Kristityt viettävät joulua Jeesuksen syntymän muistoksi

Jeesuksen syntymäpäivä

Raamatussa Jeesuksen syntymästä kerrotaan sekä Matteuksen[11] että Luukkaan evankeliumeissa[12], mutta kummassakaan ei sanota, mihin aikaan vuodesta se tapahtui. Eräiden Raamatussa olevien viitteiden perusteella asiasta on kuitenkin yritetty tehdä päätelmiä.

Tiettävästi ensimmäisenä Jeesuksen syntymän ajoitti joulukuun 25. päivään Hippolytus Roomalainen 200-luvulla. Hän oletti, että enkelin ilmestys Marialle oli tapahtunut kevät­päivän­tasauksena, joka tuolloin oli 25. maaliskuuta, ja että Jeesus olisi syntynyt yhdeksän kuukautta myöhemmin. [13] Jo samalla vuosisadalla hänen syntymä­juhlaansa alkoivat sanottuna päivänä viettää muun muassa Pohjois-Afrikan donatolaiset.[14]

Yksinkertaisin selitys joulun ajankohdalle on, että 25. joulukuuta on roomalaisen juliaanisen kalenterin talvipäivänseisauksen alkuperäinen ajankohta.[15] On myös esitetty, että juhlapäivä olisi sijoitettu kyseiseen ajankohtaan sen vuoksi, koska samana päivänä oli ennestään vietetty Voittamattoman auringon (Sol Invictus) päivää.[2] Erään teorian mukaan asia olisi kuitenkin ollut päinvastoin: kristityt olisivat viettäneet sanottuna päivänä Jeesuksen syntymä­juhlaa jo ennen kuin keisari Aurelianus, mahdollisesti vastavetona kristityille, määräsi saman päivän Voittamattoman auringon päiväksi.[14] Tähän ajankohtaan oli mahdollisesti päädytty sillä perusteella, että rabbiinisessa juutalaisuudessa yleisesti uskottiin suurten profeettojen kuolleen samana päivänä vuodesta, jolloin olivat syntyneetkin. Jeesus oli ristiin­naulittu juutalaisten pääsiäisenä, juutalaisen kalenterin mukaan nisan-kuun 14. päivänä, joka juliaanisen kalenterin mukaan kuitenkin sattui eri vuosina eri päiväksi. Eri laskelmien mukaan Jeesus olisi kuollut joko 25. maaliskuuta tai 6. huhtikuuta, ja sillä perusteella hänen uskottiin myös siinneen Pyhästä Hengestä samana päivänä vuodesta ja syntyneen yhdeksän kuukautta myöhemmin, siis joko 25. joulukuuta tai 6. tammikuuta.[14][16] Ajankohtaa on kuitenkin pidetty epä­toden­näköisenä, koska Raamatun mukaan seudulla oli Jeesuksen syntyessä paimenia kedolla,[17] mutta Juudean vuoristoseudulla karjaa ei tuohon aikaan vuodesta, talvi­sateiden aikana, yleensä pidetty laitumella.[18]

Toisaalta Jeesuksen syntymän ajankohtaa on yritetty päätellä myös Luukkaan evankeliumissa olevan maininnan perusteella, jonka mukaan Sakarias, Johannes Kastajan isä, oli Abian osastoon kuuluva leeviläinen pappi ja sai ilmoituksen pojan syntymästä ollessaan palvelus­vuorossa temppelissä.[19] Jos voitaisiin tietää, suorittivatko Abian osastoon kuuluvat papit tehtäviään aina tiettynä aikana vuodesta, tästä voitaisiin päätellä, että Johannes Kastaja olisi syntynyt 9 kuukautta hänen palvelus­vuoronsa jälkeen, ja koska Jeesus syntyi Luukkaan mukaan noin kuusi kuukautta Johanneksen jälkeen[20][21], olisi Sakariaan ilmestyksestä Jeesuksen syntymään kulunut 15 kuukautta.

Ensimmäisen aikakirjan mukaan Abian osaston viikon kestänyt vuotuinen palvelus­vuoro oli ainakin alkujaan määrätty kahdeksanneksi.[22] Mikäli nämä palvelusvuorot laskettiin nisan-kuun alusta ja mikäli niitä noudatettiin vielä toisen temppelin loppuaikoina, Sakarias olisi hoitanut papillisia tehtäviä sivan-kuussa, kesäkuun alussa. Tästä eräät raamatun­tutkijat ovat päätelleet, että Johannes Kastaja olisi syntynyt yhdeksän kuukautta myöhemmin, maaliskuussa, Jeesus edelleen kuusi kuukautta myöhemmin, mahdollisesti lehtimajajuhlan aikana tai lähellä sitä.[18][23]

Johannes Krysostomos väitti kuitenkin 300-luvun lopulla, että Sakarias olisi uhrannut Luukkaan evankeliumissa mainitut suitsutus­uhrit juutalaisten suurena sovitus­päivänä (Jom kippur), lokakuun lopulla, ja tällä perusteella hän väitti joulukuun 25. päivää Jeesuksen todelliseksi syntymä­päiväksi. Pidetään kuitenkin toden­näköisempänä, että hän pyrki jälkeen­päin esittämään perustelun tuolloin jo omaksutulle juhla­päivälle kuin että hän olisi objektiivisesti pyrkinyt selvittämään, milloin Jeesus todella oli syntynyt.[24]

