Onkohan tyttöystäväni piilonarsisti? tai ei

Ei hän sillon ole narsisti, jos merkkejä ole.
Ei piilonarsisteja ole sitä ollaan kokonaan tai ei yhtään. Jos hän ei tee niinkuin sinä toivot ja tekee niinkuin haluaa, niin se ei tee hänestä narsistia. Sellainen ihminen ei ota ketään huomioo ja ei anna sinun olevan oma itsesi ja koittaa hallita kaikkea mitä teetkin syömistä, ketä näät ja haluaa koko ajan ihailua ja kehuja, ei kestä jos jollakin
menee hyvin ei pysty iloitseen toisen onnesta ei kysy mielipidettäsi mistään asiasta varsinkaan mikä liittyy teihin.

7 ja 2 kirjoitti:

Ei hän sillon ole narsisti, jos merkkejä ole.
Ei piilonarsisteja ole sitä ollaan kokonaan tai ei yhtään. Jos hän ei tee niinkuin sinä toivot ja tekee niinkuin haluaa, niin se ei tee hänestä narsistia. Sellainen ihminen ei ota ketään huomioo ja ei anna sinun olevan oma itsesi ja koittaa hallita kaikkea mitä teetkin syömistä, ketä näät ja haluaa koko ajan ihailua ja kehuja, ei kestä jos jollakin
menee hyvin ei pysty iloitseen toisen onnesta ei kysy mielipidettäsi mistään asiasta varsinkaan mikä liittyy teihin.

Lue lisää

Hah..... Heti muija on piilonarsisti...
Onkohan asia näin, että kun hän ei tee
sinun toiveiden mukasesti kokoajan.
Hänellä onkin omaa tahtoa ja mies ei kestäkään sitä.
Voi haloo. Mistä sä sen tiedät miten hän työelämässä toimii, ethän ole hänen mukanaan siellä.
Miksi olet sellasen naisen kanssa, jos olet sitä mieltä hänen olevan piilonarsisti.

Vai onko asia nyt niin, että teillä on asiat
kääntyny ja et olekaan enää se vahvenpi
osapuoli ja se harmittaa

lenan kirjoitti:

Hah..... Heti muija on piilonarsisti...
Onkohan asia näin, että kun hän ei tee
sinun toiveiden mukasesti kokoajan.
Hänellä onkin omaa tahtoa ja mies ei kestäkään sitä.
Voi haloo. Mistä sä sen tiedät miten hän työelämässä toimii, ethän ole hänen mukanaan siellä.
Miksi olet sellasen naisen kanssa, jos olet sitä mieltä hänen olevan piilonarsisti.

Vai onko asia nyt niin, että teillä on asiat
kääntyny ja et olekaan enää se vahvenpi
osapuoli ja se harmittaa

Lue lisää

Oleellinen oli siis se että pystyykö joku peittämään narsisminsa yhden vuoden ajan. Luin kaikki kommentit ja vedin johtopäätöksen että ilmeisesti ei, eli voin siis olla helpottunut ja kaikki asiat ovat siis paremmin kuin luulin.

Kyllä mä noiden asioiden kanssa voin elää mitä luettelin. Pääasia on että hän ei ole piilonarsisti. Ja se oli se kysymys, ja avoin sellainen.

Luettelin nuo piirteet tänne sen takia että joku kokenut voisi niiden perusteella antaa suuntaa-antavaa tietoa - että voiko noiden toimintatapojen takana piileskellä jotain mitä en ole vielä havainnut. No... Suuntaa-antava tieto ei viitannut piilonarsismin näkyvään puoleen. Hyvä niin. Olen tyytyväinen. Ja valmis satsaamaan suhteeseen.

En olisi ehkä tänne kirjoitellut ellei narsisteista olisi minua varoiteltu.

Kiitos vastauksesta / vastauksista

Exoxoxex kirjoitti:

Oleellinen oli siis se että pystyykö joku peittämään narsisminsa yhden vuoden ajan. Luin kaikki kommentit ja vedin johtopäätöksen että ilmeisesti ei, eli voin siis olla helpottunut ja kaikki asiat ovat siis paremmin kuin luulin.

Kyllä mä noiden asioiden kanssa voin elää mitä luettelin. Pääasia on että hän ei ole piilonarsisti. Ja se oli se kysymys, ja avoin sellainen.

Luettelin nuo piirteet tänne sen takia että joku kokenut voisi niiden perusteella antaa suuntaa-antavaa tietoa - että voiko noiden toimintatapojen takana piileskellä jotain mitä en ole vielä havainnut. No... Suuntaa-antava tieto ei viitannut piilonarsismin näkyvään puoleen. Hyvä niin. Olen tyytyväinen. Ja valmis satsaamaan suhteeseen.

En olisi ehkä tänne kirjoitellut ellei narsisteista olisi minua varoiteltu.

