Kuinka haastavaa on oppia purjehtimaan?

Niilo1

Olemme aikeissa hankkia perheellemme venettä. Tällä hetkellä vaakakupeissa painaa sekä moottori, että purjevene. Alle 10m. Tulemmeko sinuiksi purjeveneen kanssa vkl retkillä saaristossa vai tuleeko se turhan haastavaksi? Teillä varmasti löytyy ajatuksia puolesta ja vastaa.

83

4139

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ugyjyglijåploijytg

      Ostin ekan purjeveneen ihan puskista,ilman minkäänlaista kokemusta.Nostin Olgan purjeet ja siitä se lähti.Ei se ihmeellinen taito ole ja kyllä perusasiat oppii nopeasti.Sattuhan niitä kommelluksiakin ,mutta hyvin pääsin alkuun...enkä ole valintaani katunut!

      Patti

      • seppomartti

        Liikkeelle pääsee helposti eikä ole vaikeaa. Muutama sivu teoriaa auttaa aloitusta. Ehkä purjehduskoulukin. Parasta kuitenkin on, ettet koskaan tule täysi oppineeksi. Sama pätee muihinkin hyviin harrastuksii kuten esim tennis ja golf.


      • Purjehtija

        Purjehtimaan oppii vain purjehtimalla. Sama kun kaikessa muussakin oppimisessa: minkä kuulet sen unohdat, minkä näet sen muistat ja minkä teet sen osaat. Pidemmässä matkassa on se ero verrattuna lyhyeen että aikaa on ememmän ja ei tarvitse kääntyä niin usein. Luet teoriaa, aloitat harjoittelun, otat jonkun neuvomaan tai käyt kurssin. Äläkä mieti liian kauan aina on olemassa joku tekosyy jos sitä ei halua tarpeeksi.


    • Bossu

      Kyllä sen oppii. Veikkaisin, että ummikko oppii viikossa perustiedot, jos on oppimateriaalia mukana reissussa. Jos joku opastaa koko ajan, oppii kolmessa päivässä. Sitten pari vuotta harjoittelua, niin on jo kokenut.

    • sama juttu täällä

      Ajattelin itse nykäistä sen kolme päivää purjehduskoulua ja kyselin toisessa threadissa "purjehduskouluista". Siellä on muistaakseni kolmisen vaihtoehtoa. Netistä selviää että hintataso on satasia.

      Olen jo aiemmin suorittanut saaristolaivurin mutta eiköhän merimerkkien ja väistämissääntöjen osaaminen ja tärkeimmät solmut riitä ensimmäiseksi kaudeksi jos ei teoriapuoli nappaa.

    • 40. kausi aluillaan

      Ensimmäinen kausi menee koheltaessa. Koneella ajo on ihan samaa kuin moottoriveneellä. Satamaan tulot ja lähdöt ovat purrella helpompia kölistä johtuen. Hieman kärsivällisyyttä ja sisua, niin muutaman kauden jälkeen kaikki on luontevaa touhua.

    • zz...

      Ei suurta eroa kumman kanssa aloittaa veneharrastuksen, eteenkin jos
      moottorivene on matkanopeudeltaan 15 solmua.
      Itse purjehduksen alkeet oppii muutamalla reissulla, eteenkin jos on joku
      kokeneempi kaveri opastamassa.

      • Vanha Ohlson

        Rohkeesti mukaan vaan, purjehduksen perusjutut eivät ole vaikeita kuten täällä jo todistettu!

        zz:ota pyytäisin vielä tuohon vertaukseen moottoriveneeseen ja 15 solmuun.


    • zz...

      En ollut varma aloittajan yleisestä veneilykokemuksesta, joten siksi tämä 15 s. vertaus.
      Oman kokemukseni mukaan isohko liukuva hytillinen moottorivene ( 8m) on
      hankala rantautuessa, ja kokemattomissa käsissä (liukuvauhdilla) aika riskialtis eteenkin muille vesillä liikkujille.
      Puhtaasti uppoumarunkoinen taas kohtuullisen helppo käsitellä kölinsä ansiosta myös satamissa, kunhan oletetun akselivedon peruutusominnaisuudet on sisäistetty.

      Summa: oman kokemukseni mukaan liukuvassa moottoriveneessä matka-ajossa on saman verran jatkuvasti huomioitavia asioita kuin purjeveneellä purjehdittaessa.

    • tietäjän neuvo!

      "…..alkeet oppii muutamalla reissulla…...kunhan oletetun akselivedon peruutusominnaisuudet on sisäistetty…"
      Tärkeintä on aina muistaa, että ".. kokemattomissa käsissä (liukuvauhdilla) aika riskialtis eteenkin muille vesillä liikkujille".

      Siinä on pähkinänkuoressa koneneen purjehtijat opit, jotka on aina syytä pitää mielessä ;-)

      Kun olet oppinut purjehtimaan, voit ymmärtää moottoriveneilyn haasteellisuuden: " matka-ajossa on saman verran jatkuvasti huomioitavia asioita kuin purjeveneellä purjehdittaessa".

      • zz...

        Nyt taisi mennä itseltä jotakin ohi :)
        Moottoriveneilyn luulen tuntevani suhteellisen hyvin, purjehdus ja purjeet on
        itselläni ne asiat, joissa olen mielestäni aika noviisi.


      • noviisina aloitetaan
        zz... kirjoitti:

        Nyt taisi mennä itseltä jotakin ohi :)
        Moottoriveneilyn luulen tuntevani suhteellisen hyvin, purjehdus ja purjeet on
        itselläni ne asiat, joissa olen mielestäni aika noviisi.

        Juuri se ohjeissasi tuntuikin paistavan läpi, että purjehduksessa ja purjeiden käsittelyssä olet toistaiseksi !aika noviisi". Silti "tiesit", että moottoriveneellä ajeleminen on jakuvaa huomiota vaativaa hommaa matkanteossa smalla tavalla kuin purjehtiminen. Minusta ne ovat kovin erilaisia nimenomaan matkanteossa. Koneajossa ei niin suuria eroja ole, kummassakin on kaasuvipu ja ohjailulaitteisto.

        Minullakin oli pari 7-9 m motskaripaattia ennenkuin hankin ekan 9-metrisen purkkarini ja koin aivan erilaisia elämyksiä sekä uusia innostuksen lähteitä. Ensimmäinen elämys kaikille saman tehneille lienee moottorin pörinän ja tärinän poistuminen ja purjesäätöjen vaikutus veneen nopeuteen. Tonen ero minkä heti huomasi oli veneen massa. 4tn ei pysähdykään samoin kuin 1-2tn. Siitä se alkaa! Ehkä tokana kesänä jo spinnukin nousee. Voi olla että kisaviettikin herää. Ei silti pidä kuvitella kisamenestystä pitkään aikaan… Paras harrastus ikinä! Voi vähitellen muuttua jopa elämäntavaksi (kuten itselläni).

        Uskallusta ja järkeä hyvää harrastukseen!


      • zz...
        noviisina aloitetaan kirjoitti:

        Juuri se ohjeissasi tuntuikin paistavan läpi, että purjehduksessa ja purjeiden käsittelyssä olet toistaiseksi !aika noviisi". Silti "tiesit", että moottoriveneellä ajeleminen on jakuvaa huomiota vaativaa hommaa matkanteossa smalla tavalla kuin purjehtiminen. Minusta ne ovat kovin erilaisia nimenomaan matkanteossa. Koneajossa ei niin suuria eroja ole, kummassakin on kaasuvipu ja ohjailulaitteisto.

        Minullakin oli pari 7-9 m motskaripaattia ennenkuin hankin ekan 9-metrisen purkkarini ja koin aivan erilaisia elämyksiä sekä uusia innostuksen lähteitä. Ensimmäinen elämys kaikille saman tehneille lienee moottorin pörinän ja tärinän poistuminen ja purjesäätöjen vaikutus veneen nopeuteen. Tonen ero minkä heti huomasi oli veneen massa. 4tn ei pysähdykään samoin kuin 1-2tn. Siitä se alkaa! Ehkä tokana kesänä jo spinnukin nousee. Voi olla että kisaviettikin herää. Ei silti pidä kuvitella kisamenestystä pitkään aikaan… Paras harrastus ikinä! Voi vähitellen muuttua jopa elämäntavaksi (kuten itselläni).

        Uskallusta ja järkeä hyvää harrastukseen!

        Kiitos viestistäsi.
        Kommenttisi olivat aika kärkkäitä, mutta huomasin että positiiviset kokemuksemme ovat aika samanlaisia purjehduksen aloittamisen suhteen.
        Olet varmasti aika haka purjehduksessa, mutta yleisessä asenteessasi
        muita kohtaan on ainakin täällä nettisaitilla toivomisen varaa. Toivottavasti olet vesillä fiksumpi.

        Nimimerkki mpsnn kiteytti sen, mitä itse tarkoitin, kiitos tästä.


      • näytä viikkokisassa!
        zz... kirjoitti:

        Kiitos viestistäsi.
        Kommenttisi olivat aika kärkkäitä, mutta huomasin että positiiviset kokemuksemme ovat aika samanlaisia purjehduksen aloittamisen suhteen.
        Olet varmasti aika haka purjehduksessa, mutta yleisessä asenteessasi
        muita kohtaan on ainakin täällä nettisaitilla toivomisen varaa. Toivottavasti olet vesillä fiksumpi.

        Nimimerkki mpsnn kiteytti sen, mitä itse tarkoitin, kiitos tästä.

        "..yleisessä asenteessasi
        muita kohtaan ..Toivottavasti olet vesillä fiksumpi".
        Eikö tuo olllut aika tosikkomaista loukkaantumista mielipide-eron ja pienen vinoilun takia?
        Hienoa, että sait lohdutusta ja ymmärtämystä toiselta moottoriveneilyn vaikeutta ymmärtävältä hengenheimolaiseltasi. Purjehduksen siis oppii "parissa päivässä" eikä tarvita kuin "plotteri, autopilotin tack-nappula, st-fokka ja olut auki" ;-)

        Mitäpä, jos kuitenkin kävisit kokeilemassa osaamistasi muutamissa viikkokisoissa? Ne ovat hyvää purjeiden käytön oppimista myös perhepurjehdusta varten. Tehokasta ja kivaa oppia saa hakeutumalla viikkokisoihin gastiksi, jos omalla veneellä ja miehistöllä osallistuminen arveluttaa. Jos asut Hgissä, esim. KoPu:n järjestämät viikkokisat ovat avoimia kaikille.
        Mitä enemmän purjehdukseen perehtyy sitä innostavammaksi harrastukseksi se muuttuu. Tack-nappuloiden painelu ja oluen juonti ei ole kaikkien purjehtijoiden tavoite. Fiksuna ymmärtänet?


    • S&S

      Oppimisen haasteellisuus riippuu siitä, onko aikaisempaa veneilykokemusta. Jos kaiken joutuu opettelemaan alusta, niin kannattaa edetä rauhallisesti.

      Toisaalta veneilyn ja purjehduksen aloittaminen on tänä päivänä helpompaa kuin koskaan. Vaikka perinteiset kartat on navigoinnin ja reitinsuunnitelun perusta, uudet GPS-plotterit ovat tuoneet kummasti helpotusta paikantamiseen. Nykypursissa on myös monia purjehdusta helpottavia varusteita, esim. rullagenoat ja sisämoottorit.

      Perheen matkaveneilyyn purkkari on monella tavalla ihanteellinen. Nykypursia voi laiskuuden iskiessä ajaa kuin uppoumarunkoisia moottoriveneitä. Pian kuitenkin huomaa, miten leppoisampaa purjehdus on. Moottoriveneisiin verrattuna purressa on monia mukavuutta lisääviä puolia: pursi ei rullaa samalla tavalla, se käyttäytyy yleensä kovemmassa aallokossa miellyttävämmin ja koneen äänikään ei häiritse. Puuhaa on tietysti jonkun verran enemmän, mutta lomallahan on aikaa.

