Olen toki käynyt ammattiauttajilla ennenkin, pitkiäkin aikoja. Tavannut hyviä, huonoja ja hyvin huonoja ammattiauttajia.
Nykyisellä olen käynyt kymmenkunta kertaa. Hän ei ole huono, mutta neuvoton ja jotenkin teoreettinen ja akateeminen ja hidas. Hänen mielestään minä olen nopea, spontaani ja vähintään viisi asiaa päällä samaan aikaan. Tuotan erittäin paljon materiaalia keskustelumme pohjaksi, mutta hän ei sano oikein mitään. Miettii päänsä sisällä ,mutta sieltä ei tule mitään ulos. Olen sanonut vaikutelmani hänestä toistuvasti, mutta hän on oma persoonansa, minä omani, ei hän ilmeisesti muutu.
Turhauttavaa. Toki voisin lopettaa "hoitosuhteen", mutta sinne oli niin vaikea päästä sisälle, ne eivät olisi ensin millään ottaneet minua, kun olen jo saanut niin paljon ammattiapua aiemmin.
En kuvittele paranevani eikä kukaan muukaan, mutta olen kokenut, että hyvä ammattiapu helpottaa oloa ja virkistää mieltä.
Miksei ammattiavusta ole mitään hyötyä?
37
227
Vastaukset
- kilpahevonen
Minä olen luoteeltani aika nopea. Tai kehityn nopeasti ja haluan että asioita ratkotaan verkkaiseen tahtiin. Siksi minun on hankala "sopeutua" nykyiseen hoitoon johon pääseminenkin kestää kuukausia. Tai uskoisin että lyhyestä ja todella aktiivisesta avusta olisi minulle enemmän hyötyä kuin pitkästä tai melkeinpä tahallisesti pitkitetystä. Ei ehkä liittynyt sinun ongelmaasi, mutta tuli vain mieleen.
- Monenlaista on
Juu, ei se liittynyt, kiitos kuitenkin kun kommentoit. Kun kommentteja ei muuten näytä tulevan.
Olen työsäkin nopea, haluan nopeaa päätöksentekoa ja saan asioita aikaan. En kuvittele, että mielenterveysongelmani ratkeavat, mutta tykkään siitä, että asioiden käsittelytempo on nopeaa ja se toinen myös tuottaa suustaan jotain, en pelkästään minä. Hitaus ei ole mikään hyve.
Kävin aluksi toisella hoitajalla, mutta jouduin organisatorisista syistä vaihtamaan hoitajaa. Sinänsä ihan typerää, mutta koska hoitosuhde toimi. Julkisella puolella ei ole tulostavoitteita, koska tällaisiin seikkoihin ei kiinnitetä huomiota.
Tosin tämä ei vaikuttanut suhtautumiseeni uuteen hoitajaan, sillä olen elämäni aikana käynyt lukemattomilla ammattiauttajilla. Ihmiset nyt tulevat ja menevät ja suhtaudun jokaiseen lähtökohtaisesti myönteisesti. Eikä tässä nykyisessä sinänsä kai mitään vikaa ole, se sopisi jollekulle toiselle oikein hyvin.
Kommentoikaan nyt jotain, kai teillä itsellännekin on vastaavia kokemuksia tai kokemuksia, jotka tästä tulevat mieleen. - 15+6
Jos kemiat ja menetelmät eivät kohtaa on viisainta vaihtaa henkilöä. Ei sitä kannata ihmetellä tai hävetä mitenkään. Pyydät asiallisesti, että tahtoisit miettiä vaihtamista ja hakeutua eri henkilölle. Asiallinen vastapuoli kyllä ymmärtää sinua ja on avulias auttamaan. Aina ei kemiat kohtaa tai toisen menetelmät ole itselle sopivia. Se on ihan normaalia.
- missä vika?
Mikä se sinun psyykkinen ongelmasi on, johon apua tarvitset? Oletko päässyt ongelman lähteelle vai onko terapeutti vaan joku (vieläpä ärsyttävä), jonka niskaan kaadat asiat tyyliin tänään olen tehnyt niin ja niin paljon asioita, pönkitä itsetuntoani. Kuulostaa narsistiselta asenteelta.