Kiitos vastauksesta / vastauksista

Lue lisää

Hyvä, että yrität satsata. En minä ainakaan usko, että sinun naisesi olsi piilonarsisti.
suhteessa usein on niin, että jonpi kunpi vie suhdetta eteenpäin, mutta ei sekään tee vielä ihmisestä piilo tai koko narsistia.
Kunhan sinä pidät suhteenne tasavertasena. Kyllä vuodessa selkeesti huomaa onko toinen enemmän ja vähemmän narsisti . Hyvää jatkoa suhteellenne. Luulen, että naisesi etsii omaa
paikkaa elämässänne ja varmaan huono itsetunto on naisen pohjalla elämässä.

Jaana k kirjoitti:

Hyvä, että yrität satsata. En minä ainakaan usko, että sinun naisesi olsi piilonarsisti.
suhteessa usein on niin, että jonpi kunpi vie suhdetta eteenpäin, mutta ei sekään tee vielä ihmisestä piilo tai koko narsistia.
Kunhan sinä pidät suhteenne tasavertasena. Kyllä vuodessa selkeesti huomaa onko toinen enemmän ja vähemmän narsisti . Hyvää jatkoa suhteellenne. Luulen, että naisesi etsii omaa
paikkaa elämässänne ja varmaan huono itsetunto on naisen pohjalla elämässä.

Lue lisää

Kiitos.

Onneksi en ehtinyt ottaa esille narsismia hänen kanssaan. Keskustelemme nimittäin paljon.
Tuossa itsetuntoasiassa saattaa itse asiassa olla hyvinkin perää. Mitähän voisin tehdä asian parantamiseksi? En tuu ainakaan haukkumaan häntä rumaksi, narsistiksi, psykoksi, lihavaksi, jne. Enkä ole tähän mennessäkään haukkunut. Osaan kyllä tehdä jo tarpeeksi muita virheitä (ja hän onneksi huomauttaa niistä vaikka palautteen saaminen ei aina hyvältä tunnu). Mutta yritän silti pitää huolen siitä ettei mua viedä kuin kuoriämpäriä ihan miten sattuu.

Totta... että ikäviä piirteitä löytyy... minustakin. Kyllä se siitä hyväksi vielä varmaan muovautuu kun molemmat haluavat panostaa suhteeseen.

Nämä mietteeni lähti siitä että kun lounaalla keskustelivat jostain narsistimiehestä ja narsistin piirteistä ja sen jälkeen tuli vaan mietittyä että onkohan minun lähipiirissäni narsisteja.

Luettelin nuo tähän mennessä havaitut ikävähköt piirteet tänne lähinnä sen takia että jos niiden perusteella voisi antaa suuntaa-antavaa tietoa esim. piilonarsismista (jota ei ilmeisesti ole olemassakaan). Itse kun en ole psykologi niin en näistä tiedä. Nyt koen saaneeni jo sen verran tietoa että huokaisen jo helpotuksesta. Vilpitön kiitos kun jaksoit kommentoida.
Ymmärsin että narsismin uhkakuvan voi siis unohtaa.

Huono itsetunto voi paremminkin kuin piilonarstin vikaa.
Riippuu mitä hän elämässään kokenut.
Jos hän kuitenkin joustaa narsisti ei milloinkaan jousta. Jokanen meistä ei ole täydellinen et sinäkään.
Onko tässä kyse siitä, että haet hakemallakin toisesta ne huonot piirteet ja käytät ne tilaisuuden tullen hyväksi ja keino
saada selitys, että pääsis eroon toisesta.
kysymys kuuluukin rakastatko häntä
hänen vioistaan huolimatta.
Oletko ajatellut, että hänkin voi ajatella sinusta samaa. Näin ollen omia virheitä/
Vikoja ei huomata, mutta toisen kylläkin
jos huomataan omat viat saadaan kuitenkin
toinen vielä huonommalta. Meistä kukaan ei
varmasti tuu toisen ihmisen mieleiseksi,
vaikka kuinka toivoo.
Millä periaatteella hänet syyllistät
piilonarstiksi?

En ole kokenut piilonarsismia koska enhän mä voi kokea jotain joka on tällä hetkellä piilossa tai puuttuu kokonaan. Halusin vain kartoittaa onko sellainen mahdollista että jonain päivänä kun muutetaan yhteen, pulpahtaa esiin aito narsisti joka on ollut siihen saakka piilossa. Piirteitä joita luettelin, saattavat siis toisin sanoen ilmetä narsistilla, mutta ne eivät silti automaattisesti kerro että henkilö on narsisti edes lähimainkaan. Kunhan vaan ajattelin että jos noiden piirteiden avulla voisi saada suuntaa-antavaa tietoa... ja oikeastaan koen sitä saaneenikin. Eli: Nukun hyvin.

Tunnut tietävän mikä on narsismia. Luettuani tuon, en voi muuta sanoa kuin että kyseinen häiriöhän on todella hirveä verrattuna niihin yksittäisiin juttuihin mitä luettelin. Myönnän että mulla on ollut aukko sivistyksessä. Yhdessä me rakennumme, ja kiitos kommentista.

