Skitsofrenia:Mielisairaus vai sielun irtiotto arjesta

harhaa vain

Jakomielitautisellahan hämärtyy tyystin omakuva ja hän elää elämäänsä tavallaan toisesta ulottuvuudesta.
Voiko ihmismieli jakaantua kahdeksi, toisistaan riippumattomiksi ja omia ajatuskulkujaan seuraaviksi hahmoiksi, joilla on kuitenkin kotinaan sama ihmisruumis.

Mistä tämä toinen tulokas ammentaa kaikki ajatuksensa ja mielikuvansa, sillä eihän ihmisen aivot voi millään samaan aikaan käsitellä kahta erilaista maailmankuvaa.
Ovatko nämä uudet muistikuvat jostakin edellisestä elämästä ja ne tulevat jostain syystä pintaan mielen syövereistä.

Kun ihminen nukkuu, niin hän tavallaan elää silloin samanlaista kaksoiselämää.
Mieli askartelee omaa tahtiaan ilman mitään tarkoitusta ja kuitenkin unet ohjaavat ja ratkaisevat ongelmia, aivojen kuitenkin samaan aikaan tyhjentyessä turhasta tiedosta ja järjestellen palikoita oikeille paikoilleen.

Entä jos jostakin syystä uni ottaakin määräysvallan?
Se ei päästäkään enää irti otteestaan, vaan syöttää nukkuvalle aivan erilaista tietoisuutta.
Mistä voi tietää, että elää todellisuudessa eikä pelkässä harhojen täyttämässä maailmassa.
Miten sitä voi edes epäillä, kun kaikki tuntuu niin todelliselta.

Mutta eihän se meitä haittaa.
Eikä meitä!

80

463

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • oi-honna

      Tämä nyt ei ole skitso-juttua.

      Keskusteluissa olen kuullut miten jotkut jäävät rooliinsa kiinni, esimerkkinä esiintyvät taiteilijat. Mietteliäänä katselin niitä Putous-ohjelmia jotka loppujen lopuksi olivat aivan hömppää katsojille. Ajattelutti monen koomikon kohdalla miten hän pääsee roolista irti varsinkin kun huomaa kyseessä on joskus aivan ns. ylinäytteleminen.

      Esityksen loppuasetelmissa näyttelijä voi keskittyä sanomaan itselleen vakuuttavasti , minä olen se ja se (oma nimi), hyvällä tuurilla nopeasti palautuu omaksi itsekseen. Mitä sitten jos roolihahmo jää päälle, voiko se jäädä - - no se onkin sitten pidempi juttu.

    • Mielenkiintoinen aloitus.

      Olimme mieheni kanssa Kajaanin kaupungin teatterissa katsomassa Amadeus draamaa. Upea näyttelijäkaarti kutan aina Korven näyttämöillä.

      Tuliko Amadeus hulluksi koska oli jo lapsesta asti nero vai myrkytettiinkö hänet tai sairastuiko hän kupppan ja menetti älynsä?

      Unimaailma on mielenkiintoinen olotila. Se vie meidät menneeseen, tuo takaisin aisoita, jotka jo haluaisimme unohtaa, tai asioita, jotka jäivät selvittämättä, ehkäpä asioita, jotka haluaisimme jatkuvan.

      Viime yönä seikkailin seitkytluvulla entisessä työpaikassa. Kun heräsin mietin kun lähdin pois, palasinko sinne kuitenkin takaisin kuten uni antoi ymmärtää. Istuin aikani kunnes tajusin en palannut.

      Olen sitä mieltä, että olemme täällä vaikka emme olekaan. Olemme täällä, elämme aina täällä haamuina menneisyydestä ; )) HUHUUU.

    • ...

      En usko jumaliin, uskon alitajuntaan.

      Aivot nyt työskentelevät nukkuessakin. Mitä lie. jokainen näkee unia. Se miten unia ajattelee, se asiansa erikseen, poppamiehiä paljon liikenteessä. Mutta ite ainakin saan nukkuessani paljon ajatuksia, joita voi pohtia hereillä ollessa ja noin duunijutuissakin, uni yks tapa, tavallaan, tehdä sitä. Uni jotain tajunnan virtaa, mitä lie.

      Noin skitsoiluista. Tunnen juu muutaman diagnisoidun skitson. Pari muuten haudasakin, itsari. Mutta kaikki hotenkin äärimmäislahjakkaita, jossain, ja sitten on se sekoilu-osato. mistä nyt ei vaan saa oikein mitään selvää. Mä en oikein tiedä, mä otan ne t ihan tavallisesti, yleensä niitä sanotaan hulluiksi. Ei ne mun mielestä hulluja ole, ne vaan kaksjakoisia persoonia. Toisen kanssa pärjäilee, toisen kanssa ei.

      En ole tarkasti perehtynyt skitsoilun diagnostikkaan tms, en ole lekuri. Mun mielestä skitsot on vaan vaan ihmisiä, erilaisia vaan kuin muut. Nämät hallut ja ja muut sekoilut, ne vaan jotenkin menee sekaisin reaalielon kanssa. Tai jotain.

      Korostan, mnonet uskoo johonkin jumalaan, net ne vasta sekaisin onkin. Enpä tiedä suurin osa kansasta tilastojen mukaan uskoo taruolentoihin ja satukirjoihin. Kokolailla sekopaistä homaaa, sanoisin. Oisko skitsofreniaa??

      =DW=

      • eppu2

        Olet paljolti oikeassa.
        Skitsofreenikot ovat ihmisiä, joilla on sairaus.
        Monilla on korkeitakin tutkintoja.
        Nykylääkityksen avulla pärjäävät jopa tyäelämässä.
        Taudin kulku voi olla hyvin moninaista.

        Sitten on se toinen puoli, kun sairaus saa vallan. Silloin on sairaalahoito paikallaan.

        Sitten on sellaisia puolia asioissa, että potilas ei noudata hoito- ja lääkitysohjeita.
        Avohoito ei toimi.
        Sairaalahoitoon pääsy viivästyy.
        Emme me tiedä, kuka kadulla vastaantulijoista on skitsofreenikko.


      • eppu2 kirjoitti:

        Olet paljolti oikeassa.
        Skitsofreenikot ovat ihmisiä, joilla on sairaus.
        Monilla on korkeitakin tutkintoja.
        Nykylääkityksen avulla pärjäävät jopa tyäelämässä.
        Taudin kulku voi olla hyvin moninaista.

        Sitten on se toinen puoli, kun sairaus saa vallan. Silloin on sairaalahoito paikallaan.

        Sitten on sellaisia puolia asioissa, että potilas ei noudata hoito- ja lääkitysohjeita.
        Avohoito ei toimi.
        Sairaalahoitoon pääsy viivästyy.
        Emme me tiedä, kuka kadulla vastaantulijoista on skitsofreenikko.

        "eppu2"

        Hyvin kommentoitu.
        Ihan tuli mieleeni tämä:


        "Kysyessäni asiaa Jesseltä totesi hän:
        Jokainen Aivo on aistin arvoinen.
        Mutta kaikki aistimukset eivät ole Aivolle arvoisia.
        Kehoitti minua katselemaan tarkemmin maailmaani.
        Silloin kuulema huomaan, kuinka jako-mielisesti sairaita pidetään maailmassa ihan terveinä.
        Terveitä ihan sairaina.

        H.

        "


      • eppu2 kirjoitti:

        Olet paljolti oikeassa.
        Skitsofreenikot ovat ihmisiä, joilla on sairaus.
        Monilla on korkeitakin tutkintoja.
        Nykylääkityksen avulla pärjäävät jopa tyäelämässä.
        Taudin kulku voi olla hyvin moninaista.

        Sitten on se toinen puoli, kun sairaus saa vallan. Silloin on sairaalahoito paikallaan.

        Sitten on sellaisia puolia asioissa, että potilas ei noudata hoito- ja lääkitysohjeita.
        Avohoito ei toimi.
        Sairaalahoitoon pääsy viivästyy.
        Emme me tiedä, kuka kadulla vastaantulijoista on skitsofreenikko.

        Eppu. Sen näkee silmistä, kun ihmisellä on hoitamaton skitsofrenia. Hän ei katso sua suoraan silmiin, ja katse on noin yleensäkin tunteeton ja hyvin varautunut.

        Skitsofrenia on sairautena sillä tavalla erittäin hankala ja ahdistava, että se voi kestää vuosia ennen kuin potilas itse hyväksyy että hänellä on se tauti. Jotkut, mukaan lukien äitini, eivät saa ikinä sitä sairauden tunnetta. Joten ellei kohdalle lääkäri joka ottaa ohjaat käsiinsä ja pakkomäärää lääkityksen, potilas yrittää kaikin tavoin päästää eroon siitä lääkityksestä (joka muutenkin antaa paljon sivuvaikutuksia).


      • eppu2
        hmp.f kirjoitti:

        Eppu. Sen näkee silmistä, kun ihmisellä on hoitamaton skitsofrenia. Hän ei katso sua suoraan silmiin, ja katse on noin yleensäkin tunteeton ja hyvin varautunut.

        Skitsofrenia on sairautena sillä tavalla erittäin hankala ja ahdistava, että se voi kestää vuosia ennen kuin potilas itse hyväksyy että hänellä on se tauti. Jotkut, mukaan lukien äitini, eivät saa ikinä sitä sairauden tunnetta. Joten ellei kohdalle lääkäri joka ottaa ohjaat käsiinsä ja pakkomäärää lääkityksen, potilas yrittää kaikin tavoin päästää eroon siitä lääkityksestä (joka muutenkin antaa paljon sivuvaikutuksia).

        Skitsofrerialla on hyvin monenlainen oireisto, kaikilla ei ole kaikkia oireita. On myös eri muotoja.
        Tauti voidaan saada oireettomaksi toisilla, toisilla se taas näyttäytyy aina uudestaan. (lääkitys, terapia, tukiverkosto, oma motivaatio).
        Pakkohoito, jossa myös lääkitystä voidaan vastentahtoisesti antaa. pitää olla hyvin perusteltu, tarkasti kirjattu.
        Muutenhan ei voi ketään pakkolääkitä.

        Juuri lääkityksen laiminlyönti on suurin syy oireiden uusimiseen.