      Eiku rohkeasti purtta hommaammaan ja varovaisesti treenaamaan!

    • mpsnn

      Purjeveneily on oikeastaan helpompaa kuin moottoriveneily, purjeveneen käsittely satamassa on helpompaa kölistä johtuen, matkanopeus on paljon pienempi, joten aikaa ennakoida jää paljon enemmän ja et joudu yhtä tiiviisti katsomaan merikorttia ja muita veneilijöitä. Luonnonsatamissa ei ole niin väliä vaikka vähän kolistelee kivikkoja, ei mene ensimmäisenä potkuri ja vene ohjailukyvyttömäksi.

      Purjeet opit säätämään parissa päivässä suurinpiirtein oikein.
      Plotteri ja autopilotti ovat ehdottomia apuvälineitä.
      St-fokka on myös kiva saaristossa, olut auki ja sitten vaan näppäilemään autopilotin tack nappulaa.

    • Fenix din

      Terve!

      Itse mietin samoja juttuja pari vuotta sitten. Sitten päätettiin perheen kesken vain laittaa homma alulle - kävi miten kävi.

      Veneitä kävin katsomassa vaikka ja kuinka. Lopulta vene sitten ostettiin

      Aloittelimme hyvillä keleillä Helsingin edustalta iltapurjehduksillaI(muistaakseni neljänä iltana). Sen viikon jälkeen teimme puolen toista viikon reissun Tammisaareen Siinä sitä pikku hiljaa kokemusta karttui.

      Mitään kummempia kursseja ei käyty, mutta kesän aikana (heinäkuu->) purjehdittiin kolmisensataa mailia. Pisin reissu kesti vajaa kaksi viikkoa.

      Toki sää yms seikat tulee ottaa huomioon reittejä/päiväohjelmia suunnitellessa. Mahtuihan kesälomareissulle 2013 kovatuulisia päiviäkin. Silloin mm. vietettiin ylimääräinen päivä mukavasti saunoen Elisaaressa (tarkoitus oli sinä päivänä jatkaa matkaa, mutta suunnitelmat meni uusiksi, koska tuuli oli venekunnallemme liian kova)

      Niin ja veneilytaustaa minulta löytyi lähinnä nuoruudesta moottoriveneellä ja sisävesiltä. Karttojenluku on tuttua ja reittien suunnittelu yms. Purjehduksesta ei kannata tehdä rakettitiedettä, kun se ei sitä tietyillä reunaehdoilla ole. Toki tunnen henkilöitä, joille en suosittelisi aloittamaan tätä harrastusta kuten sen itse tein. Kesällä 2013 ei kummempia haavereita sattunut!

      Toivon myös, että kirjoitukseni saa sinuun vielä "lisää virtaa", sillä itse olin aivan pakahtua onnesta oman veneen pinnassa!


      Ps. Teksti on osin lainattua noin vuosi sitten kirjoittamastanai postauksesta. Voisin päivittää tilannetta sen verran, että kesänä 2014 purjehdimme väli Helsinki- Naantali. Reissussa olimme kolmisen viikkoa, eikä taaskaan kummempaa hässäkkää. Mitä nyt pientä noissa vanhoissa veneissän aina on. Kesällä 2014 maileja tuli kai noin 750.

    • LHA!!!

      Ensinnäkin onnittelut hienosta uudesta harrastuksesta - olet tehnyt oikean valinnan.

      Voin oman kokemukseni perusteella suositella purjehtijakurssia, siellä oppi melko hyvin käsitteen "purjeet propulsiona" sekä teorian että käytännön tasolla.

      Oma käsitykseni on, että saat purkkarista x solmua turvallisesti irti juuri tuon purjehtijakurssiln ja aikaisemman kokemuksen perusteella. X 1 solmua puolestaan vaatii aivan mielettömästi osaamista ja työtä. Eli toisinsanoen, purkkarilla pääsee melko pienellä osaamisella turvallisesti tiettyä nopeutta mutta se viimeinen solmu (ja varsinkin ne viimeiset kymmenykset) vaatii paljon osaamista ja kokemusta & purjeiden säätämistä.

    • Lisää treeniä

      Jaaha. Aika optimistisia kommentteja purjehduksen oppimisesta täällä annetaan.
      No toiset oppii nopeammin kuin toiset. minä en ole vielä yli 40 vuoden jälkeen oppinut.

      • seppomartti

        Siinähän se suola onkin, ettei koskaan ole kaikkea oppinut


      • Luulenpa että itse kullakin on hieman eri käsitys siitä mitä purjehtimisen oppimisella tarkoitetaan. Ihan varmasti purjehtimaan oppii yhden kesän aikana, nopeamminkin. Se ei taida tarkoittaa sitä, että olisi sen jälkeen erinomainen purjehtija, ei välttämättä edes kovin hyvä, mutta varmasti vene kulkee tuulen voimalla eteenpäin.

        Kuten jossain edellä mainittiin, iso osa purjehduksen hienoudesta on siinä, että valmista ei tule koskaan, vaan opittavaa riittää loputtomiin.

        Koitetaan pitää kynnys matalana, eikä lannisteta aloittelevaa purjehtijaa heti kättelyssä.


      • entinen purjehtija
        bollox kirjoitti:

        Luulenpa että itse kullakin on hieman eri käsitys siitä mitä purjehtimisen oppimisella tarkoitetaan. Ihan varmasti purjehtimaan oppii yhden kesän aikana, nopeamminkin. Se ei taida tarkoittaa sitä, että olisi sen jälkeen erinomainen purjehtija, ei välttämättä edes kovin hyvä, mutta varmasti vene kulkee tuulen voimalla eteenpäin.

        Kuten jossain edellä mainittiin, iso osa purjehduksen hienoudesta on siinä, että valmista ei tule koskaan, vaan opittavaa riittää loputtomiin.

        Koitetaan pitää kynnys matalana, eikä lannisteta aloittelevaa purjehtijaa heti kättelyssä.

        Olen kanssasi eri mieltä siitä että opittavaa riittää loputtomiin. Teknisesti homman oppii varmasti viikossa. Mestaritason muutamassa kaudessa. Mestari taso on erään fiosofian mukaan taitotaso jossa ei enää tarvitse keskittyä ja pohtia jokaista liikettään vaan kaikki tulee jo selkärangasta sen enempää miettimättä.

        Merellä olosta välineeseen katsomatta opittavaa riittää loputtomiin, muttei teknisesti purjehdukseen. Itse meinasin lopettaa koko veneilyn, kun purjehdus muuttui, niin tylsäksi jossain vaiheessa.

        Vene tyyppiä vaihdettuani löysin veneilystä aivan uuden ulottuvuuden. Ainoa ihmetykseni aihe oli se, kun entiset ystävälliset kanssa purjehtijat eivät enää tervehtineetkään vesillä kuten ennen, varsinkin lapset eivät tätä voineet ymmärtää, miksi ei purjeveneilijä enää vilkuta takaisin vaikka he tervehtivät ensin iloisesti kättä heilauttaen.


      • Bossu
        bollox kirjoitti:

        Luulenpa että itse kullakin on hieman eri käsitys siitä mitä purjehtimisen oppimisella tarkoitetaan. Ihan varmasti purjehtimaan oppii yhden kesän aikana, nopeamminkin. Se ei taida tarkoittaa sitä, että olisi sen jälkeen erinomainen purjehtija, ei välttämättä edes kovin hyvä, mutta varmasti vene kulkee tuulen voimalla eteenpäin.

        Kuten jossain edellä mainittiin, iso osa purjehduksen hienoudesta on siinä, että valmista ei tule koskaan, vaan opittavaa riittää loputtomiin.

        Koitetaan pitää kynnys matalana, eikä lannisteta aloittelevaa purjehtijaa heti kättelyssä.

        En mä koe oppineeni paljonkaan lisää purjehduksen hienouksista vähään aikaan, en ainakaan sellaista, mikä parantaisi veneen vauhtia. Mulle ei se vauhti ole tärkeää, ja vedän vain lakanat lähtiessä ylös ja lasken ne määränpäässä alas. Matkanteko on tärkeää, ja se on purjeveneellä mukavinta. Moottoriveneessäkin on puolensa, mutta kun on tottunut purjehtimiseen, se muistuttaa aivan liikaa autolla ajamista, etenkin jos moottorivenettä ajetaan hytistä.


      • entinen purjehtija kirjoitti:

        Olen kanssasi eri mieltä siitä että opittavaa riittää loputtomiin. Teknisesti homman oppii varmasti viikossa. Mestaritason muutamassa kaudessa. Mestari taso on erään fiosofian mukaan taitotaso jossa ei enää tarvitse keskittyä ja pohtia jokaista liikettään vaan kaikki tulee jo selkärangasta sen enempää miettimättä.

        Merellä olosta välineeseen katsomatta opittavaa riittää loputtomiin, muttei teknisesti purjehdukseen. Itse meinasin lopettaa koko veneilyn, kun purjehdus muuttui, niin tylsäksi jossain vaiheessa.

        Vene tyyppiä vaihdettuani löysin veneilystä aivan uuden ulottuvuuden. Ainoa ihmetykseni aihe oli se, kun entiset ystävälliset kanssa purjehtijat eivät enää tervehtineetkään vesillä kuten ennen, varsinkin lapset eivät tätä voineet ymmärtää, miksi ei purjeveneilijä enää vilkuta takaisin vaikka he tervehtivät ensin iloisesti kättä heilauttaen.

        Tässä on kuulkaa hyvä pointti. Purjehdus on harrastus, ja siitä pitää tykätä, että sitä viitsisi tehdä.

        Mä koin purjehtimisen kovin tylsäksi puuhaksi lopulta, kun oli parina kesänä ollut vuokravene ja kurssejakin käyty. Lopulta rupesi ärsyttämään se, että aina piti miettiä niitä tuulen suuntia, ja että miten tämä pulkka pitää taas säätää. Aluksi se oli kyllä kivaa ja mielenkiintoista.

        Pienen jenkkiveneen sitten hommasin. Kuomun kun ottaa pois, niin näkymä ja tuntuma luontoon on esteetön samoin kuin purjehtiessakin. Ohjaamo on myös melko korkealla. Siinä ei ole MITÄÄN samaa kuin autolla ajossa, kun nostaa veneen liukuun. Aurinkolasit silmille ja antaa tuulen tuivertaa tukkaa! Jos on viileämpi keli, niin pipo päähän. Matkanteko käy nopeasti, siitä on iloa perjantai-iltaisin töiden jälkeen. Keulapotkuri auttaa satamissa. Ilman sitä satamamanööverit olisivatkin hankalia.

        Kysymys on siitä, että kuka tykkää mistäkin. Ja vaikea sitä on etukäteen tietää, mistä tykkää.


      • __/)__

        Jo pari kertaa olen elämässäni luullut, että vain jotain pikkuhienouksia puuttuu osaamisesta. Ja sitten minut on melko perusteellisesti pudotettu maan, vai sanoisiko vedenpinnan tasolle. Mutta olenkin opetellut vasta 50 v ja aion edelleen jatkaa opettelua. Eikä minusta ikinä mitään Elvströmiä tule.

        Siitä huolimatta ne alkeet oppi ja vene oli hallussa jo paljon ennen kuin ensimmäistä kertaa luulin jotain osaavani.


      • alkeistason mestari
        entinen purjehtija kirjoitti:

        Olen kanssasi eri mieltä siitä että opittavaa riittää loputtomiin. Teknisesti homman oppii varmasti viikossa. Mestaritason muutamassa kaudessa. Mestari taso on erään fiosofian mukaan taitotaso jossa ei enää tarvitse keskittyä ja pohtia jokaista liikettään vaan kaikki tulee jo selkärangasta sen enempää miettimättä.