Et tule muuttumaan, jos et hidasta tahtiasi ja rauhoitu. Tämä koko yhteiskunta ruokkii narsistista, liskoaivoista toimintaa, jossa oma ego ja nautinnon metsästys on pääasia. Jos sinulla on jonkinlainen adhd, niin siihenkin saa apua tietoisesta läsnäolosta. - Terapiatapaus
Psykoterapiasuuntauksia on monenlaisia ja terapeutteja on monenlaisia. Aina ei henkilökemiakaan natsaa.
Mutta sinun pitää kertoa tämä minkä kerrot täällä, siellä terapiasessiossa terapeutille.
Psykoterapiaprosessi on rankkaa työtä, kun ryhdytään oikeasti ruotimaan asioita, jotka ovat kipeitä. Jos toivot psykoterapialta joka kerran jälkeen väliaikaista"virkitystä ja olon helpotusta" olet hukassa. Psykoterapian, ainakin pidemmän psykoterapian tavoitteena on pidemmän aikavälin (olotilan) muutos, joka pitää sisällään myös todella vaikeita sessioista.
Vertaisin psykoterapian kasvaimen poistoon: Ensin selvitellään missä on vika, sitten avataan ja leikataan. Leikkauksen jälkeen haava on kipeä, mutta siitä yleensä selvitään.
Todennäköisesti et puhu psykoterapiassa oikeasti kipeistä asioista, vaikka paljon puhutkin. Syynä voi olla luottamuspula, muutosvastarinta jne.
Ehkä psykoanalyytistyyppinen psykoterapia ei sovi sinulle, koska haluat saaada ohjeita. Psykoanalyyttrisessä pitää kestää sitä, ettei saa juurikaan ohjeita, vaikka kyllä neuvoja saa joissakin asioissa. Voi olla ettei terapeutti ole pätevä. Voi olla ettei henkilökemia toimi...
"En kuvittele paranevani eikä kukaan muukaan, mutta olen kokenut, että hyvä ammattiapu helpottaa oloa ja virkistää mieltä. "
Minusta tämä kyllä viittaa muutosvastarintaan.- Terapiatapaus
Ja sen verran vielä: depressiohoitaja ei ole psykoterapeutti, joilla on takanaan usean vuoden koulutus. Depressiohoitajan pakeillä käydään vain juttelemassa niitä näitä ja pidetään huolta, että syödään lääkkeitä.
- 10+4
Terapiatapaus kirjoitti:
Ja sen verran vielä: depressiohoitaja ei ole psykoterapeutti, joilla on takanaan usean vuoden koulutus. Depressiohoitajan pakeillä käydään vain juttelemassa niitä näitä ja pidetään huolta, että syödään lääkkeitä.
Depressiohoitajat ovat lääketeollisuuden kouluttamia pilleripoliiseja. Voivat olla hyvin haitallisia sekä henkilön fyysisen että psyykkisen terveydentilan kannalta.
- 20+11
10+4 kirjoitti:
Depressiohoitajat ovat lääketeollisuuden kouluttamia pilleripoliiseja. Voivat olla hyvin haitallisia sekä henkilön fyysisen että psyykkisen terveydentilan kannalta.
Ihan hyvä, että pitävät hullut kurissa.
- 10+4
20+11 kirjoitti:
Ihan hyvä, että pitävät hullut kurissa.
Et taida ymmärtää, että se hullu olet myös sinä, jota ovat pitämässä kurissa.
- 4+10
10+4 kirjoitti:
Et taida ymmärtää, että se hullu olet myös sinä, jota ovat pitämässä kurissa.
En minä käy depressiohoitajalla.
- 10+4
4+10 kirjoitti:
En minä käy depressiohoitajalla.
Et ymmärtänyt.
- Ja osa jää asemalle
Mistään avusta, oli se ammatti- tai ei-ammattimaista, ei ole mitään hyötyä, jos autettava ei ymmärrä, mitä apua siitä on. Ts. juttu on kiinni sinusta, ei auttajasta, täysin ulkopuolisesta sinun ongelmiesi ja juttujesi kanssa. Tämä pätee yhtä lailla fyysisiin sairauksiin kuin mielen puolenkin.