        Tuskin on lääkettä, jolla ei olisi sivuvaikutuksia.
        Yksi lääke sopii jollekin ja toiselle ei ollenkaan. Puntarissa on aina hyöty/haitta.

        Psyykkisissä sairauksissa esiintyy sairauden tunnottomuutta. toisilla. Sitä tunnetta vain ei ole.
        Mutta kestäähän aikansa ihmisellä sisäistää sekin tieto, jos kuulee sairastavansa syöpää.

        No en nyt ihan silmiin katsomalla vielä päätteli mikä saisaus ihmisellä on.


      • eppu2 kirjoitti:

        Skitsofrerialla on hyvin monenlainen oireisto, kaikilla ei ole kaikkia oireita. On myös eri muotoja.
        Tauti voidaan saada oireettomaksi toisilla, toisilla se taas näyttäytyy aina uudestaan. (lääkitys, terapia, tukiverkosto, oma motivaatio).
        Pakkohoito, jossa myös lääkitystä voidaan vastentahtoisesti antaa. pitää olla hyvin perusteltu, tarkasti kirjattu.
        Muutenhan ei voi ketään pakkolääkitä.

        Juuri lääkityksen laiminlyönti on suurin syy oireiden uusimiseen.

        Tuskin on lääkettä, jolla ei olisi sivuvaikutuksia.
        Yksi lääke sopii jollekin ja toiselle ei ollenkaan. Puntarissa on aina hyöty/haitta.

        Psyykkisissä sairauksissa esiintyy sairauden tunnottomuutta. toisilla. Sitä tunnetta vain ei ole.
        Mutta kestäähän aikansa ihmisellä sisäistää sekin tieto, jos kuulee sairastavansa syöpää.

        No en nyt ihan silmiin katsomalla vielä päätteli mikä saisaus ihmisellä on.

        Eppuli, suutuitko mulle... ei ollut tarkoitus astua varpaille.

        Olen nähnyt kahdenlaista skitsofreniaa, niin kuin alla kirjoitin jonnekin. Kummankin kohdalla on ollut ne samat pääpiirteet - he eivät hallitse elämää, elämä hallitsee heitä. Tai lähinnä harhat. Kun sairaus on päällänsä, heiltä puuttuu empatia ja se näkyy katseesta. Olen tavannut hoitajia joilla on sama kokemus.

        Miksi toin sen esille on se, että ihminen joka on psykoottisessa tilassa on arvaamaton ja pelottava. Mutta tavallisia ihmisiä, tai skitsofrenisiä ihmisiä joiden lääkitys puree, heitä ei tarvi pelätä. Ja näitä kahta ryhmää erottaa selvästi.

        Se mikä sapettaa mua ihan kybällä, on että nykyään käytetään hoitokeinona se, että ihminen päästetään sairaalasta, annetaan olla ottamatta lääkkeensä jotta harhat ja psykoosit astuisi taas kuvioon, ja joudutaan taas uudestaan pakkohoidolla sairaalaan. Se kierre käytetään ikään kuin pakottamaan ihmistä tajuamaan että on sairas, että ei pärjää. Minusta se on epäinhimillistä, lähettää ihmistä siihen painajaiseen. Ja vielä oudompaa että täällä aloittaja haaveilee siitä painajaisesta...


      • eppu2
        hmp.f kirjoitti:

        Eppuli, suutuitko mulle... ei ollut tarkoitus astua varpaille.

        Olen nähnyt kahdenlaista skitsofreniaa, niin kuin alla kirjoitin jonnekin. Kummankin kohdalla on ollut ne samat pääpiirteet - he eivät hallitse elämää, elämä hallitsee heitä. Tai lähinnä harhat. Kun sairaus on päällänsä, heiltä puuttuu empatia ja se näkyy katseesta. Olen tavannut hoitajia joilla on sama kokemus.

        Miksi toin sen esille on se, että ihminen joka on psykoottisessa tilassa on arvaamaton ja pelottava. Mutta tavallisia ihmisiä, tai skitsofrenisiä ihmisiä joiden lääkitys puree, heitä ei tarvi pelätä. Ja näitä kahta ryhmää erottaa selvästi.

        Se mikä sapettaa mua ihan kybällä, on että nykyään käytetään hoitokeinona se, että ihminen päästetään sairaalasta, annetaan olla ottamatta lääkkeensä jotta harhat ja psykoosit astuisi taas kuvioon, ja joudutaan taas uudestaan pakkohoidolla sairaalaan. Se kierre käytetään ikään kuin pakottamaan ihmistä tajuamaan että on sairas, että ei pärjää. Minusta se on epäinhimillistä, lähettää ihmistä siihen painajaiseen. Ja vielä oudompaa että täällä aloittaja haaveilee siitä painajaisesta...

        hmp.f

        Mistäköhän ihmeestä minä nyt olisin suuttunut. (en ole edes suuttuvaa tyyppiä)
        Ihan mielenkiinnolla luin kokemuksiasi.

        Ajattelin, että tuo silmien katse sopii muihinkin tiloihin.
        Kun ihminen vajoaa sairautensa syövereihin, maailmankuva vääristyy. Itsen ulkopuolelle on vaikea nähdä.

        Niin se vain on, että nykyään kaikki sairaat on ne sitten fyysisesti tai psyykkisesti sairaita useasti laitetaan liian aikaisin kotihoitoon.

        Se raha se raha. Asioita ei ajatella nenäänsä pidemmälle.

        Ennen oli yleensäkin kaikissa asioissa 5-vuotissuunnitelmat.
        Nyt on vallalla kvartaalitalous.


    • uni-valvemaailma

      Ei se vaan mukavaa ole skitzon elämä. Varsinkin jos on pahinta lajia ja äänet käskee tappamaan.

      Unimaailmasta olen huomannut, että jos mielen päällä on jotain mitä pelkään, niin se tulee uneen.
      Toinen uneen tulija on jos toivon jotain oikein kovasti.

      Muut unet on sitten joko huonoa omaatuntoa tai ihan vaan joku alitajuntaan jäänyt juttu

      • outo kokemus

        Onko kukaan kokenut hallunisaatioita itsellä on muutama kokemus.


      • ent. siivoojaparka
        outo kokemus kirjoitti:

        Onko kukaan kokenut hallunisaatioita itsellä on muutama kokemus.

        Tässä kohtaa on nyt viisainta pysyä hiljaa ainakin omalla nikillään. Katselin Wikiltä skitsofrenian oireita ja totesin jo muutenkin olevani skitso.

        Tässä nyt osa oireistani:

        -istuvat pitkiä aikoja hiljaa itsekseen omiin ajatuksiinsa vaipuneina
        -ajattelusta tulee epämääräistä, outoa ja epäselvää ja hänen puheestaan joskus muille käsittämätöntä.
        - mielialan heilahtelut
        -koulunkäynnin tai työnteon heikkeneminen
        - ruumiillista kömpelyyttä
        -äänet saattavat tuntua epätavallisen voimakkailta

        Eikä siinäkään kaikki. Sydän- ja verisuonitaudit ovat skitsofreenikoilla yleisempiä kuin muilla. Skitsofreenikoista 75-90 % on tupakoitsijoita.

        Millä tätä hoidetaan?


      • ent. siivoojaparka kirjoitti:

        Tässä kohtaa on nyt viisainta pysyä hiljaa ainakin omalla nikillään. Katselin Wikiltä skitsofrenian oireita ja totesin jo muutenkin olevani skitso.

        Tässä nyt osa oireistani:

        -istuvat pitkiä aikoja hiljaa itsekseen omiin ajatuksiinsa vaipuneina
        -ajattelusta tulee epämääräistä, outoa ja epäselvää ja hänen puheestaan joskus muille käsittämätöntä.
        - mielialan heilahtelut
        -koulunkäynnin tai työnteon heikkeneminen
        - ruumiillista kömpelyyttä
        -äänet saattavat tuntua epätavallisen voimakkailta

        Eikä siinäkään kaikki. Sydän- ja verisuonitaudit ovat skitsofreenikoilla yleisempiä kuin muilla. Skitsofreenikoista 75-90 % on tupakoitsijoita.

        Millä tätä hoidetaan?

        "ent.siivoojaparka"

        "Kysyessäni asiaa Jesseltä totesi hän:
        Jokainen Aivo on aistin arvoinen.
        Mutta kaikki aistimukset eivät ole Aivolle arvoisia.
        Kehoitti minua katselemaan tarkemmin maailmaani."

        "Toissa-päivänä tunnustin sokeri-hoitajalle olevani lääke-tieteelliseti ongelma-
        tapaus, mitä olueeseenkin tulee.
        Teinistä saakka olen ollut.
        Elämällisesti et ole, totesi tyttö."

        Tuossapa pari ohjetta sinullekin.
        Tuntui että juuri minulta niitä kaipasit :)

        H.


      • ent. siivoojaparka kirjoitti:

        Tässä kohtaa on nyt viisainta pysyä hiljaa ainakin omalla nikillään. Katselin Wikiltä skitsofrenian oireita ja totesin jo muutenkin olevani skitso.

        Tässä nyt osa oireistani:

        -istuvat pitkiä aikoja hiljaa itsekseen omiin ajatuksiinsa vaipuneina
        -ajattelusta tulee epämääräistä, outoa ja epäselvää ja hänen puheestaan joskus muille käsittämätöntä.
        - mielialan heilahtelut
        -koulunkäynnin tai työnteon heikkeneminen
        - ruumiillista kömpelyyttä
        -äänet saattavat tuntua epätavallisen voimakkailta

        Eikä siinäkään kaikki. Sydän- ja verisuonitaudit ovat skitsofreenikoilla yleisempiä kuin muilla. Skitsofreenikoista 75-90 % on tupakoitsijoita.

        Millä tätä hoidetaan?

        Siivooja, minusta olet kuvaillut ihan tavallisen ihmisen persoonallisuutta. Skitsofrenia on sairaus, ei luonteenpiirre. Jos sinulta puuttuu aistiharhoja, tai vaikka sinulla olisi ne mutta osaat pitää niitä harhoina, ei sinulla ole mitään hätää.