Ajatukseni kumpuavat myös siltäkin pohjalta että yhä enemmän on vaan päässyt pesiytymään sellainen ajatus että ihmisiin ei voi luottaa - olivatpa naisia tai miehiä. No... luottamus voi onneksi kasvaa.

Juuri näin kävi edellisessä suhteessa. Hankalan paikan tullessa vedin väärästä narusta vaikka olisi pitänyt vetää oikeasta. En tiedä paljoa eksästä, mutta sanoi löytäneensä uuden miehen.

Ja epäonnistumiset johtavat joskus siihen että ei enää (tai ainakaan heti) uskalla luottaa uuteenkaan, vaikka peili olisi ollut käsillä ja siihen olisi voinut katsoa... vai miten sen nyt sanois. Tää on tätä oman osuutensa tarkastelua ja jälkiviisautta jota pitäisi viisaasti yrittää hyödyntää.

Piilonarsisti-uhkakuva alkoi syntyä lounaalla. Siellä keskustelivat narsistejen piirteistä ja kunhan vaan rupesin miettimään että onko mun tuttavapiirissä narsisteja. Joku sanois että vainoharhaisuutta ja hoitoon tässä pitäis hakeutua. No tällä hetkellä taitaa riittää se hoito mitä sain täällä :) Olen nimittäin tyytyväinen.

Exoxoxex kirjoitti:

Juuri näin kävi edellisessä suhteessa. Hankalan paikan tullessa vedin väärästä narusta vaikka olisi pitänyt vetää oikeasta. En tiedä paljoa eksästä, mutta sanoi löytäneensä uuden miehen.

Ja epäonnistumiset johtavat joskus siihen että ei enää (tai ainakaan heti) uskalla luottaa uuteenkaan, vaikka peili olisi ollut käsillä ja siihen olisi voinut katsoa... vai miten sen nyt sanois. Tää on tätä oman osuutensa tarkastelua ja jälkiviisautta jota pitäisi viisaasti yrittää hyödyntää.

Piilonarsisti-uhkakuva alkoi syntyä lounaalla. Siellä keskustelivat narsistejen piirteistä ja kunhan vaan rupesin miettimään että onko mun tuttavapiirissä narsisteja. Joku sanois että vainoharhaisuutta ja hoitoon tässä pitäis hakeutua. No tällä hetkellä taitaa riittää se hoito mitä sain täällä :) Olen nimittäin tyytyväinen.

Lue lisää

Anteeksi nyt, mutta mikä ihmeen "piilonarsisti"?

Jos kohtaat narsistin tai ikäväksesi päästät sellaisen osaksi elämääsi, usko minua: koet asian karvaasti etkä tällaisen ihmisen kanssa tekemisissä oltuasi mieti, onko hän sitä vai ei. Eivät ne ominaisuudet kauaa salassa pysy, jos pysyvät ollenkaan.

Ystävättäresi vaikuttaa tavalliselta ihmiseltä, toki älykkyys voi antaa hänestä toisinaan kolean ja laskelmoivan kuvan, mutta no, se on ominaisuus, ei vika.

e5tet kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta mikä ihmeen "piilonarsisti"?

Jos kohtaat narsistin tai ikäväksesi päästät sellaisen osaksi elämääsi, usko minua: koet asian karvaasti etkä tällaisen ihmisen kanssa tekemisissä oltuasi mieti, onko hän sitä vai ei. Eivät ne ominaisuudet kauaa salassa pysy, jos pysyvät ollenkaan.

Ystävättäresi vaikuttaa tavalliselta ihmiseltä, toki älykkyys voi antaa hänestä toisinaan kolean ja laskelmoivan kuvan, mutta no, se on ominaisuus, ei vika.

Lue lisää

Kiitos vahvistuksesta... et ole ensimmäinen joka kuvailee narsismin pirullisuutta tässä keskustelussa. En tainnut tietää mitä on narsismi kaikkine piirteineen.

Itse asiassa älykkyys oli eräs niistä piirteistä joihin ihastuin. Arvostan älykkyyttä. Mikäli piilonarsismi olisi ollut kuvassa mukana, niin älykkyys olisi silloin väärässä käytössä. Ajatus ehti jo piipahtaa niinkin pitkällä että älykäs pystyy salaamaan huonot piirteensä kauankin. No se oli tätä omaa mielikuvitustani :D

Totta tosiaan kolean ja laskelmoivan kuvan saattaa saada helposti - tiedän mitä tarkoitat. ...mikä on itse asiassa hyväkin ominaisuus, monessa tilanteessa.

Tästä huokuu se, että on oikeasti kohdannut todellisen narsistin.

Voimia ja iloa elämääsi.

Hei!

Liikuttava kirjoitus, mutta sellainen jäi kaivertamaan, että eikö nuo sinun kertomasi piirteet liity enemmänkin rajatilapersoonallisuuteen, eli bipolaariseen persoonaan? Tuo että saatetaan yhtäkkisessä vihassa toivottaa toinen hemmettiin ja katoamaan elämästä, mutta seuraavassa hetkessä rakastetaan, mustasukkaisuus jne?

