Kirjoitan tänne kun jonnekin on pakko. Lukekaa jos jaksatte.
Pari vuotta sitten mieheni jäi kiinni uskottomuudesta. Silloin annoin hänelle ja avioliitollemme yhden uuden tilaisuuden ja mahdollisuuden. Lokakuussa 2014 hän jäi uudestaan kiinni uskottomuudesta, eikä minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä avioliitosta. Olemme olleet nyt erossa pari kuukautta ja olen tuntenut seuraavia tuntemuksia:
Koti-ikävä. Pahin kaikista niistä tunteista, joita olen avioeroni aikana kohdannut. Jouduin lähtemään kotoa avioeron yhteydessä, koska kotimme oli ollut puolisoni omistuksessa jo ennen kuin tapasimme. Minä olen ollut aina huono kotiutumaan, meni monta vuotta ennen kuin kotiuduin ja aloin kokemaan paikan omaksi kodikseni. Yksitoista vuotta sain olla kodissani. Luotin siihen, että olisin siellä loppuelämäni. Muistan talvi-illat kun kävelin tähtitaivaan alla talliini hoitamaan hevosiani. Muistan elävästi sen hetken, kun kiitin luojaani siitä, että saan olla ja elää tällaisessa paikassa. Aamuisin join kahvia keittiön pöydän ääressä. Sain katsella luontoa, oravia, metsää, auringon nousua, hevosiani jotka näin suoraan ikkunasta. Sain lähteä ratsastamaan aina kun halusin. Sain silittää ja hoitaa hevosiani aina kun halusin. Tänä aamuna, kun kävin hakemassa poikani tavaroita entisessä kodissani, kaikki muistutti menneestä elämästä mutta myös siitä että en saa enää olla siellä. Itkin jo matkalla entiseen kotiini. Itkin siellä, itkin matkalla pois sieltä. Hevostallini oli tyhjä. Koiranpentu oli unohtanut minut. Ratsastuskenttä jonka rakensin, jossa ratsastin, oli tyhjä. Hevoseni eivät olleet enää ulkona syömässä omalla paikallaan. Minun tavarani eivät enää olleet siellä. Minä en ollut siellä. Lapseni eivät ole siellä. Me emme ole siellä enää.
Viha. Millainen ihminen laittaa oman perheensä lähtemään pois kotoa? Millainen ihminen hajottaa perheensä merkityksettömän asian takia? Vihaan sen ihmisen heikkoutta ja itsekkyyttä. Vihaan niitä naisia jotka lähtivät peliin entisen puolisoni kanssa. Siihen peliin, mitättömään, merkityksettömään leikkiin, jonka takia minä ja lapseni emme enää saa olla kotona. Se leikki joka ei ollut kuulemma minkään arvoinen. Ja silti se oli enemmän arvoinen kuin me. Minkä arvoisia me sitten olimmekaan? Olisipa entinen puolisoni edes rakastunut. Jos se olisikin ollut jotain suurta tajunnan räjäyttävää rakkautta, jonka takia tämä kaikki tapahtui, ehkä me olisimme olleet vain vähän vähemmän kuin se suuri. Nyt olemme vähemmän kuin se pieni ja merkityksetön. Emme ole mitään, me emme olleet mitään hänelle.
Pettymys. En ollut tarpeeksi hyvä. Ansaitsinko tulla kohdelluksi näin? Se mitä alttarilla luvattiin, ei pitänyt paikkaansa. Miksi ei? Mitä minä tein väärin? Minä en rakastanut enää. En pystynyt siihen enää vaikka yritin, vaikka olin luvannut. Luottamuksen mukana meni kyky rakastaa. Minusta ei ollut siihen enää. Mitä hän teki väärin? Miksi hän petti minut uudestaan? Hän tiesi että minä joudun lähtemään, jos hän tekee sen uudestaan. HÄN TIESI SEN ja petti minut silti.
Epävarmuus. MISTÄ HELVETISTÄ MINÄ TIEDÄN, ETTÄ SEURAAVASSA SUHTEESSA EI KÄY SAMALLA TAVALLA? Miten voin enää ikinä luottaa keneenkään ihmiseen? Yksi opetus erossa onkin ollut se, että mistään ei voi olla täysin varma, eikä mitään voi pitää itsestäänselvyytenä. On osattava arvostaa ja nauttia asioista silloin kun ne ovat siinä, juuri siinä hetkessä. Voi olla, ettei niitä asioita kohta enää olekaan.
Näitä tunteita olen tuntenut avioerossani.
