Elämän kulkuri, JJ ja muut.

Hengissä ollaan sairaseläkettä odotellessa jo kaks vuotta saikulla.

Hei!

Täälläkin vielä taivalletaan. Vanhuuseläkkeellä toista vuotta. Päivä kerrallaan. Minulla on ollut onni olla terveenä eläkeläisenä ja olen siitä ainakin kiitollinen.
Tervehdys teille Marco.vox ja JJ ja kaikki muut , pitäkää huolta itsestänne!

Hei Marco.vox

Minäkin kaipaan välillä "yhteisöämme" mikä aikoinaan oli kovin aktiivinen. Koen edelleenkin, että siinä elämän vaiheessa se oli se kaikki apu selvitä eteenpäin surun täyttämässä elämässä. Poikani kuoleman jälkeen on tyttärelleni syntynyt kolme ihanaa lasta jotka ovat täyttäneet minut ilolla, onnella ja riemulla. Lapsissa on paljon samaa mitä oli omassa pojassani jota ikävöin ja kaipaan edelleenkin.

Se surun fyysinen ja henkinen tuska on poistunut vaikka kaipuu pysyy. Ajattelen usein, että mitä juuri nyt tekisimme yhdessä jos hän olisi keskuudessamme. On tullut myös arvokkaaksi aika. Se aika minkä saimme hänen kanssaan elää ja tuntea hänet. Olen suuresti onnellinen siitä ajasta vaikka se jäi lyhyeksi.

Mitä Marco.vox sinulle kuuluu? Vieläkö olet kaahannut Bemarilla ja vieläkö sinulla on niitä alpakoita?

Isän kätteen

Turvamies

Siis mitä? Löydänkö voimaa2 on suljettu. Voisitko Turvamies aloittaa uuden keskustelun, itse en haluu vetää mitään palstaa. Mulle tuli vaan sellainen tunne et nyt pitää kysyä kuulumiset.Jos tulee jotain niin kirjoitan sinne.

Voisitko Turvamies aloittaa uuden keskustelun, itse en haluu vetää mitään palstaa. Mulle tuli vaan sellainen tunne et nyt pitää kysyä kuulumiset.Jos tulee jotain niin kirjoitan sinne.

Hei Marco.vox

Sinä avasit jo aivan täydellisen palstan mikäli haluamme kirjoitella kuulumisia ja etenkin siitä miten olemme menneet surussa ja ikävässämme eteenpäin. Yhteissönä tuskin olemme minnekään kadonneet. On kiva kuulla kaikista palstalla olijoista ja siitä miten elämä nyt kulkee eteenpäin vaikka ikävä ja kaipuu kulkevat mukanamme. Voimia kaikille ja siihen Isän kätteen vieläkin.

Latistunut on elämän tunnelma joka päivä nousta pitää ja aamu avata illalla taas miettii miten päivän jaksoi ja tuleeko tänä yönä uni.Olen huomannut vertaistuki on paras lääke kun ei ne ymmärrä että voi oksentaa lapsen kuoltua ja vielä jatkaa jotenkin elämää.
Ilman vaimon kärsivällisyyttä ja sitkeyttä ei jaksais heilua ja jostain apua hakea jaksamiseen.Täältä se ensiapu alkoi Turvamiehen ja muut löysin lapsen menettäneet keskustelu melkein livenä sai purkaa itseään ja pahaa oloa.
Kirkkokaan ei ole enää etisensä en ylhäältä apua ole saanut tai mistä sitä tietää kun vielä täällä vaeltaa niin ja sairaseläkkeelle sitten laittoivat voi ottaa vähän löysemmin ja tekee sitä mikä tuntuu hyvältä eikä mitään muuta.
Kaikilla meillä on oma kohtalo tai ylhäältä johdetut päivät.Kevättä kohti ja siihen Isän käteen. Terv jj

Päivää kaikille

Miten menee?

