William Lahtinen

seurat Titanickilla

Sadattuhannet suomalaiset muuttivat paremman leivän toivossa Amerikkaan 1800 – 1900-lukujen vaihteessa. Siirtolaisissa oli iso joukko myös lestadiolaiskristittyjä.

Yksi heistä oli viitasaarelainen William Lahtinen (s. 1876), joka matkusti Amerikkaan vuonna 1903. Uudella mantereella hän avioitui suomalaistaustaisen Anna Silfenin (s.1880) kanssa vuonna 1904 ja vuotta myöhemmin aloitti työnsä Cokaton seurakunnan maallikkopuhujana.
Vaimonsa ja 4-vuotiaan adoptiotyttärensä Martha Agnesin kanssa William Lahtinen tuli Suomeen vuonna 1912. Kotimaassa hän saarnasi useilla paikkakunnilla. Kemissä oleminen jäi kuitenkin tarkoitettua pitemmäksi, kun Martha-tytär sairastui ja kuoli. Lopulta Lahtiset lähtivät paluumatkalle Kemistä Hankoon, Hangosta höyrylaivalla Englannin Southamptoniin ja lopulta Titanic-laivalla kohti New Yorkia lopullisena määränpäänä Minnesotan Cokato. Liput Titanicin kakkosluokassa maksoivat heille 440 markkaa (1440 euroa) hengeltä.
Mukana matkalla oli myös Lahtisten sukulaistyttö, 18-vuotias Lyyli Silv´en. Hän oli lähtenyt Lahtisten mukaan Torniosta tarkoituksenaan auttaa pariskuntaa uuden kodin rakennustöissä. Matka sai kuitenkin ei-toivotun käänteen, kun laiva törmäsi jäävuoreen. Matkaseurue kohtasi toisensa kannella pelastusveneiden luona. Miehistö tarjosi Anna Lahtiselle paikkaa pelastusveneestä. Hän ei kuitenkaan halunnut jättää miestään, vaan luovutti paikkansa neiti Silv´enille. Kun Silv´en jätti jäähyväisiään Lahtisille, nämä lausuivat yhdestä suusta: ”Usko, että sinun syntisi tulevat anteeksi annetuiksi.” Silv´en nousi veneeseen ja näki setänsä jäävän laivan kannelle rauhallisena polttamaan sikariaan.
Laivan vajotessa rouva Lahtinen hyppäsi miehensä kaulaan, ja molemmat hukkuivat. Heidän ruumiitaan ei löydetty.

Laivasta pelastunut Lyyli Silv´en kertoi myöhemmin: ”Koko matkan olin ajatellut, että tämä olisi matka iankaikkisuuteen. Erityisesti tämä pysyi mielessä sen vuoksi, että setäni, pastori Lahtinen ja hänen vaimonsa olivat siitä puhuneet.” Haaksirikosta pelastuneet kertoivat myös, että William Lahtinen saarnasi koko ajan laivan upotessa. Hän oli seissyt laivan kannella matkatoveriensa ympäröimänä ja julistanut Jumalan pojan kuolemaa ja syntien anteeksiantamusta. ”Evankeliumin leipä” oli kuuleville kelvannut.

21

1210

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • William Lahtinen

      Titanic törmäsi neitsytmatkallaan 15. huhtikuuta 1912 jäävuoreen Pohjois-Atlantilla ja upposi vieden mukanaan noin 1500 matkustajaa.
      Atlantin merellä 10/4 1912

      Armo, laupeus ja rauha kasvakoon ja lisääntyköön Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
      Rakas veli. Saan täten tervehtää veljeä sydämen rakkaudella. Usein olen muistanut sitä aikaa, kun olin kanssanne juhlaa pitämässä. Ne olivat jäähyväishetkiä, kun iankaikkinen rakastaja virvoitti sielujamme evankeliuminsa kautta. Oi veli rakas, kuinka taas on rintani kuivunut, ei ole muuta kuin hieno kaipaus ja muisto niistä kalliista hetkistä, joita olen ja olemme saaneet viettää. Vaan sellainen usko minulla on, että ei ole vielä rakkaus jäähtynyt Yljän sydämestä, koskapa hän lähetti Patmos-luodon erakon kautta terveisiä, että: O jospa sinä kylmä tai palava olisit. Ja yljän rakkauden lämpimästä se on aina morsiamenkin sydän virvoitetuksi tullut, eikä omastaan; sillä me saamme rakkaani uskossa käydä armopöytään katsellen kuinka rakastajan sydän on avattu tähtemme Golgatalla. Siellä ovat auenneet armolähteet korven matkailijoille, eikä ole kaikessa tuskassa ja vaivassa väsynyt tämä sankari, vaan että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä ja tulee ravituksi. Sille rakkaudelle ei löydy vertaa. Sen tähden minäkin heikko matkailija vetoon siihen sammumattomaan rakkauteen näinkin kylmistä tuntemisista. Ja uskon, että pian lämpenee rintani, kun Yljän kasvot näkyvät; ei ole enää mitään verhoja edessä. Ole turvattu rakas veli, ja kaikki Jumalan lapset saavat olla turvattuina; ja kaikkein tuntemisten vaiheilla ajattelen arvoasi ja kalleuttasi, että olet kelvollinen karitsan häihin.
      Tervehdä kaikkia rakkaita Kemissä; te jäitte unohtumattomaan muistoon
      Yst: W. Lahtinen
      Ps. Pastori Wilhelm Lahtinen kirjoitti tämän viimeisen kirjeensä Titanicilta 10.4.1912. Laiva upposi 15.4.1912

