Kysyn vaan kun en koskaan kelpaa parisuhteeseen että miltä se tuntuu kun on joku jonka kanssa iloita, antaa lahjoja, tehdä hyviä ruokia ja mennä onnellisena yhdessä nukkumaan?
En ole koskaan saanut viettää joulua kenenkään naisen kanssa kun kukaan ei kelpuuta vaikka perhe elämä on haaveissa ollut jo koko ikäni. Nytkin vanhempien luona käynnin jälkeen yksin kotiin kuten aina tämän 34 vuotisen elämäni aikana.
Toivottavasti seuraavassa elämässä saan sellaisen naaman joka kelpaa myös naisille.
Hyvää joulua teille onnellisille!
Miltä parisuhde/lapsiperhe joulu tuntuu?
Ikuisesti yksin
47
256
Vastaukset
- miesvm_1967x
Ainakin osaat arvostaa asioita jotka joillekin ovat olevinaan liiankin itsestäänselvyyksiä, jotkut eivät näe onneaan vaan tekevät joka tikusta hevonvitun! ongelman. Mielestäni harmi että et ole saanut kumppania, maailma ei kyllä ole reilu. Tietty "kilttis" olet mutta ihan tarkoitin silti mitä sanoin. Joku nainen löytäisi kanssasi varmasti rakkautta ja harmoniaa ja sinäkin pääsisit tasapainoon ja löytäisit onnen molemmille, uskon näin. Paha et oo vaikka valitatkin alvariinsa, lukijoiden kyllästymispisteeseen asti :D No mutta toivon että vielä jonakin päivänä se joku tulee sua vastaan ja pystyt näyttämään mikä olet miehiäsi. Joulua sullekin, ehkä ensi vuonna jopa teille. Älä luovuta!
- miesvm_1967x
Ja vastaus kysymykseesi on että välillähän tää joulu tuntuu raskaalta kun on puoliso ja lapsia, kaikki ne velvollisuudet ja siivoamiset, ostokset, kuljetukset.. kiirettä piti. Viime yönä paistoin joulukinkun ihan eka kertaa ilman kinkkupussia ja uudessa keraamisessa liedessä josta ei oikein selvinnyt mikä ohjelma siihen pitää valita. Kuulemani huhut siitä että ilman kinkkupussia paistaminen ei levitä kinkkulientä nimeksikään ei pitänyt paikkaansa ainakaan tämän kinkun kanssa. Joten yö meni koiran kanssa uunin edessä valvoessa, kinkun ja liemen tilaa kytätessä että oikeastaan olen nyt ihan rikki. Kun lopulta sain kinkun uunista ja kuorrutettua ja nostettua liedelle jäähtymään niin koira osoitti niin suurta mielenkiintoa sitä kohtaan että hain olkkarin sohvalta tyynyn ja nukuin lattialla lieden edessä tunnin kinkkua vartioiden.Nyt lahjat jaettu, saunan lämmitys menossa, silmät ristissä. Mutta onneksi ei oo hermot menny vaikka vähän jo kypsyttää kinkkuakin enemmän :D Joka asiassa on siis puolensa :P Stressivapaata joulua ei taida olla olemassakaan? Joudunko luopumaan unelmastani?
- Ikuisesti yksin
En muuten ole "kiltti mies"
Olen kyllä lukenut hänen tekstejään ja voin samaistua häneen mutta eri elämäntyylit meillä. Ainoa yhdistävä seikka on tää naisettomuus.
On mullakin hyviä harrastuksia sekä mielekäs työ ja kavereita mutta ei mua koskaan naiset ole lähestyneet. Baarissa kyllä kun olen tarpeeksi juovuksissa ja jopa yhdenyön suhteisiin päässyt mutta siihen ne onkin jääneet. - miesvm_1967x
Ikuisesti yksin kirjoitti:
En muuten ole "kiltti mies"
Olen kyllä lukenut hänen tekstejään ja voin samaistua häneen mutta eri elämäntyylit meillä. Ainoa yhdistävä seikka on tää naisettomuus.
On mullakin hyviä harrastuksia sekä mielekäs työ ja kavereita mutta ei mua koskaan naiset ole lähestyneet. Baarissa kyllä kun olen tarpeeksi juovuksissa ja jopa yhdenyön suhteisiin päässyt mutta siihen ne onkin jääneet.Ok no toi mun heitto meni siten ohi jos et oo kilttis :P Alkuperäiseen kysymykseen tänään on vastaus; emännän veli tuli joulukylään. Juotiin kaljaa ja höpöteltiin syvällisiä pari tuntia. Sitten olikin sauna lämmin joten mentiin joulusaunaan ja jatkettiin kaljan juontia ja elämän parantamista. Sen jälkeen syötiin jouluruokia ja imuroitiin tipat vinkkua. Sen jälkeen ohjasin kundin tonne vierashuoneeseen kun hän totesi itse että nyt tuli uni. Sitten laitoin lapset nukkumaan, nuoremmalle hyvän yön muiskut. Seuraavaks tipahti emäntä ite, meinas tiltata keittiön pöytään joten otin kädestä kii ja vein hänet makkariin, annoin hyvän yön haleja ja pusuja kunnes nukahti. Nyt istun yksin tietsikan ääressä kaljamuki kädessä ja jauhan paskaa teidän kanssanne.
Lopuksi, kun totean saaneeni tarpeeksi joulusta ja kaljasta, kömmin emännän viereen ja puristan häntä pepusta, sitten silitän peppua, lopuksi pidän lämpöstä pakaraa kädessäni ja nukahdan siihen. Ihan hyvältä se tuntuu.
Summa summarum, mitä saimme joulusta irti? Teimme yhdessä hyvää jouluruokaa, ruokimme lapset ja jopa enon. Oli pikku riidanpoikanen joka on jo ratkaistu. Naurettiin lasten jutuille ja esityksille, ne oli hauskoja. Ulkoiltiin koiran kanssa. Huomenna lämmitän emännälle saunan koska veljensä varasti tänään sen ajan mikä oli periaatteessa meidän aikaa. Sitten.. sovittiin että halitaan, rapsutellaan ja tehdään muuveja joista toinen tykkää, jotka tuntuu erityisen hyviltä. Se johtaa tai ei johda. Todennäköisesti, meidät tuntien, johtaa.
Että helvetin hyvältä tää tuntuu. Olen minäkin viettänyt yksinäisiä vuosia oman peittoni alla miettien ja toivoen, tunteja aamuun laskien. Sen takia tajuan hieman miltä susta tuntuu :( Perseestä :( Mutta vaikutat edelleen fiksulta joten on sullakin mahdollisuus. Toivossa on hyvä elää hei! Älä anna periksi, edelleenkään! - miesvm_1967x
miesvm_1967x kirjoitti:
Ok no toi mun heitto meni siten ohi jos et oo kilttis :P Alkuperäiseen kysymykseen tänään on vastaus; emännän veli tuli joulukylään. Juotiin kaljaa ja höpöteltiin syvällisiä pari tuntia. Sitten olikin sauna lämmin joten mentiin joulusaunaan ja jatkettiin kaljan juontia ja elämän parantamista. Sen jälkeen syötiin jouluruokia ja imuroitiin tipat vinkkua. Sen jälkeen ohjasin kundin tonne vierashuoneeseen kun hän totesi itse että nyt tuli uni. Sitten laitoin lapset nukkumaan, nuoremmalle hyvän yön muiskut. Seuraavaks tipahti emäntä ite, meinas tiltata keittiön pöytään joten otin kädestä kii ja vein hänet makkariin, annoin hyvän yön haleja ja pusuja kunnes nukahti. Nyt istun yksin tietsikan ääressä kaljamuki kädessä ja jauhan paskaa teidän kanssanne.
Lopuksi, kun totean saaneeni tarpeeksi joulusta ja kaljasta, kömmin emännän viereen ja puristan häntä pepusta, sitten silitän peppua, lopuksi pidän lämpöstä pakaraa kädessäni ja nukahdan siihen. Ihan hyvältä se tuntuu.
Summa summarum, mitä saimme joulusta irti? Teimme yhdessä hyvää jouluruokaa, ruokimme lapset ja jopa enon. Oli pikku riidanpoikanen joka on jo ratkaistu. Naurettiin lasten jutuille ja esityksille, ne oli hauskoja. Ulkoiltiin koiran kanssa. Huomenna lämmitän emännälle saunan koska veljensä varasti tänään sen ajan mikä oli periaatteessa meidän aikaa. Sitten.. sovittiin että halitaan, rapsutellaan ja tehdään muuveja joista toinen tykkää, jotka tuntuu erityisen hyviltä. Se johtaa tai ei johda. Todennäköisesti, meidät tuntien, johtaa.
