Ensimmäinen osa löytyy tuolta Suhteet/Tunteet/Viha -osiosta. Ajattelin alun perin laittaa tämän tekstin myös tunteiden alle, mutta kirjoittaessani huomasin tähän tulevan lähinnä asiaa parisuhteestani. Joten tänne sitten...
Eilen olin vihan ja raivon vallassa, koska vaimoni on aiheuttanut minulle paljon henkistä tuskaa ja kipua viimeisen viikon aikana. Sain parisuhteeni laastaroitua siihen kuntoon, ettei se nyt ihan heti ole hajoamassa käsiin. Nyt olisi sitten aikaa antaa vaimolle anteeksi hänen tekonsa, ja se prosessi alkoi eilen.
Tänään minua pelottaa, ettei vaimoni tule koskaan muuttumaan. Hän sanoo yrittävänsä ottaa minut enemmän huomioon ja kiinnittää enemmän huomiota minuun. Ongelma vaan on, että hänen elämänsä pyörii hyvin pitkälle työn ympärillä. Tiedän miltä tämä tuntuu, koska olen tiettyyn pisteeseen asti ihan samanlainen ihminen. Minä nyt vain satun harrastamaan enemmän, olen sosiaalisempi ja todennäköisesti se tasapainoisempi meistä kahdesta.
Jotta pystyn antamaan vaimolleni anteeksi minun täytyisi uskoa häntä, eikä tällä hetkellä todellakaan tunnu siltä. Hän on tietenkin ihan yhtä kiireinen ihminen kuin ennenkin, mutta on sentään tehnyt yhden myönnytyksen. Meillä on nyt puoli tuntia yhteistä aikaa päivässä, jolloin ei tehdä töitä, katsota telkkaria tai tehdä mitään muutakaan. Mennään vaan sänkyyn halaamaan ja puhumaan asioista. Tässä on se ongelma, että kun minä puhun hänen kanssaan tunteistani vaimoni silmistä paistaa ilmiselvästi hämmennys ja ymmärtämättömyys. Ja se sattuu muuten ihan uudella ja mielenkiintoisella tavalla, joka sattumoisin myös ruokkii minun pelkotilaani.
Eli, tänään minua pelottaa, että vaimoni tulee satuttamaan minua yhä uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen. Pelkään myös tekeväni jotain hätiköityjä päätöksiä, jotka johtuvat pelostani. Pelkään myös, etteivät tunteeni pysy tänäänkään hallinnassa. Pelkään, että alan ajattelemaan avioeroa.
Henkilökohtainen helvettini, osa 2: pelko
27
184
Vastaukset
- 3+2
Teidän varmaan pitää puhua tuosta pelosta. Ja mitä käytännössä tarkoitat loukkaamisella.
- 8ygiu
Hieman vaikea kommentoida, kun ei tiedä millä tavalla vaimosi on sinua loukannut?? Mitä pahaa vaimosi on sinua kohtaan siis tehnyt? Mitä yrität antaa anteeksi?
Noin yleisesti ottaen itsekin kokisin väkinaisen puolituntisen joka päivä tarkoituksella ilman töllä ja jutellaan tunteista fiiliksellä aika hankalana, ahdistavana. Ei normaalielämässä ihminen sellaista tarvitse, jos on itse tasapainoinen. Toki parisuhde tarvitsee laatuaikaa, mutta ei pelkkää tunteista jankkaamista puolta tuntia joka päivä voi laskea laatuajaksi kovinkaan monen mielestä.
Terveisin nainen onnellisesta liitosta.- älkää illeillä te
Pelkkä arki ei ole parisuhde!!ei ihme että moni yllättyy kun toinen kertoo pettäneensä tai lähtevänsä.huoh.
- njaas
Jos toinen satuttaa vaikkapa pettämällä kerta toisensa jälkeen, niin on luonnollistakin, ettei luota. Luottamuksen puute vaikuttaa sitoutumiseen eli mikä sinua sitten erossa niin paljon pelottaa, että haluat eroon pelkästä ajatuksesta? Jos joku satuttaa sinua yhä uudelleen ja uudelleen niin eikö eroaminen ole päinvastoin terveyttä osoittava ajatus?
Kun et kerro, miten vaimo on satuttanut, niin on vähän vaikea kommentoida. Jos esimerkiksi satuttaminen on aiheetonta mustasukkaisuutta, niin silloin ongelma on sinulla itselläsi eikä parisuhteessa.
Samaa mieltä siitä, että ongelmista puhuminen voi kärjistää tilannetta, jos se ajatutuu syyttelyksi eikä kumpikaan ymmärrä toisen näkökantaa. Itse itsensä terapointi ei onnistu, jos suhteessa on jo isoja ongelmia (kuten eron miettiminen). - hra huu
Suosittelen käyttää ohjenuorana tyyneysrukousta. Vaikka ei uskonnollinen olisikaan, niin elämänohjeena täydellinen. Siitä on monia versioita, mutta tässä yksi " Jumala, anna minulle tyyneys hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa. Rohkeus muuttaa ne, jotka voin ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan."