Jos aloittaja on niin 'fiksu', että kykenee arvioimaan ja arvostelemaan auttajaa, niin miksi hemmetissä et auta itse itseäsi. Mihin sinä auttajaa tarvitset?- Terapiatapaus
Saahan ns. auttajiakin arvostella, jos apu ei tunnu oikealta.
Kyllä minä sanoin terpalle, jos koin tulleeni väärinkohdelluksi tai väärinymmärretyksi.
Ja sitten mentiin eteenpäin. - Perävaunu
Eikös se ole auttajan asia tehdä asiakkaalle selväksi, mitä apua keskustelusta pitäisi/voisi olla, jos asiakas ei sitä itse ymmärrä?
Itse olen käynyt monella ammattiauttajalla, mutta yhdestäkään ei ole ollut apua. En osaa itse auttaa itseäni, mutta eivät näköjään nämä ammattilaisetkaan osaa. Näin maallikkona on vaikea sanoa, mistä se johtuu. Ei ole mitään vertailukohdetta, eli en tiedä miten sellainen auttaja toimisi, joka osaisi auttaa... - Auta itse itseäsi
Perävaunu kirjoitti:
Eikös se ole auttajan asia tehdä asiakkaalle selväksi, mitä apua keskustelusta pitäisi/voisi olla, jos asiakas ei sitä itse ymmärrä?
Itse olen käynyt monella ammattiauttajalla, mutta yhdestäkään ei ole ollut apua. En osaa itse auttaa itseäni, mutta eivät näköjään nämä ammattilaisetkaan osaa. Näin maallikkona on vaikea sanoa, mistä se johtuu. Ei ole mitään vertailukohdetta, eli en tiedä miten sellainen auttaja toimisi, joka osaisi auttaa...Mistä hemmetistä jonkun vieraan, tuntemattoman, täysin sinusta sivullisen ja sielunelämästäsi tietämättömän pitäisi tietää tai osata auttaa sinua tai ketään. Silti vaikka on ammatti-ihminen. Ammattilaisella on vain enemmän tietoa, jota hän voi jakaa sinulle kysymyksin, huomioin ja huomautuksin, joista sinun pitää ITSE keksiä, mistä on kyse.
Jos maallikko ei itse löydä avainta omaan sisältöönsä, mistä ihmeestä ulkopuolinen sen voi napata. - Terapiatapaus
Perävaunu kirjoitti:
Eikös se ole auttajan asia tehdä asiakkaalle selväksi, mitä apua keskustelusta pitäisi/voisi olla, jos asiakas ei sitä itse ymmärrä?
Itse olen käynyt monella ammattiauttajalla, mutta yhdestäkään ei ole ollut apua. En osaa itse auttaa itseäni, mutta eivät näköjään nämä ammattilaisetkaan osaa. Näin maallikkona on vaikea sanoa, mistä se johtuu. Ei ole mitään vertailukohdetta, eli en tiedä miten sellainen auttaja toimisi, joka osaisi auttaa...Kuten sanottua moni asia voi mennä pieleen.
Perusjuttu on kuitenkin se, ettei kukaan voi elää toisen elämää, eikä se auta jos toinen neuvoo, jos ei ole omaa tahtoa/psyykkistä kykyä muuttua/käsitellä. Sama juttu kuin alkoholistin kanssa. Voihan sitä sanoa, että älä juo, muttei se auta, jos ihminen ei itse koe juomista onglemaksi eikä halua käsitellä juomisen syitä.
Toinen juttu on se, että jos haluaa siitä asiantuntijasta saada jotain irti, niin pitää antaa palautetta. Jos tuntuu, ettei ymmärrä terapuetin toimintaa, se pitää sanoa. Ei ole mikään "kannetaan vettä kaivoon " tilaisuus, jossa asiakas/potilas kertoo ongelmansa ja sitten terapeutti ratkaisee tapauksen kuin Columbo.
Ongelma on juuri se, ettei ihmisille selitetä etukäteen mitä psykoterapiassa olisi tarkoitus touhuta.