        Merellä olosta välineeseen katsomatta opittavaa riittää loputtomiin, muttei teknisesti purjehdukseen. Itse meinasin lopettaa koko veneilyn, kun purjehdus muuttui, niin tylsäksi jossain vaiheessa.

        Vene tyyppiä vaihdettuani löysin veneilystä aivan uuden ulottuvuuden. Ainoa ihmetykseni aihe oli se, kun entiset ystävälliset kanssa purjehtijat eivät enää tervehtineetkään vesillä kuten ennen, varsinkin lapset eivät tätä voineet ymmärtää, miksi ei purjeveneilijä enää vilkuta takaisin vaikka he tervehtivät ensin iloisesti kättä heilauttaen.

        Varmaan sitten nimesi löytyy tulosluetteloista niissä mestaritason kisoissa, jos muutamankin kauden purjehdit? Vai mitä ihmettä tarkoitit sillä "mestaritasolla"? Tuo filosofinen määritelmäsi on mahdoton soveltaa. Siihen voi päästä koskien perustoimintoja pelkistetyllä perusvarustuksella olevalla veneellä. Siitä ylöspäin vaatimustasoa voi nostaa loputtomiin. Mikä niistä tasoista vastaa mestaritasoa? Oppiiko parissa kaudessa esim. tuomaan veneen hieman vaikeampaan laituripaikkaan ilman moottoria, varsinkaan ilman keskittymistä ja liikkeiden pohtimista? Mestari osaa kyllä.

        Ensimmäinen kappaleesi on pelkkää puppua alusta loppuun, muuhun tekstiisi en puutu.


      • seppomartti
        entinen purjehtija kirjoitti:

        Olen kanssasi eri mieltä siitä että opittavaa riittää loputtomiin. Teknisesti homman oppii varmasti viikossa. Mestaritason muutamassa kaudessa. Mestari taso on erään fiosofian mukaan taitotaso jossa ei enää tarvitse keskittyä ja pohtia jokaista liikettään vaan kaikki tulee jo selkärangasta sen enempää miettimättä.

        Merellä olosta välineeseen katsomatta opittavaa riittää loputtomiin, muttei teknisesti purjehdukseen. Itse meinasin lopettaa koko veneilyn, kun purjehdus muuttui, niin tylsäksi jossain vaiheessa.

        Vene tyyppiä vaihdettuani löysin veneilystä aivan uuden ulottuvuuden. Ainoa ihmetykseni aihe oli se, kun entiset ystävälliset kanssa purjehtijat eivät enää tervehtineetkään vesillä kuten ennen, varsinkin lapset eivät tätä voineet ymmärtää, miksi ei purjeveneilijä enää vilkuta takaisin vaikka he tervehtivät ensin iloisesti kättä heilauttaen.

        "Olen kanssasi eri mieltä siitä että opittavaa riittää loputtomiin. Teknisesti homman oppii varmasti viikossa. Mestaritason muutamassa kaudessa."
        Mestaritason voisi määritellä siten, että pysyt kisassa kakkosveneen ja kääntömerkin välissä toistuvasti. Ei taida onnistua muutamassa kuukaudessa.


      • hieno nicci
        __/)__ kirjoitti:

        Jo pari kertaa olen elämässäni luullut, että vain jotain pikkuhienouksia puuttuu osaamisesta. Ja sitten minut on melko perusteellisesti pudotettu maan, vai sanoisiko vedenpinnan tasolle. Mutta olenkin opetellut vasta 50 v ja aion edelleen jatkaa opettelua. Eikä minusta ikinä mitään Elvströmiä tule.

        Siitä huolimatta ne alkeet oppi ja vene oli hallussa jo paljon ennen kuin ensimmäistä kertaa luulin jotain osaavani.

        Eipä lisättävää mutta pakko huomauttaa että siisti nicci tuo __/)__ . Kannattaa rekisteröidä ja ottaa käyttöön :)


      • Sama juttu täällä

        "osaaminen" voi tarkoittaa niin monia asioita. Koska vaikka viulisti "osaa"? Silloin kun osaa kihnuttaa jousta jouhipuoli alaspäin poikittain kielten päällä, tallan ja otelaudan välissä? Vai silloin kun on suorittanut kurssitutkinnon, Sibiksen, Sibelius-viulukilpailun...valmista ei tule ikinä.

        Omalta kohdaltani tässä purjehtimaan opettelussa puhutaan nyt siitä kihnutusvaiheesta. Se tarkoittaisi sellaista että pääsee laiturista irti ja ehjänä takaisin laituriin, osaa nostaa purjeet ja liikkua niillä jopa suuntaa vaihtaen, ja kaikki tämä mahdollisimman pienellä riskillä.


      • entinen purjehtija
        seppomartti kirjoitti:

        "Olen kanssasi eri mieltä siitä että opittavaa riittää loputtomiin. Teknisesti homman oppii varmasti viikossa. Mestaritason muutamassa kaudessa."
        Mestaritason voisi määritellä siten, että pysyt kisassa kakkosveneen ja kääntömerkin välissä toistuvasti. Ei taida onnistua muutamassa kuukaudessa.

        Kisoissa voittaja ei määräydy pelkästään teknisentaidon perusteella, vaan suurena tekijänä tahto tila, niin kuin muissakin asioissa joissa jyvät erottuvat akanoista. On ihmisiä joille tavoitteen saavuttaminen on tatuoitu takaraivoon ja keinolla jos toisella se saavutetaan, henkisesti vahvin voittaa...

        Toiset vaan ovat voittaja luonteisia, ja eipä se nyt, niin ihmeellinen temppu ole purtta viedä purjella laituriin ja lähteä laiturista. Ton osasin jo räkänokkanna... kilpaillut en ole koskaan, en ole kilpailuhenkinen wanna be tyyppiä.


      • jos mulla oisi sukse
        entinen purjehtija kirjoitti:

        Kisoissa voittaja ei määräydy pelkästään teknisentaidon perusteella, vaan suurena tekijänä tahto tila, niin kuin muissakin asioissa joissa jyvät erottuvat akanoista. On ihmisiä joille tavoitteen saavuttaminen on tatuoitu takaraivoon ja keinolla jos toisella se saavutetaan, henkisesti vahvin voittaa...

        Toiset vaan ovat voittaja luonteisia, ja eipä se nyt, niin ihmeellinen temppu ole purtta viedä purjella laituriin ja lähteä laiturista. Ton osasin jo räkänokkanna... kilpaillut en ole koskaan, en ole kilpailuhenkinen wanna be tyyppiä.

        Siis elävän elämän mäkihyppääjä-pupujussi siinä kirjoittelee. Voittaisin kaikki, jos vain tahtoisin. Räkänokkana osasi tuoda optarinkin laituriin paikkoja hajoittamatta. Jos se onnistui 35 kg painavalla veneellä, se onnistuisi myös 6 t veneellä. Jos siis vain jostain syystä tahtoisin...


      • matka ja kisa
        seppomartti kirjoitti:

        "Olen kanssasi eri mieltä siitä että opittavaa riittää loputtomiin. Teknisesti homman oppii varmasti viikossa. Mestaritason muutamassa kaudessa."
        Mestaritason voisi määritellä siten, että pysyt kisassa kakkosveneen ja kääntömerkin välissä toistuvasti. Ei taida onnistua muutamassa kuukaudessa.

        Minä ymmärsin että tässä keskustelussa puhuttiin matkaveneilystä, ei kisaamisesta. Matkaveneilyn suurmestari voi hyvinkin olla kisassa viimeinen -muutaman solmun sadasosan nopeuserot eivät ole matkaveneilyssä olennaisia. Eivätkä taktiikkakyvyt.

        Vastaavasti myös kisoissa menestynyt ei välttämättä ole mestaritason matkaveneilijä. Kisaveneilijäjällä on kokenut, täysi miehistö. Kisailijan ei tarvitse miettiä miten luovitaan karikoiden välissä silloin kun vaimo on kajuutassa hoitamassa lapsia ja kippari on yksinään purjehtimassa. Noin niinkuin esimerkkinä vain....


      • entinen purjehtija
        jos mulla oisi sukse kirjoitti:

        Siis elävän elämän mäkihyppääjä-pupujussi siinä kirjoittelee. Voittaisin kaikki, jos vain tahtoisin. Räkänokkana osasi tuoda optarinkin laituriin paikkoja hajoittamatta. Jos se onnistui 35 kg painavalla veneellä, se onnistuisi myös 6 t veneellä. Jos siis vain jostain syystä tahtoisin...

        Vene oli 4500 kilonen ja ihan yksin pystyin veneen hallitsemaan satamamanöövereitä myöden, ei minusta nyt mikään kaksinen temmpu, vaikeampaa tuoda tuulisella säällä yläohjaamollinen moottorivene satamapilttuuseen.

        Ei se tietystikään pelkästä uhosta epärealistisista osaamisesta tuo voitto tule. Taso erot eivät huipuöla ole, niin suuret joten psyykkinen asenne usein ratkaisee voittajan laijista riippumatta.


      • Norjasta turksaa
        Sama juttu täällä kirjoitti:

        "osaaminen" voi tarkoittaa niin monia asioita. Koska vaikka viulisti "osaa"? Silloin kun osaa kihnuttaa jousta jouhipuoli alaspäin poikittain kielten päällä, tallan ja otelaudan välissä? Vai silloin kun on suorittanut kurssitutkinnon, Sibiksen, Sibelius-viulukilpailun...valmista ei tule ikinä.

        Omalta kohdaltani tässä purjehtimaan opettelussa puhutaan nyt siitä kihnutusvaiheesta. Se tarkoittaisi sellaista että pääsee laiturista irti ja ehjänä takaisin laituriin, osaa nostaa purjeet ja liikkua niillä jopa suuntaa vaihtaen, ja kaikki tämä mahdollisimman pienellä riskillä.

        ""osaaminen" voi tarkoittaa niin monia asioita."

        Matkapurjehdukseen vaadittava osaaminen syntyy yhdessä kesässä. Sen jälkeen ei vauhti ole parantunut, mikä johtuu kyllä osaksi laiskuudestakin. Puoli solmua sinne tai tänne.


      • mikä mestari?
        matka ja kisa kirjoitti:

        Minä ymmärsin että tässä keskustelussa puhuttiin matkaveneilystä, ei kisaamisesta. Matkaveneilyn suurmestari voi hyvinkin olla kisassa viimeinen -muutaman solmun sadasosan nopeuserot eivät ole matkaveneilyssä olennaisia. Eivätkä taktiikkakyvyt.

        Vastaavasti myös kisoissa menestynyt ei välttämättä ole mestaritason matkaveneilijä. Kisaveneilijäjällä on kokenut, täysi miehistö. Kisailijan ei tarvitse miettiä miten luovitaan karikoiden välissä silloin kun vaimo on kajuutassa hoitamassa lapsia ja kippari on yksinään purjehtimassa. Noin niinkuin esimerkkinä vain....

        Tietty ero on ratakisassa ja avomerikisassa. Avomeri- ja saaristokisat ovat hyvin lähellä matkantekoa taitovaatimusten suhteen. Mutta sitä tai tätä, pärjätäkseen missään kisassa täytyy veneenhallinnan taitotason olla vähintään yhtä hyvä kuin parhaimpien osallistujien. Ja sen lisäksi tietenkin se vaadittava taktinen näkemys, lopun määrittää voitontahto. Ja lopuksi onnellakin on toisinaan joku osa.

        Jos hallitsee sen kisatilanteen, hallitsee matkapurjehduksenkin, myös sen karikoiden välissä sompailun. Eniten siinä on kyse veneehallinnan rutiinista, joka vapauttaa resursseja sen miettimiseen, miten omalla toiminnalla parhaiten helpottaa vaimon lastenhoitotoimia sisällä. Sinällään käsite "mestarimatkapurjehtija" on kutakuinkin älytön. Monta pitkää ja vaativaakin matkapurjehdusta on tehty todella vaatimattomalla tieto- ja taitotasolla lähtien. Matkanteon määrittää eniten motivaatio, ei taito. Kilpailumenestykseen tarvitaan molemmat.