Että helvetin hyvältä tää tuntuu. Olen minäkin viettänyt yksinäisiä vuosia oman peittoni alla miettien ja toivoen, tunteja aamuun laskien. Sen takia tajuan hieman miltä susta tuntuu :( Perseestä :( Mutta vaikutat edelleen fiksulta joten on sullakin mahdollisuus. Toivossa on hyvä elää hei! Älä anna periksi, edelleenkään!" jauhan paskaa teidän kanssanne"
No, ei tää oo paskan jauhamista vaan ihan keskustelun tynkää vaan, korjaus :) Kai sitä vois elämänsä ja aikansa paremminkin käyttää. Mutta myös huonommin. Tästä ei mitään saa mutta tuskin mitään menettää, jos vähän kaljoissa aamuyöstä höpisee ;)
- 12+11
16 vuotta ja kaksi parisuhdetta takana ja ei hajuakaan mistään onnellisesta ja kivasta. Aina on suku vähintään pilaamassa tunnelman. Kauhea rumba siivota, ostaa lahjat, leipoa/tehdä ruokaa. Hankkia uudet juhlavaatteet lapsille. Muistaa edes lähisuku jotenkin ja naapurit tietty. Hymyillä koko perkeleen päivä ja lopulta tuskastuneena pakata kakarat ja lahjavuori autoon ja ajaa kotiin jossa kakarat juoksee sokerihuuruissa kahteen asti yöllä. Kiskoo epämukavat juhlatamineet päältä. Istuu puolikuolleena sohvalle. Syö kolme päivää kinkkua ja suklaata sekaisin katsoen kaiken paskan telkkarista ja miettien koskas ne koulut alko, pääsiskö jo töihin? Hoitoon päiväkotiin noi tai mummolaan? Kun sais vetää perseet rauhassa ja olla hiljaa. Käydä panees vaikka naapurin ukkoa. Ihan mitä vaan mut ei tätä. Homma ratkaistu. Kolmas kierros menossa ei omia muksuja nurkissa, ei uusiomuksuja ( Halleluja!) Ei sukulaisia kun nykyinen ei pidä joulusta eikä suvusta. Miehen lapsetkin on aikuisia. Ei pidetä lapsista että mummoilut ja pappailut hoidetaan "voi kun kiva ota takas" metodilla. Joo hyvää ruokaa laitetaan kun huonoa ei osata tehdä. Alkoholia otetaan kun ei tartte miettiä olemisia ja menemisiä. Tunnelma tulee television kajosta. Normi keskiviikko. Ai niin. Mieheni ei ole fyysisesti mitenkään erikoisen näköinen, mutta saa kyllä naisen kuin naisen kun on elämässään tehnyt muutakin kuin kökkinyt kotona ja suomessa ja elänyt turvattua elämää. Tuollaista karismaa ei vaan saa kuin elämällä täysillä. Että kilttis lopettaa ruikutuksen se on niiiiin vastenmielistä!!!
- miesvm_1967x
Muuten sama fiilis välillä mutta yksi asia jota en tajua..
"Hankkia uudet juhlavaatteet lapsille"
Miksi lapsille tarvii uusia juhlavaatteita hankkia. Kasvutekijä? Ite kuljen risoissa oloasunhousuissa ja kumisaappaissakin eikä se mua haittaa eikä muitakaan erityisesti. Ihan noin pinnallinen en osaa olla.. Katson ihmistä silmiin ja silloin ei vaatetus vaikuta, en tajua vaik olis kuin hienot vaatteet päällä. Ihminen löytyy sen silmistä ja sen puheesta. Muulla ei niin väliä. Ok, olen juntti mutta ihan tyytyväinen ja onnellinen sellainen. - 12+11
miesvm_1967x kirjoitti:
Muuten sama fiilis välillä mutta yksi asia jota en tajua..
"Hankkia uudet juhlavaatteet lapsille"
Miksi lapsille tarvii uusia juhlavaatteita hankkia. Kasvutekijä? Ite kuljen risoissa oloasunhousuissa ja kumisaappaissakin eikä se mua haittaa eikä muitakaan erityisesti. Ihan noin pinnallinen en osaa olla.. Katson ihmistä silmiin ja silloin ei vaatetus vaikuta, en tajua vaik olis kuin hienot vaatteet päällä. Ihminen löytyy sen silmistä ja sen puheesta. Muulla ei niin väliä. Ok, olen juntti mutta ihan tyytyväinen ja onnellinen sellainen.Kyllä. Kasvutekijä. On peräkkäisinä vuosina syntyneet lapset. Oudolla ominaisuudella että jo 2 vuotiaana pikkuveli oli aina pari senttiä pidempi kuin isoveli. Joten mitään ei voinut kierrättää ja kasvoivat kuin paskaruoho. Nyt on 14 ja 13. Kummatkin yli 180cm. Äänenmurros alkoi jo 12 vuotiaana ja on nuoren miehen näköisiä. Kirppareita en jaksanut kierrellä kun sitä harhailuaikaa ei ollut. Sitten synty vielä pikkuveli heille. Rikki kaiken käyttävät niin mitään ei jää kierrätettäväksi. Vanhimmalla menossa jo kolmas pari syyskenkiä kokoa 46 menossa tänä syksynä. Kyllä lapset kuluttaa.
- miesvm_1967x
12+11 kirjoitti:
Kyllä. Kasvutekijä. On peräkkäisinä vuosina syntyneet lapset. Oudolla ominaisuudella että jo 2 vuotiaana pikkuveli oli aina pari senttiä pidempi kuin isoveli. Joten mitään ei voinut kierrättää ja kasvoivat kuin paskaruoho. Nyt on 14 ja 13. Kummatkin yli 180cm. Äänenmurros alkoi jo 12 vuotiaana ja on nuoren miehen näköisiä. Kirppareita en jaksanut kierrellä kun sitä harhailuaikaa ei ollut. Sitten synty vielä pikkuveli heille. Rikki kaiken käyttävät niin mitään ei jää kierrätettäväksi. Vanhimmalla menossa jo kolmas pari syyskenkiä kokoa 46 menossa tänä syksynä. Kyllä lapset kuluttaa.
Uuups.. 5:n uusiolapsen ex-isänä otan osaa, joo ei oo helppoo. No mutta tsemppiä, koiota pärjäillä. mun omasta biologisesta kääpiöstä kasvoi kans kauheen kokonen äijä :P Mutta, yritä pärjäillä, kyllä se siit.
- miesvm_1967x
miesvm_1967x kirjoitti:
Uuups.. 5:n uusiolapsen ex-isänä otan osaa, joo ei oo helppoo. No mutta tsemppiä, koiota pärjäillä. mun omasta biologisesta kääpiöstä kasvoi kans kauheen kokonen äijä :P Mutta, yritä pärjäillä, kyllä se siit.
Niin no kunb luovuttaakaan ei voi niin kait on pakko mennä vaan etiäpäi mut kyl se joskus helpottaa, kun muksut kasvaa ulos, hohhoi :)
- 12+11
miesvm_1967x kirjoitti:
Uuups.. 5:n uusiolapsen ex-isänä otan osaa, joo ei oo helppoo. No mutta tsemppiä, koiota pärjäillä. mun omasta biologisesta kääpiöstä kasvoi kans kauheen kokonen äijä :P Mutta, yritä pärjäillä, kyllä se siit.
Meil on 6 kun yhteen lasketaan :D neljässä vuodessa 5/6 aikuisia huh! Ollaan sitä mieltä, että meillä ei pitäis olla ainuttakaan lasta. Nuorena vaan on tyh-mä. Mies ei sovi isäksi enkä minä äidiksi. Tehty mikä tehty. Rakkaita ovat silti.
- Yhtälailla yksin
Olen ollut parisuhteessa ja yksin sekä etäsuhteessa nyt ja eniten kaipaan juhlapyhinä sitä yhdessäoloa ja tekemistä toisen ihmisen kanssa kumminkin, kun olen sen aiemmin kokenut. Itselläni ei ole lapsia, mutta nykyisellä kumppanillani on ja se tuo vielä enemmän velvoitteita hänelle ja vie hänen aikaansa pois minulta ja kun asumme vielä eri paikkakunnilla, niin näemme harvoin. Hän viettää aikaansa lapsensa ja sukulaistensa kanssa kotipaikkakunnallaan ja minä omallani, vaikka olisihan sitä mahdollisuus minullakin mennä omien sukulaisten luokse kyläilemään, mutta vuosien saatossa olenkin tottunut viettämään juhlapyhät töiden merkeissä ja olen käynyt ennen juhlapyhiä tervehtämässä sukulaiset. No tälle joululle sattuikin, että pääsin aattoaamuna vapaille ja nyt vietän sitten joulua yksin. Kumppaniltakin tuli vain lyhyt joulun toivotus, ei soittoa, ja tiedän, että hänellä on muutakin tekemistä kuin jutella minun kanssa puhelimessa.Ikävälle tuntuu, kun ei tehdä asioita yhdessä juhlapyhien aikaan ja muutenkin se yhdessä oleminen on vähäisempää verrattuna perinteiseen parisuhteeseen, jossa asutaan saman katon alla.