28
308
Vastaukset
- ehkätästäselvitään
Kaipaus. Kotiani kaipaan eniten, mutta kyllä minä kaipaan yhteisiä hetkiämmekin. Mitäpä sitä kiertelemään. Olihan meillä hyviäkin aikoja, varsinkin alkuvuosina. Kaipaan perheen yhteisiä aamupaloja ja yhdessä oloa. Saunassa käyntiä ja ruoan laittoa. Sitä että illalla sai käydä nukkumaan toisen viereen ja herätä siitä aamulla. Mieheni keitti minulle aina aamukahvit. Siihen oli kiva herätä. Nyt kukaan ei keitä.
Uskollisuus. Tämä on kaikista yllättävin tunne, jota en uskottomuuden takia päättyneen avioeron jälkeen olisi odottanut. Tunsin poismuuttoni jälkeen ainakin kuukauden tai pari velvollisuudentunnetta entistä puolisoani kohtaan. Tunsin, että minun pitää vieläkin huolehtia hänestä, vaikka se ei pitänytkään enää paikkaansa. Olin vain niin tottunut siihen. Se kuului tehtäviini.
Yksinäisyys. Minulla ei ole puolisoa. Olen yksin. Ensimmäistä kertaa kahdeksaantoista vuoteen minulla ei ole puolisoa, miestä tai poikaystävää. En voi soittaa kenellekään. En voi kertoa kenellekään päivästäni, onnistumisistani tai ongelmistani. En voi syyttää ketään ongelmistani vaan minun täytyy kohdata ne yksin. Suurin opetus erossa liittyy tähän tunteeseen. Nyt ymmärrän, miksi sanotaan että eron jälkeen pitää olla yksin. Pitkässä suhteessa nimittäin tilanne menee usein siihen, että jos itsellä on huono olo, siitä syyttää puolisoa. Minulla on kurjaa, koska tuo toinen on tuollainen. Kuvitellaan että jos sitä toista ei olisi, tai se toinen olisi toisenlainen, minä olisin onnellinen. Mutta asia ei olekaan niin. Kun on yksin ja tulee kurja olo, ei ole ketään, ketä syyttää tilanteesta, vaan täytyy miettiä mikä minulla on, mistä se johtuu ja mitä voin asialle tehdä. On kohdattava tilanne eri tavalla. Ei pääsekään enää niin helpolla, kun syy kurjuuteen ei ole toisessa ihmisessä, vaan se on etsittävä omasta itsestään. Minulla ei ole puolisoa. Olen yksin niin hyvien kuin huonojenkin tunteideni kanssa.
Turvattomuus. Mietin miksi entisestä elämästä on niin vaikea päästää irti, vaikka en ollutkaan onnellinen? Onko turvallisuudentunne niin tärkeä ihmiselle? Sehän on yksi ihmisen perustarpeista (Maslowin tarvehierarkian toinen askelma, se toiseksi tärkein) jota minun pyramidissani ei tällä hetkellä ole. Avioliitto toi minulle turvallisuuden tunteen. Vaikka onnellisuutta se ei tuonut, etenkään loppuaikoina, niin silti minulla oli turvallinen olo. Sain nukuttua. Nyt en saa oikein nukuttua, ja se johtuu varmasti suurelta osin turvattomuuden tunteesta joka minua nykyisin vaivaa.
Kiitollisuus. Olen kiitollinen niille toisille naisille, koska he paljastivat mieheni todellisen luonteen. Olen kiitollinen niille ihmisille jotka kertoivat minulle uskottomuudesta. Olen elämäni heille velkaa. Kiitos siitä. Olen kiitollinen siitä että saan tuntea näin paljon. En ollut kahteen vuoteen tuntenut muuta kuin surua ja pettymystä. Olen kiitollinen siitä että tämä tapahtuu minulle, saan vielä tuntea tunteita ja tuntea eläväni.- ehkätästäselvitään
Rakkaus. Rakastan sitä, että olen vapaa. Nimenomaan mieleltäni vapaa. Kukaan ei saa tulla enää sanomaan minulle, etten saa tuntea eri tunteita tai olla jonkunlainen. Kukaan ei tule sanomaan millainen minun pitää olla ja mitä saan tai en saa tehdä. Rakastan sitä, että parin vuoden pimeässä harhailun jälkeen näen taas valoa ja hyviä asioita elämässä ja maailmassa. Rakastan sitä, että minä saan rakkautta ja voin antaa rakkautta. Rakastan elämää ja haluan elää.
Toivo. Ehkä löydän jotain hyvää vielä. Olen jo löytänyt. Minulle tapahtuu vielä hyviä asioita, maailma on ihana paikka ja siellä on jotain hyvää minulle.