Mielestäni ne ovat kaikki Bopon opireita. Ja Bipot ovat yleensä tosi sympaattisia, vaikka suhteet ovatkin räiskyviä ja vaikeita. Bipoista on kehitelty personnallisuushäiriö, mutta oikeasti kyseessä on vain ihminen joka kantaa kipua sisällään
, eli rakastuminen tuntuu pelottavammalta ja kipeämmältä tällaiselle henkilölle, siksi tuo mene pois-tule tänne-dynamiikka, koska intimiteetti ja hyljätyksi tuleminen pelottaa?

Käsittääkseni narsisti sen sijaan ei omaa mitään tunteita, ja toimiii viileämmin, ja manipulatiivisemmin? Ohjailee ja kontreolloi, muttei oikeasti ole edes kiintynyt.

Mielestäni on hyvin tärkeää että ihmiset osaavat eritella Bipon (traumatisoitunut) ja narsistin (sairaan). Bibo nimittäin voi parantua ja kun hänen pelot ei käykään toteen, oppii kiintymään turvallisemmin.

Hyvää jatkoa! :)

mietintämyssy kirjoitti:

Hei!

Liikuttava kirjoitus, mutta sellainen jäi kaivertamaan, että eikö nuo sinun kertomasi piirteet liity enemmänkin rajatilapersoonallisuuteen, eli bipolaariseen persoonaan? Tuo että saatetaan yhtäkkisessä vihassa toivottaa toinen hemmettiin ja katoamaan elämästä, mutta seuraavassa hetkessä rakastetaan, mustasukkaisuus jne?

Mielestäni ne ovat kaikki Bopon opireita. Ja Bipot ovat yleensä tosi sympaattisia, vaikka suhteet ovatkin räiskyviä ja vaikeita. Bipoista on kehitelty personnallisuushäiriö, mutta oikeasti kyseessä on vain ihminen joka kantaa kipua sisällään
, eli rakastuminen tuntuu pelottavammalta ja kipeämmältä tällaiselle henkilölle, siksi tuo mene pois-tule tänne-dynamiikka, koska intimiteetti ja hyljätyksi tuleminen pelottaa?

Käsittääkseni narsisti sen sijaan ei omaa mitään tunteita, ja toimiii viileämmin, ja manipulatiivisemmin? Ohjailee ja kontreolloi, muttei oikeasti ole edes kiintynyt.

Mielestäni on hyvin tärkeää että ihmiset osaavat eritella Bipon (traumatisoitunut) ja narsistin (sairaan). Bibo nimittäin voi parantua ja kun hänen pelot ei käykään toteen, oppii kiintymään turvallisemmin.

Hyvää jatkoa! :)

Lue lisää

Hei,

pointtisi oli siinä mielessä hyvä, että kyseisessä narsistissa on myös paljon epävakaan persoonallisuuden piirteitä. Toisaalta narsistille on tyypillistä, että heillä on piirteitä myös muista persoonallisuushäiriöistä. Jokainen narsisti on kuitenkin yksilö, ja oman elämänsä lopputulema. Narsistinen määritellään esimerikis siten, että seuraavista viisi kohtaa ovat vahvoja:

1. suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;
2. keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;
3. uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;
4. vaatii korostunutta ihailua;
5. mielestään oikeus erityiskohteluun;
6. muiden hyväksikäyttö;
7. empatian puute;
8. kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja
9. ylimielisyys ja röyhkeys.

Minun exälläni olivat nämä kaikki piirteet hyvin vahvoja. En tietenkään avannut kaikkia kokemuksiani hänen kanssaan aiemmassa viestissäni. Mutta hänelle oli siis myös tyypillistä ajatus, että hän teki kaiken, aivan kaiken, paljon paremmin kuin edes kukaan ammattilainen -saatika minä. Hän korosti oman ammattinsa merkittävyyden suuremmaksi kuin Suomen presidentillä, vaikka todellisuudessa hän on ns. tavallinen tallaaja. Hänellä ei ole empatiakykyä, mutta hän osaa näytellä halutessaan hyvin empaattista, jos siitä on hänelle hyötyä. Mutta esimerkiksi minun tai lapsen itkiessä hän saattoi nauraa. Hän toden totta liitoitteli omia saavutuksiaan, oli ne sitten lapsuuden urheilusuorituksia tai jokin kiitos pomolta töissä. Lista on loputon...

Ja ei, hän ei oikeasti ollut kiintynyt minuun, tai kehenkään muuhunkaan. Mutta kasvojen säilyttäminen on hänelle tärkeää. Ja hän ei kestä ajatusta, että joku ei ole hänen vallan alla. Moni onkin...

