Minä haluaisin kehua miestäni. Hän on mulle todella rakas, ainutlaatuinen. Ihailen hyvin montaa asiaa hänessä, ja olen tottunut ilmaisemaan tunteitani sanoilla.
Mutta mies on sellainen perinteinen suomalainen isäntä, joka ei halua kuulla yhtäkään mairittelua. Hän saattaa laittaa käden suuni eteen, jos yritän vaikkapa kertoa, kuinka valtavan ihana hän minun mielestä on. Hänen mukaansa riittäisi, jos sanoisin että "Paskempiakin miehiä on..." tms.
Mies ei itse myöskään ole kova jakamaan kehuja. Hän on kyllä opetellut ajan myötä mun takia, huomaan sen. (Mutta siitäkään en tietenkään saa kehua...) Mutta ylisanat eivät vain kuulu hänen varastoon. Hän sanoi että olen rakas, kun olimme tunteneet yli vuoden. Hänen suhtautuminen asioihin ylipäätään on varsin realistinen ja varauksellinen. Toisaalta myös hyvin rehellinen. Hän on sanonut minulle, että olen hänelle maailman paras nainen, mutta hän ei todellakaan sano sitä kuin äärimmäisen harvoin. Ja silloinkin vain niissä tilanteissa, jos minä olen ensin kehunut häntä kovasti jostain asiasta, tai antanut ymmärtää, että olis ihan mukava kuulla joskus jotain kaunista kehua, jos siihen on aihetta. Yhden ainoan kerran hän on sanonut minulle "hyvää yötä rakas", vaikka minä en sanonut häntä ensin rakkaaksi.
Tiedän että mies on onnellinen kanssani, ja minä olen onnellinen hänen kanssaan. Kaikki on siis mallillaan. En halua kehua häntä siksi, että pelkään hänen vaikkapa muuten häipyvän. Kyllä hän on hyvin sitoutunut perheeseemme. Mitään ongelmia arjessa tai juhlassakaan ei ole. Siksipä sitä kehuttavaa olisikin paljon...
Mies itse taas osoittaa tunteitaan paljon teoilla. Huomaan joka päivä, että olen hänelle tärkeä, vaikka se ainoa kehu viikosa saattaakin olla, että "paikkas ei oo uhattu". Ja kyllä, vitsillähän meillä paljon nälvitään ja "kehutaan". Pidän siitä, että sellaista huumoria riittää. Mutta silti joskus haluaisin kehua ihan oikeasti, ja hyvässä lykyssä kuullakin niitä kehuja...
En minäkään halua kehuja liikaa, enkä mitään yli-imelää. Joskus aikoinaan sinkkuna ollessa minua ahdisti sellaiset miehet, jotka lepertelivät parin päivän tuntemisen jälkeen kaiken mahdollisen sielunkumppanuudesta, siitä että kukaan ei koskaan ole niin uskomaton kuin minä jne.... Huoh. Mutta nyt minulla on kuitenkin rinnalla se vakituinen ja pitkäaikainen puoliso, ja joskus haluaisin että hän omatoimisesti kertoisi, että olen hänelle korvaamaton. (Kerran kysyin, että mitä hän tuumaisi jos kuolisin. Mies heitti homman vitsiksi, ja tuumasi että "Heti deittiprofiili nettiin ja uutta hakemaan!" Just... En siis pahastunut, se oli vain vitsi. Mutta kuvastaa hyvin sitä, että mies ei pysty/halua ajatella liian romanttisia tunnejuttuja. Heittää läskiksi.
Mies ei ole koskaan ennen ollut näin sitoutuneessa parisuhteessa, kuin minun kanssa jo pitkään. Ikää meillä molemmilla on jo sen verran, että nuoruuden haihattelut ovat taakse jäänyttä.
Voinko mitenkään helpottaa tilannetta? Miksi kehujen vastaanottaminen on miehelle niin hankalaa? Miksi hänelle tulee niin vaivaantunut olo?