Lopullisesti kirkko vahvisti joulukuun 25. päivän Jeesuksen syntymäjuhlan päiväksi hallinnollisella käskyllä 350-luvulla. Varhaisin tunnettu maininta asiasta on vuodelle 354 laaditussa roomalaisessa kalenterista. Jo aikaisemmin kristityt olivat viettäneet 6. tammikuuta epifania-juhlaa eli nykyistä loppiaista Jeesuksen kasteen muistopäivänä, minkä oli uskottu tapahtuneen hänen 30. syntymäpäivänään.[25]

Protestanttisen reformaation jälkeen puritaanien kaltaiset ryhmät vastustivat joulun viettoa. 1600-luvulla joulun vietto oli ajoittain kiellettyä Englannissa ja Bostonin siirtokunnassa Pohjois-Amerikassa. Charles Dickensin romaani Joulutarina vuonna 1843 elvytti ihmisten hiipumassa olevan kiinnostuksen juhlaan.[26] Samana vuonna ilmestyi ensimmäinen painettu joulukortti. Uudenvuoden kortteja oli painettu Pohjoismaissa jo paljon aiemmin. Korttien kuvitus oli maallista.[27] Ensimmäinen painettu lasten joulukalenteri painettiin ilmeisesti Saksassa 1900-luvun alussa[28].
Gregoriaaninen kalenteri
Giorgione, Paimenten kunnioitus, noin 1500–1510.

1500-luvulla paavi Gregorius XIII määräsi otettavaksi parannetun, gregoriaanisen kalenterin hyppäämällä lokakuun 15. päivästä 1582 lokakuun 25. päivään.[29] Uudistus tuli ensin käyttöön vain katolisessa kirkossa, mutta myöhemmin se on otettu käyttöön muuallakin[30]. Monissa ortodoksisissa kirkoissa juhlapäivien ajankohta määräytyy yhä juliaanisen kalenterin mukaan, vaikka ne toimivatkin maissa, joissa gregoriaaninen kalenteri on muutoin käytössä. Ero on nykyään 13 päivää. Tästä syystä esimerkiksi Venäjällä joulu on 7. tammikuuta, jolloin juliaanisen kalenterin mukaan on 25. joulukuuta. Suomen ortodoksinen kirkko viettää kuitenkin joulua samaan aikaan kuin läntiset kirkkokunnat. Egyptin koptilainen kirkko käyttää omaa koptilaista kalenteria ja viettää joulua sen mukaisesti koiak-kuun 29. päivänä, joka vastaa joulukuun 25. päivää juliaanisen ja nykyisin tammikuun 7. päivää gregoriaanisen kalenterin mukaan.[31]
Pyhäpäivät

Varsinainen joulupäivä eli ensimmäinen joulupäivä on 25. joulukuuta. Sitä seuraa 26. joulukuuta tapaninpäivä (toinen joulupäivä), pyhän Stefanoksen muistopäivä. Nämä molemmat ovat useimmissa Euroopan maissa virallisia pyhäpäiviä. Joulupäivää edeltävä jouluaatto, 24. joulukuuta, ei virallisesti ole pyhäpäivä, mutta se ja varsinkin sen ilta on käytännössä muodostunut jouluajan tärkeimmäksi juhlapäiväksi, ja nykyisin myös se on useimmilla työpaikoilla palkallinen vapaapäivä.[32] Muista juhlapäivistä poiketen myös julkinen liikenne loppuu Suomessa lähes kokonaan iltapäivällä jouluaattona[33].

Ennen vuotta 1774 vietettiin Suomessa pyhäpäivinä myös kolmatta joulupäivää eli apostoli Johanneksen päivää 27. joulukuuta sekä neljättä joulupäivää eli viattomien lasten päivää 28. joulukuuta.[34]. Kuningas Kustaa III kuitenkin vähensi ne kahteen, koska aatelisten ja porvarien mielestä pitkät pyhät laiskistivat palkollisia liikaa[35]. Kolmatta ja neljättä joulupäivää on nimitetty myös pikkupyhiksi tai arkipyhiksi.[36]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous päätti vuonna 1999 ottaa apostoli Johanneksen päivän takaisin juhlapyhäksi vuodesta 2000 alkaen. Sitä vietetään, kun se osuu sunnuntaille – näin oli ensi kertaa vuonna 2009. Päivän nimi on uusissa kalentereissa muodossa ”Apostoli Johanneksen päivä”. Sitä on aiemmin nimitetty Johannes Evankelistan päiväksi, koska perinteisesti on ajateltu että apostoli ja evankelista ovat sama henkilö.[37]

Laajemmassa mielessä jouluajan on yleensä katsottu jatkuvan loppiaiseen saakka. Suomalaisessa kansanperinteessä jouluajan on usein katsottu alkavan Tuomaan päivästä 21. joulukuuta ja jatkuvan Nuutin päivään saakka 13. tammikuuta. Tätä heijastavat monet lorut, kuten Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.[8]

Ihme kyllä, totuus tuli Wikipediasta, mitä Jouluun tulee.

Amen.

Jeesuksen syntymää muistelemme.

Pakanallista alkuperäähän se juhla täysin on.

hyvillä mielin joulua kohti. Muistakaamme Kristuksen syntymää.