        Relax :)


      • ent. siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Siivooja, minusta olet kuvaillut ihan tavallisen ihmisen persoonallisuutta. Skitsofrenia on sairaus, ei luonteenpiirre. Jos sinulta puuttuu aistiharhoja, tai vaikka sinulla olisi ne mutta osaat pitää niitä harhoina, ei sinulla ole mitään hätää.

        Relax :)

        Entä jos on aistiharhoja eikä niitä osaa varmaksi pitää harhoina, ei ole varma mikä on harhaa mikä ei?

        Pitäisikö hakeutua itse hoitoon vai odotella, että viedään pii-pää-pii-päää...?


      • ent. siivoojaparka kirjoitti:

        Entä jos on aistiharhoja eikä niitä osaa varmaksi pitää harhoina, ei ole varma mikä on harhaa mikä ei?

        Pitäisikö hakeutua itse hoitoon vai odotella, että viedään pii-pää-pii-päää...?

        Minulla on kokemus kehosta irtaanumisesta. En uskaltanut kertoa siitä, ennenkuin eräs saman kokenut ja samasta syystä kokenut, kysyi minulta oletko kokenut kehosta irtaantumisen.

        Pitkälle kehittyneen kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttama harha. Kun sairaus todettiin ja lääkitys määrättiin ei ole ollut muita aistiharhoja.


      • ent. siivoojaparka
        korppis kirjoitti:

        Minulla on kokemus kehosta irtaanumisesta. En uskaltanut kertoa siitä, ennenkuin eräs saman kokenut ja samasta syystä kokenut, kysyi minulta oletko kokenut kehosta irtaantumisen.

        Pitkälle kehittyneen kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttama harha. Kun sairaus todettiin ja lääkitys määrättiin ei ole ollut muita aistiharhoja.

        Ei ne minulla sellaisia. Tottahan sitä joskus tarkastelee itseään ulkopuolisen silmin, mutta ei, en minä ole katossa käynyt itseäni katselemassa, vielä ainakaan. Peili riittää.


      • ent. siivoojaparka kirjoitti:

        Ei ne minulla sellaisia. Tottahan sitä joskus tarkastelee itseään ulkopuolisen silmin, mutta ei, en minä ole katossa käynyt itseäni katselemassa, vielä ainakaan. Peili riittää.

        Onko sulla peili katossa? :)))

        Aistiharhoja voi olla muistakin syistä kuin skitsofreniasta johtuvaa. Korppis kertoi yhdestä, on ainakin yksi toinenkin jonka nimeä en muista, antaa näköharhoja. Liittyi jotenkin aivokuoreen tai johonkin muuhun aivojen fysiologiseen juttuun. Voin selvittää jos haluat. Yhden tuttavan äidillä vaivasi se, ei johtanut koskaan mihinkään toimenpiteeseen.

        Ehkä käynti lääkärillä voisi rauhoittaa sua.

        Varmaan voi olla muitakin fysiologisia syitä joista minä en tiedä mitään. Mutta paranoidinen skitsofreniaa edeltää usein hoitamaton masennus, stressi tai burnout. Joka purkautuu psykoosiksi. Sä et vaikuta psykoottiselta. Ja olet liian vanha saamaan sen hebefreenisen skitsotaudin :)

        Niin että lekuriin saamaan varmuutta. Levottomalla mielellä on tapana tehdä temppuja, joten pelkkä huolikin voi laukaista niitä. Tiesitkö esim. että jos aivot ovat ilman kuulo- ja näköärsykkeitä 20 minuutta, aivot alkaa itse kehittää hallusinaatioita.


      • ent. siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Onko sulla peili katossa? :)))

        Aistiharhoja voi olla muistakin syistä kuin skitsofreniasta johtuvaa. Korppis kertoi yhdestä, on ainakin yksi toinenkin jonka nimeä en muista, antaa näköharhoja. Liittyi jotenkin aivokuoreen tai johonkin muuhun aivojen fysiologiseen juttuun. Voin selvittää jos haluat. Yhden tuttavan äidillä vaivasi se, ei johtanut koskaan mihinkään toimenpiteeseen.

        Ehkä käynti lääkärillä voisi rauhoittaa sua.

        Varmaan voi olla muitakin fysiologisia syitä joista minä en tiedä mitään. Mutta paranoidinen skitsofreniaa edeltää usein hoitamaton masennus, stressi tai burnout. Joka purkautuu psykoosiksi. Sä et vaikuta psykoottiselta. Ja olet liian vanha saamaan sen hebefreenisen skitsotaudin :)

        Niin että lekuriin saamaan varmuutta. Levottomalla mielellä on tapana tehdä temppuja, joten pelkkä huolikin voi laukaista niitä. Tiesitkö esim. että jos aivot ovat ilman kuulo- ja näköärsykkeitä 20 minuutta, aivot alkaa itse kehittää hallusinaatioita.

        Ei, kun olen elänyt sen kanssa sellaiset 30 vuotta. Tai silloin tiedostin sen. Minulle se ei ole harhaa itselleni, koska pidän sitä ihan normaalina ominaisuutena niinkuin lapsenikin pitävät. Enkä ole siitä sillä tavalla todellakaan huolissani, että kallonkutistajalle menisin. Sekö siinä vaarallista onkin?

        Ihan vaan yhtenä esimerkkinä ja vain yhtenä nyt (elämäni on ollut täynnä vastaavia), että herää vaikkapa kesken sikeitten unien siihen, kun joku huutaa:"äiti, auta!" Lapseni eivät asu huutomatkan päässsä. Ei saa rauhaa ennenkuin on soittanut kuullakseen, onko kaikki hyvin. Ei vastausta. Sitten kun menee katsomaan, niin hän on tosiaankin avun tarpeessa ja pikaisesti.

        Niitä vastaavia yhteensattumia plus tunne"harhoja" on elämäni täynnä ja se on minun ihan normaalia ja jokapäiväistä elämääni.

        Joo joo, tiedän; "nuo on taas niitä siivoojan juttuja". Tavataan Kyöpelinvuorella!

        Siihen asti lähetän hartaan pyynnön jonnekin korkeuteen: "Älä kiltti Jumala te minusta koskaan normaalia."


      • ent. siivoojaparka kirjoitti:

        Ei, kun olen elänyt sen kanssa sellaiset 30 vuotta. Tai silloin tiedostin sen. Minulle se ei ole harhaa itselleni, koska pidän sitä ihan normaalina ominaisuutena niinkuin lapsenikin pitävät. Enkä ole siitä sillä tavalla todellakaan huolissani, että kallonkutistajalle menisin. Sekö siinä vaarallista onkin?

        Ihan vaan yhtenä esimerkkinä ja vain yhtenä nyt (elämäni on ollut täynnä vastaavia), että herää vaikkapa kesken sikeitten unien siihen, kun joku huutaa:"äiti, auta!" Lapseni eivät asu huutomatkan päässsä. Ei saa rauhaa ennenkuin on soittanut kuullakseen, onko kaikki hyvin. Ei vastausta. Sitten kun menee katsomaan, niin hän on tosiaankin avun tarpeessa ja pikaisesti.

        Niitä vastaavia yhteensattumia plus tunne"harhoja" on elämäni täynnä ja se on minun ihan normaalia ja jokapäiväistä elämääni.

        Joo joo, tiedän; "nuo on taas niitä siivoojan juttuja". Tavataan Kyöpelinvuorella!

        Siihen asti lähetän hartaan pyynnön jonnekin korkeuteen: "Älä kiltti Jumala te minusta koskaan normaalia."

        Minä en liidellyt katossa ; ) vaan seisoin pankin kassajonossa ja katselin itseäni vierestä mietin miksi olen tässä. Se kesti hyvin pienen hetken, mutta jälkeenpäin kokemus pelotti aina siihen asti kun sain tietää sille syyn.

        Hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa, turvotusta, hiustenlähtöä, palelemista jopa saunan lauteilla.

        No, onneksi kilpirauhaseni pelittää hyvin.


      • ent. siivoojaparka kirjoitti:

        Ei, kun olen elänyt sen kanssa sellaiset 30 vuotta. Tai silloin tiedostin sen. Minulle se ei ole harhaa itselleni, koska pidän sitä ihan normaalina ominaisuutena niinkuin lapsenikin pitävät. Enkä ole siitä sillä tavalla todellakaan huolissani, että kallonkutistajalle menisin. Sekö siinä vaarallista onkin?

        Ihan vaan yhtenä esimerkkinä ja vain yhtenä nyt (elämäni on ollut täynnä vastaavia), että herää vaikkapa kesken sikeitten unien siihen, kun joku huutaa:"äiti, auta!" Lapseni eivät asu huutomatkan päässsä. Ei saa rauhaa ennenkuin on soittanut kuullakseen, onko kaikki hyvin. Ei vastausta. Sitten kun menee katsomaan, niin hän on tosiaankin avun tarpeessa ja pikaisesti.

        Niitä vastaavia yhteensattumia plus tunne"harhoja" on elämäni täynnä ja se on minun ihan normaalia ja jokapäiväistä elämääni.

        Joo joo, tiedän; "nuo on taas niitä siivoojan juttuja". Tavataan Kyöpelinvuorella!

        Siihen asti lähetän hartaan pyynnön jonnekin korkeuteen: "Älä kiltti Jumala te minusta koskaan normaalia."

        Ent. siivoojaparka, eihän sulla ole mitään hätää. Tuossa käytin ihan turhan takia vartin kun pähkäilin että miten noin herkkää asiaa saisin sanottua. Sulla mitään harhoja ole, eikä varsinkaan huolta niistä. Hmpf!


    • täydellisyydenpuute

      Kai toimiakseen hyvin ja oikein ihmiskeho ei saisi olla kuolemanväsynyt
      ja tajunnan taso sitä luokkaa sitä ihminen pystyy reagoimaanja havaitsemaan
      aistiensa tuomaa tietoa esm polttiko nokkoset tai kuuma tuli, pistikö neula, käärme, skorpioni vai meduusan lonkero vai mikä vaivansa aiheutti.

