Kertoisitteko miten olette selittäneet lapsillenne minkä takia nyt täytyy tehdä näin etteivät isi ja äiti enää asukaan saman katon alla? Itselläni 6-vuotias ja hän tietysti kyselee monta miksi -kysymystä aiheesta. Kuinka selittää niin ettei tarvitsisi mennä yksityiskohtiin tai sanoa etteivät isi ja äiti enää rakasta toisiaan? Voisin kuvitella että lapselle tulisi siitä olo että näinköhän äidin/isän rakkaus häneenkin voi päättyä noin vain, erotaanko hänestäkin sitten?
Ja hänelle joka tästä aloituksesta saa varmasti löylyä kiukaalleen; erosimme ex-mieheni kanssa sovussa, emme riidelleet lapsen nähden, vietämme aikaa yhdessä perheenä esim ulkoillen jotta ero olisi lapselle vähän pehmeämpi, kohtelemme toisiamme ystävinä.
Kummallakaan ei ole aikomusta tuoda uusia kumppaneita piiiitkiin aikoihin vaan keskitymme molemmat itseemme, omaan parantumiseemme sekä ennenkaikkea lapseen ja hänen tukemiseensa tässä.
Jaksaminen on tiukilla mutta silti yritämme viettää lapsen kanssa aikaa mahdollisimman paljon, keskustella asiasta ja osoittaa hänelle että hän on tärkein, pitää sylissä jne.
Mutta tosiaan, kertoilkaas omia kokemuksianne ja kootut selitykset.
Miten selitätte lapsille eron syitä?
79
733
Vastaukset
- very ex
Vaikka se kliseiseltä ehkä kuulostaakin, niin kyllä tuo "isi ja äti eivät enää rakasta toisiaan"-lause on melkoisen "pätevä". Se pitää kuitenkin saman tien täydentää tiedolla, että vaikka näin onkin, niin isi ja äiti rakastavat sinua (lasta) aivan yhtä paljon kuin ennenkin ja se asia ei tule muuttumaan, vaikka eri kodeissa asutaankin. Ja tärkeää on erilleen muuton jälkeen nimenomaan näyttää teoin, että noin myös on. Kun molemmat vanhemmat pitävät kiinni sitoumuksistaan ja antavat aikaansa lapselle, lapsi tuntee itsensä rakastetuksi ja olonsa turvalliseksi.
Tyttäreni oli ekaluokkalainen, kun päädyimme isänsä kanssa eroon parin vuoden harkinnan ja kärvistelyn jälkeen. Päätöstä edeltävä tilanne ei ollut mikään erityisen riitaisa ja repivä, lähinnä meillä oltiin "kylmän kohteliaita" - lapset kyllä huomaavat tällaisenkin. Erosta on nyt jo vuosia, tyttö alkaa olla teini-iässä ja tytön suhde isäänsä on säilynyt läheisenä. Jouluaattona isänsä kävi hakemassa tytön luotani isovanhemmillaan käymään ja exän kanssa halasimme lämpimästi hyvää Joulua toivottaen. Tyttö katsoi sitä vierestä hymyssä suin todeten, että ihanaa, kun olette "tollasia".
Ja ettei kenellekään jäisi epäselväksi: en pidä eroa minään ihanneratkaisuna, mutta joskus ei vain jää jäljelle muita vaihtoehtoja, kun yritykset välien korjaamiseksi eivät onnistu. Jos eroon päädytään, pitää vanhempien työstää omat kipuilunsa niin, että lasten hyvinvointi uudessa tilanteessa on ykkössijalla.- ExFrouvalle
Rakastaa sana on raaka vasta 6-vuotiaalle!
Eikö parempi olisi kertoa tykkäämisestä? Tosin lapsi voi olla jo nyt sekaisin, kun vietätte ulkoillen ja muutenkin aikaa yhdessä.
Hän ei voi ymmärtää, että miksi ette tykkää toisitanne!
Onko pakko erota? Eikö olisi mukavampaa elää yhdessä ystävinä niin kauan kuin lapsi on pieni eikä ymmärrä asiaa? Kyllä sen jälkeen jäisi vielä sinkkuelämän nautinnoille aikaa. Tosin voin kertoa sen olevan vain mediaharhaa! Moni lähtee karhua pakoon ja tulee susi vastaan ja moni tajuaa vasta vuosien päästä tehneensä virheen. Ei niitä uusia kumppaneita kasva joka oksalla, ei ainakaan hyviä ja kunnollisia.
Ja nyt kirjoitan parisuhteista joissa ei ole alkoholia, huumeita, rikoksia eikä väkivaltaa. Edellä mainituista suhteista pitää erota ensi sijalla eikä asettaa lasta alttiiksi sille.
On raakaa sanoa toiselle aikuisellekin, että rakkaus on loppunut! Aina se ei "lopu" molemmilta samalla kellonlyömällä...
Kannattaa kunnioittaa toista vielä erotessakin, eikä satuttaa tietoisesti! - kassisenkatto
ExFrouvalle kirjoitti:
Rakastaa sana on raaka vasta 6-vuotiaalle!
Eikö parempi olisi kertoa tykkäämisestä? Tosin lapsi voi olla jo nyt sekaisin, kun vietätte ulkoillen ja muutenkin aikaa yhdessä.
Hän ei voi ymmärtää, että miksi ette tykkää toisitanne!
Onko pakko erota? Eikö olisi mukavampaa elää yhdessä ystävinä niin kauan kuin lapsi on pieni eikä ymmärrä asiaa? Kyllä sen jälkeen jäisi vielä sinkkuelämän nautinnoille aikaa. Tosin voin kertoa sen olevan vain mediaharhaa! Moni lähtee karhua pakoon ja tulee susi vastaan ja moni tajuaa vasta vuosien päästä tehneensä virheen. Ei niitä uusia kumppaneita kasva joka oksalla, ei ainakaan hyviä ja kunnollisia.
Ja nyt kirjoitan parisuhteista joissa ei ole alkoholia, huumeita, rikoksia eikä väkivaltaa. Edellä mainituista suhteista pitää erota ensi sijalla eikä asettaa lasta alttiiksi sille.
On raakaa sanoa toiselle aikuisellekin, että rakkaus on loppunut! Aina se ei "lopu" molemmilta samalla kellonlyömällä...
Kannattaa kunnioittaa toista vielä erotessakin, eikä satuttaa tietoisesti!Rohkenen olla kyllä eri mieltä siitä, että onko lapsi "vasta" 6-vuotias.
Moni reipas eskarilainen ymmärtää monenlaista ja tuottaa sujuvasti omiakin tuumauksia esim tunteisiin liittyen. No, lapsia on tietysti monenlaisia, sitä ei voi kieltää, mutta jos puhut "tykkäämisestä" etkä korjaa lausuntoasi myöhemmin, kyllähän siitä lapselle jää virheellisiä käsityksiä? On turhaa lasten vähättelyä sanoa, etteivät he "ymmärrä". Totta kai asiat pitää esittää ikäkaudelle sopivasti ja ilman monimutkaisia käsitteitä ja selityksiä, mutta koskaan, ei koskaan saa aliarvioida lasten omaa hoksaamiskykyä!
Herranen aika, kun aikuiset ihmiset eroavat sovussa, niin mitä "raakaa" siinä on, jos todetaan, että rakkaus on loppunut?! Jos rakkautta olisi, niin eroaisivatko ihmiset?! Osa toisen kunnioittamista on sekin, että puhuu hänelle totta eikä jätä epätietoisuuteen, että mikäs tässä nyt on homman nimi.... - ekekeke
ExFrouvalle kirjoitti:
Rakastaa sana on raaka vasta 6-vuotiaalle!
Eikö parempi olisi kertoa tykkäämisestä? Tosin lapsi voi olla jo nyt sekaisin, kun vietätte ulkoillen ja muutenkin aikaa yhdessä.
Hän ei voi ymmärtää, että miksi ette tykkää toisitanne!
Onko pakko erota? Eikö olisi mukavampaa elää yhdessä ystävinä niin kauan kuin lapsi on pieni eikä ymmärrä asiaa? Kyllä sen jälkeen jäisi vielä sinkkuelämän nautinnoille aikaa. Tosin voin kertoa sen olevan vain mediaharhaa! Moni lähtee karhua pakoon ja tulee susi vastaan ja moni tajuaa vasta vuosien päästä tehneensä virheen. Ei niitä uusia kumppaneita kasva joka oksalla, ei ainakaan hyviä ja kunnollisia.
Ja nyt kirjoitan parisuhteista joissa ei ole alkoholia, huumeita, rikoksia eikä väkivaltaa. Edellä mainituista suhteista pitää erota ensi sijalla eikä asettaa lasta alttiiksi sille.
On raakaa sanoa toiselle aikuisellekin, että rakkaus on loppunut! Aina se ei "lopu" molemmilta samalla kellonlyömällä...
Kannattaa kunnioittaa toista vielä erotessakin, eikä satuttaa tietoisesti!Ilmoitin lapsille että äidillä on uusi pano.
- just askin'
ekekeke kirjoitti:
Ilmoitin lapsille että äidillä on uusi pano.
Oletko ylpeä itsestäsi ?
- näin meillä
Meillä ei puhuttu mitään,äiti ilmitti lapsille muuttavana omaan kotiin yksin.Mitäpä tuohon voi muut kertoa.
- En halua eroa
ExFrouvalle kirjoitti:
Rakastaa sana on raaka vasta 6-vuotiaalle!
Eikö parempi olisi kertoa tykkäämisestä? Tosin lapsi voi olla jo nyt sekaisin, kun vietätte ulkoillen ja muutenkin aikaa yhdessä.
Hän ei voi ymmärtää, että miksi ette tykkää toisitanne!
Onko pakko erota? Eikö olisi mukavampaa elää yhdessä ystävinä niin kauan kuin lapsi on pieni eikä ymmärrä asiaa? Kyllä sen jälkeen jäisi vielä sinkkuelämän nautinnoille aikaa. Tosin voin kertoa sen olevan vain mediaharhaa! Moni lähtee karhua pakoon ja tulee susi vastaan ja moni tajuaa vasta vuosien päästä tehneensä virheen. Ei niitä uusia kumppaneita kasva joka oksalla, ei ainakaan hyviä ja kunnollisia.
Ja nyt kirjoitan parisuhteista joissa ei ole alkoholia, huumeita, rikoksia eikä väkivaltaa. Edellä mainituista suhteista pitää erota ensi sijalla eikä asettaa lasta alttiiksi sille.