Varmaan joku perheellinen kaipaa sitä omaa aikaa ja tilaa, kun sinkkuihmisellä on taas sitä yllin kyllin ja hän saa mennä ja tulla mielensä mukaan sekä saa järjestää joulua tai olla järjestämättä. On siinä sinkkuudessakin toisaalta omat hyvät puolensa verrattuna perhe-elämään ja sinkkunakin sitä yhteisyyttä ja iloa voi tuntea hyvien ystävien seurassa, mutta vanhemmiten itsellänikin ystävät ovat menneet naimisiin ja viettävät omia perhejoulujaan, joten ystävät ovat harvassa. - ruger weston
Olin toistakymmentä vuotta jouluineen parisuhteissa naisten kanssa, ja nyt olen ollut muutaman ilman, ja täytyy sanoa, että ihan kivat joulut ovat olleet ilmankin. Naisissa kun voi olla myös omat vaivansa.
Mutta sitähän sitä yleensä ihminen kaipaa mitä haluaa, mutta ei saa tai omaa.
On olemassa miehiä, jotka palovammoista, syntymäepämuodostumista ja perinnöllisistä sairauksista johtuen omaavat melkoisen luontaantyöntävän ulkonäön, mutta he ovat ulkonäöstään huolimatta löytäneet naisen vierelleen. He ovat eläviä todisteita sille, että tavallisen ulkonäön omaavat miehet kehittävät itse tekosyynsä.
Jospa opettelisit arvostamaan sitä mitä sinulla jo on, niin ehkäpä hyväksyt nykyisen naamasikin ihan riittäväksi, jotta voit esitellä sitä reippaasti vastakkaiselle sukupuolelle ja onnistut löytämään kumppanin vielä tämänkin elämän aikana.- Ikuisesti yksin
Sinällään kiva et saa kannustavia vastauksia mutta kyllä mä väitän että noissa kaunopuheissa ei ole totuuden pohjaa ihan vaan omasta kokemuksesta.
Ensinnäkin olen fyysisesti terve ja ns normaalin näköinen vartaloltani. Teenhän lihaksia vaativaa työtäkin.
Eli omaan todella mielekkään ammatin jossa viihdyn. Sama harrastuksieni kohdalla. Nautin suunnattomasti niistä ja ne tuovat hyvää mieltä ja hyvää oloa arjen kiireisiin eli naama enimmäkseen on hymyssä kun mutrussa.
On asiallisia kavereita joiden kanssa vietän aikaa ja kavereiden vaimotkin ovat sanoneet että olen kuulemma ihana ihminen mieheksi kun ovat kaverieni pakosta joutuneet minuun tutustumaan.
Mutta näissä sosiaalisissa piireissäkään ei naiset innostu seurastani. Jos vaikka avaan keskustelua jonkin naisen kanssa hiipuu se äkkiä ja nainen moikkaa ja poistuu. Siis mun ei anneta edes lähestyä ketään ja tehdä tuttavuutta edes perus kliseillä että "onpa kelejä pidelly" joista luontevasti vois siirtyä toisiin aiheisiin. Ei. Naiset eivät vain kiinnostu. En yksinkertaisesti keksi muuta kun että naamani ei vetoo.
Kyllä näillä syntymävammoja tai muita vammoja saaneilla joilta nainen löytyy tarvii olla jotain muuta sellaista joka antaa virheet anteeksi. Lähinnä valta tai raha tulee mieleen. Ikuisesti yksin kirjoitti:
Sinällään kiva et saa kannustavia vastauksia mutta kyllä mä väitän että noissa kaunopuheissa ei ole totuuden pohjaa ihan vaan omasta kokemuksesta.
Ensinnäkin olen fyysisesti terve ja ns normaalin näköinen vartaloltani. Teenhän lihaksia vaativaa työtäkin.
Eli omaan todella mielekkään ammatin jossa viihdyn. Sama harrastuksieni kohdalla. Nautin suunnattomasti niistä ja ne tuovat hyvää mieltä ja hyvää oloa arjen kiireisiin eli naama enimmäkseen on hymyssä kun mutrussa.
On asiallisia kavereita joiden kanssa vietän aikaa ja kavereiden vaimotkin ovat sanoneet että olen kuulemma ihana ihminen mieheksi kun ovat kaverieni pakosta joutuneet minuun tutustumaan.
Mutta näissä sosiaalisissa piireissäkään ei naiset innostu seurastani. Jos vaikka avaan keskustelua jonkin naisen kanssa hiipuu se äkkiä ja nainen moikkaa ja poistuu. Siis mun ei anneta edes lähestyä ketään ja tehdä tuttavuutta edes perus kliseillä että "onpa kelejä pidelly" joista luontevasti vois siirtyä toisiin aiheisiin. Ei. Naiset eivät vain kiinnostu. En yksinkertaisesti keksi muuta kun että naamani ei vetoo.
Kyllä näillä syntymävammoja tai muita vammoja saaneilla joilta nainen löytyy tarvii olla jotain muuta sellaista joka antaa virheet anteeksi. Lähinnä valta tai raha tulee mieleen."Kyllä näillä syntymävammoja tai muita vammoja saaneilla joilta nainen löytyy tarvii olla jotain muuta sellaista joka antaa virheet anteeksi. Lähinnä valta tai raha tulee mieleen."
Tottakai sen täytyy olla valta tai raha tai status tai jotain muuta paheksuttavaa. Olisihan se ihan kestämätön ajatus, että kyse olisikin heidän luonteestaan, asenteestaan, sydämellisyydestään, huumorintajustaan, avoimuudestaan, avuliaisuudestaan ym. ominaisuuksista.
Minun on kamalan vaikea tuntea empatiaa kaltaisiasi kirjoittajia kohtaan juuri tuon takia, että pohjimmiltaan vihaatte/halveksitte naisia. Se paljastuu juuri tuossa, että oletatte naisten olevan parinhaussaan laskelmoivia ja/tai hyväksikäyttäviä.
Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, niin ei ne perhejoulut ole todellisuudessa useinkaan ole yhdessä punaposkisina hääräilyä keittiön patojen ääressä, kuusen koristelua ja pussailua mistelin alla, ja lopuksi onnellisena lahjanalle kainalossa nukahtavan lapsukaisen katselua käsi kädessä, kunnes mennään yhteiseen joulusänkyyn. Stressi alkaa usein jo siitä, kun pitää päättää kumman vanhempien luo mennään ensin ja siitä se sitten jatkuu kunnes mennään mykkäkoulussa selät vastakkain nukkumaan varoen, ettei sokerihumalassa nukahtanut lapsi herää huutamaan.- miesvm_1967x
helka kirjoitti:
"Kyllä näillä syntymävammoja tai muita vammoja saaneilla joilta nainen löytyy tarvii olla jotain muuta sellaista joka antaa virheet anteeksi. Lähinnä valta tai raha tulee mieleen."
Tottakai sen täytyy olla valta tai raha tai status tai jotain muuta paheksuttavaa. Olisihan se ihan kestämätön ajatus, että kyse olisikin heidän luonteestaan, asenteestaan, sydämellisyydestään, huumorintajustaan, avoimuudestaan, avuliaisuudestaan ym. ominaisuuksista.
Minun on kamalan vaikea tuntea empatiaa kaltaisiasi kirjoittajia kohtaan juuri tuon takia, että pohjimmiltaan vihaatte/halveksitte naisia. Se paljastuu juuri tuossa, että oletatte naisten olevan parinhaussaan laskelmoivia ja/tai hyväksikäyttäviä.
Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, niin ei ne perhejoulut ole todellisuudessa useinkaan ole yhdessä punaposkisina hääräilyä keittiön patojen ääressä, kuusen koristelua ja pussailua mistelin alla, ja lopuksi onnellisena lahjanalle kainalossa nukahtavan lapsukaisen katselua käsi kädessä, kunnes mennään yhteiseen joulusänkyyn. Stressi alkaa usein jo siitä, kun pitää päättää kumman vanhempien luo mennään ensin ja siitä se sitten jatkuu kunnes mennään mykkäkoulussa selät vastakkain nukkumaan varoen, ettei sokerihumalassa nukahtanut lapsi herää huutamaan.Hahhahhah!! Hyvä helka, tulkintasi joulun todellisuudesta oli hyvinkin realistinen :D Vaikka tässäkin mökissä on se semmonen nykyaikainen tiskikone niin niinpä taas jouduin käsin tiskaamaan lautasia ja haarukoita että syöjille riitti puhtaita. Ei se käsitiskaaminen tässä se kauhistus ole mutta kuvastaa vaan sitä kiirettä mitä lapsiperheen arjessa voi olla. En oo katkera tai kiukkunen, se oli vaan tehtävä ja luu jäi mun käteen koska emäntä teki muita juttuja eli viritteli ruokia syöjille.
