus juuri eri tavalla kuin mitä voisi äkkiseltään päätellä. Kuten mikä oli vaikkapa itselläni tuo ennekkoajatus siitä, millainen olet. Ehkäpä myös itse olet jossain määrin yksinäinen? Ellet olisi, mitä täällä palstalla teet? Ellei se ole juuri tuo syyllisyydentunto, mikä sinut tänne toi?

Asiat selviää keskustelemalla ja selvittämällä. Tervetuloa livessä luokseni huojentamaan sydäntäsi. Anteksikin voidaan antaa. :)

Voi sinua. kirjoitti:

Mitähän motiiveja haluat itselleni tässä antaa? - ja erityisesti: millä motiiveilla olet tässä nyt itse liikkeellä? Annat ymmärtää tietäväsi, kuka olen. Itse en tiedä kuka olet, mutta uskon sinun kuuluvan samaan yhteisöön, ja sinun olevan ihminen, joka et minua henk. koht. tunne, mutta jolla on epämukava ennakkokäsitys itsestäni.

Oma arvioni siitä, millainen ihminen olet, meni kokemuksesi mukaan pieleen. Jotku luonnehdinnat taisivat kylläkin osua nappiinkin - hyvä ihmistuntija kun olen, ja voin päätellä jo joistakin kommenteista melko suurella varmuudella, millaiseen ihmiseen täällä palstalla olen milloinkin törmännyt.

Oletko tuo keskustelun aloittaja? Ellet ole, allekijoitatko kuitenkin pääpiirteittäin tuon aloituksen? Jos niin teeet, ihmettelen motiiviasi täällä kommentointiin. Onko se oman huonon omantunnon huojentamisyritys seurakusena siitä, miten olet toiminut suhteessa lähimmäiseen? Tietytyyppinen syyllisyydentunto? Mikä muu voi tuoda tuon kaltaisen ihmisen tänne moisella aloituksella? Vilpitöntä auttamisehaluakaan en aloituksessa oikein näe. Ennemminkin tarvetta päteä, että "kyllä minäkin näistä tälalisisat jotain ymmärrän". Aivan kuten jossain aiemmin tuossa mainitsitkin: "En ole enää kovin nuori, ja jotain olen oppinut nyt tällaisista". Eli sikäli paljastat tässä nyt itsesi. Ja sitten hätäpäissäsi menet tarjoamaan itselleni ammattiapua, jonka piirissä, kiitos vaan jo olen - kognitiivisessa psykoterapiassa käyn.

Ja kuten sanottu, sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä (onnekseni kuitenkin lievempää tyyppiä 2), ja olen sinut sairauteni kanssa. Mutta olen ollut traumatisoitunut yhtesössäni ja lamaantunut sen seurauksena, mikä kysyy tilanteessani ihmiseltä kuin ihmiseltä voimavaroja saada "nollattua" tilanteen - ajan kanssa. Mutta jotain ammattiapua voisin suositella itsellesikin; se voisi auttaa tuon syyllisyydentunteen työstämisen kanssa. Ja mitä sieltä alta sitten löytyykään; miksi olet toiminut kaltoinkohdellen läheistäsi? Kaikki olemme toistemme lähimmäisiä nimittäin.

Mikä olet muuten sanomaan itsenäisyydestäni yhtään mitään? Jos olen nyt ollut lamaatumiseni vuoksi luonnollisesti (kuvittele tilanne omalle kohdallesi = asettuminen toisen ihmisen asemaan = empatiakyky) paikoin myös epäitsenäinen, niin mikä olet sanomaan yhtään mitään siitä, millainen olen aiemmin ollut? 10 vuotta sitten oli edellinen suuri kriisi, jolloin turvauduin läheisiini. Mutta näinhän me kaikki teemme tällaisissa tilanteissa. Näin on oikein ja hyvä, ja hyvä myös kääntyä ammattiavun puoleen silloin kun se on tarpeellista. Itse tunnen sairauteni kuvan, ja teraoion itseäni tarpeen mukaan. Hyvä on oppia tunnistamaan omat rajansa tällaisissakin. Itse olen jo oppinut, elämä on opettanut. Joskin jokaisella on elämässään myös ne tilanteet, milloin tarvitsee toisten tukea.

Kasvun varaa sitä on vielä sinullakin, tyttöseni. Ja vielä tuosta "kaksiraiteisuuesta"; meillä jokaisella on omat vahvuutemme ja heikkoutemme; ja asiat ovat joskus juuri eri tavalla kuin mitä voisi äkkiseltään päätellä. Kuten mikä oli vaikkapa itselläni tuo ennekkoajatus siitä, millainen olet. Ehkäpä myös itse olet jossain määrin yksinäinen? Ellet olisi, mitä täällä palstalla teet? Ellei se ole juuri tuo syyllisyydentunto, mikä sinut tänne toi?

Asiat selviää keskustelemalla ja selvittämällä. Tervetuloa livessä luokseni huojentamaan sydäntäsi. Anteksikin voidaan antaa. :)

Lue lisää

Totean vaan että sinulla menee arviosi ainakin aloittajasta pahemman kerran pieleen me kun kuulumme taatusti samaan porukkaan. realitetteja tässä sinulle sinne! Eli palaute on vaan itsekriittisyyttä!

Realiteetteja kirjoitti:

Totean vaan että sinulla menee arviosi ainakin aloittajasta pahemman kerran pieleen me kun kuulumme taatusti samaan porukkaan. realitetteja tässä sinulle sinne! Eli palaute on vaan itsekriittisyyttä!

Lue lisää

kanssa samoilla linjoilla vai et?

Alkuun ajattelin sinun olevan itse aloittaja, joskaan en voinut varma asiasta olla ja siksi kysyin.

Samantyyppistä tsettiä nimittäin tuli, mikä mielestäni mätsäis "yks yhteen".

Joskus tuntuu siltä, että yksinäisyyteen riittää pelkästään se, että on riittävän erilainen. Omaa tähän aikaan nähden erilaiset arvot, on se "tyhmänrehellinen", joka ei halua sortua teeskentelyihin.

Mutta täytynee laskea rimaa seuran suhteen, voinee auttaa asiaan. Olen välillä kokeillut olla ihan erityyppisten ihmisten kanssa kuin itse olen vain siksi, ettei tarvi olla yksin, mutta pidemmässä juoksusssa se ei kanna - ei puolin eikä toisin. Niinpä laitanakin nykyään painoarvon yksittäisille toiville ihmissuhteille. Loppujen lopuksi saa olla kiitollinen, jos on edes 1 ystävä, samassa elämäntilanteessa oleva. Perheellisest ystävät ovat itselleni tärkeitä ja ihania, mutta ovat tosiaan asia erikseen. Itse olen sinkku.

Pistetyyppi: se aika on silloin ihan pienena kun irtaudutaan erillisyyteen vanhemmista jolloin tehdään se työ että osataan olla yksin! Ja kaveriporukoissa opitaan tai ei olemaan toisten kanssa niin että se palkitsee jokaista osapuolta tai sitten ei! Jokainen jka osaa olla toisten kanssa on tehnyt tuon psyykkisen työn jota sellainen ei ole tehnyt joka ei osaa! Se on kuin uimaan opettelemista ! Kukaan ei voi sinua pitää pinnalla ellet itse tiedä niksejä siihen!

Ja aloitukseni suuntasin niille jotka kokevat hämmennyksissään vaan jaavänsä yksin vaikka eivät sitä toivoisikaan!

Vastaus tässä kirjoitti:

Pistetyyppi: se aika on silloin ihan pienena kun irtaudutaan erillisyyteen vanhemmista jolloin tehdään se työ että osataan olla yksin! Ja kaveriporukoissa opitaan tai ei olemaan toisten kanssa niin että se palkitsee jokaista osapuolta tai sitten ei! Jokainen jka osaa olla toisten kanssa on tehnyt tuon psyykkisen työn jota sellainen ei ole tehnyt joka ei osaa! Se on kuin uimaan opettelemista ! Kukaan ei voi sinua pitää pinnalla ellet itse tiedä niksejä siihen!

Ja aloitukseni suuntasin niille jotka kokevat hämmennyksissään vaan jaavänsä yksin vaikka eivät sitä toivoisikaan!

Lue lisää

Pistetapaukselle: esim sinun vastauksesi minulle aloittajalle jo on erittäin hyökkäävä , epämiellyttävä ! Rehellisenä palautteena tämä, sillä kuten sanoin jokainen on omassa kehityksessään omassa vaiheessaan ja vastuussa siitä itse se ei tarkoita mitenkään hänen arvonsa olevan sinne tai tänne huonompi tai parempi!
Se oli sinun oma päätelmäsi!

Tämä palaute kirjoitti:

Pistetapaukselle: esim sinun vastauksesi minulle aloittajalle jo on erittäin hyökkäävä , epämiellyttävä ! Rehellisenä palautteena tämä, sillä kuten sanoin jokainen on omassa kehityksessään omassa vaiheessaan ja vastuussa siitä itse se ei tarkoita mitenkään hänen arvonsa olevan sinne tai tänne huonompi tai parempi!
Se oli sinun oma päätelmäsi!

Lue lisää

jokaisella oman omat kehitysvaateensa elämässään omalla ajallaan. Omalla kohdallani sosiaalisessa mielessä potentiaalia kehitystä on estynyt tapahtumasta siksi, etten ole kaiketi onnistunut löytämään vuosien saatossa sinkkupiireistä samanhenkistä seuraa. Tällä viittaan myös siihen, että erinäisten vaiheiden kautta olen muuttunut 10 vuodessa paljonkin, mitä esim. arvomaailmaani tulee. Ja näinollen olisi suotuisaa löytää kaltaistansa seuraa, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

Toisaalta olen myöskin yhteisöllsyyden kannalla; kenekään ei ole hyvä olla yksin. Mutta takertujia kanntaa myöskin välttää; ripustautujia - jokaisen on hyvä tietää omat rajansa.

Vastaus tässä kirjoitti:

Pistetyyppi: se aika on silloin ihan pienena kun irtaudutaan erillisyyteen vanhemmista jolloin tehdään se työ että osataan olla yksin! Ja kaveriporukoissa opitaan tai ei olemaan toisten kanssa niin että se palkitsee jokaista osapuolta tai sitten ei! Jokainen jka osaa olla toisten kanssa on tehnyt tuon psyykkisen työn jota sellainen ei ole tehnyt joka ei osaa! Se on kuin uimaan opettelemista ! Kukaan ei voi sinua pitää pinnalla ellet itse tiedä niksejä siihen!

Ja aloitukseni suuntasin niille jotka kokevat hämmennyksissään vaan jaavänsä yksin vaikka eivät sitä toivoisikaan!

Lue lisää

Ihan pienenä ei irtauduta vanhemmista, koska lapset tarvitsevat vanhempiaan. Teini-ikä on se ikä, jolloin kavereiden merkitys kasvaa ja silloin pitää saada välimatkaa vanhempiin jossain määrin, koska siinä iässä se itsenäistyminen alkaa. Siksi toisekseen kouluaikoina ne muut luokkamme oppilaat, jotka sitten alusta asti ovat pyörineet piireissä, olivat jatkuvasti perheensä kesken reissussa, tai härväämässä jotain. Minä sen sijaan sain ottaa vastuuta jo melko nuorena pikkusisaruksistani, kun vanhemmat katsoivat paremmaksi mennä räkälään ryyppäämään. Meillä ei vanhemmat tukeneet samalla tavalla, eikä meillä vietetty "laatuaikaa" perheen kesken, kuten niissä paremmissa perheissä, joten ei oikein osunut kohdalleen tuo vanhemmista irtautumisen ja kavereiden suhde.

Rautalangasta väännettynä, ei mustaihoinenkaan saisi kavereita Ku klux klaanilaisista, vaikka olisivat kuinka kovasti tehneet psyykkistä työtä. Kun muut ottavat silmätikuksi, ei niitä jokaista osapuolta palkitsevia suhteita synny. Jos tämä tapahtuu nuorena, voi itsetunto kärsiä pahastikin, taikka tulla muita sulkeutuneisuuksia, mutta tämä johtuu niiden muiden kohtelusta, eikä suinkaan siitä, että tämä kyseinen henkilö olisi lähtökohtaisesti pilalla. Kyllä vain se kävisi myös näiden kaikkein sosiaalisimpienkin itsetunnolle, jos häntä nolattaisiin ja nöyryytettäisiin ison yleisön edessä, ja tämän päälle vielä pitäisi viettää monta vuotta tämän saman yleisön keskuudessa. Nämä kaikkien kaverit eivät vain ole joutuneet kokemaan tuollaista, ja sen takia he pitävät itseään vahvempina ja pätevämpinä.

Tuosta "hyökkäävästä" vastauksestani. Sanoin vain kuten asia on, mene opettamaan yksinoloa niille, jotka eivät yksin osaa olla, tämä on väärä palsta. Me olemme tämän alan asiantuntijoita.

.................... kirjoitti:

Ihan pienenä ei irtauduta vanhemmista, koska lapset tarvitsevat vanhempiaan. Teini-ikä on se ikä, jolloin kavereiden merkitys kasvaa ja silloin pitää saada välimatkaa vanhempiin jossain määrin, koska siinä iässä se itsenäistyminen alkaa. Siksi toisekseen kouluaikoina ne muut luokkamme oppilaat, jotka sitten alusta asti ovat pyörineet piireissä, olivat jatkuvasti perheensä kesken reissussa, tai härväämässä jotain. Minä sen sijaan sain ottaa vastuuta jo melko nuorena pikkusisaruksistani, kun vanhemmat katsoivat paremmaksi mennä räkälään ryyppäämään. Meillä ei vanhemmat tukeneet samalla tavalla, eikä meillä vietetty "laatuaikaa" perheen kesken, kuten niissä paremmissa perheissä, joten ei oikein osunut kohdalleen tuo vanhemmista irtautumisen ja kavereiden suhde.

Rautalangasta väännettynä, ei mustaihoinenkaan saisi kavereita Ku klux klaanilaisista, vaikka olisivat kuinka kovasti tehneet psyykkistä työtä. Kun muut ottavat silmätikuksi, ei niitä jokaista osapuolta palkitsevia suhteita synny. Jos tämä tapahtuu nuorena, voi itsetunto kärsiä pahastikin, taikka tulla muita sulkeutuneisuuksia, mutta tämä johtuu niiden muiden kohtelusta, eikä suinkaan siitä, että tämä kyseinen henkilö olisi lähtökohtaisesti pilalla. Kyllä vain se kävisi myös näiden kaikkein sosiaalisimpienkin itsetunnolle, jos häntä nolattaisiin ja nöyryytettäisiin ison yleisön edessä, ja tämän päälle vielä pitäisi viettää monta vuotta tämän saman yleisön keskuudessa. Nämä kaikkien kaverit eivät vain ole joutuneet kokemaan tuollaista, ja sen takia he pitävät itseään vahvempina ja pätevämpinä.

Tuosta "hyökkäävästä" vastauksestani. Sanoin vain kuten asia on, mene opettamaan yksinoloa niille, jotka eivät yksin osaa olla, tämä on väärä palsta. Me olemme tämän alan asiantuntijoita.

