kertoako lapsesta, jota ei enää ole?

Vai on lapsi, pieni uusi viaton ihminen, sinulle ruma haamu...

Sulla on aina oikeus lapseen (kunhan et hylkää toista kertaa) ja ex-miehen tai hänen suvun kanssa ole pakko olla tekemisissä. Pelkästään lapsen asiat. Äiti on takuulla tärkein ihminen lapsen elämässä, älä koskaan hylkää lasta, se jättää pahimmat arvet /tuskat ihmiseen koskaan. On minkälainen tahansa äiti ollut (kunhan ei ole väkivaltainen), äiti on tärkeä eheyttävä lapselle. Ehkä voisit jutella jonkun terapeutin kanssa (tai kriisipuhelimessa) asiasta, että järkytyit tilanteesta niin, että lapsi jäi ja miten saisitte huoltajuusasiat uudelleen kuntoon. Erossa sekä huoltajuusasioissa voi olla pelkoja (turhiakin) ja ahdistusta, joka johtaa ajatuksen tasolla torjumiseen kenties. Ja huoli taloudesta. Lapsi voi kaivata sinua kovasti ja miettiä miksi hylkäsit. Ja onhan hyvä aina tarkastaa, että lapsella on kaikki hyvin ja on suojassa maailman vaaroilta (en tarkoita hössötystä vaan aitoa apua jos lapsi tarvitsee jonakin päivänä). Mistä tiedät missä oloissa hän on miehen ja uuden naisen kanssa? Sulla voisi olla tukea takanasi (vanhemmat, tutut/ystävät, ehkä sosiaalityöntekijöitä pari) ja vähän päättäväisyyttä hoitaa asiat kuntoon. Byrokratiaa siinä voi olla ja tilanteen selvitystä, mutta kestät sen kun otat rauhallisesti. Ehkä sun vanhemmat kaipaavat lastenlasta myös.

Hän on SUN lapsi ja sinä olet oikea ÄITI. Sulla on oikeus lapseen AINA. Ja voit kertoa taloudellisen tilanteen jos joku elareita vaatii. On ilmeisesti myös tilanteita joissa niitä ei makseta? Ota nyt ainakin selvää googlaamalla tai kysymällä. Yhteishuoltajuus? Vai aiotko edelleen olla välinpitämätön ja vain poissa? Etä-äitikin on parempi joskus kun ei äitiä ollenkaan. Zemppiä sulle, juttele muiden kanssa mitä voisitte tehdä, selviät hyvin. Varmasti moni ymmärtävä tajuaa, että tuntemuksia oli monenlaisia aiemmassa tilanteessa ja siksi pakenit. Jos syytät itseäsi tai pelkäät muiden "syytöstä", se ajaa vaan kauemmaksi lapsesta, jolloin se ei kauheasti kannata. Toki itseä päätät mitä teet tai olet tekemättä. Jos ex-mies paheksuu vain eikä ole positiivinen, älä juttele hänen kanssaan, ainoa mistä hän saa puhua on lapsen asiat. Uuden naisen kanssa älä ole kontaktissa. Niin suojaat itseäsi. Osaat myös sanallisesti sanoa totuuden napakasti, se sulkee joskus toisen suun. Tai voi olla "mykkä" ja lähteä. Kohota itsetuntoa positiivisilla lauseilla itsellesi.

Sulla on syvä epäluulo että käytetään asiaa sua vastaan. Älä mene sukutapaamisiin erityisesti, jos siellä on paljon väkeä. -Jos joku sanoo jotain ikävää, voit poistua. Tai sanoa että asioihin on syy tai joku järkevä lause. Ei vastaa lisäkysymyksiin, vaan sano että et puhu aiheesta enempää. Voit hoitaa muualla lapsiasiaa. En tiedä miten miehesi vanhemmat reagoivat asiaan, tai onko sillä enää väliä, jos mies sut hyväksyy. Älä ajattele mitään ns. nöyryytykseen viittaavaa, hoidat vaan asiat ja jos olet hyvä äiti se riittää. Eivät kaikki osaa olla äiti-ihmisiä, mutta edes joku ihminen. Hyvin surullista jos viaton lapsi on vaan yksin maailmassa... Tai äitipuolen armoilla? Jos tutustuisit lapseen, tiedät että hän on mahtava persoona. Tutustumatta tai unohtamalla ei tiedä. Älä jätä isän varaan mitään jos voit. Itse tekisin asioille jotain, vaikka ne ovat aluksi mutkikkaita, myöhemmin helppoja. Onko äideille järjestöä? Isille on.

Lapsellas on varmasti paljon parempi ilman sun kaltaista "äitiä". Se, että luovuit lapsestasi noin vain kertoo että et häntä ja hänen rakkauttaan alunperinkään ansainnut. Toivottavasti et hanki enää lisää lapsia ja pilaa heidänkin elämäänsä.

Maailmassa on hirveä määrä lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia ja sitten tuollaisille lapsen hylkääjille siunaantuu vauvoja. Elämä on epäreilu.

Kun kerran tuollaisen päätöksen olet tehnyt niin miksi sitten salailla asiaa. Kertoo kuitenkin sinusta ihmisenä aika paljon.

Lapsi on ja tulee aina olemaan, vaikka et häntä näekään. Sinuna kertoisin rehellisesti tilanteen. Lapsi voi tulevaisuudessa ehkä kuitenkin ottaa yhteyttä sinuun ja haluta ehkä tavata. Silloin on paljon vaikeampaa muidenkin suhtautua asiaan, jos tulee täysin yllätyksenä.

Ja nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja vaadi edes tapaamisoikeus, vaikka miehen suku kuinka sylkisi ja elät rehellistä oikeaa elämää, saat varmasti myös tapaamisoikeuden, älä milloinkaan edes laita edelle miehesi sukua, ajattele lastasi kaikkein eniten.