Jumala sanan voi korvata vaikka millä... idea on kuitenkin varmasti kaikille selvä. Et voi vaikuttaa vaimosi valintoihin. Hän valitsee käytöksensä. Sinä voit vaikuttaa siihen, miten itse käyttäydyt ja miten tilanteeseenne suhtaudut.
Ihmettelin tuota "pakollista puolituntista" ja sitä, että tulkitset vaimosi katseesta sen, ettei hän ymmärrä kun puhut tunteista. Tuollainen toisen tulkinta ja olettamukset ovat vaarallisia. Yleensä nämä tulkinnat tuppaavat mennä pieleen. Noin hyvin yksinkertaisesti: minusta on tuntunut viimeisten 6-7 kuukauden ajan yhä enemmän siltä, että vaimoni on etääntymässä minusta. Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta, joten tiedän kyllä miten parisuhteemme aaltoilee sen mukaan kuinka kiireisiä olemme, mutta nyt tapahtui liikaa samaan aikaan. Ennen tämän hetkistä parisuhdekriisiä emme, parhaista yrityksistäni huolimatta, olleet oikein puhuneet kunnolla useaan kuukauteen. Vaimoni käytöksensä oli muuttumassa yhä enemmän passiivisaggressiiviseksi. Käytöksessä oli myös kasvava, epäterveellinen, määrä pyrkimystä hallita minua. Vaimoni käyttäytyi hyvin törkeästi omaa perhettään kohtaan vuodenvaihteen aikaan. Lisätään tähän lukemattomat pienet asiat, jotka kertovat ettei vaimoni ole ottanut minua huomioon meihin kumpaankin vaikuttavissa asioissa, tai huomioinut minun tunteitani.
Sitten satuin lukemaan yhtenä päivänä noin kaksi viikkoa sitten yhden kommentin, ja soppa oli valmis.
Tässä kohtaa on hyvä ymmärtää, että minä elän aika paljon tunteillani, joista olen hyvin tietoinen. Kykenen myös analysoimaan ja prosessoimaan näitä tunteita erittäin tehokkaasti, jolloin saatan vaikuttaa kylmemmältä kuin oikeasti olen. Siinä kohtaa, kun toinen alkaa vain mekaanisesti suorittaa ja arkielämässä alkaa tapahtua toistuvia huolimattomuudesta ja välinpitämättömyydestä johtuvia pieniä loukkauksia, minä alan voimaan pahoin. Näin on nyt käynyt, eikä luottamus ole palaamassa ihan heti, vaikka tuo nainen sanoo mitä.
Tuosta puolituntisesta sen verran, että se on laastari, jota on käytetty nyt vasta muutamana iltana. Muuten en olisi varmaan saanut minkäänlaista kunnon kontaktia vaimooni ja avioero olisi melko selkeä asia. Tarkoitus ei missään nimessä ole, että tästä tulee pysyvä juttu. Tosin…olen pohtinut, että meille kummallekin tekisi hyvää, jos voisimme viettää viimeisen puoli tuntia ennen nukkumaan menoa yhdessä sängyssä. Ei siis sillain, että täytyy puhua tai halia välttämättä, mutta toisen fyysinen läsnäolo ilman mitään sen suurempia vaatimuksia voisi olla hyväksi.
Olen myös pohtinut tuota, että kuinka terveellinen tämä suhde oikeasti on minulle? Täytyy pohtia tätä vielä vakavasti ottaen enemmän, koska en osaa sanoa tähän juuri mitään tällä hetkellä. Minulla on ihan luontaisia muutosuhkaan liittyviä pelkoja, jotka ovat ennenkin pitäneet minut parisuhteessa, vaikka se ei olisi välttämättä ollut paras idea maailmassa.
Vielä viimeiseksi: vaimoni tunneälykkyys ei ole minun osaltani mikään pelkkä arvaus. Olemme keskustelleet asiasta aikaisemminkin, ja se on yksi näitä asioita joita hänen pitäisi aktiivisesti parantaa parisuhteemme vuoksi. Jää nähtäväksi tapahtuuko tälläkään kertaa mitään. Ajatuksena on se, että henkilökohtainen kehitys ja kasvu voivat olla ihan yhtä tehokkaita, parisuhdettamme parantavia, tekijöitä kuin minun käyttämäni hätäiset laastarit ja muut asiat.- täti sininen
Siinä kohtaa, kun toinen alkaa vain mekaanisesti suorittaa ja arkielämässä alkaa tapahtua toistuvia huolimattomuudesta ja välinpitämättömyydestä johtuvia pieniä loukkauksia, minä alan voimaan pahoin...