Rohkeus. Olen rohkea. Lähdin suhteesta johon moni olisi vielä jäänyt ja jollaiseen moni jääkin loppuelämäkseen. Minä en halunnut antaa lapsilleni huonoa parisuhteen mallia. En halunnut uhrata itseäni ja elämääni lasten takia. Uskalsin olla sanani mittainen ja tehdä niin kuin sanoin. Että lähden heti jos tämä tapahtuu uudestaan. Ja minä lähdin. Olen rohkea!
Joka puolelta lyödään eronneelle ihmiselle painetta. Että niin kuin kaikesta muustakin, niin tästä perkeleen avioerostakin pitää suoriutua täydellisesti. Saan toki osakseni myötätuntoa ”voi että, sinulla on varmaan raskasta ja vaikeaa”, mutta silti odotetaan että hoidan miljoona asiaa, vieläpä alleviivaten, että asiat pitää hoitaa aikuismaisesti, omat tunteet sivuun asettaen. Siis hetkinen. Tässä tunne- ja ajatusmyrskyssä pitäisi osata pitää lapset täysijärkisinä ja tukea heitä koska se on vanhemman tehtävä. Pitää muuttaa ja hoitaa kaikki muuttoon liittyvät asiat. Pitää osata hoitaa työ entistä paremmin, etten menetä sitä ainoaa tämän hetkistä turvallisuudentunteen tuojaani, taloudellista turvaani. Pitää sopia lasten huoltajuudesta. Pitää sopia omaisuuden jaosta. Ja kaikki tämä pitää tehdä järkevästi ja AIKUISMAISESTI. Ei saa ajatella omia tunteitaan vaan on laitettava lapset etusijalle. Tottakai on laitettava, enhän sitä kielläkään, mutta millainen ihminen tästä muka suoriutuu kunnialla ja täydellisesti lapsia vahingoittamatta? Tehtävä tuntuu mahdottomalta, ainakin minun mielestäni.
Avioero on yleinen nykyisin. Se ei kuitenkaan tee eroavan ihmisen tunteita yhtään sen vähemmän merkitykselliseksi tai vähennä sitä tunneskaalaa, jota edellä olen eritellyt. Avioeron yleisyys ei tee siitä yhtään sen helpompaa avioeroprosessia käyvälle ihmiselle. - Selviytyjä
ehkätästäselvitään kirjoitti:
Rakkaus. Rakastan sitä, että olen vapaa. Nimenomaan mieleltäni vapaa. Kukaan ei saa tulla enää sanomaan minulle, etten saa tuntea eri tunteita tai olla jonkunlainen. Kukaan ei tule sanomaan millainen minun pitää olla ja mitä saan tai en saa tehdä. Rakastan sitä, että parin vuoden pimeässä harhailun jälkeen näen taas valoa ja hyviä asioita elämässä ja maailmassa. Rakastan sitä, että minä saan rakkautta ja voin antaa rakkautta. Rakastan elämää ja haluan elää.
Toivo. Ehkä löydän jotain hyvää vielä. Olen jo löytänyt. Minulle tapahtuu vielä hyviä asioita, maailma on ihana paikka ja siellä on jotain hyvää minulle.
Rohkeus. Olen rohkea. Lähdin suhteesta johon moni olisi vielä jäänyt ja jollaiseen moni jääkin loppuelämäkseen. Minä en halunnut antaa lapsilleni huonoa parisuhteen mallia. En halunnut uhrata itseäni ja elämääni lasten takia. Uskalsin olla sanani mittainen ja tehdä niin kuin sanoin. Että lähden heti jos tämä tapahtuu uudestaan. Ja minä lähdin. Olen rohkea!
Joka puolelta lyödään eronneelle ihmiselle painetta. Että niin kuin kaikesta muustakin, niin tästä perkeleen avioerostakin pitää suoriutua täydellisesti. Saan toki osakseni myötätuntoa ”voi että, sinulla on varmaan raskasta ja vaikeaa”, mutta silti odotetaan että hoidan miljoona asiaa, vieläpä alleviivaten, että asiat pitää hoitaa aikuismaisesti, omat tunteet sivuun asettaen. Siis hetkinen. Tässä tunne- ja ajatusmyrskyssä pitäisi osata pitää lapset täysijärkisinä ja tukea heitä koska se on vanhemman tehtävä. Pitää muuttaa ja hoitaa kaikki muuttoon liittyvät asiat. Pitää osata hoitaa työ entistä paremmin, etten menetä sitä ainoaa tämän hetkistä turvallisuudentunteen tuojaani, taloudellista turvaani. Pitää sopia lasten huoltajuudesta. Pitää sopia omaisuuden jaosta. Ja kaikki tämä pitää tehdä järkevästi ja AIKUISMAISESTI. Ei saa ajatella omia tunteitaan vaan on laitettava lapset etusijalle. Tottakai on laitettava, enhän sitä kielläkään, mutta millainen ihminen tästä muka suoriutuu kunnialla ja täydellisesti lapsia vahingoittamatta? Tehtävä tuntuu mahdottomalta, ainakin minun mielestäni.
