Epäuskoon joutuneet lapset ja

Sitten pienimmät lapset ovat ihmeissään "miksi me ei mennä seuroihin?" ja sitte tulee nämä televisiot ja lapset on jälleen ihmeissään... Pian ne kuitenkin tottuvat siihen elämänmuutokseen... Sitte mietityttää nämä lasten koulukaverit, jotka on uskovaisia...

On toki perheitä, joiden vanhemmat on kieltänyt uskon, mutta saattavat silti toimia rauhanyhdistyksen hyväksi jossain määrin. Tai kuitenkin elävät muuten samanlaista elämää, mutta eivät usko niinkuin vanhoillislestatiolaiset. Pääasia ettei uskonsakieltäneitä perheitä syrjitä, vaan ollaan edelleen tuttavia. Yleensä näin meneekin.

"Näille aivopestyille ei merkitse mitään lastensa oma elämä ja onnellisuus omassa elämässään"

Se merkitsee hyvin paljon, ja juuri siksi heidän valintojaan on vaikea katsoa vierestä. Jos näkisi uskosta luopumisen tuoneen rauhan ja tasapainon, olisi helpompi hyväksyä lapsensa erilainen maailmankatsomus. Kun näkee lähinnä rauhattomuutta ja irrallisuutta, vanhemman sydäntä särkee. Eikä kyse ole siitä, että lapsi pelkäisi Jumalan tuomiota ja helvettiä, eihän hän edes usko moisiin, mutta kun Jumalan antama rauha puuttuu tunnolta, mitä hyvää siitä voisi seurata?

Tässä kohtaa vanhempi kääntää katseensa laajemmalle nähdäkseen, että lukuisat muut saman ratkaisun tehneet olisivat onnellisia elämässään, vaan ei: epäuskoon päätyneiden elämässä näkyy juuri se, mikä muutenkin näkyy kaikkialla ympärillämme - ongelmia, petollisuutta ja kaiken merkityksettömyyttä. Usea jo kauankin maailmassa ollut sanoo, ettei sieltä löydy mitään hyvää ja että kun on kerran saanut olla uskovainen, ei koskaan voi olla onnellinen epäuskoisena. (Käsite "epäuskoinen" häiritsi jotakuta vastaajaa: sillä tarkoitetaan ihmistä, joka ei usko Jumalaan.)

Vaikka käytät nimitystä "aivopesty", myös vanhempi on joutunut tekemään omat valintansa aikanaan. Rajalla seistessään hän on katsellut molempiin suuntiin ja tehnyt havaintoja. Maailmassa näkyy lähinnä onnettomuutta ja elämän merkityksellisyyden puuttumista, uskovaisten joukossa on sellainen onni, jota on vaikea edes ulkopuolisille selittää. Se onni ei tule ihmisestä, se on Jumalasta.

Vaikka lestadiolaisuudessa on rasitteena paljon ihmisyydestä lähtevää oppia ja hegemoniaa, ydin on kuitenkin se, mikä on luettavissa Raamatusta: ihminen ei voi pelastua omilla töillään vaan ainoastaan uskomalla Jeesuksen sovitustyöhön. Oppi on yksinkertainen.

Jos lapsi ei usko Jumalaan eikä Jeesuksen ristinkuolemaan, hän joutuu ottamaan itse vastuun kaikesta, ja syntien kantaminen yksin on raskasta. Muutenkin ajattelevaiselle on piinaavaa seurata elämän nopeaa kehitystä ympärillä, jos ei usko korkeamman voiman valvovan kaikkea.

Kulkeva näkee valon ja pimeyden, hän näkee sen kaikkialla. Vanhempi haluaisi lapsensa kulkevan tien valoisaa puolta, jossa tämä olisi paremmassa turvassa ja jonka päätepiste olisi miellyttävämpi.

ap. kirjoitti:

"Näille aivopestyille ei merkitse mitään lastensa oma elämä ja onnellisuus omassa elämässään"

Se merkitsee hyvin paljon, ja juuri siksi heidän valintojaan on vaikea katsoa vierestä. Jos näkisi uskosta luopumisen tuoneen rauhan ja tasapainon, olisi helpompi hyväksyä lapsensa erilainen maailmankatsomus. Kun näkee lähinnä rauhattomuutta ja irrallisuutta, vanhemman sydäntä särkee. Eikä kyse ole siitä, että lapsi pelkäisi Jumalan tuomiota ja helvettiä, eihän hän edes usko moisiin, mutta kun Jumalan antama rauha puuttuu tunnolta, mitä hyvää siitä voisi seurata?