Tuntuu että joudun kovasti jarruttelemaan tunteiden osoituksen kanssa. Usein mietin, että kuinka kiva olis vaikkapa laittaa kesken työpäivän joku mukava tekstiviesti. Tai vaikkapa perjantain kunniaksi viedä omalle miehelle kortti. Mutta jätän tekemättä, koska tiedän että mieheni vain vaivaantuu. Haluaisin hänelle vain rakastetun olon.
Kehujen vaikeus
15
366
Vastaukset
- vaihdetaan nuorempaa
Siinäpä se taitolaji onkin, ettei tukahduta toista sillä alituisella rakkaushömpällä. On miehiä, joita alkaa ahdistaa ja sitten kuulee niitä ei-toivottuja kommentteja, kuten älä kyttää ja vahdi, oon niin iso, että osaan jo itsekin, älä kokoajan toistele sitä sanaa, anna mun olla rauhassa jne. Sitten taas itkettää.
Pelkäätkö ehkä kuitenkin itse, että menetät hänet, jos et alituiseen osoita tunteitasi? Menettämisen pelko saa sinut toimimaan tuolla tavalla, vaikka paikkas ei oo uhattu, kuten hän toteaa.- aloit.
En minä pelkää häntä menettäväni, vaikka en tietenkään pidä itsestään selvänäkään. Tiedostan että on mahdollista, että suhteet kariutuvat, mutta en sitä arjessa pidä todennäköisenä vaihtoehtona. Toki jos hänet menettäisin, niin minun ja lastenkin elämä muuttuisi lopullisesti hyvin erilaiseksi, ja olisin todella surullinen. Mutta selviäisin sittenkin.
Enkä koe että haluaisin miestä kytätä. Ei minun tarvitse, koska hän ei vaikuta mitenkään mitään salailevan. Hyvin avointa ja mukavaa elämää elellään. Minusta vain tuntuu, että en pysty/osaa/voi osoittaa tunteitani. En tiedä mihin kanavoin nämä fiilikset. Ehkä joskus kun se sormi tulee suulle, kun olen sanomassa miten upea mies on, niin tuntuu että tekisi mieli huutaa, että eikö tunteista puhuminen ole oikeus! Turhauttaa. Aina sanotaan, että ikävistä jutuista ei voi puhua, mutta kun meillä ei puhuta hyvistä...
Mutta ei minun mies koskaan sanoisi, että anna mun olla rauhassa tms. Hän on todella kunnioittava mua kohtaan. Jos jotain kritiikkiä joskus antaa, niin hän verhoilee sen hyvin pehmeäksi. Tyyliin "No, jos nyt täytyy sanoa, niin ehkä jos olis vähänkin enemmän sitä pussailua, niin jossakin tilanteessa se saattaisi minua vaivata..."
Se on totta, että rajanveto alituisen rakkaushömpän ja mukavan arjen romantiikan välille on vaikeaa. Kuten aiemmin kerroin, en itsekään arvosta mitään aivan älytöntä vuodatusta. Esimerkiksi joku ruusunlehdillä vuorattu sänky, joka päivä romanttisten runojen lässytys tms alkaisi minuakin ahdistaa. En myöskään halua romantiikkaa negatiivisessa sävyssä, eli en haluaisi esim kuulla, että "Kuolisin jos minulla ei olisi sinua", tai muuta vastaavaa epätervettä ripustautumista.
Meillä on niin selvä ero siinä, että mies osoittaa teoilla, ja minä haluaisin osoittaa tunteita sanoilla. Mulle puhuminen(kin) on tärkeää. Nyt osa minusta joutuu olemaan hiljaa. Sammuksissa. Ja tietysti tunteiden osoittaminen suhteessa on mielestäni tärkeää. Jos osoitan teoilla, niin en saa siitä sitä samaa fiilistä, että se olisi tunteiden osoittamista.
Ja mitkä oikein olis niitä tekoja, joilla voi rakkautta nainen osoittaa miehelle? Siis normin arkisen hommien lisäksi.