T. Turvamies

Miten menee.. päivä kerrallaan, eipä sitä muutakaan voi. Sitä on taas tullut mietittyä, kun sanotaan, että 'aika parantaa'.. Aikaa on kulunut, mutta onko se mitään parantanut.. eipä kai. Menetyksen kanssa on vain oppinut elämään, terävimmät kulmat pyöristyneet, mutta arvet on jäljellä ja aina välillä ne vähän aukeaa. Eli jossain suhteessa aika on tehnyt tehtävänsä.

Puolison omaiset on saateltu maan multiin. He ovat nyt yhdessä tuolla jossain, vain me tytön kanssa täällä tallataan. Välillä eksyksissä... no joo, se kuuluu asiaan, mutta silti tuntuu, että se polku mitä eteenpäin kuljetaan, on jollain muotoa löytynyt. Onko se sitten se oikea.. sitäpä ei tiedä, mutta pitää vain uskoa, että on.

Kesä taas tulossa. Sitä jaksaa taas toivoa, että tulisi hyvä kesä, sellainen joka antaa kokemuksia, ehkä uusia muistojakin. Jollain tasolla usko elämään on palannut, vaikka niitä heikkoja hetkiä tulee. Kaikki on kuitenkin muuttunut siitä kun kaikki yhdessä kuljettiin, mutta sellaistahan tämä elämä täällä on. Mikään ei ole pysyvää. Koko ajan joutuu luopumaan jostain.

Hyvää kevättä kaikille ja voimia arkeen. Pärjäillään.

Polkee,polkee kyllä ketjuu riittää...maantiepyörän hommasin vuosi sitten sillä nyt pääasiassa liikutaan harvoin autoa käytän sydän tykkää.
Lopetin tupakin polton ja viinan juonnin lääkärin määräyksestä kun ei kuulemma sovi pallolaajennuksen kanssa hyvin yhteen.
Paska maku vieläkin suussa tytön menettämisen jälkeen vappuna jo kuusvuotta tullut täyteen tasaisen tappavaa tahtia ollaan menty,onneks on vaimo jonka kanssa voi huolet jakaa ilo puuttuu vielä elämästä suuri vuori ollaan kiivetty alamäkeä jo toivois no sairauseläke antaa vähän vauhtia.

Hei kaikille.
Ajattelin kysyä teiltä,mitä teidän elämään kuuluu,kun ei ole kuulunut mitään kenestäkään kesän jälkeen?
Kesä meni työn merkeissä ja nyt reilun viikon ollut kotona.
Vanhin poika vihittiin kesällä ja se oli sellainen "kesän kohokohta," ilon aihe. Vielä kun joskus meilläkin "tepsuttelis ne pikku askeleet..."
Olis mukava kuulla teidänkin kuulumisia.
Hyvää syksyn jatkoa.

T. sydän syrjällään

Hei kaikille. Tännehän on vielä kirjoitettu. Ystävä14, Elämän kulkuri, JJ, ja kaikki muutkin. Olin hiljaa vähän aikaa, koska mulle tuli taas niitä ylilyöntejä. Ihme et vielä olen elossa. Kaveri sanoi mulle, et kun mä keskustelen, olen itsetuhoinen. Kuolema on läsnä, koko aika. Näin ei nyt sais kirjoittaa, mutta tämä vielä. Elän elämää missä kuolema on mun takataskussa. marco vox

Yello, Stay. Vain enkeli. Koska enkeli on Jumalan käsky. Ja nyt minä kuulen sen. Nyt mun pitäis lähtee.

Hei ystävät!

Selailin tässä sivustoja aikani kuluksi ja vilkaisen välillä tännekin. Mies katselee vielä jalkapalloa ja en oikein pääse minäkään vielä unten maille.

Kesä meni melkeinpä puutarhahommissa ja nyt on sitten korjattu sato talteen.
Talvi tekee taas tuloaan, talviuintikin jo aloitettu.

Lapsenlapset kasvavat, pienempikin jo esikoululainen ja toinen neljännellä ala- asteella. Tulevat meille huomenna pariksi yöksi. IIsommalla on jääkiekko-ottelu lauantaina ja pitäähän sitä mennä seuraamaan.