On raakaa sanoa toiselle aikuisellekin, että rakkaus on loppunut! Aina se ei "lopu" molemmilta samalla kellonlyömällä...
Kannattaa kunnioittaa toista vielä erotessakin, eikä satuttaa tietoisesti!Minä voisin ainakin asua mieheni kanssa vaikka vaan ystävänä yhdessä niin kauan kunnes lapsi on isompi (nyt vasta neljä), mutta mies ei kestä sitä, että olemme vaan "kämppäkavereita". Pieniä pusujakin kyllä vaihdetaan ja välit ei ole viileät, mutta ei niin läheiset kun pariskunnalla pitäisi olla ja meilläkin on joskus ollut. Riidellään kyllä välillä. En halua satuttaa lasta ja rikkoa kotia. Miehen erotoivomus tuli järkytyksenä. Vaikka meillä on vaikeutemme ollutkin. Yritän kaikkeni, että pysyisimme yhdessä, mutta en tiedä onko se myöhäistä. Ja stressaa ihan hirveästi, kun pelkää, että mitä jos mies sanookin, että se on tässä. Sanoi siis jo kerran, mutta suostui yrittämään. Ongelmia on monia, mutta yksi yhteisen ajan puute. Luulisi sille voivan jotain. Jos vaan halua on.
- 4taetaset
En halua eroa kirjoitti:
Minä voisin ainakin asua mieheni kanssa vaikka vaan ystävänä yhdessä niin kauan kunnes lapsi on isompi (nyt vasta neljä), mutta mies ei kestä sitä, että olemme vaan "kämppäkavereita". Pieniä pusujakin kyllä vaihdetaan ja välit ei ole viileät, mutta ei niin läheiset kun pariskunnalla pitäisi olla ja meilläkin on joskus ollut. Riidellään kyllä välillä. En halua satuttaa lasta ja rikkoa kotia. Miehen erotoivomus tuli järkytyksenä. Vaikka meillä on vaikeutemme ollutkin. Yritän kaikkeni, että pysyisimme yhdessä, mutta en tiedä onko se myöhäistä. Ja stressaa ihan hirveästi, kun pelkää, että mitä jos mies sanookin, että se on tässä. Sanoi siis jo kerran, mutta suostui yrittämään. Ongelmia on monia, mutta yksi yhteisen ajan puute. Luulisi sille voivan jotain. Jos vaan halua on.
Et halua erota - no oletko valmis tekemään jotain liittonne jatkuvuuden eteen vai odotatko, että toinen tekee? Toisella osapuolella ei ole halua, koska on ilmaissut halunsa erota - joten sinun pitää nyt ottaa lusikka kauniisti käteesi ja tehdä aloite asioiden korjaamiseksi. Meni syteen tai saveen, niin et voi ainakaan jälkeenpäin syyttää itseäsi siitä, ettet yrittänyt tarpeeksi.
- lyckatill1
En halua eroa kirjoitti:
Minä voisin ainakin asua mieheni kanssa vaikka vaan ystävänä yhdessä niin kauan kunnes lapsi on isompi (nyt vasta neljä), mutta mies ei kestä sitä, että olemme vaan "kämppäkavereita". Pieniä pusujakin kyllä vaihdetaan ja välit ei ole viileät, mutta ei niin läheiset kun pariskunnalla pitäisi olla ja meilläkin on joskus ollut. Riidellään kyllä välillä. En halua satuttaa lasta ja rikkoa kotia. Miehen erotoivomus tuli järkytyksenä. Vaikka meillä on vaikeutemme ollutkin. Yritän kaikkeni, että pysyisimme yhdessä, mutta en tiedä onko se myöhäistä. Ja stressaa ihan hirveästi, kun pelkää, että mitä jos mies sanookin, että se on tässä. Sanoi siis jo kerran, mutta suostui yrittämään. Ongelmia on monia, mutta yksi yhteisen ajan puute. Luulisi sille voivan jotain. Jos vaan halua on.
"mies ei kestä sitä, että olemme vaan "kämppäkavereita""
Pelkkä yrittäminen, ajan pitkittäminen kämppiksenä ei valitettavasti auta. Kyllä se kuule niin on, että kun miehesi ei kestä pelkkää kämppäkaveruuttanne, niin liittonne on nyt siinä. Teidän täytyisi keksiä taikatemppuja, jotta voisitte jatkaa pariskuntana. siis jatkaa niin, että mieskin olisi tyytyväinen. Oikeastaan luulen, että miehelläsi on toinen. Vähän sellainen kutina.
- Isimies
Meillä oli poika vasta 2v kun erottiin, nykyään 4v mutta aina kun niitä kysymyksiä on tullut, niin kyllä minä ainakin olen kertonut ihan suoraan, että isi ja äiti ei enää rakasta toisiaan ja yhdessä oltaessa tulisi vain riitaa. Ainakin tähän mennessä on selitys kelvannut pojalle. Ja selväksi on varmasti tullut että kumpikin vielä poikaa rakastaa, se ei tule muuttumaan ja senkin sanon hänelle usein. Ero oli kyllä muutenkin siisti kaikin puolin ja exän kanssa meillä on aina ollut pojan etu kirkkaana mielessä, mitään pelejä ei ole haluja pelata muutenkaan. Kumpikin jatkaa uusien kumppaneiden kanssa ja välit on hyvät kun asioita hoidetaan.
Kyllä se vaan niin on, että väkisin ei kannata ruveta olemaan vain lapsen takia, kotiin syntyy vain kireä ja katkera ilmapiiri jonka lapset vaistoavat äärimmäisen herkästi, eikä se ole hyväksi kenellekään. Tietysti jos sellaiseen pystyy ilman ongelmia, niin mikä ettei, mutta yleensä ainakin toinen vanhempi haluaa pois tilanteesta, muutenhan eroa ei olisi edes tullut. Me ainakin olemme parempia vanhempia eri osoitteissa kuin väkisin yhdessä. - Merkitys
Olen samaa mieltä siitä, että sanaa rakkaus käytetään niin väärin.
Mitä harvemmin sitä sanoo, sitä parempi, lapselle kyllä voi sanoa rakastavansa tätä, se on todella rakkautta sydäntä myöten, mutta seksi on seksi ja sitä ei pidä koskaan kutsua rakkaus sanalla.
Kuten myös halimiset ja suutelut ovat kosketuksia ja niihinkin llittyy tuo intohimon tunne miehen ja naisen välillä, sekään ei ole rakkautta.
Minusta rakkaus ei lopu koskaan, mutta se intohimo saattaa hiipua ja jos sen puute vie eroon, ei sitä rakkautta ole ollutkaan koskaan.
Aito rakkaus kestää seksin puutteen ja monta muutakin vaikeaa asiaa.- kassisenkatto
Siis mistä tuo seksi tähän keskusteluun tuli? Eihän parisuhteessa pelkästä seksitä ole kyse? Kyllä minä ainakin rakastan sekä miestäni että lapsiani toden teolla ja "sydäntä myöden" - ja tunnen myös halua fyysiseen kanssakäymiseen mieheni kanssa em syystä.
Meillä halitaan lasten kanssakin, sekin on osa keskinäisen kiinttymyksen ja rakkauden osoittamista ja lapset tietävät senkin, että kun me isänsä kanssa halailemme toisiamme heidän nähtensä, se kertoo myös rakkaudesta.
Seksit ja intohimot ovat asioita, joista lapsille ei pidä alkaa avautumaan, mutta olisihan se vähintäänkin erikoista, josseivat lapset tietäisi meidän isänsä kanssa rakastavan toisiamme ja että olemme halunneet perustaa perheen juurikin siitä syystä.
Aito rakkaus kestää seksin puutteen, kyllä... Mutta siitähän tässä ei ollutkaan puhe alunperin, eihän? - makelovenotwar1
kassisenkatto kirjoitti:
Siis mistä tuo seksi tähän keskusteluun tuli? Eihän parisuhteessa pelkästä seksitä ole kyse? Kyllä minä ainakin rakastan sekä miestäni että lapsiani toden teolla ja "sydäntä myöden" - ja tunnen myös halua fyysiseen kanssakäymiseen mieheni kanssa em syystä.
Meillä halitaan lasten kanssakin, sekin on osa keskinäisen kiinttymyksen ja rakkauden osoittamista ja lapset tietävät senkin, että kun me isänsä kanssa halailemme toisiamme heidän nähtensä, se kertoo myös rakkaudesta.
Seksit ja intohimot ovat asioita, joista lapsille ei pidä alkaa avautumaan, mutta olisihan se vähintäänkin erikoista, josseivat lapset tietäisi meidän isänsä kanssa rakastavan toisiamme ja että olemme halunneet perustaa perheen juurikin siitä syystä.
Aito rakkaus kestää seksin puutteen, kyllä... Mutta siitähän tässä ei ollutkaan puhe alunperin, eihän?"kun me isänsä kanssa halailemme toisiamme heidän nähtensä, se kertoo myös rakkaudesta."
Tämä on amerikkalainen tyyli. Suomessa on toisenlainen kulttuuri: erittäin monessa perheessä vanhemmat eivät halaile lasten (eikä toisten ihmisten) läsnä ollessa. Silti he voivat rakastaa kovastikin toisiaan. Aivan kuten halailija -tyyppiset eivät välttämättä rakasta toisiaan, pelkästään halailua ja läheisyyttä. - kassisenkatto
makelovenotwar1 kirjoitti:
"kun me isänsä kanssa halailemme toisiamme heidän nähtensä, se kertoo myös rakkaudesta."
Tämä on amerikkalainen tyyli. Suomessa on toisenlainen kulttuuri: erittäin monessa perheessä vanhemmat eivät halaile lasten (eikä toisten ihmisten) läsnä ollessa. Silti he voivat rakastaa kovastikin toisiaan. Aivan kuten halailija -tyyppiset eivät välttämättä rakasta toisiaan, pelkästään halailua ja läheisyyttä.No olemme nelikymppisiä ja itse olen tottunut siihen, että 30-luvulla syntyneet vanhempanikin halailivat toisiaan meidän lapsien aikana - ihan ilman mitään "amerikan tyylin" esimerkkejä. Johtunee siitä, että äitini (tai ikäväkseni on sanottava, että edesmennyt äitini) on varsin tunteellista sukua eikä se, että taustaltamme olemme hyvinkin agraarikulttuurin edustajia estänyt spontaaneja hellyydenosoituksia. Meillä kotona halattiin, kun oli sen aika ja myös riideltiin räiskyvästi, mutta kukaan ei siitäkään rikki mennyt. Vanhempani ehtivät olemaan onnellisesti naimisissa 49 vuotta ennen äitini poismenoa, joten kyllä se mielestäni puhuu omaa kieltään siitä, että rakkausavioliitosta oli kyse.