En saa kiinni ollenkaan tästä. Miten sinä tiedät, että toinen mekaanisesti suorittaa? Eikö arki joskus ole hyvinkin mekaanista suorittamista? Jos se on toisen tapa, esim. Reagoida stressiin tai haastavaan elämäntilanteeseen, niin miksi et salli sitä? Miksi yrität hallita ja muuttaa vaimoasi?
Jotenkin kirjoituksestasi nousee minulle sellainen näkemys, että koet olevasi ylivertainen vaimoosi nähden. Sinähän olet se, joka elät tunteella mutta myös osaat analysoida itseäsi tarkasti. Et kuitenkaan salli vaimosi elää omanlaistaan elämää.
Vai pitäisikö sinun hyväksyä se, ettei vaimosi ole yhtä voimakkaasti emotionaalinen kuin sinä? Vaimosihan voisi vaatia sinulta, että sinun pitää olla vähemmän emorionaalinen ja opetella enemmän kognitiivisia, realistisia, mitattavia taitoja.
Nyt täytyy sanoa kuten Freud aikoinaan... "Joskus sikarikin on vain sikari."
Anna hyvä mies vaimosi elää suhteessaan omalla tavallaan ja hyväksy hänen erilaisuutensa ja lakkaa olemasta mielesipahoittaja, joka tuntee ylemmyyttä vaimoaan kohtaan. Tai sitten, päästä vaimosi tuosta piinasta. Sinusta välittyy hyvin itsekeskeinen kuva. - biuxette
täti sininen kirjoitti:
Siinä kohtaa, kun toinen alkaa vain mekaanisesti suorittaa ja arkielämässä alkaa tapahtua toistuvia huolimattomuudesta ja välinpitämättömyydestä johtuvia pieniä loukkauksia, minä alan voimaan pahoin...
En saa kiinni ollenkaan tästä. Miten sinä tiedät, että toinen mekaanisesti suorittaa? Eikö arki joskus ole hyvinkin mekaanista suorittamista? Jos se on toisen tapa, esim. Reagoida stressiin tai haastavaan elämäntilanteeseen, niin miksi et salli sitä? Miksi yrität hallita ja muuttaa vaimoasi?
Jotenkin kirjoituksestasi nousee minulle sellainen näkemys, että koet olevasi ylivertainen vaimoosi nähden. Sinähän olet se, joka elät tunteella mutta myös osaat analysoida itseäsi tarkasti. Et kuitenkaan salli vaimosi elää omanlaistaan elämää.
Vai pitäisikö sinun hyväksyä se, ettei vaimosi ole yhtä voimakkaasti emotionaalinen kuin sinä? Vaimosihan voisi vaatia sinulta, että sinun pitää olla vähemmän emorionaalinen ja opetella enemmän kognitiivisia, realistisia, mitattavia taitoja.
Nyt täytyy sanoa kuten Freud aikoinaan... "Joskus sikarikin on vain sikari."
Anna hyvä mies vaimosi elää suhteessaan omalla tavallaan ja hyväksy hänen erilaisuutensa ja lakkaa olemasta mielesipahoittaja, joka tuntee ylemmyyttä vaimoaan kohtaan. Tai sitten, päästä vaimosi tuosta piinasta. Sinusta välittyy hyvin itsekeskeinen kuva.Oon vähän samoilla ajatuksilla. En kyllä yhtään ihmettele, et vaimo etääntyy, jos kokoajan joutuu elää jonkun tarkkailun alla ja sua tulkitaan 24/7. Välinpitämättömyydestä johtuvia pieniä loukkauksia? Mä tulisin hulluksi, jos mun mies yrittäis laittaa motiiveja mun teoille tai tulkitsisi mua jatkuvasti. Toi on musta sairasta ja henkistä väkivaltaa.
Ihan ku ap. Olis itse joku ylemmän henkistymisen tutkinnon suorittanut oraakkeli, joka lukee vaimoaan ja sen tekoja paremmin kuin vaimo itse??
Ap. Kirjoittaa, voivansa pahoin. No, sille voi vain hän tehdä jotain. Se ei ole vaimon vastuulla. Eikä hänen huonovointisuutensakaan ole vaimon vastuulla vaan ihan itsensä. Itse hän päättää, miten tunteeseen reagoi. Aikuinen on itse vastuussa tunteistaan.
Ei pahalla ollenkaan, mut ymmärrän vaimoasi hyvin. Tukehduttavaahan toi on. täti sininen kirjoitti:
Siinä kohtaa, kun toinen alkaa vain mekaanisesti suorittaa ja arkielämässä alkaa tapahtua toistuvia huolimattomuudesta ja välinpitämättömyydestä johtuvia pieniä loukkauksia, minä alan voimaan pahoin...