      • hyppypupu
        entinen purjehtija kirjoitti:

        Vene oli 4500 kilonen ja ihan yksin pystyin veneen hallitsemaan satamamanöövereitä myöden, ei minusta nyt mikään kaksinen temmpu, vaikeampaa tuoda tuulisella säällä yläohjaamollinen moottorivene satamapilttuuseen.

        Ei se tietystikään pelkästä uhosta epärealistisista osaamisesta tuo voitto tule. Taso erot eivät huipuöla ole, niin suuret joten psyykkinen asenne usein ratkaisee voittajan laijista riippumatta.

        Tunnustat siis, että siellä kisaamisen huipulla kaikilla taidot ovat mestariluokkaa, mutta voitot ratkotaan lopulta asenteella. Mistä mahtaa johtua, että edes sinne lähelle voittavaa tasoa ei kukaan pääse parissa kaudessa? Vai osaatko antaa esimerkin sellaisesta pikaoppijasta?

        Ja toit sen 4500 kg veneen sinne kulman takana olevaan ahtaaseen paikkaan purjein rutiinilla niin, ettei se vaatinut keskittymistä tai etukäteen harkintaa? Niinhän mestaritason määrittelit. Minä en sen tason mestari ainakaan ole, vaikka purjehdin paljon moottorittomalla veneellä. Enkä ole mestari kilpailumenestykselläkään mitaten.


      • entinen purjehtija
        hyppypupu kirjoitti:

        Tunnustat siis, että siellä kisaamisen huipulla kaikilla taidot ovat mestariluokkaa, mutta voitot ratkotaan lopulta asenteella. Mistä mahtaa johtua, että edes sinne lähelle voittavaa tasoa ei kukaan pääse parissa kaudessa? Vai osaatko antaa esimerkin sellaisesta pikaoppijasta?

        Ja toit sen 4500 kg veneen sinne kulman takana olevaan ahtaaseen paikkaan purjein rutiinilla niin, ettei se vaatinut keskittymistä tai etukäteen harkintaa? Niinhän mestaritason määrittelit. Minä en sen tason mestari ainakaan ole, vaikka purjehdin paljon moottorittomalla veneellä. Enkä ole mestari kilpailumenestykselläkään mitaten.

        Kiva, kun kerroit tasosi veneilijänä ja rivien välistä myös älyllisen ja henkisen tasosi.

        Jos ei osaa lukea ja ymmärtää luettua, niin ei sille sitten voi mitään, pahoitteluni puolestasi.


      • Bossu
        jsk1234 kirjoitti:

        Tässä on kuulkaa hyvä pointti. Purjehdus on harrastus, ja siitä pitää tykätä, että sitä viitsisi tehdä.

        Mä koin purjehtimisen kovin tylsäksi puuhaksi lopulta, kun oli parina kesänä ollut vuokravene ja kurssejakin käyty. Lopulta rupesi ärsyttämään se, että aina piti miettiä niitä tuulen suuntia, ja että miten tämä pulkka pitää taas säätää. Aluksi se oli kyllä kivaa ja mielenkiintoista.

        Pienen jenkkiveneen sitten hommasin. Kuomun kun ottaa pois, niin näkymä ja tuntuma luontoon on esteetön samoin kuin purjehtiessakin. Ohjaamo on myös melko korkealla. Siinä ei ole MITÄÄN samaa kuin autolla ajossa, kun nostaa veneen liukuun. Aurinkolasit silmille ja antaa tuulen tuivertaa tukkaa! Jos on viileämpi keli, niin pipo päähän. Matkanteko käy nopeasti, siitä on iloa perjantai-iltaisin töiden jälkeen. Keulapotkuri auttaa satamissa. Ilman sitä satamamanööverit olisivatkin hankalia.

        Kysymys on siitä, että kuka tykkää mistäkin. Ja vaikea sitä on etukäteen tietää, mistä tykkää.

        No, makunsa kullakin. Ei kaikki tykkää samasta. Ymmärrän kyllä, että monet kokee purjehduksen tylsäksi. Kaipa siihen usein kasvetaan lapsena. Meillä ei ollut moottoriveneitä, kun olin lapsi. Totuin liikkumaan soutaen ja purjehtien. Siinä on koko ajan tekemistä, kun taas moottoriveneen kanssa työnnetään vain kaasukahva tiettyyn asentoon ja odotetaan, että ollaan perillä. Kalastushommien, lasten kanssa lähisaarissa retkeilyn ja yhteysveneilyn takia minulla on myös pari moottorivenettä. Jos saisin itse valita, käyttäisin kyllä moottorivenettä vain kalastukseen. Siinäkin tosin ihanteellinen vene olisi 5-6-metrinen talonpoikaisvene kahvelitakilalla ja pikkudieselillä.


      • hyppypupu
        entinen purjehtija kirjoitti:

        Kiva, kun kerroit tasosi veneilijänä ja rivien välistä myös älyllisen ja henkisen tasosi.

        Jos ei osaa lukea ja ymmärtää luettua, niin ei sille sitten voi mitään, pahoitteluni puolestasi.

        Aivan, kiitos samoin.


      • hohhoijakkaataas
        entinen purjehtija kirjoitti:

        Kisoissa voittaja ei määräydy pelkästään teknisentaidon perusteella, vaan suurena tekijänä tahto tila, niin kuin muissakin asioissa joissa jyvät erottuvat akanoista. On ihmisiä joille tavoitteen saavuttaminen on tatuoitu takaraivoon ja keinolla jos toisella se saavutetaan, henkisesti vahvin voittaa...

        Toiset vaan ovat voittaja luonteisia, ja eipä se nyt, niin ihmeellinen temppu ole purtta viedä purjella laituriin ja lähteä laiturista. Ton osasin jo räkänokkanna... kilpaillut en ole koskaan, en ole kilpailuhenkinen wanna be tyyppiä.

        Joo, "Toiset vaan ovat voittaja luonteisia, ja eipä se nyt, niin ihmeellinen temppu ole purtta viedä purjella laituriin ja lähteä laiturista. Ton osasin jo räkänokkanna..."

        Joo, onnistuu optarilla kun isi ja äiti kahlaa vieressä.

        On vähän eri sortin veneilystä kysymys.


      • entinen purjehtija kirjoitti:

        Kiva, kun kerroit tasosi veneilijänä ja rivien välistä myös älyllisen ja henkisen tasosi.

        Jos ei osaa lukea ja ymmärtää luettua, niin ei sille sitten voi mitään, pahoitteluni puolestasi.

        Olisikohan mitenkään mahdollista että aikuiset ihmiset keskustelisivat tästäkin asiasta menemättä henkilökohtaisuuksiin? Ketään ei oikeasti kiinnosta sinun tai kenekään muun keskusteluun osallistuneen älyllinen taso. Henkinen taso on jo kaikkien arvioitavana.

        Jatkossa pysytään asiassa.


      • nappiin osui
        entinen purjehtija kirjoitti:

        Kiva, kun kerroit tasosi veneilijänä ja rivien välistä myös älyllisen ja henkisen tasosi.

        Jos ei osaa lukea ja ymmärtää luettua, niin ei sille sitten voi mitään, pahoitteluni puolestasi.

        Hauska veikko, oppii mestariksi parissa vuodessa, kun muilla siihen menee parikymmentä vuotta. Perusteeksi vetää yhden filosofin ajatelman. Ja jos ei menekään ihan sen ajatelman mukaan, ei toinen olekaan ymmärtänyt lukemaansa.

        Vertailu jänöjussin mäenlaskuun oli täydellisen osuva.


      • matka ja kisa
        Norjasta turksaa kirjoitti:

        ""osaaminen" voi tarkoittaa niin monia asioita."

        Matkapurjehdukseen vaadittava osaaminen syntyy yhdessä kesässä. Sen jälkeen ei vauhti ole parantunut, mikä johtuu kyllä osaksi laiskuudestakin. Puoli solmua sinne tai tänne.

        Matkapurjehduksessa pitää osata monta muutakin asiaa kuin vain venevauhdin aikaan saaminen. Siinä se pointti. Ei ne asiat missään mielessä vaikeita ole, mutta usein vain kokemus opettaa.
        Toki on myös monenlaisia matkoja ja monenlaisia matkapurjehtijoita. Ihan niinkuin kisaajiakin.


      • siis mitä?
        matka ja kisa kirjoitti:

        Matkapurjehduksessa pitää osata monta muutakin asiaa kuin vain venevauhdin aikaan saaminen. Siinä se pointti. Ei ne asiat missään mielessä vaikeita ole, mutta usein vain kokemus opettaa.
        Toki on myös monenlaisia matkoja ja monenlaisia matkapurjehtijoita. Ihan niinkuin kisaajiakin.

        Minulla kuuluu kauden repertuaariin kuukauden lomapurjehdus sekä kaikkien vapaiden viikonloppujen viikonloppupurjehdukset, useampi kisa avomerellä ja saaristossa, sekä useampi kisa OD:a radoilla. Tällä kokemuksella en löydä matkapurjehduksesta mitään sellaista osa-aluetta, jota ei kilpapurjehdus vaatisi. Voiko joku muu kertoa, mitä sellaiset olisivat. Kilpailu taas vaatii hyvinkin paljon sellaista, mikä matkaa tehdessä on tarpeetonta, tai ainakin vähemmän tarpeellista.


      • entinen purjehtija
        bollox kirjoitti:

        Olisikohan mitenkään mahdollista että aikuiset ihmiset keskustelisivat tästäkin asiasta menemättä henkilökohtaisuuksiin? Ketään ei oikeasti kiinnosta sinun tai kenekään muun keskusteluun osallistuneen älyllinen taso. Henkinen taso on jo kaikkien arvioitavana.

        Jatkossa pysytään asiassa.

        http://www.fe83.org/docs/purjehtiminen/vauhtiseminaari/VSriki.pdf

        Tuossa oiva linkki jossa purjehduksen salatieetestä enmmän, ettei tarvitse koko elämää tuhlata purjehduksen opiskeluun kantapään kautta. On se purjehdus sitten, niin vaikeaa...


      • matka ja kisa
        siis mitä? kirjoitti:

        Minulla kuuluu kauden repertuaariin kuukauden lomapurjehdus sekä kaikkien vapaiden viikonloppujen viikonloppupurjehdukset, useampi kisa avomerellä ja saaristossa, sekä useampi kisa OD:a radoilla. Tällä kokemuksella en löydä matkapurjehduksesta mitään sellaista osa-aluetta, jota ei kilpapurjehdus vaatisi. Voiko joku muu kertoa, mitä sellaiset olisivat. Kilpailu taas vaatii hyvinkin paljon sellaista, mikä matkaa tehdessä on tarpeetonta, tai ainakin vähemmän tarpeellista.

        Yhtenä, vaan ei ainoana, ankkurointi. Varsin harvoin kilpapurjehduksessa ankkuroidaan.

        Enkä tarkoita että ankkurointi mitään erityisen vaikeaa olisi, mutta omat pikku niksinsä siinäkin on, jotka oppii parhaiten kokemuksella. Itse opin yhtenä aamuna herätessäni kertaheitolla miksei kannata ankkuroida kelluvalla köydellä vaikka illalla kaikki oli toiminut hienosti.
        Matkapurjehduksessa ankkurointi on varsin olennainen taito, vai väitätkö vastaan?

        Kilpapurjehduksessa oppii loistavasti itse purjehdusta -purjeiden säätöä, manöövereitä yms. Vaan kun matkapurjehduksessa on niin paljon muutakin.