Mutta tämä exäni tänäkin päivänä itse uskoo olevansa hyvin tervehenkinen. Hän elää uudessa parisuhteessa, ja pitää nytkin koko ajan sivuelämää esimerkiksi netissä. Hän on riidoissa lukuisten ihmisten kanssa, mutta esittää joka käänteessä uhria. Hän on omasta mielestään virheetön, tai silloin harvoin kun hän erehtyy virheen tekemään, niin se virhe on oikeastaan jonkun muun syytä.

Mutta minulle kuuluu nyt pääosin hyvää. Lapsen puolesta pelkään, koska narsitilta on hyvin vaikeaa koskaan saada esimerkiksi tapaamisoikeuksia pois, tai edes hyvin vähäisiksi.

Kävin narsistien uhrien tukiryhmässä kohtuullisen pitkään. Nykyään työstän asioita itsenäisesti, ja välillä ystävieni avulla. Erosta on jo vuosia. Exä aiheuttaa lapsen kautta lähes jatkuvaa kiusaa edelleen.

Lueskelin näitä kommentteja ja mietin taas että jos haluaa asiallisia ja totuudellisia vastauksia, ei ehkä kannata kysellä yleisillä palstoilla... Googlekin tietää paremmin... Eli hakujen kautta löytyy ihan asiallista ja todellista informaatiota, kunhan osaa vähän seuloa, eikä luota mihin vain. Piilonarsismihan on aivan todellinen tila ja saattaa olla jopa vaikeampi tunnistaa kuin narsismi. Piilonarsismi on myös kumppanille ja mahdollisille lapsille, yhtä tuhoisa kuin "julki"narsisimi. Kaikki tuhoisuuden asteethan toki mitataan tapauskohtaisesti että mitään yleistä linjaa ei tietysti voi vetää. Missään tilanteessa en ehkä kehottaisi ottamaan narsismia sellaisenaan esille, vaan niitä piirteitä ja tapauksia joilla on seuraus että tuntuu itse jäävän jalkoihin. Jos tapauksessa on narsisti, narsisimin esiintuominen ei tee mitään hyvää eikä johda mihinkään positiiviseen, ja mikäli ei ole, se voi silti olla tuhoisaa, koska saattaa olla aika vaikea päästä yli sellaisesta syytöksestä ja epäluottamuslauseesta. Eikä siinäkään tilanteessa voi tietää, oliko oikeassa vai väärässä... mutta puhumalla niistä ilmiöistä joita seuraa tietystä käytöksestä, saattaa saada jotain aikaan (kunhan muistaa ettei syytä vain toista, on hyvä tulla vastaan jos todella haluaa tilanteen muuttuvan tyyliin: "Musta tuntuu että annan sulle toisinaan periksi vaikka en haluaisi kun rakastan sua, ja haluan että sä olet onnellinen, mutta sitten joskus tuntuu siltä että ehkä mun tahto ei ollutkaan tässä suhteessa yhtä arvokas kuin sun. Tiedän että vaikutan siihen itse, mutta toivon, että sä muistaisit useammin ja ottaisit huomioon että mä annan sulle liian herkästi periksi. Koska vaikka haluan että sä oot tyytyväinen ja onnellinen, ja taipumalla sun toiveisiin sen saavutan, luulen että tästä tulee jossain vaiheessa ongelmia, jos jatkan näin. Jossain vaiheessa alkaa ottaa päähän ettei mun tahdolla ja onnella tai tyytyväisyydellä olekaan niin suurta arvoa, itselleni eikä sitä kautta sulle. Että jotain pitäis varmaan tehdä ennen kuin on myöhäistä. Miten me ratkaistaan tää?" Tms. Voi olla ettei koskaan pääse ekan lauseen loppuun, mutta silloin voi olla että keskustelukumppani ei pysty keskusteluun... ja ainakin silloin voi ajatella että ehkä kyseessä onkin narsisti tai muuten vain vähän haasteellisempi tapaus...). Kehotan kuitenkin lukemaan aiheesta luotettavista lähteistä, tai etsimään ammattilaisen joka tietää aiheesta, ja jonka kanssa siitä voi puhua, mikäli tällainen tilanne ja kysymys kalvaa mieltä.
Julkinarsistihan jossain vaiheessa yleensä "paljastaa" itsensä niin että siitä tilasta saa kiinni, jos vain itsellä on vielä voimia sitä tunnistaa ja ymmärtää, mutta piilanarsisti on loputtomasti se uhri jota ei kunnioiteta, ymmärretä, hyväksytä ja arvosteta vaikka HÄN on maailman kiltein ja hyvin (ei paras) ihminen. Hän on se, joka suree ympäristönsä hengiltä siksi että muut haluavat tehdä toisin ja vain hän ymmärtää mikä olisi parasta kaikille, mutta kun muut eivät tajua ja arvosta. Hän nujertaa ja alistaa kiltteyteen ja uhriuteen käärityllä syyllistämisellä ja vallankäytöllä. Hän ei ota mitään palautetta vastaan omasta käytöksestään tai tekemisestään, ei millään sävyllä sanottuna, sillä aina on kyse vain siitä että et vain ymmärrä omaa parastasi niin hyvin kuin hän. Hän on maailman kiltein eikä tee mitään muuta kuin haluaa vain parasta kaikille muille. Ikinä ei itseään ole ajatellut. Ja tässä on kiitos. Väitetään että olisi toisin. Kehtaatkin omata oman tahdon! Tästä yleensä päästään siihen että oman tahdon ilmaisija, jos se poikkeaa piilonarsistin ajatuksesta on itsekäs ja mahdollisesti jopa paha. Piilonarsisti saattaa kertoa miten hän on jo vuosia katsonut millainen päällepäsmäri olet ja itsekäs paska. Ja tämä saattaa alkaa ihan siitä että sanot miettelijäänä että voisikohan ruokana olla huomenna kalaa. Piilonarsismi on järisyttävää marttyyriutta. "Kaikkeni annan, mutta mikäs teet kun muut (on niin tyhmiä että) ei tajua". Mutta tosiaan, jos tämän tekstin näkee joku joka miettii aihetta, kehotan lukemaan asiatekstejä aiheesta. Niitä on saatavilla. Ja uskokaa itseenne. Älkää alistuko.