Lue lisää

Ja juurikin näin "Sanoin vain kuten asia on, mene opettamaan yksinoloa niille, jotka eivät yksin osaa olla, tämä on väärä palsta. Me olemme tämän alan asiantuntijoita. "
Olen kanssasi samaa mieltä. Ap kokee hyökkäyksenä kun joku ei olekaan hänen kaikkitietävyytensä kanssa samaa mieltä, mutta ei nää lainkaan omaa naiiviuttaan.
Luulen että hän saa antaa tätä "rehellistä palautetta" mutta ei kestä kun sitä annetaan hänelle. Veikkaan aika nuorta ikää ja paljon on nyt itsekasvatusoppaista taas länsimaisen ihmisen totuuksia löydetty.
On rankkaa olla hyvinvoiva kun huonosti voivat pilaa sen.

Se on rankkaa kirjoitti:

Ja juurikin näin "Sanoin vain kuten asia on, mene opettamaan yksinoloa niille, jotka eivät yksin osaa olla, tämä on väärä palsta. Me olemme tämän alan asiantuntijoita. "
Olen kanssasi samaa mieltä. Ap kokee hyökkäyksenä kun joku ei olekaan hänen kaikkitietävyytensä kanssa samaa mieltä, mutta ei nää lainkaan omaa naiiviuttaan.
Luulen että hän saa antaa tätä "rehellistä palautetta" mutta ei kestä kun sitä annetaan hänelle. Veikkaan aika nuorta ikää ja paljon on nyt itsekasvatusoppaista taas länsimaisen ihmisen totuuksia löydetty.
On rankkaa olla hyvinvoiva kun huonosti voivat pilaa sen.

Lue lisää

Eräs aloittajan ilmeinen komppaaja puhuu tuossa ylempänä myös jonkun toisen ihmisen mahd. vakiintumattomasta identiteetistä ehkä tajuamatta, että ihmisen identiteetti vakiintuu tutkitusti noin 27 ikävuoden tienoilla - mikä merkitsee sitä, että varsinaisen oikea aikuisuus alkaa vasta tuolloin. Tuota nuoremmat ovat sitä "nuorisoa". Toki tässä on yksilöllisiä eroja, toiset kypsyy toisia aimennin ja jotkut ovat ikuisia lapsia / teinejä. Mutta veikkasin aloittajan olevan itse parikymmpinen.

Mutta esim. eräs toinen keskustelija täällä otti itseni hampaisiin sen vuoksi, että häneen silmiinsä ilmeisesti näytän tuolla yhteisössäni perin epäitsenäiseltä ollakseni jo 35. Olen tullut yhteisössäni kaltotinkohdelluksi, minkä seurauksena olen ollut lamaantunut. Silloin ihminen hakee hetkellisesti luonollisesti turvaa läheisistään, ja eikä ole joka tilanteessa ns. se oman elämänsä aktiivinen toimija.

Mutta mielestäni tätä asiaa täytyisi lähestyä jostain muusta, kuin itsenäisyysnäkökulmasta. Kuten siitä, että masentuneen ihmisen aloitekyky on 0 (mikä voi ulospäin ilmetä juurikin "epäitsenäisyyden" näköisenä toimintana), ja ahdistuneen ihmisen toimintakyky on jopa se -1. Eli mitä itsenäisyyteen tulee - tai oikeammin; aktiiviseen toimijuuteen omassa elämässä; ihmisen tulee lähtökohtaisesti voida hyvin ja olla tietyt resurssit käytössään, ennen kuin hän voi toetuttaa itseään aktiivisesti näillä elämän "korkeammilla tasoilla". Viittaan näillä "tarpeiden tasoilla" Maslow´n tarvehierarkiaan; ketä kiinnostaa, googlettakaa yst. mistä kysymys, joille tuo hierarkia on tuntematon käsite.

Kompaan tätä. kirjoitti:

Eräs aloittajan ilmeinen komppaaja puhuu tuossa ylempänä myös jonkun toisen ihmisen mahd. vakiintumattomasta identiteetistä ehkä tajuamatta, että ihmisen identiteetti vakiintuu tutkitusti noin 27 ikävuoden tienoilla - mikä merkitsee sitä, että varsinaisen oikea aikuisuus alkaa vasta tuolloin. Tuota nuoremmat ovat sitä "nuorisoa". Toki tässä on yksilöllisiä eroja, toiset kypsyy toisia aimennin ja jotkut ovat ikuisia lapsia / teinejä. Mutta veikkasin aloittajan olevan itse parikymmpinen.

Mutta esim. eräs toinen keskustelija täällä otti itseni hampaisiin sen vuoksi, että häneen silmiinsä ilmeisesti näytän tuolla yhteisössäni perin epäitsenäiseltä ollakseni jo 35. Olen tullut yhteisössäni kaltotinkohdelluksi, minkä seurauksena olen ollut lamaantunut. Silloin ihminen hakee hetkellisesti luonollisesti turvaa läheisistään, ja eikä ole joka tilanteessa ns. se oman elämänsä aktiivinen toimija.

Mutta mielestäni tätä asiaa täytyisi lähestyä jostain muusta, kuin itsenäisyysnäkökulmasta. Kuten siitä, että masentuneen ihmisen aloitekyky on 0 (mikä voi ulospäin ilmetä juurikin "epäitsenäisyyden" näköisenä toimintana), ja ahdistuneen ihmisen toimintakyky on jopa se -1. Eli mitä itsenäisyyteen tulee - tai oikeammin; aktiiviseen toimijuuteen omassa elämässä; ihmisen tulee lähtökohtaisesti voida hyvin ja olla tietyt resurssit käytössään, ennen kuin hän voi toetuttaa itseään aktiivisesti näillä elämän "korkeammilla tasoilla". Viittaan näillä "tarpeiden tasoilla" Maslow´n tarvehierarkiaan; ketä kiinnostaa, googlettakaa yst. mistä kysymys, joille tuo hierarkia on tuntematon käsite.

Lue lisää

näin se menee:

ensin täytyy ihmisellä olla tyydytettynä perustarpeet, kuten nälkä, jano ja lepo. Toiseksi hänen täytyy tuntea olonsa turvalliseksi. Tämän jälkeen, kun nämä tarpeet ovat tyydyttyneet, ihmiselle on tärkeää tuntea olevansa sosiaalisesti lämpimissä suhteissa toisiin. Tämän jälkeen tärkeää on kokea arvostusta ympäristössään ja tuntea olevansa hyväksytty. Kun nämä kaikki "alemman tason tarpeet" ihmisellä on tyydyttyneet, hän voi alkaa miettiä itsensä toteuttamista. Eli sosiaalisessa mielessä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen ottaa itse ideaalitilanteessa ne ohjat käsiinsä, ja muotoilee elämäänsä sellaisille urille, miten itse haluaa. Passiivisempi tyytyy niihin raameihin, mitkä milloinkin ovat mahdolliset / miten asiat helpommin sujuu ilman, että tarvitsee itse kohtuttoomasti ponnistella asioiden eteen.

Jos ei näet ole enemmän paukkuja sillä hetkellä. Ja tässä valossa voidaan ymmärtää, että lamaantuneen ihmisen voimavarat ovat vähäiset. Näin siis omalla kohdallani. Koskee kuitenin vain omaa hengellistä yhteisöäni, minkä piiriin tuo tarumatisoitumisen kokemus rajoittuu. Joskin kyllä se kysyy myös voimaroja muustakin elämästä, esim. voimavarojen sen suhteen, mitä itselläni on esim. tällä hetkellä työntekoa ajatellen. Matalalla mennään. Onneksi kohta on joulu.

Mutta tuosta itsenäisyydestä; jos katostte ympärillenne, niin yllättävän moni on "epäitsenäinen". Toisiin turvauduttaan ja tukeudutaan, kaverit ovat tärkeitä jne. Mutta hei, älämme suhteessa toisiimme. Saamme myös tarvita toisiamme. Joka muuta väittää, on onneton, pelkkä itseriittoinen kuori - joka ei ole tullut vielä omassa elmässään kohdanneeksi omaa rajallisuuttaan.

Kompaan tätä. kirjoitti:

Eräs aloittajan ilmeinen komppaaja puhuu tuossa ylempänä myös jonkun toisen ihmisen mahd. vakiintumattomasta identiteetistä ehkä tajuamatta, että ihmisen identiteetti vakiintuu tutkitusti noin 27 ikävuoden tienoilla - mikä merkitsee sitä, että varsinaisen oikea aikuisuus alkaa vasta tuolloin. Tuota nuoremmat ovat sitä "nuorisoa". Toki tässä on yksilöllisiä eroja, toiset kypsyy toisia aimennin ja jotkut ovat ikuisia lapsia / teinejä. Mutta veikkasin aloittajan olevan itse parikymmpinen.

Mutta esim. eräs toinen keskustelija täällä otti itseni hampaisiin sen vuoksi, että häneen silmiinsä ilmeisesti näytän tuolla yhteisössäni perin epäitsenäiseltä ollakseni jo 35. Olen tullut yhteisössäni kaltotinkohdelluksi, minkä seurauksena olen ollut lamaantunut. Silloin ihminen hakee hetkellisesti luonollisesti turvaa läheisistään, ja eikä ole joka tilanteessa ns. se oman elämänsä aktiivinen toimija.

Mutta mielestäni tätä asiaa täytyisi lähestyä jostain muusta, kuin itsenäisyysnäkökulmasta. Kuten siitä, että masentuneen ihmisen aloitekyky on 0 (mikä voi ulospäin ilmetä juurikin "epäitsenäisyyden" näköisenä toimintana), ja ahdistuneen ihmisen toimintakyky on jopa se -1. Eli mitä itsenäisyyteen tulee - tai oikeammin; aktiiviseen toimijuuteen omassa elämässä; ihmisen tulee lähtökohtaisesti voida hyvin ja olla tietyt resurssit käytössään, ennen kuin hän voi toetuttaa itseään aktiivisesti näillä elämän "korkeammilla tasoilla". Viittaan näillä "tarpeiden tasoilla" Maslow´n tarvehierarkiaan; ketä kiinnostaa, googlettakaa yst. mistä kysymys, joille tuo hierarkia on tuntematon käsite.

Lue lisää

Kuule minusta näyttää siltä etten ota oikein mistään vastuuta itsessäsi : kommunikaatio ongelmat johtuvat " sairaudestasi" jonka kanssa olet " sinut" vaikka se kaksisuuntaisuus vaikuttaa MYÖS tapaasi olla toistenkin kanssa! Älä ole sinut sen kanssa juuri koska se tuo sinulle nämä ongelmat joita nyt täälläkin pyörittelet!
Ihmisen identiteetti ei ei myöskään aina kehity edes tuolloin 27 v eikö se myöskään luudu siten kuin vanhempi koulukunta väittää! Ihan nykytytkimuksen valossa aivot ovatkin enemmän joustavat kuin luultiin esimerkiksi!

Minua huvitti hiukan arviosi aloittajan iästä ja asiantuntemuksesta siski annetaan palautetta realiteetteihinkin että saisit niitä edes jostain tälläkin! Ei ei ole nuori eikä kouluttamaton ei todellakaan! Joten voitko nyt lopettaa ystävällisimmin pyydettynä jo luulottelusi ja keskittyä ihan siihen mitä virikkeitä mahdollisesti saat terapiastasi!

Se itsenäisyys tai kypsyyys on saavutettavissa kyllä mutta se vaatii sinulta ehkä isompaa työtä ! Ei kukaan ystävä aio sinun syövereitäsi tutkimaan ja se työ tehdään jo lapsena ja kasvuiässä ja ehkä sen terapeuttisi kanssa ei ehkä niinkään täällä....

Sanon tämän nain suoraan koska saan vaikutelman että ongelmasi on jostain traumoista tullut kyvyttömyys olla rehti itsellesi! keskustele siitä ihmeessä TERAPEUTIN kanssa! Tällä ei kyllä kukaan aio ryhtyä sinulle siksi! Älä käytä muita hyväksesi ihmissuhteissa ihan tuosta vaan !

Onnea sinulle itsenäistymisen polulla! kun ne rajat löytyvät löytyy ne ystävätkin!
usko pois ja luota siihen !

Se on rankkaa kirjoitti:

Ja juurikin näin "Sanoin vain kuten asia on, mene opettamaan yksinoloa niille, jotka eivät yksin osaa olla, tämä on väärä palsta. Me olemme tämän alan asiantuntijoita. "
Olen kanssasi samaa mieltä. Ap kokee hyökkäyksenä kun joku ei olekaan hänen kaikkitietävyytensä kanssa samaa mieltä, mutta ei nää lainkaan omaa naiiviuttaan.
Luulen että hän saa antaa tätä "rehellistä palautetta" mutta ei kestä kun sitä annetaan hänelle. Veikkaan aika nuorta ikää ja paljon on nyt itsekasvatusoppaista taas länsimaisen ihmisen totuuksia löydetty.
On rankkaa olla hyvinvoiva kun huonosti voivat pilaa sen.

Lue lisää

jospa he voivat huonosti juuri siksi että pilaavat toisten elämiä?

Kaikkea hyvää elämääsi kirjoitti:

Kuule minusta näyttää siltä etten ota oikein mistään vastuuta itsessäsi : kommunikaatio ongelmat johtuvat " sairaudestasi" jonka kanssa olet " sinut" vaikka se kaksisuuntaisuus vaikuttaa MYÖS tapaasi olla toistenkin kanssa! Älä ole sinut sen kanssa juuri koska se tuo sinulle nämä ongelmat joita nyt täälläkin pyörittelet!
Ihmisen identiteetti ei ei myöskään aina kehity edes tuolloin 27 v eikö se myöskään luudu siten kuin vanhempi koulukunta väittää! Ihan nykytytkimuksen valossa aivot ovatkin enemmän joustavat kuin luultiin esimerkiksi!

Minua huvitti hiukan arviosi aloittajan iästä ja asiantuntemuksesta siski annetaan palautetta realiteetteihinkin että saisit niitä edes jostain tälläkin! Ei ei ole nuori eikä kouluttamaton ei todellakaan! Joten voitko nyt lopettaa ystävällisimmin pyydettynä jo luulottelusi ja keskittyä ihan siihen mitä virikkeitä mahdollisesti saat terapiastasi!

Se itsenäisyys tai kypsyyys on saavutettavissa kyllä mutta se vaatii sinulta ehkä isompaa työtä ! Ei kukaan ystävä aio sinun syövereitäsi tutkimaan ja se työ tehdään jo lapsena ja kasvuiässä ja ehkä sen terapeuttisi kanssa ei ehkä niinkään täällä....

Sanon tämän nain suoraan koska saan vaikutelman että ongelmasi on jostain traumoista tullut kyvyttömyys olla rehti itsellesi! keskustele siitä ihmeessä TERAPEUTIN kanssa! Tällä ei kyllä kukaan aio ryhtyä sinulle siksi! Älä käytä muita hyväksesi ihmissuhteissa ihan tuosta vaan !

Onnea sinulle itsenäistymisen polulla! kun ne rajat löytyvät löytyy ne ystävätkin!
usko pois ja luota siihen !

Lue lisää

hyviä ystäviä minulla on edelleen perheellisissä, useimpien kanssa ollaan ystävystytty jo parikymppisinä. Tästä ollaan muidenkin kolmekymppisten kanssa juteltu, että tämän ikäisenä on toisista sinkuista vaikeampi löytää ystäviä. Ihminen näet kaipaa vertaisseuraa. Ongelmani ei niinkään ole se, ettäkö ei olisi ihmisiä, tuttavia ympärillä, vaan oikean, syvemmän ystävyyden löytäminen ja jakaminen. Ja tähän viimeaikoina on vaikuttanut mitä suuremmissa määrin myös sairauteni, mutta ennenkaikkea myös se, että olen tullut siis kaltoinkohdelluksi nimeenomaan omassa uskonyhteisössäni, MISTÄ JUURIKIN TUO TRAUMATISOITUMINEN JOHTUU. Jopa kiusaamiseksi meininki on joillakin näillä juurikin nuoremmilla mennyt.