      • hyppypupu
        entinen purjehtija kirjoitti:

        http://www.fe83.org/docs/purjehtiminen/vauhtiseminaari/VSriki.pdf

        Tuossa oiva linkki jossa purjehduksen salatieetestä enmmän, ettei tarvitse koko elämää tuhlata purjehduksen opiskeluun kantapään kautta. On se purjehdus sitten, niin vaikeaa...

        WB:n vauhtiseminaari on erinomainen aloitus aiheeseen. Tarkoitatko, että sen lukemisella ja omaksumisella tulisi mestariksi? Tuskin niin pöljä voit olla. FE-sivuston takapiru kylläkin aloitti lukemalla North Sailsin kaksi kirjaa ja teki kaiken niiden oppien mukaan ja todellakin nousivat varsin lyhyessä ajassa varsin hyvälle tasolle. Mutta mestaritaso...


      • mitä vielä?
        matka ja kisa kirjoitti:

        Yhtenä, vaan ei ainoana, ankkurointi. Varsin harvoin kilpapurjehduksessa ankkuroidaan.

        Enkä tarkoita että ankkurointi mitään erityisen vaikeaa olisi, mutta omat pikku niksinsä siinäkin on, jotka oppii parhaiten kokemuksella. Itse opin yhtenä aamuna herätessäni kertaheitolla miksei kannata ankkuroida kelluvalla köydellä vaikka illalla kaikki oli toiminut hienosti.
        Matkapurjehduksessa ankkurointi on varsin olennainen taito, vai väitätkö vastaan?

        Kilpapurjehduksessa oppii loistavasti itse purjehdusta -purjeiden säätöä, manöövereitä yms. Vaan kun matkapurjehduksessa on niin paljon muutakin.

        Etpä vielä paljoa keksinyt. Vaikka ankkurointi ei mitenkään ennenkuulumatonta kilpailuissa ole, se toki enemmän kuuluu matkapurjehdukseen. Ankkuroinnin olen oppinut jo melkein ennen kouluikää, viimeistään ennen rippikouluikää. Ja sen taitamiseen riittää, kun katsoo vaikka ensimmäisestä käsiin osuneesta oppaasta, miten se tehdään. Suurin vaatimus on uskoa sitä opasta. Jokaisessa oppaassa kerrotaan myös, miksei kelluvaa köyttä pidä käyttää.

        Myöhemmin ankkurointitaitoja on pitänyt hiukan kartuttaa suolaisemmilla vesillä sen suhteen, miten suhtautua pohjakasvillisuuteen ja koralleihin. Sään ennakoinnin ankkuroituessa osaan kilpailuopeilla.


      • Matka ja kisa
        mitä vielä? kirjoitti:

        Etpä vielä paljoa keksinyt. Vaikka ankkurointi ei mitenkään ennenkuulumatonta kilpailuissa ole, se toki enemmän kuuluu matkapurjehdukseen. Ankkuroinnin olen oppinut jo melkein ennen kouluikää, viimeistään ennen rippikouluikää. Ja sen taitamiseen riittää, kun katsoo vaikka ensimmäisestä käsiin osuneesta oppaasta, miten se tehdään. Suurin vaatimus on uskoa sitä opasta. Jokaisessa oppaassa kerrotaan myös, miksei kelluvaa köyttä pidä käyttää.

        Myöhemmin ankkurointitaitoja on pitänyt hiukan kartuttaa suolaisemmilla vesillä sen suhteen, miten suhtautua pohjakasvillisuuteen ja koralleihin. Sään ennakoinnin ankkuroituessa osaan kilpailuopeilla.

        >>Etpä vielä paljoa keksinyt.
        Kannattaa opetella lukemaan ja ennenkaikkea ymmärtämään lukemisensa. Se on toki vaikeaa, myönnän sen. Sinä väitit että ei ole yhtään matkapurjehduksen osa-aluetta jota ei kilpapurjehduksessa vaadittaisi. Minä kerroin yhden, se riittää kumoamaan väitteesi.

        >>Vaikka ankkurointi ei mitenkään ennenkuulumatonta kilpailuissa ole
        Tämä onkin minulle uutta tietoa. Vain yhden tapauksen tiedän, kun Suomen vesillä pidetyssä purjehduskisassa vene on ankkuroitunut hetkeksi kesken kisan, jonkin ajan päästä nostanut ankkurin ja siten parantanut roimasti sijoitustaan. Mutta olen aina pitänyt sitä hyvin harvinaisena poikkeustapauksena. Kuinka monta kertaa sinä ankkuroit vaikka viime kesän kilpailuissasi?

        Onnittelut varhain oppimastasi ankkurointitaidosta. Senkin opit varmaan silloin kuusivuotiaana kilpaillessasi, eikö niin?

        Miksi ihmeessä ankkuroinnin oppimiseen tarvitaan mitään opusta, kun se sinun mukaasi oppii kilpapurjehtiessa?

        Ilmeisesti opit myös pohjakasvillisuuteen ja koralleihin suhtautumisen kilpapurjehtimisen yhteydessä. Kerro tietämättömälle kasvavatko korallit yleensä ylä- vai alamerkin lähellä?


      • matka ja kisa
        mitä vielä? kirjoitti:

        Etpä vielä paljoa keksinyt. Vaikka ankkurointi ei mitenkään ennenkuulumatonta kilpailuissa ole, se toki enemmän kuuluu matkapurjehdukseen. Ankkuroinnin olen oppinut jo melkein ennen kouluikää, viimeistään ennen rippikouluikää. Ja sen taitamiseen riittää, kun katsoo vaikka ensimmäisestä käsiin osuneesta oppaasta, miten se tehdään. Suurin vaatimus on uskoa sitä opasta. Jokaisessa oppaassa kerrotaan myös, miksei kelluvaa köyttä pidä käyttää.

        Myöhemmin ankkurointitaitoja on pitänyt hiukan kartuttaa suolaisemmilla vesillä sen suhteen, miten suhtautua pohjakasvillisuuteen ja koralleihin. Sään ennakoinnin ankkuroituessa osaan kilpailuopeilla.

        Ei mutta anteeksi. Minähän luin viestisi aivan väärin. Sinähän kirjoitit "Tällä kokemuksella en löydä matkapurjehduksesta mitään sellaista osa-aluetta, jota ei kilpapurjehdus vaatisi. Voiko joku muu kertoa, mitä sellaiset olisivat"

        Olen pahoillani etten huomannut sinun tuovan esille vain kyvyttömytesi ja kokemuksesi puutteen, ja pyytävän muilta apua tähän. Valitettavasti minä en pysty auttamaan sinua vaikeuksissasi löytää matkapurjehduksen osa-alueita tai muitakaan asioita, jotka koet vaikeaksi ymmärtää. Kyllä sinun täytyy aivan itse kehittää kykyjäsi ja hankkia lisää kokemusta, jos sinusta tuntuu, että ne ovat puutteellisia.

        Minä voin jakaa vain tietoa, en ymmärrystä.


      • mswww
        Bossu kirjoitti:

        En mä koe oppineeni paljonkaan lisää purjehduksen hienouksista vähään aikaan, en ainakaan sellaista, mikä parantaisi veneen vauhtia. Mulle ei se vauhti ole tärkeää, ja vedän vain lakanat lähtiessä ylös ja lasken ne määränpäässä alas. Matkanteko on tärkeää, ja se on purjeveneellä mukavinta. Moottoriveneessäkin on puolensa, mutta kun on tottunut purjehtimiseen, se muistuttaa aivan liikaa autolla ajamista, etenkin jos moottorivenettä ajetaan hytistä.

        Täysin samaa mieltä, se purjehdus on niinkin vaikeaa, että annat siihen skuuttiin sen verran löysää, että purje alkaa vähän pakkaamaan ja sitten kiristät sen verran skuuttia, että pakkaaminen loppuu. Ja AVOT, pystyt purjehtimaan venettäsi 90% teholla.

        Se jos joku ajaa samanlaisella veneellä 0,2kn kovempaa samassa kelissä on ihan yhtä tyhjän kanssa jos veneilyn tarkoituksena on matkailla perheen kanssa luonnossa ja nauttia maisemista. Se EI todellakaan ole vaikeaa.

        Jos aloittaa veneilyn tasolta 0, niin vaikeinta on perehtyä merikorttiin ja säädöksiin ja oppia tulkitsemaan niitä, toiseksi vaikeinta on veneen käsittely satamissa reippaamalla kelillä. Perheen kanssa turvallinen toimiminen on kolmantena ja vasta itse purjehdus neljäntenä.

        Että venekaupoille vaan!


      • kerro lisää
        matka ja kisa kirjoitti:

        Ei mutta anteeksi. Minähän luin viestisi aivan väärin. Sinähän kirjoitit "Tällä kokemuksella en löydä matkapurjehduksesta mitään sellaista osa-aluetta, jota ei kilpapurjehdus vaatisi. Voiko joku muu kertoa, mitä sellaiset olisivat"

        Olen pahoillani etten huomannut sinun tuovan esille vain kyvyttömytesi ja kokemuksesi puutteen, ja pyytävän muilta apua tähän. Valitettavasti minä en pysty auttamaan sinua vaikeuksissasi löytää matkapurjehduksen osa-alueita tai muitakaan asioita, jotka koet vaikeaksi ymmärtää. Kyllä sinun täytyy aivan itse kehittää kykyjäsi ja hankkia lisää kokemusta, jos sinusta tuntuu, että ne ovat puutteellisia.

        Minä voin jakaa vain tietoa, en ymmärrystä.

        Hyvä, kerroit yhden, joskin äärimmäisen helpon asian, jota ei paljoa kilpaillessa tarvitse. Sanoit niitä olevan useita. Jaa nyt hukan minulle tietämystäsi, kun olet jo todennut käsityskykyni vajavaisuuden, joten en itse voi niitä enempää keksiä.

        Pari kertaa on ollut hyvin lähellä se ankkurointi kesken kilpailun. Siirtopurjehduksilla kilpailupaikoille ankkurointi taas on kovin tavallista. Onko se sitten kilpailua vai matkapurjehdusta, samantekevää. Purjehtiminen ja kilpapurjehtiminen tuli oleelliseksi osaksi elämää vasta hiukan myöhemmin. Ankkuroinnin opin yleisenä veneilyyn liittyvänä asiana moottorivene yleisimpänä paikoillaan pidettävänä välineenä. Ja nyt oli kai erityisesti puhe purjehtimisen oppimisesta.


      • kerro lisää kirjoitti:

        Hyvä, kerroit yhden, joskin äärimmäisen helpon asian, jota ei paljoa kilpaillessa tarvitse. Sanoit niitä olevan useita. Jaa nyt hukan minulle tietämystäsi, kun olet jo todennut käsityskykyni vajavaisuuden, joten en itse voi niitä enempää keksiä.

        Pari kertaa on ollut hyvin lähellä se ankkurointi kesken kilpailun. Siirtopurjehduksilla kilpailupaikoille ankkurointi taas on kovin tavallista. Onko se sitten kilpailua vai matkapurjehdusta, samantekevää. Purjehtiminen ja kilpapurjehtiminen tuli oleelliseksi osaksi elämää vasta hiukan myöhemmin. Ankkuroinnin opin yleisenä veneilyyn liittyvänä asiana moottorivene yleisimpänä paikoillaan pidettävänä välineenä. Ja nyt oli kai erityisesti puhe purjehtimisen oppimisesta.

        En välittäisi muuten puuttua kahdenkeskiseen kinasteluunne, mutta haluaisin kertoa kuulemastani tapauksesta, jossa ankkurointia käytettiin kesken kisan ja vieläpä menestyksellisesti. Kilpailu purjehdittiin (muistaakseni) Tanskan vesillä. Koko fliitti seilasi hiljaisessa tuulessa tiukasti vastaiseen, kaikki samalla nopeudella, kunnes yksi vene, (muistaakseni) italialainen, lähti vetämään kaulaa muuhun porukkaan. Suomalaisveneessä ihmeteltiin, millä tempulla yksi kilpailija sai yllättävästi etumatkaa. Kun kiikarit kaivettiin esiin, nähtiin että italialaisveneen keulasta lähti ankkuriköysi mereen. Voimakas merivirta vei muita veneitä todellisuudessa taaksepäin, vaikka kaikki luulivat purjehtivansa eteenpäin. Hetken päästä kaikilla muillakin oli koukku pohjassa.