Piilonarsistin_lapsi kirjoitti:

Lueskelin näitä kommentteja ja mietin taas että jos haluaa asiallisia ja totuudellisia vastauksia, ei ehkä kannata kysellä yleisillä palstoilla... Googlekin tietää paremmin... Eli hakujen kautta löytyy ihan asiallista ja todellista informaatiota, kunhan osaa vähän seuloa, eikä luota mihin vain. Piilonarsismihan on aivan todellinen tila ja saattaa olla jopa vaikeampi tunnistaa kuin narsismi. Piilonarsismi on myös kumppanille ja mahdollisille lapsille, yhtä tuhoisa kuin "julki"narsisimi. Kaikki tuhoisuuden asteethan toki mitataan tapauskohtaisesti että mitään yleistä linjaa ei tietysti voi vetää. Missään tilanteessa en ehkä kehottaisi ottamaan narsismia sellaisenaan esille, vaan niitä piirteitä ja tapauksia joilla on seuraus että tuntuu itse jäävän jalkoihin. Jos tapauksessa on narsisti, narsisimin esiintuominen ei tee mitään hyvää eikä johda mihinkään positiiviseen, ja mikäli ei ole, se voi silti olla tuhoisaa, koska saattaa olla aika vaikea päästä yli sellaisesta syytöksestä ja epäluottamuslauseesta. Eikä siinäkään tilanteessa voi tietää, oliko oikeassa vai väärässä... mutta puhumalla niistä ilmiöistä joita seuraa tietystä käytöksestä, saattaa saada jotain aikaan (kunhan muistaa ettei syytä vain toista, on hyvä tulla vastaan jos todella haluaa tilanteen muuttuvan tyyliin: "Musta tuntuu että annan sulle toisinaan periksi vaikka en haluaisi kun rakastan sua, ja haluan että sä olet onnellinen, mutta sitten joskus tuntuu siltä että ehkä mun tahto ei ollutkaan tässä suhteessa yhtä arvokas kuin sun. Tiedän että vaikutan siihen itse, mutta toivon, että sä muistaisit useammin ja ottaisit huomioon että mä annan sulle liian herkästi periksi. Koska vaikka haluan että sä oot tyytyväinen ja onnellinen, ja taipumalla sun toiveisiin sen saavutan, luulen että tästä tulee jossain vaiheessa ongelmia, jos jatkan näin. Jossain vaiheessa alkaa ottaa päähän ettei mun tahdolla ja onnella tai tyytyväisyydellä olekaan niin suurta arvoa, itselleni eikä sitä kautta sulle. Että jotain pitäis varmaan tehdä ennen kuin on myöhäistä. Miten me ratkaistaan tää?" Tms. Voi olla ettei koskaan pääse ekan lauseen loppuun, mutta silloin voi olla että keskustelukumppani ei pysty keskusteluun... ja ainakin silloin voi ajatella että ehkä kyseessä onkin narsisti tai muuten vain vähän haasteellisempi tapaus...). Kehotan kuitenkin lukemaan aiheesta luotettavista lähteistä, tai etsimään ammattilaisen joka tietää aiheesta, ja jonka kanssa siitä voi puhua, mikäli tällainen tilanne ja kysymys kalvaa mieltä.
Julkinarsistihan jossain vaiheessa yleensä "paljastaa" itsensä niin että siitä tilasta saa kiinni, jos vain itsellä on vielä voimia sitä tunnistaa ja ymmärtää, mutta piilanarsisti on loputtomasti se uhri jota ei kunnioiteta, ymmärretä, hyväksytä ja arvosteta vaikka HÄN on maailman kiltein ja hyvin (ei paras) ihminen. Hän on se, joka suree ympäristönsä hengiltä siksi että muut haluavat tehdä toisin ja vain hän ymmärtää mikä olisi parasta kaikille, mutta kun muut eivät tajua ja arvosta. Hän nujertaa ja alistaa kiltteyteen ja uhriuteen käärityllä syyllistämisellä ja vallankäytöllä. Hän ei ota mitään palautetta vastaan omasta käytöksestään tai tekemisestään, ei millään sävyllä sanottuna, sillä aina on kyse vain siitä että et vain ymmärrä omaa parastasi niin hyvin kuin hän. Hän on maailman kiltein eikä tee mitään muuta kuin haluaa vain parasta kaikille muille. Ikinä ei itseään ole ajatellut. Ja tässä on kiitos. Väitetään että olisi toisin. Kehtaatkin omata oman tahdon! Tästä yleensä päästään siihen että oman tahdon ilmaisija, jos se poikkeaa piilonarsistin ajatuksesta on itsekäs ja mahdollisesti jopa paha. Piilonarsisti saattaa kertoa miten hän on jo vuosia katsonut millainen päällepäsmäri olet ja itsekäs paska. Ja tämä saattaa alkaa ihan siitä että sanot miettelijäänä että voisikohan ruokana olla huomenna kalaa. Piilonarsismi on järisyttävää marttyyriutta. "Kaikkeni annan, mutta mikäs teet kun muut (on niin tyhmiä että) ei tajua". Mutta tosiaan, jos tämän tekstin näkee joku joka miettii aihetta, kehotan lukemaan asiatekstejä aiheesta. Niitä on saatavilla. Ja uskokaa itseenne. Älkää alistuko.