Ja monista keskusteluista ei välttämättä ole mitään apua. Esimerkiksi kriisiterapia saattaa olla jopa haitallista, mutta sitä ollaan tyrkyttämässä jos jokus suomalainen kuoleee jossain luonnonkatastrifissa ja samaan aikaan kliinisestä masennuksesta kärsiville tarjotaan ei oota.
Minulla on kokemusta kuudesta psykoterapeutista, joista yksi huono ja yksi surkea kokemusta, kaksi kohtuullisen hyvää ja yksi loistava.
Että näin terapiaveteraanilla.
- hyvä siitä tulee
Terapeutti ei jakele neuvoja vaan on apuna ja oppaana siinä sielun prosessissa jota sinä käyt. Hän voi vain jollakin tavoin ohjailla, tehdä lisäkysymyksiä, auttaa sinua itse oivaltamaan, käymään läpi traumoja. On hyvä että sinä olet se suu joka siinä puhuu.
- kierrekö?
Sellaista terapeuttia ei ole vielä olemassa joka osaisi auttaa jos syö masennuslääkkeitä. Lääkkeiden haittavaikutuksia ei voida poistaa terapialla, korkeintaan voidaan opettaa elämään niiden kanssa. Terapia on siis lääkkeiden käytön tukemista.
Tai sitten alkup. on tullut terapiariippuvaiseksi kun noin kauan on käynyt. Lääkkeillä saattaa olla myös osatekijjä tähän.- Kuusenterho
Todella hyvä ja tärkeä huomio!
Valtaosa psykologeista ja erilaisista terapeuteista on tekemisissä psyykenlääkkeiden, kuten "masennuslääkkeiden," (haitta)vaikutusten kanssa tajuamattaan. Monesti käyttäjäkään ei tajua ongelmiensa monimutkaistuneen ja kroonistuneen aineiden käytön myötä. Valitettavasti asian todellista laitaa eivät usein kumpikaan osapuoli tajua, jolloin menetelmät ja fokuksen kohde ovat kokonaan tai osittain vääriä. Tilanne on tragikoominen.
Aineiden aiheuttamia vaikutuksia ei voida poistaa keskustelemalla ja vaikka käyttö tajuttaisiinkin lopettaa, ei jo syntyneitä aivovaurioita voida korjata keskustelemalla eikä millään muullakaan menetelmällä. Tällöin vaihtoehdoksi jää ainoastaan opetella kestämään haitat ja vauriot ja oppia elämään niiden kanssa. - Monenlaista on
Kuusenterho kirjoitti:
Todella hyvä ja tärkeä huomio!
Valtaosa psykologeista ja erilaisista terapeuteista on tekemisissä psyykenlääkkeiden, kuten "masennuslääkkeiden," (haitta)vaikutusten kanssa tajuamattaan. Monesti käyttäjäkään ei tajua ongelmiensa monimutkaistuneen ja kroonistuneen aineiden käytön myötä. Valitettavasti asian todellista laitaa eivät usein kumpikaan osapuoli tajua, jolloin menetelmät ja fokuksen kohde ovat kokonaan tai osittain vääriä. Tilanne on tragikoominen.
Aineiden aiheuttamia vaikutuksia ei voida poistaa keskustelemalla ja vaikka käyttö tajuttaisiinkin lopettaa, ei jo syntyneitä aivovaurioita voida korjata keskustelemalla eikä millään muullakaan menetelmällä. Tällöin vaihtoehdoksi jää ainoastaan opetella kestämään haitat ja vauriot ja oppia elämään niiden kanssa.Minua ei haittaa, jos keskustelu rönsyilee sinne sun tänne, pääosa että keskustellaan!