Tässä kohtaa vanhempi kääntää katseensa laajemmalle nähdäkseen, että lukuisat muut saman ratkaisun tehneet olisivat onnellisia elämässään, vaan ei: epäuskoon päätyneiden elämässä näkyy juuri se, mikä muutenkin näkyy kaikkialla ympärillämme - ongelmia, petollisuutta ja kaiken merkityksettömyyttä. Usea jo kauankin maailmassa ollut sanoo, ettei sieltä löydy mitään hyvää ja että kun on kerran saanut olla uskovainen, ei koskaan voi olla onnellinen epäuskoisena. (Käsite "epäuskoinen" häiritsi jotakuta vastaajaa: sillä tarkoitetaan ihmistä, joka ei usko Jumalaan.)

Vaikka käytät nimitystä "aivopesty", myös vanhempi on joutunut tekemään omat valintansa aikanaan. Rajalla seistessään hän on katsellut molempiin suuntiin ja tehnyt havaintoja. Maailmassa näkyy lähinnä onnettomuutta ja elämän merkityksellisyyden puuttumista, uskovaisten joukossa on sellainen onni, jota on vaikea edes ulkopuolisille selittää. Se onni ei tule ihmisestä, se on Jumalasta.

Vaikka lestadiolaisuudessa on rasitteena paljon ihmisyydestä lähtevää oppia ja hegemoniaa, ydin on kuitenkin se, mikä on luettavissa Raamatusta: ihminen ei voi pelastua omilla töillään vaan ainoastaan uskomalla Jeesuksen sovitustyöhön. Oppi on yksinkertainen.

Jos lapsi ei usko Jumalaan eikä Jeesuksen ristinkuolemaan, hän joutuu ottamaan itse vastuun kaikesta, ja syntien kantaminen yksin on raskasta. Muutenkin ajattelevaiselle on piinaavaa seurata elämän nopeaa kehitystä ympärillä, jos ei usko korkeamman voiman valvovan kaikkea.

Kulkeva näkee valon ja pimeyden, hän näkee sen kaikkialla. Vanhempi haluaisi lapsensa kulkevan tien valoisaa puolta, jossa tämä olisi paremmassa turvassa ja jonka päätepiste olisi miellyttävämpi.

Lue lisää

Oletko sinä itse miettinyt mistä lähtökohdista sinä lähestyt lastesi onnellisuutta? Sinulle näyttää merkisevän aivan kaikkea se, että lapsesi uskovat samalla tavalla sinun kanssasi. Eivät he ole sinä, vaikka ovat sinun lihaa ja vertasi. He ovat yksilöitä ja omia persooniaan jokainen ja rakentavat oman elämänsä ja muodostavat omat maailmankuvansa ja elämänarvonsa itsenäisesti jos olet antanut heidän tehdä sen. Päättelen sinun kirjoituksistasi, että olet tehnyt kaikkesi sitouttaaksesi heidät omiin uskonkäsityksiisi ja koet nyt epäonnistuneesi tässä kasvatustehtävässä.

Olen minäkin uskovainen, mutta vain tavallinen ev.lut. uskovainen, vaikkakin sinun silmissäsi uskoton ja epäuskoinen. Minulla on myös jo aikuisiksi varttuneet lapset, joista jokainen on valinnut oman tiensä ja polkunsa. Olemme antaneet heille vapauden tehdä omat valintansa, toki olemme neuvoneet ja tukeneet heitä tarvittaessa. Olemme vanhempina evästäneet heitä vain olemaan rehellisiä itselleen ja muille sekä kohtelemaan muita kuin he toivoisivat itseään kohdeltavan. He jokainen ovat tehneet elämässään erilaisia valintoja, vääriä ja huonojakin valintoja, jokainen ominaisuuksiensa mukaisella tavalla. Lapsemme ovat kertoneet arvostavansa erityisen paljon sitä, että ovat saaneet tehdä omat valintansa itsenäisesti ilman painostusta mihinkään suuntaan. Itse olen sitä mieltä, että loppujen lopuksi onnellisuus ei ole mitattavissa uskonnolla eikä se ole riippuvainen uskonnosta, enemmän se on kiinni vapaudesta itse valita. Jokainen on itse oman onnensa seppä.

6+5 kirjoitti:

Oletko sinä itse miettinyt mistä lähtökohdista sinä lähestyt lastesi onnellisuutta? Sinulle näyttää merkisevän aivan kaikkea se, että lapsesi uskovat samalla tavalla sinun kanssasi. Eivät he ole sinä, vaikka ovat sinun lihaa ja vertasi. He ovat yksilöitä ja omia persooniaan jokainen ja rakentavat oman elämänsä ja muodostavat omat maailmankuvansa ja elämänarvonsa itsenäisesti jos olet antanut heidän tehdä sen. Päättelen sinun kirjoituksistasi, että olet tehnyt kaikkesi sitouttaaksesi heidät omiin uskonkäsityksiisi ja koet nyt epäonnistuneesi tässä kasvatustehtävässä.