Lue lisää

Unohtui mainita että piilonarsistia ei kannata välttämättä ohjata terapeutille, eikä mennä hänen kanssaan terapiaan. Hänhän on uhri. Terapia usein tukee häntä, sillä edes ammattilaiset eivät välttämättä voi nähdä todellista tilaa, tai ainkaan eivät ollenkaan aina tunnista sitä. Asia kuulostaa täysin siltä että hän on se väärin kohdeltu. Se kuulosta siltä että ympärillä olevat ihmiset ovat julmia. Hän itkee, kuinka hän rakastaa kaikkia ja tekee kaikkensa muiden eteen, mutta kukaan ei tue häntä. Tavallaan se onkin totta. Uskon että piilonarsisti todella luulee tekevänsä kaikille parhaaksi. Ja se tuossa on se julmin ja vaikein asia. En myöskään usko että siitä voi parantua. Koska ihminen joka ei ota tippaakaan palautetta vastaan, ei voi muuttua. Ihminen joka ei koskaan kyseenalaista päätöksiään, ei ehkä voi muuttua. Ihminen joka kyllä saattaa hakea apua kun on niin uupunut ja väärin kohdeltu, mutta siinäkin on aina kyse vain siitä, ei niin päin että ehkä hän sittenkin on se jonka pitäisi miettiä tekemisiään. Piilonarsisti ei koskaan kysyisi lapsensa itsemurhan jälkeen tekikö hän jotain väärin, toki muiden edessä saattaisi jotain sellaista ohimennen sanoa, kertoessaan samalla miten hän kaikkensa tälle antoi. Todellisuudessa hän kuitenkin syyttäisi itsemurhan tehnyttä siitä että tämä saattoi tehdä sen hänelle jaettä mitäs ei antanut hänen auttaa itseään, tässähän se nähtiin... Hän olisi tietänyt paremmin, mutta kun ei kuunneltu. En tiedä, jos muutos voisi alkaa jos ammattilainen kysyisi että oletko lopulta koskaan ajatellut että sieltä toisen ihmisen suunnalta asia voi olla toisin. Että se minkä sinä ajattelet olevan paras toisen kohdalla, ei ehkä olekaan se mitä toinen ylipäätään haluaa ja että sillä toisella on itseasiassa oikeus olla eri mieltä ja jopa tehdä asioita jotka toisten mielestä saattaisivat olla vahingollisia. Esimerkiksi järjestää syntymäpäiväjuhlat kotona eikä ravintolassa vaikka se tarkoittaa enemmän vaivannäköä. (kyse ei ollut omasta kodista vaan toisesta taloudesta, toisesta ihmisestä) Mutta koska tilanne on se, että hän uskookin ajatelleensa kaikkia ja kaikkien suunnalta, ja joka taholta, hän uskoo ymmärtävänsä toisia vaan niin paljon paremmin kuin kukaan. Siihen on paha sanoa mitään. Nämä voimakkaat piirteet eivät toki tule esiin kuin vuosien saatossa. Se ei paista silmään välttämättä missään vaiheessa. Suuri osa piirteistä saattaa piiloutua sen alle että toiset uskovat piilonarsistilla olevan vain vaikeasti huono itsetunto. Ja huono omanarvontunto. Se on kuitenkin jotain vielä syvempää ja paljon vaikeampaa.