Haluan antaa kuitenkin anteeksi heidän kypsymättömyytensä; joskin heikot hetkensä ne ovat olleet minullakin, ja sietokyvyn rajat aina välillä tulleet vastaan. Kaksisuuntaiseni on onnekseni lievempää tyyppiä 2, joten periaatteessa sen ei pitäisi sinällään niin vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin, kuin mitä vaikuttaisi tuo graavimpi varsinainen sairaus (tutkitusti).

Älä kiitos opasta minua "kypsymättömyydestäni", tiedän, että sitä on itsessänikin jossain määrin johtuen jo sairaudestani. Mutta niin on myös monessa muussa, nuorisossa eteenkin - sen huomaa jo tämänkin palstan keskusteluista - ihan jo vain elämänkokemuksen puutteen vuoksi.Eikä siinä mitään, mut huomatkaa nuoremmat myös tämä realiteetti, älkääkä opastako vanhempianne. (:D) Vanhempien kunnioitusta perään! :D Kovin alentuvaan sävyyn tuossa myös tosiaan toteat, että

"Ei kukaan ystävä aio sinun syövereitäsi tutkimaan ja se työ tehdään jo lapsena ja kasvuiässä ja ehkä sen terapeuttisi kanssa ei ehkä niinkään täällä.... " Et varmastikaan tunne itseäni henkilökohtaisesti, joten et ole mikään ottamaan kantaa ihmisiin ympärilläni, jotka ovat esim. potentiaaleja ystäviä, kunhan tässä vielä paremmin tutustutaan .Monta tällaista ihmissuhdetta on jo vireillä. Ja mitä taas tulee aloittajan ja hengenheimolaisten kypsymättömyyteen ja naiiviuteen, he eivät nähtävästi omaa tilaansa näe. Ja mitä toteat lapsuuden ja nuoruuden kehitysvaiheista, metsään menee tuo kohta, miten tuossa lauseessa tuon hahmottelet. Tutustupa lähemmin psykologiaan, niin ymmärrät tietyt realiteetit.

Ei tällaisissa myöskään tarvi olla kysymys koulutuksen puutteesta sinällään (huom. vastapuoli), vaan siitä, millainen ihmistyyppi on ja miten näitä asioita hahmottelee. Kovin tulee jo perspektiivia monella siitä, jos omassa lähi- tai ystäväpiirissä on mielenterveyden häiriöistä- ja ongelmista kärsiviä, jolloin tämä problematiikka on tullut jollain tapaa tutuksi. Riippuu toki pitkälti siitä, eletäänkö eri todellisuuksissa edelleen häpeäkulttuurissa vaiko nykyajan avoimuudessa. Omaa lapsuudenperhettäni saan kiittää jälkimmäisestä tunneilmapiiristä, -kyvyistä ja -taidoista.

Kiitos kaunis, kirjoitti:

hyviä ystäviä minulla on edelleen perheellisissä, useimpien kanssa ollaan ystävystytty jo parikymppisinä. Tästä ollaan muidenkin kolmekymppisten kanssa juteltu, että tämän ikäisenä on toisista sinkuista vaikeampi löytää ystäviä. Ihminen näet kaipaa vertaisseuraa. Ongelmani ei niinkään ole se, ettäkö ei olisi ihmisiä, tuttavia ympärillä, vaan oikean, syvemmän ystävyyden löytäminen ja jakaminen. Ja tähän viimeaikoina on vaikuttanut mitä suuremmissa määrin myös sairauteni, mutta ennenkaikkea myös se, että olen tullut siis kaltoinkohdelluksi nimeenomaan omassa uskonyhteisössäni, MISTÄ JUURIKIN TUO TRAUMATISOITUMINEN JOHTUU. Jopa kiusaamiseksi meininki on joillakin näillä juurikin nuoremmilla mennyt.

Haluan antaa kuitenkin anteeksi heidän kypsymättömyytensä; joskin heikot hetkensä ne ovat olleet minullakin, ja sietokyvyn rajat aina välillä tulleet vastaan. Kaksisuuntaiseni on onnekseni lievempää tyyppiä 2, joten periaatteessa sen ei pitäisi sinällään niin vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin, kuin mitä vaikuttaisi tuo graavimpi varsinainen sairaus (tutkitusti).

Älä kiitos opasta minua "kypsymättömyydestäni", tiedän, että sitä on itsessänikin jossain määrin johtuen jo sairaudestani. Mutta niin on myös monessa muussa, nuorisossa eteenkin - sen huomaa jo tämänkin palstan keskusteluista - ihan jo vain elämänkokemuksen puutteen vuoksi.Eikä siinä mitään, mut huomatkaa nuoremmat myös tämä realiteetti, älkääkä opastako vanhempianne. (:D) Vanhempien kunnioitusta perään! :D Kovin alentuvaan sävyyn tuossa myös tosiaan toteat, että

"Ei kukaan ystävä aio sinun syövereitäsi tutkimaan ja se työ tehdään jo lapsena ja kasvuiässä ja ehkä sen terapeuttisi kanssa ei ehkä niinkään täällä.... " Et varmastikaan tunne itseäni henkilökohtaisesti, joten et ole mikään ottamaan kantaa ihmisiin ympärilläni, jotka ovat esim. potentiaaleja ystäviä, kunhan tässä vielä paremmin tutustutaan .Monta tällaista ihmissuhdetta on jo vireillä. Ja mitä taas tulee aloittajan ja hengenheimolaisten kypsymättömyyteen ja naiiviuteen, he eivät nähtävästi omaa tilaansa näe. Ja mitä toteat lapsuuden ja nuoruuden kehitysvaiheista, metsään menee tuo kohta, miten tuossa lauseessa tuon hahmottelet. Tutustupa lähemmin psykologiaan, niin ymmärrät tietyt realiteetit.

Ei tällaisissa myöskään tarvi olla kysymys koulutuksen puutteesta sinällään (huom. vastapuoli), vaan siitä, millainen ihmistyyppi on ja miten näitä asioita hahmottelee. Kovin tulee jo perspektiivia monella siitä, jos omassa lähi- tai ystäväpiirissä on mielenterveyden häiriöistä- ja ongelmista kärsiviä, jolloin tämä problematiikka on tullut jollain tapaa tutuksi. Riippuu toki pitkälti siitä, eletäänkö eri todellisuuksissa edelleen häpeäkulttuurissa vaiko nykyajan avoimuudessa. Omaa lapsuudenperhettäni saan kiittää jälkimmäisestä tunneilmapiiristä, -kyvyistä ja -taidoista.

Lue lisää

ja -kannosta, mitä tulee kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheeseen: taudin kuvassa eräs sairauden oire menee juurikin näin, että:
"Vastuuntunnon puuttuminen, ei tunne huolta tekojen mahdollisista huonoista seurauksista; esimerkiksi liian runsasta rahankäyttöä, liiallista seksuaalista aktiivisuutta tai holtittomuutta, järjettömiin investointeihin ryhtymistä."

En voi kuin kiittää Luojaani, että sairauteni on tuo lievempi tyyppi 2, jolloin oma maniani on tähän mennessä ollut lievempää sorttia eli hypomaniaa. En ole koskaan esim. hassannut rahojani; olen aina ollut melko tarkka rhankäytöstäni; kiitos pihin isäni. (:D) Seksuaalisesti en ole onneksi myöskään hurvitellut (tekojen tasolla), vaikka tietyt impulsit voivat olla välillä voimakkaat. Kipeintä sairaudessa on juuri se, että tähän liittyy myös paljon sellaista, mille en yksinkertaisesti voi mitään.

Eli suomeksi: taudin kuvaan kuuluu juurikin maniavaiheessa vastuuntunnon puuttuminen. Onneksi omani on kuitenkin ollut hypomaniaa, joten vastuunotto ja -kanto on sujunut paremmin, kuin mitä graavimmassa sairaudessa käytäntö voisi olla.

Aikuinen ihminen kuitenkin olen, ja vastuuntuntoinen sikäli mikäli vaan sairaus antaa myöten. Itsestäni on ollut kipeintä juuri se toisten taholta, että aikeikseni on katsottu välillä sitä sun tätä, mitä itselläni ei ole ollut aikomustakaan toteuttaa. Vaikka välillä voin antaa ristiriitaisia viestejä ympäristöön; mille sillekään en voi mitään. Oleellista on kuitenkin se, että teot puhuvat puolestaan. Väärinkäsitykset ja ennakko-oletukset tiettyihin asioihin nähden eivät ole olleet kivoja. Kiitollinen Luojalle olen esim. siitä, että olen välttynyt seksuaaliselta hyväksikäytöltä; mikä riski tämän sairauden maniavaiheesa esim. voisi olla suuri. Onneksi omani onkin ainoastaan hypomaniaa. Itselläni on ollut olo, että täytyy avautua tästä sairaudestani, niin kipeää kuin se tekeekin, mutta / sillä muuten en saa ymmärrystä itselleni näihin asioihin, missä liikutaan juurikin kaikista herkimmällä / intiimeimmällä alueella -

Vielä vastuuntotosta kirjoitti:

ja -kannosta, mitä tulee kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheeseen: taudin kuvassa eräs sairauden oire menee juurikin näin, että:
"Vastuuntunnon puuttuminen, ei tunne huolta tekojen mahdollisista huonoista seurauksista; esimerkiksi liian runsasta rahankäyttöä, liiallista seksuaalista aktiivisuutta tai holtittomuutta, järjettömiin investointeihin ryhtymistä."

En voi kuin kiittää Luojaani, että sairauteni on tuo lievempi tyyppi 2, jolloin oma maniani on tähän mennessä ollut lievempää sorttia eli hypomaniaa. En ole koskaan esim. hassannut rahojani; olen aina ollut melko tarkka rhankäytöstäni; kiitos pihin isäni. (:D) Seksuaalisesti en ole onneksi myöskään hurvitellut (tekojen tasolla), vaikka tietyt impulsit voivat olla välillä voimakkaat. Kipeintä sairaudessa on juuri se, että tähän liittyy myös paljon sellaista, mille en yksinkertaisesti voi mitään.

Eli suomeksi: taudin kuvaan kuuluu juurikin maniavaiheessa vastuuntunnon puuttuminen. Onneksi omani on kuitenkin ollut hypomaniaa, joten vastuunotto ja -kanto on sujunut paremmin, kuin mitä graavimmassa sairaudessa käytäntö voisi olla.

Aikuinen ihminen kuitenkin olen, ja vastuuntuntoinen sikäli mikäli vaan sairaus antaa myöten. Itsestäni on ollut kipeintä juuri se toisten taholta, että aikeikseni on katsottu välillä sitä sun tätä, mitä itselläni ei ole ollut aikomustakaan toteuttaa. Vaikka välillä voin antaa ristiriitaisia viestejä ympäristöön; mille sillekään en voi mitään. Oleellista on kuitenkin se, että teot puhuvat puolestaan. Väärinkäsitykset ja ennakko-oletukset tiettyihin asioihin nähden eivät ole olleet kivoja. Kiitollinen Luojalle olen esim. siitä, että olen välttynyt seksuaaliselta hyväksikäytöltä; mikä riski tämän sairauden maniavaiheesa esim. voisi olla suuri. Onneksi omani onkin ainoastaan hypomaniaa. Itselläni on ollut olo, että täytyy avautua tästä sairaudestani, niin kipeää kuin se tekeekin, mutta / sillä muuten en saa ymmärrystä itselleni näihin asioihin, missä liikutaan juurikin kaikista herkimmällä / intiimeimmällä alueella -

Lue lisää

tekemättä jättämättömyys puhukoon puolestaan. Ei silä, ettäkö täydellinen olisin. Mutta omalla kohadallani se menee juurikin näin; olen ennemminkin estynyt ja ylivarovainen kuin holtiton näissä tietyissä asioissa - toisin kuin taudin kuva ja IHMISMIELI voisi asian ajatella -

Omilla voimillani en ole näissä kuitenkaan porskuttanut, vaan olen kokenut, että yläkerrassa on pidetty minusta hyvää huolta. Ei sillä, ettäkö olisin synnittömämpi, kuin joku toinen. Mutta ei myöskään niin se mene, että tästä sairaudesta johtuen olisin jotenkin suurempi syntinen sinällään, kuin joku toinen -

Juuri näin : yksinäisyys on valtava mahdollisuus myöskin ei vaan jokin riesake:)! ja sitten kun siihen kyllästyy mahdollisuudet vaan pitää jotenkin keksiä ja avata jos mahdollista! Aina voi itsekin vaikuttaa miten asiat sujuvat se ei ole juuri koskaan muista kiinni kuinka yksinäiseksi koet itsesi! Tunteistaan on jokaisella oma vastuu!

hyvä juttu kirjoitti:

Juuri näin : yksinäisyys on valtava mahdollisuus myöskin ei vaan jokin riesake:)! ja sitten kun siihen kyllästyy mahdollisuudet vaan pitää jotenkin keksiä ja avata jos mahdollista! Aina voi itsekin vaikuttaa miten asiat sujuvat se ei ole juuri koskaan muista kiinni kuinka yksinäiseksi koet itsesi! Tunteistaan on jokaisella oma vastuu!

Lue lisää

hän jota elämä on kohdellut hyvin?

Vaiko mitä - mut mitä hän siinä tapauksessa tekee palstalla?

Näin toteaa kirjoitti:

hän jota elämä on kohdellut hyvin?

Vaiko mitä - mut mitä hän siinä tapauksessa tekee palstalla?

Eihän ole kysymys siitä miten elämä on kohdellut vaan siitä mitä sinä ITSE KOHTELET ELÄMÄÄ JA TOISIA! Olet itse vastuussa itsellesi ja tunteistasi jokatapauksessa! Tuntuuko ettet oikein tahtoisi ottaa tunteistasi vastuuta? Että ne ovat jatkuvasti jonkun toisen syytä ? Näin ei ole. Sinun pitäisi kasvaa siihen että SÄÄTELET itse olojasi eivät muut!
Tämä vaatii töitä, jokaisen on joskus se kasvutyö tehtävä ! Muuten jää muitten armoille! Eli sitä se itsenäistyminen on ! Rajojen syntymistä ja vasta sieltä käsin saat terveitä suhteita aikaiseksi! Ihmiset jotka eivät tunnista rajojaan ovat muille joskus liikaa ja siksi ettei jää yksin kannattaa se työ tehdä!

Näin se menee kirjoitti:

Eihän ole kysymys siitä miten elämä on kohdellut vaan siitä mitä sinä ITSE KOHTELET ELÄMÄÄ JA TOISIA! Olet itse vastuussa itsellesi ja tunteistasi jokatapauksessa! Tuntuuko ettet oikein tahtoisi ottaa tunteistasi vastuuta? Että ne ovat jatkuvasti jonkun toisen syytä ? Näin ei ole. Sinun pitäisi kasvaa siihen että SÄÄTELET itse olojasi eivät muut!
Tämä vaatii töitä, jokaisen on joskus se kasvutyö tehtävä ! Muuten jää muitten armoille! Eli sitä se itsenäistyminen on ! Rajojen syntymistä ja vasta sieltä käsin saat terveitä suhteita aikaiseksi! Ihmiset jotka eivät tunnista rajojaan ovat muille joskus liikaa ja siksi ettei jää yksin kannattaa se työ tehdä!