Avioero on yleinen nykyisin. Se ei kuitenkaan tee eroavan ihmisen tunteita yhtään sen vähemmän merkitykselliseksi tai vähennä sitä tunneskaalaa, jota edellä olen eritellyt. Avioeron yleisyys ei tee siitä yhtään sen helpompaa avioeroprosessia käyvälle ihmiselle.Uskottomuus ei ole nykyään rikos. Ehkä siksi monet ajattelevat, että koska se ei ole rikos, niin se sallittu. Kuitenkin monet paheksuvat sitä moraalisin perustein. Uskottomuuden kohteeksi joutunut kokee usein tulleensa loukatuksi. Samoin koin minäkin.
Rakkaus ja rakastaminen eivät ole useinkaan avioliiton korkein arvo. Tämä näkyy myös aloittajan ansiokkaassa kirjoituksessa. Rakkauden takana on kokonainen tunnemaailma vietteineen ja vaistoineen. Välttämättä ihminen ei halua rakastaa jotakuta, vaan haluaa pitää itseään rakastavana ihmisenä. Ihminen rakastaa rakastumista. Jos ihminen todella rakastaisi esimerkiksi puolisoaan, hän kestäisi tämän taholta aivan mitä tahansa, niin kuin pappi vihkikaavassaan juhlallisesti esittää.
Avioliitto ja rakkaus ovat ideaalisia asioita, joihin on lastattu tavaton määrä odotuksia, toiveita, mielikuvia ja unelmia. Avioliiton alkuajan jälkeen alkavat tosiasiat hahmottumaan. Avioliitto paljastuu valtasuhteeksi. Rakkausvalloituksen jälkeen käydään kiistaa kaapinpaikasta. Jos parisuhde on sovinnollinen, saatetaan pystyä sopimaan useimmista valtakysymyksistä, liittyivät ne sitten appivanhempiin, lastenkasvatukseen tai työurilla etenemiseen. Viimeiset vallanepisodit nähdäänkin sitten erotilanteissa.
- hevosnainen1
Osasit hyvin kiteyttää eroon liittyvät tuntemukset. Kävittekö te terapiassa ennen päätöstä? Toki jos ikää on ja taustaa pettäjänä, niin toimintatapa ei välttämättä muutu.
Unelmasta hevosineen oli varmasti vaikea luopua, kirjoituksessasi kaivataan ympäristöä yhtä paljon kuin kumppanuuttakin. Siksi tuli mieleeni, etteivät hevosenpitoon sopivat tilat välttämättä ole ulottumattomissa, toki tasosta pitää tinkiä alkuun, kun vertaa entiseen valmiiseen kotiin. Jos rakentaa unelmansa itse omilla rahoilla (=velaksi), niin sitä ei voi kukaan pois ottaa, kunhan muistaa avioehdon, jos uskaltaa uudelleen yrittää ;)
Ehkä uuden unelman rakentaminen tai sen miettiminen veisi sinua eteenpäin? - ehkätästäselvitään
Ei me käyty terapiassa. Ensimmäisen pettämisen jälkeen ehdotin asiaa miehelle ja hän sanoi että hänellä ei ole ongelmaa, ja että "jos sinulla on ongelma niin voit mennä terapiaan yksin" :D En sitten mennyt.
Kyllä minä varmaan sen uuden kodin ja paikan jossain vaiheessa hommaan. Mutta katsotaan.. Kiitos kommentista hevosnainen1 :)- tttt75
Hieno kirjoitus..
Laitan nyt tähän oman miesnäkökulman omalta kohdalta..
Meillä avioliitto kesti noin 18v..nyt vaimo halusi erota.Syynä ilmeisesti yhteisen tekemisen puute.ja yhteen kuulumisen tunne..lapset jo kohtuu isoja ja toki vielä koululaisia.
Asiaa en voi ymmärtää,kaikkeni olen perheen elämisen eteen tehnyt,maksanut laskut asuntolainat,autot..siinäpä se ongelma onkin,en ole kerennyt olla vaimolleni se tuki ja turva,mitä hän olisi vuosien saatossa tarvinnut.Vietin liikaa aikaa töissä..