Olen minäkin uskovainen, mutta vain tavallinen ev.lut. uskovainen, vaikkakin sinun silmissäsi uskoton ja epäuskoinen. Minulla on myös jo aikuisiksi varttuneet lapset, joista jokainen on valinnut oman tiensä ja polkunsa. Olemme antaneet heille vapauden tehdä omat valintansa, toki olemme neuvoneet ja tukeneet heitä tarvittaessa. Olemme vanhempina evästäneet heitä vain olemaan rehellisiä itselleen ja muille sekä kohtelemaan muita kuin he toivoisivat itseään kohdeltavan. He jokainen ovat tehneet elämässään erilaisia valintoja, vääriä ja huonojakin valintoja, jokainen ominaisuuksiensa mukaisella tavalla. Lapsemme ovat kertoneet arvostavansa erityisen paljon sitä, että ovat saaneet tehdä omat valintansa itsenäisesti ilman painostusta mihinkään suuntaan. Itse olen sitä mieltä, että loppujen lopuksi onnellisuus ei ole mitattavissa uskonnolla eikä se ole riippuvainen uskonnosta, enemmän se on kiinni vapaudesta itse valita. Jokainen on itse oman onnensa seppä.

Lue lisää

Olen miettinyt sitä paljon. Omat ajatukseni ja uskomukseni vaikuttavat väistämättä siihen, millaisia valintoja toivoisin lasteni tekevän. Kukaan kasvattaja ei ole vapaa tästä. Vanhempien arvomaailma on se konteksti, josta käsin lapsi tarkastelee ympäristöään.

ap. kirjoitti:

Olen miettinyt sitä paljon. Omat ajatukseni ja uskomukseni vaikuttavat väistämättä siihen, millaisia valintoja toivoisin lasteni tekevän. Kukaan kasvattaja ei ole vapaa tästä. Vanhempien arvomaailma on se konteksti, josta käsin lapsi tarkastelee ympäristöään.

Lue lisää

Hyvä on, että olet miettinyt sitä ja paljonkin. Olet oikeassa ja rehellinen kun sanot omien ajatustesi ja uskomuksesi vaikuttavan väistämättä siihen, millaisia valintoja toivoisin lasteni tekevän. Ninhän se on ja näin sen vanhempana helposti kokee.

Mutta toisaalta on viisautta ymmärtää löysätä omaa vaikuttamista ja vaikuttamisvaltaansa lapsen kasvun ja varttumisen mukaan. Tiedetään, että jo murrosiässä alkaa lapsen kehittyminen omaksi persoonakseen, ja jota oman identiteetin kehittymistä vanhempien pitää tukea, eikä pyrkiä muuttamaan sitä. Toisaalta ymmärrän kertomasi surun tunteet kun ajattelelen, kuinka konaisvaltaiseen mielenhallintaan vanhoillislestadiolaisuudessa opetuksessa pyritään ja myös tehdään. Aivopesu on voimakas sana, mutta jos itsekin yrität miettiä näitä SRK-kristillisiä kasvatusmetodeja objektiivisesti, sitähän se juuri on.

6+5 kirjoitti:

Hyvä on, että olet miettinyt sitä ja paljonkin. Olet oikeassa ja rehellinen kun sanot omien ajatustesi ja uskomuksesi vaikuttavan väistämättä siihen, millaisia valintoja toivoisin lasteni tekevän. Ninhän se on ja näin sen vanhempana helposti kokee.

Mutta toisaalta on viisautta ymmärtää löysätä omaa vaikuttamista ja vaikuttamisvaltaansa lapsen kasvun ja varttumisen mukaan. Tiedetään, että jo murrosiässä alkaa lapsen kehittyminen omaksi persoonakseen, ja jota oman identiteetin kehittymistä vanhempien pitää tukea, eikä pyrkiä muuttamaan sitä. Toisaalta ymmärrän kertomasi surun tunteet kun ajattelelen, kuinka konaisvaltaiseen mielenhallintaan vanhoillislestadiolaisuudessa opetuksessa pyritään ja myös tehdään. Aivopesu on voimakas sana, mutta jos itsekin yrität miettiä näitä SRK-kristillisiä kasvatusmetodeja objektiivisesti, sitähän se juuri on.

Lue lisää

Oh, tuli kirjoitusvihreitä, mut ohita ne.