En saa kiinni ollenkaan tästä. Miten sinä tiedät, että toinen mekaanisesti suorittaa? Eikö arki joskus ole hyvinkin mekaanista suorittamista? Jos se on toisen tapa, esim. Reagoida stressiin tai haastavaan elämäntilanteeseen, niin miksi et salli sitä? Miksi yrität hallita ja muuttaa vaimoasi?
Jotenkin kirjoituksestasi nousee minulle sellainen näkemys, että koet olevasi ylivertainen vaimoosi nähden. Sinähän olet se, joka elät tunteella mutta myös osaat analysoida itseäsi tarkasti. Et kuitenkaan salli vaimosi elää omanlaistaan elämää.
Vai pitäisikö sinun hyväksyä se, ettei vaimosi ole yhtä voimakkaasti emotionaalinen kuin sinä? Vaimosihan voisi vaatia sinulta, että sinun pitää olla vähemmän emorionaalinen ja opetella enemmän kognitiivisia, realistisia, mitattavia taitoja.
Nyt täytyy sanoa kuten Freud aikoinaan... "Joskus sikarikin on vain sikari."
Anna hyvä mies vaimosi elää suhteessaan omalla tavallaan ja hyväksy hänen erilaisuutensa ja lakkaa olemasta mielesipahoittaja, joka tuntee ylemmyyttä vaimoaan kohtaan. Tai sitten, päästä vaimosi tuosta piinasta. Sinusta välittyy hyvin itsekeskeinen kuva.Öh, koska olen elänyt tämän ihmisen kanssa yli 10 vuotta? Kyllä minä nyt tiedän milloin hänellä on suoritus-vaihde päällä. Eikä se olisi edes mikään valtava ongelma yksinään. Annan ihan mielelläni tukea ja aikaa silloin, kun siihen on tarvetta. Käyttäytymisen muuttuminen ja sen mukana tulleet uudet ongelma ovat sitten ihan toinen asia. Mitä taas tähän hallitsemiseen tulee, niin olen tehnyt huomioita. Olemme keskustelleet asiasta. Tämän jälkeen vaimoni on huomannut toimineensa tavalla, joka ei ole kummankaan meidän mielestä hirveän hyväksi parisuhteellemme. Tämä ei ole minun mielestäni hallitsemista nähnytkään.
Tiedän myös miten vaimoni reagoi stressiin ja minkälaisia defenssejä hän käyttää. Vinkki: ei hirveän hyviä. Sen sijaan, että hän ottaisi aikaa käydäkseen asioita läpi hän keskittyy enemmän työhön. Tämä taas johtaa tilanteeseen, jossa minun täytyy puuttua asiaan ennen kuin hän alkaa ottamaan liikaa henkistä ja fyysistä etäisyyttä kaikkiin - mukaanlukien minuun. Onko siis väärin, että toivon vaimoni elämänlaadun kasvavan parempaan suuntaan? En ole löytänyt tähän mitään muuta ratkaisua kuin henkilökohtaisen kasvun ja kehityksen ehdottaminen. Löytyykö parempi ehdotuksia?
Minulla on kyllä runsaasti noita suorittamiseen liittyviä taitoja. Ei se ole mikään ongelma. Parempi kysymys on: pitäisikö minun vain kehittää niin paksu nahka, etteivät vaimoni puolihuomiossa tekemät tölväisyt ja varpaille astumiset tunnu enää missään? Kuulostaa enemmän siltä, etten enää välittäisi vaimostani siinä kohtaa niin hirveästi. Kuulostaa aika huonolta idealta. Vaimoni oli kyllä ennen ihan yhtä voimakkaasti emotionaalinen kuin minä. Syyt ja seuraukset, jotka johtivat tämän asian muutokseen eivät kuulu teille, mutta ne ovat tiedossa.
Tuota ylimielisyyttä en jaksa alkaa jauhamaan, koska se on vain sinun päähäsi muodostunut mielikuva, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kysyn kuitenkin näin:tuntemasi ihminen tökkii sinua vahingossa hermopisteeseen aina vähän väliä, kun hän yrittää koskettaa. Olet huomattanut, että voisitko olla varovaisempi? Tämä sattuu. Ihminen lupaa olla varovaisempi, mutta tökkii sinua silti kipeästi kuukaudesta toiseen. Voisin sanoa vuodesta toiseen, mutta täällä ei saa vatvoa vanhoja. Eikö olisi vain kohtuullista, että kyseinen ihminen opettelee muutaman asian ihmisen kehon hermopisteistä, jotta tämä tökkiminen loppuu? En minä sen ihmeellisempää pyydä, mutta nyt on vain kyse tunteista.