      Mullakin semmoinen usko ett' samanaikaisesti on kaikissa ihmisissä läsnä
      ihmiskunnan menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuuskin jonkinlaisina visioina,
      varsinkin nuoremmilla, joilla elämä edessään kaikkine haasteineen - hermosto ja
      aivot kaikenkaikkiaan hyvin mielenkiintoinen juttu. Vanhuksilla jotka elämänsä
      loppusuoralla ovat kuin vakavasti sairaat tai vammautuneetvarmaan erilaisia aatoksia. Eivät nekään varmasti turhia ole.
      Huomattavia eroja ihmisissä varmasti on ja monenmoisia mietteitä eri-ikäisten
      mielissä ja aatoksissa - kai sekin on jotenkin ratkaisevaa mihin ihmiset haluais
      keskittyä valinnoissaan. Kai tämäkin sepustus on vain kuivansitkeää
      pöhinää ihmisen uskosta tai uskomuksista - aistienvaraisessa tiedossa monet eläimet pystyvät parempaan havainnointiin, nopeuteen ja valppauteen
      kuin ihmiset. Miksikään luomakunnan kruunuksi en minäkään itseäni tunne
      vaikka paljon pystyis sanoja kirjoittamaan asiasta tai asian vierestä.

    • Kysyessäni asiaa Jesseltä totesi hän:
      Jokainen Aivo on aistin arvoinen.
      Mutta kaikki aistimukset eivät ole Aivolle arvoisia.
      Kehoitti minua katselemaan tarkemmin maailmaani.
      Silloin kuulema huomaan, kuinka jako-mielisesti sairaita pidetään maailmassa ihan terveinä.
      Terveitä ihan sairaina.

      Katseltuani aikani, totesin että enpä ala ihmistä arvostelemaan.
      En hänestä teorioita kehittelemään.
      Palstoilla arvostelemaan.

      H.

      • niin että kukkuu

        Taitaa olla niin, että sinä olet jäävi vastaamaan tähän asiaan.


      • niin että kukkuu kirjoitti:

        Taitaa olla niin, että sinä olet jäävi vastaamaan tähän asiaan.

        "niin että kukkuu"

        Jaa...
        Katsotko ettei kommenttini ollut yhtä huuhaa kuin aloittajan?
        Mitä oletat hänen halunneen vastauksiksi?
        Hymistelyä, nyökytyksiä?

        "Mutta eihän se meitä haittaa.
        Eikä meitä! "

        Minulla on sentään tuo Jesse ohjaamassa ja opettamassa.

        H.


    • Olisi tähänkin aloitukseen kiva ottaa osaa jos tuo iänikuinen paskanjauhaja ei tunkisi itseään, joka kommenttiin. Menisi omiin aloituksiinsa höpöjämään viisauksiaan. Saisi parhaan itsetyydytyksen.

      • "korpikirjailija"

        Hymistelyä, nyökytyksiä?

        "Mutta eihän se meitä haittaa.
        Eikä meitä! "

        "Viisaus on vaikeata.
        sen ymmärtäminen tuskallisinta."

        yst.

        H.


    • Suuri tuntematon

      Mielen, ja miksi ei fysiikankin, sairaudet ovat mielenkiintoisia juttuja. Luin kerran kirjan, jossa ihmiset hypnoosin avulla siirrettiin, ei edellisiin elämiinsä, vaan kokemaan sivupersooniensa elämää. Sieltä 'sivusta' löytyi syy milloin elimelliseen, milloin mieltä vaivaavaan ongelmaan ja parantuminen alkoi ja tapahtui.

      Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että alitajunta, josta me emme tiedä mitään emmekä osaa sitä hyväksemme käyttää, tarjoaisi vastaukset kaikkiin vaivoihimme ja vaikeuksiimme kun osaisimme ja älyäisimme, miten suuri ja voimakas sen vaikutus ihmisen elämään on.

      Alkuvuodesta tuli töllöstä elokuva (Kellokosken) Prinsessasta. Sitä katsoessa ja asiaa ajatellessa juolahti mieloseen, että ne kaikista kipeimmät immeiset olivat tosiaan niitä ns. terveitä. Jos ns. terve ei pysty kutsumaan toista vaikkapa prinsessaksi hänen niin halutessaan, niin mikä on ns. terveen ongelma? Ja onko se jotenkin parempi ongelma kuin mielisairaaksi leimatun?

    • on kuultu ja nähty -

      Moni ihminen on luonteeltaan skitzo,
      he ovat yleensä normaalia älykkäämpiä, ei välttämättä yhtää luonnevikasia,
      --- skitzofreniaa on monen asteista, siis kaikki skitzot ei ole mielisairaita,
      skitzofrenia on tavallaan fyysinen sairaus,
      koska aivoista puuttuu määrätty aineosa, joka taas voidaan lääkkeillä lisätä elimistöön, ja näin hoitaa ihminen terveeksi,
      samoin kuin sepelvaltimo tautiset ja vastaavat kuten diapeettes ym, joutuu loppuikänsä syömään lääkkeitä, pysyäkkeen terveenä ja hengissä,

    • Tuo sun otsikkosi kuohahdutti mua. Mistä sen irtioton arjesta saat, jos kyse on skitsofreeniasta? Mikä irtiotto se on, jos joudut halkaisemaan vessanpönttöäsi koska sieltä tulee ihmisiä läpi, eikä mitään kivoja kavereita? Tai jos joudut ruuvaamaan kahvat irti makuuhuoneesta jotta saisit olla rauhassa. Mikä irtiotto?

      Tuo sana "jakomielitauti" on harhaan(hah)vievä. Eivät he missään mielessä ole jakautuneita. Olen nähnyt sekä sen hebefreenisen (ei vainoharhaisen) että paranoidisen muodon. Niin kuin täällä jo kirjoitettiin, skitsofreeninen on poikkeuksellisen älykäs. Samalla poikkeuksellisen herkkä. Ei kestä vastoinkäymisiä kuten muut ihmiset, on tavallaan tarve kirjoittaa maailmankirjat uusiksi, ja kehittää oman versionsa siitä. Ensi alkuun aistiharhat tukevat tätä versiota, mutta mitä pidemmälle aivojen kemiat saa jatkaa sitä omaa kehitystään, sitä uhkaavammaksi ja ahdistavammaksi se oma, itse luotu maailma käy. Tulee psykoottinen vaihe, vainoharhat jyllää ja elämä muuttuu sietämättömäksi.

      Siinä sulle irtiottoa. Huomaako yhtään että vähän sapettaa toi sun sananvalinta?

      Psykoosit taltutetaan lääkityksellä, jolla ilmeisesti on kovat sivuvaikutukset. Niin että jossain vaiheessa potilas kuitenkin miettii että mitä jos niitä heivaisin. Koska jollain tapaa se sairaus suojaa kantajaansa, eikä hän muista ne pahimmat psykoosinsa. Ne sekavat puhelut ja retket ja teot mitä skitsofreeninen tekee psykoosissa, niitä hän ei muista välttämättä jälkeenpäin. Armeliasta.

    • mikä mieliä murtaa

      OIkeasti kai on montaa maailmaa koko maailmassa. Osa edustaa syvää armottomuutta ja paatuneisuutta yhteiskunnissaan , herkimmille tarjoaa taas painajaismaista elämää. Jotkin aineet luovat harhoja, jotkut poistaa.
      Kaipa siinäkin on jotkut vastakkaiset perusvoimat, kuin ihmisen luovuus ja tuhoisuus olemassa.
      Miks muuten väkivallalla olisi niin korkea viihdearvo yhteiskunnissa, taiteissakin,
      peleiss' sun muissa ellei se
      olisi kautta aikain ollut niin ihannoitua -
      sankaritarinoissa. Jotain tekemistä aina kuitenkin ihmisten selviytymisen ja toimintakyvyn kanssa.Niin sotien kuin rauhan aikoinakin- maailman melskeissä.

      • €ero

        On tullu nähtyä hallunisaatioita aikoinaan krapulassa lähesviikon valvomisen jälkeen, siinä tilassa aivot saattaa reistailla.
        Nykyään en ole huomannu outoja piirteitä itessäni vaikka välillä tuntuu oonkohan oikein viisas, mitä tuo haittoo kun on hauskaa.


      • .Siilimuori
        €ero kirjoitti:

        On tullu nähtyä hallunisaatioita aikoinaan krapulassa lähesviikon valvomisen jälkeen, siinä tilassa aivot saattaa reistailla.
        Nykyään en ole huomannu outoja piirteitä itessäni vaikka välillä tuntuu oonkohan oikein viisas, mitä tuo haittoo kun on hauskaa.

        Alkodelirium on vakava tila. Tärkeintä silloin et pääsee nukkumaan.


      • eppu2
        €ero kirjoitti:

        On tullu nähtyä hallunisaatioita aikoinaan krapulassa lähesviikon valvomisen jälkeen, siinä tilassa aivot saattaa reistailla.
        Nykyään en ole huomannu outoja piirteitä itessäni vaikka välillä tuntuu oonkohan oikein viisas, mitä tuo haittoo kun on hauskaa.

        Saitkos Diatzepaamia.


      • eppu2
        eppu2 kirjoitti:

        Saitkos Diatzepaamia.

        Siis Eerolle.


      • €ero
        eppu2 kirjoitti:

        Siis Eerolle.

        En ole niitä maistanu, unilääkkeitä joskus, noista oireista ei mukavia muistoja jääny takavuosien tauti itse hankittu ja kalliskin.


      • .Siilimuori
        €ero kirjoitti:

        En ole niitä maistanu, unilääkkeitä joskus, noista oireista ei mukavia muistoja jääny takavuosien tauti itse hankittu ja kalliskin.

        No kotonakos itse hoidot harhas?


      • €ero
        .Siilimuori kirjoitti:

        No kotonakos itse hoidot harhas?

        Joo ei ne kestäny kuin hetken, ei tullu mieleen hakea apua kerran törmäilin itteni sairaala kuntoon tunneliolossa, sillo joku sosiaali virkailija tuli juttelee jatkohoidosta kun käsikin oli paketissa no minä kieltäydyin hänen harmikseen.

        Muuten aika veikeitä oli aistiharhat, välillä kuului musiikka radioselostuksia mitälie, kummiskin tajus että tää on harhaa, onneksi ei jääny pysyväksi olomuodoksi, muuten joskus on ollu tinnutusta sekin on kiusallista.