Lue lisää

Mitä nyt yrittätkään aikuiselle naiselle opettaa? Ettäkö en ottaisi / olisi ottanut vastuuta omista tunteistani? Mindfulness avaa oivallisen näköalan tähän. Pähkinänkuoressa: kun tunteita tulee, ne hyväksytään sellaisinaan kuin ovat. Esim. jos itkettää, antaa itkun tulla. Itse en ole hävennyt itkujani enää vuosiin. Ja olen helpolla itsevää sorttia, myöskin iloista voin itkeä. Ja hormoonikirto toki myös naisella vaikuttaa näihin mitä suuremmissa määrin. :) Mutta itkun jälkeen voin kuivat kyyneleeni ja nostaa pääni, häpeilemättä. Ja jatkaa elämääni eteenpäin.

Tunteuden hallinta on toki toinen juttu, jos sitä tarkoittat. Kuten jos on helposti tulistuvaa sorttia, niin että kasvattaa malttia. Ja sitähän voidaan opetella kun olemme vuorovaikutksessa toisiimme; kaikki täällaiset taidot karttuvat siten. Ei näitä voi kukaan itsekeen opetella. (:D) Jokaisella on omat haasteensa ja kehitysvaateensa elämässä. Ikävä jos potentiaalia kehitystä tallisissa on estynyt tapahtumasta sen vuoksi, jos ei ole tullut eteen tilanteita, joissa tällaisia olisi voinut jo aiemmin ja enemmän harjoitella. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. :)

Toiset voisivat oppia taas avoimuutta ja itseilmaisua, kuten ilmaisemaan tunteitaan sen sijaan, että patoaa ne sisälleen möykyksi. Mutta sitten on myös jokaisella se ominainen luonne ja reagointitapa, mikä tulee luonnostaan. JA tätähän voidaan aina petrata. Itsekin olen vanhemmiten tullut hyvinkin harmonisemmaksi ja seesteisemmäksi, mutta hypomaniassa (sairauden oire) tämä ikävä piirre nostaa helpolla päätään.

Ja nyt puhuit tunteiden vastuunotosta. Tarkoititko ehkä kuitenkin sitä, että ottaa vastuuta teoistaan? Itse olen nimittäin juurikin kokenut, että itseäni on tällaisissa tulkittu väärin. Aikeikseni on katsottu sellaisia, millä tavalla itselläni ei ole ollut ajatustakaan toimia. Eli ottakoon jokainen mylös vastuunsa omista tulkinnoistaan ajatellen, että tämä oli nyt vain oma ajatukseni. Jokainen on nimittäin puoleltaan raadollinen. Teot puhukoon / puhuvat puolestaan.

Itse saatan lähettää joskus ympäristööni ristiriitaisia viestejä johtuen sairaudestani, mutta so what? Valitettavaahan se toki voi olla. Elämä on myös Vailtettavasti (?) paradokseja ja ristiriitoja täynnä, joiden kanssa on vain hyvä oppia elämään.

Jotku paradoksithan tunnistit jo myös itse. Hyvä.

Hetkinen tyttö. kirjoitti:

Mitä nyt yrittätkään aikuiselle naiselle opettaa? Ettäkö en ottaisi / olisi ottanut vastuuta omista tunteistani? Mindfulness avaa oivallisen näköalan tähän. Pähkinänkuoressa: kun tunteita tulee, ne hyväksytään sellaisinaan kuin ovat. Esim. jos itkettää, antaa itkun tulla. Itse en ole hävennyt itkujani enää vuosiin. Ja olen helpolla itsevää sorttia, myöskin iloista voin itkeä. Ja hormoonikirto toki myös naisella vaikuttaa näihin mitä suuremmissa määrin. :) Mutta itkun jälkeen voin kuivat kyyneleeni ja nostaa pääni, häpeilemättä. Ja jatkaa elämääni eteenpäin.

Tunteuden hallinta on toki toinen juttu, jos sitä tarkoittat. Kuten jos on helposti tulistuvaa sorttia, niin että kasvattaa malttia. Ja sitähän voidaan opetella kun olemme vuorovaikutksessa toisiimme; kaikki täällaiset taidot karttuvat siten. Ei näitä voi kukaan itsekeen opetella. (:D) Jokaisella on omat haasteensa ja kehitysvaateensa elämässä. Ikävä jos potentiaalia kehitystä tallisissa on estynyt tapahtumasta sen vuoksi, jos ei ole tullut eteen tilanteita, joissa tällaisia olisi voinut jo aiemmin ja enemmän harjoitella. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. :)

Toiset voisivat oppia taas avoimuutta ja itseilmaisua, kuten ilmaisemaan tunteitaan sen sijaan, että patoaa ne sisälleen möykyksi. Mutta sitten on myös jokaisella se ominainen luonne ja reagointitapa, mikä tulee luonnostaan. JA tätähän voidaan aina petrata. Itsekin olen vanhemmiten tullut hyvinkin harmonisemmaksi ja seesteisemmäksi, mutta hypomaniassa (sairauden oire) tämä ikävä piirre nostaa helpolla päätään.

Ja nyt puhuit tunteiden vastuunotosta. Tarkoititko ehkä kuitenkin sitä, että ottaa vastuuta teoistaan? Itse olen nimittäin juurikin kokenut, että itseäni on tällaisissa tulkittu väärin. Aikeikseni on katsottu sellaisia, millä tavalla itselläni ei ole ollut ajatustakaan toimia. Eli ottakoon jokainen mylös vastuunsa omista tulkinnoistaan ajatellen, että tämä oli nyt vain oma ajatukseni. Jokainen on nimittäin puoleltaan raadollinen. Teot puhukoon / puhuvat puolestaan.

Itse saatan lähettää joskus ympäristööni ristiriitaisia viestejä johtuen sairaudestani, mutta so what? Valitettavaahan se toki voi olla. Elämä on myös Vailtettavasti (?) paradokseja ja ristiriitoja täynnä, joiden kanssa on vain hyvä oppia elämään.

Jotku paradoksithan tunnistit jo myös itse. Hyvä.

Lue lisää

sairauteen voi paeta omaa häijyyttään vaan aina se huomataan seurassa! Rehellisyyttä !

Risto K kirjoitti:

sairauteen voi paeta omaa häijyyttään vaan aina se huomataan seurassa! Rehellisyyttä !

vaan rehellinen. Ja joku omanarvontunne minullakin näissä keskusteluissa, joten en anna ihmisten hyppiä silmille. Ja se siis häijyyttä?

En pakene sairauteeni mitään, mutta tiedostan esim. sen, että hypomania aiheuttaa esim. vuolaspuheisuutta, mikä voi ilmetä ykisnollessa ja täällä palstalla käydessä esim. pitkinä kommentteina. Hypomania voi myös provosoida ärtyisyyttä ja hienoista aggressiivisuuttakin jos oiken ärsytetään; ja tälle en valitettavasti mahda mitään.

Käytöstapoja sentään perään itse kultakin. Aloittajasta voi alkaa, ja vaikka sitten päätyä minuun noiden muiden kautta. :) - en väitä olevani täydellinen. Sietorajansa kullakin.

unohtu sellanen tärkeä tamin prinsiippi vielä että
todellinen voima piilee siinä kun samaistuu tämä "tyhjyyden" kanssa eikä juokse sitä enää pakoon.

eipä tässä ihmeempiä enää, hyvää joulua kaikille

dontya kirjoitti:

unohtu sellanen tärkeä tamin prinsiippi vielä että
todellinen voima piilee siinä kun samaistuu tämä "tyhjyyden" kanssa eikä juokse sitä enää pakoon.

eipä tässä ihmeempiä enää, hyvää joulua kaikille

Lue lisää

synonyymi itsesäälille, en viitsis edes alkaa. Eri maailmat, eivät kohtaa... lue yst. edelliset kommentit - koko keskustelu. :)

Itsensä muihin vertaaminen ei ole pienisieluisuutta, vaan sitä on kaloinkohtelu, panettelu yms. graavimpi toiminta.

Egoistista on haluta juurikin loistaa sinä ainoana johtotähtenä. Plääh, en viitsi enempiä.. olla aina oikeassa ym.

Yksinäisyys ei ole kirjoitti:

synonyymi itsesäälille, en viitsis edes alkaa. Eri maailmat, eivät kohtaa... lue yst. edelliset kommentit - koko keskustelu. :)

Itsensä muihin vertaaminen ei ole pienisieluisuutta, vaan sitä on kaloinkohtelu, panettelu yms. graavimpi toiminta.

Egoistista on haluta juurikin loistaa sinä ainoana johtotähtenä. Plääh, en viitsi enempiä.. olla aina oikeassa ym.

Lue lisää

sori, tiesin heti kirjoittaessa että tää on ehkä väärä paikka raapustaa noin syvällistä settiä.mitä noihin käsitteisiin tulee niin totuus on jotain mikä on kaikkien käsitteiden takana. sanat kantavat vain tiettyyn ymmärtämisen rajaan asti. olen noita sanoja oppinut omalla tavallani ymmärtämään enkä osaa tarkoitustani telepaattisesti viittoa niin pahoitteluni väärinymmärryksestä vielä kerran.

personaljesus kirjoitti:

sori, tiesin heti kirjoittaessa että tää on ehkä väärä paikka raapustaa noin syvällistä settiä.mitä noihin käsitteisiin tulee niin totuus on jotain mikä on kaikkien käsitteiden takana. sanat kantavat vain tiettyyn ymmärtämisen rajaan asti. olen noita sanoja oppinut omalla tavallani ymmärtämään enkä osaa tarkoitustani telepaattisesti viittoa niin pahoitteluni väärinymmärryksestä vielä kerran.

Lue lisää

Dontya ymmärrän prikulleen mitä tarkoitat! Se joka on rehellinen ja kohtaa tilanteensa mikä se sitten ikinä onkin niin hän on vahva! Juuri tätä itseään juostaankin muitten avulla ja roukkumisella karkuun! Ja aloittaja saattoi kirjoittaa siksikin jos jollekulle olisi apuja! Että tuo ilkeämielinen menee vaan ihantykönänsä itseensä

Tukkijurpo kirjoitti:

Dontya ymmärrän prikulleen mitä tarkoitat! Se joka on rehellinen ja kohtaa tilanteensa mikä se sitten ikinä onkin niin hän on vahva! Juuri tätä itseään juostaankin muitten avulla ja roukkumisella karkuun! Ja aloittaja saattoi kirjoittaa siksikin jos jollekulle olisi apuja! Että tuo ilkeämielinen menee vaan ihantykönänsä itseensä

Lue lisää

Marja miksi roikut netissä monella palstalla?

Sinut jo tunnetaan kirjoitti:

Marja miksi roikut netissä monella palstalla?

Tää oli siis tuolle kaikkien palstojen mielenhallintakone ilkeälle tapaukselle marjalle joka saa joka asian käännettyyn hyökkäykseksi itseään vastaan ja joka vaan kälättää netissä päivät omia viisauksiaan ja todellinen riesa jopa täällä.... Älkää välittäkö hyvää hän ei näe kuin omassa erinomaisuudessaan. Hyvä aloitus minustakin, todellakin asiaa.

Tapaus marja kirjoitti:

Tää oli siis tuolle kaikkien palstojen mielenhallintakone ilkeälle tapaukselle marjalle joka saa joka asian käännettyyn hyökkäykseksi itseään vastaan ja joka vaan kälättää netissä päivät omia viisauksiaan ja todellinen riesa jopa täällä.... Älkää välittäkö hyvää hän ei näe kuin omassa erinomaisuudessaan. Hyvä aloitus minustakin, todellakin asiaa.

Lue lisää

Ensinnäkään en ole Marja. Ja jokapalstalla en ole ollut. Nyt eilen ja tänään ainoastaan masenus- ja yksinäisyys -osiossa. Ja sitä ennen menneillä viikoilla olen kommentoinut ainoastaan joitakin keskusteluja, jotka ovat näkyneet etusivulla. Joten nyt arvelet pieleen jotain ja "haukut väärää puuta", jos minua tarkoitit. Huom. täällähän ei olla rekisteröityneinä omalla nimellä, joten sen vuoksi myös "toisen ihmisen henkilöllisyyden varastaminen" on mahdollista, lue: toisen esittäminen, jos haluaa tehdä toiselle kiusaa. Valitettavaa, mutta sitä täällä mitä ilmeisimmin kokoajan tapahtuu ja on tapahtunut. Selittäisi myö sitselleni monet vääinkäsitykset ja panettelut, joita sikiään kehiin yhä uudelleen ja uudelleen.

Ja aloitus on todellakin paikoin epäasiallinen. Itse en ainakaan itseäni pakoon juokse, vaan kohtaan tilanteen juuirkin siten miten se on, Ja siitä johtuu tämä kaikki kipu. Juuri tällöin ihminen on paljaana, auki ja haavoittuvainen - kun kohtaa tilanteen juuri niin kuin se on. Onko ongelma ennemminkin siinä, että te joilla on huono omatunto, ette millään haluaisi ottaa tätä vastaan? Ette tätä kestä. Minuuden rajanne ovat koetuksella juuri tämän vuoksi -

Ja vielä tuosta yksinäisyydestä. Me jos ketkä tiedämme mistä siinä on kysymys, me jotka olemme kokeneet sen. Vaikka eipä sillä, toiset meistä myös tarvitsevat yksinoloa enemmän kuin toiset. Joten oma itse on tullut kohdattua itselläni ja omaan itseen tutustuttua, hyvinkin. Eri juttu, jos jossain vaiheessa koettelemusten, ehkä sairaudenkin vuoksi kokee yksinäisyyttä. Mutta ei tähän tarvitse jäädä. Sitä varten ovat toiset ihmiset, että heidän kanssaan niitä särmiä hiotaan. Rohkeat antavat siihen mahdollisuuden, pelkurit juoksevat karkuun.

Pieleen menee. kirjoitti:

Ensinnäkään en ole Marja. Ja jokapalstalla en ole ollut. Nyt eilen ja tänään ainoastaan masenus- ja yksinäisyys -osiossa. Ja sitä ennen menneillä viikoilla olen kommentoinut ainoastaan joitakin keskusteluja, jotka ovat näkyneet etusivulla. Joten nyt arvelet pieleen jotain ja "haukut väärää puuta", jos minua tarkoitit. Huom. täällähän ei olla rekisteröityneinä omalla nimellä, joten sen vuoksi myös "toisen ihmisen henkilöllisyyden varastaminen" on mahdollista, lue: toisen esittäminen, jos haluaa tehdä toiselle kiusaa. Valitettavaa, mutta sitä täällä mitä ilmeisimmin kokoajan tapahtuu ja on tapahtunut. Selittäisi myö sitselleni monet vääinkäsitykset ja panettelut, joita sikiään kehiin yhä uudelleen ja uudelleen.

