Paniikki/ahdistushäiriö oireet ja miten olette sitä hoitaneet?

Voi kuule, vaikka minkälaisia oireita.
Sekava olo, epätodellinen olo, en tunne itseäni olo, pelkään tulevani hulluksi olo. Oikein, siis oikein voimakas pyörrytys. Rinnan pistely, käsien puutuminen, voimakas hikoilu, voimakas palelu.
Näitä kaikkia päivittäin jo 15 vuoden ajan! Ei niihin vaan totu millään, mutta en ole periksikään antanut. Saikulla tämän takia ollu yhteensä 2 päivää! Nekin tein töitä kotona. Silti jokainen uusi kohtaus on aina pelottava ja lamaannuttava. Mutta eipä ole multa henkeä tämä vienyt, täällä kirjoittelen!
Tsemppiä!!!

Kiitos vastauksesta.
Kuvailit oireet jotka itsekin koen. Lisään listaan tukehtumisen pelko (pala kurkussa) ruokaillessa.
Voi kun löytäisi tähän ajatukseen avun. Ajatukseen / mieleen koska tämän on pakko olla korvien välissä!
Jos voitte auttaa, niin mielelläni luen neuvoja kohtalotoverit!
Lääkkeet ssri ei minulle sovi! Testattu!
Rauhoittavat auttaa muttei paranna!
Liikuntaa/ulkoilua harrastan sopivasti!
Vitamiinit yms otan päivittäin!
Kilpparit tutkittu, kaikki kunnossa!
Toivon että joku osaisi neuvoa että mistä nämä oireet johtuvat.
Kiitos teille jotka jaksaa tukea, vertastuki antaa voimaa jaksaa eteenpäin.

Alkoi sydämen hakkaamisella esiintymistilantessa tai kun muuten joutui olla esillä. Sitten tuli mukaan vapina ruokailutilanteissa, koulussa, kaupan kassalla, kaikessa jossa joku tarkkaili. No propralilla selvisi jonkun aikaa näiden kanssa. Sitten alkoi tulla samoissa tilanteissa pyörrytystä, ajatusten jäätymistä, kuvottavaa oloa, pakokauhua, tunnetta että kontrolli pettää. Oireet laajenivat autolla ajoon, kaikenlaisiin ihmisjoukossa olemiseen, hisseihin jne. Lopulta pelkkä kauppaan lähtemisen ajattelu sai voimaan pahoin. Sanomattakin selvää, että välttelin jo lähes kaikkea ja kaikkia. Aina kun poistuin kotoani popsin propralia kuin leipää, bentsoja tai ssri-lääkkeitä en kokeillut, vaikka mielessä monesti kävi. Tottakai tilanne tuntui toivottomalta eikä valoa näkynyt oikein missään. Kaikenlaisia ajatuksia hiipi mieleen. Tilanteen kehittymiseen ensimmäisistä oireista tuohon pisteeseen meni muutama vuosi.

Tänään, muutama kuukausi myöhemmin, olin autolla kaupassa ja pyörin siellä kaikessa rauhassa ilman mitään ahdistusta ja ilman mitään lääkettä. Mitä olen tehnyt sitten tässä muutaman kuukauden aikana? En mitään muuta, kuin lopettanut alkoholin käytön kokonaan. Teinistä asti olen juonut keskimäärin kerta viikkoon tyylillä kunnon humalan. Huomasin kyllä, että krapulassa oireet lisääntyivät, mutta en tajunnut koko vaivan johtuvan alkoholista.

Joo kyllä päihteiden ja kofeiinin käyttö paniikkiin vaikuttaa, jos niitä käyttää paljon. Paniikissa ihminen on ylivarautunut/ylijännittynyt ja sen takana on joku uhka/pelko jostakin.

Kaikki mikä rauhoittaa/rentouttaa on eduksi. Jooga hengitysharjoituksella monet pääsevät hallitsemaan paniikkia. Liikunta, sos.kanssakäyminen, mukavat harrastukset ja rento elämäntyyli helpottavat paniikkia. Ruokavalio vaikuttaa myös. Rauhoittava tabletti kannattaa pitää mukana varoksi, se tuo turvallisuuden tunnetta.