Olen oikeastaan pohtinut tuota, että riittääkö minulle nykyään enää pelkästään se perus "oleminen"? Vastaus on todennäköisesti, että ei riitä. Vaimoni on puolestaan eri mieltä. Tässä ei ole mitään vikaa, mutta se on perustavaa laatua oleva ero meissä. Siitä saattaa tulla jossain kohtaa ongelma. Asiaa täytyy pohtia.biuxette kirjoitti:
Oon vähän samoilla ajatuksilla. En kyllä yhtään ihmettele, et vaimo etääntyy, jos kokoajan joutuu elää jonkun tarkkailun alla ja sua tulkitaan 24/7. Välinpitämättömyydestä johtuvia pieniä loukkauksia? Mä tulisin hulluksi, jos mun mies yrittäis laittaa motiiveja mun teoille tai tulkitsisi mua jatkuvasti. Toi on musta sairasta ja henkistä väkivaltaa.
Ihan ku ap. Olis itse joku ylemmän henkistymisen tutkinnon suorittanut oraakkeli, joka lukee vaimoaan ja sen tekoja paremmin kuin vaimo itse??
Ap. Kirjoittaa, voivansa pahoin. No, sille voi vain hän tehdä jotain. Se ei ole vaimon vastuulla. Eikä hänen huonovointisuutensakaan ole vaimon vastuulla vaan ihan itsensä. Itse hän päättää, miten tunteeseen reagoi. Aikuinen on itse vastuussa tunteistaan.
Ei pahalla ollenkaan, mut ymmärrän vaimoasi hyvin. Tukehduttavaahan toi on.Okei, minun on pakko vielä vastata tähän, koska kommentit "ylemmän henkitymisen tutkinnon suorittanut oraakkeli" antoi minulle päivän parhaat naurut.
Ei, en minä ole mitenkään erikoinen ihminen. En edes erityisen älykäs. Sen sijaan ajattelen paljon asioita. Puhun ajatuksistani ihmisille, jotka ovat minulle läheisiä. Tämä tarkoittaa, että olen psykoanalysoinut itseäni hyvän matkaa yli 20 vuotta, ja omaa vaimoani yli 10 vuotta. Siksi tiedän paljon enemmän asioita omasta ja vaimoni psykologiasta kuin pystytte edes kuvittelemaan.- olet oikein fiksu miehek
osrunit kirjoitti:
Öh, koska olen elänyt tämän ihmisen kanssa yli 10 vuotta? Kyllä minä nyt tiedän milloin hänellä on suoritus-vaihde päällä. Eikä se olisi edes mikään valtava ongelma yksinään. Annan ihan mielelläni tukea ja aikaa silloin, kun siihen on tarvetta. Käyttäytymisen muuttuminen ja sen mukana tulleet uudet ongelma ovat sitten ihan toinen asia. Mitä taas tähän hallitsemiseen tulee, niin olen tehnyt huomioita. Olemme keskustelleet asiasta. Tämän jälkeen vaimoni on huomannut toimineensa tavalla, joka ei ole kummankaan meidän mielestä hirveän hyväksi parisuhteellemme. Tämä ei ole minun mielestäni hallitsemista nähnytkään.
Tiedän myös miten vaimoni reagoi stressiin ja minkälaisia defenssejä hän käyttää. Vinkki: ei hirveän hyviä. Sen sijaan, että hän ottaisi aikaa käydäkseen asioita läpi hän keskittyy enemmän työhön. Tämä taas johtaa tilanteeseen, jossa minun täytyy puuttua asiaan ennen kuin hän alkaa ottamaan liikaa henkistä ja fyysistä etäisyyttä kaikkiin - mukaanlukien minuun. Onko siis väärin, että toivon vaimoni elämänlaadun kasvavan parempaan suuntaan? En ole löytänyt tähän mitään muuta ratkaisua kuin henkilökohtaisen kasvun ja kehityksen ehdottaminen. Löytyykö parempi ehdotuksia?
Minulla on kyllä runsaasti noita suorittamiseen liittyviä taitoja. Ei se ole mikään ongelma. Parempi kysymys on: pitäisikö minun vain kehittää niin paksu nahka, etteivät vaimoni puolihuomiossa tekemät tölväisyt ja varpaille astumiset tunnu enää missään? Kuulostaa enemmän siltä, etten enää välittäisi vaimostani siinä kohtaa niin hirveästi. Kuulostaa aika huonolta idealta. Vaimoni oli kyllä ennen ihan yhtä voimakkaasti emotionaalinen kuin minä. Syyt ja seuraukset, jotka johtivat tämän asian muutokseen eivät kuulu teille, mutta ne ovat tiedossa.