Meillä ei koskaan ollut ongelmana alkoholi,en juurikaan juo,ei väkivalta ..
Ilmeisesti vaan vaimon mielestä olemme kasvaneet erilleen.
Tässä on hyvä esimerkki siitä,että raha ei tuo onnea..nyt jouduin sen opettelemaan kantapäänkautta.Kyllä sitä ei voinut kuvitella miten vaikeaa on asua itsestään isossa talossa ilman vaimoa ja lapsia..sitä onnellisuutta ei voi rahassa mitata.. - ölldopod
Tuo ihmetyttää noissa miehissä aina, että ei hän terapiaa tarvitse. Että nainen voi mennä yksin. Käsittämätöntä ettei näe sitä mitä hänen tekonsa tekee toiselle.
Mitä ap vastasit miehellesi kun hän ei suostunut lähtemään terapiaan? - ehkätästäselvitään
ölldopod kirjoitti:
Tuo ihmetyttää noissa miehissä aina, että ei hän terapiaa tarvitse. Että nainen voi mennä yksin. Käsittämätöntä ettei näe sitä mitä hänen tekonsa tekee toiselle.
Mitä ap vastasit miehellesi kun hän ei suostunut lähtemään terapiaan?En muista mitä vastasin, varmaan jotain että eihän sinne ketään voi väkisin viedä. Mutta se kertoo jo aika paljon tilanteen toivottomuudesta jos toinen ei edes halua osallistua jälkiensä korjaamiseen ja tilanteen pelastamiseen, vaikka petetty sitä pyytäisi. Ei ole mikään ihme näin jälkikäteen ajateltuna että petti uudestaan, kyllähän tuo hänen asenteensa minua kohtaan kertoi jo kaiken, en vaan sitä silloin halunnut nähdä.
- pölllllö
tttt75 kirjoitti:
Hieno kirjoitus..
Laitan nyt tähän oman miesnäkökulman omalta kohdalta..
Meillä avioliitto kesti noin 18v..nyt vaimo halusi erota.Syynä ilmeisesti yhteisen tekemisen puute.ja yhteen kuulumisen tunne..lapset jo kohtuu isoja ja toki vielä koululaisia.
Asiaa en voi ymmärtää,kaikkeni olen perheen elämisen eteen tehnyt,maksanut laskut asuntolainat,autot..siinäpä se ongelma onkin,en ole kerennyt olla vaimolleni se tuki ja turva,mitä hän olisi vuosien saatossa tarvinnut.Vietin liikaa aikaa töissä..
Meillä ei koskaan ollut ongelmana alkoholi,en juurikaan juo,ei väkivalta ..
Ilmeisesti vaan vaimon mielestä olemme kasvaneet erilleen.
Tässä on hyvä esimerkki siitä,että raha ei tuo onnea..nyt jouduin sen opettelemaan kantapäänkautta.Kyllä sitä ei voinut kuvitella miten vaikeaa on asua itsestään isossa talossa ilman vaimoa ja lapsia..sitä onnellisuutta ei voi rahassa mitata..tttt75
Ei kai avioliitto pelkästään töissä käymisen takia lopu? On kai siinä jotain muutakin ongelmaa ollut? Ero ei yleensä tule kuin salama kirkkaalta taivaalta, kyllä siitä yleensä jonkinlaisia merkkejä on jo pitkään ennen eroa. Osasitko tulkita näitä merkkejä?
- kjdhgkjdf
"Viha. Millainen ihminen laittaa oman perheensä lähtemään pois kotoa?"
Suo anteeksi, mutta tuo meni minulta ihan ohi. Miehesi (ex) oli uskoton, halusit eroa. Ero tarkoittaa sitä, että vähintään toisen on luovuttava kodistaan. Teidän tapauksessa se olit sinä. Tuo kysymys on täysin turha. Olet itse valinnut erota. Kukaan muu ei ole laittanut sinua lähtemään pois (miehen) kotoa. Jos välttämättä jotain haluat vihata, vihaa ex-miestäsi.
Koska olen melko käytännönläheinen ihminen, haluan myös tässä muistuttaa monen surevan erossa puolisoaan enemmän taloa, mökkiä, maatilaa/eläimiä. Minusta se on aika hassua. - ehkätästäselvitään
Niin, siksi vihaan ex-puolisoani koska HÄN teki ratkaisun olla uudestaan petollinen ja hän tiesi että minä joudun lähtemään. Hän ehkä luuli etten lähtisi, että hän voisi tehdä vaikka mitä, kun tiesi miten tärkeä koti on minulle. Väärässä oli. Tietysti itsehän minä päätin lähteä. Mutta hänen käytöksensä takia. Onneksi vihan tilalle on tulossa muita parempia tunteita.