6+5 kirjoitti:

Hyvä on, että olet miettinyt sitä ja paljonkin. Olet oikeassa ja rehellinen kun sanot omien ajatustesi ja uskomuksesi vaikuttavan väistämättä siihen, millaisia valintoja toivoisin lasteni tekevän. Ninhän se on ja näin sen vanhempana helposti kokee.

Mutta toisaalta on viisautta ymmärtää löysätä omaa vaikuttamista ja vaikuttamisvaltaansa lapsen kasvun ja varttumisen mukaan. Tiedetään, että jo murrosiässä alkaa lapsen kehittyminen omaksi persoonakseen, ja jota oman identiteetin kehittymistä vanhempien pitää tukea, eikä pyrkiä muuttamaan sitä. Toisaalta ymmärrän kertomasi surun tunteet kun ajattelelen, kuinka konaisvaltaiseen mielenhallintaan vanhoillislestadiolaisuudessa opetuksessa pyritään ja myös tehdään. Aivopesu on voimakas sana, mutta jos itsekin yrität miettiä näitä SRK-kristillisiä kasvatusmetodeja objektiivisesti, sitähän se juuri on.

Lue lisää

Ei vanhemmalla ole kykyä eikä valtuuksia pitää ajattelukykyistä lastaan kiinni sellaisessa, mitä tämä ei tunne omakseen. Lapsella on oikeus omiin valintoihinsa ja omien näkemystensä muodostamiseen. Sen myös vanhempi tajuaa rationaalisesti ja hyväksyy, mutta emotionaalisesti kokonaisuus on paljon monimutkaisempi, sillä siihen liittyy monen tasoisia ajatusrakennelmia ja tunteita. Sille ei voi mitään, että lapsensa puolesta tuntee surua, kun näkee tämän olevan hukassa ja onneton. Pelko ja huoli lapsen puolesta eivät väisty, vaikka järjellisesti ymmärtääkin tämän elävän omaa elämäänsä.

ap. kirjoitti:

Ei vanhemmalla ole kykyä eikä valtuuksia pitää ajattelukykyistä lastaan kiinni sellaisessa, mitä tämä ei tunne omakseen. Lapsella on oikeus omiin valintoihinsa ja omien näkemystensä muodostamiseen. Sen myös vanhempi tajuaa rationaalisesti ja hyväksyy, mutta emotionaalisesti kokonaisuus on paljon monimutkaisempi, sillä siihen liittyy monen tasoisia ajatusrakennelmia ja tunteita. Sille ei voi mitään, että lapsensa puolesta tuntee surua, kun näkee tämän olevan hukassa ja onneton. Pelko ja huoli lapsen puolesta eivät väisty, vaikka järjellisesti ymmärtääkin tämän elävän omaa elämäänsä.

Lue lisää

Viisaasti kirjoitit, ap, kiitos! Luulen ymmärtäväni sinun tunteesi. Mutta yritä kuitenkin vapautua kaikista syyllisyydentunteistasi. Uskon sinun tehneen kaiken niin hyvin kuin olet osannut. Aivan niinkuin minäkin olen yrittänyt osaltani tehdä. Mutta tosiasia lienee, että vanhemmuuteenkin kasvetaan vasta lasten myötä ja usein on myös niin, että lapset kasvattavat meitä yhtä paljon kuin me yritämme kasvattaa heitä.

ap. kirjoitti:

"Näille aivopestyille ei merkitse mitään lastensa oma elämä ja onnellisuus omassa elämässään"

Se merkitsee hyvin paljon, ja juuri siksi heidän valintojaan on vaikea katsoa vierestä. Jos näkisi uskosta luopumisen tuoneen rauhan ja tasapainon, olisi helpompi hyväksyä lapsensa erilainen maailmankatsomus. Kun näkee lähinnä rauhattomuutta ja irrallisuutta, vanhemman sydäntä särkee. Eikä kyse ole siitä, että lapsi pelkäisi Jumalan tuomiota ja helvettiä, eihän hän edes usko moisiin, mutta kun Jumalan antama rauha puuttuu tunnolta, mitä hyvää siitä voisi seurata?

Tässä kohtaa vanhempi kääntää katseensa laajemmalle nähdäkseen, että lukuisat muut saman ratkaisun tehneet olisivat onnellisia elämässään, vaan ei: epäuskoon päätyneiden elämässä näkyy juuri se, mikä muutenkin näkyy kaikkialla ympärillämme - ongelmia, petollisuutta ja kaiken merkityksettömyyttä. Usea jo kauankin maailmassa ollut sanoo, ettei sieltä löydy mitään hyvää ja että kun on kerran saanut olla uskovainen, ei koskaan voi olla onnellinen epäuskoisena. (Käsite "epäuskoinen" häiritsi jotakuta vastaajaa: sillä tarkoitetaan ihmistä, joka ei usko Jumalaan.)