- miesvm_1967x
Meitä miehiäkin on niin moneksi.. jotkut on syvällisempiä kuin toiset. Tai ehkä syvällisyys on itsevarmuutta lopultakin? Jos vaimoni kysyisi mitä tuumaisin jos hän kuolisi niin koko tunnereaktioni olisi pitkä ajatusketju jonka päätteeksi olisin hyvin surullinen mutta uskaltaisin myös sanoa sen. En kykenisi noin huonolla huumorilla asiaa kuittaamaan vaikka oma huumorinikin on välillä huonoa-mustaa-sarkastista. Mutta rakkaan läheisen ihmisen kuolemasta en osaa tehdä mitään mustaa huumoria, olen näet kokenut sen IRL.
Jotenkin musta tuntuu että miehes itsetunto ei ole ihan kohdallaan ja siksi hän ei osaa puhua oikeista tunteistaan ja vaivaantuu jos joutuu sille linjalle että pitäis. Toisaalta en ole ihan varma rakastaako hän edes sua, kyllä omalle rakastetulle ihmiselle täytyy pystyä hellyyttä ja tuntemuksiaan välittämään, sitä kutsutaan myös luottamukseksi. Jörrikkät on epävarmoja juntteja eikä ehkä oo ihan sinut ittensä eikä siten muidenkaan kanssa ja siksi kaikenlainen hellyyden osoittaminen, välittämisen osoittaminen sanoin ja teoin kait on hankalaa "mutta perkele ton hirven mie käyn tosta metänlaidast ampumasa!"- aloit.
Minä en epäile sitä, etteikö mies minua rakastaisi. Tiedän että olen hänelle tärkeämpi, kuin kukaan nainen koskaan. Ottaen huomioon, että mies eli varsin vanhaksi asti laajalla skaalalla seurustellen ja deittaillen, niin se että mies valitsi juuri minut itselleen kumppaniksi aikoinaan, on jo sinänsä iso asia. Minä olin se, joka enemmän alussa jarrutteli. Siitä tosin jo aikaa. Miehellä on kyllä vientiä ollut, ja olisi voinut valita jonkun toisenkin. Minä olin kuulema hänelle juuri sopivin.
Mieheni itsetunto ei ole huippu, ja uskon että se on yksi syy, miksi hän ei osaa kehuja ottaa vastaan. Toisaalta hän ei myöskään ole sellaista mallia kotoonsa oppinut kasvaessaan.
Joskus kyselin, että mihin elämänsä osa-alueeseen mies on tyytyväisin. Kyllä mies vastasi että perhe ja parisuhde. Kun heittona kyselin "arvosanaa", niin saa kuulema arvosanan 9. Ja siksi 9, koska miehen mittarissa ei koskaan missään asiassa ole kymppiä. Hän sanoi, ettei hänellä ole asiat koskaan niin ääripäätä. Ei osaa ajatella asioita niin. (Tuumasi myös parisuhteeseen liityen, että kenenkään muun kanssa ei olisi suhde saanut 7 parempaa numeroa.)
Ehdottomasti mieheni on jörrikkä. Junttina en häntä missään nimessä kuitenkaan pidä. Herrasmies. Kohtelias kuitenkin, vaikka ei ylisanoja käytäkään, eikä niitä halua kuulla. - miesvm_1967x
aloit. kirjoitti:
Minä en epäile sitä, etteikö mies minua rakastaisi. Tiedän että olen hänelle tärkeämpi, kuin kukaan nainen koskaan. Ottaen huomioon, että mies eli varsin vanhaksi asti laajalla skaalalla seurustellen ja deittaillen, niin se että mies valitsi juuri minut itselleen kumppaniksi aikoinaan, on jo sinänsä iso asia. Minä olin se, joka enemmän alussa jarrutteli. Siitä tosin jo aikaa. Miehellä on kyllä vientiä ollut, ja olisi voinut valita jonkun toisenkin. Minä olin kuulema hänelle juuri sopivin.