      Lähdeviittaus: Siionin Lähetyslehti nro.9 2010

      • Taivaan kotiin!

        Rev William Lahtinen, 30, was probably born in Viitasaari, central Finland. He was married to Anna and in 1912 they both travelled to Finland to help a friend, Lyyli Silv�n who wished to emigrate.

        William and Anna boarded the Titanic at Southampton. They were returning, with Miss Sylvan to the home they were building in Minneapolis, MN.

        After the Titanic collided with an iceberg, Anna had initially boarded a lifeboat, but decided that she wanted to stay with her husband. Miss Silven, however, got in a boat and was rescued. She later told that Anna Lahtinen had looked very nervous, while William had calmly smoked a cigar. Neither of their bodies were found.

        The Mansion House Titanic Relief fund records show that in 1914 William's widowed mother, Fredrika Peura a crofter from Viitasaari, Finland received �50 in assistance.


      • Ikuiseen elämään!
        Taivaan kotiin! kirjoitti:

        Rev William Lahtinen, 30, was probably born in Viitasaari, central Finland. He was married to Anna and in 1912 they both travelled to Finland to help a friend, Lyyli Silv�n who wished to emigrate.

        William and Anna boarded the Titanic at Southampton. They were returning, with Miss Sylvan to the home they were building in Minneapolis, MN.

        After the Titanic collided with an iceberg, Anna had initially boarded a lifeboat, but decided that she wanted to stay with her husband. Miss Silven, however, got in a boat and was rescued. She later told that Anna Lahtinen had looked very nervous, while William had calmly smoked a cigar. Neither of their bodies were found.

        The Mansion House Titanic Relief fund records show that in 1914 William's widowed mother, Fredrika Peura a crofter from Viitasaari, Finland received �50 in assistance.

        Anna ja William Lahtinen

        Anna Hämäläinen kertoi myöhemmin, että monet naiset kieltäytyivät pelastusvenepaikasta. He halusivat jäädä aviomiestensä kanssa laivalle. Näin toimi myös Anna Lahtinen, joka tarinan mukaan oli jo pelastusveneessä, mutta nousi siitä pois, kun William ei tullut perässä. Lyyli Silvén kertoi Williamin olleen tyynen rauhallinen ja polttaneen sikaria. Anna oli hermostuneen oloinen, mutta sanoi haluavansa hukkua yhdessä miehensä kanssa.


      • siellä oltiin
        Ikuiseen elämään! kirjoitti:

        Anna ja William Lahtinen

        Anna Hämäläinen kertoi myöhemmin, että monet naiset kieltäytyivät pelastusvenepaikasta. He halusivat jäädä aviomiestensä kanssa laivalle. Näin toimi myös Anna Lahtinen, joka tarinan mukaan oli jo pelastusveneessä, mutta nousi siitä pois, kun William ei tullut perässä. Lyyli Silvén kertoi Williamin olleen tyynen rauhallinen ja polttaneen sikaria. Anna oli hermostuneen oloinen, mutta sanoi haluavansa hukkua yhdessä miehensä kanssa.

        Ukkini sisar Lyyli Silvén lähti tasan sata vuotta sitten Titanicilla matkaan kohti Uutta Maailmaa. Hänen isänsä serkku Anna Lahtinen miehensä William Lahtisen kanssa oli hakenut hänet Torniosta mukaansa. He nousivat ensin 3.4. Hangossa höyrylaiva Polarikseen, joka vei heidät Englantiin. Titanic lähti siis Southamptonista New Yorkiin 10. huhtikuuta 1912 kello 12.00. Ennen Atlantin ylittämistä Titanic kävi Ranskan Cherbourgissa ja Irlannin Queenstownissa (nyk. Cobh), minkä jälkeen se lähti ensimmäiselle ja viimeiselle matkalleen.