      • eppu2
        .Siilimuori kirjoitti:

        Alkodelirium on vakava tila. Tärkeintä silloin et pääsee nukkumaan.

        siilimuori
        Juu, se ompi hengenvaarallinen tila.
        Nukkumaan laitetaan vaikka väkisin.

        Kun hoitoa saa siitä selviää, ihan normaalisti.
        Vaan toistuessaan lopputulos on alkoholidementia.


      • .Siilimuori
        €ero kirjoitti:

        Joo ei ne kestäny kuin hetken, ei tullu mieleen hakea apua kerran törmäilin itteni sairaala kuntoon tunneliolossa, sillo joku sosiaali virkailija tuli juttelee jatkohoidosta kun käsikin oli paketissa no minä kieltäydyin hänen harmikseen.

        Muuten aika veikeitä oli aistiharhat, välillä kuului musiikka radioselostuksia mitälie, kummiskin tajus että tää on harhaa, onneksi ei jääny pysyväksi olomuodoksi, muuten joskus on ollu tinnutusta sekin on kiusallista.

        Joo, se oikia deliriumi ei mene itsetään ohi ja se kun tulee, suurin osa hakeutuu kyllä lasarettiin hoitoon.

        Varmaan harhat ei nitä kivoja ole, aivot on lirissä aineista ja tuottavat aistiharhoja.
        Jännä et toisille niitä tulee helpommin ja toisille ei sitten millään. Ykslöllistä. Korvien soiminenkaan ei liene häävi vaiva. Vaikka haluaisi hiljaisuutta, sitä ei tule


      • .Siilimuori
        eppu2 kirjoitti:

        siilimuori
        Juu, se ompi hengenvaarallinen tila.
        Nukkumaan laitetaan vaikka väkisin.

        Kun hoitoa saa siitä selviää, ihan normaalisti.
        Vaan toistuessaan lopputulos on alkoholidementia.

        Näin on Eppu. Niin kauan Diapamia ohjeistuksen mukaan et nukkuu.Pitää kuitenkin odottaa että promillet on tietyn rajan alapuolella. Lisäksi B-vitamiinia piikkinä kolmen vuorokauden ajan.


      • ...
        €ero kirjoitti:

        Joo ei ne kestäny kuin hetken, ei tullu mieleen hakea apua kerran törmäilin itteni sairaala kuntoon tunneliolossa, sillo joku sosiaali virkailija tuli juttelee jatkohoidosta kun käsikin oli paketissa no minä kieltäydyin hänen harmikseen.

        Muuten aika veikeitä oli aistiharhat, välillä kuului musiikka radioselostuksia mitälie, kummiskin tajus että tää on harhaa, onneksi ei jääny pysyväksi olomuodoksi, muuten joskus on ollu tinnutusta sekin on kiusallista.

        Heh tinnitus :D

        Juu kuulen minäkin ääniä, piippi päällä vasemmassa korvassa aina. Onneksi kovin pieni, ei haittaa elämää, mutta kyllä sen aina hokaa, kun hiljaista. Pidän jotain radiota pienellä ja jokin huriseva jääkaappikin riittää joskus. Se auttaa valtavasti. Mula tuli musajutuista, melkein kaikilla kavereilla piippaa kanssa. Parilla välillä niin paha, joutuvat syömään unilääkkeitä piipin takia.

        Musiikkihommien lisäksi tinnitus monilla ammattitauti. Ja ampumaharrastajilla melkein kaikilla, etenkin metsästäjillä, metällä kun ei olla kuulosuojat päässä.

        Deliriumista sen verran hajua, ikinä en halua sitä kokea. Sen välttäminen sinällään helppoa, ei pidä katkaista, kuin seinään. Kunnon rännin päälle kertakatko typerintä, mitä voi tehdä. Mutta toi hallittu alasajo, se on hankalaa. Yhden kerran yritti iskeä, oli sen verran järkeä vielä päässä, menin paarikaapille ja korkkasin viskipullon. Jim Beamia, sen jälkeen en ole skottiviskeihin pahemmin koskenutkaan.

        Deliriumista voi selvitä, tinnitus on krooninen sairaus, voi olla vakavakin, tekee työkyvyttömäksikin. Ja tyypillisesti, jos valittelee vaivaa, saapi hullun maineen, koska päässä viheltää.

        =DW=


      • €ero
        ... kirjoitti:

        Heh tinnitus :D

        Juu kuulen minäkin ääniä, piippi päällä vasemmassa korvassa aina. Onneksi kovin pieni, ei haittaa elämää, mutta kyllä sen aina hokaa, kun hiljaista. Pidän jotain radiota pienellä ja jokin huriseva jääkaappikin riittää joskus. Se auttaa valtavasti. Mula tuli musajutuista, melkein kaikilla kavereilla piippaa kanssa. Parilla välillä niin paha, joutuvat syömään unilääkkeitä piipin takia.

        Musiikkihommien lisäksi tinnitus monilla ammattitauti. Ja ampumaharrastajilla melkein kaikilla, etenkin metsästäjillä, metällä kun ei olla kuulosuojat päässä.

        Deliriumista sen verran hajua, ikinä en halua sitä kokea. Sen välttäminen sinällään helppoa, ei pidä katkaista, kuin seinään. Kunnon rännin päälle kertakatko typerintä, mitä voi tehdä. Mutta toi hallittu alasajo, se on hankalaa. Yhden kerran yritti iskeä, oli sen verran järkeä vielä päässä, menin paarikaapille ja korkkasin viskipullon. Jim Beamia, sen jälkeen en ole skottiviskeihin pahemmin koskenutkaan.

        Deliriumista voi selvitä, tinnitus on krooninen sairaus, voi olla vakavakin, tekee työkyvyttömäksikin. Ja tyypillisesti, jos valittelee vaivaa, saapi hullun maineen, koska päässä viheltää.

        =DW=

        Tosta tinnutuksesta on kokemuksia ei nyt lähiaikoina, silloikun se vaivasi se ei ollu pelkkää soimista, usein ilmeni kovan yskän ollessa päällä. Ääni saattoi olla mitä vaan jopa musiikkia, kuulostaa kummalta kerrankin tuli säkkijärjen polkkaa, ei tarvinnu radiota kävellessä huvitti. Terveyskeskukseen soitin ei muuta neuvoa antaneet kuin radio päälle vaikka korvissa soi säkkijärven polkka.
        Yskä todennäköisesti vaikutti korva elimiin, luulisin, nyt ei ole ollu pitkään aikaan ei kyllä yskääkään.


      • .Siilimuori
        €ero kirjoitti:

        Tosta tinnutuksesta on kokemuksia ei nyt lähiaikoina, silloikun se vaivasi se ei ollu pelkkää soimista, usein ilmeni kovan yskän ollessa päällä. Ääni saattoi olla mitä vaan jopa musiikkia, kuulostaa kummalta kerrankin tuli säkkijärjen polkkaa, ei tarvinnu radiota kävellessä huvitti. Terveyskeskukseen soitin ei muuta neuvoa antaneet kuin radio päälle vaikka korvissa soi säkkijärven polkka.
        Yskä todennäköisesti vaikutti korva elimiin, luulisin, nyt ei ole ollu pitkään aikaan ei kyllä yskääkään.

        SE säkkijärven polkkahan oli varmaankin korvamato :).


      • €--
        .Siilimuori kirjoitti:

        SE säkkijärven polkkahan oli varmaankin korvamato :).

        Mikä korvamato ?


      • .Siilimuori
        €-- kirjoitti:

        Mikä korvamato ?

        No semmonen kun esim radiosta kuulet jonkun kappaleen ja se jää sitten päiväksi "somaan" päähäs, halusit tai et.


      • €--
        .Siilimuori kirjoitti:

        No semmonen kun esim radiosta kuulet jonkun kappaleen ja se jää sitten päiväksi "somaan" päähäs, halusit tai et.

        En sitä tarkottanu, siis tinnutuksen yhteyessä ääni saatto vaihella jos et ole kokenu tinnutusta, nii turhaa sulle selitän, dw tossa ylempänä kertoi saattaa aiheuttaa työkyvyttömyyttä.


      • .siilimuori
        €-- kirjoitti:

        En sitä tarkottanu, siis tinnutuksen yhteyessä ääni saatto vaihella jos et ole kokenu tinnutusta, nii turhaa sulle selitän, dw tossa ylempänä kertoi saattaa aiheuttaa työkyvyttömyyttä.

        No en ole itse kokenut, tuttavapiirissä on yksi räjäyttäjä, jolla tinnitusta, kiusallinen vaiva. Tuon korvamadon vaan huvikseni heitin, sorry.


      • viittoillen
        €-- kirjoitti:

        En sitä tarkottanu, siis tinnutuksen yhteyessä ääni saatto vaihella jos et ole kokenu tinnutusta, nii turhaa sulle selitän, dw tossa ylempänä kertoi saattaa aiheuttaa työkyvyttömyyttä.

        Kuurojen puolella työskelleenä tiedän kuinka vakava asia tinnitus on. Tosi, tosi traumaattinen ja lamauttava.


      • .Siilimuori

      • .Siilimuori

    • uni-valvemaailma

      On sekin asia omanlaisensa, skitzot polttaa paljon tupakkaa.
      Vielä oudompi on, tieteellisesti 2008 tutkittu, että korva-oireilla on yhteys rintasyöpään. Jälkimmäisestä on omakohtaista kokemusta. Menin korvan takia lääkäriin. Lukuisten tutkimusten jälkeen löytyi kasvain rinnasta. Tapahtui vuosituhannen vaihteessa.

    • Pakko palata vielä. Sattumoisin juttelin eilen yhden ihanan ystävättären kanssa mielestä ja sen heikkouksista. Mikä on normaali ja mikä ei.