Mutta ei se mua haittaa vaikka joudun jumppaamaan hiukan normia enemmän kun mulla on kamu samoissa hommissa, samassa kusessa ollaan mutta yhdessä tehdään ja selvitään. Jonakin päivänä voidaan nauraa tälle häsläämiselle yhdessä ja todeta että NYT meillä on aikaa toisillemme. Ja se yhteinen aika todella on arvokasta ja todella käytetään. - Ikuisesti yksin
helka kirjoitti:
"Kyllä näillä syntymävammoja tai muita vammoja saaneilla joilta nainen löytyy tarvii olla jotain muuta sellaista joka antaa virheet anteeksi. Lähinnä valta tai raha tulee mieleen."
Tottakai sen täytyy olla valta tai raha tai status tai jotain muuta paheksuttavaa. Olisihan se ihan kestämätön ajatus, että kyse olisikin heidän luonteestaan, asenteestaan, sydämellisyydestään, huumorintajustaan, avoimuudestaan, avuliaisuudestaan ym. ominaisuuksista.
Minun on kamalan vaikea tuntea empatiaa kaltaisiasi kirjoittajia kohtaan juuri tuon takia, että pohjimmiltaan vihaatte/halveksitte naisia. Se paljastuu juuri tuossa, että oletatte naisten olevan parinhaussaan laskelmoivia ja/tai hyväksikäyttäviä.
Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, niin ei ne perhejoulut ole todellisuudessa useinkaan ole yhdessä punaposkisina hääräilyä keittiön patojen ääressä, kuusen koristelua ja pussailua mistelin alla, ja lopuksi onnellisena lahjanalle kainalossa nukahtavan lapsukaisen katselua käsi kädessä, kunnes mennään yhteiseen joulusänkyyn. Stressi alkaa usein jo siitä, kun pitää päättää kumman vanhempien luo mennään ensin ja siitä se sitten jatkuu kunnes mennään mykkäkoulussa selät vastakkain nukkumaan varoen, ettei sokerihumalassa nukahtanut lapsi herää huutamaan."Minun on kamalan vaikea tuntea empatiaa kaltaisiasi kirjoittajia kohtaan juuri tuon takia, että pohjimmiltaan vihaatte/halveksitte naisia. Se paljastuu juuri tuossa, että oletatte naisten olevan parinhaussaan laskelmoivia ja/tai hyväksikäyttäviä."
Ymmärrän että se on kamalan vaikeaa. Pohjimmiltaan kyse on vain ihmisen raakuudesta toisia kohtaan. Kun itsellä menee hyvin ei nähdä enään toisten huonoa oloa ja sellaisista valittavia puukotetaan mielummin selkään lisää kuin että nähtäis asioissa mitään myönteistä.
Totuus vain on se että sitten kun asiat osuu omalle kohdalle osataan pysähtyä miettimään että tältä se nyt sitten tuntuu kun joskus halveksin sitä ihmistä tästä olotilasta. Sitten kun toinen vastaava polkee sua lisää suohon siinä tilassa niin kyllä se syö ne viimeisetkin itsetunnon rippeet mutta sehän se kai on ihmisluonnon raaka puoli.
Samaa kokee kiusatut lapset. Moni vaan ei sitäkään lapsena tajua että kiusaaminen jatkuu myös aikuis elämässä kun lapsi kuvittelee että aikuiset ei sitä tee mitä nuo koulu"kaverit" tekee.
Toinen seikka on jos rikkaasta tulee yhtäkkiä köyhä. Joutuu näkemään sen ns huonommankin ihmisryhmän elämän ankaruuden mitä ehkä on aiemmin katsonut vain nenän vartta pitkin.
Eniveis en missään vaiheessa ole syyttänyt naisia muuta kuin näin kirjoittamalla pohtinut asiaa. En sano ääneen näitä ajatuksiani sosiaalisissa tilanteissa mutta en voi olla pohtimatta asiaa miksi en kelpaa kenellekään ja tulla siihen kysymykseen että kai juuri siksi koska naamaltani en kelpaa valikoiville naisille ja naamani virheitä ei korjaa edes olematon valta ja leveilemättömät rikkaudet. - ihan neuvona vaan
Ikuisesti yksin kirjoitti:
Sinällään kiva et saa kannustavia vastauksia mutta kyllä mä väitän että noissa kaunopuheissa ei ole totuuden pohjaa ihan vaan omasta kokemuksesta.
Ensinnäkin olen fyysisesti terve ja ns normaalin näköinen vartaloltani. Teenhän lihaksia vaativaa työtäkin.
Eli omaan todella mielekkään ammatin jossa viihdyn. Sama harrastuksieni kohdalla. Nautin suunnattomasti niistä ja ne tuovat hyvää mieltä ja hyvää oloa arjen kiireisiin eli naama enimmäkseen on hymyssä kun mutrussa.
On asiallisia kavereita joiden kanssa vietän aikaa ja kavereiden vaimotkin ovat sanoneet että olen kuulemma ihana ihminen mieheksi kun ovat kaverieni pakosta joutuneet minuun tutustumaan.
Mutta näissä sosiaalisissa piireissäkään ei naiset innostu seurastani. Jos vaikka avaan keskustelua jonkin naisen kanssa hiipuu se äkkiä ja nainen moikkaa ja poistuu. Siis mun ei anneta edes lähestyä ketään ja tehdä tuttavuutta edes perus kliseillä että "onpa kelejä pidelly" joista luontevasti vois siirtyä toisiin aiheisiin. Ei. Naiset eivät vain kiinnostu. En yksinkertaisesti keksi muuta kun että naamani ei vetoo.
Kyllä näillä syntymävammoja tai muita vammoja saaneilla joilta nainen löytyy tarvii olla jotain muuta sellaista joka antaa virheet anteeksi. Lähinnä valta tai raha tulee mieleen.Tässä voin auttaa ihme kyllä. Sellaisen jutun voin kertoa että ei kannata ilmojen puhumisella aloittaa keskustelua. Hittojako joku sää kiinnostaa ketään! Aina pihalla joku sää on! Vanhat ihmiset puhuu säästä! Varma keino on yksinkertaisesti osoittaa kiinnostusta sitä naista kohtaan eikä mitään hiton säätä. Jokainen haluaa kertoa jotain itsestään. Nainen joka on meikannut ja puunannut itsensä iltaa varten on ihan varmasti juuri pitämässä esittelytilaisuutta itsestään. Jos kiinnität huomion muuhun kuin häneen niin se kertoo heti että et ole valmis panostamaan mitenkään. Että siitä vaan harjoittelemaan miten saat rennosti naisen puhumaan itsestään. Itsestäsi pääset kertomaan häntä tukevissa lauseissa kuten esim. minäkin olen miettinyt samaa että ja minäkin muistan tuon jutun jne...kiinnität näin itsesi hänen kokemusmaailmaan ja kannattaa hieman tunnustella millainen huumorintaju ihmisellä on. Jos naisen saa nauramaan niin siinä on suuri osa hommaa tehty. Et näillä eväillä. Koita.
- 6+10
helka kirjoitti:
"Kyllä näillä syntymävammoja tai muita vammoja saaneilla joilta nainen löytyy tarvii olla jotain muuta sellaista joka antaa virheet anteeksi. Lähinnä valta tai raha tulee mieleen."
Tottakai sen täytyy olla valta tai raha tai status tai jotain muuta paheksuttavaa. Olisihan se ihan kestämätön ajatus, että kyse olisikin heidän luonteestaan, asenteestaan, sydämellisyydestään, huumorintajustaan, avoimuudestaan, avuliaisuudestaan ym. ominaisuuksista.
Minun on kamalan vaikea tuntea empatiaa kaltaisiasi kirjoittajia kohtaan juuri tuon takia, että pohjimmiltaan vihaatte/halveksitte naisia. Se paljastuu juuri tuossa, että oletatte naisten olevan parinhaussaan laskelmoivia ja/tai hyväksikäyttäviä.
Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, niin ei ne perhejoulut ole todellisuudessa useinkaan ole yhdessä punaposkisina hääräilyä keittiön patojen ääressä, kuusen koristelua ja pussailua mistelin alla, ja lopuksi onnellisena lahjanalle kainalossa nukahtavan lapsukaisen katselua käsi kädessä, kunnes mennään yhteiseen joulusänkyyn. Stressi alkaa usein jo siitä, kun pitää päättää kumman vanhempien luo mennään ensin ja siitä se sitten jatkuu kunnes mennään mykkäkoulussa selät vastakkain nukkumaan varoen, ettei sokerihumalassa nukahtanut lapsi herää huutamaan.Juuri näin! Kyllä minäkin muistan jo omasta lapsuudesta että vuoden järkyttävimmät riidat oli aina jouluaattona. Omassa perheessäni olen sitten venyttänyt pinnaa että minun lapsille sama toistuisi. Joulu on lasten juhla ja se on teatteriesitys lapsille. Kun asennoituu että tää juttu on lapsille että tää on kuin se kesän reissu puuhamaahan niin ei aseta omasta hyvinvoinnistaan mitään odotuksia ja turhia haavekuvia. Joulu on paskamainen työvuoro ilman lisiä. Minä ilmoitinkin juuri exälle että ei ensi joulua. Katson mieluummin kännissä vaikka kämppäni seinää joulunpyhät kuin teen tätä. Mieluummin joulun on töissä ja aina olenkin. Sairauden takia en nyt pysty. Ihan turhan pitkä pyhä muutenkin. Olis elämäkin elettävänä.
- miesvm_1967x
ihan neuvona vaan kirjoitti:
Tässä voin auttaa ihme kyllä. Sellaisen jutun voin kertoa että ei kannata ilmojen puhumisella aloittaa keskustelua. Hittojako joku sää kiinnostaa ketään! Aina pihalla joku sää on! Vanhat ihmiset puhuu säästä! Varma keino on yksinkertaisesti osoittaa kiinnostusta sitä naista kohtaan eikä mitään hiton säätä. Jokainen haluaa kertoa jotain itsestään. Nainen joka on meikannut ja puunannut itsensä iltaa varten on ihan varmasti juuri pitämässä esittelytilaisuutta itsestään. Jos kiinnität huomion muuhun kuin häneen niin se kertoo heti että et ole valmis panostamaan mitenkään. Että siitä vaan harjoittelemaan miten saat rennosti naisen puhumaan itsestään. Itsestäsi pääset kertomaan häntä tukevissa lauseissa kuten esim. minäkin olen miettinyt samaa että ja minäkin muistan tuon jutun jne...kiinnität näin itsesi hänen kokemusmaailmaan ja kannattaa hieman tunnustella millainen huumorintaju ihmisellä on. Jos naisen saa nauramaan niin siinä on suuri osa hommaa tehty. Et näillä eväillä. Koita.
Tässä oli hyvä pointti muuten!
"Jokainen haluaa kertoa jotain itsestään"
Tuon voi sanoa toisinkin eli kyllä jokainen ihminen haluaa että hänellä on tässä elämässä ja maailmassa jokin merkitys. Tämän saman olen reissuillani oppinut. Kun osoitat mielenkiintoa toista ihmistä kohtaan ja kuuntelet häntä, empatialla elät hetken hänenkin elämäänsä, niin samalla osoitat arvostusta häntä kohtaan. Jokainen kaipaa juuri tuota pientä kipinää, arvostusta, kunnioitusta tai mitä lie. Olen saanut kuulla kaikenlaisia tarinoita ihmisiltä ihan vain pysähtymällä hetkeksi kuuntelemaan ja miettinyt hänenkin asioitaan keskustelun muodossa. Jokainen tosiaan haluaa kertoa jotain itsestään ja haluaa että joku todella kuuntelee, se antaa ihmiselle merkityksen. - 4 + 6
Ikuisesti yksin kirjoitti:
"Minun on kamalan vaikea tuntea empatiaa kaltaisiasi kirjoittajia kohtaan juuri tuon takia, että pohjimmiltaan vihaatte/halveksitte naisia. Se paljastuu juuri tuossa, että oletatte naisten olevan parinhaussaan laskelmoivia ja/tai hyväksikäyttäviä."
Ymmärrän että se on kamalan vaikeaa. Pohjimmiltaan kyse on vain ihmisen raakuudesta toisia kohtaan. Kun itsellä menee hyvin ei nähdä enään toisten huonoa oloa ja sellaisista valittavia puukotetaan mielummin selkään lisää kuin että nähtäis asioissa mitään myönteistä.
Totuus vain on se että sitten kun asiat osuu omalle kohdalle osataan pysähtyä miettimään että tältä se nyt sitten tuntuu kun joskus halveksin sitä ihmistä tästä olotilasta. Sitten kun toinen vastaava polkee sua lisää suohon siinä tilassa niin kyllä se syö ne viimeisetkin itsetunnon rippeet mutta sehän se kai on ihmisluonnon raaka puoli.
Samaa kokee kiusatut lapset. Moni vaan ei sitäkään lapsena tajua että kiusaaminen jatkuu myös aikuis elämässä kun lapsi kuvittelee että aikuiset ei sitä tee mitä nuo koulu"kaverit" tekee.
Toinen seikka on jos rikkaasta tulee yhtäkkiä köyhä. Joutuu näkemään sen ns huonommankin ihmisryhmän elämän ankaruuden mitä ehkä on aiemmin katsonut vain nenän vartta pitkin.
Eniveis en missään vaiheessa ole syyttänyt naisia muuta kuin näin kirjoittamalla pohtinut asiaa. En sano ääneen näitä ajatuksiani sosiaalisissa tilanteissa mutta en voi olla pohtimatta asiaa miksi en kelpaa kenellekään ja tulla siihen kysymykseen että kai juuri siksi koska naamaltani en kelpaa valikoiville naisille ja naamani virheitä ei korjaa edes olematon valta ja leveilemättömät rikkaudet.Ymmärrän, että masentaa yksin jääminen, olipa syy mikä tahansa. Naisilla (ja miehillä) on kuitenkin oikeus olla niin valikoivia kuin he haluavat. Perusteet saavat olla miten tyhmiä tai pinnallisia tahansa Pariutumispakkoa ei ole kellään. Systeemi ei takaa ihmisen onnea.
Ehkä yksinäistä lohduttaa se, että moni pariutunut kadehtii yksinäisen onnea. Parisuhteessa joutuu ojentautumaan puolison mukaan, ja lasten myötä oman elämän rippeetkin katoavat. - 2 + 18
miesvm_1967x kirjoitti:
Tässä oli hyvä pointti muuten!
"Jokainen haluaa kertoa jotain itsestään"
Tuon voi sanoa toisinkin eli kyllä jokainen ihminen haluaa että hänellä on tässä elämässä ja maailmassa jokin merkitys. Tämän saman olen reissuillani oppinut. Kun osoitat mielenkiintoa toista ihmistä kohtaan ja kuuntelet häntä, empatialla elät hetken hänenkin elämäänsä, niin samalla osoitat arvostusta häntä kohtaan. Jokainen kaipaa juuri tuota pientä kipinää, arvostusta, kunnioitusta tai mitä lie. Olen saanut kuulla kaikenlaisia tarinoita ihmisiltä ihan vain pysähtymällä hetkeksi kuuntelemaan ja miettinyt hänenkin asioitaan keskustelun muodossa. Jokainen tosiaan haluaa kertoa jotain itsestään ja haluaa että joku todella kuuntelee, se antaa ihmiselle merkityksen."Jokainen kaipaa juuri tuota pientä kipinää, arvostusta, kunnioitusta tai mitä lie."
Jaa, yli 30 vuotta suhteessa, mutten tunne tuota tutuksi. Sitä haluaa vain jakaa elämän toisen kanssa ja auttaa toista mahdollisuuksien mukaan saavuttamaan onnensa. Itselleen haluaa lähinnä seksiä. - miesvm_1967x
2 + 18 kirjoitti:
"Jokainen kaipaa juuri tuota pientä kipinää, arvostusta, kunnioitusta tai mitä lie."
Jaa, yli 30 vuotta suhteessa, mutten tunne tuota tutuksi. Sitä haluaa vain jakaa elämän toisen kanssa ja auttaa toista mahdollisuuksien mukaan saavuttamaan onnensa. Itselleen haluaa lähinnä seksiä.No, poikkeuksia löytyy aina koska ollaan erilaisia mutta todellakin, reissattuani ympäri maan olen joka paikasta löytänyt ihmisiä jotka haluaa tulla kuulluksi. Ehkä et ole tutkinut ympäristöä riittävästi? Tai et ole empaattinen eikä sua kiinnosta.
"Itselleen haluaa lähinnä seksiä"
No joo toihan nyt juuri todisti ettei sua muut erityisesti kiinnosta joten et näe asiaa samalla tavalla kuin minä. - Ikuisesti yksin
4 + 6 kirjoitti:
Ymmärrän, että masentaa yksin jääminen, olipa syy mikä tahansa. Naisilla (ja miehillä) on kuitenkin oikeus olla niin valikoivia kuin he haluavat. Perusteet saavat olla miten tyhmiä tai pinnallisia tahansa Pariutumispakkoa ei ole kellään. Systeemi ei takaa ihmisen onnea.