Tuota ylimielisyyttä en jaksa alkaa jauhamaan, koska se on vain sinun päähäsi muodostunut mielikuva, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kysyn kuitenkin näin:tuntemasi ihminen tökkii sinua vahingossa hermopisteeseen aina vähän väliä, kun hän yrittää koskettaa. Olet huomattanut, että voisitko olla varovaisempi? Tämä sattuu. Ihminen lupaa olla varovaisempi, mutta tökkii sinua silti kipeästi kuukaudesta toiseen. Voisin sanoa vuodesta toiseen, mutta täällä ei saa vatvoa vanhoja. Eikö olisi vain kohtuullista, että kyseinen ihminen opettelee muutaman asian ihmisen kehon hermopisteistä, jotta tämä tökkiminen loppuu? En minä sen ihmeellisempää pyydä, mutta nyt on vain kyse tunteista.
Olen oikeastaan pohtinut tuota, että riittääkö minulle nykyään enää pelkästään se perus "oleminen"? Vastaus on todennäköisesti, että ei riitä. Vaimoni on puolestaan eri mieltä. Tässä ei ole mitään vikaa, mutta se on perustavaa laatua oleva ero meissä. Siitä saattaa tulla jossain kohtaa ongelma. Asiaa täytyy pohtia.Vaimosi on paska eikä osaa muuta tai ei halua
- uup99
osrunit kirjoitti:
Öh, koska olen elänyt tämän ihmisen kanssa yli 10 vuotta? Kyllä minä nyt tiedän milloin hänellä on suoritus-vaihde päällä. Eikä se olisi edes mikään valtava ongelma yksinään. Annan ihan mielelläni tukea ja aikaa silloin, kun siihen on tarvetta. Käyttäytymisen muuttuminen ja sen mukana tulleet uudet ongelma ovat sitten ihan toinen asia. Mitä taas tähän hallitsemiseen tulee, niin olen tehnyt huomioita. Olemme keskustelleet asiasta. Tämän jälkeen vaimoni on huomannut toimineensa tavalla, joka ei ole kummankaan meidän mielestä hirveän hyväksi parisuhteellemme. Tämä ei ole minun mielestäni hallitsemista nähnytkään.
Tiedän myös miten vaimoni reagoi stressiin ja minkälaisia defenssejä hän käyttää. Vinkki: ei hirveän hyviä. Sen sijaan, että hän ottaisi aikaa käydäkseen asioita läpi hän keskittyy enemmän työhön. Tämä taas johtaa tilanteeseen, jossa minun täytyy puuttua asiaan ennen kuin hän alkaa ottamaan liikaa henkistä ja fyysistä etäisyyttä kaikkiin - mukaanlukien minuun. Onko siis väärin, että toivon vaimoni elämänlaadun kasvavan parempaan suuntaan? En ole löytänyt tähän mitään muuta ratkaisua kuin henkilökohtaisen kasvun ja kehityksen ehdottaminen. Löytyykö parempi ehdotuksia?
Minulla on kyllä runsaasti noita suorittamiseen liittyviä taitoja. Ei se ole mikään ongelma. Parempi kysymys on: pitäisikö minun vain kehittää niin paksu nahka, etteivät vaimoni puolihuomiossa tekemät tölväisyt ja varpaille astumiset tunnu enää missään? Kuulostaa enemmän siltä, etten enää välittäisi vaimostani siinä kohtaa niin hirveästi. Kuulostaa aika huonolta idealta. Vaimoni oli kyllä ennen ihan yhtä voimakkaasti emotionaalinen kuin minä. Syyt ja seuraukset, jotka johtivat tämän asian muutokseen eivät kuulu teille, mutta ne ovat tiedossa.
Tuota ylimielisyyttä en jaksa alkaa jauhamaan, koska se on vain sinun päähäsi muodostunut mielikuva, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kysyn kuitenkin näin:tuntemasi ihminen tökkii sinua vahingossa hermopisteeseen aina vähän väliä, kun hän yrittää koskettaa. Olet huomattanut, että voisitko olla varovaisempi? Tämä sattuu. Ihminen lupaa olla varovaisempi, mutta tökkii sinua silti kipeästi kuukaudesta toiseen. Voisin sanoa vuodesta toiseen, mutta täällä ei saa vatvoa vanhoja. Eikö olisi vain kohtuullista, että kyseinen ihminen opettelee muutaman asian ihmisen kehon hermopisteistä, jotta tämä tökkiminen loppuu? En minä sen ihmeellisempää pyydä, mutta nyt on vain kyse tunteista.