Mieheni itsetunto ei ole huippu, ja uskon että se on yksi syy, miksi hän ei osaa kehuja ottaa vastaan. Toisaalta hän ei myöskään ole sellaista mallia kotoonsa oppinut kasvaessaan.
Joskus kyselin, että mihin elämänsä osa-alueeseen mies on tyytyväisin. Kyllä mies vastasi että perhe ja parisuhde. Kun heittona kyselin "arvosanaa", niin saa kuulema arvosanan 9. Ja siksi 9, koska miehen mittarissa ei koskaan missään asiassa ole kymppiä. Hän sanoi, ettei hänellä ole asiat koskaan niin ääripäätä. Ei osaa ajatella asioita niin. (Tuumasi myös parisuhteeseen liityen, että kenenkään muun kanssa ei olisi suhde saanut 7 parempaa numeroa.)
Ehdottomasti mieheni on jörrikkä. Junttina en häntä missään nimessä kuitenkaan pidä. Herrasmies. Kohtelias kuitenkin, vaikka ei ylisanoja käytäkään, eikä niitä halua kuulla.No okei, sitten teidän tilanne on liki sama kuin omani neljännesvuosisata sitten, olin samanlainen möllikkä. En uskonut itseeni vaikka nainen kuinka yritti valaa muhun rohkeutta ja luottamusta itseeni. Tunsin vain itseni huonommaksi mieheksi kuin muut ja vitsailemalla pidin itseäni henkisesti pystyssä. Huonolla huumorilla on helpompi kuitata asiat kuin oikeasti tarttua niihin ja ajatella, prosessoida. Kävi kuitenkin niin että kyseinen naishenkilö menehtyi tapaturmaisesti ja mä jäin totaalisen yksin.
Kun olin vuoden surrut menetystäni aloin ajattelemaan sitä kaikkea mitä hän oli sanonut.. mitä mä olen ja mikä mä olen.. siitä alkoi mun henkisen kasvun prosessi jonka aikana tajusin etten olekaan paskempi jätkä. Siitä "ei niin paskasta jätkästä" kasvoi myöhemmin mies jolla on itsetunto kohdallaan. Uskallan sanoa jos rakastan, uskallan sanoa jos tykkään tai en, uskallan itkeä jos itkettää. Uskallan näyttää siis tunteeni ja se tuntuu hyvältä. Olla rohkeasti oma itsensä, tuntematta itseään heikoksi luuseriksi. Ei, olen rohkea ihminen, rohkea mies ja näytän tunteeni ja osaan pukea ne myös sanoiksi.
Joskus mietin niitä aikoja kun olin tuo surkea poikaihmisrääpäle joka ei uskaltanut puhua tunteistaan. Silloin muistan edelleen tuon nuoren mutta viisaan naisen sanat, kärsivällisen puheen, ja olen samaan aikaan onnellinen että surullinen. Hänen menehtymisensä avasi minut ihmisenä mutta menetin hänet samalla.
Aikakausi elämässä, olen kiitollinen kuitenkin kaikesta.
Nina In Memoriam 16.12.1988
- tertgerwe
Sinä olet omanlaisesi, mies on omanlaisensa persoona. Jos haluat säilyttää parisuhteesi, opettele elämään tuon tosiasian kanssa.
Oletko tullut ajatelleeksi, miltä miehestä tuntuu? Hän ei tosiaan osaa suhtautua sinun ylenpalttiseen tapaasi kehua ja osoittaa tunteita - mutta tekeekö se hänestä viallisen? Ei minusta, vaan kyse on ominaisuudesta. Mieshän on ilmaissut sinulle rakkautensa ja kuten itsekin myönnät, näyttää sitä enemmän teoin kuin sanoin. Moni nainen olisi iloinen moisesta, koska loppupeleissä teot merkitsevät enemmän kuin toisen mieliksi suolletut sanat.