Elämä menee kaikesta huolimatta eteenpäin, suru ja ikävä ei silti poistu, te tiedätte sen kaikki.

Kaikkea hyvää teille tahoillanne, iloitaan hyvistä hetkistä!

Hei Viole ja kaikki ystävät

Minäkin käyn välillä katsomassa tätä palstaa. Elämä on mennyt eteen päin ja pienet lapsenlapset ovat antaneet siihen sisältöä. Monesti ajattelen aikaa milloin kirjoittelimme palstalle päivittäin, joskus jopa aamuin illoin. Se kaikki oli sitä "oljenkortta" mikä kannatteli "hukkuvaa" niinä aikoina. Silloinen kirjoittelu ja ystävien vertaistuki ei unohdu mielestäni milloinkaan. Se on osa sitä surua ja tuskaa mitä silloin yhdessä elimme. Toki vielä joskus välillä tuntuu, että olisi lohduttavaa kuulla teistä kaikista ja siitä, että miten elämä on edennyt. Lohduttavaa siksi, että juuri niinä aikoina olen taas palannut ajatuksissani muistelemaan surua ja ikävää.

Pojan syntymäpäivä oli viimeviikolla. Kokoonnuimme taas juhlistamaan hänen syntymäänsä ja muistelemaan häntä. Pienet lapset eivät ole häntä tavanneet milloinkaan mutta he näkevät poikani kuvista ja kuulevat tarinoita hänestä. Näin saamme pitää hänet luonamme, niin kuin voimme ja parhaaksi katsomme.

Surusta ja ikävästä huolimatta tarvitsemme edelleen voimia ja iloa jatkaa elämäämme kaikkina päivinä. Toivotan teille hyvää syksyä ja edelleen siihen "isän kätteen".

Turvamies

Hyvä Turvamies että kirjoitit.

Hei ja nostanpa samalla tätä meän ketjua ylös.

Olen teitä muistanut monesti (minun oljen korsia),mitäpä teän elämen menoon kuuluu?

Joulu on ens viikola,jotenki se vain aina tulla tupsahtaa,onneksi on oppinut elämään ilman hirveätä stressiä. Loppuaika Pojan kanssa opetti elämään "tässä hetkessä".

Hyvää joulun aikaa ystävät ja terveyttä ja onnea alkavalle vuodelle.

Voikaa Ystävät hyvin ja kiitos Marco Fox ketjun alotuksesta :)

Hei kaikille ja hyvää joulun aikaa

Elämä on ihanaa lapsen lasten kanssa. Välillä tuntuu, että saa elää osittain entistä aikaa kun omat lapset olivat pieniä. Näissä pienissä on niin paljon samaa kuin omassanikin. Ikävä ja suru on juurtunut sisimpääni mutta paljon olen saanut voimia sitä mukanani kuljettaa. Tapasin eilen naapurin rouvan joka menetti 38 vuotiaan miehensä viime jouluna. Hän sanoi, että miten tästä joulusta selviän sillä suru painaa päälle. sanoin, että sanoudu irti surujoulusta. Ei joulu ole surun ja ikävän merkkipäivä vaan vapahtajan syntymäjuhla. Eihän siitä mitään tulee jos joka ikinen joulu on surun ja ikävän merkkipaalu ja sitä sitten "juhlitaan" kuusen ja hyvien ruokien kera.

Olen paljon miettinyt näitä suruja ja iloja. Olen koettanut miettiä myös muita elämään liittyviä merkityksiä. Yksi niistä on johdatus, toinen luottamus. Kaikki asiat eivät mene niin kuin itse ohjailemme ja se on sitä johdatusta. Luottamuksen merkitys on sitä, että vaikeina aikoina voimme uskoa paremmasta elämästä, lohdutuksesta, rakkaudesta ja muusta hyvästä.

Kaikkea hyvää teille rakkaat ystävät ja kiitos vieläkin kaikesta tuestanne mitä olette minulle suoneet vaikeina aikoina ja silloinkin kun olitte itse aivan repaleisina.