Olen oikeastaan pohtinut tuota, että riittääkö minulle nykyään enää pelkästään se perus "oleminen"? Vastaus on todennäköisesti, että ei riitä. Vaimoni on puolestaan eri mieltä. Tässä ei ole mitään vikaa, mutta se on perustavaa laatua oleva ero meissä. Siitä saattaa tulla jossain kohtaa ongelma. Asiaa täytyy pohtia.Minua ahdistaa jo pelkästään tekstiesi lukeminen. Ja minä olen meidän parisuhteessa se, kumpi enemmän elää tunteella ja analysoi milloin mitäkin seikkaa! Sinun tapasi suhtautua parisuhteeseen on kuitenkin poikkeuksellisen ahdistava. Ymmärrän hyvin piilevän agressiivisuuden vaimosi käytöksessä. Ehkä hän kokee, että se on ainoa keino työntää sinua kauemmas, saada omaa tilaa hengittää ja elää omalla tavalla, ja samalla kenties pelastaa liitto. Mutta jos sinä ajat vain nurkkaan, niin ohihan tuo teidän juttunne on. Sitä en osaa sanoa, vaikka se olisikin hieno juttu molemmille...
p.s. Parisuhdetta ei ongelmies keskellä ruveta laastaroimaan analysoimalla ja tuijottamalla silmiin puolta tuntia. Kumppania ei stressin keskellä pidä painostaa vaatimuksilla "hekisestä kasvusta", vaan annetaan tilaa. Jos parisuhde tarvitsee laatua, niin sitä laatua lähdetään hakemaan yhteisellä tekemisellä: leffereissu, illan vietto ystävien kanssa, kokkikurssi yhdessä...
Kirjoittaessani tuota edellistä viestiä minulle tuli mieleen, ettei tämä ole mitenkään erityisen hedelmällistä. Minä vähät välitän siitä mitä te ajattelette minusta, mutta käsiteltävät asiat ovat liian monimutkaisia. En pysty vastaamaan esittämiinne olettamuksiin ilman, että kirjoitan ensin kymmenen asiaa omasta ja vaimoni psykologiasta. Teidän pitäisi oikeasti tuntea minut ihmisenä ennen kuin näin vaikeista asioista voisi puhua. Minua taas ei kiinnosta kirjoittaa 100-200 sivua pitkää analyysia omasta persoonallisuudestani, jotta voisimme edes alkaa puhumaan ylläkuvatuista asioista. Pystyisin kyllä tekemään sen, mutta ei vaan jaksa kiinnostaa.
Tämä oli mielenkiintoinen testi, joka epäonnistui. Näin tapahtuu aina välistä. Näin ollen kiitän kaikkia tähän keskusteluun osallistuneita, ja siirryn ruotimaan tätä asiaa eteenpäin oman päiväkirjani yksityisyyteen.
EDIT: poistin edellisen viestin, koska siinä oli liikaa kirjoitusvirheitä.- njaas
Minusta vaikuttaa kirjoittamasi perusteella siltä, että olet todella vihainen vaimollesi, mutta et vain tuo esille sitä, vaan kiertelet asiaa erilaisin hienoin selitysmallein, jotka kaikki pyrkivät määrittämään vaimoa sen sijaan, että keskittyisit itseesi. Vaimosi kasvun ohjaaminen ei ole sinun tehtäväsi, vaan ainoastaan oma kasvusi on asia, johon voit vaikuttaa.
Esimerkiksi loukkaaminen. Sinun tehtäväsi on kertoa, että vaimosi käytös loukkaa, olet vihainen ja haluat, että se loppuu. Vaimosi reagoi siihen sitten omalla tavallaan. Sinun ei ttarvitse selitellä mitään hänen puolestaan eikä analysoida hänen käytöstään, vaan ainoastaan omaasi. Sitä on vastuun ottaminen omista tunteista.
Aiemmat kirjoittajat kiinnittivät siihen huomiota, että toisen määrittely on mitä suurinta vallankäyttöä. Itsekin tunnuit loukkaantuvan, kun sinun kirjoituksiasi tulkittiin itsekeskeisiksi. Syystä tai toisesta olet suhteessanne ottanut tuollaisen tietäjän roolin, mihin vaimosi varmasti reagoi. Totta kai toisesta oppii asioita, kun yhdessä eletään, mutta näkemykset voivat olla aika värittyneitä, koska omat tunteet ohjailevat havainnointia. Juuri siksi omaa parisuhdetta eikä toisen käytöstä ei voi itse terapoida.
Onko niin, että pelkäät myös vaimosi suunnittelevan eroa, kun kerran olet hänen etääntymisestään huolissaan?Ei pitäisi vastata, mutta olkoon menneeksi.
"Minusta vaikuttaa kirjoittamasi perusteella siltä, että olet todella vihainen vaimollesi, mutta et vain tuo esille sitä, vaan kiertelet asiaa erilaisin hienoin selitysmallein."
En kiertele asiaa millään muotoa. Olen sanonut ihan suoraan päin naamaa, että olen vihainen sinulle koska X, Y ja Z vielä päälle.
"Sinun tehtäväsi on kertoa, että vaimosi käytös loukkaa, olet vihainen ja haluat, että se loppuu. Vaimosi reagoi siihen sitten omalla tavallaan. Sinun ei ttarvitse selitellä mitään hänen puolestaan eikä analysoida hänen käytöstään, vaan ainoastaan omaasi. Sitä on vastuun ottaminen omista tunteista."