Vaikka käytät nimitystä "aivopesty", myös vanhempi on joutunut tekemään omat valintansa aikanaan. Rajalla seistessään hän on katsellut molempiin suuntiin ja tehnyt havaintoja. Maailmassa näkyy lähinnä onnettomuutta ja elämän merkityksellisyyden puuttumista, uskovaisten joukossa on sellainen onni, jota on vaikea edes ulkopuolisille selittää. Se onni ei tule ihmisestä, se on Jumalasta.

Vaikka lestadiolaisuudessa on rasitteena paljon ihmisyydestä lähtevää oppia ja hegemoniaa, ydin on kuitenkin se, mikä on luettavissa Raamatusta: ihminen ei voi pelastua omilla töillään vaan ainoastaan uskomalla Jeesuksen sovitustyöhön. Oppi on yksinkertainen.

Jos lapsi ei usko Jumalaan eikä Jeesuksen ristinkuolemaan, hän joutuu ottamaan itse vastuun kaikesta, ja syntien kantaminen yksin on raskasta. Muutenkin ajattelevaiselle on piinaavaa seurata elämän nopeaa kehitystä ympärillä, jos ei usko korkeamman voiman valvovan kaikkea.

Kulkeva näkee valon ja pimeyden, hän näkee sen kaikkialla. Vanhempi haluaisi lapsensa kulkevan tien valoisaa puolta, jossa tämä olisi paremmassa turvassa ja jonka päätepiste olisi miellyttävämpi.

Lue lisää

Olipa hämmentävää lukea aloittajan viestejä. Yritän tulkita hänen ajatteluaan hieman.

Aloittaja ajattelee, että vain vl-ihmiset ovat oikeassa, vain he pääsevät iankaikkiseen hyvään elämään. Muut joutuvat kadotukseen. Lisäksi hän ajattelee, että vl-yhteisön ulkopuolella vallitsee hämmennystä, tarkoituksettomuutta, ahdistusta tms. negatiivista. Tuollainen ajattelu on ymmärrettävää, koska niinhän on, että ihminen luo oman todellisuutensa, katselee maailmaa omasta näkövinkkelistään, omista kokemuksistaan käsin. Aloittaja on muodostanut vl-liikkeen ulkopuolisesta maailmasta kuvan, jossa se näyttäytyy pelottavana paikkana, jossa kukaan ei ole onnellinen, ei varsinkaan entinen vl, joka aloittajan mielestä on saanut kokea todellista onnea vl-yhteisössä.

Haluan kertoa aloittajalle, että hän on mitä todennäköisemmin ajattelussaan ja havainnoissaan vl-yhteisön ulkopuolisesta elämästä aivan väärässä. Olen itse entinen vl. Olin vl-aikana tosi ahdistunut, en kokenut liikettä itselleni sopivaksi. Kun lähdin liikkeestä, aloin toteuttaa sellaista elämää, joka on minulle sopivaa. Tottakai ensi hetket vl-yhteisön ulkopuolella hämmensivät, koska suuri osa ihmissuhteista jäi vl-yhteisöön. Myös ajankäyttöön seurat ym. vl-toiminta oli kuulunut olennaisesti. Näiden kaikkien tilalle aloin rakentaa uutta. Elämän uudelleen rakentaminen ei käynyt sormia napsauttamalla. Mutta pikkuhiljaa uusi elämä rakentui. Olen luonteeltani tiedonhaluinen optimisti. Sukelsin tiedon maailmoihin, hankin uusia harrastuksia. Löysin autonomian. Tajusin, että olen itse vastuussa onnellisuudesta elämässäni. Minulla on vapaus ja vastuu vaeltaa tässä kauniissa maailmassa niin, että teen hyviä tekoja itselleni ja muille. Elämäni tarkoitusta voisi kuvailla siten, että pyrin jättämään tämän maailman taakseni omalta osaltani hieman parempana.

Hieman tosiaan epäilen aloittajan näkemystä siitä, että vl-yhteisön jättäneet olisivat nyt onnettomia. Ehkä aloittaja haluaa nähdä niin, koska hän haluaa, että kukaan ei olisi onnellinen ex-vl:nä. Itse uskon, että kun henkilö on tehnyt niinkin suuren päätöksen, että on jättänyt yhteisön, johon on kasvanut, niin syyt ovat olleet painavat. Luultavasti ex-vl on kulkenut kohti sitä ihmistä, joka hänestä pitääkin tulla. Uskon kyllä, että muutamat vuodet vl-yhteisöstä lähdön jälkeen voivat olla hankalia, koska elämässä on niin paljon uutta ja rakennettavaa, mutta vuosien kuluttua oma elämä asettuu hyvään uomaan.