Mitään hätäähän ei ole, ihminen vain kuvittelee.

Olen sairastanut paniikkihäiriötä yli 3 vuotta. Oireiden kirjo on ollut moninainen. Alussa Huimausta, sydämen tykytystä, epätodellista oloa. Voimakkaiden kohtausten aikana lisäksi käsien ja kasvojen puutumista ja tunne, että jalat lähtee alta . Julkisella paikalla syöminen on ollut koko sairauden ajan vaikeaa; yksinkertaisesti tuntuu etten pysty nielemään.

Suosittelen kokeilemaan terapiaa, itse olen siitä saanut suuren avun. Terapian vaikutukset ovat usein paremmat kuin lääkkeiden. Erityisesti silmäliiketerapia( EMDR) on auttanut minulla poistamaan ahdistusta, ja paniikkioireiden esiintymistä jännittävissä tilanteissa. On hyvä muistaa, että paniikki/ahdistuneisuushäiriön taustallahan on aina jokin syy, vaikkei sitä aina tiedostakaan. Oletko kokenut stressiä/ahdistusta ennen oireiden alkamista?

Tsemppiä jatkoon! Ikävä sairaus, mutta on voitettavissa!

Kiitos kaikille vastanneille!
Onhan tää ihan älytön kokemus aina kun iskee se paniikki / ahdistus jostain asiasta. Huomannut että jos stressaa joku asia esim. jos huomenna olisi joku "palaveri" niin sehän on sit siinä.. stressi ja jännittäminen alkaa samantien.
Tulee tutinaa, paniikkia, pakokauhua, miten saan vältettyä sen palaverin olo yms.
Eli mulla on se pelko joka rajoittaa asioita. Pelko että kohtaus tulee siinä tilanteessa.
Mulla auttaa näissä tiukoissa tilanteissa esmi. se palaveri, että menen hieman aikaisemmin paikalle. Näin saan puhe kontaktia siellä oleviin ihmisiin ja tutustua hieman rennommassa piirissä ihmisiin ennen palaverin alkua.
Näin tein tänään ennen palaverin alkua, mutta silti oli pakko aamulla turvautua 1/2 Opamox 15mg ja propral 40mg lääkkeeseen. Voin sanoa että palaveri meni loistavasti ja ei mua jännittänyt yhtään. Vissiin tässäkin auttaa tämä vanha hokema: kokemalla oppii..
Kunpa oppisi elämään ilman sitä pelkoa että saa paniikkikohtauksen tai ahdistuskohtauksen siinä tärkeässä tilanteessa..
Jännittämisestä tämä kaikki johtuu ja siitä pelosta että saa sen kohtauksen.

Ihan normaali ilmiö meillä ihmisillä. Jos kokous on esim. kerran viikossa, niin huoletta voi ottaa rauhoittavaa ennen sitä, jos sitä ajattelee tarvitsevansa.

ADHD:sta en tiedä, mut luultavasti liittyy siihen.

Eilen pukkas lievää ahdistusta pintaan. Menin 3 tunniksi ulos touhuamaan kaikenlaista. Kävin suihkussa ja söin. Tuli mukava ja rauhallinen olo ja nukuin kuin tukki. Jos oon kokopäivän sisällä, nukun tosi huonosti.

Tuli vaan mieleen, onko ulkotyöntekijöillä ahdistuksia/paniikkeja ja huonot unet, vai onko nämä etupäässä istumatyötä tekevien tauteja? Sen tiedän, et esim. urheilijoilla on harvoin ahdistus/paniikkeja.

Minulla oli tunne, että henki loppuu, rintaa puristi, huimasi ja luulin sekoavani minä hetkenä tahansa. Oireet ilmaantuivat kun seurustelin narsistin kanssa (tietenkään en sitä silloin tajunnut).
Heti kun lopetin seurustelun, loppuivat paniikkihäiriöt, yöunet ovat paljon pidemmät ja levollisemmat ja mielikin parempi.
No pääasia joka tapauksessa on se, että viimein tajusin mistä oireet johtuivat.