- nice6
kassisenkatto kirjoitti:
No olemme nelikymppisiä ja itse olen tottunut siihen, että 30-luvulla syntyneet vanhempanikin halailivat toisiaan meidän lapsien aikana - ihan ilman mitään "amerikan tyylin" esimerkkejä. Johtunee siitä, että äitini (tai ikäväkseni on sanottava, että edesmennyt äitini) on varsin tunteellista sukua eikä se, että taustaltamme olemme hyvinkin agraarikulttuurin edustajia estänyt spontaaneja hellyydenosoituksia. Meillä kotona halattiin, kun oli sen aika ja myös riideltiin räiskyvästi, mutta kukaan ei siitäkään rikki mennyt. Vanhempani ehtivät olemaan onnellisesti naimisissa 49 vuotta ennen äitini poismenoa, joten kyllä se mielestäni puhuu omaa kieltään siitä, että rakkausavioliitosta oli kyse.
Tunteiden fyysiseen osoittamiseen vaikuttaa hyvin paljon lapsuuden perhe, vanhempien historia ja persoona, samoin lasten persoona. Jotkut lapset eivät voi sietää "lääppimistä" ihan pienenäkään, saati sitten aikuisena. Toiset taas sairastuvat, elleivät saa istua sylissä. Tunteita voi kuitenkin ilmaista eri tavoin, joten on vähän ikävääkin, että rakkaus halailu pidetään toisinaan ainoana "oikeana" yhdistelmävaihtoehtona.
Sekin on vielä lisättävä, että eri kulttuureissa, kuten Aasiassa, toisia on todella törkeän epäkohteliasta koskettaa julkisesti. - kassisenkatto
nice6 kirjoitti:
Tunteiden fyysiseen osoittamiseen vaikuttaa hyvin paljon lapsuuden perhe, vanhempien historia ja persoona, samoin lasten persoona. Jotkut lapset eivät voi sietää "lääppimistä" ihan pienenäkään, saati sitten aikuisena. Toiset taas sairastuvat, elleivät saa istua sylissä. Tunteita voi kuitenkin ilmaista eri tavoin, joten on vähän ikävääkin, että rakkaus halailu pidetään toisinaan ainoana "oikeana" yhdistelmävaihtoehtona.
Sekin on vielä lisättävä, että eri kulttuureissa, kuten Aasiassa, toisia on todella törkeän epäkohteliasta koskettaa julkisesti.Olenko sanonut, että pidän tuota ainoana oikeana vaihtoehtona?
Olemmeko Aasiassa? - care..
kassisenkatto kirjoitti:
Olenko sanonut, että pidän tuota ainoana oikeana vaihtoehtona?
Olemmeko Aasiassa?Sanoit tuossa, että sukusi on tunteellista. Siksi esim. vanhempasi ovat halailleet lasten nähden. Kysehän on kuitenkin täysin tunteiden osoittamisesta, jota tuossa edellä sanottiin. Tunteiden osoittaminen vaihtelee hyvinkin paljon eri ihmisten kesken. Halailu on yksi pieni osa-alue. Ihminen voi olla todella tunteellinen, ihan halailematta.
- kassisenkatto
care.. kirjoitti:
Sanoit tuossa, että sukusi on tunteellista. Siksi esim. vanhempasi ovat halailleet lasten nähden. Kysehän on kuitenkin täysin tunteiden osoittamisesta, jota tuossa edellä sanottiin. Tunteiden osoittaminen vaihtelee hyvinkin paljon eri ihmisten kesken. Halailu on yksi pieni osa-alue. Ihminen voi olla todella tunteellinen, ihan halailematta.
Kaikki lähti tästä nimimerkin "Merkitys" lauseesta:
"Kuten myös halimiset ja suutelut ovat kosketuksia ja niihinkin llittyy tuo intohimon tunne miehen ja naisen välillä, sekään ei ole rakkautta. "
Ihminen voi olla todella tunteellinen ilman halailuakin, totta - mutta minähän kommetoinkin alunperin tuota nimimerkin "Merkitys" kommenttia... - helppo elämä
Sinäkö merkitys tiedät kaiken rakkaudesta ja sen osoittamisesta? Faktaa on se, että moni vanhempi sanoo rakastavansa lapsiaan, puolisoaan - ketä tahansa - mutta osoittaa käytöksellään aivan muuta. Seksiin puolestaan voi liittyä rakkaus, suurikin, mutta se ei ole välttämätöntä. Seksi on seksiä ilman rakkautta, ja rakkauden kera. Rakkautta on moneen lähtöön.
Rakkaus voi kyllä loppua, loppuukin toisinaan. Parisuhteessa tarvitaan paljon muutakin kuin rakkautta. Jokainen päättää itse kestääkö parisuhde seksin puutteen, tai sen, että puoliso hakee seksin muualta. Mielestäni seksi on ainoa asia, joka erottaa parisuhteen muista ihmissuhteista. Siksi sen puuttuminen haittaa väkisinkin parisuhdetta. Parisuhde voi kestää monen monta vaikeaa asiaa, muttei seksin puutetta. - kummastelen i
kassisenkatto kirjoitti:
Siis mistä tuo seksi tähän keskusteluun tuli? Eihän parisuhteessa pelkästä seksitä ole kyse? Kyllä minä ainakin rakastan sekä miestäni että lapsiani toden teolla ja "sydäntä myöden" - ja tunnen myös halua fyysiseen kanssakäymiseen mieheni kanssa em syystä.
Meillä halitaan lasten kanssakin, sekin on osa keskinäisen kiinttymyksen ja rakkauden osoittamista ja lapset tietävät senkin, että kun me isänsä kanssa halailemme toisiamme heidän nähtensä, se kertoo myös rakkaudesta.
Seksit ja intohimot ovat asioita, joista lapsille ei pidä alkaa avautumaan, mutta olisihan se vähintäänkin erikoista, josseivat lapset tietäisi meidän isänsä kanssa rakastavan toisiamme ja että olemme halunneet perustaa perheen juurikin siitä syystä.
Aito rakkaus kestää seksin puutteen, kyllä... Mutta siitähän tässä ei ollutkaan puhe alunperin, eihän?Mistä syystä roikut eropalstalla? Onko piilevia ongelmia parisuhteessasi,jota tässä ylistät? Mieskö pettää tms?
- kattosen kassi
kummastelen i kirjoitti:
Mistä syystä roikut eropalstalla? Onko piilevia ongelmia parisuhteessasi,jota tässä ylistät? Mieskö pettää tms?
Roikun, missä milloinkin. Nyt olen lueskellut palstan antia erokriisinsä kanssa kamppailevan ystäväni kannustamana, itseasiassa hän vinkkasi kirjoittaneensa erääseen toiseen ketjuun ajatuksiaan ja niin eksyin lueskelemaan muitakin ketjuja. Käsittääkseni tällainen ei ole kiellettyä kuitenkaan, vaikka oma parisuhde onkin ok..?
- makelovenotwar1
Lapselle kannattaa kertoa erosta mahdollisimman konkreettisesti. Vanhemmat ovat päättäneet erota, koska eivät tule toimeen keskenään tms. Erityisesti on hyvä korostaa, ettei vanhempien ero ole lapsen vika. Oikeaoppisesti molempien vanhempien pitäisi kertoa erosta kaikille lapsille samaan aikaan. Näin hienosti se ei aina mene.
Tuossa oli paljon puhetta rakastamisesta. Voiko sanoa, että "isän ja äidin rakkaus loppui". Jos perheessä on paljon puhuttu rakastamisesta, ja lapset ovat katsoneet telkkarista Salkkareita (:)), niin se on ihan hyvä. Useissa perheissä sana "rakkaus" ei ole koskaan kuulunut sanastoon, joten silloin sitä on vähän hölmöä käyttää.- Liian rajua
Lasta nimenomaan loukkaa tuo" meidän rakkaus on loppunut" tai " en enää rakasta äitiäsi, isääsi"!
Olen nähnyt lasten reaktion! - just askin'
Liian rajua kirjoitti:
Lasta nimenomaan loukkaa tuo" meidän rakkaus on loppunut" tai " en enää rakasta äitiäsi, isääsi"!
Olen nähnyt lasten reaktion!Oman lapsesiko?
- Liian rajua
just askin' kirjoitti:
Oman lapsesiko?
Sisareni lasten iältään 10v ja 14 v. Olin paikalla, kun pettäjäisä sanoi tuon lapsilleen samalla kehuen uutta naista, jonka oli tavannut muutama kuukausi aikaisemmin.
Julmaa käytöstä omia lapsiaan kohtaan...ja uskon näitä olevan muitakin samanlaisia ajattelemattomia tyyppejä. He rikkovat lapsiaan! - just askin'
Liian rajua kirjoitti:
Sisareni lasten iältään 10v ja 14 v. Olin paikalla, kun pettäjäisä sanoi tuon lapsilleen samalla kehuen uutta naista, jonka oli tavannut muutama kuukausi aikaisemmin.
Julmaa käytöstä omia lapsiaan kohtaan...ja uskon näitä olevan muitakin samanlaisia ajattelemattomia tyyppejä. He rikkovat lapsiaan!Eli tilanne oli aivan toinen kuin aloittajan tapauksessa.
Höyrähtäneet pettäjäthän nyt suoltavat suustaan mitä sattuu. Olen samaa mieltä, että tuo oli julmaa käytöstä lapsia kohtaan, mutta kuten varmaan itsekin ymmärrät, tilanteita on monenlaisia. - nice6
"Voiko sanoa, että "isän ja äidin rakkaus loppui"."
Tuota minäkin olin pähkäillyt. Kunnes teini-ikäinen lapseni kysyi aikanaan "äiti, miksi olet isän kanssa yhdessä, voitko sanoa rakastavasi isää?". En voinut sanoa rakastavani. Täytyy tietysti muistaa, että teini-ikäisellä on paljon kehittyneemmät "tuntosarvet" kuin leikki-ikäisellä.
- totuus asialle
Äitinne mieli menee kuin tuuliviiri.