        Tämä tapahtui siihen aikaan, kun veneissä ei ollut elektronisia laitteita kertomassa, mihin suuntaan vene oikeasti kulkee.


      • kerrotaan lisää
        Hakro kirjoitti:

        En välittäisi muuten puuttua kahdenkeskiseen kinasteluunne, mutta haluaisin kertoa kuulemastani tapauksesta, jossa ankkurointia käytettiin kesken kisan ja vieläpä menestyksellisesti. Kilpailu purjehdittiin (muistaakseni) Tanskan vesillä. Koko fliitti seilasi hiljaisessa tuulessa tiukasti vastaiseen, kaikki samalla nopeudella, kunnes yksi vene, (muistaakseni) italialainen, lähti vetämään kaulaa muuhun porukkaan. Suomalaisveneessä ihmeteltiin, millä tempulla yksi kilpailija sai yllättävästi etumatkaa. Kun kiikarit kaivettiin esiin, nähtiin että italialaisveneen keulasta lähti ankkuriköysi mereen. Voimakas merivirta vei muita veneitä todellisuudessa taaksepäin, vaikka kaikki luulivat purjehtivansa eteenpäin. Hetken päästä kaikilla muillakin oli koukku pohjassa.

        Tämä tapahtui siihen aikaan, kun veneissä ei ollut elektronisia laitteita kertomassa, mihin suuntaan vene oikeasti kulkee.

        Oikeastaan nuo ovat jopa tavallisia tapauksia kaikkialla, missä on virtoja. Vaikeinta oli tosiaan aiemmin tietää, että COG on väärään suuntaan, nythän gps kertoo sen heti.

        Onhan niitä virtoja täälläkin. Vaikuttavia sellaisia on toisinaan ihan Helsingin ulkopuolella ja toissavuonna mentiin Hangon regatassa kohti perän takana olevaa Russarötä ja etäisyys starttilinjaan kasvoi liki kahden solmun nopeudella juuri ennen starttia. Kuten arvata saattaa, se startti paukutettiin poikki heti alkuunsa.


      • onneksi entinen purj
        hyppypupu kirjoitti:

        WB:n vauhtiseminaari on erinomainen aloitus aiheeseen. Tarkoitatko, että sen lukemisella ja omaksumisella tulisi mestariksi? Tuskin niin pöljä voit olla. FE-sivuston takapiru kylläkin aloitti lukemalla North Sailsin kaksi kirjaa ja teki kaiken niiden oppien mukaan ja todellakin nousivat varsin lyhyessä ajassa varsin hyvälle tasolle. Mutta mestaritaso...

        Osaatko kävellä ajattelematta, kävelyä? Jos osaat olet mestari...

        Vai onko mestari kävelijä vasta, kun voittaa kävelyn sm / em tai mm kisoissa.

        Ja jos tämä filsofia ei mielytä, niin pitää sinun purnata eräälle joka on väitellyt tohtoriksi kyseisestä asiasta. Asia=mestari

        Jos haluaa ymmärtää väärin toisen sanomiset, niin ok.

        En ole missään vaiheessa maininnut miten mestariksi tullaan purjehduksessa.


      • Sps
        kerrotaan lisää kirjoitti:

        Oikeastaan nuo ovat jopa tavallisia tapauksia kaikkialla, missä on virtoja. Vaikeinta oli tosiaan aiemmin tietää, että COG on väärään suuntaan, nythän gps kertoo sen heti.

        Onhan niitä virtoja täälläkin. Vaikuttavia sellaisia on toisinaan ihan Helsingin ulkopuolella ja toissavuonna mentiin Hangon regatassa kohti perän takana olevaa Russarötä ja etäisyys starttilinjaan kasvoi liki kahden solmun nopeudella juuri ennen starttia. Kuten arvata saattaa, se startti paukutettiin poikki heti alkuunsa.

        Juttuna hyvä, myöhemmin ankkuroiva väistää aikaisemmin ankkuroitunutta virtauksessa. Eri asia on, ettei Hangon ja Jussarön välillä virtaa niin paljon, että venevauhti olisi 2 solmua taaksepäin. Pentlannin salmessa kylläkin..


      • entinen purjehtija
        hohhoijakkaataas kirjoitti:

        Joo, "Toiset vaan ovat voittaja luonteisia, ja eipä se nyt, niin ihmeellinen temppu ole purtta viedä purjella laituriin ja lähteä laiturista. Ton osasin jo räkänokkanna..."

        Joo, onnistuu optarilla kun isi ja äiti kahlaa vieressä.

        On vähän eri sortin veneilystä kysymys.

        No mitä sinä olet tehnyt sen eteen, että voittaisit.

        -riisunut veneestä sisustuksen, että olisi mahdollisimman kevyt, että voittaisit?
        -pohja ilman eliön estoja, vesille lasku juuri ennen kisaa, pohja vahattuna, että voittaisit?
        -hiilikuitu purjeet, mastot yms. Että voittaisit?
        tässä muutama alkuun mitä hyppy pupujussille tuli mieleen, mitä voisi tehdä.

        Kerropa mitä sinä olet tehnyt veneellesi jotta voittaisit purjehduksessa?


      • ei yleensä
        Sps kirjoitti:

        Juttuna hyvä, myöhemmin ankkuroiva väistää aikaisemmin ankkuroitunutta virtauksessa. Eri asia on, ettei Hangon ja Jussarön välillä virtaa niin paljon, että venevauhti olisi 2 solmua taaksepäin. Pentlannin salmessa kylläkin..

        Enpä ole sitä ennen enkä sen jälkeen ole sillä tai edes vastaavalla paikalla sellaista virtaa kokenut. Eikä se sinäkään päivänä pitkäaikainen ilmiö ollut. Havaittava virta kyllä vallitsi koko päivän.


      • hyppypupu
        onneksi entinen purj kirjoitti:

        Osaatko kävellä ajattelematta, kävelyä? Jos osaat olet mestari...

        Vai onko mestari kävelijä vasta, kun voittaa kävelyn sm / em tai mm kisoissa.

        Ja jos tämä filsofia ei mielytä, niin pitää sinun purnata eräälle joka on väitellyt tohtoriksi kyseisestä asiasta. Asia=mestari

        Jos haluaa ymmärtää väärin toisen sanomiset, niin ok.

        En ole missään vaiheessa maininnut miten mestariksi tullaan purjehduksessa.

        Mikäs siinä, sinulle purjehduksen mestaritaso taso siis tarkoittaa, että osaa rennosti edetä vakaissa tuulioloissa. Sanoisin tosin, että hyvin hidas oppija, jos sen saavuttamiseen kuluu kaksi kautta. Minun mielestäni kävelyssäkin pitäisi mestarin osata kävellä mestarin lailla myös vaikeassa maastossa ja liukkaalla alustalla. Tai sitten vaihtoehtoisesti voittaa ne arvokisat. Kai mestarilta voi edellyttää, että osaa jotain paremmin kuin useimmat muut vai olemmeko kaikki mestareita?

        Et sanonut miten, mutta sanoit, että purjehduksen mestaritason saavuttaa parissa kaudessa. Lie jokaisen oma asia, miten sen tekee ja millä alalla sen tekee.


      • jotainontehty
        entinen purjehtija kirjoitti:

        No mitä sinä olet tehnyt sen eteen, että voittaisit.

        -riisunut veneestä sisustuksen, että olisi mahdollisimman kevyt, että voittaisit?
        -pohja ilman eliön estoja, vesille lasku juuri ennen kisaa, pohja vahattuna, että voittaisit?
        -hiilikuitu purjeet, mastot yms. Että voittaisit?
        tässä muutama alkuun mitä hyppy pupujussille tuli mieleen, mitä voisi tehdä.

        Kerropa mitä sinä olet tehnyt veneellesi jotta voittaisit purjehduksessa?

        Et minulta kysynyt, mutta vastaan silti, sorry.

        Yksi vene on kohtalaisen tyhjennetty luokkasäännön puitteissa, toisessa pelkkä pakollinen varustus.

        Molemmissa pohja voisi olla vieläkin paremmassa kunnossa. Säännöissä on omat rajoituksensa pohjan pesuista.

        Molemmissa veneissä on alumiinimastot. Rajoituksina taloudelliset kysymykset ja luokkasäännöt.

        Purjeina 3DL:ää ja kevlar-laminaattia.

        Kaikkea mahdollista ei ole tehty, mutta paljon on. Mahdollisten parannusten vaikutus on laskettavissa ja laskenta tehty. Todettu, että menestyminen ei ole vielä niistä kiinni, vaan nimenomaan omaa osuutta pitää parantaa. Kun enää sen tunnetun hidastuksen verran häviää mestarille, tehdään ne loputkin. Jossain mainittu WB:n vauhtiseminaari on opiskeltu alkupaloina. Sen jälkeen muu oleellinen asiaan liittyvä kirjallisuus Bethwaiten teoksia lukuunottamatta on luettu.


    • tyvestäpuuhun

      Minä olen vähän samassa tilanteessa. Oma ajatukseni on se, että käyn saaristolaivurin jotta opin merimerkit ja meren sulettua yritän päästä ottamaan tyypit yksinpurjehdittavalla pienveneellä, että saa vähän tuntumaa purjeeseen. Sitten uskaltaa ehkä vähän isompaa katsella. Ensimmäinen oma veneeni ei saa olla iso eikä maksaa paria tonnia enempää, koska haluan rauhassa saada varmuutta sekä purjehtimiseen, navigoimiseen että kunnostamiseen. Ja siihen, että harrastus kestää. En halua että tyhmistä virheistä tulee kalliita vahinkoja - halpisveneen jos ajaa karille tai maalaa appelsiinipintaiseksi, ei samalla lailla harmita. Tämähän on vähän hiirulaismainen lähestymistapa, ja monet kokeneemmat suosittelevat että heti vaan sopivan kokoinen paatti alle, ei se ole vaikea.

      • Vanha puolitonnari

        Mielestäni Tyvestä puuhun ajattelumalli on hyvä. Toki on niitäkin, jotka suosittelevat heti "tarpeeksi suuren" hankkimista. Ongelma on vain siinä, että ihmisen - purjehtijat mukaanluettuna - on aika vaikea etukäteen tietää, mitä haluaa.

        Jo yksi kausi edullisella treeniveneellä kertoo paljon. Tykkäänkö enemmän sporttisesta vauhdista kuin rauhallisemmasta matkanteosta?

        Itse olen 35 vuoden aikana omistanut neljä purtta. Koot ovat kasvaneet vaatimattomasti. 21 jalasta 30:een. Nykyinen pursi tuntuu lopulliselta ja tuskin tulen enää vaihtamaan. Sekin on kompromissi, kuten kaikki muutkin. Mutta oikeiden ominaisuuksien löytäminen on edellyttänyt omalla kohdallani tämän omistushistorian läpikäymisen.


      • Vanha puolitonnari kirjoitti:

        Mielestäni Tyvestä puuhun ajattelumalli on hyvä. Toki on niitäkin, jotka suosittelevat heti "tarpeeksi suuren" hankkimista. Ongelma on vain siinä, että ihmisen - purjehtijat mukaanluettuna - on aika vaikea etukäteen tietää, mitä haluaa.

        Jo yksi kausi edullisella treeniveneellä kertoo paljon. Tykkäänkö enemmän sporttisesta vauhdista kuin rauhallisemmasta matkanteosta?