Ehkä yksinäistä lohduttaa se, että moni pariutunut kadehtii yksinäisen onnea. Parisuhteessa joutuu ojentautumaan puolison mukaan, ja lasten myötä oman elämän rippeetkin katoavat.Hyvä että myönnät tuon asian. Eniten mua ketuttaa jauhaa sitä kun toiset uskottelee että naiset valitsee kumppanin vain luonteen perusteella. Jos näin olisi en olis koskaan ollut yksin. Mutta kun naiset valitsevat vain ulkonäön perusteella (heillä on täysi oikeus siihen) en sitten minä kelpaakkaan suhteeseen enkä koskaan lapsien isäksi.
Olet ainoa joka ei vänkää tästä asiasta joka on totuus.
Se on biologinen fakta ja niin toimii luontokin että rumia ja heikkoja ei naaraat valitse. Mä myönnän että olen katkera koska mulla on kuitenkin luonnon luoma kaipuu parisuhteeseen ja lapsiperhe elämään.
On vaan niin vaikea myöntää sitä tosiasiaa että elän loppu elämäni yksin eikä kukaan nainen rakastu minuun ikinä. - Eteenpäin kun mummo
Ikuisesti yksin kirjoitti:
Hyvä että myönnät tuon asian. Eniten mua ketuttaa jauhaa sitä kun toiset uskottelee että naiset valitsee kumppanin vain luonteen perusteella. Jos näin olisi en olis koskaan ollut yksin. Mutta kun naiset valitsevat vain ulkonäön perusteella (heillä on täysi oikeus siihen) en sitten minä kelpaakkaan suhteeseen enkä koskaan lapsien isäksi.
Olet ainoa joka ei vänkää tästä asiasta joka on totuus.
Se on biologinen fakta ja niin toimii luontokin että rumia ja heikkoja ei naaraat valitse. Mä myönnän että olen katkera koska mulla on kuitenkin luonnon luoma kaipuu parisuhteeseen ja lapsiperhe elämään.
On vaan niin vaikea myöntää sitä tosiasiaa että elän loppu elämäni yksin eikä kukaan nainen rakastu minuun ikinä.olen yhtä katkera nainen, yh, miesten pettämä, ja lapsistani aina yksin huolehtinut. Luuletkos, että tämä osa on jotenkin helpompi?
Yksikään mies, ei minuunkaan koskaan rakastunut. Ihan samassa veneessä ollaan. EN ymmärrä, miksi valitat. - 18+3
Eteenpäin kun mummo kirjoitti:
olen yhtä katkera nainen, yh, miesten pettämä, ja lapsistani aina yksin huolehtinut. Luuletkos, että tämä osa on jotenkin helpompi?
Yksikään mies, ei minuunkaan koskaan rakastunut. Ihan samassa veneessä ollaan. EN ymmärrä, miksi valitat.Olet yh. Täysin toisessa asemassa kun henkilö joka ei kelpaa kenellekään.
- Väärä luulo
Mistähän syystä aloittajalla on noin yksipuolinen ja vääristynyt kuva perhejouluista. Avaa silmäsi mutta varsinkin mielenpuolesi, niin huomaat että joillekin Joulu on sama asia kuin helwetin kiirastuli kuumimmasta kohdasta.
- hdjfk
No mä en oo vauvan takia saanut nukkua viikkoon juurikaan. Sitten jouluaattona kauhea pakkaaminen että saa vauvan kaikki kamat, omat kaikki kamat, kissan kaikki kamat kyytiin, niuhotin miehelle että sai omat kamansa kasaan ja vielä autoonkin, sitten hirveässä lumisateessa mun isälle joulun viettoon. Minä kiristelin hampaita koko päivän oikeastaan. Aattona ei keretty saunaan, kun meni häsläämiseen liikaa aikaa.
Sinäkään yönä en saanut vauvan takia nukuttua, joulupäivä meni itkiessä ja kiukutellessa. Siis minäkin itkin ja kiukuttelin vauvan lisäksi. Koko päivän. Koitin nukkua päikkärit, mutta olin niin väsynyt ja ylivirittynyt, etten saanut nukuttua. Niin kova stressi vauvasta ja tööt väsymyksestä, ettei tainnut kukaan muu kuin isäni syödä jouluruokaa joulupäivänä. Sitten vauva alkoi vihdoin syömään kunnolla ja sitten sai unestakin kiinni, otin vähän brandyä ja menin saunaan ja VIHDOIN sain nukkua 3 x 3 tunnin pätkää.
No sitten kun vauva saatiin suht tyytyväiseksi, alkoi isäni tapansamukaiseen kaikesta marisemiseen (onko tämä muki likainen? -On. -Miksi se on tässä? -Kun jätin sen siihen. -Missä sen paikka on? jne saatanan rasittavaa ja turhaa nillitystä).. Ja sitten taas kiristää, ikään kun taas ei osaa edes persettään oikein pyyhkiä, kun kaikesta pitää mainita ja just niin veemäisesti kun vaan voi.
Mun kissa ei oikein ole sulattanut tota vauvaa ja stressaa kaikesta,on nuoleskellut taas toiseen etutassuun karvattoman kohdan.. Nyt siis tilanne taas pahentunut kissan kanssa, kun vauva on riehunut ja itkenyt pari viikkoa eikä mulla ole taaskaan ollut aikaa kissalle. No sekin tilanne ressaa mua. Mä en pysty jakautumaan tarpeeksi moneen osaan, että saisin pidettyä kaikki edes semisiedettävästi tyytyväisenä. Onneks mies ei pahemmin näytä suuttuvan mulle, taitaa ymmärtää kuinka finaalissa mä olen.
Tänään en ole enää itkenyt, mutta tiuskinut kylläkin, vaikka kuinka koitan pitää turpani kiinni. Olen kyllä mieheltäni pyytänyt monta kertaa anteeksi kun vauvan myötä tälläiseksi olen muuttunut.
Joulu meillä muuten on todella stressitön. Mä en luo odotuksia, enkä ole koskaan joulusta eriyisemmin välittänyt.. Mun isä hankki kaikki ruuat ja kuusen. Lahjoja meillä ei vuosiin ole hankittu kun ei ole aiemmin ollut lapsia ja nyt vauva on vielä niin pieni, ettei sillekkään tarvinnut mitään hankkia. Ennen vauvaa siis meidän joulut oli ihan parhaita, kaikki muut oli helisemässä kuukausi ennen joulua kaikesta, sitten tapeltiin kun joulu olikin pettymys taas kerran jne ja meillä vaan syötiin hyvin ja hengailtiin. No ens joulu menee varmaan sitten taas helpommin, kun vauva on isompi eikä toivonmukaan tarvi valvoa koko aikaa.
En ole koskaan yksin joulua viettänyt, koska joulu on isälleni sen verran tärkeä, että aina ollaan vähintään kahdestaan oltu. Enkä jaksa vaan syömässä käydä isälläni, kun pitää saunaan mennä jne niin aina sen pari päivää täällä vietän. Mutta joulut on ollut jotenkin niin iso pettymys joskus teininä kun se lapsuuden joulufanitus on alkanut hälvenemään, ettei oikein näe pointtia tässä hössöttämisessä. Ihan samanlainen päivä kun mikä tahansa muukin.. Joten vaikka joskus joutuisin ihan yksin joulun viettämään, en usko että se paljoa haittaisi. Enemmän mua harmittaa vaikka uus vuosi tai juhannus tai vappu viettää yksin. En tiedä miksi, ne ehkä on enemmän kaveriseuraa vaativia juhlia ja mulla ei oikein koskaan ole ollut sellaisia kavereita, jotka haluaisi nuo juhlat viettää mun kanssa. Että eiköhän tämäkin ole sitä, että halutaan aina sitä mitä ei ole. Fantasioidaan kiiltokuvajoulu (-juhannus, uusvuos,vappu) ja kuvitellaan että se on todellisuus kaikilla jotka sitä viettää ja sitten harmitellaan kun itse ei saa.- 5 + 5
Jätä isäsi vähemmälle huomiolle. Et ole hänelle mitään velkaa.
- Kiltti mies.
5 + 5 kirjoitti:
Jätä isäsi vähemmälle huomiolle. Et ole hänelle mitään velkaa.
Onneksi se joulu meni jo. Sitä vaan ei usko enää että joskus viettäis jonkun naisen kanssa joulua. Ainoa ilonaihe tässä joulussa oli että voitin ässäarvasta 500 euroa. Ekan kerran 10 vuoteen ostin ässäarvan ja tuli 500 euroa. Eiköhän se ole selvää että kunnolliset miehet ei kelpaa perheen isäksi.
- miesvm_1967x
Kiltti mies. kirjoitti:
Onneksi se joulu meni jo. Sitä vaan ei usko enää että joskus viettäis jonkun naisen kanssa joulua. Ainoa ilonaihe tässä joulussa oli että voitin ässäarvasta 500 euroa. Ekan kerran 10 vuoteen ostin ässäarvan ja tuli 500 euroa. Eiköhän se ole selvää että kunnolliset miehet ei kelpaa perheen isäksi.