        Lyyli matkusti toisessa luokassa. Turmayönä hän meni pelastusliiveihinsä pukeutuneena laivan kannelle, jossa hän tapasi Annan (29 v) ja Williamin (35 v). Anna oli jo päässyt pelastusveneeseen numero 16 (viimeinen veneistä), kun hän hyppäsi takaisin laivan kannelle ja luovutti paikkansa Lyylille ja sanoi mieluummin kuolevansa yhdessä miehensä kanssa. Pastori William saarnasi rauhallisesti sikaaria poltellen, mutta Anna oli Lyylin sanojen mukaan hyvin hermostunut. Kun laiva upposi, Anna hyppäsi miehensä kaulaan. Heidän ruumiitaan ei koskaan löydetty.

        Pelastusvene numero 16 laskettiin mereen eri tietojen mukaan kello 1.25 tai 1.40. Titanic upposi kello 2.15. Näin englannin kieltä taitamaton Lyyli matkasi Atlantin hyisillä aalloilla pelastusveneessä. Sisareni Annan tutkimusten mukaan siellä olisi ollut jonkinlainen soitin "Musicbox", josta olisi soitettu maxixe -nimistä musiikkia. http://en.wikipedia.org/wiki/Maxixe_(dance)

        Aamuyön tunteina saapui paikalle Carpathia -alus, johon pelastuneet nostettiin. Carpathia saapui Newyorkiin muutaman päivän kuluttua. Lyyli ja hänen toisessa pelastusveneessä pelastunut hyttitoverinsa Anna Sinkkonen olivat karanteenissa Juutalaisten "Welcome Home"-leirissä osoitteessa 225 East 13th St.


      • titanikki,,,
        siellä oltiin kirjoitti:

        Ukkini sisar Lyyli Silvén lähti tasan sata vuotta sitten Titanicilla matkaan kohti Uutta Maailmaa. Hänen isänsä serkku Anna Lahtinen miehensä William Lahtisen kanssa oli hakenut hänet Torniosta mukaansa. He nousivat ensin 3.4. Hangossa höyrylaiva Polarikseen, joka vei heidät Englantiin. Titanic lähti siis Southamptonista New Yorkiin 10. huhtikuuta 1912 kello 12.00. Ennen Atlantin ylittämistä Titanic kävi Ranskan Cherbourgissa ja Irlannin Queenstownissa (nyk. Cobh), minkä jälkeen se lähti ensimmäiselle ja viimeiselle matkalleen.

        Lyyli matkusti toisessa luokassa. Turmayönä hän meni pelastusliiveihinsä pukeutuneena laivan kannelle, jossa hän tapasi Annan (29 v) ja Williamin (35 v). Anna oli jo päässyt pelastusveneeseen numero 16 (viimeinen veneistä), kun hän hyppäsi takaisin laivan kannelle ja luovutti paikkansa Lyylille ja sanoi mieluummin kuolevansa yhdessä miehensä kanssa. Pastori William saarnasi rauhallisesti sikaaria poltellen, mutta Anna oli Lyylin sanojen mukaan hyvin hermostunut. Kun laiva upposi, Anna hyppäsi miehensä kaulaan. Heidän ruumiitaan ei koskaan löydetty.

        Pelastusvene numero 16 laskettiin mereen eri tietojen mukaan kello 1.25 tai 1.40. Titanic upposi kello 2.15. Näin englannin kieltä taitamaton Lyyli matkasi Atlantin hyisillä aalloilla pelastusveneessä. Sisareni Annan tutkimusten mukaan siellä olisi ollut jonkinlainen soitin "Musicbox", josta olisi soitettu maxixe -nimistä musiikkia. http://en.wikipedia.org/wiki/Maxixe_(dance)

        Aamuyön tunteina saapui paikalle Carpathia -alus, johon pelastuneet nostettiin. Carpathia saapui Newyorkiin muutaman päivän kuluttua. Lyyli ja hänen toisessa pelastusveneessä pelastunut hyttitoverinsa Anna Sinkkonen olivat karanteenissa Juutalaisten "Welcome Home"-leirissä osoitteessa 225 East 13th St.

        Seuraava tieto Lyylistä on, että hän kävi tapaamassa sukulaismiestä valokuvaaja Carl Albert Silfveniä Hancockissa Michiganissa. (Lyyli oli ollut matkalla Minneapolikseen.) Myöhemmin Lyyli kouluttautui sairaanhoitajaksi ja avioitui Lemiltä lähtöisin olleen leskimies Otto Mailasen (Moilanen?) kanssa ja ryhtyi äidiksi Oton kahdelle tyttärelle.