        Itse olen 35 vuoden aikana omistanut neljä purtta. Koot ovat kasvaneet vaatimattomasti. 21 jalasta 30:een. Nykyinen pursi tuntuu lopulliselta ja tuskin tulen enää vaihtamaan. Sekin on kompromissi, kuten kaikki muutkin. Mutta oikeiden ominaisuuksien löytäminen on edellyttänyt omalla kohdallani tämän omistushistorian läpikäymisen.

        Terve Tyvestä puuhun!

        Tutkaileppa Joe 17.


      • tyvestä puuhun
        nokkatuuleen1 kirjoitti:

        Terve Tyvestä puuhun!

        Tutkaileppa Joe 17.

        Joo, kiitos vinkistä. Vene on ainakin netistä tuttu. Se olisi mahdollinen hankinta tällä budjetilla ja kääntököli sopisi muutenkin meidän kivisille vesille. Pitää etsiskellä sitten työtilanteesta riippuen ensi- tai seuraavana kesänä.


      • Jinnis
        tyvestä puuhun kirjoitti:

        Joo, kiitos vinkistä. Vene on ainakin netistä tuttu. Se olisi mahdollinen hankinta tällä budjetilla ja kääntököli sopisi muutenkin meidän kivisille vesille. Pitää etsiskellä sitten työtilanteesta riippuen ensi- tai seuraavana kesänä.

        Minulla on Joe vuosia jo takana useampia, enkä koskaan usko edes sitä isompaan vaihtavani. Se on hyvä paatti kun vaan suhtautuu siihen asenteella että se hyvä just mulle.
        Olen saanut kuulla kevyttä kettuilua tuolla vesillä siitä kun se on halpa ja pieni. Mutta enempi on tullut kehujia ja muistelijoita jotka miettii miten ne itsekin joskus samanlaisella..
        Joella oppii purjehtimaan, helpollakin. Mutta mikään raaseri se ei ole, ja tuuleen nousemiskyky, etenkin vanhoilla purjeilla on luokkaa säälittävä. Ja sellainen määrätty herkkyys on kanssa, eli sitä joutuu purjehtimaan oikeasti. Ei voi vaan istua ja katsella maisemia. Minulle se on ideaali, etenkin kun ihastuin sellaiseen veneeseen jo 70 luvulla. Ja siksi sen ostin 4 vuotta sitten vaikka samalla rahalla pisin saanut sekä isomman että helpomman purjehdittavan. Ihana vene ;)


    • mposjm

      Täällä tuntuu monet mittaavan purjehdustaitoa vain kilpailumenestyksen perusteella ja se puolestaan ei ole läheskään, niin yksiselitteistä.

      Kisoissa mitataan lähinnä sitä, miten hyvin miehistö on harjoitellut pelaamaan yhteen ja miten hyvin taktikon taktiikka onnistuu ja toteutuu käytännössä. Miten nopeasti fokan skuuttaaja ja tailaaja saa skuutattua fokan sisään vendassa, saako miehistö tehtyä painonsiirrollaan pumpun? Miten tarkkaan pinnamies ajaa? Kummassa laidassa on parempi paine? Mistä tulee seuraava sifti? Lähdetäänko veneen vain pin-endin päästä? Tuliko hyvä rullavenda? Nousiko spinnu merkillä? Tehtiinki gybe-set?

      Haluaisin kuulla mitä tekemistä näistä millään on aloittajan esittämisen kysymyksen kanssa?

      Kuka siitä voittavasta veneestä on sitten paras purjehtija? Pinnamies, stooran skuuttaaja, keulan skuuttaaja, piano, floatteri, taktikko, tailaaja, keula, masto?Vai rannalla oleva kaveri joka on koonnut kaikki samaan veneeseen? Onko Fin-jolla voittaja taitavampi kun Vendee Globe voittaja? AC veneissä oli vinssigorilloina helvetin vahvoja jenkkifutaajia, onko vahvin paras?

      Kilpapurjehdus on hieno asia, mutta erittäin huono mittaamaan yksittäisen purjehtijan kokonaisvaltaista purjehdustaitoa. Dakar-rallia ja Superbikea ei voita sama henkilö.

      • noinko näet?

        Oletkohan ymmärtänyt viikkokisojen hyödyn purjehduksen oppimisessa täysin väärin?
        Ennen oman veneen hankkimista ainakin itse sain ensimmäiset purjehdusopit olemalla osaamattomana gastina muutamissa viikkokisoissa. Pian pyydettiin mukaan matkapurjehduskilpailuihin ja kaikki tämä oli pelkästään hyödyksi, kun vaimon ja pikkulapsen kanssa kipparoin ensimmäistä omaa venettäni. Väitän, että se oli nopein tie päästä jyvälle purjehduksen alkeista.

        Gastina avomerikisoissa sain erinomaista oppia matkapurjehdukseen, mm. ensimmäiset kokemukset yöpurjehduksista, reivaamisista, purjevaihdoista jne.

        Menestyminen viikkokisoissa riippuu tehtyjen mokien määrästä. Mitä vähemmän töppäyksiä sattuu sitä varmemmin ei jää viimeisten joukkoon.
        Kärskisijoista “taisteleminen” on sitten noita sinun luettelemiasi juttuja erilaisine purjehdusslangin termeineen (korostetaanko niilla omaa kokeneisuutta?). Vendee Globeen, Dakar-Ralliin ym viittaaminen oli turhaa kärjistämistä tai totaalista väärinkäsitystä. Nythän on kysymys purjehdusharrastuksen aloittamisesta ja taitojen kehittämisestä!
        Jos purjehduksen oppiminen on sitä, että parin kerran tai yhden kesän jälkeen “osataan” aivan riittävästi, vastenmielisyys viikkokisoihin tai purjemanöövereihin tms. ilman konevoimaa tapahtuvaan toimintaan ehkä kasvaa. Kaikki outo pelottaa. Miksi hankkisin spinnun, kun en osaa? Miksi luovisin, kun kone on keksitty? Miksi opettelisin navigoinnin alkeita, kun voin ostaa plotterin ja painaa nappuloita?


    • maksj

      Se oli lähinnä kärjistetty kommentti näihin kakkosveneen ja maalin välissä pysymiseen. Varmasti on hyötyä pyöriä muissa veneissä gastina aluksi, jos yhtään kilpapurjehdus kiinnostaa. Siitä voi tosin myös saada aika erilaisen kuvan purjehduksesta, kuin mitä ketjun aloittajalla on suunnitteilla.
      Voi jopa pelästyä koko harrastusta ratakisassa, kun kaikki pyritään tekemään mahdollisimman nopeasti ja veneestä riippuen saattaa äänentasokin kohota.

      Se purjehdus mitä alkuperäinen kysyjä suunnittelee, ei todellakaan ole niin vaikeaa, kuin minkälaisen kuvan kisassa saattaa saada, voi tulla enemmänkin fiilis että ehkei tämä olekkaan minun lajini.

      Suosittelisin ennemmin osallistumaan jollekin matkapurjehdukselle ensin tai pyytämään kokeneempaa kaveria ensimmäisille reissuille kertomaan perusteita.

      Kilpailulla ja perheen kanssa saaristossa pyörimisellä on yhtäpaljon tekemistä kuin vendee globella ja dakar-rallilla.

      Itse pidän ainoastaan kilpapurjehduksesta ja muuten liikun mielummin moottoriveneellä, meistä on moneksi.

      T: st-fokka ja bisse

      • ei tiukkapipoisille

        "Kilpailulla ja perheen kanssa saaristossa pyörimisellä on yhtäpaljon tekemistä kuin vendee globella ja dakar-rallilla"

        Kun meidän perheeseen hankittiin purjevene, jo ensimmäisen kauden lopulla osallistuttiin ekan kerran kilpailuun perhemiehistöllä. Pursiseura järjesti jokasyksyisen perhepurjehduskilpailun (n. 20 mpk). Kivaa oli, vaikka jäätiin viimeisten joukkoon. Kaikille jäi niin positiiviset muistot, että kisaa on muisteltu ja naurettu vielä vuosia myöhemmin. Viikkokisoissakin käytiin perhemiehistöllä opettelemassa, koska se oli itselle oppimista vielä monen purjehduskesän jälkeenkin ja pikkupojista jännää, kumpikin sai vuorollaan "styyrata".

        Oletko itse ollut sellainen reppana, joka säikähti jostain veneestä kuulunutta äänentason nousua ja siitä tuli paha fiilis?

        Se erokin messä on, että omassa perheveneessäni ei ole st-fokkaa eikä bisseä. Saunakalja on täysin eri asia kuin purjehdustaitojen opettelu.


      • möksj

        Minä olen kokenut senkin, että heräilen vahtiin siirtopurjehduksella erittäin kokeneen matkapurjehtijan vahdin jälkeen. Ehdin juuri paikallistamaan sijaintimme kartasta ja avaamaan suuni ihmetelläkseni, emmekö ole turhan lähellä matalaa. Kysymystä en ehtinyt ääneen sano, kun kopsahti. Eikä se kaveri vahdissa ollut edes sitä bisseä availlut.

        Perustavaa laatua olevan purjehdusoppini sain itse kilpailumiehistössä. Sen perusteella suosittelisin sitä lähestymistapaa kenelle hyvänsä. Kyllä normaali ihminen osaa tehdä eron kilpailutilanteen ja matkapurjehduksen välillä, mitä tulee nopean toiminnan tai äänenkäytön välillä. Tosin niissä veneissä, joissa olen kilpaillut miehistössä tai kipparina, ei ääntä ole tarvinnut korottaa enempää kuin kuuluvuus vaatii.


      • nlkn
        ei tiukkapipoisille kirjoitti:

        "Kilpailulla ja perheen kanssa saaristossa pyörimisellä on yhtäpaljon tekemistä kuin vendee globella ja dakar-rallilla"

        Kun meidän perheeseen hankittiin purjevene, jo ensimmäisen kauden lopulla osallistuttiin ekan kerran kilpailuun perhemiehistöllä. Pursiseura järjesti jokasyksyisen perhepurjehduskilpailun (n. 20 mpk). Kivaa oli, vaikka jäätiin viimeisten joukkoon. Kaikille jäi niin positiiviset muistot, että kisaa on muisteltu ja naurettu vielä vuosia myöhemmin. Viikkokisoissakin käytiin perhemiehistöllä opettelemassa, koska se oli itselle oppimista vielä monen purjehduskesän jälkeenkin ja pikkupojista jännää, kumpikin sai vuorollaan "styyrata".

        Oletko itse ollut sellainen reppana, joka säikähti jostain veneestä kuulunutta äänentason nousua ja siitä tuli paha fiilis?

        Se erokin messä on, että omassa perheveneessäni ei ole st-fokkaa eikä bisseä. Saunakalja on täysin eri asia kuin purjehdustaitojen opettelu.

        Hei tiukkapipo.
        Eihän sinun tarvitse veneessäsi olutta nauttia, se on ihan oma päätöksesi

        Ja ei, en ollut se reppana joka säikähti äänitason nousua.
        Se on mukavaa, että pursiseuranne järjestää kerran kesässä kisan mihin voitte mennä perhemiehistöllä kisailemaan.

        Minulla ei ole perheveneessä st-fokkaa, eikä bisseä. Se meissä on eroa, ettei minulla ole perhevenettä ollenkaan, kuten tuossa jo mainitsin, niin nautin purjehduksesta ainoastaan kilapilumielessä tai sitä opettaessa ja muun ajan liikun mielummin moottoriveneellä.

        Ihmiset on kovin erilaisia, joistain kehittyy nopeasti hyviä purjehtioita ja toisilla voi ottaa kymmeniä kausia.

        Hyviä purjehduksia ensi kaudelle ja muista hiukan höllätä vannetta myös, viihtyy vaimo ja lapsetkin paremmin.