Ja aloitus on todellakin paikoin epäasiallinen. Itse en ainakaan itseäni pakoon juokse, vaan kohtaan tilanteen juuirkin siten miten se on, Ja siitä johtuu tämä kaikki kipu. Juuri tällöin ihminen on paljaana, auki ja haavoittuvainen - kun kohtaa tilanteen juuri niin kuin se on. Onko ongelma ennemminkin siinä, että te joilla on huono omatunto, ette millään haluaisi ottaa tätä vastaan? Ette tätä kestä. Minuuden rajanne ovat koetuksella juuri tämän vuoksi -

Ja vielä tuosta yksinäisyydestä. Me jos ketkä tiedämme mistä siinä on kysymys, me jotka olemme kokeneet sen. Vaikka eipä sillä, toiset meistä myös tarvitsevat yksinoloa enemmän kuin toiset. Joten oma itse on tullut kohdattua itselläni ja omaan itseen tutustuttua, hyvinkin. Eri juttu, jos jossain vaiheessa koettelemusten, ehkä sairaudenkin vuoksi kokee yksinäisyyttä. Mutta ei tähän tarvitse jäädä. Sitä varten ovat toiset ihmiset, että heidän kanssaan niitä särmiä hiotaan. Rohkeat antavat siihen mahdollisuuden, pelkurit juoksevat karkuun.

Lue lisää

itseäni tuolla Marjalla tarkoitettu. Tunnistan itsekin nyt sen tyypin, jopa toitottaa joka mutkassa sitä tietoiseksi -linkkiä; mielenhallinta yms. asiaa.

Itse suosittlen lämpimästi kaikille Mindfulnessia. Matka itseen oiva linkki sekin. :)

Pieleen menee. kirjoitti:

Ensinnäkään en ole Marja. Ja jokapalstalla en ole ollut. Nyt eilen ja tänään ainoastaan masenus- ja yksinäisyys -osiossa. Ja sitä ennen menneillä viikoilla olen kommentoinut ainoastaan joitakin keskusteluja, jotka ovat näkyneet etusivulla. Joten nyt arvelet pieleen jotain ja "haukut väärää puuta", jos minua tarkoitit. Huom. täällähän ei olla rekisteröityneinä omalla nimellä, joten sen vuoksi myös "toisen ihmisen henkilöllisyyden varastaminen" on mahdollista, lue: toisen esittäminen, jos haluaa tehdä toiselle kiusaa. Valitettavaa, mutta sitä täällä mitä ilmeisimmin kokoajan tapahtuu ja on tapahtunut. Selittäisi myö sitselleni monet vääinkäsitykset ja panettelut, joita sikiään kehiin yhä uudelleen ja uudelleen.

Ja aloitus on todellakin paikoin epäasiallinen. Itse en ainakaan itseäni pakoon juokse, vaan kohtaan tilanteen juuirkin siten miten se on, Ja siitä johtuu tämä kaikki kipu. Juuri tällöin ihminen on paljaana, auki ja haavoittuvainen - kun kohtaa tilanteen juuri niin kuin se on. Onko ongelma ennemminkin siinä, että te joilla on huono omatunto, ette millään haluaisi ottaa tätä vastaan? Ette tätä kestä. Minuuden rajanne ovat koetuksella juuri tämän vuoksi -

Ja vielä tuosta yksinäisyydestä. Me jos ketkä tiedämme mistä siinä on kysymys, me jotka olemme kokeneet sen. Vaikka eipä sillä, toiset meistä myös tarvitsevat yksinoloa enemmän kuin toiset. Joten oma itse on tullut kohdattua itselläni ja omaan itseen tutustuttua, hyvinkin. Eri juttu, jos jossain vaiheessa koettelemusten, ehkä sairaudenkin vuoksi kokee yksinäisyyttä. Mutta ei tähän tarvitse jäädä. Sitä varten ovat toiset ihmiset, että heidän kanssaan niitä särmiä hiotaan. Rohkeat antavat siihen mahdollisuuden, pelkurit juoksevat karkuun.

Lue lisää

Ei ole kenenkään tehtävä olla terapeuttisi vaan sinun on hoidettava ihan itse ongelmasi usko muita tässä hyvä ihminen!

Kivireki on kivireki kirjoitti:

Ei ole kenenkään tehtävä olla terapeuttisi vaan sinun on hoidettava ihan itse ongelmasi usko muita tässä hyvä ihminen!

elämässäni tietyistä raskauttavista tekijöistä, ja terapiaoinkin parhaillaan itseäni kuntoon. En odotakaan kenenkään olevan täällä palstalla terapeuttini, vaan avata vaan muutamalle tietämättömälle tätä maaimaa, mistä tässä on kysymys. Yksinäisyys ja esim. masennusteemat ovat kyllä aiheiltaan sellaisia, että tänne tulvat ihmiset, jotka haluavat mm. saad ajotain vertaistukea toisista. Silloin kommunikointi voi saada aikaiseksi myös jotain terapeuttisia elementtejä. JA aina voi jotku kommentit itse kukin hypätä lyi, jo sei kiinnosta.

Pahantahtoiset ihmiset ja sellaiset erikseen, jotka vaan ihan uteliaisuuttaan tänne nokkaansa tunkevat. Parempikin pysyä heidän täältä pois, ettei ne omat fasadit liiaksi järky. Eri materiaaleista meidät on koottu, ja loppuviimein voidaan kysyä; mitä on se paljon puhuttu vahvuus. Ja voitaneen todeta; heikkoutensa ja vahvuutensa kullakin. Ei ole toistaan parempaa ihmistä.

Hyvää joulua tasapuolisesti kaikille! :)

Elämä on vuorovaikutusta, elämme suhteessa toisimme. Siksi tämä avautuminen täällä. Jotenkin vain tuntui, ettei minulla ole vaihtoehtoja. Eiköhän tämä vyyhti tästä vähitellen avaudu. Hintansa se voi kysyä, mutta elämässähän ei mitään saa ilmaiseksi -

Olen tietoinen kirjoitti:

elämässäni tietyistä raskauttavista tekijöistä, ja terapiaoinkin parhaillaan itseäni kuntoon. En odotakaan kenenkään olevan täällä palstalla terapeuttini, vaan avata vaan muutamalle tietämättömälle tätä maaimaa, mistä tässä on kysymys. Yksinäisyys ja esim. masennusteemat ovat kyllä aiheiltaan sellaisia, että tänne tulvat ihmiset, jotka haluavat mm. saad ajotain vertaistukea toisista. Silloin kommunikointi voi saada aikaiseksi myös jotain terapeuttisia elementtejä. JA aina voi jotku kommentit itse kukin hypätä lyi, jo sei kiinnosta.

Pahantahtoiset ihmiset ja sellaiset erikseen, jotka vaan ihan uteliaisuuttaan tänne nokkaansa tunkevat. Parempikin pysyä heidän täältä pois, ettei ne omat fasadit liiaksi järky. Eri materiaaleista meidät on koottu, ja loppuviimein voidaan kysyä; mitä on se paljon puhuttu vahvuus. Ja voitaneen todeta; heikkoutensa ja vahvuutensa kullakin. Ei ole toistaan parempaa ihmistä.

Hyvää joulua tasapuolisesti kaikille! :)

Elämä on vuorovaikutusta, elämme suhteessa toisimme. Siksi tämä avautuminen täällä. Jotenkin vain tuntui, ettei minulla ole vaihtoehtoja. Eiköhän tämä vyyhti tästä vähitellen avaudu. Hintansa se voi kysyä, mutta elämässähän ei mitään saa ilmaiseksi -

Lue lisää

edelliselle: onko oma rekesi tullut jo tutuksi?

Ja vielä kirjoitti:

edelliselle: onko oma rekesi tullut jo tutuksi?

Hei sinä tyyppi joka olet vetänyt perusteellisesti hernettä täällä nenään jotenkin luullen että kaikki kohdentui sinuun kipitä kuule lääkäriin sillä sitä sinä tarvitset enemmän kuin ihmisiä joitten täytyisi olla kohteenasi ikävälle luonteellesi!
Miksi häiriköit palstaa?

Häirikkö ruotuun! kirjoitti:

Hei sinä tyyppi joka olet vetänyt perusteellisesti hernettä täällä nenään jotenkin luullen että kaikki kohdentui sinuun kipitä kuule lääkäriin sillä sitä sinä tarvitset enemmän kuin ihmisiä joitten täytyisi olla kohteenasi ikävälle luonteellesi!
Miksi häiriköit palstaa?

Lue lisää

Musta taas silleen tuntuu ett toi on ihan pihalla koko kommunikaation ytimistä ja roikkuu epäitsenäisenä terapuettia rahoittamassa kunnes tajuu ettei sekään oo mikään ystävä ...mut voiko olla oikeesti noin pihalla? Varmana ainoo paikka jossa kukaan suostuu edes jutskamaan enää ja heti männikössä senki pienen tovin. No kyllä tuo kouluesimerkistä menettelee miten ei pidä olla kommunikaatiossa:)! Jos vetää kaikesta itseensä niin kyllä kaverit lähtee vetää.

Sussen kultu kirjoitti:

Musta taas silleen tuntuu ett toi on ihan pihalla koko kommunikaation ytimistä ja roikkuu epäitsenäisenä terapuettia rahoittamassa kunnes tajuu ettei sekään oo mikään ystävä ...mut voiko olla oikeesti noin pihalla? Varmana ainoo paikka jossa kukaan suostuu edes jutskamaan enää ja heti männikössä senki pienen tovin. No kyllä tuo kouluesimerkistä menettelee miten ei pidä olla kommunikaatiossa:)! Jos vetää kaikesta itseensä niin kyllä kaverit lähtee vetää.

Lue lisää

tietämättömät louskuttaan tänne yhtään mitään. Katsokaa yst. aloitusta, ja miettikää sitten, kuka tässä avun tarpeessa eniten; kenellä on eniten asenteellisuutta ketäkin kohtaan. Kiitos, itse käyn jo kognitiivisessa psykoterapiassa, ja ystäviäkin omaan - älkää siitä kantako huolta.

Lukekaa koko keskustelu, niin saatte kattavamman kuvan koknaisuudesta. Hyvää joulua häiriköillekin, jotka eivät omaa tilaansa tunne - ja pistävät nokkansa soppaan, josta imevät juurikin ne herneet itseensä.

Minusta aloitus on juurikin hyvä ja siksi ehkä kolahtanut täällä näin kovinkin. Ihmisen tulee hyväksyä ensin itsensä ja suhteellinen erillisyytensä muista että omaisi kykyä tulla toisten kanssa toimeen. Sairas roikkuminen ihmissuhteissa vaikka omaa aitoa annettavaa ei ole elämää vaan korvike. Laiha lohtunen, ihmiset vaihtuvat eikä kukaan jää, pyöröovi. Enemmän pitäisi tunnistaa juuri tuota että milloin ihmissuhde on sairaalla pohjalla ja milloin se on terve. Muuten elämä on vaan sitä sotaa ja sotaa. Moni ei edes tiedä että muunlaistakin voisi olla. Voimavarat eivät menekään ihmissuhde setvimisiin päivät vaan voi harrastaa ja nauttiakin elämästä!

Limoviikuna kirjoitti:

Minusta aloitus on juurikin hyvä ja siksi ehkä kolahtanut täällä näin kovinkin. Ihmisen tulee hyväksyä ensin itsensä ja suhteellinen erillisyytensä muista että omaisi kykyä tulla toisten kanssa toimeen. Sairas roikkuminen ihmissuhteissa vaikka omaa aitoa annettavaa ei ole elämää vaan korvike. Laiha lohtunen, ihmiset vaihtuvat eikä kukaan jää, pyöröovi. Enemmän pitäisi tunnistaa juuri tuota että milloin ihmissuhde on sairaalla pohjalla ja milloin se on terve. Muuten elämä on vaan sitä sotaa ja sotaa. Moni ei edes tiedä että muunlaistakin voisi olla. Voimavarat eivät menekään ihmissuhde setvimisiin päivät vaan voi harrastaa ja nauttiakin elämästä!

Lue lisää

Tämä terapiassa ravaava ei ole ehkä tajunnut miksi on siellä terapiassa :)! Hän ei tajua ettei se tee hänestä yhtään mitäön yksinäisyyden asiantuntijaa vaan hän itse vasta työstää läheisyyskysymystään itsensä kanssa ja sotkee nämä laksi asiaa toisiinsa! Hän ei tajua olevansa avun tarvitsija vaan sen avun antaja muka! Siinä on mopo käsistä lähtenyt! Eli ongelmansa taitaa olla vallanhalu ja hän ajattelee niinkuin vampyyri : käyttää terapeuttiaan mallinaan kuinka hallita toisia! Mutta terapiat eivät ole sitä varten ne ovat PARANTUMISTA VARTEN. Tämä eukko ei halua selvästikään parantua vaan meidän muitten pitäisi parantua että hän saisi julmistella:)!

joulutonttu vaan kirjoitti:

Tämä terapiassa ravaava ei ole ehkä tajunnut miksi on siellä terapiassa :)! Hän ei tajua ettei se tee hänestä yhtään mitäön yksinäisyyden asiantuntijaa vaan hän itse vasta työstää läheisyyskysymystään itsensä kanssa ja sotkee nämä laksi asiaa toisiinsa! Hän ei tajua olevansa avun tarvitsija vaan sen avun antaja muka! Siinä on mopo käsistä lähtenyt! Eli ongelmansa taitaa olla vallanhalu ja hän ajattelee niinkuin vampyyri : käyttää terapeuttiaan mallinaan kuinka hallita toisia! Mutta terapiat eivät ole sitä varten ne ovat PARANTUMISTA VARTEN. Tämä eukko ei halua selvästikään parantua vaan meidän muitten pitäisi parantua että hän saisi julmistella:)!

Lue lisää

Kuten jo muutama totesi roikkuja on se karmein ikinä siis!

joulutonttu vaan kirjoitti:

Tämä terapiassa ravaava ei ole ehkä tajunnut miksi on siellä terapiassa :)! Hän ei tajua ettei se tee hänestä yhtään mitäön yksinäisyyden asiantuntijaa vaan hän itse vasta työstää läheisyyskysymystään itsensä kanssa ja sotkee nämä laksi asiaa toisiinsa! Hän ei tajua olevansa avun tarvitsija vaan sen avun antaja muka! Siinä on mopo käsistä lähtenyt! Eli ongelmansa taitaa olla vallanhalu ja hän ajattelee niinkuin vampyyri : käyttää terapeuttiaan mallinaan kuinka hallita toisia! Mutta terapiat eivät ole sitä varten ne ovat PARANTUMISTA VARTEN. Tämä eukko ei halua selvästikään parantua vaan meidän muitten pitäisi parantua että hän saisi julmistella:)!

Lue lisää

Minä ihmettelen näitä vailla omaa tahtoa olevia höseltäjiä joille aina joku muu ihminen tai joku psyykkaaja kertoo miten se ja se ulkoapäin aiheuttaa hänessä muka sitä ja sitä eikä ikinä sieltä tunnu löytyvän ihmisen ihmistä joka tajuaisi itse juuri olevansa tuo ihminen jolla on " hypomania joka aiheuttaa vuolaspuheisuutta" , jolla on " kaksisuuntaisuutta joka aiheuttaa että puhun mitä sattuu" ...
Näitten tyyppien ongelma on juuri se että kaikki on ihan aina ihan muulla kuin itsessä kuin ne 7 kääpiötä puuhailisi siellähänen omassa mielessä vaan ehei ei ikinään siis se itse tietenkään!
Kukaan ei kerro heille että paranemista ei tapahdu ennekuin se alkoholisti ihan itse laittaa sen korkin kiinni eikä kukaan muu!