Ja se on totta että minä suren eniten sitä muuta elämää mitä menetin, koska sen menettämiselle ei ollut mitään järkevää syytä. Parisuhteen päättymisen pystyy perustelemaan itselleen mutta muun elämän päättymistä ei pysty, se päättyy siinä seurauksena :(- hilma-63
No. Täytyykö aina ajatella mitä on menettänyt? Eikö voisi opetella ajattelemaan, että ne 11 vuotta, jotka sait viettää miehesi tilalla eläinten ympäröimänä, oli ihana kokemus? Kaikilla halukkailla ei ole siihen mahdollisuutta, koskaan.
- Essulie
hilma-63 kirjoitti:
No. Täytyykö aina ajatella mitä on menettänyt? Eikö voisi opetella ajattelemaan, että ne 11 vuotta, jotka sait viettää miehesi tilalla eläinten ympäröimänä, oli ihana kokemus? Kaikilla halukkailla ei ole siihen mahdollisuutta, koskaan.
Uskottomuus ja luottamuksen pettäminen peittää alleen koko elämän kauneuden liaten kaikki kauniit muistot!
Varmaan on aika vaikea heti ajatella kiitollisuudella sitä kaikkea minkä on saanut. Se tulee vuoroon aikanaan....
Pettäjä ja kakkonen eivät halua eivätkä osaa ajatella asiaa kokonaisuutena.
Heillä on vain yksi päämäärä: intohimo kielletyssä suhteessa! - lyckatill1
Essulie kirjoitti:
Uskottomuus ja luottamuksen pettäminen peittää alleen koko elämän kauneuden liaten kaikki kauniit muistot!
Varmaan on aika vaikea heti ajatella kiitollisuudella sitä kaikkea minkä on saanut. Se tulee vuoroon aikanaan....
Pettäjä ja kakkonen eivät halua eivätkä osaa ajatella asiaa kokonaisuutena.
Heillä on vain yksi päämäärä: intohimo kielletyssä suhteessa!"Uskottomuus ja luottamuksen pettäminen peittää alleen koko elämän kauneuden liaten kaikki kauniit muistot!"
Vain jos haluat ajatella niin. Elämässä ja jokaisessa ihmisessä on kauniin lisäksi jotain rumaa. Kukaan ei ole täydellinen. Riippuu ihan siitä mitä haluaa painottaa.
En todellakaan ylistä exääni. Viime vuodet hänen kanssaan oli ahdistava, ärsyttävä, uuvuttava kokemus. Kerta kaikkiaan. Uskottomuuskin paljastui kaksi vuotta eron jälkeen. Ei sillä tosin enää ollut mitään merkitystä. Manasin exää eroa ennen ja sen jälkeen, lähinnä itsekseni. Ex petti myös luottamukseni ja arvostukseni. Siitä huolimatta vanhat kauniit ja hyvät muistot on ja pysyvät, säilyvät.
- oli lähdettävä
Uskottomuus on paha loukkaus, minä annoin anteeksi kun mieheni petti kahden vuoden aviossa olon jälkeen.
Elämä jatkui yhdessä, mutta en rakastanut miestä enää. Lasten vuoksi jatkoin ja olikin ihan hyvää elämää niin kauan kun en antanut itselleni valtaa olla katkera, kuitenkin en luottanut ja siitä tuli riitoja.
Kun seuraava pettäminen tuli lasten ollessa jo aikuisia, erosin.
Jätin kotini ja olihan se tuskaa, kirjoitin kaiken paperille ja kerroin avoimesti kaikille syyt ja seuraukset.
Vihasin kakkosta todella ja toivoin vain pahaa hänelle.
Nyt kun erosta vuosia, olen tasapainossa ja vieläkin käyn täällä, huomaten etten ole yksin.
On myös tullut mieleen, oliko minun koettelemus tässä, ehkäpä myös ex.ni aika tulee, eli en ole kateellinen enkä katkera vaikka näin on mieleen tullutkin.
Se eron jälkeinen aika on selviämistä ja siinä ei ole voimaa kuin itselle,ei hetkauta maailman murheet, mutta kyllä siitä selviää.- ehkätästäselvitään
oli lähdettävä: Olen ylpeä sinusta ja itsestäni, että me molemmat löydettiin voimia lähteä. Tiedän mitä sinä olet käynyt läpi ja sinä tiedät mitä minä olen käynyt läpi. Kyllä meille vielä aurinko paistaa ja vielä se exiemme vuorokin tulee kohdata tekojensa seuraukset.