Oma mieheni ei ole erityisen etevä ilmaisemaan tunteita puhumalla, vaikka muuten jutteleekin. Rakkaudesta puhelee harvoin, muttei tulisi mieleeni epäillä, etteikö rakasta. Kun sanoo jotain kaunista, se on sitten niin hempeää, että melkeinpä tippa nousee silmään tai vähintäänkin menen sanattomaksi. Itse hölpötän ja pölpötän ja mies usein huokaisee, että no jaaha, mitä tuohonkin sitten pitäisi sanoa... Silloin tiedän, että hän on mielissään, vaikkei oikein tiedäkään, miten reagoida. Hän ei ole tottunut tuollaiseen, no siispä hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on, sillä niinhän hän tekee minulle, vaikka ehkä joskus alkuaikoina ajattelinkin hänen pitävän itseäni jonain sekopäänä....- aloit.
En ajattelekaan, että se olisi välttämättä vika, että mies ei tunteista niin puhu, tai kehuja latele. Mietin vain sitä, että miten erilaisuutemme saa sovitettua yhteen. Sillä eikän sekään ole vika, että minulle se asia on tärkeä...
Ja ehdottomasti olen onnellinen joka päivä siitä, että mies osoittaa asioita teoilla. Olen hänelle sanonutkin, että se on puhetta tärkeämpää. Mutta täytyykö niiden asioiden olla joko tai? Eikö kohtuudella voi olla sitä puhettakin? Tai jos edes minä saisin kehua, koska siten minä osoitan tunteitani.
Paljon ajattelen sitä, miltä miehestä tuntuu. Siksi pidänkin paljon niitä kehujani sisälläni. Puren hammasta yhteen. Ja kirjoitan nyt tänne.;)
- L - L
Kehuminen kehumisena tympii. Suuntaan ja toiseen.
Samat asiat voi ilmaista fiksumminkin. Antamalla tunnustusta jostakin todellisesta asiasta ilman sisällötöntä lässytystä.
Tunteiden ilmaisemisessa kehuminen on se vihon viimeinen tapa!
En ole koskaan "kehunut" vaimoani mutta usein tulee vastaan asioita joissa voin kehumatta todeta hänen hoitaneen hyvin.
Olkoonpa kyse jonkin tekemisestä tai olemuksen ominaisuudesta.- aloit.
Sinä ymmärrät kehumisen siis jollain tavalla valehtelemisena? Minä ne tarkoita. Jokainen kehu, jonka haluaisin miehelleni antaa, olisi täysin rehellinen. Ja rehellisiä kehuja myös haluan kuulla.
Jos sinä toteat vaimon hoitaneen jonkun asian hyvin, niin minun kirjoissani se on kehumista. Kehuminen=positiivinen palaute.
Minä esimerkiksi haluaisin kehua miestäni monissa sellaisissa asioissa, joissa hän pyyteettömästi auttaa ja huomioi minua. Esimerkiksi jos hän hieroo minua paljon, koska tietää että selkäni on kroonisesti kipeä. Hän on myös tilannut minulle hierojan yllätykseksi kotiin. Haluaisin kertoa, että hänen toimintansa on valtavan ihanaa, ja ihailen sitä, kuinka paljon hän miettii minun hyvinvointia. Mutta en voi sitäkään sanoa, ilman että mies sanoo "hyssss" tai vaihtaa ripeästi puheenaihetta.
Miten sinä haluat että sinulle ilmaistaan tunteita? Otan mielelläni vinkkejä vastaan. Jos ei voi puhua siitä, kuinka paljon rakastaa, niin mitä sitten tehdään? Eihän sitä saa itsestäänselvänäkään pitää, että toinen sen vuodesta toiseen tietää. - L - L
aloit. kirjoitti:
Sinä ymmärrät kehumisen siis jollain tavalla valehtelemisena? Minä ne tarkoita. Jokainen kehu, jonka haluaisin miehelleni antaa, olisi täysin rehellinen. Ja rehellisiä kehuja myös haluan kuulla.