Asiat suoraan kirjoitti:

Minä ihmettelen näitä vailla omaa tahtoa olevia höseltäjiä joille aina joku muu ihminen tai joku psyykkaaja kertoo miten se ja se ulkoapäin aiheuttaa hänessä muka sitä ja sitä eikä ikinä sieltä tunnu löytyvän ihmisen ihmistä joka tajuaisi itse juuri olevansa tuo ihminen jolla on " hypomania joka aiheuttaa vuolaspuheisuutta" , jolla on " kaksisuuntaisuutta joka aiheuttaa että puhun mitä sattuu" ...
Näitten tyyppien ongelma on juuri se että kaikki on ihan aina ihan muulla kuin itsessä kuin ne 7 kääpiötä puuhailisi siellähänen omassa mielessä vaan ehei ei ikinään siis se itse tietenkään!
Kukaan ei kerro heille että paranemista ei tapahdu ennekuin se alkoholisti ihan itse laittaa sen korkin kiinni eikä kukaan muu!

Lue lisää

Saman havainnon tehnyt :)! Löytyy muka aina joku terapeutti joka kertoo kun sulla on tuo ja tuo tauti niin sä oot vähä tollanen ja sillä epistolalla sitten terrorisoidaan ympäristöä. Itselläni on tuttavapiirissä ns ADHD ja Noita 2- suunta tuttavia ja ennenhän heitä oltaisiin kutsuttu vaan ylivilkkaiksi tai kieroiksi kun se monisuuntaisuus tarkoittaa nimenomaan sitä että kaikki on vinksin ja vonksin eli yhtään ei voi luottaa sanaansa. Tämä on räjähtänyt nyt käsiin ja raha virtaa mutta virtaavat myös näille käytettävät lääkkeet mikä onkin jo toinen juttu !

Läheltä nähnyt kirjoitti:

Saman havainnon tehnyt :)! Löytyy muka aina joku terapeutti joka kertoo kun sulla on tuo ja tuo tauti niin sä oot vähä tollanen ja sillä epistolalla sitten terrorisoidaan ympäristöä. Itselläni on tuttavapiirissä ns ADHD ja Noita 2- suunta tuttavia ja ennenhän heitä oltaisiin kutsuttu vaan ylivilkkaiksi tai kieroiksi kun se monisuuntaisuus tarkoittaa nimenomaan sitä että kaikki on vinksin ja vonksin eli yhtään ei voi luottaa sanaansa. Tämä on räjähtänyt nyt käsiin ja raha virtaa mutta virtaavat myös näille käytettävät lääkkeet mikä onkin jo toinen juttu !

Lue lisää

Ei se yksinäisyys olekaan olleenkaan se päämäärä näin käsitin hyvin selkeästi itse aloituksenkin vaan se että ENSIN osataan hyväkysä itsensä! Näille jotka perustelevat epäterveitä roikkumisiaan epäterveissä suhteissa sanoisin että keksitte vaan tekosyita olla epätyydyttävissä suhteissa mieluummin kuin laadukkaammin yksinkin vaikka sitten mutta terveempänä. Olisiko pohjimmainen halu siis hallita vaan sitä toista ?

Tämmöinen ajatus kirjoitti:

Ei se yksinäisyys olekaan olleenkaan se päämäärä näin käsitin hyvin selkeästi itse aloituksenkin vaan se että ENSIN osataan hyväkysä itsensä! Näille jotka perustelevat epäterveitä roikkumisiaan epäterveissä suhteissa sanoisin että keksitte vaan tekosyita olla epätyydyttävissä suhteissa mieluummin kuin laadukkaammin yksinkin vaikka sitten mutta terveempänä. Olisiko pohjimmainen halu siis hallita vaan sitä toista ?

Lue lisää

No ainaki jollakin on sillä varjolla täällä halua hallita koko palstaa että " käy terapiassa ja voi vitsi ihan jossain kognitiivisessa semmosessa :)! Ja tietää jopa Maslowin ( vuodelta miltä?) olevat tarvehierarkiat yms sontaa! Psykokulttipaskaa tuutin täydeltä eli karkuun ja nopeaan missä ikinä tuota kuraa suolletaan niskaanne. Vai että ihan asiantuntija hah ja yksinäisyyteen ja muut saavat mennä? Olen minäkin yksinäinen mutta ei tulisi mieleenkään ratsastaa millään terapioilla pätemässä täällä! Kun olin itse avun piirissä niin sitä tajusi ettei se ollut mikään leveilyn paikka vaan oli aika jolloin tuli mennä itseensä ja nöyrtyä ottamaan se apu vastaan jota tarvitsi!

Tämmöinen ajatus kirjoitti:

Ei se yksinäisyys olekaan olleenkaan se päämäärä näin käsitin hyvin selkeästi itse aloituksenkin vaan se että ENSIN osataan hyväkysä itsensä! Näille jotka perustelevat epäterveitä roikkumisiaan epäterveissä suhteissa sanoisin että keksitte vaan tekosyita olla epätyydyttävissä suhteissa mieluummin kuin laadukkaammin yksinkin vaikka sitten mutta terveempänä. Olisiko pohjimmainen halu siis hallita vaan sitä toista ?

Lue lisää

Tämmönen ajatukselle: noin itsekin käsitin, eli jollain on täällä ongelmana se että ns hänen palstallee ja tontille tuli joku joka uhkaa hänen asemaansa sinä ykisnäisyyden asiantuntijana:)? Hän ilmeisesti narsistina on palstan pitäjä hui . Uhkailee ja antaa monta metriä selityksiä ympäriinsä. Jos pitäisi valita ystävä no no no ei häntä ! Älkää ruokkiko siis trollia! Hän pitää riitelyä muka kasvun aiheena eikä ymmärrä mitä on tasa arvoinen kypsä keskusteleminen alkuunsa!

Kai ikuinen poju kirjoitti:

No ainaki jollakin on sillä varjolla täällä halua hallita koko palstaa että " käy terapiassa ja voi vitsi ihan jossain kognitiivisessa semmosessa :)! Ja tietää jopa Maslowin ( vuodelta miltä?) olevat tarvehierarkiat yms sontaa! Psykokulttipaskaa tuutin täydeltä eli karkuun ja nopeaan missä ikinä tuota kuraa suolletaan niskaanne. Vai että ihan asiantuntija hah ja yksinäisyyteen ja muut saavat mennä? Olen minäkin yksinäinen mutta ei tulisi mieleenkään ratsastaa millään terapioilla pätemässä täällä! Kun olin itse avun piirissä niin sitä tajusi ettei se ollut mikään leveilyn paikka vaan oli aika jolloin tuli mennä itseensä ja nöyrtyä ottamaan se apu vastaan jota tarvitsi!

Lue lisää

paljon mahd. itseeni kohdistuvaa.

Ensinnäkään terapiaan ei mennä ajatuksella, että terapeutti kaataa saavilla päähän jotain selviytymiskeinoja, vaan pointti on siinä, että itse täytyy ne löydöt tehdä - joskin ammattilaisen avulla ja tuella. Edellisissä kommenteissa on mitä ilmeisimmin paljon sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole koskaan itse uskaltautuneet tuonne löydön maailmaan, vaikka tarvetta kaikesta päätellen olisi. Täytyy voitta se ensimmäinen mörkö, mikä on se, että terapiaan mennään omasta vapaasta tahdosta, kun /jos tunnistaa tarpeen ja haluaa selvittää itseään. Kenenkään toisen käskystä sinne ei kannata mennä, ilman omaa oivallusta tulosta ei tule. Ikävää tämä on heidän kannalta, joiden läheisten mielestä henkilö olisi avun tarpeessa, mutta henkilö ei itse omaa tilaansa näe. Näin on esim. psykopaattien ja narsistien kohdalla, joihin ikävä kyllä ei varmaan myöskään mikään apu "pure".

Mutta terpaian käynyt ihminen on oiva vertaisohjaaja heille, ketkä eivät ole vielä uskaltautuneet kohtaamaan itseään, vaikka mitä ilmeisimmin aihetta olisi. Oma itsetuntemukseni on kasvanut terapioinnin myötä valtavasti, en ole tässä kognitiivisessa ensikertalainen - yli 2 vuotta aiempaa takana, joten suosittlen lämpimästi myös kaikille muille APUA, joiden tarve vaatii. Psykoterapioissa on valittavana esim. psykoanalyyttinen ja ratkaisukeskeinen kognitiivisen lisäksi. Kullekin tarvitsevalle löytyy omanlaisensa. Ei pelkoa; me kolmekymppiset olemme se terapiasukupolvi, ja selätämme ne kuormat, mitä historiamme painolasti on meihin aikaiseksi saanut. Olkaamme ylpeitä; olemme se löytäjäsukupolvi, joiden TIETOISUUS on eri leveliä aiempiin nähden.

tarkkavainen kirjoitti:

Tämmönen ajatukselle: noin itsekin käsitin, eli jollain on täällä ongelmana se että ns hänen palstallee ja tontille tuli joku joka uhkaa hänen asemaansa sinä ykisnäisyyden asiantuntijana:)? Hän ilmeisesti narsistina on palstan pitäjä hui . Uhkailee ja antaa monta metriä selityksiä ympäriinsä. Jos pitäisi valita ystävä no no no ei häntä ! Älkää ruokkiko siis trollia! Hän pitää riitelyä muka kasvun aiheena eikä ymmärrä mitä on tasa arvoinen kypsä keskusteleminen alkuunsa!

Lue lisää

yläpuolella oleva kommenttini: "Poimin tästä".

Lue yst. kirjoitti:

yläpuolella oleva kommenttini: "Poimin tästä".

Mielisairauksia varsinaisesti on kahta eri laatua ja toinen on skitsofrenia ja toinen tuo maanis - debressiivinen! Koeta nyt siitäkin huolimatta vaan tajuta että olet itsestäsi vastuussa jos aiot parantua sillä paraneminen kun tarkoittaa tapauksessasi juuri sitä! Ota siis vastaan se mitä ihmiset yrittävät vinkata! sairauteen kuuluu se kieltämisvaihe mutta ota nämä kirjoituksesi sinne terapeutille mukaan ja selvitä mitä esim aloittaja yrittää tarkoittaa niin rauhoitut !

Näin se menee kirjoitti:

Mielisairauksia varsinaisesti on kahta eri laatua ja toinen on skitsofrenia ja toinen tuo maanis - debressiivinen! Koeta nyt siitäkin huolimatta vaan tajuta että olet itsestäsi vastuussa jos aiot parantua sillä paraneminen kun tarkoittaa tapauksessasi juuri sitä! Ota siis vastaan se mitä ihmiset yrittävät vinkata! sairauteen kuuluu se kieltämisvaihe mutta ota nämä kirjoituksesi sinne terapeutille mukaan ja selvitä mitä esim aloittaja yrittää tarkoittaa niin rauhoitut !

Lue lisää

relevantti ilmaus ei ole kaksisuuntaiselle mielialahäriölle ollut enää "toviin" (piitkään aikaan!) maanis-depressiivisyys, sillä se on liian leimaava. Taudin kuvan kirjo on näet paljon laajempi. Lievimmillään se voi olla ainoastaan mielialan aaltoiluhäiriötä, graavimmillaan juurikin varsinaista "sitä itseään". Oma tyyppini 2 asemoituu juurikin janalla johonkin tuohon puoliväliin. Mielisairaudet ei myöskään ole enää relevantti termi; nykyään puhutaan psyykkisistä sairauksista. Siinä missä rullatuoli on nykyään pyörätuoli, ja vaippa (vanhuksen hoisuissa) hygieniasuoja.

Näin siis sivistyneessä oikeiden aikuisten maailmassa. :)

Sitten on myös psyykkisiä sairauksia, joista ei voi parantua, mutta joiden kanssa voi oppia elämään. Tällaisia ovat juurikin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja skitsofrenia. Graavi muoto kaksisuuntaisesta on omaani vielä suurempi haaste ihmisille itselleen; monen on vaikea hyväksyä sitä - taudin kuvaan voi liittyä myös sairaudentunteen puuttumista; mikä on paikoin tyypillistä myös skitsofreniassa, silloin kun todellisuudentaju hetkittäin hämärtyy.

Itse olen sinut sairauteni kanssa ollut, joten mistään "kieltämisvaiheesta" ei ole kohdallani kysymys (lapsoseni, pienoiseni :). Kysymys on siitä, että olen tullut kaltoinkpohdelluksi omassa uskonyhteisössäni, minkä seurauksena olen ollut traumatisoitunut ja lamaantunut. Tietämättömän nuorison taholta, mitä itse mitä luultavimmin edustat, se on mennyt kiusaamiseksi asti; tajutkaa tilanne / toimenne.

Haluan antaa teille kuitenkin kypsymättömyytenne anteeksi, ja anteeksi ylipäätään; sillä "te ette tiedä, mitä teette / ette ole tienneet, ettekä, jotkut tule nähtävästi koskaan ymmärtämään tekojanne". Tämä maailma on vain kaltaisillene tuntematon, jossa liikutaan mukavuus- ja ymmärtämisalueenne ulkopuolelle.

Hyvää joulua siitä huolimatta, ihminen!

Päivitäpä itsesi: kirjoitti:

relevantti ilmaus ei ole kaksisuuntaiselle mielialahäriölle ollut enää "toviin" (piitkään aikaan!) maanis-depressiivisyys, sillä se on liian leimaava. Taudin kuvan kirjo on näet paljon laajempi. Lievimmillään se voi olla ainoastaan mielialan aaltoiluhäiriötä, graavimmillaan juurikin varsinaista "sitä itseään". Oma tyyppini 2 asemoituu juurikin janalla johonkin tuohon puoliväliin. Mielisairaudet ei myöskään ole enää relevantti termi; nykyään puhutaan psyykkisistä sairauksista. Siinä missä rullatuoli on nykyään pyörätuoli, ja vaippa (vanhuksen hoisuissa) hygieniasuoja.

Näin siis sivistyneessä oikeiden aikuisten maailmassa. :)

Sitten on myös psyykkisiä sairauksia, joista ei voi parantua, mutta joiden kanssa voi oppia elämään. Tällaisia ovat juurikin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja skitsofrenia. Graavi muoto kaksisuuntaisesta on omaani vielä suurempi haaste ihmisille itselleen; monen on vaikea hyväksyä sitä - taudin kuvaan voi liittyä myös sairaudentunteen puuttumista; mikä on paikoin tyypillistä myös skitsofreniassa, silloin kun todellisuudentaju hetkittäin hämärtyy.

Itse olen sinut sairauteni kanssa ollut, joten mistään "kieltämisvaiheesta" ei ole kohdallani kysymys (lapsoseni, pienoiseni :). Kysymys on siitä, että olen tullut kaltoinkpohdelluksi omassa uskonyhteisössäni, minkä seurauksena olen ollut traumatisoitunut ja lamaantunut. Tietämättömän nuorison taholta, mitä itse mitä luultavimmin edustat, se on mennyt kiusaamiseksi asti; tajutkaa tilanne / toimenne.

Haluan antaa teille kuitenkin kypsymättömyytenne anteeksi, ja anteeksi ylipäätään; sillä "te ette tiedä, mitä teette / ette ole tienneet, ettekä, jotkut tule nähtävästi koskaan ymmärtämään tekojanne". Tämä maailma on vain kaltaisillene tuntematon, jossa liikutaan mukavuus- ja ymmärtämisalueenne ulkopuolelle.

Hyvää joulua siitä huolimatta, ihminen!