Äitinne lähti huoraamaan ja tuo kohta isäpuolen. - lapset tärkeitä
Ihanan fiksun kuuloisia kommentteja täällä, paitsi tuo edellinen. Minusta tuntuu, että lapset aavistavat jo kun asiat menee kehnosti. Mitenkä lapsenne ovat selvinneet?
- nice6
Kyllä. Lapset vainuavat ihan jo pienenäkin, ettei vanhemmilla mene hyvin. Tai edes sinnepäin. Vanhempana he tietävät, eivät vain aavista.
- care..
nice6 kirjoitti:
Kyllä. Lapset vainuavat ihan jo pienenäkin, ettei vanhemmilla mene hyvin. Tai edes sinnepäin. Vanhempana he tietävät, eivät vain aavista.
"Vanhempana he tietävät, eivät vain aavista"
Kyllä toisinaan, ei kaikki. Jotkut tulkitsevat tunneilmastoa paremmin kuin toiset. Ihmiset, jotka luottavat omaan intuitioon, vaistoavat hyvinkin paljon. Mutta järkeensä ja faktoihin luottavat ihmiset eivät juurikaan anna sijaa tunteilleen, siksi he ovat etupäässä niitä, joille tulee "yllätysero". Vaihtoehtona tietysti myös, että monet eivät kuuntele eivätkä luota tunteisiinsa. Se on liian pelottavaa.
- Huh huh
Itse sanoin ja sanon aina erosta kysyttäessä, ettei vaan ollut mitään asiaa enään!
- kwrtamutta mitä
Jos kumpikin on asiallisia rehellisiä juttelemaan,silläkin voi ko korjata hyvin paljon. Mutta kun ei ole aikaa sitten "kasvetaan erille". Meillä ei juteltu vaan toinen päätti lähteä. Minusta tälläinen on toiselle julmaa,koska omi muita ulkoisia paineita. Kaikki kaadettiin niskaan Mitä kerrot lapsille,en kyllä halunnut tällaista.Jos päätös on toisen ei lapisille saa valehdlla.
- silleen ja tolleen
kwrtamutta mitä kirjoitti:
Jos kumpikin on asiallisia rehellisiä juttelemaan,silläkin voi ko korjata hyvin paljon. Mutta kun ei ole aikaa sitten "kasvetaan erille". Meillä ei juteltu vaan toinen päätti lähteä. Minusta tälläinen on toiselle julmaa,koska omi muita ulkoisia paineita. Kaikki kaadettiin niskaan Mitä kerrot lapsille,en kyllä halunnut tällaista.Jos päätös on toisen ei lapisille saa valehdlla.
Päätöksen joutuu tekemään toinen, mutta kyllä asioita on monesti yhdessä puitu ja yritetty muuttaa. Aina se ei onnistu.
- uskomatonta1
Tämän keskustelun mukaan olette todella törkeitä vanhempia, ei pienintäkään ajatusta lapsien kannalta.
En ymmärrä miten teistä on voinut kasvaa noin vääristynein arvon eläviä ihmisiä, mitään järkeä ei tunnu olevan muulla kuin itsekeskisyydellä ja panoilla.
Riekutaan pienten lasten isät ja äidit iltaisin tuolla baareissa sun muissa paikoissa ja jätetään puoliso kotiin lastenvahdiksi.
Jos kuka ei ymmärrä, että aina on väärin lähteä viihteelle parisuhteessa olevan yksin, jos on puolison ottanut, pitää hänestä välittää ja ottaa mukaan tai olla sitten itsekin menemättä.
Kavereiden pitää jäädä toissijaiseksi parisuhteessa olevalle. Kaverit tulevat kotiin eikä niiden kanssa hypitä pitkin öitä kaduilla ja kujilla ja vielä humalassa.- olenko väärässä
Nykyisin kaikki pitää olla helppoa ja hauskaa. Vastustaa ei saa. Kaikki on niin pinnallista. Ei välitetä. Ei välitetä edes lapsista! Minä ,minä sama muille. En ihmettele karmeita juttuja lehdissä. Toisesta välittäminen on unohtunut.
- 0+9+9+0
No mistä tämä viihteellä käyminen nyt tähän tuli ja kavereiden merkitys?
Tiedoksesi, että keskustelu tapahtuu AVIOERO-palstalla ja koskee sitä, miten asiasta pitäisi kertoa lapsille.
- välttävä
Kyllä taas yleistetään asioita oikein kunnolla.
Lapsista välitetään, ei se mihinkään ole hävinnyt. Itsekeskeisyys kaiken kaikkiaan muissakin asioissa kuin parisuhteissa, se on varmasti lisääntynyt nykyelämänmenossa.
Joukossa voi olla niitä vähemmän huolehtivia vanhempia, mutta yksittäistapauksia ovat. Usein nämä vanhemmat ovat esim.päihteitten väärinkäyttäjiä, joten lähtökohdatkin on huterat.
En usko, että erotaan liian helposti tai että "nykyihminen" ei kestä vaikeuksia.
Ennen vanhaan kun kotityötkin vaati fyysistä jaksamista enemmän ja aikaa. Pestiin pyykit käsin, kuljettiin pyörillä jne. Silloin ei aikaa ollut miettiä parisuhdeasioita eikä omaa hyvinvointia. Maailma on muuttunut siis.
Fyysiset olot on helpottunut, mutta samalla ehkä joskus elämä on käynyt vaikeammaksikin.
Mutta ikuinen ristiriitahan ihmisen elossa on. Vanhemman pitäisi olla täydellinen, eikä ihminen kuitenkaan ikinä ole.- helppo elämä
"Vanhemman pitäisi olla täydellinen"
Kuka niin väittää? - Välttävä edelleen
helppo elämä kirjoitti:
"Vanhemman pitäisi olla täydellinen"
Kuka niin väittää?Ei kai kukaan väitäkään, mutta kannanotot ja mielipiteet, kertovat omaa kieltään.
- Huh huh
Onhan se hyvä, jos hyvä tsägä käy ja löytää ihmisen, jonka kanssa mennään samaan suuntaan, otetaan yhdessä vastuuta ja ylipäänsä tiedetään, mitä ollaan tekemässä. Kaikilla ei vaan ole niin! Itse en ole koskaan ymmärtänyt avioliiton olemusta, eikä se koskaan yli neljännesvuosisadassakaan selvinnyt. Olisin hyvin voinut elää elämäni ilman naimisiinmenoakin. En koskaan ymmärtänyt, että sen olisi pitänyt merkitä muutosta omassa elämässäni ja olemisessani.
OK! Toivotut lapset syntyivät, mutta en ymmärtänyt, että mitä tekemistä sillä avioliiton kanssa olisi. Lapset voi hoitaa hyvin ilman avioliittoakin. Enkä muista täysi-ikäisille lapsillenikaan sanoneeni, että nyt eroan, kun en ymmärtänyt sen heihin mitenkään vaikuttaneenkaan. Enkä eron ole huomannut heihin tähän päivään mennessä mitään vaikuttaneen. Heillä on omat suhteensa kumpaankin vanhempaansa, muttemme niistä puhu. Jokainen toimii omalla tavallaan.
Itsellänihän ei luonnollisesti ole mitään yhteyttä kyseiseen ex-ihmiseen! Eikä välttämättä koskaan olisi tarvinnut ollakaan. En huomannut mitään muutosta hänen ilmaantuessa elämääni, enkä huomannut mitään muutosta hänen lähtiessäänkään!- Ajatelkaa lapsianne
Ero on lapselle aina shokki olkoonkin minkä ikäinen hyvänsä! Tai sitten elämä kotona on ollut kaaosta päihteiden ja/ tai väkivallan vuoksi. Silloin pitäisi järkevämmän vanhemman lähteä lapsineen menemään eikä altistaa heitä tuolle.
Pientä kiistelyä ja erimielisyyttä on välillä jokaisessa parisuhteessa. Jos ei ole, niin se ei ole normaalia, kun kuitenkin kaksi ventovierasta on yhteen mennyt.
Olin jo 30v vanhempieni erotessa! Isä löysi uuden ja hetken päästä äidilläkin oli uusi.
Itselläni oli jo oma perhe ja lapset.
Muistan sen kuin eiisen päivän, kun he se kertoivat meille aikuisille lapsilleen! Kyllä yhdessä yritimme puhua, että jos jatkaisitte, kun ei sen suurempaa ollut kuin kyllästyminen. Turhaan kuitenkin, kun vapauden hedelmää oli maisteltu!
Konkreettisempana tunsin eron, kun menimme yhteiselle mökkipaikalle ja isän paikalla verannalla seisoi uusi ja tuntematon mies!
Menin metsään itkemään....( uudet puolisoehdokkaat jäivät meille lapsille vieraiksi)
Jos minusta aikuisesta tuntui vanhempieni ero noin pahalta ja väärältä, niin miltä se tuntuu lapsista ja nuorista?
Vanhempani katuivat eroaan elämänsä loppuun asti, joten toivoisin näitä eroaan puolustavia vielä harkitsemaan asennettaan uudestaan. - KiuKuTTaa
Ajatelkaa lapsianne kirjoitti:
Ero on lapselle aina shokki olkoonkin minkä ikäinen hyvänsä! Tai sitten elämä kotona on ollut kaaosta päihteiden ja/ tai väkivallan vuoksi. Silloin pitäisi järkevämmän vanhemman lähteä lapsineen menemään eikä altistaa heitä tuolle.
Pientä kiistelyä ja erimielisyyttä on välillä jokaisessa parisuhteessa. Jos ei ole, niin se ei ole normaalia, kun kuitenkin kaksi ventovierasta on yhteen mennyt.
Olin jo 30v vanhempieni erotessa! Isä löysi uuden ja hetken päästä äidilläkin oli uusi.
Itselläni oli jo oma perhe ja lapset.
Muistan sen kuin eiisen päivän, kun he se kertoivat meille aikuisille lapsilleen! Kyllä yhdessä yritimme puhua, että jos jatkaisitte, kun ei sen suurempaa ollut kuin kyllästyminen. Turhaan kuitenkin, kun vapauden hedelmää oli maisteltu!
Konkreettisempana tunsin eron, kun menimme yhteiselle mökkipaikalle ja isän paikalla verannalla seisoi uusi ja tuntematon mies!
Menin metsään itkemään....( uudet puolisoehdokkaat jäivät meille lapsille vieraiksi)
Jos minusta aikuisesta tuntui vanhempieni ero noin pahalta ja väärältä, niin miltä se tuntuu lapsista ja nuorista?