      Koska minä ja sisarukseni ovat perineet äidiltämme tietyn mielen herkkyyden, (ei skitsofreniaa kuitenkaan), niin olen joutunut työstämään sen osan itsessäni. Siinä prosessissa saan antaa paljon kiitosta ja kunniaa mun x-miehelle, se oli varmaan tarkoitus että hänet tapasin. Tässä on mun "tutkielman" loppuraportti:

      Pitää muodostaa joku sellainen yleiskuva ihmisestä, mikä on normaalia ja mikä ei. Käyttää siinä järkeä eikä tunteita. Esim. mun äitini kysyi vuosia sitten onko normaalia että kuulee ääniä. Pari vuotta siitä tuo sama fraasi muuttui sellaiseksi, että hänen mielestä oli ihan normaalia että kuulee niitä.. Huomaatko? Hän oli säätänyt sitä kuvaa normaalista niin että hän oli lähtökohta, eikä muut. Luulen, että niin kauan kun ymmärtää jonkin olevan poikkeavaa, sekin on vielä suht normaalia. Mutta silloin liikutaan jo hämärän rajamailla, ja sitä järkeä pitäisi käyttää enemmän ylipuhumaan tunteitaan ja selittämän erilaisia harhoja.

      Toinen, ehkä vielä tärkeämpi juttu on että ihmisen täytyy hallita mieltään, eikä toisinpäin. Mielikuvitus on ihana asia, ja sen pitää saada lentää niin kauan kuin se lentää kauniissa maastossa. Mutta kaikki ajatusten karkailut pimeälle puolelle pitää estää. Siihen kuuluu kaikki sellainen joka satuttaa sua. Vaipuminen itsesyytöksiin, vihaan ja suruun, asioiden vatvominen... Jos jokin ei tee sinulle hyvää, sun ei todennäköisesti pidä tehdä se. Sama koskee ajatuksia. Ei ole helppoa hallita ajatuksiaan, se on loputon työ, mutta ajan kanssa pääsee kärrylle.

      • demeter1

        Tuosta "normaaliuden" käsitteestä (hmp.f)

        Minusta hoitokulttuurissa on vuosien varrella höllennetty, ei tiukennettu, normaaliuden rajaa. Muutoin mielisairaaloiden alasajokaan ei olisi onnistunut.

        Ääniä kuulevillakin on oma yhdistys. Kai yksi sen tavoitteista on juuri tuo pääseminen "normaaliuden" piiriin, tai lähelle sitä tai ainakin osoittaa, ettei tuo oire välttämättä leimaa koko persoonaa.
        Meillähän on tästä oiva esimerkkikin John Nash, taloustieteen Nobel-palkinnon saanut, jonka tarinasta tehtiin elokuva "Kaunis mieli". Nash oli siis skitsofreenikko ja oireisiin kuului tietysti muutakin kuin äänien kuuleminen.

        Ajattelen kuten hmp.f. En kovin kevyesti puhuisi irtiotosta skitsofrenian tai muunkaan mielen sairauden kohdalla. Ei hulluna ole hyvä olla, eikä hullun lähipiirissäkään välttämättä...
        Aila Meriluoto kirjoitti puolisostaan Lauri Viidasta (skitsofreenikoksi diagnosoitu) kirjan, josta tehtiin elokuva "Putoavia enkeleitä".
        Eipä kirjaa lukiessa tai elokuvaa katsoessa tullut kyllä mikään "irtiotto" mieleen. Hän (Meriluoto) oli muuten sitä mieltä, että ihminen itse valitsee sairauden ja kai me "terveet" sitten suostumme elämään siivet leikattuina,
        jonkinasteisen itsekontrollin ja sosiaalisten sääntöjen alaisuudessa.


      • demeter1 kirjoitti:

        Tuosta "normaaliuden" käsitteestä (hmp.f)

        Minusta hoitokulttuurissa on vuosien varrella höllennetty, ei tiukennettu, normaaliuden rajaa. Muutoin mielisairaaloiden alasajokaan ei olisi onnistunut.

        Ääniä kuulevillakin on oma yhdistys. Kai yksi sen tavoitteista on juuri tuo pääseminen "normaaliuden" piiriin, tai lähelle sitä tai ainakin osoittaa, ettei tuo oire välttämättä leimaa koko persoonaa.
        Meillähän on tästä oiva esimerkkikin John Nash, taloustieteen Nobel-palkinnon saanut, jonka tarinasta tehtiin elokuva "Kaunis mieli". Nash oli siis skitsofreenikko ja oireisiin kuului tietysti muutakin kuin äänien kuuleminen.

        Ajattelen kuten hmp.f. En kovin kevyesti puhuisi irtiotosta skitsofrenian tai muunkaan mielen sairauden kohdalla. Ei hulluna ole hyvä olla, eikä hullun lähipiirissäkään välttämättä...
        Aila Meriluoto kirjoitti puolisostaan Lauri Viidasta (skitsofreenikoksi diagnosoitu) kirjan, josta tehtiin elokuva "Putoavia enkeleitä".
        Eipä kirjaa lukiessa tai elokuvaa katsoessa tullut kyllä mikään "irtiotto" mieleen. Hän (Meriluoto) oli muuten sitä mieltä, että ihminen itse valitsee sairauden ja kai me "terveet" sitten suostumme elämään siivet leikattuina,
        jonkinasteisen itsekontrollin ja sosiaalisten sääntöjen alaisuudessa.

        "demeter"

        Ihastuneena luin sanailuanne.
        Tuli lämmin tunne siitä että niin usein itsestäni kirjoittamani loogisuus on
        alkanut saada hömpältä jalan-sijaa.
        Painotan että loogisuuteni on vanhemmiltani peritty "sairaus"
        Tämä huomautus vain siksi, että minäkin tuntuisin omituiselta.
        Vanhempiani moittiessa.
        Vielä kun pääsisi eroon noista vanhoista kirjallisuuksien (h)aave-kuvista.
        Leino ja sillee :)
        Talous-tieteen Nobel on yhtä hassua kuin rauhan-palkinto.
        Noilla ei ole mitään tekemistä todellisuudessa elämisen kanssa.
        Millenium-palkinnon myöntäminen pitäisi Suomessa siirtää Skeptikot ry:lle.

        Niin ja sinulle sitten henk.koh.

        "Katselin kuoppaa armotonta
        siitä pois oli viety pensas.

        Äiti pakotti isäni kaivamaan
        sanoi pois vie tuo on tähän kuulumatonta.

        Isä kaivoi mutisten itsekseen
        mulle osunut on hullu akka.

        Minä lapsena seurasin mitä sitten
        jos mullakin joskus on äiti ja akka."


        Mukaellen miehenä suhdetta Meriluoto/Viita.

        yH.


      • eppu2
        demeter1 kirjoitti:

        Tuosta "normaaliuden" käsitteestä (hmp.f)

        Minusta hoitokulttuurissa on vuosien varrella höllennetty, ei tiukennettu, normaaliuden rajaa. Muutoin mielisairaaloiden alasajokaan ei olisi onnistunut.

        Ääniä kuulevillakin on oma yhdistys. Kai yksi sen tavoitteista on juuri tuo pääseminen "normaaliuden" piiriin, tai lähelle sitä tai ainakin osoittaa, ettei tuo oire välttämättä leimaa koko persoonaa.
        Meillähän on tästä oiva esimerkkikin John Nash, taloustieteen Nobel-palkinnon saanut, jonka tarinasta tehtiin elokuva "Kaunis mieli". Nash oli siis skitsofreenikko ja oireisiin kuului tietysti muutakin kuin äänien kuuleminen.

        Ajattelen kuten hmp.f. En kovin kevyesti puhuisi irtiotosta skitsofrenian tai muunkaan mielen sairauden kohdalla. Ei hulluna ole hyvä olla, eikä hullun lähipiirissäkään välttämättä...
        Aila Meriluoto kirjoitti puolisostaan Lauri Viidasta (skitsofreenikoksi diagnosoitu) kirjan, josta tehtiin elokuva "Putoavia enkeleitä".
        Eipä kirjaa lukiessa tai elokuvaa katsoessa tullut kyllä mikään "irtiotto" mieleen. Hän (Meriluoto) oli muuten sitä mieltä, että ihminen itse valitsee sairauden ja kai me "terveet" sitten suostumme elämään siivet leikattuina,
        jonkinasteisen itsekontrollin ja sosiaalisten sääntöjen alaisuudessa.

        Mielisairaaloiden alasajon takana oli se vanha tuttu raha.
        Kuviteltiin, että avohoidolla pärjätään.

        Asian mahdollisti myös uusien lääkkeitten keksiminen, jota onkin tullut hyvään tahtiin.
        Ei vaan se lääkehoitokaan aina ongelmatonta ole.
        Monet ovat lääkkeitten varassa omaisten huollettavana.

        Sama trendihän on nähtävissä nyt vanhustenhoidon uudistamisessa.

        Meillä kun vaan on nuo talvipakkaset, ei ihan voi pihallekaan heittää.


      • pöpikö
        demeter1 kirjoitti:

        Tuosta "normaaliuden" käsitteestä (hmp.f)

        Minusta hoitokulttuurissa on vuosien varrella höllennetty, ei tiukennettu, normaaliuden rajaa. Muutoin mielisairaaloiden alasajokaan ei olisi onnistunut.

        Ääniä kuulevillakin on oma yhdistys. Kai yksi sen tavoitteista on juuri tuo pääseminen "normaaliuden" piiriin, tai lähelle sitä tai ainakin osoittaa, ettei tuo oire välttämättä leimaa koko persoonaa.
        Meillähän on tästä oiva esimerkkikin John Nash, taloustieteen Nobel-palkinnon saanut, jonka tarinasta tehtiin elokuva "Kaunis mieli". Nash oli siis skitsofreenikko ja oireisiin kuului tietysti muutakin kuin äänien kuuleminen.

        Ajattelen kuten hmp.f. En kovin kevyesti puhuisi irtiotosta skitsofrenian tai muunkaan mielen sairauden kohdalla. Ei hulluna ole hyvä olla, eikä hullun lähipiirissäkään välttämättä...
        Aila Meriluoto kirjoitti puolisostaan Lauri Viidasta (skitsofreenikoksi diagnosoitu) kirjan, josta tehtiin elokuva "Putoavia enkeleitä".
        Eipä kirjaa lukiessa tai elokuvaa katsoessa tullut kyllä mikään "irtiotto" mieleen. Hän (Meriluoto) oli muuten sitä mieltä, että ihminen itse valitsee sairauden ja kai me "terveet" sitten suostumme elämään siivet leikattuina,
        jonkinasteisen itsekontrollin ja sosiaalisten sääntöjen alaisuudessa.