Jos keskustelu kuitenkin liittyi minuun, niin totean, ettei minulla ole masennusdiagnoosia eivätkä lääkkeet ole pehmentäneet päätäni. En mennyt tuonne diagnoosipuolelle ollenkaan enkä lähtenyt erittelemään syitä enkä syntyjä, kyselin vain vaikutelmianne tilanteesta.
en tiedä oikein tuosta masennuspuolesta, joten en osaa kommentoida. Mutta noin yleisesti sanoisin, että sellaisia lääkkeitä ei kannata syödä, jotka aiheuttavat pahoja sivuvaikutuksia. Poikki vain heti alkuunsa, kun pahoja sivuvaikutuksia alkaa tulla. Ei voi esimerkiksi olla matkatöissä ja syödä lääkkeitä, jotka saavat nukahtamaan autonrattiin ja ajautumaan rekan eteen vastaantulijoiden kaistalle, kuten minulle kävi joskus 20 vuotta sitten. - aivan.
Kuusenterho kirjoitti:
Todella hyvä ja tärkeä huomio!
Valtaosa psykologeista ja erilaisista terapeuteista on tekemisissä psyykenlääkkeiden, kuten "masennuslääkkeiden," (haitta)vaikutusten kanssa tajuamattaan. Monesti käyttäjäkään ei tajua ongelmiensa monimutkaistuneen ja kroonistuneen aineiden käytön myötä. Valitettavasti asian todellista laitaa eivät usein kumpikaan osapuoli tajua, jolloin menetelmät ja fokuksen kohde ovat kokonaan tai osittain vääriä. Tilanne on tragikoominen.
Aineiden aiheuttamia vaikutuksia ei voida poistaa keskustelemalla ja vaikka käyttö tajuttaisiinkin lopettaa, ei jo syntyneitä aivovaurioita voida korjata keskustelemalla eikä millään muullakaan menetelmällä. Tällöin vaihtoehdoksi jää ainoastaan opetella kestämään haitat ja vauriot ja oppia elämään niiden kanssa.Itsestä tuntuu juuri tältä. Olen huonommassa kunnossa nyt noin kymmenen vuotta lääkkeitä syöneenä ja erilaisissa keskusteluhoidoissa ravanneena kuin ennen hoitoon hakeutumista. Odotan vain että pääsen sellaiseen elämäntilanteeseen ja olotilaan että voin ainakin tuon yhden myrkyn lopettaa.
- Monenlaista on
aivan. kirjoitti:
Itsestä tuntuu juuri tältä. Olen huonommassa kunnossa nyt noin kymmenen vuotta lääkkeitä syöneenä ja erilaisissa keskusteluhoidoissa ravanneena kuin ennen hoitoon hakeutumista. Odotan vain että pääsen sellaiseen elämäntilanteeseen ja olotilaan että voin ainakin tuon yhden myrkyn lopettaa.
No miksi sitten rupesit sitä syömään ja syöt edelleen? Vaikka turha tässä menneisiin on palata, et voi sille mitään. Lääkkeitä ei jos niihin on jäänyt kiinni voi lopettaa tosta vaan, joten sinun lienee pakko turvautua ammattiauttajiin saadaksesi neuvoja lopettamiseksi vähitelleen.
Itse en ole mitenkään lääkekielteinen, mutta jos lääkkeet ja niiden ajattelu saa elämäsäs keskeisen sijan, niin silloin ollaan mielestäni hunningolla.
Itse käyn uusimassa reseptit kerran vuodessa yksityisellä psykiatrilla. 15 min ja siinä se on. Normaalisti en keskustele lääkkeistä muutoin ollenkaan. eikä siinäkään juuri keskustelua synny. Viimeksi otin puheeksi sen, kun olen käyttänyt lääkkeitä hyvin pitkään. Lääkäri sanoi, että noin seitsemänkymppiseksi voin tällä tavoin ja tällä annoskoolla käyttää ilman että rupeaa tulemaan haittavaikutuksia, kuten vanhuksilla voi tulla esim. tasapainohäiriöitä, kaatuilua.
- ö-mappi
Kävin vuoden terapiassa, ei ollut mitään hyötyä.
Terapeutti sanoi mm. että minähän voisin ryhtyä yrittäjäksi jos ei mieluista työpaikkaa löydy! Hah! Masentunut pitkäaikaistyötön peruskoulupohjalta yrittäjäksi, missä ihmeen mielikuvitusmaailmassa se elää. - Monenlaista on
Ne itse vaihtoivat henkilön organisatorisista syistä. Niiden organisaatio siis muuttui. Se edellinen suhde toimi.