Turpa kiinni kilttis, et sisäistänyt aloittajaa lainkaan vaan iloitsit arpavoitostas. No onneksi olkoon kuitenki, onhan se työttömälle iso raha toi 500 eukkua.
NMähdäkseni aloittajan ongelma on siinä ettei kukaan auta häntä lapsen hoidossa. Kaikki saatanan stressi kaatuu hänen päälleen. Paska mies kun ei tajua auttaa tarpeeksi, ei kuule eikä näe mitä suhteessaan on menossa. Mitä lapselleen ja äidille kuuluu.
Oma isänsäkään ei tajua hevonvitun paskaa, kuuset ja lahjat on vittu jees mutta ei ymmärrä mitä oma tyttärensä tarvii.
Tuossa suvussa miehet on ihan pihalla, eivät tajua mitä jälkipolvi kaipais, apuja ja huomiota, mutta ei. Lasi on paskanen eikä oo tiskeissä joten wuut thö faak!
Elämät on erilaisia :( - hdjfk
miesvm_1967x kirjoitti:
Turpa kiinni kilttis, et sisäistänyt aloittajaa lainkaan vaan iloitsit arpavoitostas. No onneksi olkoon kuitenki, onhan se työttömälle iso raha toi 500 eukkua.
NMähdäkseni aloittajan ongelma on siinä ettei kukaan auta häntä lapsen hoidossa. Kaikki saatanan stressi kaatuu hänen päälleen. Paska mies kun ei tajua auttaa tarpeeksi, ei kuule eikä näe mitä suhteessaan on menossa. Mitä lapselleen ja äidille kuuluu.
Oma isänsäkään ei tajua hevonvitun paskaa, kuuset ja lahjat on vittu jees mutta ei ymmärrä mitä oma tyttärensä tarvii.
Tuossa suvussa miehet on ihan pihalla, eivät tajua mitä jälkipolvi kaipais, apuja ja huomiota, mutta ei. Lasi on paskanen eikä oo tiskeissä joten wuut thö faak!
Elämät on erilaisia :(Ongelmani lähinnä on se, että minä stressaan liikaa kaikesta ja koko ajan, ei siinä, ettei joku muu tekisi enemmän. Mieheni auttaa minua kyllä vauvan hoidossa paljonkin, mutta tuo vauva vaan tarvitsee paljon, vaikkei kyse ole kuin mahdollisesta allergiasta, joudun tekemään hartiavoimin töitä tällä hetkellä, kun vielä ei ole mitään varmaa kuitenkaan. Nyt ollaan vielä maanantaihin asti tätä häsläämistä ja sitten päästään taas testailemaan lisää. Vauvalla on allergian takia mahaongelmia ja kokovartaloihottuma, joten olo on kurja, vauva vaan itkee ja kiukuttelee. Nyt erikoiskorvike käytössä, muttei suostunut syömään sitä, kun on pahaa verrattuna aitoon maitoon. Vauva ei suostu nukkumaan muualla kuin minun vieressä, muttei siitäkään tule mitään kun kutittaa ihoon ja maha vaivaa.
Joten hirveä huoli kaiken aikaa ja sitten kun vihdoin alkaa vauvan kanssa sujumaan, alkaa isäni nillittämään siivouksista, joka on hänen tapansa, hän haluaa pitää kämppänsä siistinä, muttei urpona ymmärrä, että mulla on vauvan kanssa kädet täynnä myös silloin, kun vauva on tyytyväisempi.. Isän mielestä on hyväksyttävää olla epäsiistiä, jos vauva on valvottanut mua koko yön tai jos mä oon muuten vaan niin poikki että vaan poraan. Eikä meillä aiemmin mitään ongelmaa ollut, kun sillon kun lasta ei ollut, pidin omat jäljet siivottuna. Nyt vaan ei kaikkea jaksa olla perässään asettelemassa. Epäilen, ettei nämä monen yön reissut käy enää kenellekkään meistä, enemmän aiheuttaa riitaa kun isäni on niin vieraantunut lapsiperhearjesta.
Mutta siis tarinointini pointtina siis oli vastata aloittajalle, ettei se perhejoulu ole mikään onnen avo.. Minulla tai miehelläni tai isälläni ei kellään ollut mitään riitaa, minä vaan olin väsynyt ja se vähän pilasi kaikkien muidenkin joulun. Eipä tainnut kukaan meistä käydä onnellisena nukkumaan noina öinä. :D - hdjfk
5 + 5 kirjoitti:
Jätä isäsi vähemmälle huomiolle. Et ole hänelle mitään velkaa.
Missä väitin olevani hänelle velkaa?
- Kilttis.
miesvm_1967x kirjoitti:
Turpa kiinni kilttis, et sisäistänyt aloittajaa lainkaan vaan iloitsit arpavoitostas. No onneksi olkoon kuitenki, onhan se työttömälle iso raha toi 500 eukkua.
NMähdäkseni aloittajan ongelma on siinä ettei kukaan auta häntä lapsen hoidossa. Kaikki saatanan stressi kaatuu hänen päälleen. Paska mies kun ei tajua auttaa tarpeeksi, ei kuule eikä näe mitä suhteessaan on menossa. Mitä lapselleen ja äidille kuuluu.
Oma isänsäkään ei tajua hevonvitun paskaa, kuuset ja lahjat on vittu jees mutta ei ymmärrä mitä oma tyttärensä tarvii.
Tuossa suvussa miehet on ihan pihalla, eivät tajua mitä jälkipolvi kaipais, apuja ja huomiota, mutta ei. Lasi on paskanen eikä oo tiskeissä joten wuut thö faak!
Elämät on erilaisia :(Eikö aloittajan ongelma ole että on ruma että ei kukaan nainen kelpuuta suhteeseen.
- miesvm_1967x
Kilttis. kirjoitti:
Eikö aloittajan ongelma ole että on ruma että ei kukaan nainen kelpuuta suhteeseen.
"En muuten ole "kiltti mies"
Olen kyllä lukenut hänen tekstejään ja voin samaistua häneen mutta eri elämäntyylit meillä. Ainoa yhdistävä seikka on tää naisettomuus." - miesvm_1967x
miesvm_1967x kirjoitti:
"En muuten ole "kiltti mies"
Olen kyllä lukenut hänen tekstejään ja voin samaistua häneen mutta eri elämäntyylit meillä. Ainoa yhdistävä seikka on tää naisettomuus."Eipä ainakaan itkenyt omaa rumuuttaan ja syytellyt jännämiehiä, viinaa ja nyrkkiä..
- Luki-luki ...
5 + 5 kirjoitti:
Jätä isäsi vähemmälle huomiolle. Et ole hänelle mitään velkaa.
Lue uudestaan, jospa ymmärtäisit paremmin. Nyt jäi jotain väliin vai painaako oma ongelma noin paljon?
- Selvennökseksi
Luki-luki ... kirjoitti:
Lue uudestaan, jospa ymmärtäisit paremmin. Nyt jäi jotain väliin vai painaako oma ongelma noin paljon?
Luki-luki -kommentti on tarkoitettu tähän 'älynväläykseen': "Jätä isäsi vähemmälle huomiolle. Et ole hänelle mitään velkaa." (5 5, 26.12.14 klo 14:41)
- 71 / 66
Hyvin vaihtelevia kokemuksia.
Lapsuuteni jouluista muistan pakonomaisen pidättelyn vanhempieni normaalista, päivittäisestä riitelystä ja toistensa solvaamisesta.
Ei onnistunut koko joulua.
Seuraavat, parhaat jouluni vietin kartonkitehtaan jouluremonteissa.
Pois kodin riitaisasta, painostavasta ilmapiiristä, tehtaalla pitkää päivää pas kaiset haalarit päällä 3-kertaisella palkalla.
Väleissä muutama poikamiesjoulu joista yksi oli täydellinen katastrofi. Aattoiltana laina saabilla kännissä päin liikennemerkkiä kaupungin keskustassa. Kaamea kankkunen.
Sitten normaalit perhejoulut. Ensin muutama vanhemman veljeni kotona jouluaatto. Sittemmin molempien puolien suvut meillä ja vuororuokailut anopilla ja minun vanhempieni luona.
Myöhemmin joulut oman perheen kesken.
Pelkästään miellyttäviä muistoja.
Lastemme lähdettyä olimme muutaman joulun kotona kahdestaan.
Sitten kaksi kahdestaan vietettyä joulua Espanjassa.
Lukuisia jouluja virolaisissa kylpylöissä ja viimeiset urheiluopiston täysihoidossa.
Viimeiseltä kotiuduimme tänään iltapäivällä.
En tiedä miltä pitäisi tuntua.
Kahdestaan ollen elämä on ollut tavanomaista. Ei joulu ole siihen mitään ihmeellistä hohtoa tuonut.