Jos sinä toteat vaimon hoitaneen jonkun asian hyvin, niin minun kirjoissani se on kehumista. Kehuminen=positiivinen palaute.
Minä esimerkiksi haluaisin kehua miestäni monissa sellaisissa asioissa, joissa hän pyyteettömästi auttaa ja huomioi minua. Esimerkiksi jos hän hieroo minua paljon, koska tietää että selkäni on kroonisesti kipeä. Hän on myös tilannut minulle hierojan yllätykseksi kotiin. Haluaisin kertoa, että hänen toimintansa on valtavan ihanaa, ja ihailen sitä, kuinka paljon hän miettii minun hyvinvointia. Mutta en voi sitäkään sanoa, ilman että mies sanoo "hyssss" tai vaihtaa ripeästi puheenaihetta.
Miten sinä haluat että sinulle ilmaistaan tunteita? Otan mielelläni vinkkejä vastaan. Jos ei voi puhua siitä, kuinka paljon rakastaa, niin mitä sitten tehdään? Eihän sitä saa itsestäänselvänäkään pitää, että toinen sen vuodesta toiseen tietää.En valehtelemisena vaan turhana abstraktiivisena lässytyksenä.
"Voi kulta kun sinä olet kaunis ja ihana" on mielestäni sanottuna kuvottavaa.
Sopivassa tilanteessa toteamus "eivät ole näköjään ne jees rokherin stöfnöt hukkaan menneet" tai "nuo aamupäiväiset patikkalenkit näkyvät olemuksessa" tai vastaavaa.
Jo nuokin sopivassa yhteydessä eikä niin, että niillä aloitetaan keskustelu.
Itse tunnen vaimoni taholta arvostusta parhaiten ehdottoman luottamuksen muodossa olkoon asia mikä tahansa. Ei minulle tarvitse lässyttää "voi kyllä sinä sitten olet etevä" tai mitään sen suuntaistakaan.
Joskus,keskustellessamme yhteiselostamme, on vaimoni sanonut, että minä olen paras mahdollinen aviomies hänelle.
Jos tuo tulisi irrallaan asiayhteydestä niin silloin oltaisi sen kuvottavuusraja toisella puolella.
Ei minun egoani tarvitse kohottaa imartelulla. Luulen tuntevani itseni ja merkitykseni vaimoni silmissä.
- caasfafaf
Voi naiset, opetelkaa katsomaan niitä tekoja eikä sanoja. Puhe on halpaa, mutta silti haksahdatte niihin tyyppeihin, jotka puhuvat kauniisti mutta samalla touhuavat selän takana aivan muuta. Tai välillä hakkaavat mutta sitten joskus sanovat niin kauniisti. Hei haloo.
- BEM
Miehesi vaikuttaa harvinaisen hyvältä ollakseen nykymies, jotka saavat jatkuvasti tätä small talk, itsekehu juttua kuulla.
Hän on niin sanottu vanhan liiton mies, joka ns. ilmoittaa sitten kun on lopettanut rakastamasta. Tämän tyypin miehet vaan jäävät nuoruudessaan usein kakkosiksi miehille, joilla on paljon puhetta ja vähän tekoja. Hän on niin sanottu peruskallio, johon voit luottaa vaikeissakin tilanteissa.
Minua itseäni harmittaa täällä pääkaupunkiseudulla, tapa, että kaikki on aina niin mahtavaa, ja loistavaa.
Jos nyt kuitenkin pari vinkkiä antaisin:
Osoita sinäkin tunteesi, enemmän teoin kuin sanoin. Esim voit tehdä aterian ja asettua katsomaanmiehesi kanssa matsia ja lyhyesti kehaista, että kun olet hyvä mies.