Vanhempani katuivat eroaan elämänsä loppuun asti, joten toivoisin näitä eroaan puolustavia vielä harkitsemaan asennettaan uudestaan.Oletko missään vaiheessa tullut ajatelleeksi, että vanhempasikin ovat IHMISIÄ?
Eivät vain sinun ja mahdollisten sisarustesi vanhempia. He ovat olleet olemassa ihmisinä ennen kuin te olette syntyneet eivätkä ole koskaan lakanneet olemasta ensisijaisesti ihmisiä, joilla on oikeus omaankin elämään - eikä vain olemaan vanhempia sinulle, etenkin silloin kun itse jo olet ollut aikuinen.
Sinä et voi mitenkään tietää, mitä isäsi ja äitisi välillä on tapahtunut kaikkina noina vuosina. Sen lisäksi, että ovat sinun äitisi ja isäsi, he ovat myös nainen ja mies. Lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan eikä pyrkiä määräilemään heitä sen mukaan, mikä itselle parhaiten sopii. Tuskin sinä itsekään aina olet asioita tehnyt niin kuin vanhempasi ovat neuvoneet?
Oletko oikeasti sitä mieltä, että jos äitisi ja isäsi eivät ole onnellisia yhdessä lasten lennettyä pesästä, heidän pitää pysyä yhdessä, ettei aikuiset "lapsikullat" vain saa traumoja?! Sinuna häpeäisin tuollaista itsekkyyttä!!! Vanhempasi ovat kasvattaneet lapsensa kunnialla aikuisiksi, sinullakin on kaiketi ollut hyvä lapsuus kun 3-kymppisenä "erolapsena" itket pettymystäsi omaan vanhempiisi. Miksi uudet puolisoehdokkaat jäivät teille vieraiksi? Olisiko johtunut siitä, että teidän omasta itsekyydestä johtuen ette edes antaneet heille tilaisuutta lähentymiseen?
Oletko tullut ajatelleeksi, miksi vanhempasi katuivat eroaan..? Lienee osasyynä sinunkin suhtautumisesi asiaan... - helppo elämä
Ajatelkaa lapsianne kirjoitti:
Ero on lapselle aina shokki olkoonkin minkä ikäinen hyvänsä! Tai sitten elämä kotona on ollut kaaosta päihteiden ja/ tai väkivallan vuoksi. Silloin pitäisi järkevämmän vanhemman lähteä lapsineen menemään eikä altistaa heitä tuolle.
Pientä kiistelyä ja erimielisyyttä on välillä jokaisessa parisuhteessa. Jos ei ole, niin se ei ole normaalia, kun kuitenkin kaksi ventovierasta on yhteen mennyt.
Olin jo 30v vanhempieni erotessa! Isä löysi uuden ja hetken päästä äidilläkin oli uusi.
Itselläni oli jo oma perhe ja lapset.
Muistan sen kuin eiisen päivän, kun he se kertoivat meille aikuisille lapsilleen! Kyllä yhdessä yritimme puhua, että jos jatkaisitte, kun ei sen suurempaa ollut kuin kyllästyminen. Turhaan kuitenkin, kun vapauden hedelmää oli maisteltu!
Konkreettisempana tunsin eron, kun menimme yhteiselle mökkipaikalle ja isän paikalla verannalla seisoi uusi ja tuntematon mies!
Menin metsään itkemään....( uudet puolisoehdokkaat jäivät meille lapsille vieraiksi)
Jos minusta aikuisesta tuntui vanhempieni ero noin pahalta ja väärältä, niin miltä se tuntuu lapsista ja nuorista?
Vanhempani katuivat eroaan elämänsä loppuun asti, joten toivoisin näitä eroaan puolustavia vielä harkitsemaan asennettaan uudestaan.Vanhempien ero on aina jokaisen parin välinen asia, ei heidän lastensa. Samoin sekin, jos vanhemmat katuvat eroaan. Ja jos sinunkin vanhemmat katuivat eroaan, molemmat, niin mikä esti aloittamasta uudelleen yhdessä? Jos taas vanhempasi olisivatkin aloittaneet yhteiselon uudelleen, onnellisuus tai tyytyväisyys tähänkään päätökseen ei olisi ollut mitenkään päin varmaa. Mikä surkeinta: yhteiselo sen vuoksi, että joku muu sitä haluaa. Jokaisella on vain oma elämä.
Yleensä nämä asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin niiden odotetaan olevan. - helppo elämä
KiuKuTTaa kirjoitti:
Oletko missään vaiheessa tullut ajatelleeksi, että vanhempasikin ovat IHMISIÄ?
Eivät vain sinun ja mahdollisten sisarustesi vanhempia. He ovat olleet olemassa ihmisinä ennen kuin te olette syntyneet eivätkä ole koskaan lakanneet olemasta ensisijaisesti ihmisiä, joilla on oikeus omaankin elämään - eikä vain olemaan vanhempia sinulle, etenkin silloin kun itse jo olet ollut aikuinen.
Sinä et voi mitenkään tietää, mitä isäsi ja äitisi välillä on tapahtunut kaikkina noina vuosina. Sen lisäksi, että ovat sinun äitisi ja isäsi, he ovat myös nainen ja mies. Lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan eikä pyrkiä määräilemään heitä sen mukaan, mikä itselle parhaiten sopii. Tuskin sinä itsekään aina olet asioita tehnyt niin kuin vanhempasi ovat neuvoneet?
Oletko oikeasti sitä mieltä, että jos äitisi ja isäsi eivät ole onnellisia yhdessä lasten lennettyä pesästä, heidän pitää pysyä yhdessä, ettei aikuiset "lapsikullat" vain saa traumoja?! Sinuna häpeäisin tuollaista itsekkyyttä!!! Vanhempasi ovat kasvattaneet lapsensa kunnialla aikuisiksi, sinullakin on kaiketi ollut hyvä lapsuus kun 3-kymppisenä "erolapsena" itket pettymystäsi omaan vanhempiisi. Miksi uudet puolisoehdokkaat jäivät teille vieraiksi? Olisiko johtunut siitä, että teidän omasta itsekyydestä johtuen ette edes antaneet heille tilaisuutta lähentymiseen?
Oletko tullut ajatelleeksi, miksi vanhempasi katuivat eroaan..? Lienee osasyynä sinunkin suhtautumisesi asiaan...Joo, samaa mieltä. Osoittaa empaattisuuden puutetta nyyhkiä kolmikymppisenä vanhempien eron vuoksi. Etenkin lasten aikuistuttua, lennettyä pesästä ihminen voi keskittyä muihin rooleihin, asioihin kuin vanhempana. Oikeastaan mitä isommat lapset, sitä enemmän vanhemman rooli väistyy.
- Säälittäviä syyllist
helppo elämä kirjoitti:
Vanhempien ero on aina jokaisen parin välinen asia, ei heidän lastensa. Samoin sekin, jos vanhemmat katuvat eroaan. Ja jos sinunkin vanhemmat katuivat eroaan, molemmat, niin mikä esti aloittamasta uudelleen yhdessä? Jos taas vanhempasi olisivatkin aloittaneet yhteiselon uudelleen, onnellisuus tai tyytyväisyys tähänkään päätökseen ei olisi ollut mitenkään päin varmaa. Mikä surkeinta: yhteiselo sen vuoksi, että joku muu sitä haluaa. Jokaisella on vain oma elämä.
Yleensä nämä asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin niiden odotetaan olevan.Just niin! Sen arvasi, että kaikki eron puolustajat ja eronneet hyökkäävät...omatunto kolkuttaa!
Kyllä elämä teitäkin vielä opettaa! - vapaa11
Säälittäviä syyllist kirjoitti:
Just niin! Sen arvasi, että kaikki eron puolustajat ja eronneet hyökkäävät...omatunto kolkuttaa!
Kyllä elämä teitäkin vielä opettaa!Avioeroni oli aivan ihana, suorastaan rentouttava, vapauttava kokemus! Lasteni mielestä myös. Tämä on toteamus, ei puolustus.
- orvokki74
Säälittäviä syyllist kirjoitti:
Just niin! Sen arvasi, että kaikki eron puolustajat ja eronneet hyökkäävät...omatunto kolkuttaa!
Kyllä elämä teitäkin vielä opettaa!No eipä omaa elämääni erityisen onnelliseksi ole tehnyt se, että vanhemmat ovat pysyneet yhdessä, koska olisi häpeä erota. "Sattuneesta syystä" ei kovin usein tule heidän luonaan kyläiltyä ; jo puolessa tunnissa on kiintiö täynnä, kun ilmapiiri on nuiva ja nihkeä ja vanhemmat kyräävät toisiaan. Luultavasti sillä siunaamalla, kun ovi painuu perässäni kiinni, alkaa taas se sama vanha vääntö ja v-tuilu, jonka ilmapiirissä minä ja siskoni kasvoimme.
Elämä on tosiaan opettanut jo tässä vaiheessa sen, että väkisin ei pidä liittoa jatkaa, mutta viime kädessähän se on jokaisen oma ratkaisu. - toi sin ajattelija
Ajatelkaa lapsianne kirjoitti:
Ero on lapselle aina shokki olkoonkin minkä ikäinen hyvänsä! Tai sitten elämä kotona on ollut kaaosta päihteiden ja/ tai väkivallan vuoksi. Silloin pitäisi järkevämmän vanhemman lähteä lapsineen menemään eikä altistaa heitä tuolle.
Pientä kiistelyä ja erimielisyyttä on välillä jokaisessa parisuhteessa. Jos ei ole, niin se ei ole normaalia, kun kuitenkin kaksi ventovierasta on yhteen mennyt.
Olin jo 30v vanhempieni erotessa! Isä löysi uuden ja hetken päästä äidilläkin oli uusi.
Itselläni oli jo oma perhe ja lapset.
Muistan sen kuin eiisen päivän, kun he se kertoivat meille aikuisille lapsilleen! Kyllä yhdessä yritimme puhua, että jos jatkaisitte, kun ei sen suurempaa ollut kuin kyllästyminen. Turhaan kuitenkin, kun vapauden hedelmää oli maisteltu!
Konkreettisempana tunsin eron, kun menimme yhteiselle mökkipaikalle ja isän paikalla verannalla seisoi uusi ja tuntematon mies!
Menin metsään itkemään....( uudet puolisoehdokkaat jäivät meille lapsille vieraiksi)
Jos minusta aikuisesta tuntui vanhempieni ero noin pahalta ja väärältä, niin miltä se tuntuu lapsista ja nuorista?