Lue lisää

Ei vaan luulemme että sinä itse olet se kiusaaja siellä olethan täälläkin ja kiellät kaiken ! Maanisdebressiivisenä siitä edelleen näin pöytäkeskusteluissa puhutaan ja myös mielisairaaloista ja mielisairaista! Olet kovin nenäkäs ja koostunut kiusaaja , taidat pyöritellä hoitosysteemisiäkin ja yrität sitä täällä. Ei muuten onnistu!

Katso peiliä kirjoitti:

Ei vaan luulemme että sinä itse olet se kiusaaja siellä olethan täälläkin ja kiellät kaiken ! Maanisdebressiivisenä siitä edelleen näin pöytäkeskusteluissa puhutaan ja myös mielisairaaloista ja mielisairaista! Olet kovin nenäkäs ja koostunut kiusaaja , taidat pyöritellä hoitosysteemisiäkin ja yrität sitä täällä. Ei muuten onnistu!

Lue lisää

on kysymys siitä, etten anna kaltaistesi hyypppiä nenilleni, ei muusta. Joku omanarvontunne sitä nimittäin täytyy ihmisellä olla. Mitä yrität tuossa kovin toiselta nakertaa, muttet onnistu! Ainoastaan olen itseäni halunnut puollustaa hyökkäyksiltä, panetteluilta ja kiusaamiselta, mikä mitä ilmeisimmin paikoin vielä voimissaan. Joskaan täydellinen en ole, ja pyydänkin anteeksi, jos olen juuri nimenomaisesti mieltäsi pahoittanut; jos olet puhtain paperein liikeellä. Kommenttisi tuossa yläpuolella kyllä antaa ymmärtää jotain aivan muuta.

Päivättäkää pöytäkeskustelunne tähän päivään, aikuistukaa ja olkaa ihmisiä ihmisille; tuollainen meinikinne on kaukana siitä. Ihmisarvo on jokaisen kohdalla luovuttamaton, oli sitten terve tai sairas.

Mitään hoitosysteemiä ei itselläni ole. Ainoastaan käyn psykoterapiassa, ja hyvin kemiat psykoterapeutin kanssa synkkaa, sikäli onnekas olen. Kemioista kun ei voi koskaan etukäteen tietää. Selvästikään sinulla ei ole realistista käsitystä, mikä tilanteeni ja avuntarpeeni on. Näillä mennään ja pärjäillään, älä sinä muusta huoli.

En saa muuten kiinni tuosta, että "olet kiusaaja siellä ja olethan täälläkin ja kiellät kaiken". Missä siis olen? Esiintyykö joku "minuna" jossain toisessa yhteydessä? Itse en ole ollut muualla kuin täällä suomi24:ssä yksinäisyys ja masennus-palstoilla viimepäivinä. Jos joku on täältä copypasettanut tekstejäni johonkin toiseen asiayhteyteen, ja vielä muokaten haluamikseen, se on ikävämpi juttu. Itseasiass rikolllista toimintaa, joka voidaan saada loppumaan ystävällisellä avustuksellasi, kiitos jo etukäteen - selvästi tiedät jotain enemmän ja sellaista, mitä itse en.

Hyvää joulua sinulle ihminen ja kiitos avustasi!

Ainoastaan kirjoitti:

on kysymys siitä, etten anna kaltaistesi hyypppiä nenilleni, ei muusta. Joku omanarvontunne sitä nimittäin täytyy ihmisellä olla. Mitä yrität tuossa kovin toiselta nakertaa, muttet onnistu! Ainoastaan olen itseäni halunnut puollustaa hyökkäyksiltä, panetteluilta ja kiusaamiselta, mikä mitä ilmeisimmin paikoin vielä voimissaan. Joskaan täydellinen en ole, ja pyydänkin anteeksi, jos olen juuri nimenomaisesti mieltäsi pahoittanut; jos olet puhtain paperein liikeellä. Kommenttisi tuossa yläpuolella kyllä antaa ymmärtää jotain aivan muuta.

Päivättäkää pöytäkeskustelunne tähän päivään, aikuistukaa ja olkaa ihmisiä ihmisille; tuollainen meinikinne on kaukana siitä. Ihmisarvo on jokaisen kohdalla luovuttamaton, oli sitten terve tai sairas.

Mitään hoitosysteemiä ei itselläni ole. Ainoastaan käyn psykoterapiassa, ja hyvin kemiat psykoterapeutin kanssa synkkaa, sikäli onnekas olen. Kemioista kun ei voi koskaan etukäteen tietää. Selvästikään sinulla ei ole realistista käsitystä, mikä tilanteeni ja avuntarpeeni on. Näillä mennään ja pärjäillään, älä sinä muusta huoli.

En saa muuten kiinni tuosta, että "olet kiusaaja siellä ja olethan täälläkin ja kiellät kaiken". Missä siis olen? Esiintyykö joku "minuna" jossain toisessa yhteydessä? Itse en ole ollut muualla kuin täällä suomi24:ssä yksinäisyys ja masennus-palstoilla viimepäivinä. Jos joku on täältä copypasettanut tekstejäni johonkin toiseen asiayhteyteen, ja vielä muokaten haluamikseen, se on ikävämpi juttu. Itseasiass rikolllista toimintaa, joka voidaan saada loppumaan ystävällisellä avustuksellasi, kiitos jo etukäteen - selvästi tiedät jotain enemmän ja sellaista, mitä itse en.

Hyvää joulua sinulle ihminen ja kiitos avustasi!

Lue lisää

Ihmisen arvoon on sopimatonta sinun käytös - eli itse madallat itseäsi ! Aloitushan on asiallinen ja kun palstan nimi on Yksinäisyys puhutellaan Te muodolla yksinäisiä! ellet huomaa itse takerrut joka asiaan etkä hallitse yleisellä tasolla pysyttelyä hyvän käytöksen rajoissa! En ole aloittaja mutta ihmettelen kovin että otat tuosta vaan auktoriteettia jota sinulla ei todellakaan ole! Narsisti ottaa auktoriteetia asioissa joissa se on sopimatonta! Nyt oli ja on! Aloittajalla on aikatavalla paremmat pohjat kun satun tuntemaakin hänet ! Vaan sinä vaan siellä tytöttelet ja luennoit! Nyt mene itseesi ja lopeta tuo touhu oikeasti! Olet niin rasittava ettet itse edes osaa kuvitella! Voin vaan kuvitella mitä jälkeä on sinulla takana jo! Itsekritiikkiä! Sinussa ei ole lainkaan nöyryyttä joka sairaalla yleensä on vaan sinulla on kovapintaista uhoa joka kertoo että sinun ongelmat ovat luonnekehityksen puolella ja moraalipuolen kehtyksessä! Täällä ei ole syytä kaunistella asioita sillä ilmeisesti hypit kaikkien silmillä - niin juuri sinä itse niinkuin täällä! Ja : huvittaa tuo " hyvä ihmistuntemus" et kuule edes aavista miten munaat itsesi näin. Häpeä jos osaat!

Peilin eteen mars kirjoitti:

Ihmisen arvoon on sopimatonta sinun käytös - eli itse madallat itseäsi ! Aloitushan on asiallinen ja kun palstan nimi on Yksinäisyys puhutellaan Te muodolla yksinäisiä! ellet huomaa itse takerrut joka asiaan etkä hallitse yleisellä tasolla pysyttelyä hyvän käytöksen rajoissa! En ole aloittaja mutta ihmettelen kovin että otat tuosta vaan auktoriteettia jota sinulla ei todellakaan ole! Narsisti ottaa auktoriteetia asioissa joissa se on sopimatonta! Nyt oli ja on! Aloittajalla on aikatavalla paremmat pohjat kun satun tuntemaakin hänet ! Vaan sinä vaan siellä tytöttelet ja luennoit! Nyt mene itseesi ja lopeta tuo touhu oikeasti! Olet niin rasittava ettet itse edes osaa kuvitella! Voin vaan kuvitella mitä jälkeä on sinulla takana jo! Itsekritiikkiä! Sinussa ei ole lainkaan nöyryyttä joka sairaalla yleensä on vaan sinulla on kovapintaista uhoa joka kertoo että sinun ongelmat ovat luonnekehityksen puolella ja moraalipuolen kehtyksessä! Täällä ei ole syytä kaunistella asioita sillä ilmeisesti hypit kaikkien silmillä - niin juuri sinä itse niinkuin täällä! Ja : huvittaa tuo " hyvä ihmistuntemus" et kuule edes aavista miten munaat itsesi näin. Häpeä jos osaat!

Lue lisää

Lue aloitus monta kertaa ajatuksella ja sisäistä sen sisältö. Se on monella tapaa yksinäisiä halveeraava ja alentava. Aloittaja on erittäin ylimilinen, mikä on toisen ihmisarvoa alentavaa. Minua et itse sen sijaan tunne, joten tietyt "analyysit" voit sikäli jättää tekemättä.

Kuten todettu, en ole täydellinen, virheeni ja vikani ne ovat minuussakin, ja juurikin pyysin sinulta aemmassa vietissä anteeksi, jos olen sinua nimenomaisesti loukannut. Jotku sietorajat ne minullakin tulegat välillä vastaan, ja kärsivällisyys pettää. Kysymys on kokonaisuudesta, mistä tässä keskustelussa ja teemoissa puhutaan.

Te jotka kahvipöytäkeskusteluissa puhutte mielisairaista, teillä on se suurin peiliin katsomisen paikka ja opittavana ihmisyydestä.

Taidatte olla sairaanhoitajia? Mikäli olette, sopisi tähän käsikirjoitukseen tydellisesti. Tämä menis just siitä ammattikuntanokittelusta, missä kenenkin vahvuudet ja rajat kulkee.

"Aloittajalla on aikatavalla paremmat pohjat kun satun tuntemaakin hänet !" on jo pohjanoteeraus samoin kuin:

"Narsisti ottaa auktoriteetia asioissa joissa se on sopimatonta!" En ole narsisti, mutta omaan narsistisia piirteitä aivan siinä missä kaikesta päätellen sinäkin, ystäväiseni. ;) Tulee niin tunteella ja huutomerkein tuo tekstisi, että istupa alas, hengitä pari kertaa syvään ja rauhallisesti, ja laita sitten uusi, riisuttu versio tuosta viestistäsi, jos vielä koet edelleen tarvetta.

Oma sairauteni on pistänyt itseäni todellakin nöyräksi elämän suhteen, mutta tällaisissa tilanteissa en kaltaisillesi todellakaan nöyriste.

Hyvää joulua siltikin ja kaikesta huolimatta, ihminen!

Lapsi hyvä! kirjoitti:

Lue aloitus monta kertaa ajatuksella ja sisäistä sen sisältö. Se on monella tapaa yksinäisiä halveeraava ja alentava. Aloittaja on erittäin ylimilinen, mikä on toisen ihmisarvoa alentavaa. Minua et itse sen sijaan tunne, joten tietyt "analyysit" voit sikäli jättää tekemättä.

Kuten todettu, en ole täydellinen, virheeni ja vikani ne ovat minuussakin, ja juurikin pyysin sinulta aemmassa vietissä anteeksi, jos olen sinua nimenomaisesti loukannut. Jotku sietorajat ne minullakin tulegat välillä vastaan, ja kärsivällisyys pettää. Kysymys on kokonaisuudesta, mistä tässä keskustelussa ja teemoissa puhutaan.

Te jotka kahvipöytäkeskusteluissa puhutte mielisairaista, teillä on se suurin peiliin katsomisen paikka ja opittavana ihmisyydestä.

Taidatte olla sairaanhoitajia? Mikäli olette, sopisi tähän käsikirjoitukseen tydellisesti. Tämä menis just siitä ammattikuntanokittelusta, missä kenenkin vahvuudet ja rajat kulkee.

"Aloittajalla on aikatavalla paremmat pohjat kun satun tuntemaakin hänet !" on jo pohjanoteeraus samoin kuin:

"Narsisti ottaa auktoriteetia asioissa joissa se on sopimatonta!" En ole narsisti, mutta omaan narsistisia piirteitä aivan siinä missä kaikesta päätellen sinäkin, ystäväiseni. ;) Tulee niin tunteella ja huutomerkein tuo tekstisi, että istupa alas, hengitä pari kertaa syvään ja rauhallisesti, ja laita sitten uusi, riisuttu versio tuosta viestistäsi, jos vielä koet edelleen tarvetta.

Oma sairauteni on pistänyt itseäni todellakin nöyräksi elämän suhteen, mutta tällaisissa tilanteissa en kaltaisillesi todellakaan nöyriste.

Hyvää joulua siltikin ja kaikesta huolimatta, ihminen!

Lue lisää

Niin kaikki muuthan täällä tietenkin ovat väärässä aloituksen suhteen paisi sinä :)!
Ja et ehkä huomaakkaan taas ajelevasi kahdella raiteella kun puhuttelet meitä muita lapsiksi alentuvasti ja ylhäältä käsin!
Edelleen peilinä toimimme. Saat heijastella mitä huvittaa siihen mutta oma on kuvasi. Sekin on vääristynyt! Palautteena.
Et ole tainnut koskaan vielä tavata ihmisiä jotka laittavat sinut realitetteja katselemaan, nyt laittaa!
Palataan asiaan kun löytyy sitä tasoa jossa ihmiset kohtaavat ! Näin vinoissa suhteissa kuin sinä edustat eivät kohtaa! Tuo on vallanhimoa. Joko tunnistat sen itsessäsi tai jäät auttamatta vaan yksin. Ihmiset eivät pidä tyylistäsi. Usko jo etteivät muut ole väärässä vaan sinä itse olet.

Siinäpä sulle kirjoitti:

Niin kaikki muuthan täällä tietenkin ovat väärässä aloituksen suhteen paisi sinä :)!
Ja et ehkä huomaakkaan taas ajelevasi kahdella raiteella kun puhuttelet meitä muita lapsiksi alentuvasti ja ylhäältä käsin!
Edelleen peilinä toimimme. Saat heijastella mitä huvittaa siihen mutta oma on kuvasi. Sekin on vääristynyt! Palautteena.
Et ole tainnut koskaan vielä tavata ihmisiä jotka laittavat sinut realitetteja katselemaan, nyt laittaa!
Palataan asiaan kun löytyy sitä tasoa jossa ihmiset kohtaavat ! Näin vinoissa suhteissa kuin sinä edustat eivät kohtaa! Tuo on vallanhimoa. Joko tunnistat sen itsessäsi tai jäät auttamatta vaan yksin. Ihmiset eivät pidä tyylistäsi. Usko jo etteivät muut ole väärässä vaan sinä itse olet.

Lue lisää

Aloittajalta terveisiä ettei jatka kanssasi koska olet terapiassa . Omasta puolestani se on ainoa hyvä kohdallasi koska olet hyvin ilkeä ja paatunut ihminen. miten sinusta tulikin noin katkera että jos tapaat ihmisiä joilla menee hyvin katsot oikeudeksesi solvata ja madaltaa heitä sinun omien mittariesi mukaan! Hirvittävä ihminen olet ellet ole sitä vielä ymmärtänyt.
mielisairauden eräs kriteeri on se ettei tajua RAJAA itsen ja toisen välillä ja sinulla ne ovat totisesti hakusessa! Onko kertaakaan pälkähtänyt päähäsi oikeasti edes sekunnin verran ettei sinulla ole rajoja ja vaikeutesi voisivat johtua siitä!
Saatat olla toivoton mutta teet hyvin tietoisesti kaiken... Ehkäpä hyötyen sairaudestasi liikaa?