Ja vielä, jokaisen vl-yhteisössäkin pitäisi tajuta, että jostakin yhteisöstä lähteminen on todella suuri henkinen voimanponnistus jokaiselle lähtijälle. Vl-ihmisten pitäisi tukea lähtijöitä, ei hyljeksiä tai arvostella.

Väkisellä kun yritetään tehdä lapsesta uskovaista, tulokset on nähtävissä, ei onnistunut ainakaan minun

Avarakatseisuus on positiivinen piirre ihmisessä.Tässä huomaa, että lapsilla oli tarve olla yhteydessä järjestöön,joka liippaa uskonasioihin.Vapaakirkko tuntui omalta suunnalta ja lapsillasi on varmaan hyvä olo itse valitsemassa järjestössä.
Näin se menee,että nuoret tekevät omat ratkaisunsa.

omahyväistä äitiä tuolta Kuusamon kairoilta.

Lapsesi eivät jättäneet uskoa jättäessään vl-lahkon, he löysivät sen tilalle paljon aidomman ja rehellisemmän uskon, koska vl-lahko on niin harhainen opeissaan, ettei se anna jäsenilleen muuta kuin pelottelua ja uhkailua armon sijaan.

Mutta mikään tuollainen ns. vapaakirkko ei millään voi olla oikea. he eivät ole edes kirkkomme jäseniä... ja kun puuttuu Pyhä Henki niin Kristus ei heitä tunne.

Se on tosi,että vl-liike tähtää riippuvaiseksi liikkeeseen.
Kun löytää sopivan/ sopivia ihmisiä, jotka avaavat silmät,se on pelastus tuosta riippuvaisuudesta.

"Vl lapsi on vahvasti puolinainen normaalisti elävässä yhteiskunnassa."

Elävätkö täydemmin yhteiskunnassa ne, jotka eivät usko lainkaan Jumalaan tai jotka pyrkivät olemaan kaikessa itseohjautuvia ja valmiista ajatusmalleista vapaita? En kiistä, etteikö tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä olisi myös uskonnottomissa, jos he kykenevät rakentamaan oman arvomaailmansa sekä löytämään elämälleen merkityksen tässä ajassa. Tuonpuoleisuuteen liittyvät kysymykset eivät heitä ahdistane. Aika moni elää kuitenkin arvotyhjiössä ja päämärättömyydessä. Muutenkin paha olo ja tuskaisuus tuntuu vyöryvän vastaan, kun seuraa Jumalan kieltäjien elämää. Tämä on subjektiivinen havaintoni, jonka tuntuvat jakavan monet aivan toisenlaisen valinnan tehneet.

Jälleen tullaan siihen lähtökohtaan, että vanhempi haluaisi lapselleen turvallisuuden tunnetta ja toivoa jostain tätä aikaa paremmasta. Tässä ei ole kyse pelottelusta vaan turvasta, jonka haluaisi lapselleen antaa: Vaikka mitä lapseni kohtaisit maailmassa ja vaikka mihin pahaan joutuisit, Jumala ei sinua hylkää, ellet itse käännä selkääsi hänelle. Vaikka elämäsi täällä olisi kuinka kurjaa, taivaassa kaikki on paremmin.

ap. kirjoitti:

"Vl lapsi on vahvasti puolinainen normaalisti elävässä yhteiskunnassa."

Elävätkö täydemmin yhteiskunnassa ne, jotka eivät usko lainkaan Jumalaan tai jotka pyrkivät olemaan kaikessa itseohjautuvia ja valmiista ajatusmalleista vapaita? En kiistä, etteikö tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä olisi myös uskonnottomissa, jos he kykenevät rakentamaan oman arvomaailmansa sekä löytämään elämälleen merkityksen tässä ajassa. Tuonpuoleisuuteen liittyvät kysymykset eivät heitä ahdistane. Aika moni elää kuitenkin arvotyhjiössä ja päämärättömyydessä. Muutenkin paha olo ja tuskaisuus tuntuu vyöryvän vastaan, kun seuraa Jumalan kieltäjien elämää. Tämä on subjektiivinen havaintoni, jonka tuntuvat jakavan monet aivan toisenlaisen valinnan tehneet.

Jälleen tullaan siihen lähtökohtaan, että vanhempi haluaisi lapselleen turvallisuuden tunnetta ja toivoa jostain tätä aikaa paremmasta. Tässä ei ole kyse pelottelusta vaan turvasta, jonka haluaisi lapselleen antaa: Vaikka mitä lapseni kohtaisit maailmassa ja vaikka mihin pahaan joutuisit, Jumala ei sinua hylkää, ellet itse käännä selkääsi hänelle. Vaikka elämäsi täällä olisi kuinka kurjaa, taivaassa kaikki on paremmin.