Hyvää joulua

Turvamies

Hyvät joulut Sydänsyrjällään ja kaikille teille minunkin vaikeampien päivieni oljenkorsille.
Jotain ihmettähän siinä oli, kun saimme sellaisen lohduttavaa yhteyden toisiimme.
Ihmettelen, miten aika on kulunut. Ensi viikolla pojan kuolemasta on kulunut jo 8 v . Joka päivä hän on ajatuksissa ja vaikeaahan tapahtunutta on vieläkin käsittää.

Joulu on taas ihan ovella ja mukavaahan se on, joskin samalla niin äärettömän surullista ja haikeaa, niin paljon muistoja ja tunteita liittyy juuri jouluun.
Äitini ja anoppini kuolivat myös adventtiaikaan ja muutakin surullista on sattunut juuri ennen joulua.




Kun poika kuoli , niin ajattelin silloin, että joulut loppuivat meiltä. Lahjoitin pois lähes kaikki joulukoristeenikin silloin, kun niillä,ei tuntunut olevan minulle mitään arvoa silloin. Nyt vähän harmittaakin, kun joihinkin koristeisiin liittyi jokin erityinen tunnearvo.






Toivon kaikille teille rauhallista joulunaikaa ja kaikkea hyvää alkavalle vuodelle . Toivottavasti jaksatte joskus kirjoitella edes vähän kuulumisistanne.

Olikohan telepatiaa Turvamiehen kanssa.Ennenkin kirjoitettu juuri samaan aikaan. Hauskoja yhteensattumia.

Lukiessa tuota ketjua, niin tuli ihana tunne, että jopa Suomi24:palstalla voi tulla pitkäaikainen ystävien ketju, jossa samaa kokeneet voivat tukea toisiaan ja kokea yhteyttä. Ja vielä aikojen päästä voi palata ja vaihtaa kuulumisia.
Hyvää ja siunattua Joulua ja jatkoa kaikille.

Hei Keissa

Kiva, että sinäkin löysit tänne. Uskon, että elämässä on hyvin harvoin "sattumia". Ehkäpä meillä ketjussa olleilla on ollut vaikeina aikoina sitä johdatusta. Juuri sinäkin aikana kun on tuntunut, että kaikki on menetetty eikä tulevaisuutta ole. Olemme tietämättämme olleet jonkinlaisessa johdatuksessa löytäessämme palstan ja toisemme. Se päivittäinen tuki on antanut voimaa elää vain se päivä. Nämä vuodet ja yhteinen palsta on ollut sitä mitä aina kannattaa tehdä. Kulkea pala matkaa elämän ryysyläisenä toisen rinnalla vaikka olo olisi kuinka repaleinen. Siihen Isän kätteen joulun aikaa teille toivottaen.


Turvamies

Heippa täältäkin!

Se on jo kuudes joulu tätä 'uutta elämää', paljon muistoja entisestä.. ja onhan tämä vuoden vaihde aina jonkinlaista tilinteon aikaa kuluneesta. Ja vaikka elettävänä on vain tämä hetki sellaisena kuin se on, niin tuleehan se mieleen että miksi ei voinut jatkua entisellään.. mutta sitäpä ei meiltä kysytä. Tätä polkua vain jatketaan.

Rauhallista Joulun aikaa kaikille jotka näille sivuille ovat joutuneet. Pärjäillään.

https://www.youtube.com/watch?v=qSV2y4C60ME

Sinä näet minut - Minä en sinua.
Sinä kuulet minut - Minä en sinua.
Sinä suojeleet minua - Minä en sinua.
Sinä kosketat minua - Minä en sinua.
Minä ikävöin sinua - Sinäkin ikävöit minua.
Yksi asia meidät yhdistää. Rakkaus.

Älkää käyttäkö aikaa suremiseen Jouluna. Joulu on Vapahtajan syntymäjuhla.

Turvamies

Vastaus. Lojaalisuus. Pyydän anteeksi.

Hyvää naistenpäivää palstan naisille

T. Turvamies