        Lyyli ja Otto sekä tytär Annie kävivät Suomessa 1924. Myös vuonna 1939 he kävivät täällä, mutta eivät ehtineet Lyylin kotiin Tornioon asti, kun syttyi Talvisota.

        Puuseppä ja sittemmin rakennusmestari Otto kuoli 1967 ja Lyyli itse vuonna 1974. Heidät on haudattu Californian Berkeleyhin.

        Olen viime aikoina miettinyt 17-vuotiasta sukulaistätiäni. Miltä tuntui nähdä niin paljon kuolemaa? Miltä tuntui aloittaa elämä kielitaidottomana uudessa maassa ilman sitä tukea, jota hän matkalle lähtiessään luuli saavansa Lahtisilta? Miltä hänestä tuntui, kun toinen ihminen uhrasi henkensä hänen puolestaan? Lyylin läheinen sukulaisuus on hahmottunut minulle oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun sisareni sai lapsenlapsen. Olen pienelle Aleksi-pojalle yhtä läheinen sukulainen kuin Lyyli oli minulle.

        Helmikuussa Kanadan matkallani törmäsin usein Titanicin asioinin. Asuin jopa hotellissa, jonka avajaisia jouduttiin siirtämään keväällä 1912, koska omistaja ja iso joukko juhlavieraita hukkui Titanicin mukana. Ostin myös kirjan, jossa on dokumenttikopioita Titanicilta. Artikkelin kuvana on joitain niistä.


      • totuttelu
        titanikki,,, kirjoitti:

        Seuraava tieto Lyylistä on, että hän kävi tapaamassa sukulaismiestä valokuvaaja Carl Albert Silfveniä Hancockissa Michiganissa. (Lyyli oli ollut matkalla Minneapolikseen.) Myöhemmin Lyyli kouluttautui sairaanhoitajaksi ja avioitui Lemiltä lähtöisin olleen leskimies Otto Mailasen (Moilanen?) kanssa ja ryhtyi äidiksi Oton kahdelle tyttärelle.

        Lyyli ja Otto sekä tytär Annie kävivät Suomessa 1924. Myös vuonna 1939 he kävivät täällä, mutta eivät ehtineet Lyylin kotiin Tornioon asti, kun syttyi Talvisota.

        Puuseppä ja sittemmin rakennusmestari Otto kuoli 1967 ja Lyyli itse vuonna 1974. Heidät on haudattu Californian Berkeleyhin.

        Olen viime aikoina miettinyt 17-vuotiasta sukulaistätiäni. Miltä tuntui nähdä niin paljon kuolemaa? Miltä tuntui aloittaa elämä kielitaidottomana uudessa maassa ilman sitä tukea, jota hän matkalle lähtiessään luuli saavansa Lahtisilta? Miltä hänestä tuntui, kun toinen ihminen uhrasi henkensä hänen puolestaan? Lyylin läheinen sukulaisuus on hahmottunut minulle oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun sisareni sai lapsenlapsen. Olen pienelle Aleksi-pojalle yhtä läheinen sukulainen kuin Lyyli oli minulle.

        Helmikuussa Kanadan matkallani törmäsin usein Titanicin asioinin. Asuin jopa hotellissa, jonka avajaisia jouduttiin siirtämään keväällä 1912, koska omistaja ja iso joukko juhlavieraita hukkui Titanicin mukana. Ostin myös kirjan, jossa on dokumenttikopioita Titanicilta. Artikkelin kuvana on joitain niistä.

        Titanicin tragedia on koskettanut läntistä ihmiskuntaa reilun vuosisadan ajan.
        Nimimerkki titanikki,,, kysyi miltä tuntui nähdä niin paljon kuolemaa.
        Menneinä vuosisatoina kuolemaa on nähty paljon ja hyvin läheltä. Oli lähes normaalia, että lapsista puolet kuoli alle 15 vuoden ikää, äidit menehtyivät synnytyksiin, kulkutaudit veivät ahtaissa ja likaisissa oloissa asuvia ihmisiä, sodat vaativat uhrinsa, jne.
        Toisn kuin nykyaikana vainajat säilytettiin kotona hautaaamiseen saakka. Kuolema oli kovin tuttu vieras ja sen tuloa osattiin pelätä toisn kuin nyky-yhteiskunnassa, jossa kuolema on harvinaisempi vieras ja kuolleet on ulkoistettu pois näköpiiristä hautausrituaaleineen. Siitä on tullut pelottavampi vieras kuin aikaisemmille sukupolville se oli.