Lue lisää

Olen vl-perheessä kasvanut ateisti. En ole lainkaan uskonnollinen ihminen, en ole ollut koskaan.

Olin todella ahdistunut ja masentunut vl-liikkeen piirissä sosiaalisista syistä pakotettuna eläessäni. Jouduin jatkuvasti olemaan varuillani, koska tiesin vl-liikkeen puhuttelu- ja hoitokokouskäytännöt varsin hyvin. Jouduin elämään sellaisten vl-normien mukaan, joita oikeasti halveksin. En missään tapauksessa halunnut elää vl-elämää saati että olisin tuntenut jotain turvallisuutta vl-liikkeen piirissä. Keneenkään vl-uskoiseen ei voinut luottaa, jos ei ajatellut asioista täsmälleen samalla tavalla kuin he.

On paljon mahdollista, että jos olisin jäänyt vl-liikkeeseen, makaisin täysin masentuneena sängynpohjalla tai olisin yrittänyt itsemurhaa.

Vl-liikkeen ikeestä päästyäni olin ajoittain jopa euforisen onnellinen. Nyt elän omanlaistani elämää. En tarvitse valmiiksi pureskeltuja ajatusmalleja, tai mitään ideologioita tai uskontoja elääkseni tasapainoista ja syvästi tyydyttävää elämää.

Olet aloittaja väärässä siinä, että ajattelet - kuten vl-liikkeessä aivopestään ajattelemaan - että vl-liikkeen ulkopuolella ei voi olla onnellinen tai että ihmiset ovat pahoja. Pikemminkin päin vastoin: vl-liikkeen ulkopuolella ihmiset ovat ystävällisiä eivätkä tuomitse tai vaadi elämään minkään valmiin muotin mukaan. Ystävyys on aitoa, ei vl-sisaruutta tai -veljeyttä, jossa saa olla varuillaan, ettei sano mitään vl-liikkeen oppien vastaista.

Kuten Papsuvati kirjoittaa, olen kuitenkin vl-liikkeen traumatisoima. Olen pahoillani siitä, että minut pakotettiin seuroihin, enkä saanut elää tavallista suomalaista lapsuutta. Vanhempien ehdollinen rakkaus traumatisoi.

Lueskelin hel.vettitekstejäsi tuolta ylempää, ja minusta ne kuulostavat todella sairailta ja harhaisilta. Miten joku voi uskoa tuommoista?

Oletko muuten aloittaja tullut ajatelleeksi, että lapsesi ahdistuvat sinun uskostasi? Että sinä ja heidän silmissään harhaiset uskonkäsityksesi saattavat olla se asia, joka tekee heille pahan olon?

6+11 kirjoitti:

Olen vl-perheessä kasvanut ateisti. En ole lainkaan uskonnollinen ihminen, en ole ollut koskaan.

Olin todella ahdistunut ja masentunut vl-liikkeen piirissä sosiaalisista syistä pakotettuna eläessäni. Jouduin jatkuvasti olemaan varuillani, koska tiesin vl-liikkeen puhuttelu- ja hoitokokouskäytännöt varsin hyvin. Jouduin elämään sellaisten vl-normien mukaan, joita oikeasti halveksin. En missään tapauksessa halunnut elää vl-elämää saati että olisin tuntenut jotain turvallisuutta vl-liikkeen piirissä. Keneenkään vl-uskoiseen ei voinut luottaa, jos ei ajatellut asioista täsmälleen samalla tavalla kuin he.

On paljon mahdollista, että jos olisin jäänyt vl-liikkeeseen, makaisin täysin masentuneena sängynpohjalla tai olisin yrittänyt itsemurhaa.

Vl-liikkeen ikeestä päästyäni olin ajoittain jopa euforisen onnellinen. Nyt elän omanlaistani elämää. En tarvitse valmiiksi pureskeltuja ajatusmalleja, tai mitään ideologioita tai uskontoja elääkseni tasapainoista ja syvästi tyydyttävää elämää.

Olet aloittaja väärässä siinä, että ajattelet - kuten vl-liikkeessä aivopestään ajattelemaan - että vl-liikkeen ulkopuolella ei voi olla onnellinen tai että ihmiset ovat pahoja. Pikemminkin päin vastoin: vl-liikkeen ulkopuolella ihmiset ovat ystävällisiä eivätkä tuomitse tai vaadi elämään minkään valmiin muotin mukaan. Ystävyys on aitoa, ei vl-sisaruutta tai -veljeyttä, jossa saa olla varuillaan, ettei sano mitään vl-liikkeen oppien vastaista.