OHJEET PANIIKKIKOHTAUKSEN LYHENTÄMISEKSI JA JOPA EROON PÄÄSEMISEKSI:

Kun kohtaus tulee, niin kannattaa ajoissa laittaa joku tiivis koppa tai helpommalla tavalla, molemmat kädette kupiksi nenän ja suun eteen ja niin tiiviiksi, ettette hengitä muuta kuin sitä kouraan menevää samaa ilmaa. Voitte myös kävellä edestakaisin, jos se tuntuu hyvältä, mutta älkää kävelkö, jos ei tunnu.

Kannattaa ajatella esim., että kaikki on hyvin, ei mitään hätää, kohta voin paremmin. Tai keksikää joku hyvä itsenne rauhoittava lause.

Jos istutte tai makaatte, niin on erittäin tärkeää, että hengitätte palleahengitystä. Jos siihen ei ole tottunut, se voi ensin olla vähän hankalaa, mutta silti vain keskitätte ajatuksenne pallehengitykseen.

Laitan ohjeet, eli voitte harjoitella palleahengityksen etukäteen. Palleahengitys on hyvin rauhoittava ja sitä kannattaa tehdä muutenkin joka päivä istuessa, maatessa selin tai kyljellään tai seisoessa. Pallean läpi kulkee kiertäjä- eli vagushermo, joka vaikuttaa autonomiseen hermostoon myönteisesti, mutta myös koko terveyteen myönteisesti.

PALLEAHENGITYSOHJE:
Asetu istumaan tai selinmakuulle, niin että niska ja hartia ovat suorassa linjassa. Rentouta hartiat. Laita toinen käsi alavatsan tai pallean päälle ja toinen vaikka rintakehän päälle. Sulje silmät ja tunnustele vatsan liikettä, kun hengität sisään ja ulos rauhallisesti ja kevyesti. Pidä vatsa rentona ja kohdista hengitys vatsaan alas asti. Tunne sisäänhengityksellä, miten vatsa nousee käden alla. Hengitä ulos ja tarkkaile, miten vatsa laskee käden alla. Rintakehän yläosa ei liiku kuin hivenen korkeintaan.

Joskus paniikkikohtauksessa tuntuu, että happi loppuu ja silloin helposti alkaa haukkoa ilmaa tai menee ikkunaan hengittämään ulkoilmaa, MUTTA ÄLKÄÄ tehkö niin, silloin saatte vain liikaa happea elimistöönne ja tilanne pahenee, eli siksi on tärkeää hengittää joko paperipussiiin tai helpommin saatavilla oleviin käsistänne tehtyyn kuppiin, jolloin hengitätte hiilidioksihengitystä ja vähitellen saatte kehonne happi- ja hiilidioksidimäärän taas normaalille tasolle.

Tässä tärkeä linkki, miksi elämässä kannattaa mahdollisimman usein ja varsinkin stressaavissa tilanteissa ja ahdistuksen vallassa aina hengittää palleahengitystä. Kannattaa lukea, vaikka siinä selkäkivuista ja joulustressistä puhutaankin
http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/selata-selkakivut-ja-joulustressi-palleahengityksella/4615998

Kun opitte kohtauksen tullessa toimimaan noin, kuten ylempänä kerroin, saatte itsevarmuutta kun ymmärrätte, että voitte hallita ja lyhentää paniikkikohtauksen kestoa ja vähitellen paniikkikohtaukset saattavat jäädä pois kokonaan.

Jos saatte kohtauksen kaupassa, ettekä kehtaa laittaa kumpaakin kättä suunne eteen, niiin voitte laittaa esim kaulaliinan, nenäliinan tai toisen käden. Pitäkää suunne kiinni, älkää haukkoko ilmaa ja hengittäkää kevyesti nenän kautta palleahengitystä ja ajatelkaa sitä rauhoittavaa lausetta.

Omalla kohdallani kävi niin, että noilla ohjeilla paniikkikohtaukset loppuivat. Toivottavasti loppuvat kaikilta muiltakin noilla tai muilla keinoin.

Joku kirjoitti, että panikoijat ovat negatiivisia ihmisiä - ei pidä paikkaansa - toki jotkut voivat olla, mutta ei kannattaisi yleistää. Ehkä he ovat vain uupuneita opinnoista, työstä tai muusta elämäntilanteesta johtuen tms. Monia syitä on - myös niitä erilaisten aineiden vaikutuksista johtuvia. Ei kantsi tupakoida, ei valvoa, ei ryypätä, ei käyttää huumeita, piristeitä eikä kannata syödä kovin epäterveellistä ruokaa tai esim. vahvasti lisäainekyllästettyjä herkkuja/karkkeja jne.