Sinänsä minulla ei ole mitään sitä vastaan, vaikka henkilöä vaihdetaan ja suhtauduin tähän nykyiseen lähtökohtaisesti myönteisesti, eihän se hänen vikansa ollut, että ne halusivat vaihtaa hyvin toimivassa hoitosuhteessa henkilöä. Alussa tuotin matskua tosi runsaasti entiseen tapaan, miten minulla on mennyt hoitajien kanssa yleensä, jotta uusi hoitaja pääsisi tilanteeseen kiinni, mutta häneltä ei sitä juttua vain alkanut tulla. Hän kerää tietoa ja panttaa sitten omia ajatuksiaan. Kuulemma kaikki asiakkaat eivät pidä siitä, että heille sanotaan mitä ajatellaan. Minä olen alusta alkaen sanonut hänelle, että minulle voi sanoa mitä tahansa enkä loukkaannu siitä. Hänen tuntuu kuitenkin vaikealta sada sanotuksi mitään erityisempää.
Odotan hoitosuhteelta uusia ajatuksia. Olen tehnyt elämäni eteen erittäin paljon itse.
Tein keskustelunavauksen tänne, koska ajattelin että jos täältä tulisi uusia ajatuksia ja näkökulmia asiaan, joka ei näytä ratkeavan, vaikka olen puhunut asiasta luonnollisesti ensin hoitajan kanssa.
Ei meillä henkilökemia mätä siten, mitä ymmärrän sillä että se ei toimisi.
Mietin tätä vielä eilisenkin jälkeen, sen jälkeen, mitä kirjoitin. Yksi näkökulma on se, että minusta hän viestii tavalla tai toisella jonkinlaista pessimismiä. Tiedän, etten parane kaikista oireistani ikinä eikä kaikille ulkomaailman asioille voi tehdä mitään, mutta olisi tärkeää olla optimistinen eli keskittyä asioihin, joihin voi vaikuttaa sekä olla sivuuttamatta sitä, mihin ei voida: kyetä puhumaan myös siitä toteamatta "tuolle me nyt ei ainakaan voida tehdä mitään" kuten hän on tehnyt. Jollain tavoin myönteinen henki on elämässä säilytettävä, jotta selviytyy päivästä toiseen. Ja sitkeys ja taistelutahto vaikeissakin oloissa.- Vaikutelmia
Vaikuttaa siltä, että voit tehdä ja kuten sanoit olet tehnytkin kovasti oman hyvinvointisi eteen. On mahdollista, ettei kukaan voi sinua enää enempää auttaa. Vaikkakin kerroit siitä toisesta hoitajasta, jonka koit enemmän auttavaksi, koit että sait häneltä apua. Sinänsä kummallista, että hyvin toimiva hoitosuhde katkaistaan. Jos nimittäin halutaan auttaa ihmisiä eikä sitä, että he invalidisoituvat loppuiäkseen pahimmillaan jossain pillerikierteessä, kuten tältäkin palstalta olemme saaneet lukea.
Ammatti-ihmisten myönteinen suhtautuminen autettaviin on tärkeää, kuten itsekin sanoit. Ja se, että he osaavat sen myös viestiä. - Terapiatapaus
"Alussa tuotin matskua tosi runsaasti entiseen tapaan, miten minulla on mennyt hoitajien kanssa yleensä, jotta uusi hoitaja pääsisi tilanteeseen kiinni, mutta häneltä ei sitä juttua vain alkanut tulla."
Hoitaja??? Onko muka psykoterapeutti?
"Odotan hoitosuhteelta uusia ajatuksia. Olen tehnyt elämäni eteen erittäin paljon itse. "
Kun älyllistät, niin et pääse kiinni tunteisiin/psyykeeseen...
- lisää ajatuksia
Vaikuttaa siltä että ap on vain keskustelun tarpeessa, ei terapian. Mahdatkohan olla persoonaltasi sellainen sipulin kuorija joka kaivat päivät päästätysten asioita mielessäsi. Pakko-oireinen?