- ehkätästäselvitään
hilma -63 Halusin tuoda esille KAIKKI ne tunteet joita olen tuntenut. Jos luet huolella tekstini niin huomaat siellä kyllä positiivisia asioita. Näen niitä joka päivä enemmän ja enemmän. Negatiiviset ovat painumassa taka-alalle. Olen nykyisin pääasiassa kiitollinen siitä mitä minulla nyt on. Silti joskus koti-ikävä ja kaipaus valtaavat mielen, mutta tiedän että ne menevät ohi ajallaan joten en pelkää niitäkään tunteita.
Luottamuksen pettäminen on paha asia ja se jos mikä tuhoaa avioliiton.- lyckatill1
Tuota olen miettinyt paljon. Miksi joillain eron jälkeen on vallan mahdoton koti-ikävä? Toisilla taas ei näytä olevan. Minullakaan ei ollut - Vähän niin kuin Paul Youngin laulussa lauletaan "Wherever I Lay My Hat (That's My Home)".
- Ei yhtään parempi
Uskottomuus on todella suurin loukkaus ja vaikka yrittää anteeksi antaa se ei kovinkaan monen kohdalla onnistu. Siitä jää likainen olo, enää ei kiinnosta koskettaa toisen jäljeltä ihmistä, eikä luottamus pelaa.
Ihmettelen sitä, että aika moni petetty, loukattu solmii uusliiton. Uusliiton jossa hyväksyy kumppanikseen ihan samanlaisen pettäjän, hänkin on samalla tavalla loukannut puolisoaan, minusta hän on ihan yhtä likainen kuin oma kumppani, enkä osaisi luottaa häneenkään, vaikka kertoisi minkälaisia tarinoita entisestä suhteestaan.
Eihän näillä pettureilla ole eroa, toinen ei ole loukannut henkilökohtaisesti sinua, mutta ihan samalla tavalla loukannut puolisoaan, perhettään, miksi hänet hyväksyt.- Selviytyjä
Juuri noin petetty usein tuntee. Toisaalta on avio- ja avoliittoja, joissa molemmat "pettävät" sen kuin ennättävät. Käydään vuoroin vieraissa. Vaihdellaan jopa partnereita ja harrastetaan ryhmäseksiä. Heille se näyttää olevan aivan normaalia kanssakäymistä. Parisuhteet eroavat siis paljon toisistaan. Kummallisinta noissa suhteissa näyttää olevan se, että kaikki kertovat rakastavansa toisiaan.
Avioliitossa ja rakastumisessa kyse on usein riippuvuussuhteesta. Pettäjällä on voimakas seksiriippuvuus. Petetyllä taas riippuvuuksia muista syistä. Petetty saattaa hakeutua petturisuhteisiin myös itsekkäistä syistä. Hän, hyvä ihminen vastaan huono ihminen. Miten hyvä tilaisuus onkaan korostaa omaa erinomaisuuttaan. - lyckatill1
Selviytyjä kirjoitti:
Juuri noin petetty usein tuntee. Toisaalta on avio- ja avoliittoja, joissa molemmat "pettävät" sen kuin ennättävät. Käydään vuoroin vieraissa. Vaihdellaan jopa partnereita ja harrastetaan ryhmäseksiä. Heille se näyttää olevan aivan normaalia kanssakäymistä. Parisuhteet eroavat siis paljon toisistaan. Kummallisinta noissa suhteissa näyttää olevan se, että kaikki kertovat rakastavansa toisiaan.
Avioliitossa ja rakastumisessa kyse on usein riippuvuussuhteesta. Pettäjällä on voimakas seksiriippuvuus. Petetyllä taas riippuvuuksia muista syistä. Petetty saattaa hakeutua petturisuhteisiin myös itsekkäistä syistä. Hän, hyvä ihminen vastaan huono ihminen. Miten hyvä tilaisuus onkaan korostaa omaa erinomaisuuttaan."Avioliitossa ja rakastumisessa kyse on usein riippuvuussuhteesta. Pettäjällä on voimakas seksiriippuvuus. Petetyllä taas riippuvuuksia muista syistä"
Usein parisuhteessa on riippuvuuksia, ilman seksiriippuvuutta, tyyliin "vakka kantensa valitsee". Sepä se vasta kummaa onkin, että kun toinen vapautuu riippuvuudestaan, niin eikö suhde ala mennä lujasti alamäkeä. - lyckatill1
lyckatill1 kirjoitti:
"Avioliitossa ja rakastumisessa kyse on usein riippuvuussuhteesta. Pettäjällä on voimakas seksiriippuvuus. Petetyllä taas riippuvuuksia muista syistä"
Usein parisuhteessa on riippuvuuksia, ilman seksiriippuvuutta, tyyliin "vakka kantensa valitsee". Sepä se vasta kummaa onkin, että kun toinen vapautuu riippuvuudestaan, niin eikö suhde ala mennä lujasti alamäkeä.Tuosta esimerkkinä: sukulaiseni oli naimissa alkoholistin kanssa, vuosia. Kun alkoholisti lakkasi juomasta, niin erohan siitä tuli. Tasaveroinen suhde ei onnistunut.