Tsemppiä kaikille!, kyllä te vielä panikoinnin selätätte :)

mulla on sydämen tykytyksiä, hengenahdistusta, ruokaa ei pysty nielemään, kun alkaa huimaamaan, kylmä hiki, pyörtymisen tunne, lihas säryt varsinkin niskassa, unenlaatu heikko ja lyhyitä unia, palan tunne kurkussa, ärtyneisyys, pelko että sekoaa... diapamia joutuu popsimaan. atarax käytössä myös, mutta ei vaikutusta ahdistukseen.. alkaa vain väsyttämään.

Stressi laukasee. Stressi kuluttaa magnesiumia b-vitamiineja nopeasti.
http://www.oireet.fi/magnesiumin-puute.html

Ilmeisesti minulla on lievä fyysinen sairaus joka laukaisi paniikkihäiriöt.

Paniikkihäiriön oireita:

- aistiherkkyys (maku & haju)
- hartioiden pistely
- käsien pistely
- oudot tuntemukset kehossa
- outo/ahdistunut olo
- sykkeen nousu

Muilla samanlaisia? Oikeasti tämä on perseestä.

Lemoniaa! Minulla aivan samanlaisia oireita. Allekirjoitan, että perseestä on. Olen menossa vielä astmatutkimuksiin jospa se minulla laukaisi tämän paskan. Ei auta kuin päivä kerrallaan mennä.

Ahdistusta,rintakipua,kuoleman pelko,käsien tärinää,huimausta,pyörtymisen tunnetta ja yleinen tunne siitä että jotain pahaa tapahtuu. Mullakin ilmeisesti oli tää paniikki kohtaus. Tosin mulla se tulee jos joudun olemaan yksin(kai olen sit vielä jollain tapaa läheisriippuvainen?) ja stressaa. Ulos ja ihmisten läheisyyteen hakeutuminen yleensä helpottaa mulla. Ahdistukseen mulla käytössä tenox 10mg ja auttaa kohtauksen sattuessa,mutta jättää jälkeensä jotenkin epävarman ja sekavan olon.

Itselleni määrättiin arvauskeskuksessa Aspirinia. Toimii, kun ottaa välittömästi kohtauksen alkaessa ja nopeammin, kun pillerin ensin pureskelee. Sain tosin samalla reissulla krapulan, joka nyt kestänyt jo reilu 5 vuotta. En huomannut kysyä, että mistä se krapula oikein tuli, voi olla vaikka pervitiinikrapula...

Kokemukseni mukaan palleahengitysharjoitukset ja rentoutumisharjoitukset ovat elintärkeitä paniikki-ihmisille. Ulkoilu ja liikunta toimivat myös todella hyvin mielenterveysongelmiin.

En ole varma, onko itselläni paniikkihäiriö, mutta ainakin se tuntuu siltä. Oireita minulla ovat kylmä hikoilu, lihasten tärinä, huimaava olo, yleinen sekavuus, joskus saattaa tulla myös raivokohtaus samanaikaisesti ja verensokerit saattavat heitellä (raivokohtaukset tuntuvat oudolta, sillä olen muuten tosi rauhallinen) sekä hengenahdistuneisuus. Yleensä nämä tulevat ennen urheilukilpailuja, esiintymisiä yms. Olen kuitenkin myös kova jännittäjä, esimerkiksi kaupassa alkaa ahdistamaan ja päähän pyörivät ajatukset siitä mitä muut minusta ajattelevat. Mietin vain, että laukaiseeko tämä jännitys paniikkikohtauksen? Ja vaikka olenkin hirveä jännittäjä, voiko minulla silti olla myös paniikkihäiriö? Tälläisiä kohtauksia on ollut minulla jo noin 10 vuotta, ja ne häiritsevät todella paljon normaalia elämistä. Monet urheilukisat ovat menneet tälläisten kohtausten takia pieleen, samoin esiintymiset. Mitä minun pitäisi tehdä tässä tilanteessa?