Piilonarsistin_lapsi kirjoitti:

Unohtui mainita että piilonarsistia ei kannata välttämättä ohjata terapeutille, eikä mennä hänen kanssaan terapiaan. Hänhän on uhri. Terapia usein tukee häntä, sillä edes ammattilaiset eivät välttämättä voi nähdä todellista tilaa, tai ainkaan eivät ollenkaan aina tunnista sitä. Asia kuulostaa täysin siltä että hän on se väärin kohdeltu. Se kuulosta siltä että ympärillä olevat ihmiset ovat julmia. Hän itkee, kuinka hän rakastaa kaikkia ja tekee kaikkensa muiden eteen, mutta kukaan ei tue häntä. Tavallaan se onkin totta. Uskon että piilonarsisti todella luulee tekevänsä kaikille parhaaksi. Ja se tuossa on se julmin ja vaikein asia. En myöskään usko että siitä voi parantua. Koska ihminen joka ei ota tippaakaan palautetta vastaan, ei voi muuttua. Ihminen joka ei koskaan kyseenalaista päätöksiään, ei ehkä voi muuttua. Ihminen joka kyllä saattaa hakea apua kun on niin uupunut ja väärin kohdeltu, mutta siinäkin on aina kyse vain siitä, ei niin päin että ehkä hän sittenkin on se jonka pitäisi miettiä tekemisiään. Piilonarsisti ei koskaan kysyisi lapsensa itsemurhan jälkeen tekikö hän jotain väärin, toki muiden edessä saattaisi jotain sellaista ohimennen sanoa, kertoessaan samalla miten hän kaikkensa tälle antoi. Todellisuudessa hän kuitenkin syyttäisi itsemurhan tehnyttä siitä että tämä saattoi tehdä sen hänelle jaettä mitäs ei antanut hänen auttaa itseään, tässähän se nähtiin... Hän olisi tietänyt paremmin, mutta kun ei kuunneltu. En tiedä, jos muutos voisi alkaa jos ammattilainen kysyisi että oletko lopulta koskaan ajatellut että sieltä toisen ihmisen suunnalta asia voi olla toisin. Että se minkä sinä ajattelet olevan paras toisen kohdalla, ei ehkä olekaan se mitä toinen ylipäätään haluaa ja että sillä toisella on itseasiassa oikeus olla eri mieltä ja jopa tehdä asioita jotka toisten mielestä saattaisivat olla vahingollisia. Esimerkiksi järjestää syntymäpäiväjuhlat kotona eikä ravintolassa vaikka se tarkoittaa enemmän vaivannäköä. (kyse ei ollut omasta kodista vaan toisesta taloudesta, toisesta ihmisestä) Mutta koska tilanne on se, että hän uskookin ajatelleensa kaikkia ja kaikkien suunnalta, ja joka taholta, hän uskoo ymmärtävänsä toisia vaan niin paljon paremmin kuin kukaan. Siihen on paha sanoa mitään. Nämä voimakkaat piirteet eivät toki tule esiin kuin vuosien saatossa. Se ei paista silmään välttämättä missään vaiheessa. Suuri osa piirteistä saattaa piiloutua sen alle että toiset uskovat piilonarsistilla olevan vain vaikeasti huono itsetunto. Ja huono omanarvontunto. Se on kuitenkin jotain vielä syvempää ja paljon vaikeampaa.

Lue lisää

Sekä piilonarsisti että julkinarsisti kuvittelevat tekevänsä ja toimivansa toisten parhaaksi. Molemmat ajattelevat "kyllä minä tiedän, minä olen oikeassa". Usein julkinarsisti tosin voittaa skaban. Mutta julkinarsistikaan ei voi täydellisesti jyrätä piilonarsistia: yksin kun ei oikein pysty toteuttamaan epätervettä narsismiaan, siihen tarvitaan välttämättä toinen/toisia. Oli sitten kumpaa narsistityyppiä vaan. Ja useinhan piilonarsistin kumppani onkin julkinarsisti. Sama henkilö voi myös olla sekä piilo- että julkinarsisti. Riippuen siitä ketä hän tuntee ja kenen kanssa on tekemisissä.

Narsisti voi toki parantua, mutta vain siinä tapauksessa, että tiedostaa asian, omat tunnemöykkynsä sun muut. Todennäköisemmin kuitenkin piilonarsisti hakeutuu hoitoon pahansa olonsa vuoksi. Julkinarsisti harvemmin huomaa, että hänessä on jotain vikaa. Hänhän on täydellinen! Mutta harva ihminen siltikään on täydellinen julki- tai piilonarsisti.

Olen suhteessa jossa toinen on puhelimestaan riippuvainen. Eikä anna parisuhteelle aikaa. Meillä on pieni lapsi joka syö molempien aikaa päivisin. Iltaisin kun olisi mahdollisuus parisuhde aikaan puoliso valitsee netin.kun sanon asiasta syntyy ylimääräinen riita.ja saan näpeilleni heti.

Kun ekan vuoden jälkeen jo häiritsee jokin asia toisessa, niin voit olla varma ettei se siitä vähene vaan lisääntyy ajan myötä.