      • MirjamS
        titanikki,,, kirjoitti:

        Seuraava tieto Lyylistä on, että hän kävi tapaamassa sukulaismiestä valokuvaaja Carl Albert Silfveniä Hancockissa Michiganissa. (Lyyli oli ollut matkalla Minneapolikseen.) Myöhemmin Lyyli kouluttautui sairaanhoitajaksi ja avioitui Lemiltä lähtöisin olleen leskimies Otto Mailasen (Moilanen?) kanssa ja ryhtyi äidiksi Oton kahdelle tyttärelle.

        Lyyli ja Otto sekä tytär Annie kävivät Suomessa 1924. Myös vuonna 1939 he kävivät täällä, mutta eivät ehtineet Lyylin kotiin Tornioon asti, kun syttyi Talvisota.

        Puuseppä ja sittemmin rakennusmestari Otto kuoli 1967 ja Lyyli itse vuonna 1974. Heidät on haudattu Californian Berkeleyhin.

        Olen viime aikoina miettinyt 17-vuotiasta sukulaistätiäni. Miltä tuntui nähdä niin paljon kuolemaa? Miltä tuntui aloittaa elämä kielitaidottomana uudessa maassa ilman sitä tukea, jota hän matkalle lähtiessään luuli saavansa Lahtisilta? Miltä hänestä tuntui, kun toinen ihminen uhrasi henkensä hänen puolestaan? Lyylin läheinen sukulaisuus on hahmottunut minulle oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun sisareni sai lapsenlapsen. Olen pienelle Aleksi-pojalle yhtä läheinen sukulainen kuin Lyyli oli minulle.

        Helmikuussa Kanadan matkallani törmäsin usein Titanicin asioinin. Asuin jopa hotellissa, jonka avajaisia jouduttiin siirtämään keväällä 1912, koska omistaja ja iso joukko juhlavieraita hukkui Titanicin mukana. Ostin myös kirjan, jossa on dokumenttikopioita Titanicilta. Artikkelin kuvana on joitain niistä.

        Hei, Titanikki!
        En tiedä, miten kirjoittamani teksti on tänne joutunut. Teksti löytyy osoitteesta http://ikariantulirumpu.fi/lyyli-silven-17-v-titanicilta-pelastunut/
        Mirjam Silvén


    • etsivä-xx

      Kiitos tästä avauksesta.
      Ei siitä todellakaan ole aikaa kuin oitakin kymmeniä vuosia kun lapset kuolivat ripuliin, vielä sotien älkeisinä vuosina, aina siihen asti kunnes opittiin antamaan nestettä suoneen, oksennustauti oli kuoleman vakava asia ja pelätty. Itseltäkin on omaisia kuollut silloin pikkulapsena. äitini ikäluokassa melkein jokaisesta perheestä on lapsi kuollut johonkin nyt hoidettavaan tautiin, on rokotukset ja antibioot.

    • Tita-

      nikki

    • luu

      luu

    • seu-

      rat Titanicilla

    • hyvänpuhuja

      Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.

    • Hyvä Paimen

      "Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut,

      • uhraaja

        Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mielessään: "Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein


    • kauhistus,,

      Näin hän sanoi: -- Kauhun huuto kiirii: rauha on mennyttä, vain pelkoa kaikkialla!

    • murskaaja

      Minä murskaan teidän voimanne ja ylpeytenne, taivas teidän yllänne tulee raudankovaksi ja maa teidän allanne pronssin kaltaiseksi.

    • Ti-

      tanic

    • Niitä_muutta-

      jia oli 1800-luvin loppuvuosina 31.500 eli saman verran kuin Suomeen nyt on tullut maahantunkeutujia. Sittemmin 1900-luvin alkuvuosina muuttajia oli yli 100.000.

    • Kaunis-ta-

      rina.

    • mieitihä.vähä

      Kun edellä puhut maahantunkeutujista, ajattelepa jos suomalaisiakin olisi kohdeltu tunkeilijoina...

      • Suomalaiset

        sentäään muuttivat perheineen. Nuo irakilaiset ja syyrialaiset nuoret miehet ovat jättäneen vaimonsa ja lapsensa sodan jalkoihin ja nälkää kärsimään kun taas itse ovat tulleen tänne syömään pekonia ja nauttimaan meidän tarjoamasta kylpylämajoituksesta. Iso ero?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      49
      5005
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      23
      3287
    3. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      28
      1412
    4. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      181
      1265
    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      75
      957
    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      24
      878
    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      49
      857
    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      215
      741
    9. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      738
    10. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      482
      707
    Aihe