        Demeter
        Oliko Meriluodon käsitykset ko. kirjassa? Sisareni oli skitso, äidin veli oli mielisairas, en tiedä diagnoosia. Äitini oli mieleltään sairas, en tiedä dg:tä. Onko siis valinta?


      • demeter1
        eppu2 kirjoitti:

        Mielisairaaloiden alasajon takana oli se vanha tuttu raha.
        Kuviteltiin, että avohoidolla pärjätään.

        Asian mahdollisti myös uusien lääkkeitten keksiminen, jota onkin tullut hyvään tahtiin.
        Ei vaan se lääkehoitokaan aina ongelmatonta ole.
        Monet ovat lääkkeitten varassa omaisten huollettavana.

        Sama trendihän on nähtävissä nyt vanhustenhoidon uudistamisessa.

        Meillä kun vaan on nuo talvipakkaset, ei ihan voi pihallekaan heittää.

        Aivan, eppu2. Rahahan se tietysti kummitteli taustalla, mutta ennen alasajoa kuitenkin hehkutettiin tätä "Italian mallia"
        mielisairaaloiden lakkauttamista.

        Samaa mieltä olen tuosta, että paljon hoidettavia siirtyi laitoksista omaisten vastuulle tai kolmannelle sektorille ja sinne he tietysti jäävätkin.


      • demeter1
        pöpikö kirjoitti:

        Demeter
        Oliko Meriluodon käsitykset ko. kirjassa? Sisareni oli skitso, äidin veli oli mielisairas, en tiedä diagnoosia. Äitini oli mieleltään sairas, en tiedä dg:tä. Onko siis valinta?

        Kyllä olivat. Aila Meriluoto: "Lauri Viita, legenda jo eläessään". Muistaakseni myös Meriluodon omaelämäkerrassa "Vaarallista kokea" hän esitti saman ajatuksen. (pöpikö)
        Jossain määrin tekee mieli yhtyä tuohon ajatukseen, esim. silloin, jos diagnoosin saanut ei huolehdi lääkityksestään.
        Osasi ei ole helppo tuossa kuviossa. Tsemppiä. Kai olet hakeutunut vertaistuen piiriin, esim. FinFamiin ?
        (siis entinen "omaiset mielenterveystyön tukena).


      • eppu2
        demeter1 kirjoitti:

        Aivan, eppu2. Rahahan se tietysti kummitteli taustalla, mutta ennen alasajoa kuitenkin hehkutettiin tätä "Italian mallia"
        mielisairaaloiden lakkauttamista.

        Samaa mieltä olen tuosta, että paljon hoidettavia siirtyi laitoksista omaisten vastuulle tai kolmannelle sektorille ja sinne he tietysti jäävätkin.

        demeter

        Niin hehkutettiin Italian touhuja, no siellä ei talvalla ole yhtä kylmä, kun täällä.

        Kyllä siitä aikoinaan jonkin verra puhuttiin, että siellä ne kaduilla kulkee monet mielenterveysongelmaiset.
        Ei siitä kovin paljon tietoa tihkunut, enkä yhtään tiedä mikä tilanne siellä on nyt.


      • pöpikö
        demeter1 kirjoitti:

        Kyllä olivat. Aila Meriluoto: "Lauri Viita, legenda jo eläessään". Muistaakseni myös Meriluodon omaelämäkerrassa "Vaarallista kokea" hän esitti saman ajatuksen. (pöpikö)
        Jossain määrin tekee mieli yhtyä tuohon ajatukseen, esim. silloin, jos diagnoosin saanut ei huolehdi lääkityksestään.
        Osasi ei ole helppo tuossa kuviossa. Tsemppiä. Kai olet hakeutunut vertaistuen piiriin, esim. FinFamiin ?
        (siis entinen "omaiset mielenterveystyön tukena).

        Kiitos vastauksestasi demeter1. Täytyypä lukea nuo Meriluodon kirjat.
        Ja kiitos myös tukiryhmätiedoista. Nyt ehkä tarpeeksi ehkä hakeutumaan muiden joukkoon.


      • pöpikö
        pöpikö kirjoitti:

        Kiitos vastauksestasi demeter1. Täytyypä lukea nuo Meriluodon kirjat.
        Ja kiitos myös tukiryhmätiedoista. Nyt ehkä tarpeeksi ehkä hakeutumaan muiden joukkoon.

        Siis: Nyt ehkä tarpeeksi EHJÄ... (anteeksi kirj.virh.)


      • demeter1
        pöpikö kirjoitti:

        Siis: Nyt ehkä tarpeeksi EHJÄ... (anteeksi kirj.virh.)

        Niin "pöpikö" Itse tietää milloin on oikea hetki hakea "kohtalon-yhteyttä", hakeutua toisten seuraan.
        Joskushan auttaa pelkkä etäisyyden ottaminen. Mutta kun asiat ovat kovin isoja ja pakkaavat jossain muodossa olemaan läsnä elämässä kaiken aikaa, niitä on raskasta yksin kantaa.
        Yhdistys, Finfami, järjestää myös erilaisia luentotilaisuuksia¨
        (siis Helsingissä) ja teemapäiviä, Niistä moni alkaa...
        Voimia sinulle yksin tai joukossa. Äläkä sairastu vahvuuteen..))


      • demeter1
        eppu2 kirjoitti:

        demeter

        Niin hehkutettiin Italian touhuja, no siellä ei talvalla ole yhtä kylmä, kun täällä.

        Kyllä siitä aikoinaan jonkin verra puhuttiin, että siellä ne kaduilla kulkee monet mielenterveysongelmaiset.
        Ei siitä kovin paljon tietoa tihkunut, enkä yhtään tiedä mikä tilanne siellä on nyt.

        Muistelen katselleeni jonkin dokumentin tuosta Italian tilanteesta ja sen mukaan oli potilaita, jotka eivät sopeutuneet "vapauteen" (ja turvattomuuteen) vaan hakivat turvaa laitoksen, entisen "kotinsa", läheisyydestä. (eppu2).

        Kai osa mielenterveyskuntoutujista on siinä määrin toimintakyvyttömiä, ettei heistä ole ainakaan yksin asujiksi.
        Vielä hurjempaa on tänä päivänä tietysti se, ellei pääse hoitoon, vaikka sinne itse hakeutuisi. Näinhän kävi ainakin Anna-Leena Härkösen sisarelle. Siitäkin on kirja
        "Loppuunkäsitelty". Sitä se kai oli Härkösen kohdalta, mutta aina näissä kuvauksissa on se puoli, että hoitotaho ei voi esittää omaa näkemystään vaitiolovelvollisuuden vuoksi.

        Kun puhuin tuosta "normaaliuden" rajan siirtymisestä laitosten alasajon yhteydessä, koin, että se sisälsi jonkin asteista propagandaa, jonka tavoite oli tietysti ihan oikea, vastuun jakaminen muillekin kuin ammatti-ihmisille.


      • eppu2
        demeter1 kirjoitti:

        Muistelen katselleeni jonkin dokumentin tuosta Italian tilanteesta ja sen mukaan oli potilaita, jotka eivät sopeutuneet "vapauteen" (ja turvattomuuteen) vaan hakivat turvaa laitoksen, entisen "kotinsa", läheisyydestä. (eppu2).

        Kai osa mielenterveyskuntoutujista on siinä määrin toimintakyvyttömiä, ettei heistä ole ainakaan yksin asujiksi.
        Vielä hurjempaa on tänä päivänä tietysti se, ellei pääse hoitoon, vaikka sinne itse hakeutuisi. Näinhän kävi ainakin Anna-Leena Härkösen sisarelle. Siitäkin on kirja
        "Loppuunkäsitelty". Sitä se kai oli Härkösen kohdalta, mutta aina näissä kuvauksissa on se puoli, että hoitotaho ei voi esittää omaa näkemystään vaitiolovelvollisuuden vuoksi.

        Kun puhuin tuosta "normaaliuden" rajan siirtymisestä laitosten alasajon yhteydessä, koin, että se sisälsi jonkin asteista propagandaa, jonka tavoite oli tietysti ihan oikea, vastuun jakaminen muillekin kuin ammatti-ihmisille.

        demeter.

        Hoitoonpääsyssä on ongelmaa siksikin, kun ain pitää olla se lääkärin lähete ensin hankittuna.
        Kun sairaus iskee, ei ole ketään joka auttaisi tai ei ole sairauden tuntoa.
        Nyt en ole varma, mutta muistelisin, etä olisi johonkin perustettu myös klinikoita, johon pääsee ilman lähetettä. Sekään ei auta kaukana asuvia.

        Tuo vastuun jakaminen tuottaa sitä ongelmaa, että silloin pitäisi olla aikaa perehtyä potilaaseen. Aikaa olla kuulolla.

        Ainahan käytäntöjä pitää tarkastella, että onko muutos tarpeen, mutta ns. normaaliuden rajan siirtäminenkin on käytännössä sitä, että entistä sairaampia on avohoidossa.

        Usein, kun rikoksista kerrotaan, taustalta löytyy mielenterveysongelmia.


    • hengenpelstaja

      Yhden ainoan kerran eläessäni en ole ollut varma näinkö unta vai oliko jokin ilmestys.
      Minut herätti aamu yöstä outo tunne, tuntui että huoneessa on jotain outoa. Miehen piti nukkua toisella seinustalla omassa sängyssään, hänellä oli ollut pitkä juomaputki ja diagnosoitu paha persoonallisuushäiriö.
      Luulin ensin että mies oli nousemassa sängystä kun joki oli kumarassa hänen sänkynsä vieressä, mutta huomasinkin että seinävaate näkyi olennon läpi, silti ääriviivat oli helppo erottaa.
      Olento tuli sänkyni viereen, ihan tavallisen ihmisen näköinen mutta varjomainen. En tiedä kuinka, mutta minulle tuli selväksi että menen liiteriin.
      Läksin heti, mies oli siellä nousemassa pölkylle naru kädessään. Hän säpsähti kun näki minut, kysyin mitä sinä teet, hän oli jotenkin nolo ja lähti sisään.
      En pelännyt yhtään, mies jäi odottelemaan viinakupan aukeamista, itse läksin aamulla normaalisti töihin. Asiasta ei puhuttu sen koommin.
      Kokeilin nipistää itseäni, kun olin kuullut että siitä tietää näkeekö unta, sen mukaan ei ollut unta, katsoin myös ulos kesäinen valoisa aamuyö, kello oli vähän vaille viisi.
      Untahan se kai oli, painostava tunnelma kotona varmaan toi nuo "näyt".