Vanhempani katuivat eroaan elämänsä loppuun asti, joten toivoisin näitä eroaan puolustavia vielä harkitsemaan asennettaan uudestaan.Haiskahtaa provolta...
... Mutta valitettavasti omasta kokemuksesta voin sanoa, että noin ajattelevia "päähän potkittuja lapsi-parkoja" on keskuudessamme... - täti-monica123
Ajatelkaa lapsianne kirjoitti:
Ero on lapselle aina shokki olkoonkin minkä ikäinen hyvänsä! Tai sitten elämä kotona on ollut kaaosta päihteiden ja/ tai väkivallan vuoksi. Silloin pitäisi järkevämmän vanhemman lähteä lapsineen menemään eikä altistaa heitä tuolle.
Pientä kiistelyä ja erimielisyyttä on välillä jokaisessa parisuhteessa. Jos ei ole, niin se ei ole normaalia, kun kuitenkin kaksi ventovierasta on yhteen mennyt.
Olin jo 30v vanhempieni erotessa! Isä löysi uuden ja hetken päästä äidilläkin oli uusi.
Itselläni oli jo oma perhe ja lapset.
Muistan sen kuin eiisen päivän, kun he se kertoivat meille aikuisille lapsilleen! Kyllä yhdessä yritimme puhua, että jos jatkaisitte, kun ei sen suurempaa ollut kuin kyllästyminen. Turhaan kuitenkin, kun vapauden hedelmää oli maisteltu!
Konkreettisempana tunsin eron, kun menimme yhteiselle mökkipaikalle ja isän paikalla verannalla seisoi uusi ja tuntematon mies!
Menin metsään itkemään....( uudet puolisoehdokkaat jäivät meille lapsille vieraiksi)
Jos minusta aikuisesta tuntui vanhempieni ero noin pahalta ja väärältä, niin miltä se tuntuu lapsista ja nuorista?
Vanhempani katuivat eroaan elämänsä loppuun asti, joten toivoisin näitä eroaan puolustavia vielä harkitsemaan asennettaan uudestaan.Ala elää omaa elämääsi, anna vanhempiesi tehdä samoin. Tekivät vanhempasi mitä tahansa, sinun tehtäväsi on vain kuunnella, jos kerrotaan. Sama toisinpäin. Tottakai myötäeläminenkin olisi ihan toivottua. Ellei siihen pysty, niin suu suppuun. Jokainen tekee oman valintansa.
- Ajatelkaa lapsianne
KiuKuTTaa kirjoitti:
Oletko missään vaiheessa tullut ajatelleeksi, että vanhempasikin ovat IHMISIÄ?
Eivät vain sinun ja mahdollisten sisarustesi vanhempia. He ovat olleet olemassa ihmisinä ennen kuin te olette syntyneet eivätkä ole koskaan lakanneet olemasta ensisijaisesti ihmisiä, joilla on oikeus omaankin elämään - eikä vain olemaan vanhempia sinulle, etenkin silloin kun itse jo olet ollut aikuinen.
Sinä et voi mitenkään tietää, mitä isäsi ja äitisi välillä on tapahtunut kaikkina noina vuosina. Sen lisäksi, että ovat sinun äitisi ja isäsi, he ovat myös nainen ja mies. Lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan eikä pyrkiä määräilemään heitä sen mukaan, mikä itselle parhaiten sopii. Tuskin sinä itsekään aina olet asioita tehnyt niin kuin vanhempasi ovat neuvoneet?
Oletko oikeasti sitä mieltä, että jos äitisi ja isäsi eivät ole onnellisia yhdessä lasten lennettyä pesästä, heidän pitää pysyä yhdessä, ettei aikuiset "lapsikullat" vain saa traumoja?! Sinuna häpeäisin tuollaista itsekkyyttä!!! Vanhempasi ovat kasvattaneet lapsensa kunnialla aikuisiksi, sinullakin on kaiketi ollut hyvä lapsuus kun 3-kymppisenä "erolapsena" itket pettymystäsi omaan vanhempiisi. Miksi uudet puolisoehdokkaat jäivät teille vieraiksi? Olisiko johtunut siitä, että teidän omasta itsekyydestä johtuen ette edes antaneet heille tilaisuutta lähentymiseen?
Oletko tullut ajatelleeksi, miksi vanhempasi katuivat eroaan..? Lienee osasyynä sinunkin suhtautumisesi asiaan...Kylläpä kiukuttaa! Kommentoin tuohon kaikkitietävään tuomioosi lisäten, että meillä lapsilla oli ihana ja muistorikas lapsuus sekä nuoruus! Kukaan meistä ei ole ollut katkera vaikka sitä sinä yrität omassa vihaa sylkevässä mielentilassasi julistaa. Meillä oli tasapainoinen ja hyvä koti eikä kukaan saanut traumaa vanhempien erosta! Revi siitä!
Aloituksesta ajauduin siksi keskusteluun, kun tuli kysymys miten lapset kokevat vanhempiensa eron? Kerroin oman kokemukseni ja juuri siksi verraten, että aikuisenakin se tuntuu pahalta niin miksi ei tuntuisi lapsina ja nuorina suorastaan musertavana?
Ja näille muillekin vihaisille kommentoijille haluan kertoa että loppu hyvin kaikki hyvin! Äiti ja isä makaavat samassa haudassa sillä ensirakkaus kesti loppuun asti!! - 223344
orvokki74 kirjoitti:
No eipä omaa elämääni erityisen onnelliseksi ole tehnyt se, että vanhemmat ovat pysyneet yhdessä, koska olisi häpeä erota. "Sattuneesta syystä" ei kovin usein tule heidän luonaan kyläiltyä ; jo puolessa tunnissa on kiintiö täynnä, kun ilmapiiri on nuiva ja nihkeä ja vanhemmat kyräävät toisiaan. Luultavasti sillä siunaamalla, kun ovi painuu perässäni kiinni, alkaa taas se sama vanha vääntö ja v-tuilu, jonka ilmapiirissä minä ja siskoni kasvoimme.
Elämä on tosiaan opettanut jo tässä vaiheessa sen, että väkisin ei pidä liittoa jatkaa, mutta viime kädessähän se on jokaisen oma ratkaisu.Provo!
- orvokki74
223344 kirjoitti:
Provo!
Miksi olisi?
Harmittaa omien lapsieni puolesta tuollainen hapantunut ilmapiiri. No onneksi mieheni vanhemmat ovat yhdessä edelleen 40 vuoden jälkeen, koska haluavat olla yhdessä eivätkä siksi, että olisi häpeä erota. Kiva, kun on edes yksi mummula, jonne lapset ovat aina menneet mielellään. - kaikesta voi puhua
helppo elämä kirjoitti:
Joo, samaa mieltä. Osoittaa empaattisuuden puutetta nyyhkiä kolmikymppisenä vanhempien eron vuoksi. Etenkin lasten aikuistuttua, lennettyä pesästä ihminen voi keskittyä muihin rooleihin, asioihin kuin vanhempana. Oikeastaan mitä isommat lapset, sitä enemmän vanhemman rooli väistyy.
Kirjoittajahan kuvas vain tunteitaan.Ei muuta.Että on olemassa niin hyviä perheitä ja ero tuntuisi järkyttävältä.Hyvässä suhteessa asioista voi puhua ja kaikesta selvitä koska tuntee toisen ja että hän on hyvä.
- sitä saa mitä tilaa
Kyllä on aikuisten touhua. Miksi sitten menitte naimisiin. Mitähän on odotettavissa kun nämä tämänkin sukupolven jälkeläiset ovat aikuisia. Onko ehjiä perheitä enää olemassakaan. Petitte lapsen luottamuksen. Millä korjaatte. Aikanaan olisi ollut ajateltava.
- vapaa11
Oletko koskaan ajatellut toiselta näkökulmalta? Että lasten luottamuksen voi rikkoa ja pettää jatkamalla huonossa liitossa?
- jgfjzgf
"Miksi sitten menitte naimisiin"
Silloin joskus vuonna 1 ja 2 oli kaikki hyvin. Sitten puoliso muuttui vastakohdakseen. Toisaalta muutos on parisuhteessa aivan välttämätöntä, jotta liitto säilyisi elävänä. Usein muututaan, kumpikin ihan eri suuntiin. Ei siinä ole mitään uutta eikä ihmeellistä. Vaikka perhe asuu samassa osoitteessa, se ei tarkoita perheen olevan ehjä. Ihan kaameita tragedioita mitä syntyy, kun ihmiset eivät älyä erota. Kaiken lisäksi ajoissa.
- ullaq
Mahdollisimman lyhyesti, ottamatta kovinkaan paljon kantaa eron syihin. Ne kun ovat monta kertaa hyvinkin erilaiset vanhempien kesken. eivät vanhemmat ole tilivelvollisia lapsilleen. Riittää, kun sanoo mitä ero merkitsee lasten kannalta, ja ettei ero ole lasten syy.
- niina3
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja. Mutta palaten aloittajan kysymyksiin.
Meillä 4,5vuotiaalle selitin että hän on varmasti huomannut kuinka äiti aj isä riitelee paljon ja lapsi on nähnyt kuinka äidillä on ollut usein paha mieli ja on itkettänyt. Lapsi myönsi tietävänsä tämän. Kerroin, että äidillä ja isällä ei ole hyvä olla yhdessä. Äiti ja isä eroaa. Juttelimme siitä, mitä ero tarkoittaa ja selikin, kuinka tulemme asumaan ja mitkä kaikki asiat pysyvät ennallaan (päiväkoti, sukulaisten tapaamiset, isän näkeminen, puistoretketyms.). Lapsi totesikin että ei kaikkien tarvitse tulla toimeen kaikkien kanssa ja on ihan kiva asua tyttöporukalla (äiti ja kaksi tyttöä). Ja tärkeää oli saada tietää, että tulevaan kotiin tulee kauan odotettu kerrossänky :)
Pienille hyvin pienet ja arkiset asiat ovat merkityksellisiä. Sukulaisille lapsi kertoikin, että pian hän asuu äidin ja siskon kanssa ja heille tule kerrossänky. Myöhemmin tilanne konkretisoituu varsinaisen muuton myötä ja myöhemmin sitten vastaillaan kysymyksiin joita lapselle herää matkan varrella.- eronnut äiti minäkin
Hienosti hoidettu niina3. Paras konkreettinen esimerkki miten erosta pitää kertoa lapselle.