Ei voida auttaa enempää kirjoitti:

Aloittajalta terveisiä ettei jatka kanssasi koska olet terapiassa . Omasta puolestani se on ainoa hyvä kohdallasi koska olet hyvin ilkeä ja paatunut ihminen. miten sinusta tulikin noin katkera että jos tapaat ihmisiä joilla menee hyvin katsot oikeudeksesi solvata ja madaltaa heitä sinun omien mittariesi mukaan! Hirvittävä ihminen olet ellet ole sitä vielä ymmärtänyt.
mielisairauden eräs kriteeri on se ettei tajua RAJAA itsen ja toisen välillä ja sinulla ne ovat totisesti hakusessa! Onko kertaakaan pälkähtänyt päähäsi oikeasti edes sekunnin verran ettei sinulla ole rajoja ja vaikeutesi voisivat johtua siitä!
Saatat olla toivoton mutta teet hyvin tietoisesti kaiken... Ehkäpä hyötyen sairaudestasi liikaa?

Lue lisää

Onpa kaksinaisesti viestittävä tyyppi pyytelee anteeksi ensin mitä telee ja sitten jo kättelyssä jatkaakin sujuvasti juuri samaa eli enpä tiedä riittääkö tuohon taudinkuvaukseen kaksisuuntaisuus...taitaa olla narsistinen vamma? Väärä diagnoosi selittääkin etteivät asiat oikein kommunikaatiossaan suju? Jos aloituksesta saa muka vännettyyn tuommosta soppaa niin on kyllä aika häiriintynyt tapaus.

Ei voida auttaa enempää kirjoitti:

Aloittajalta terveisiä ettei jatka kanssasi koska olet terapiassa . Omasta puolestani se on ainoa hyvä kohdallasi koska olet hyvin ilkeä ja paatunut ihminen. miten sinusta tulikin noin katkera että jos tapaat ihmisiä joilla menee hyvin katsot oikeudeksesi solvata ja madaltaa heitä sinun omien mittariesi mukaan! Hirvittävä ihminen olet ellet ole sitä vielä ymmärtänyt.
mielisairauden eräs kriteeri on se ettei tajua RAJAA itsen ja toisen välillä ja sinulla ne ovat totisesti hakusessa! Onko kertaakaan pälkähtänyt päähäsi oikeasti edes sekunnin verran ettei sinulla ole rajoja ja vaikeutesi voisivat johtua siitä!
Saatat olla toivoton mutta teet hyvin tietoisesti kaiken... Ehkäpä hyötyen sairaudestasi liikaa?

Lue lisää

muuan realiteetti: ei ole oleellista, kuinka moni täällä on kanssasi samaa mieltä, ja kuka on mahd. itseni kanssa samoilla linjoilla - sinä jäit tänne jaakaamaan - jostain syystä? jokin tässä hautoo ja riipoo?

Anteeksi "lapsukseni", mutta ilmaisusi on niin kypsymätöntä, joten halusin tämän realiteetin tuoda ainoastaan esiin.

Olen kokenut tämänkin keskutelun hyökkäyksenä itseäni vastaan, ottaen kokonaistilanne huomioon, että olen tullut kaltoinkohdelluuksi ja kiusatuksi, jolloin olen kokenut oloni uhatuksi, ollut ahdistunut ja peloissankin. Joten asettelepa siinä valosssa uusiin raameihin tämä koko tilanne. Tässä ei ole mitään vallankäyttöä, ainoastaan olen halunnut puolustaa ihmisarvoani kaltaisitasi arvottelijoilta. Hypomaniakierroksia taas on lyönyt päälle, joten se tietoisesta kylmäverisestä toiminnasta, paatumuksesta, ja sairaudella hyötymispyrkimyksistä.

"mielisairauden eräs kriteeri on se ettei tajua RAJAA itsen ja toisen välillä ja sinulla ne ovat totisesti hakusessa! " Tässä on nyt kysymys ainoastaan oman minuutesi rajoista, tässä on tullut sulle sellaista ennennnäkemätön postia, pistänyt tarkastelemaan itseäsi aivan uudesta näkökulmasta jne. mikä tekee kipeää, ahdistaa yms. Älä hätäile sitä. Näin alkaa kasvaminen, kun erilaiset ihmiset ja maailmat kohtaavat. Ainoastaan siitä on kysymys.

"Jos tapaat ihmisiä joilla menee hyvin katsot oikeudeksesi solvata ja madaltaa heitä sinun omien mittariesi mukaan! " Kellä menee hyvin? Jokaisella on omat maailmansa, vahvuutensa ja heikkoutensa ihmisinä -

Tässäpä sinulle kirjoitti:

muuan realiteetti: ei ole oleellista, kuinka moni täällä on kanssasi samaa mieltä, ja kuka on mahd. itseni kanssa samoilla linjoilla - sinä jäit tänne jaakaamaan - jostain syystä? jokin tässä hautoo ja riipoo?

Anteeksi "lapsukseni", mutta ilmaisusi on niin kypsymätöntä, joten halusin tämän realiteetin tuoda ainoastaan esiin.

Olen kokenut tämänkin keskutelun hyökkäyksenä itseäni vastaan, ottaen kokonaistilanne huomioon, että olen tullut kaltoinkohdelluuksi ja kiusatuksi, jolloin olen kokenut oloni uhatuksi, ollut ahdistunut ja peloissankin. Joten asettelepa siinä valosssa uusiin raameihin tämä koko tilanne. Tässä ei ole mitään vallankäyttöä, ainoastaan olen halunnut puolustaa ihmisarvoani kaltaisitasi arvottelijoilta. Hypomaniakierroksia taas on lyönyt päälle, joten se tietoisesta kylmäverisestä toiminnasta, paatumuksesta, ja sairaudella hyötymispyrkimyksistä.

"mielisairauden eräs kriteeri on se ettei tajua RAJAA itsen ja toisen välillä ja sinulla ne ovat totisesti hakusessa! " Tässä on nyt kysymys ainoastaan oman minuutesi rajoista, tässä on tullut sulle sellaista ennennnäkemätön postia, pistänyt tarkastelemaan itseäsi aivan uudesta näkökulmasta jne. mikä tekee kipeää, ahdistaa yms. Älä hätäile sitä. Näin alkaa kasvaminen, kun erilaiset ihmiset ja maailmat kohtaavat. Ainoastaan siitä on kysymys.

"Jos tapaat ihmisiä joilla menee hyvin katsot oikeudeksesi solvata ja madaltaa heitä sinun omien mittariesi mukaan! " Kellä menee hyvin? Jokaisella on omat maailmansa, vahvuutensa ja heikkoutensa ihmisinä -

Lue lisää

(kun ekaks tallensin ylläolevan postini ennekuin ylläpito taas katkaisee kirjoittamiseni - se puoluettomuudesta - )

"Edelleen peilinä toimimme. Saat heijastella mitä huvittaa siihen mutta oma on kuvasi. Sekin on vääristynyt! Palautteena. " Sinun peilisi on sinun ja minun peilini minun; älkäämme kiistelkö tästä. Peili jonka läpi näemme ollessamme sen molemmilla puolilla on vuorovaikutuksessa se tavoite.

"Aloittajalta terveisiä ettei jatka kanssasi koska olet terapiassa." - terapiassa käyvä olen siis. Me kolmekymppiset olemme se terapiasukupolvi, te nuoremmat tulette toivon mukaan ajallanne perässä kun sen tarpeenne hahmotatte; jos haluatte nimittäin kasvaa ihmisinä, oppia itsetuntemuksessanne näkemään ne harmaatkin alueenne. Kaikki on toki vapaaehtoista. Tässä ei ole mitään outoa eikä ihmeellisä, tämä on vain elämää. Naistenlehdistäkin saamme nykypäivänä lukea ihmisten selvimiskertomuksista, se on tätä päivää.

Tuo pohjanoteeraus paljastaa taas tuon kypsymättömyytesi, kun tällä argumentilla haluaisit selvästikin ikään kuin lyödä minua - muttei tee yhtään kipeää. Paljastat tuossa ainoastaan oman keinottomuutesi ja - avuttomuutesi. Joten en sinua raatsi soimata. Onnea kasvusi polulle! Toivottavasti pääset häpeäkulttuurin yläpuolelle, se on se lähtökohta. Ihan turhaa me suomalaiset häpeilemme sitä sun tätä ja soimataan itseämme ja toisiamme. Ihminen joka on sinut itsensä kanssa osaa olla armollinen myös muille. Sitä kohti käymmekin, eikö niin? Hyvää joulua toivottaessamme toisillemme?

Yhteenlaskun tulos kirjoitti:

Onpa kaksinaisesti viestittävä tyyppi pyytelee anteeksi ensin mitä telee ja sitten jo kättelyssä jatkaakin sujuvasti juuri samaa eli enpä tiedä riittääkö tuohon taudinkuvaukseen kaksisuuntaisuus...taitaa olla narsistinen vamma? Väärä diagnoosi selittääkin etteivät asiat oikein kommunikaatiossaan suju? Jos aloituksesta saa muka vännettyyn tuommosta soppaa niin on kyllä aika häiriintynyt tapaus.

Lue lisää

tähän väliin. Luepa tuosta alapuolelta, niin selviää kysymys tähänkin. Itse tosiaan olen pyytänyt anteeksi "hikeentymistä" tässä välillä, enhän toki täydellinen ole. Sovitella jo yritin välillä, mutta toinen ei vielä olut valmis, joten siinä vähän syytä ristiriitaiseen käytökseni. Loppu selviää kommenteista alapuolelta: "Tässäpä sinulle" ja "Jatkan".

Ennätit tuupata kirjoitti:

tähän väliin. Luepa tuosta alapuolelta, niin selviää kysymys tähänkin. Itse tosiaan olen pyytänyt anteeksi "hikeentymistä" tässä välillä, enhän toki täydellinen ole. Sovitella jo yritin välillä, mutta toinen ei vielä olut valmis, joten siinä vähän syytä ristiriitaiseen käytökseni. Loppu selviää kommenteista alapuolelta: "Tässäpä sinulle" ja "Jatkan".

Lue lisää

sinulle, "Yhteenlaskun tulos".

Kommunikoinnin epäsujuvuuteen ei tarvita välttämättä mitään diagnooseja. Ihmisten erilaisuus, ja jos ei hala yhtään edes yrittää mmärtää toista ja tulla vastaan; se riittää, muuta ei tarvita. Itse olen halunnut puollustaa tämän "jaakaavan" tyypin kansa lähinnä ihmisarvoani siinä missä muidenkin mielenterveyden häiriöistä kärsivien tai psyykkisesti sairaiden. Emme kanna tänä päivänä enää "mielisairaan" manttelia yllämmämme. Se ei sopinut näille sairaanhoitajille, jotka ovat kovin tietoisia toki omalla ammattialueellaan, mutta heilläkin on puutteensa ja epämukavuusalueensa, mitkä kirpaisee tunnustaa. Siitä kysyms.

Heitänpä minäkin korteni kekoon tähän aloitukseen. Tuossahan ei puhuta että ihmisten tulisi ansaita kaverinsa vaan kerrotaan siitä miten äidin ja isän helmoissa oloon on se ero siinä että jokainen ihmissuhde on VASTAVUOROISEMPI, eli sinulla pn MYÖS itselläsi se vastuu eikä itsestäänselviä palveluksia ENÄÄ OLE! Mistään läskeistä ja muista kiusaamisista ei puhuta tai viitata ollenkaan vaan kohdennetaan huomio siihen tosiseikkaan että sellaisen kanssa on mahdotonta olla joka ei MYÖSKIN OSAA OLLA yksin !

Lukutaito kunniaan kirjoitti:

Heitänpä minäkin korteni kekoon tähän aloitukseen. Tuossahan ei puhuta että ihmisten tulisi ansaita kaverinsa vaan kerrotaan siitä miten äidin ja isän helmoissa oloon on se ero siinä että jokainen ihmissuhde on VASTAVUOROISEMPI, eli sinulla pn MYÖS itselläsi se vastuu eikä itsestäänselviä palveluksia ENÄÄ OLE! Mistään läskeistä ja muista kiusaamisista ei puhuta tai viitata ollenkaan vaan kohdennetaan huomio siihen tosiseikkaan että sellaisen kanssa on mahdotonta olla joka ei MYÖSKIN OSAA OLLA yksin !

Lue lisää

tässä viestissä parjattu joidenkin taholta siihen suuntaan, niin kuin en osaisi olla yksin / kuin en olisi osannut ollakaan, vaikka totuus on tämä (eihän tuntemattomat ihmiset voi tätä tietää):

Olen juurikin se nainen, joka on tarvinnut enemmän yksinoloa kuin ehkä joku toinen ja jopa nauttinut siitä (olen HSP), kunnes se viimeaikoina jotenkin vähitellen kääntyi itseäni vastaan sen myötä, kun tulin yhteisössäni kaltoinkohdelluksi ja kiusatuksi - ja kokemukseni on, että yhteisön paine oli niin kova, että kanssani ei monikaan uskaltanut enää "olla", jotta ei itse leimautuisi myöskin - yskinäiseksikö? Vaiko vain erilaiseksi? Vaikka totuushan on, että moni voi kärsiä yksinäisyydestä vaikka ihmisjoukon ja piirienkin keskellä, jos kokee, ettei ole antoisissa yhteyksissä toisiin ihmisiin. Tällainen kokemus on myös itselläni, ja tämä koskee nimenomaan sinkkupiirejä. Perheellisiä ystäviä minulla on, mutta ongelmani on ollut se, että kolmikymppisenä on ollut vaikea saada todellisia, pysyviä ystäviä sinkuista.

Olen muuttunut aika paljon 10 vuodessa jo arvomaailmanikin puolesta, joten senkin puolesta on itselläni kiltämättä vähän hakusessa ne oman tyyppiset ihmiset; omissa piireissäni heitä tuntuu olevan vähän. Mutten halua olla myöskään turhan nirso jo sen vuoksi, etten halua joutua olemaan LIIAN yksin.

Isällä ja äidillä ei ole näiden kanssa mitään tekemistä omala kohdallani, aikuinen ihminen olen. Joulua vietän nyt vanhemmillani kera toisten sinkkusisarusten ja nuorison.

Mutta erikseen siis sellaiset ihmiset, jotka eivät osaa ollenkaan olla yksin. Sellaisiakin on yllättävän paljon; ahdistuvat siitä. Itse olen ollut yhteisössäni tarumatiositunut ja lamaantunut, jolloin luonnollisesti olen hakemut turvaa läheisistä. Mutta tämä asia täytyy siis asetella muuton kuin tähän yksinolon sietämättömyys- / itsenäisyydenpuuteajatukseen. ihminen on silloin oman elämänsä aktiivinen ja itsenäinen toimija, kun voi kaikinpuolin hyvin. Masentunut ja ahdistunut on taas estynyt ja passiivinen - Ja kun ympärille katselemme, yllättävän moni on myös yllättävän epäitsenäinen ja riippuvainen toisista. Eipä sillä, ettäkö emme saisi tarvita toisiamme - mutta vähän siis realitetteja kehiin haluan tuoda tähänkin.

Näilä palstoilla on hyvä purkaa itseään ja fiiliksiään ja sada parhaassa tapauksessa myös vertaistukea. Vaikka eipä sillä, ettäkö joulunvietto tällaisenaan läheisten parissa ei olisi riittävä -