Koska terapiat eivät ole auttaeet, voisi kokeilla erilaisia keskusteluyhmiä. Niitä on kansalaisopistoissa, erilaisissa järjestöissä ja seurakunnissa. Niissä saa vastinetta ja voi peilata omia ajatuksiaan toisten kanssa. Silloin voi onnistua hyppäämään pois ajatusuristaan.- Monenlaista on
Vissiin paljonkin kansalaisopistoissa keskusteluryhmiä adhd-häiriöisille ja paniikkihäiriöisille?
Terapiat on läpikäyty vuosikymmenet sitten, joukossa pitkiäkin, en ole missään viestissä puhunut terapiasta.
En muuten vello itseäni, ymmärrettävää, että anonyymipalstalla voi saada väärän käsityksen henkilöstä, tehdä johtopäätöksiä. Vellonnat on vellottu ja sipulit kuorittu, minua suoraan sanoen ihmetyttävät ihmiset, jotka eivät vello menneisyyttään niin loppuun, ettei sihin tarvitsisi enää palata. Mutta jos oikea diagnoosi tehdään vasta vuosikymmenten päästa, on ymmärrettävää että oireet kroonistuvat, kun ei ole osattu hoitaa oikeaa asiaa. Sinänsä hoidoista ei ole haittaakaan ollut paitsi että rahat menivät. Tarvitsen keskusteluapua jakaakseni kokemuksen esimerkiksi pahasta paniikista, kun muuta tukea ei ole. En jatkuvasti, mutta julkinen hoitosysteemi ei tunne sellaista käsitettä kuin tarvittaessa keskustelu. Ei mielenterveyspuolella. Somaattisella puolella kaiketi olisi ok. - Vaikutelmia
Monenlaista on kirjoitti:
Vissiin paljonkin kansalaisopistoissa keskusteluryhmiä adhd-häiriöisille ja paniikkihäiriöisille?
Terapiat on läpikäyty vuosikymmenet sitten, joukossa pitkiäkin, en ole missään viestissä puhunut terapiasta.
En muuten vello itseäni, ymmärrettävää, että anonyymipalstalla voi saada väärän käsityksen henkilöstä, tehdä johtopäätöksiä. Vellonnat on vellottu ja sipulit kuorittu, minua suoraan sanoen ihmetyttävät ihmiset, jotka eivät vello menneisyyttään niin loppuun, ettei sihin tarvitsisi enää palata. Mutta jos oikea diagnoosi tehdään vasta vuosikymmenten päästa, on ymmärrettävää että oireet kroonistuvat, kun ei ole osattu hoitaa oikeaa asiaa. Sinänsä hoidoista ei ole haittaakaan ollut paitsi että rahat menivät. Tarvitsen keskusteluapua jakaakseni kokemuksen esimerkiksi pahasta paniikista, kun muuta tukea ei ole. En jatkuvasti, mutta julkinen hoitosysteemi ei tunne sellaista käsitettä kuin tarvittaessa keskustelu. Ei mielenterveyspuolella. Somaattisella puolella kaiketi olisi ok.Olet sitten käyttänyt kaikki ylimääräiset rahasi niihin terapioihin silloin aiemmin, mistä kerroit? Yksityiset lääkäriasemathan antavat vaikka minkälaista apua, minkä varmaan tiedät.
Ja kerroit olevasti työssä, joten onhan sinulla työterveyshuoltokin. Vai eikö sieltäkään saa apua? - Monenlaista on
Vaikutelmia kirjoitti:
Olet sitten käyttänyt kaikki ylimääräiset rahasi niihin terapioihin silloin aiemmin, mistä kerroit? Yksityiset lääkäriasemathan antavat vaikka minkälaista apua, minkä varmaan tiedät.
Ja kerroit olevasti työssä, joten onhan sinulla työterveyshuoltokin. Vai eikö sieltäkään saa apua?Työterveyshuolto on ok, mutta tarkoitus olisi siirtyä joskus lähivuosina vanhuuseläkkeelle ja se hoitokontakti pitäisi luoda muualle. Yksityisiin lääkäriasemiin on tuhrautunut tosi paljon rahaa menneinä vuosina, vanhuuseläke tulee olemaan kämäisen pieni.
