Vielä kerran

voi tietty. tunteetkin siitä tasaantuu ja laantuu kun tuntee enemmän

Mahdotonta.

Riippuu varmaan ihmisen seksuaalisuudesta. Jos ei ole kovin seksuaalinen niin kyllä sitten. Myös kahden naisen välillä vois toimia.

Jos olet suhteessa ja tunteittesi kohde ei ole ja ei tunne sinua kohtaan myöskään mitään romanttista niin ystävyys onnistuu mikäli itse kestät nuo vastakaiuttomat tunteet.

Itse tein ratkaisuni tuossa viime vuonna johon vaikutti kyllä ulkoiset muutkin seikat etten voi.

Tuo nainen oli aivan upea ja tiedän että se tapa jolla kommunikoimme jo tuolloin niin meistä olisi tullut todella hyvät ystävät.
Samalla kuitenkin huomasin että hän oli kiinnostunut minusta ainakin jonkin verran ja itsekkin olin kiinnostunut hänestä.
Tiesin hänen olevan varattu ja ajattelin että ehkä parempi kaikkien kannalta jos emme tutustuisi. Tuo asia surettaa kovasti koska hänessä oli jotakin jota on hyvin vaikea selittää, jotain todella tuttua ja turvallista, samankaltaisuutta.

Olen lähes täydellisen varma että meistä olisi tullut todella hyvät ystävät, mutta vaarana olisi ollut ettei se olisi jäänyt siihen.

Tietysti asiaan vaikutti se että hän on biseksuaali nainen ja suhteessa naisen kanssa.

Anteeksi sinä, mutta varmaan parempi näin. Oli kiva kuitenkin kohdata tässä elämässä...

Tietenkin voi olla ystävä, edellyttäen että molemmat tietävät ja hyväksyvät asian. Toisaalta, eihän tässä maailmassa liikaa hyviä ystävyyssuhteta ole. En näe mitään estettä ystävyydelle.
Toisaalta, onhan hyvä ystävyys parempi kuin onneton suhde.

Todellakin voi olla. Itselläni on tavanomaista voimakkaammat tunteet
erästä henkilöä kohtaan. Meillä on hyvä vuorovaikutus keskenämme.
Ja tiedostamaton luottamus. Asiat hoituu ja viihdymme hyvin keskenämme.
Tuskin hänellä on minua kohtaan mitään tunteita, sen kummemmin.

Ei voi. Pystyn jo melkein näkemään tulevaan ja kuinka iniset jollain palstalla että mikähän sussa on oikein vikana kun se ei tunne sinua kohtaan kuten sinä häntä ja itse vierestä haluaisit koko ajan kuitenkin vaan enemmän koskea.

Jos et halua tuohon skenaarioon niin lopeta itsellesi valehtelu ja unohda ystävyys sellaisen kanssa jota haluaisit koskea intiimisti.

Mulle kävi niin, että aikoinaan tapailin yhtä tosi mukavaa miestä, mutta ei mun tunteeni syttyneet häneen sen enempää, hänen kyllä minuun. Kun sitten tein selväksi, että nauttisin kyllä suuresti hänen ystävyydestään ja voin olla ystävä, lähetellä sähköposteja ja viestejä ja tavata "muuten vaan", niin ei se sitten onnistunut hänen puoleltaan, hän piti minusta ihan liikaa eikä halunnut sitten olla enää tekemisissä ollenkaan.

Toinen tyyppi oli myös ihana, mutta seurustelin jo silloin toisen kanssa... olisin tykännyt hänestä tosi paljon ystävänä, mutta sama juttu kuin ed. tapauksessa.

Sitten taas hän, jonka vuoksi olen täällä (edelleen)... jos mietin vain mitä haluan, niin haluaisin kyllä tutustua paremmin ja olla enempi tekemisissä, mutta kun lyön siihen järjen matkaan, niin no way, ei se onnistuisi se ystävyys.

Mutta nää siis vain omia kokemuksiani, toisilla voi olla toisin.

Ei voi olla tai voi olla. Riippuu niin ihmisistä ja heidän keskinäisestä historiastaan.
Toisaalta hyvä ystävyys on aina hyvä pohja myös suhteen muodostumiselle. Nykypäivänä kun ei koskaan tiedä mihin suuntaan suhteet muuttuvat.

Tunteet voi muuttua ystävyydeksi? Teistä voi tulla hyviä ystäviä, kun arvostat ominaisuuksia ihmisessä. Aika näyttää miten fiilikset muuttuu. Ei kannata tyrmätä kuitenkaan. Mitä jos kohde on huomannut?

Kyllä voi, kun itselle se todellisuus näyttäytyy, niin tunteetkin muuttuu ja tasaantuu. Itse satuin ihastumaan naimisissa olevaan työkaveriini, mutta kun sattumoisin törmäsin häneen vapaa-ajalla ja hänellä oli vaimonsa mukana, niin pilvilinnani hajosi siihen paikkaan. Lähinnä oma moraalinen asenteeni auttoi siinä etten kertonut hänelle tunteistani ja kun näin heidät yhdessä, että kuinka onnelliselta parilta he näyttivätkään, niin se olikin se viimeinen tikki ja oma järkeni otti sen lopullisen otteen tunteistani. Ihastus muuttuikin siksi kivaksi työkaveriksi, jonka kanssa on mukava vaihtaa muutama sana työpäivän lomassa sen kummempia haaveilematta.

Tunteita no onko ne tunteet kovin pysyviä kun kaukaa haikailee.Voi olla ystävä ja lähteä pohjalta että tutustuu ensin toiseen.Kannattaako tunteita ventovieraaseen kasvatella ajan kuluksi.

Minä en pystynyt. Yritin kyllä, huonolla menestyksellä. Vetovoimaa oli vaan liikaa... "juttu" oli sitten pakko lopettaa kokonaan :( se tuntui aivan hirveältä, mutta siinä tilanteessa ainoa vaihtoehto. Vieläkin hän pyörii jatkuvasti mielessä.

Minäkin yritin. Me yritettiin. Olla vaan ystäviä. Mut ei. Tunteita vaan oli liikaa ja se sotki kaiken. En tiedä, lakkaanko koskaan kaipaamasta. Nyt on mennyt jo useampi vuosi. Koskaan en ole kenenkään jäänyt näin pahasti kiinni. Kun tuntui niin vahvasti, että toisessa on Jotain. Ja sitten siitä ei voi tulla mitään..... elämä on.

Tiedän monta jotka voisivat. Itse en voisi. Olen sen verran voimakastunteinen sekä skorpioni ja tekisin itselleni pahaa vaikka olisin näennäisesti onnellinen toisen läsnäolosta. Se kuitenkin söisi sisimmästä jotain että toinen ei kuitenkaan ole se tärkein minulle. Ja en voisi olla sitä sen kanssa johon minulla on tunteet vaikka sydän se hajoaa näinkin mutta vähemmän kuin että olisin vain "joku".

Tuliko tarpeeksi selkeesti..?

Tää naiselle naiselta........... oon sinkku ite......

Vähän sama tilanne kuin jos on ihastunut työpaikalla ja tilanne sellainen ettei siinä voi alkaa ehdottelemaan. Sit on parempi panostaa hyvään työkaveruuteen.

Tilanne on tietenkin toinen jos teillä on ollut jo jotain säätöä keskenänne, ja sitten yhtäkkiä päättää että ollaankin vaan kavereita. Ja tunteita olis molemmilla. Sit tuskin onnistuu.