Voit myös laittaa sen kortin tai tuoda kukkia tai melkein mitä vaan kunhan et pakota miestä kuunteleman pitkää vuodatusta. - Nicka
Minun mieheni kehuu, mutta omalla jäykällä tavallaan. Itse olen vielä sitäkin jäykempi, mutta suhteen alussa saatoin luetella usein keskenään samantapaisia litanioita, koska ajattelin, että "täytyy kertoo tuolle kuinka paljon tykkään, arvostan, pidän, ymmärrän, välitän...!!!" Jossain vaiheessa sitten mies sanoi, että joo, jos liikaa kehuu, siitä menee teho. Se kehusana ikään kuin laimentuu. Sama, jos koiralle sanoo "ei", mutta eitä ei seuraa mitään. Hoet vain "ei, ei, ei, ei, ei saa tehdä noin", vaikka koira jatkaa tekemistään, etkä tee mitään "Ei":n tueksi lopettaaksesi tekemisiä.
Jotkut ihmiset eivät vain tarvitse kehuja yhtä paljon kuin toiset, vaan lähinnä kiusaantuvat niistä. Jotkut haluaisivat kuulla joskus, kuinka tärkeitä/hyviä he ovat (siinä asiassa, mistä on kyse). Toiset taas eivät voi elää ilman, että heitä koko ajan kehutaan, ja jos muut eivät kehu, he kehuvat itse itsensä ja isoon ääneen sen tekevätkin.
Jos itseäni ajattelen, niin onhan kehut kivoja, mutta joskus olisi ihan kiva, jos niiden sijaan mies vain TEKISI jotain, millä osoittaa välittämistä, pienikin juttu riittää. En ole tietenkään mies, mutta ehkä se sama toimii toisinkin päin, ehkä miehetkin tykkäävät, jos kehut "realisoidaan" joksikin muuksi kuin sanoiksi? - Margareeta
En saanut oikein selvää, mikä loppujen lopuksi on ongelmana. Mies ei siis halua sanallisia kehumisia.
Tavallisessa arkipäivässä pieni kehaisun sana riittääkin piristämään päivän. Kehujen ei tarvitse olla ylimaallisia, vaan pieniä ripauksia kuin ohimennen... eikä suinkaan kehuja odota kehuttavalta erikoista vastapalvelusta kuin ehkä pienen sanan: kiitos.
Toisten on vaikeampaa olla kehun keskipisteenä kuin toisten, ja näin se on hyväksyttävä. Elämässä on pahempiakin vastoinkäymisiä.
Arvelen nyt, että olisikin tässä kyse pikemmin miehen tunne-elämän haaleudesta, kalpeudesta, siitä että mies pelaa enempi järjellään.
Jos käy niin, että nainen on vilkas ja eläväinen tunteiltaan ja mies hyväntahtoinen jörökkä, niin kyllä siinä epäsuhtaa tulee, vaikka päällisesti suhde toimii.
Naisen tässä on nyt joustettava ja vilkas tunteilija on siinä parempi. Enempi seuraelämää ulospäin, harrasteita, ystäviä, kahvikekkereitä, kutsuja, kaikkea vilkasta toimintaa, johon voi tunteillaan paneutua.
Mies on jätettävä rauhaan suuremmaksi osaksi, mitä tulee tunnevaatimuksiin. Täydellistä puolisoa ei ole, jossain aina tulee epätäydellisyys vastaan.
On luotettava mielikuvitukseensa, että ratkaisee näppäränä naisena ongelman eikä pilaa asian johdosta koko elämäänsä. - Taastätä
Taasko nainen haluaa muuttaa miehen käytöstä, vaikka kaikki on paremmin kuin hyvin.
Nauti siitä, mitä sinulla on ja vaikene ja ole tyytyväinen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
KUPSinpelaaja vangittu törkeästä rikoksesta
Tänään tuli uutinen että Kupsin sopimuspelaajs vangittu törkeästä rikoksesta epäiltynä. Kuka pelaaja kysressä ja mikä ri201780- 271348
Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka621230Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha91150Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.291095Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot641057Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?111056Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan301019Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se61010Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61002