Työterveyshuollossa on ollut se hyvä puoli, että hoitajan luona on voinut käydä tarvittaessa. Olla ilman mitään hoitokontaktia vaikka vuodenkin ja ottaa sitten yhteyttä. Sama ei sovi julkiseen mielenterveyshoitoon. Mitään järkevää syytä minulle ei ole esitetty tähän (kuten ei siihen hoitajan vaihtamiseenkaan9, vaan jotain sen suuntaista, että "se on meidän ylilääkärin linjaus". En tiedä, millainen poju tai tytteli siellä istuu tornin huipulla, mutta edellisestä päätellen sellainen, jonka palikkatalossa on vain kolmikulmaisia aukkoja. Pyöreitä tai neliskanttisia palikoita on turha yrittää tunkea sinne taloon. - Terapiatapaus
Kuten nyt on käynyt ilmi, käyt juttelemasssa hoitsulle, et psykoterapeutille. Ilmankos homma ei etene.
- enmuistanimmaria
Terapiatapaus kirjoitti:
Kuten nyt on käynyt ilmi, käyt juttelemasssa hoitsulle, et psykoterapeutille. Ilmankos homma ei etene.
Ei se siitä ole kiinni. Etenihän se sen toisenkin hoitajan kanssa, josta kerroin. ja työterveyshoitajan kanssa on mennyt ihan ok.
Olen pitänyt aina eniten nimenomaan hoitajista, he ovat käytännönläheisiä ja maanläheisiä. Tämä yksi ei ole.
Ja kuten olen todennut, että minulla on takana myös erittäin paljon psykoterapiaa. En tarvitse sitä enää. Mutta kyllä psykoterapeuteissakin on monenlaista tallaajaa.
- ryhmäyksilöpsykoterapia
Jos vain mahdollista niin kannattaisi käydä hyvin koulutetulla psykoterapeutilla(VET),sekä tämän jälkeen ryhmäpsykoanalyysissa, vaikka sitten 10v jos tarve vaatii.
Aidon itsetuntemuksen lisääntyminen ja minuuden vahvistuminen on mahdollista, vaikka olisi ollut vaikeitakin oireita. Minulla on tästä kokemusta. Erittäin paljon työtä se on vaatinut ja hyvän vertaistuki tyyppisen ystäväpiirin, mutta en kärsi enää läheskään samassa mittakaavassa ongelmista. Jotain on jäljellä, mutta hyvin pientä siihen nähden mitä pahimmillaan on ollut. Olen ollut jatkuvasti työelämässä ja nyt minulla on perhe sekä lapsia.
Lasten kanssakin menee alkuhankaluuksien jälkeen ihan hyvin. Läpäisevät kaikki testit ok, eikä näy viitteitä siitä että ongelmat olisivat siirtyneet heille.- enmuistanimmaria
Et varmaan ole lukenut koko ketjua (mitä en ihmettele, paljon vastauksia ja koko ketju jo painunut unholaan). Jossain muodossa olen käynyt ihan riittävän paljon terapioita, niin yksilö- kuin ryhmäjuttujakin.
Oletetaan, että aloittaisin lähivuosina uuden 10 vuotta kestävä terapian. Millä rahalla? Terapian päättyessä olisin kohta 80. - ihmettelenvain
enmuistanimmaria kirjoitti:
Et varmaan ole lukenut koko ketjua (mitä en ihmettele, paljon vastauksia ja koko ketju jo painunut unholaan). Jossain muodossa olen käynyt ihan riittävän paljon terapioita, niin yksilö- kuin ryhmäjuttujakin.
Oletetaan, että aloittaisin lähivuosina uuden 10 vuotta kestävä terapian. Millä rahalla? Terapian päättyessä olisin kohta 80.Ei kai kukaan kahdeksankymppinen mene terapiaan?
- enmuistanimmaria
ihmettelenvain kirjoitti:
Ei kai kukaan kahdeksankymppinen mene terapiaan?
No osapuilleen tuotahan minulle ehdotettiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3103473En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e831659- 431490
Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan531389En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o271280Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej471240Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(461183Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change61180- 261137
Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka1751110