      • dille ja kihti

        Hulluudesta on helppo heittää herjaa.
        Hullulla on hauskat huvit.
        Hullina on hyvä olla...
        Mielenterveyden alalla työskennelleenä tiedän, että somaattinen sairaus on edelleen hyväksytympi.


    • Pirre*

      Unet ovat kai mieltä tervehdyttäviä, ja ne me ymmärrämme uniksi, mutta jos hereillä ollessa näemme ja kuulemme olemattomia olemme sairaita, ilm.skitsofreenikkoja.

      Dementikot näkevät usein omiaan ja pitävät niitä totena, se ei ole ns.jakomielitautia vaan dementian aiheuttamaa harhaisuuta, meillä mies kyselee usein esim. että milloin lähdetään kotiin, enää en hämmästy tiedän että nämä on hänen sairautensa aiheuttamaa sekavuutta, eikä esim.skitsoa esim.

      • .Siilimuori

        Dementikotkin saattavat nähdä ja kuulla harhoja ilman että ovat esim skitsofreenikkoja.


      • ent. siivoojaparka

        Kyllä pelkkä liika väsymyskin, unen puute, saa väliaikaisesti näkemään olemattomia. Aivot niinkuin nukahtaa sekunnin murto-osaksi. Tai no, uniahan nekin oikeastaan silloin on.


      • ent. siivoojaparka
        .Siilimuori kirjoitti:

        Dementikotkin saattavat nähdä ja kuulla harhoja ilman että ovat esim skitsofreenikkoja.

        Niinhän tuo Pirre just kirjoitti, ellen väärin ymmärtänyt.


      • .Siilimuori
        ent. siivoojaparka kirjoitti:

        Niinhän tuo Pirre just kirjoitti, ellen väärin ymmärtänyt.

        No niinpäs sanoikin, ilmeisesti mula oli nyt kirjoituksen hah,ottmishäiriötä :).


      • Vastausvarasto

        Paha uni, painajainen, ei ehkä kuitenkaan tervehdytä, ellei osaa selittää sitä itselleen. Jotta osaisi, täytyisi osata edes hieman unien kieltä eli tietää selityksiä sille, miksi näkee minkäkin laisia unia.

        Uni on kertomus jostakin omaan sisimpään niin syvälle säilötystä, ettei se tule ulos kuin unessa. Jos osaa tulkita unen, voi saada vastauksia elämänsä kysymyksiin.


    • eppu2

      Dementikot muistavat varhaisempaa elämäänsä.
      Eivät tunnista omaa kotiaan, muisto siitä on hävinnyt.
      Muistavat aikaisempaa kotia, usein lapsuudenkotiaan, siksi haluavat kotiin.

      Kun muisto nykypäivästä katoaa, on kiire kouluun, töihin, lypsylle jne.

      Tuosta ent. siivojap. mainitsemasta unen puutteesta tuli mieleeni, että eikös sitä ole käytetty kidutuskeinonakin.

      • ent. siivoojaparka

        On käytetty kidutuskeinona ihan vielä viime vuosinakin. Olen aina ollut sellainen, että alan iltaa kohti piristymään ja normaali nikkumaanmenoaikani on tuolla kahden kolmen aikaan. Sitten piti kahtena aamuna viikossa nousta neljän aikaan ylös. Pahimmanlaatuista kidutusta.

        Kerran kävi tunnin yöunien jälkeen niin, että aloin näkemään töitä tehdessä unen häivähdyksiä. Senverran lyhyitä, että en kuitenkaan polvilleen notkahtanut, vaan rutiininomaisesti tein samalla työtäni. Aloin ihmettelemään, että miten minulle kaikkia vanhoja unia nyt tulee mieleen ihan sarjana perän perää. Sitten tajusin, että jisses, ei ne ole vanhoja vaan näen unia oikeasti. Heti kun menin meidän kahvihuoneeseen, niin sammuin istualleen pöydän viereen.

        Se oli se yksi kertansa vaan, mutta kyllä minulle ehti käymään mielessä mahdollinen narkolepsia tai aivokasvain. Säikäytti se vähän.


      • eppu2
        ent. siivoojaparka kirjoitti:

        On käytetty kidutuskeinona ihan vielä viime vuosinakin. Olen aina ollut sellainen, että alan iltaa kohti piristymään ja normaali nikkumaanmenoaikani on tuolla kahden kolmen aikaan. Sitten piti kahtena aamuna viikossa nousta neljän aikaan ylös. Pahimmanlaatuista kidutusta.

        Kerran kävi tunnin yöunien jälkeen niin, että aloin näkemään töitä tehdessä unen häivähdyksiä. Senverran lyhyitä, että en kuitenkaan polvilleen notkahtanut, vaan rutiininomaisesti tein samalla työtäni. Aloin ihmettelemään, että miten minulle kaikkia vanhoja unia nyt tulee mieleen ihan sarjana perän perää. Sitten tajusin, että jisses, ei ne ole vanhoja vaan näen unia oikeasti. Heti kun menin meidän kahvihuoneeseen, niin sammuin istualleen pöydän viereen.

        Se oli se yksi kertansa vaan, mutta kyllä minulle ehti käymään mielessä mahdollinen narkolepsia tai aivokasvain. Säikäytti se vähän.

        ent. siivojap.

        Minä olen kanssa iltaihminen, siksi mielelläni tein aikanaan yövuoroa ja toiseksi iltaa.
        Aamuvuorot olivat ´´myrkkyä.´´
        Näin, kun on vapaa kuin taivaan lintu, menen maata 1-2 aikaan.
        Ei se mikään kumma ole , jos Sinulle noin kävi tunnin unien jälkeen.
        Vaan ihan nuorena, silloin jaksoi.


      • ent. siivoojaparka
        eppu2 kirjoitti:

        ent. siivojap.

        Minä olen kanssa iltaihminen, siksi mielelläni tein aikanaan yövuoroa ja toiseksi iltaa.
        Aamuvuorot olivat ´´myrkkyä.´´
        Näin, kun on vapaa kuin taivaan lintu, menen maata 1-2 aikaan.
        Ei se mikään kumma ole , jos Sinulle noin kävi tunnin unien jälkeen.
        Vaan ihan nuorena, silloin jaksoi.

        Yksi este minulla on nyt taas aamunukkumiseen, kun täytyy sopeutua noitten remonttimiesten työaikaan. Yhtenä aamuna nukuin yli. Olivat käyneet ja häipyneet, kun sanoivat kuulleensa minun nukkuvan ja tulivat myöhemmin takaisin. Kuulivat? Miten niin kuulivat minun nukkuvan?


      • eppu2
        ent. siivoojaparka kirjoitti:

        Yksi este minulla on nyt taas aamunukkumiseen, kun täytyy sopeutua noitten remonttimiesten työaikaan. Yhtenä aamuna nukuin yli. Olivat käyneet ja häipyneet, kun sanoivat kuulleensa minun nukkuvan ja tulivat myöhemmin takaisin. Kuulivat? Miten niin kuulivat minun nukkuvan?

        Olipas hyväkorvaisi remonttimiehiä.
        Kun muutin tähän taloon, talvisin auraaja ajoi pihaan 7 aikaan aamulla.
        Sanoin hallituksen puh.joht., että, kun ajaa sillä raktorillaan maakuuhuoneen ikkunan alle, kuolleetkin siinä metelissä herää.
        Sen jäkeen tullut vasta 9 aikaan.


    • muuttuvaa maailmaa

      Joku syvä kärsimyksen teema kaikkiin sairauksiin
      aina liittyy -niin fyysisiin kuin mielenkin.
      Jumalia (julmiakin) on maailmassa miljoonia ja demoneita
      rutkasti enemmän. On myös ihmisiä, jotka ovat kehittäneet kykyjään
      ja tietoisesti keskittyvät kärsimyksen aiheuttamiseen kanssaihmisille
      - kirkkaampien kruunujen toivossa.

      Joku sangen raadollinen väkivallan täyteinen ajanjakso jossain kulttuurissa on
      taiteessa tuottanut Täydellisiä ikuisen sunnuntain taidekuvia, ihanuudessaan lumoavia tai vanhoja lied-lauluja, joissa taivailla liitelevä kotka maassa olevaan ruusunnuppuun rakastuu - arki ja todellisuus on kuitenkin toisen moista
      karuudessaan. Nykyajassa ilmeisesti vaan jytkyjä, kytykyja, nytk-kyt.
      - hytkyt-rytkyt-kytkentöjä, ihminen-kone-yhdistelmia seksissä, talouspolitiikassa
      ja ilmeisesti maailmanpolitiikassakin - ihmisiä vain sivujuonteissa.
      Ja kuitenkin yhteiskuntia ei ole ilman ihmisiä - ihan kaikenlaisia.
      Elämää ilman autioitumista. Tai tunne-elämyksiä. Jokin virta kuljettaa aina muutosta tai kehitystä eteenpäin kai kaikkien elossa.

    • att2

      Sairaus siinä mielessä jos ei voi toimia tavallisessa elämässä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. 4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta

      Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä
      Lieksa
      52
      2894
    2. Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!

      1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille
      Maailman menoa
      539
      2755
    3. Näytit nainen sanoinkuvaamattoman ihanalta

      En voi unohtaa sinua. Pohdin nyt sinua.
      Ikävä
      48
      1895
    4. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      32
      1887
    5. Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?

      Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.
      Tunteet
      119
      1768
    6. SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat

      SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka
      Maailman menoa
      303
      1704
    7. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      9
      1362
    8. Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari

      Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,
      Ikävä
      62
      1163
    9. Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu

      Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.
      Maailman menoa
      90
      1154
    10. Ketä ammuttu ?

      Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?
      Juupajoki
      22
      1122
    Aihe