      • tiukkapipon merkki?
        nlkn kirjoitti:

        Hei tiukkapipo.
        Eihän sinun tarvitse veneessäsi olutta nauttia, se on ihan oma päätöksesi

        Ja ei, en ollut se reppana joka säikähti äänitason nousua.
        Se on mukavaa, että pursiseuranne järjestää kerran kesässä kisan mihin voitte mennä perhemiehistöllä kisailemaan.

        Minulla ei ole perheveneessä st-fokkaa, eikä bisseä. Se meissä on eroa, ettei minulla ole perhevenettä ollenkaan, kuten tuossa jo mainitsin, niin nautin purjehduksesta ainoastaan kilapilumielessä tai sitä opettaessa ja muun ajan liikun mielummin moottoriveneellä.

        Ihmiset on kovin erilaisia, joistain kehittyy nopeasti hyviä purjehtioita ja toisilla voi ottaa kymmeniä kausia.

        Hyviä purjehduksia ensi kaudelle ja muista hiukan höllätä vannetta myös, viihtyy vaimo ja lapsetkin paremmin.

        Olenko tiukkapipo, jos veneen päällikkönä ja perheenisänä en ole juonut lainkaan alkoholia veneen ollessa kulussa?

        Meillä ainakin oli perhepurjehduksilla niin kivaa ja leppoisaa ilman olutta, että oma jälkikasvukin innostui purjehduksesta. Lastenlapseni ovat jo olleet optarikursseilla ja hekin odottavat jäiden lähtöä aivan kuten isänsä ja isoisänsä…Ollaan muuten osallistuttu niihin viikkokisoihinkin yhdessä.

        Kiitos vaan hyvien purjehdusten toivotuksesta, mutta mitään "höllättävää vannetta" ei ole ja 6-12-vuotiaat lastenlapseni tulevat aina mielellään mukaan, jos vain kutsun. He haluavat trimmailla purjeita ja ohjailla venettä kukin vuorollaan.

        Samoin toivotan kaikille muillekin hyviä purjehduksia - raittiina ruorissa.


      • nkjkk
        tiukkapipon merkki? kirjoitti:

        Olenko tiukkapipo, jos veneen päällikkönä ja perheenisänä en ole juonut lainkaan alkoholia veneen ollessa kulussa?

        Meillä ainakin oli perhepurjehduksilla niin kivaa ja leppoisaa ilman olutta, että oma jälkikasvukin innostui purjehduksesta. Lastenlapseni ovat jo olleet optarikursseilla ja hekin odottavat jäiden lähtöä aivan kuten isänsä ja isoisänsä…Ollaan muuten osallistuttu niihin viikkokisoihinkin yhdessä.

        Kiitos vaan hyvien purjehdusten toivotuksesta, mutta mitään "höllättävää vannetta" ei ole ja 6-12-vuotiaat lastenlapseni tulevat aina mielellään mukaan, jos vain kutsun. He haluavat trimmailla purjeita ja ohjailla venettä kukin vuorollaan.

        Samoin toivotan kaikille muillekin hyviä purjehduksia - raittiina ruorissa.

        Ei se ole tiukkapipoisuutta, se on ihan jokaisen valinta.

        Lasi viiniä ja muutama bisse kauniina kesäpäivä on välillä oikeinkin paikallaan purjehduksen lomassa, jokainen tavallaan.

        Hyviä purjehduksia myös niille, jotka tykkäävät muutaman oluen silloin tällöin nauttia.


      • Bossu
        tiukkapipon merkki? kirjoitti:

        Olenko tiukkapipo, jos veneen päällikkönä ja perheenisänä en ole juonut lainkaan alkoholia veneen ollessa kulussa?

        Meillä ainakin oli perhepurjehduksilla niin kivaa ja leppoisaa ilman olutta, että oma jälkikasvukin innostui purjehduksesta. Lastenlapseni ovat jo olleet optarikursseilla ja hekin odottavat jäiden lähtöä aivan kuten isänsä ja isoisänsä…Ollaan muuten osallistuttu niihin viikkokisoihinkin yhdessä.

        Kiitos vaan hyvien purjehdusten toivotuksesta, mutta mitään "höllättävää vannetta" ei ole ja 6-12-vuotiaat lastenlapseni tulevat aina mielellään mukaan, jos vain kutsun. He haluavat trimmailla purjeita ja ohjailla venettä kukin vuorollaan.

        Samoin toivotan kaikille muillekin hyviä purjehduksia - raittiina ruorissa.

        Enpä minäkään lasten kanssa ota olutta. Eri asia sitten, kun veneessä on pelkkiä purjehdustaitoisia aikuisia, joista en ole ihan samalla tavalla fyysisesti ja moraalisesti vastuussa - silloin ei olut parin-kolmen tunnin välein haittaa. Kunhan rantautuessa on promillet nolla. Lasten kanssa reissussa ollessa voin lasten mentyä nukkumaan ottaa pari-neljä sormenleveyttä rommia.


    • latvasta puuhun...

      Aloitin purjehdusharrastuksen aikanaan astumalla ensimmäistä kertaa elämässäni purjeveneeseen, jolla ( ei ollut ; vaan oli H ) lähdettiin vakavasti otettavaan kisaan. Aikalailla silmiä avartavaa kaikkine odotteluineen, valmisteluineen, lähtöineen ja sitten kolmiorataa kiertäen. Ajoittain oli aikaa ihmetellä ja jäsentää, ajoittain vain tehdä niinkuin läsketään: vedä kaksi senttiä punaisesta köydestä, löysää sinistä jne, jne. Spinnumanööverit puomimiehenä, jaa muu aika muita veneitä tähystäen ja niistä kipparille kertoen ja varoitellen.

      Siitä syntyi kipinä päästä oman veneen pinnaan soveltamaan nähtyä ja opettelemaan lajia. Eikä kipinä ole laantunut!

    • haasteellisuus

      Älä ajattele haasteellisuutta negatiivisena! Purjeveneessä on apumoottori ja siksi purjehdustaidon puuttuminen ei ole esteenä. Opettelet purjeiden käyttöä, kun olet koneella ajellut väljemmille vesille ja vastaavasti otat purjeet alas hyvissä ajoin ennen satamaan tuloa. Koska purjehdusharrastuksessa riittää haasteita ja oppimista, et koskaan kyllästy siihen! Itsekin aloitin samasta tilanteesta n. 45 vuotta sitten ja innostus jatkuu yhä.

    • Kapitaano

      Harjoitus tekee mestarin. Mutta suosittelisin ensin käymään pursiseuran kipparikurssit. Saaristo- ja rannikkolaivuri kurssit. Jos intoa riittää myös avomerilaivurin tutkinto. Merellä pitää tietää, ei luulla.

    • Anna_mennä_vaan

      Ei purjehdus ole mikään ulkomaan konsti! Kyllä tavallisella maalaisjärjellä varustettu härmäläinen sen oppii. Hienointa purjehduksessa on, ettei oppiminen lopu koskaan, vaan aina voi kehittyä ja löytää uusia juttuja.

      Muista myös ettet voi purjehtia "väärin", vaan jokaisella on oma tapansa joka on hänelle se OIKEA.

      Englantilainen sanonta purjehduksesta kuuluu: "It takes 15min to learn and life time to master."

    • Noviisi_pärjää_kyllä

      Minä aloitin veneilyn (omalla veneellä, toki oli kokemusta ennestään ja jo lapsuudesta) moottoriveneellä lähinnä siksi, että en osannut purjehtia enkä ollut ikinä edes ollut purjeveneessä. Nyt 10 kesää purjeveneilleenä voin sanoa, että se peruste oli väärä: purjehtiminen on helppoa. Tietysti sen viimeisen solmun kymmenyksen puristaminen on vaikeaa, mutta toisaalta, miksi sitä pitäisi edes yrittää?
      Eli jos purjehdusosaamisen puuttuminen on se ainoa arveluttava asia, niin siitä vaan ostoksille ja sitten ensimmäiselle reissulle joku kokeneempi kaveri mukaan neuvomaan.
      Itse tosin olen sitä mieltä, että valintani oli oikea mutta peruste oli väärä. Sillä ensimmäisellä (liukuvalla moottoriveneellä) tuli koluttua niin hyvin Viron, Saaristomeren, Suomenlahden ja Ahvenanmaan satamat, että nyt malttaa hitaammankin matkanteon. Jos olisin aloittanut purkkarilla, en varmaan olisi vieläkään kaikkia niitä paikkoja käynyt.

    • purjehdusajatuksia

      Luin keskustelun, josta paistoi kaksi vastakkaista näkemystä. Toisen mukaan purjehduksen oppii parissa päivässä tai viimeistään yhdessä kesässä, toisen ääripään mukaan ei vielä 40 vuodessakaaan.
      En osallistu inttämiseen, mutta haluan esittää, miksi purjehdus on itselleni vielä kymmenien aktiivisten harrastusvuosien jälkeenkin innostavaa uuden oppimista eli mieluisia "haasteita". Purjehdukseen eivät mielestäni kuulu pelkkä veneenkäsittelutaito ja purjeiden säätö. Siihen sisältyy hydro- ja aerodynamiikan perusteiden ymmärtämistä, navigointioppia, metereologiaa, fysiologiaa, elektroniikkaa, moottorioppia, radioliikenteen hallintaa, tutkaoppia, vieraiden kielten opettelua, maantiedettä jne…sekä aina luonnon ja merien (valtamerien) loputonta opettelua.
      Joka kerran, kun olen vaihtanut venettä, sen ominaisuuksien paljastaminen on ollut uuden opettelua. Vääriä valintojakin on sattunut. Eräs niistä paljastui vasta muutaman kesän jälkeen, kun Shetlannin ja Lindesnesin välillä sattui olemaan tavallista hankalampi merenkäynti. Sisämodulirakenne alkoi irrota rungosta. Korjattiin. Vaihdoin venettä… Omaan tarkoitukseen parhaiten sopivan löytäminen ei ole koskaan helppoa!

    • TS36

      Kannattaa hankkia vene ja purjehtia sillä sitten,

      Aluksi itselle oli selvää, että aika nopeasti opin asiat. Kunnes menin ensimmäiseen kisaan ja huomasin, että ehkä kaikkea vielä osaa. Sitten vähitellen kisoissa alkoi paikallisella tasolla kohtuullisesti sijoittumaan. Sitten kävin Suomen tasolla toisessa luokassa purjehtimassa. Melko hännillä oltiin taas, kun ei ratakisoista ollut tarpeeksi kokemusta. Siinä kokemusta ja taitoa oli karttunut, että 11 vuoden jälkeen onnistuin paikallisella tasolla voittamaan kilpailun, jossa oli kaikki mukana. Ja voiton pystyin toistamaan seuraavana vuonna. Silti valtakunnan tasolla taito riittää korkeintaan puoleen väliin, kansainvälisesti varmasti olisin häntäpäässä.

      Tää matkapurjehdus on sitten toinen puoli. Aika nopeasti taidot (ja varmuus) kehittyivät sille tasolle, että kävimme Atlantilla mutkan. Joku siinä hommassa ei vain lyönyt mulle kunnolla läpi. Siitä en vain saa samalla lailla kiksejä, kuin kisoista.

      • kukakumma_

        Kuka ketale kehtasikin kirjoittaa sekä mun kokemukset että näkemykset? Jopa yhden kisan olen minäkin voittanut kahtena vuonna peräkkäin, mutta siitä kisasta en suurta numeroa tekisi.

        Kunpa pärjääminen kansallisella tasolla olisi edes nousujohteista, mutta kun välillä tulee takapakkia. Ei se silti estä jatkamasta ja yrittämästä uudestaan.


    • heikki6436

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      141
      2072
    2. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      27
      1928
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1878
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      85
      1680
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      62
      1478
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1276
    7. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      38
      1170
    8. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1168
    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      37
      1163
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1147
    Aihe