- kerrossängytön
eronnut äiti minäkin kirjoitti:
Hienosti hoidettu niina3. Paras konkreettinen esimerkki miten erosta pitää kertoa lapselle.
Just juu hyvä sisko-järjestö tukee ja innostaakin että noinpa oikein toimitaan kun on itsekkin toiminut samalla tavalla.
Ja noinhan puhutaan tosiaan 4,5v ja oikein porkkanana kerrossänky??!!
Sitten vielä lastenaikana näytetty sitä parisuhteen pahaa oloa itkemällä ja pahaa mieltä ja haettu oikeutusta lastenkin kannalta eroon.
pitikö se lasten aikana edes riidellä ja oikein hakemalla hakea riidankin aiheita ja nyt ei "tyttöporukalla" sitten riidellä??!! - Kauhukuva
kerrossängytön kirjoitti:
Just juu hyvä sisko-järjestö tukee ja innostaakin että noinpa oikein toimitaan kun on itsekkin toiminut samalla tavalla.
Ja noinhan puhutaan tosiaan 4,5v ja oikein porkkanana kerrossänky??!!
Sitten vielä lastenaikana näytetty sitä parisuhteen pahaa oloa itkemällä ja pahaa mieltä ja haettu oikeutusta lastenkin kannalta eroon.
pitikö se lasten aikana edes riidellä ja oikein hakemalla hakea riidankin aiheita ja nyt ei "tyttöporukalla" sitten riidellä??!!Ja seuraava askel on lesbosuhde!
Me tytöt pärjätään ja osataan maalata lapsille ihan tulevaisuudenkuva! - torey45
kerrossängytön kirjoitti:
Just juu hyvä sisko-järjestö tukee ja innostaakin että noinpa oikein toimitaan kun on itsekkin toiminut samalla tavalla.
Ja noinhan puhutaan tosiaan 4,5v ja oikein porkkanana kerrossänky??!!
Sitten vielä lastenaikana näytetty sitä parisuhteen pahaa oloa itkemällä ja pahaa mieltä ja haettu oikeutusta lastenkin kannalta eroon.
pitikö se lasten aikana edes riidellä ja oikein hakemalla hakea riidankin aiheita ja nyt ei "tyttöporukalla" sitten riidellä??!!"oikein porkkanana kerrossänky"
Tyypillistä miten halutaan ymmärtää väärin. Ei kerrossänky tuossa ollut porkkana. Jos se olisi porkkana, niin lapset houkuteltaisiin sen avulla muuttamaan/valitsemaan. Näinhän ei ole. Lapset muuttavat joka tapauksessa, ilman kerrossänkyäkin.
Aivan käsittämätöntä miten tunteita ei saisi näyttää lasten aikana. Lapset kun vaistoavat etenkin äidin tunteet, vaikka niitä kuinka yrittäisi salata.
Eroon ei tarvitse mitään oikeutusta. Pelkkä päätös riittää. Psykologiassa ihmiset jaotellaan karkeasti kahteen osaan. Niihin, jotka ratkaisevat ongelmia ja niihin, jotka keksivät niitä. Sinä kuulut jälkimmäiseen, todella vahvasti.
- itsekkäitä
Eroistahan 80% on naisten aloittamia ja alkuunpanemia.
Tuskin tässä maassa niin paljon alkoholisoituneita, pettäviä ja väkivaltaisia miehiä on.
Nyt tässäkin monessa kirjoituksessa puolustellaan milloin milläkin syyllä ja yritetään perustella ja hyväksyä ero jo lastenkin silmissä ja miten sen jo ilmoitat lapsille.
Kyllä ne on ne suht itsekkäät syyt ja itsekkäästi toimitaan naisilla kun ja oikeutusta haetaan erolle kun ne omat tunteet ovat kuolleet parisuhteessa ja halutaan katsoa sinne aidan taakse jos se ruoho olisi vihreämpää siellä.....
Ja tässä suhteessa sen naisen "ystävätkin auttaa" (koska ovat myöskin itse eronneita...) innostavat ja kannustavatkin ja kaikki yhteiskunnankin tukimuodotkin mahdollistaa sen...
Ei siinä lapset ole etusijalla vaikka kuinka väitätte.- Vanhemman mielipide
Hyvä kirjoitus! Noin minäkin asiasta ajattelen, kun olen sen nähnyt lähi-ja tuttavapiiristäni!
Mikä ihme vaivaa näitä 30-50v vuotiaita? Lapset on hankittu suht vanhana eikä niitä jaksetakaan hoitaa ja kasvattaa, puolisolta vaaditaan liikaa eikä kunnioiteta toinen toistaan. Elämä on helppoa, mutta sitä ei arvosteta!
Olemmeko kasvattaneet jälkipolvemme väärin? Itsekkäiksi oman navan tuijottajiksi...
Lapsista ei ole mitään vastuuta, erotaan ja otetaan uusi lyhyen tuttavuuden jälkeen toista tuntematta. Tehdään lapsia siihen heti ja erotaan muutaman vuoden päästä, kun ei olekaan tarpeeksi intohimoa eikä seksiä enää.
Ja jokainen puolustaa, että lapselle on ero parempi kuin riitaisat vanhemmat! Paskat sanon minä! Itsellä on tuli takapuolessa kun pitää päästä bilettämään...
Pitää saada nääs sitä lapsivapaata ja sitä saa eroamalla! Toiset eronneet yllyttävät ja maalaavat pilvilinnoja, mikä sekin on väärin.
Kysytään nelivuotiaalta haluaako vanhempansa eroavan niinkuin tuon ikäinen mitään ymmärtäisi? Tietysti haluaa kerrossängyn ja on siitä iloinen, kun äiti osaa maalata kauniin tulevaisuuden.
Toinen moka on kertoa 5-6 vuotiaalle, että rakkaus vanhempien välillä on loppu!
Voiko enempää lastaan rikkoa..?
Maailma on mennyt sekaisin! Sukulaisnaiseni 40v meni juuri kolmannen kerran naimisiin ja varmasti tekisi vielä lapsen jos ei olisi viimeisen jälkeen pistetty putkia poikki. On hypännyt jokaiseen liittoon suoraan edellisestä! - ...........
Vanhemman mielipide kirjoitti:
Hyvä kirjoitus! Noin minäkin asiasta ajattelen, kun olen sen nähnyt lähi-ja tuttavapiiristäni!
Mikä ihme vaivaa näitä 30-50v vuotiaita? Lapset on hankittu suht vanhana eikä niitä jaksetakaan hoitaa ja kasvattaa, puolisolta vaaditaan liikaa eikä kunnioiteta toinen toistaan. Elämä on helppoa, mutta sitä ei arvosteta!
Olemmeko kasvattaneet jälkipolvemme väärin? Itsekkäiksi oman navan tuijottajiksi...
Lapsista ei ole mitään vastuuta, erotaan ja otetaan uusi lyhyen tuttavuuden jälkeen toista tuntematta. Tehdään lapsia siihen heti ja erotaan muutaman vuoden päästä, kun ei olekaan tarpeeksi intohimoa eikä seksiä enää.
Ja jokainen puolustaa, että lapselle on ero parempi kuin riitaisat vanhemmat! Paskat sanon minä! Itsellä on tuli takapuolessa kun pitää päästä bilettämään...
Pitää saada nääs sitä lapsivapaata ja sitä saa eroamalla! Toiset eronneet yllyttävät ja maalaavat pilvilinnoja, mikä sekin on väärin.
Kysytään nelivuotiaalta haluaako vanhempansa eroavan niinkuin tuon ikäinen mitään ymmärtäisi? Tietysti haluaa kerrossängyn ja on siitä iloinen, kun äiti osaa maalata kauniin tulevaisuuden.
Toinen moka on kertoa 5-6 vuotiaalle, että rakkaus vanhempien välillä on loppu!
Voiko enempää lastaan rikkoa..?
Maailma on mennyt sekaisin! Sukulaisnaiseni 40v meni juuri kolmannen kerran naimisiin ja varmasti tekisi vielä lapsen jos ei olisi viimeisen jälkeen pistetty putkia poikki. On hypännyt jokaiseen liittoon suoraan edellisestä!Terve itsekkyys on parisuhteen sujumisen ja jatkumisen ehto. Molempien pitää ajatella omaakin hyvinvointia. Sitä ei kukaan muu voi tehdä omasta puolesta.
On toki helppo tuomita ja arvostella toisten suhteita, joista ei tiedä mitään. Mutta se on tyhjää hölinää. - Lasten hyvinvointi 1
........... kirjoitti:
Terve itsekkyys on parisuhteen sujumisen ja jatkumisen ehto. Molempien pitää ajatella omaakin hyvinvointia. Sitä ei kukaan muu voi tehdä omasta puolesta.
On toki helppo tuomita ja arvostella toisten suhteita, joista ei tiedä mitään. Mutta se on tyhjää hölinää.On sitä eletty ennenkin, joten kokemukset eivät ole tyhjää hölinää.....
Itsekkyys on nykyisin nuorten aikuisten vitsaus, heiltä puuttuu ns. turnauskestävyys!
Ei kestetä pienintäkään vastoinkäymistä, puhumattakaan että yritettäisiin rakentaa yhteisymmärrystä omien lastensa vuoksi.
Juu ja nyt joku puolustaa, että erotaan ettei lasten tarvitse nähdä riitoja!
1. Onko pakko lasten aikana riidellä!?
2. Jos on oikeasti liian herkästi riidanhaastaja ja tyytymätön elämäänsä niin uusioperheissä ne riidat korostuvat. (alkuhuuman jälkeen) Mihin ne vuorokotilapset silloin piiloitetaan? - eronnut äiti minäkin
Lasten hyvinvointi 1 kirjoitti:
On sitä eletty ennenkin, joten kokemukset eivät ole tyhjää hölinää.....
Itsekkyys on nykyisin nuorten aikuisten vitsaus, heiltä puuttuu ns. turnauskestävyys!
Ei kestetä pienintäkään vastoinkäymistä, puhumattakaan että yritettäisiin rakentaa yhteisymmärrystä omien lastensa vuoksi.
Juu ja nyt joku puolustaa, että erotaan ettei lasten tarvitse nähdä riitoja!
1. Onko pakko lasten aikana riidellä!?
2. Jos on oikeasti liian herkästi riidanhaastaja ja tyytymätön elämäänsä niin uusioperheissä ne riidat korostuvat. (alkuhuuman jälkeen) Mihin ne vuorokotilapset silloin piiloitetaan?"Ei kestetä pienintäkään vastoinkäymistä"
Mistä näin päättelet? Sinäkö tiedät kaikkien toisten elämästä kaiken?
