Nastojen pito sileällä, kovalla jäällä?

Varmasti nastojen lisäys vaikuttaa. Minulla on Nokian w106, ja se on selkeästi parempi kuin kesärengas, mutta edessä olevaa jään pintaa täytyy "lukea", sillä ei mikään nastarengas kesää tee.

Nastarengas ei tee kesää jäiselle pinnalle. Se auttaa, mutta ajajan on edelleen tehtävä oma osansa.

Jos nastarengas on vain edessä, pyörän käyttäytyminen on tasapainoisempaa. Eturangas pysyy alla, takarenkaan on kyllä pakko seurata vaikka se vähän saattaa lipsua välillä.

Nappula- ja nastarenkaat ovat parhaimmillaan kovalla lumella.

Minun pyörässä on 47 Nokian Hakkapeliitta W106 edessä ja takana. Pyörässä on suhteellisen pysty ajoasento. Eturengas ei juuri normaalissa ajossa menetä pitoa ja takarengaskin sallii nopeat liukkaiden mäkien nousut.

Kerran tänä talvena testailin pitoa jäällä ja eturengas ei varsinaisesti menettänyt pitoa lainkaan. Sain polkea ja samaan aikaan jarruttaa etujarrulla ja näin eturengas lukittunakin eturengas tuntui pitävältä. Lukittu rengas tietenkin liukui, mutta siinä oli pitoa vakautta ja hallittavuutta.

terävällä ns. piikkimäisellä nastalla ja tasapintaisella ns. tylpällä nastalla on iso ero pidossa.

Teräviä nastoja löytyy mm. Nokian extreme 294 ja wxc300 sekä Schwalbe IceSpiker Pro lukuunottamatta raceguard -mallia jos on tylpät nastat. Nämä siis vain muutamia esimerkkejä

Nastojen määrä vaikuttaa paljonkin. Jos nastoja on vain renkaan keskiosassa niin jääpolanteet on pahoja paikkoja.Tein vanhasta maasturista jääpyörän ja renkaiksi laitoin contin spike claw 240. Pito on ollut hyvä.

Rengas on Nokian Hakkapeliitta tämmöisin numeroin :
32-622 28 x 1 5/8 x 1 1/4 700 x 32C
Rengas on noin viitisentoista vuotta vanha ja yhden pyöräkellarin tuhopolton läpäissyt. Kumin rakenne on saattanut hieman muuttua aikojen ja tapahtumien saatossa.

Ajossa näyttää siltä, että vain renkaan keskiosan vajaa 2 senttiä leveä kaista osuu tiehen ja kaksirivisen miniminastoituksen piikeistä vain 2-4 osuu yhtäaikaa jäähän.

Rengas on kevyt ajettava, eivätkä nastat pidä paljoakaan sirinää asfaltilla.
Ehkä jonakin vuonna hankin vähän paremman renkaan (jos satun rikastumaan ruhtinaallisesti).

Kokeilin uudelleen luistinradalla, johon oli jo ehtinyt kiteytyä hieman pakkaskuuraa ja pito oli jo parempi, kuin aivan tuorekiiltävällä jäällä.

Ehkä pyöräni on enemmän käytössä tasaisen maiseman sujuvassa taittamisessa suunnilleen kaikilla keleillä, kuin extreme-tason jäätiköiden ylityksissä, joissa teroitetut kovametallikärkinastat pääsisivät kunnolla oikeuksiinsa.

Nastasivuja katsastellessa tuli tuollainen vastaan:
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/archive/index.php/t-25793-p-2.html

No turhaahan mun on sitten niitä nastakumeja kaupasta hakea, jos aloittajan kokemus osoitti, ettei niistä oo tosipaikassa mitään etua ja hyötyä.
Uus rengas eteen pitäis kuitenkin ostaa. On nimittäin jo iänikuisen vanha ja rapistunut. Riittävästi kuviointia, eikä mitään sliksiä, niin eiköhän sillä pärjää talvella ihan hyvin.

nii ja kai kaikki viellä muistaa että mitä leveämpi nastarengas sitä huonompi pito varsinkin jäällä.

kyl se vaan menee. jo 70 luvulla tajuttiin et mitä leveempi nastarengas sitä huonompi pistovoima nastalla jäähän , ja jos oli pöperölunta tai sohjoa niin tuli sama ilmiö kuin vesiliirrossa jolloin rengas ei edes saavuta pitävää alustaa. niin ja tässähän ketjussa on kyse normaaleista nastarenkaista normaalissa käytössä.

Juu ei pidä kovalla jäällä. Testasin kanssa Schwalbe Marathon Winteriä järven jäälle auratulla jääradalla ja takarengas luisti tyhjää polkaistessa, vaikka painan yli 100 kg, josta suurin osa tulee takarenkaalle. Nastat eivät yksinkertaisesti pysty pureutumaan jäähän ja tämä tulee huomioida talviajossa. Noi nastakumit edessä ja takana ovat helpottaneet talviajoa/tehneet mahdolliseksi 90-95 %:ssa tapauksissa verrattuna pyöräilyyn ilman nastakumeja, eli esim. eturenkaaseen vaikuttavaa käsijarrua voi käyttää kaatumatta.

Talviajossa on siis 5 - 10 % tapauksia, joissa mikään nastarengas tai muu tekninen ratkaisu ei auta, esim. öinen lumimyräkkä, lunta 15 - 20 cm jota ei ole aurattu tai sitten pyorätielle on aurattu autotien lumet tai sitten sohjoon muodostuneet urat, jotka jäätyvät pakkasella, näihinkää ei nasta auta täysin.

Mutta siis "normaaliin" talvikeliin, lumeen ja tamppautuneeseen lumeen/jäähän kuviointi ja nastat purevat rotan lailla. Pienet, lyhyet kirkkaat jäiset kohdat menevät ohi itsestään.

Menneet suojakelit sulattivat lumet meren jäältä ja taisi olla talven voimakkain korkeapaine pudotti yöpakkaset kymmeneen asteeseen, joten meren jää on kovaa ja sileää. Menin iltaisin tähtien loisteessa harjoittelemaan jäärata-ajoa aivan peilijäälle laskeneen veden kohottaneen jääkumpareen ympäri.

Ympäri ja ympäri kerta toisensa jälkeen, erilaisilla vaihteilla ja ajoasennoilla ja pyörän painopistettä muuttelemalla ja kevyesti jarruilla hidastelemalla. Pyörä pysyy melkein kaikissa tilanteissa aliohjautuvana, eli etupyörä lähtee ensiksi alta. Vain joskus takapyörä lähti kuin vahingossa hallittuun liukuun.

Joskus muinoin, noin 55 vuotta sitten, harjoittelin vastaavaa jäätyneellä suolampareella sammalmättäiden ympäri silloisilla jääketjuilla ja kun edessä oli paremmat ja takana kuluneemmat, saattoi pyörittää pitkiä matkoja jatkuvassa takapyöräluistossa.

Ei taida vaan löytyä kapeaan ( 32-622 28 x 1 5/8 x 1 1/4)
renkaaseen runsasta nastoitusta.
Onnistuisikohan hiomalaikalla teroittamaan nastat.