Kuten Papsuvati kirjoittaa, olen kuitenkin vl-liikkeen traumatisoima. Olen pahoillani siitä, että minut pakotettiin seuroihin, enkä saanut elää tavallista suomalaista lapsuutta. Vanhempien ehdollinen rakkaus traumatisoi.

Lueskelin hel.vettitekstejäsi tuolta ylempää, ja minusta ne kuulostavat todella sairailta ja harhaisilta. Miten joku voi uskoa tuommoista?

Oletko muuten aloittaja tullut ajatelleeksi, että lapsesi ahdistuvat sinun uskostasi? Että sinä ja heidän silmissään harhaiset uskonkäsityksesi saattavat olla se asia, joka tekee heille pahan olon?

Lue lisää

sairastuttaa rivijäsenensä ehdollistuttamalla ns. "oikean uskon" mitä moninaisimmilla syntilistoilla. Ja nuo listat ovat vain ihmisten laatimia ehtoja, jotta voi "uskoa oikeasti." Totuushan on, että vl-lahko - ei herätysliike - on nokkamiestensä vallankäytön väline.

Siellä halvaannutetaan oman järjen käyttö ja ajattelu jo vauva-ajasta lähtien - pitää "hyväksyä" SRK:n säännöt ja harhaisten vl-maallikkosaarnaajien omat tulkinnat uskosta ja Raamatusta.

Olette todellisia fariseuksia ja tekopyhiä sekä toisten ihmisten tuomareita.

Jos irtautuu vl-lahkosta, niin se ei ole sama kuin että lakkaa uskomasta. Sen jälkeen ihminen ei todellakaan ole mikään EPÄUSKOINEN, vaan voi löytää aidon ja rehellisen uskon, jossa ei kytätä ja vahdita sinun tekemisiäsi.

Nimimerkki "6 11" kirjoittaa rehellisesti siitä, miten on elämä muuttunut aivan toisenlaiseksi, kun uskalsi jättää tuon harhaisen lahkon.

Ihminen saa uuden mahdollisuuden elää aivan normaalia elämää ja pysyä mieleltään terveenä.

"Jo paljon erilaisia elämänkohtaloita nähneenä ja itsekkin elämää kokeneena koen, että omistan jotain äärettömän kallista ja arvokasta, ehkäpä arvokkainta tässä elämässä, eli omantunnonrauhan."

Hyvä että sinä voit hyvin noiden juttujen kanssa.

Itse taas ymmärsin aikuistuessani, että minuun oli vl-opetuksella istutettu väärä ja suuorastaan sairastuttava ajattelutapa omasta syyllisyydestäni. Se johti koko sisäisen maailmani kieroontumiseen ja sen korjaamisessa on tarivttu ammattiapua. Olen selviytynyt takaisin työkykyiseksi, mutta en ikimaailmassa kasvata omiin lapsiini samaa sairasta rakennelmaa.

hyvin kirjjoitit. Ihan samat fiilikset täällä.

Niin halusin vielä muistuttaa ihmisiä siitä että eräässä ihan tvssä asti esiintyneen perheen tyttäret harrastivat haureutta kanssani. Toinen heistä halusi tulla kopeloiduksi toimestani ja toinen kertoi myöhemmin olleensa valmis pettämään poikaystäväänsä kanssani. En nyt nimiä tietenkään mainitse siksi ettei edellistä ehkä turhankin suoraa kommenttia säilytetty niin kokeilen että jos tämä tärkeä ilmoitus annettaisiin olla.

up

Uskotko myös yhtä vahvasti joulupukkiin?

"Alempaan kastiin", aika yleistys nyt tuo oli Sinulta. Toki "uskonsa kieltämistä" on sekin, että alkaa käydä muissa kr. suunnissa. Se on VL-katsannossa yhtä paha asia kuin jos kääntyisi muslimiksi, hinduksi tai ateistiksi. Evankelisella ja hindulla on VL-enemmistön mielestä tasan sama loppusijoituspaikka. Se on kadotus.

Misä sai voitelun?

VL-enemmistön mielestä asia ei mene näin. On siis ihan sama onko ei-VL hindulainen, budhalainen, muslimi tai kansanlähetysläinen. Kaikki henvetin omia.

Mene hyvä ihminen! Mene vaikka myöhässä ja lähde viimeisen laulun aikaan, mutta mene toki! :)

Olet varmaankin jäänyt "vaiheeseen", kuten eräs palstan aktiivi sanoisi. ;-)