- oli lähdettvä
Siinä käy sitten niin, että miehen uusi vaimo joutuu myös terapiaan, mies ei muutu jos ei ole siihen halua edes.
Ei se mene niin, et vaihtamalla paranee, olen nähnyt sen jo usein.
Tsemppiä! - klöl
Minä olen se jättäjä. Kaikenlaisia tunteita minullakin on ollut. Liiton aikana itkin paljon. Tunsin vihaa puolisoa kohtaan, olin pettynyt (luottamuksen voi todentotta menettää ilman puolison uskottomuutta.) Lopussa aivan välinpitämättömän nääntynyt, ahdistunut. Jopa pelokas. Välillä mietin olenko tekemässä tunteiden maailmanennätystä, miten paljon yksi ihminen voi tuntea erilaisia tunteita, ja lähes samaan aikaan.
Eron jälkeen helpotti. Silloin tunsin aivan suunnatonta helpotusta. Jopa iloa. Voimaannuin, ja löysin itseni uudestaan.- Hoooooooo36
Minäkin olen se jättäjä. Pitkä parisuhde takana ja viimeiset vuodet olen ollut ihan ihmisraunio. Menettänyt mielenkiinnon kaikkeen, tuntenut vihaa, surua, häpeää, syyllisyyttä, katkeruutta, pettymystä, yksinäisyyttä. Nyt olen eronnut ja tunnen pelkoa, pettymystä, surua, mutta myös helpotusta, iloa, vapautta, mielenkiintoa asioihin, innostuneisuutta. Iloitsen ja rakastan kun lapset ovat luonani ja ikävöin kun he ovat isällään, mutta osaan myös nauttia ajasta jonka vietän yksin, ennen tunsin ainoastaan syyllisyyttä siitä. Siinäpä suurimmat, jotain jäi varmaan mainitsematta.
- Ldldl
Olin jätetty mies. Tunteiden skaala on ollut aika laaja. Ihan ensin pelko lasten puolesta. Viha petoksesta mikä asiaan liittyi. Pelko että minusta tulee etäisä.. Helpotus kun ei tartte enää miettiä ja epäillä. Helpotus kun saa murustella sängyssä ja syödä silleen kuin haluaa..
- minun tarina
Joo harva kertoo hyviä puolia ,vaikka on jätetty. Minäkin koen vapauden positiivisena asiana. Ei kukaan paitsi,noh lapset joskus naputtaa "oppisit"!. Saat tehdä hullujakin päätöksiä eikä vaimo ole naputtamassa . Kieltämättä häntä kaipaa,mutta ajattelen hänen kuolleen ja niin seunohtuu taas. Pyrin nauttimaan elämästä tavallani.
- lyckatill1
minun tarina kirjoitti:
Joo harva kertoo hyviä puolia ,vaikka on jätetty. Minäkin koen vapauden positiivisena asiana. Ei kukaan paitsi,noh lapset joskus naputtaa "oppisit"!. Saat tehdä hullujakin päätöksiä eikä vaimo ole naputtamassa . Kieltämättä häntä kaipaa,mutta ajattelen hänen kuolleen ja niin seunohtuu taas. Pyrin nauttimaan elämästä tavallani.
Olen kuullut nimenomaan jätetyiltä hyvinkin usein, muutaman kuukauden päästä ovat erittäin tyytyväisiä eroon, ja vasta sitten myöhemmin kokevat sen myös hyvin tarpeelliseksi. Ihmettelevät, miksi laittoivat niin paljon hanttiin. Monet arvelivat sen johtuneen omista peloista. Olen itse jättäjä, mutta voin hyvin kuvitella, että jätettynä (toisessa tilanteessa) olisin myös ollut aluksi eroa vastaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1692970Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha262079- 232034
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901852Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?691567Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191323Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371222- 101221
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351193Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91181