Ikääntyvien ihmisten seesteistä yhteiseloa. - onnellinen yksin
Pelkän kumppanin kanssa kahden kesken ilman lahjoja ja hössötyksiä joulu olisikin kiva, mutta lapset ja suku häiritsevät joulurauhaa.
Olen ilmoittanut hyvissä ajoin jo vuosia, etten osta lahjoja, ja minulle on sanottu ettei tarvitsekaan, silti ihmiset ovat nyreissään, kun ei tule lahjoja. Tavararöykkiöt etovat, en itsekään halua yhtään lahjaa, silti niitä vain tulee. Laitan kierrätykseen suurimman osan saman tien, kun en tarvitse oikeastaan mitään tämän enempää mitä jo on.
Suvun kanssa pakkopullat jäävät tähän jouluun. Tästä joulusta lähtien en enää halua olla ihmisten kanssa, joiden kanssa en viihdy. Olen vaikka yksin kotona nukkuen, jos ei muuta tule mieleen.- miesvm_1967x
Minä en kanssa ymmärrä että aikuisten pitäisi erityisesti ostella turhaa krääsää toisilleen. Toki jokin pieni tarpeellinen esine voisi olla ihan kiva mutta kun ei tule mieleen mikä se esine olisi on parempi ettei pyydä mitään materiaalia :)
Lapsuuden jouluista itsellä hyvät muistot, silloin lahjoilla oli suuri merkitys, pakettien avaaminen oli jänskää ja pukin vierailu pelottavaakin välillä :D Aikuisetkaan eivät dokanneet, tietty viiniä ja muutama olut meni mutta eivät päissään olleet tai en ainakaan ikiknä huomannut. Ei ollut riitoja vaan kaikki elelivät rauhassa hissukseen paitsi me pojat tietty pelattiin, leikittiin ja syötiin makeisia mutta isä antanut meidän riehua liikaa, joulurauha nääs.
Tämä joulu oli ihan hyvä kun lapset sai muutaman lahjan per nenä, aikuiset eivät toisilleen lahjoja ostaneet. Paitsi konvehtirasiat mikä on vähän niinkuin perinne mutta nekin ovat edelleen avaamatta. Kai ne ehtii. Että tällaisia joulukokemuksia. - Kilttis.
miesvm_1967x kirjoitti:
Minä en kanssa ymmärrä että aikuisten pitäisi erityisesti ostella turhaa krääsää toisilleen. Toki jokin pieni tarpeellinen esine voisi olla ihan kiva mutta kun ei tule mieleen mikä se esine olisi on parempi ettei pyydä mitään materiaalia :)
Lapsuuden jouluista itsellä hyvät muistot, silloin lahjoilla oli suuri merkitys, pakettien avaaminen oli jänskää ja pukin vierailu pelottavaakin välillä :D Aikuisetkaan eivät dokanneet, tietty viiniä ja muutama olut meni mutta eivät päissään olleet tai en ainakaan ikiknä huomannut. Ei ollut riitoja vaan kaikki elelivät rauhassa hissukseen paitsi me pojat tietty pelattiin, leikittiin ja syötiin makeisia mutta isä antanut meidän riehua liikaa, joulurauha nääs.
Tämä joulu oli ihan hyvä kun lapset sai muutaman lahjan per nenä, aikuiset eivät toisilleen lahjoja ostaneet. Paitsi konvehtirasiat mikä on vähän niinkuin perinne mutta nekin ovat edelleen avaamatta. Kai ne ehtii. Että tällaisia joulukokemuksia.Joulua ei kannata viettää ellei ole joku todella läheinen jonka kanssa viettää joulua kuten tyttöystävä. Muuten sinkkuna se on ihan normi päivä muiden joulossa.
- miesvm_1967x
Kilttis. kirjoitti:
Joulua ei kannata viettää ellei ole joku todella läheinen jonka kanssa viettää joulua kuten tyttöystävä. Muuten sinkkuna se on ihan normi päivä muiden joulossa.
No justiinsa näin, nuorempana poikamiehenä en jaksanut yksin joulua viettää, ei ollut edes mitään koristeita tai jouluruokaa. Mutta menin ravintolaan joka oli jouluna auki ja jossa sitä jouluruokaa sai ja loppuillan istuin siellä baarin puolella viettämässä sinkkujoulua. Joskus tais käydä flaksi, joskus ei, en muista enää eikä asialla ole merkitystä. Tulipa vaan mieleeni tästä sun viestistä.
- Se vain on
Kilttis. kirjoitti:
Joulua ei kannata viettää ellei ole joku todella läheinen jonka kanssa viettää joulua kuten tyttöystävä. Muuten sinkkuna se on ihan normi päivä muiden joulossa.
Tuo "viettäminen" sana on sangen kummallinen. Joulu ON, vietät sinä sitä tai et. Ja Joulu on siitä huolimatta, vaikka lahjoja ei olisikaan.
- Ororkt
Ota ne vaaleanpunaiset lasit pois päästäsi, tuollaisia "täydellisiä" parisuhteita ja lapsiperheitä ei ole olemassa. Jokaisessa perheessä ja parisuhteessa on omat murheensa ja eikä perhe tai parisuhde ole aina tae onnellisuudesta.
- Tätäkö tarkoitit?
"...kun on joku jonka kanssa iloita, antaa lahjoja, tehdä hyviä ruokia ja mennä onnellisena yhdessä nukkumaan?"
"...tuollaisia "täydellisiä" parisuhteita ja lapsiperheitä ei ole olemassa."
Ei murheet tarkoita sitä, että parisuhde olisi huono. Meillä on ollut murheita vaikka muillekin jakaa, mutta parisuhteemme on hyvä ja onnellinen. Niissä murheissa ja suruissa osaa laittaa asiat järjestykseen ja arvostaa sitä missä on onnistanut!
Vahva, hyvä parisuhde on kannatellut meitä lapsenlapsen kuollessa sekä lapsen vammautuessa (tässä siis kaksi pahinta murhetta).
Meillä vietetään joulua pitkän kaavan mukaan ja isolla porukalla. Siihen ei kuulu riitely eikä alkoholi glögiä enempää. Aikuisillekin annetaan lahjoja, mutta ymmärrän kyllä ettei kaikilla ole samoja tapoja ja se heille suotakoon.
Koen olevani niin onnekas, että voin sanoa olevamme "täydellinen" perhe & parisuhde vaikka niitä kolauksia onkin matkan varrella tullut.
Niitä ei vaan voi jäädä murehtimaan vaan matkaa jatketaan jäljellä olevilla eväillä.
Aloittajalle toivon oikein hyvää alkavaa vuotta ja toivottavasti löydät ihanan naisen, jonka kanssa saat perustaa perheen! Sekä kaikille muillekin yksinäisille, jotka kaipaavat parisuhdetta! - juu täydellistä
Tätäkö tarkoitit? kirjoitti:
"...kun on joku jonka kanssa iloita, antaa lahjoja, tehdä hyviä ruokia ja mennä onnellisena yhdessä nukkumaan?"
"...tuollaisia "täydellisiä" parisuhteita ja lapsiperheitä ei ole olemassa."
Ei murheet tarkoita sitä, että parisuhde olisi huono. Meillä on ollut murheita vaikka muillekin jakaa, mutta parisuhteemme on hyvä ja onnellinen. Niissä murheissa ja suruissa osaa laittaa asiat järjestykseen ja arvostaa sitä missä on onnistanut!
Vahva, hyvä parisuhde on kannatellut meitä lapsenlapsen kuollessa sekä lapsen vammautuessa (tässä siis kaksi pahinta murhetta).
Meillä vietetään joulua pitkän kaavan mukaan ja isolla porukalla. Siihen ei kuulu riitely eikä alkoholi glögiä enempää. Aikuisillekin annetaan lahjoja, mutta ymmärrän kyllä ettei kaikilla ole samoja tapoja ja se heille suotakoon.
Koen olevani niin onnekas, että voin sanoa olevamme "täydellinen" perhe & parisuhde vaikka niitä kolauksia onkin matkan varrella tullut.
Niitä ei vaan voi jäädä murehtimaan vaan matkaa jatketaan jäljellä olevilla eväillä.
Aloittajalle toivon oikein hyvää alkavaa vuotta ja toivottavasti löydät ihanan naisen, jonka kanssa saat perustaa perheen! Sekä kaikille muillekin yksinäisille, jotka kaipaavat parisuhdetta!Noh, tässä suhteessa (ja edellisessäkin kuulemma) mies on pettänyt ja koko ajan valehdellut, eipä voi sanoa, että nämä murheet tekisivät suhteestamme onnellista. Suhteen loppu lähenee, vaikka kuinka asettaisi asioita mihin järjestykseen vain.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä873704Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5833483- 433382
- 522177
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap132121SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3191935Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1201895Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.1571636Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?261351Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,661332