Sanallista vuorovaikutusta on vain 45%. Eli tuo jäljelle jäävä 65% on sanonta vuorovaikutusta, josta pääosin muodostuu kodin ilmapiiri. Sen lapsi tuntee ja vaistoaa. Ihan ilman riitoja.
Harvat lapset asuvat "vuorokodeissa". - jgjx
"Eroistahan 80% on naisten aloittamia ja alkuunpanemia"
Mikä onni, ettei mies nykyään voi määrätä naistaan nyrkin ja hellan väliin! - dfgsdz
eronnut äiti minäkin kirjoitti:
"Ei kestetä pienintäkään vastoinkäymistä"
Mistä näin päättelet? Sinäkö tiedät kaikkien toisten elämästä kaiken?
Sanallista vuorovaikutusta on vain 45%. Eli tuo jäljelle jäävä 65% on sanonta vuorovaikutusta, josta pääosin muodostuu kodin ilmapiiri. Sen lapsi tuntee ja vaistoaa. Ihan ilman riitoja.
Harvat lapset asuvat "vuorokodeissa"."Harvat lapset asuvat "vuorokodeissa".
Näin on, koska se on lähinnä hyvätuloisten vanhempien tarjoama etuoikeus. Suurin osa on pieni tai keskituloisia. Taloudellisista syistä myös nykyajan uusperheet ovat ns. viikonloppuperheitä. Molemmat asuu viikot lapsiensa kanssa (tai yksin) ja viettävät aikaa yhdessä viikonloppuisin. - kuka tietää?
eronnut äiti minäkin kirjoitti:
"Ei kestetä pienintäkään vastoinkäymistä"
Mistä näin päättelet? Sinäkö tiedät kaikkien toisten elämästä kaiken?
Sanallista vuorovaikutusta on vain 45%. Eli tuo jäljelle jäävä 65% on sanonta vuorovaikutusta, josta pääosin muodostuu kodin ilmapiiri. Sen lapsi tuntee ja vaistoaa. Ihan ilman riitoja.
Harvat lapset asuvat "vuorokodeissa".Mistä tosiaan voi tietää millaiseksi ilkeilijäksi esim oma puoliso muuttuu vuosien saatossa vaikka olis monta kohtuullista vuotta takana.Jokaisella on oikeus lähteä!Sanoiain että arvot ja myös itsearvostus ohjaa parinvalintaa.
- älä vittuile yhtää
jgjx kirjoitti:
"Eroistahan 80% on naisten aloittamia ja alkuunpanemia"
Mikä onni, ettei mies nykyään voi määrätä naistaan nyrkin ja hellan väliin!On Ne erot myls miehen alkuunpanemia jos käytös on täyttä paskaa vaikka sen hakemuksen allekirjoittaisikin nainen.Kenekään tarvitse toisen kiusattavaksi jäädä.Sitähän sunkinlainen ihminen tekee kun vähä kenkuttaa!;)
- ei mene putkeen!
Joo ei nämä elämän kiemurat ole helppoja.
Myös meidän huushollissa ollaan ilmeisesti eroamassa. Vaimo ei kuulemma enää halua olla minun kanssa. Hänellä ei kuulemma ole uutta ukkoa (ja näin varmasti onkin), on vaan kuulemma kyllästynyt minuun. En kuulemma huomioi häntä riittävästi ja sanan kuulemma asioista vastaan. En tiedä mitä hokkuspokkus temppuja pitäisi miehenä tehdä, koska en todellakaan ole mikään narsisti tai sovinisti? En dokaa, en käy vieraissa, en hakkaa ja omasta mielestäni kohtelen puolisoa tasa-arvoisena.
Kaiken kukkaraksi vaimo meinaa pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa 500 km:n päähän ja vie luonnollisesti (ainakin omasta mielestään) kaksi lasta mennessään.
Mitä pitäisi tehdä? Olen ehdottanut terapiaa ja vaimo ei suostu siihen. Miten tämän asian kerrot lapsille, jotka ovat 3 ja 6 vuotiaita? En haluaisi erota enkä luopua lapsista. Tässä tapauksessa yhteishuoltajuus ei varmaankaan onnistu pitkän välimatkan takia.- oletko shokissa vai tyhm
Onno parisuhteenne ollut mikään rakkausparisuhde.Ei se sitä tee että et haluaa.Ole ja elä yksin jos et osaa toista parisuhdemielessä rakastaa!Tolla logiikalla sun vaimolle olisi yhtä hyvä aviomies ollut joku toinenkin kuka vaan.Anteeks mutta on siihen parisuhteeseen oltava vähän muitakin aineksia kuin että ei hakkaa??!:0
- Älä luovuta
ei mene putkeen nimimerkki.
Toivottavasti et nyt heti luovuta, vaan otapa esiin tuo lastenkin tilanne.
Pyydä vaimoasi selvittämään miksi sinne 500 kilometrin päähän pitää mennä, lapset.
Entä jos lupaisit yrittää huomioida eli kysyä hänen mielipidettään ja jospa set heti sanoisi vastaväitettä, vaan miettisit, mitä kertoo.
Lasten vuoksi tee nyt kaikkesi jos vähänkään lapsistasi välität.
Sano vaikka että sinäkin muutat sinne, jotta lapsilla on isä lähellään ja tekisin sen kyllä myös.- Ihmisoikeudet?
Nimimerkillä älä luovuta terveiset. Tekstistä päätelleen et voi olla kuin nainen.
Sanoi edellinen kirjoittaja jotakin sellaista, että että hän ei välittäisi lapsista? No ei tasan tarkkaan sanonut. Toi on taas tätä 2010 lukua, jossa miesten rooli ei ole mitään muuta kuin olla syntipukki ja elatusmaksujen hoitaja. Ei miehellä tietenkään mitään oikeuksia saa olla, eihän? Mikähän olisi reaktio jos mies sanoisi vaimolle, että tämä homma ei toimi haluan eron ja otan lapset ja muutan toiselle puolelle Suomea. No se, että kimpussa olisi heti poliisi, sosiaaliviranomaiset ja varmaan rajavartiolaitoksen ja varmaan miehenä joutuisi vielä linnaan.
Sinulle ei nimimerkki eimene putkeen toivotan voimia ja malttia asian suhteen. Jos oikeasti rakastat naista: osoita se hänelle ja mene vaikka yksin terapiaan kysymään neuvoja. Ja jos mikään ei auta, niin laita kova kovaa vastaan. Kyllä sinullakin (ainakin teoriassa) pitäisi olla jotain sanottavaa siihen mihinkä mamma lapsenne vie. Jos uhkailu jatkuu, niin haasta vaimosi käräjille ja katso kuinka käy. Ei hän sinulta ainakaan tapaamisoikeutta pysty mitenkään viemään. Kai täällä Suomessa sentään miehelläkin on ihmisoikeudet vai onko. - näin meillä
Ihmisoikeudet? kirjoitti:
Nimimerkillä älä luovuta terveiset. Tekstistä päätelleen et voi olla kuin nainen.
Sanoi edellinen kirjoittaja jotakin sellaista, että että hän ei välittäisi lapsista? No ei tasan tarkkaan sanonut. Toi on taas tätä 2010 lukua, jossa miesten rooli ei ole mitään muuta kuin olla syntipukki ja elatusmaksujen hoitaja. Ei miehellä tietenkään mitään oikeuksia saa olla, eihän? Mikähän olisi reaktio jos mies sanoisi vaimolle, että tämä homma ei toimi haluan eron ja otan lapset ja muutan toiselle puolelle Suomea. No se, että kimpussa olisi heti poliisi, sosiaaliviranomaiset ja varmaan rajavartiolaitoksen ja varmaan miehenä joutuisi vielä linnaan.
Sinulle ei nimimerkki eimene putkeen toivotan voimia ja malttia asian suhteen. Jos oikeasti rakastat naista: osoita se hänelle ja mene vaikka yksin terapiaan kysymään neuvoja. Ja jos mikään ei auta, niin laita kova kovaa vastaan. Kyllä sinullakin (ainakin teoriassa) pitäisi olla jotain sanottavaa siihen mihinkä mamma lapsenne vie. Jos uhkailu jatkuu, niin haasta vaimosi käräjille ja katso kuinka käy. Ei hän sinulta ainakaan tapaamisoikeutta pysty mitenkään viemään. Kai täällä Suomessa sentään miehelläkin on ihmisoikeudet vai onko.Lapsille olen kertonut rehellisesti missä mennään ja mitä tiedän. Pähkinänkuoressa vaimo lähti ja jätti meidät. En tieä enempää hänen toimista puolivuotta mennyt eikä paperia ole tullut. Elämme ja olemme muuta en tiedä.
- hdkaljjssj
No kerrot tietenkin lapsille kuinka paska, tylsä kusipää teidän iskä on ja alatte yhdessä vihaamaan sitä. Ei muuta kuin isukilta kaikki rahat pois ja mahdollisimman nopeasti turpeen alle ja uutta Me naiset- lehden ihanne miestä etsimään mars mars!
- Häntäheikki
Varmaan täytyy olla suht fiksu ihminen, että kykenee asiallisesti kertomaan omille lapsille, että miksi? Lähipiirissäni tuli ero-isi oli nainut joka liikkuvan helman jo vuosien ajan-lähinnä "työpaikan tyttöjä", kunnes jäi lopullisesti kiinni ja eteen tuli majan vaihto!!! Tämä "isi" kertoi ääliömäiseen tyyliinsä lapsille, että ero tuli, kun äiti ei tehnyt mitään(hoiti kodin ja neljä lasta, kävi työssä jne), mutta "isi" unohti kertoa, että ehkäpä hänellä oli jotain osuutta asiaan???No-asiat järjestyvät hiljakseen, lapset kasvavat ja äidin(myös lasten) paras kaveri vielä kymmenen vuotta eteenpäin on luultavast vouti, joka puolestaan on ex:n pahin vihollinen!!! En voi ymmärtää, miksi tehdä lapsia, kun ei ole"eväitä" heitä rakastaa, kasvattaa ja kouluttaa-kyse on lapsista ei suinkaan sinusta "merkkivaatteissa pullisteleva,vastuuntunnoton ketku"!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 636233
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap253986Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2622397Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei261940MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna261403- 951306
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel3041087Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee541050Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.77996Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..39971