Tämä on sinun mielipiteesi. Minä olen asiasta toista mieltä.
"Aiemmat kirjoittajat kiinnittivät siihen huomiota, että toisen määrittely on mitä suurinta vallankäyttöä. Itsekin tunnuit loukkaantuvan, kun sinun kirjoituksiasi tulkittiin itsekeskeisiksi. Syystä tai toisesta olet suhteessanne ottanut tuollaisen tietäjän roolin, mihin vaimosi varmasti reagoi."
Olen ottanut aktiivisen keskustelijan roolin. En väitä tietäväni asioita, vaan kyselen ja tunnustelen. Etsin ja esitän ratkaisumalleja ongelmiin. Asioista puhutaan, kunnes meillä on yhteinen ymmärrys.
"Aiemmat kirjoittajat kiinnittivät siihen huomiota, että toisen määrittely on mitä suurinta vallankäyttöä. Itsekin tunnuit loukkaantuvan, kun sinun kirjoituksiasi tulkittiin itsekeskeisiksi."
Ette tietenkään usko minua, mutta en loukkaantunut. Enemmän minulle tuli sellainen väsynyt ja turhautunut olo, että minun pitäisi selittää tämäkin asia ennen kuin keskustelussa päästään eteenpäin. Kommenttini kuvastaa sitä, etten jaksa alkaa jauhamaan asiasta, koska en usko siitä syntyvän mitään hyödyllistä keskustelua.
Minun mielestäni toisen ihmisen analysoiminen ei ole vallankäyttöä, mutta tästä saa tietenkin olla eri mieltä.
"Onko niin, että pelkäät myös vaimosi suunnittelevan eroa, kun kerran olet hänen etääntymisestään huolissaan?"
Ei kyse ole tästä. Vaimoni etääntymiseen kuuluu joukko todella epäterveellisiä lieveoireita, joita olen päässyt ihan henkilökohtaisesti kokemaan vuosien saatossa. Näin ollen olemme tehneet sellaisen sopimuksen, että jos huomaan vaimoni ottavan etäisyyttä minun tulee avata aiheesta keskustelua. Mielellään heti eikä ensiviikolla, vaikka vaimoni olisi kuinka kiireinen.- njaas
osrunit kirjoitti:
Ei pitäisi vastata, mutta olkoon menneeksi.
"Minusta vaikuttaa kirjoittamasi perusteella siltä, että olet todella vihainen vaimollesi, mutta et vain tuo esille sitä, vaan kiertelet asiaa erilaisin hienoin selitysmallein."
En kiertele asiaa millään muotoa. Olen sanonut ihan suoraan päin naamaa, että olen vihainen sinulle koska X, Y ja Z vielä päälle.
"Sinun tehtäväsi on kertoa, että vaimosi käytös loukkaa, olet vihainen ja haluat, että se loppuu. Vaimosi reagoi siihen sitten omalla tavallaan. Sinun ei ttarvitse selitellä mitään hänen puolestaan eikä analysoida hänen käytöstään, vaan ainoastaan omaasi. Sitä on vastuun ottaminen omista tunteista."
Tämä on sinun mielipiteesi. Minä olen asiasta toista mieltä.
"Aiemmat kirjoittajat kiinnittivät siihen huomiota, että toisen määrittely on mitä suurinta vallankäyttöä. Itsekin tunnuit loukkaantuvan, kun sinun kirjoituksiasi tulkittiin itsekeskeisiksi. Syystä tai toisesta olet suhteessanne ottanut tuollaisen tietäjän roolin, mihin vaimosi varmasti reagoi."
Olen ottanut aktiivisen keskustelijan roolin. En väitä tietäväni asioita, vaan kyselen ja tunnustelen. Etsin ja esitän ratkaisumalleja ongelmiin. Asioista puhutaan, kunnes meillä on yhteinen ymmärrys.
"Aiemmat kirjoittajat kiinnittivät siihen huomiota, että toisen määrittely on mitä suurinta vallankäyttöä. Itsekin tunnuit loukkaantuvan, kun sinun kirjoituksiasi tulkittiin itsekeskeisiksi."
Ette tietenkään usko minua, mutta en loukkaantunut. Enemmän minulle tuli sellainen väsynyt ja turhautunut olo, että minun pitäisi selittää tämäkin asia ennen kuin keskustelussa päästään eteenpäin. Kommenttini kuvastaa sitä, etten jaksa alkaa jauhamaan asiasta, koska en usko siitä syntyvän mitään hyödyllistä keskustelua.
Minun mielestäni toisen ihmisen analysoiminen ei ole vallankäyttöä, mutta tästä saa tietenkin olla eri mieltä.
"Onko niin, että pelkäät myös vaimosi suunnittelevan eroa, kun kerran olet hänen etääntymisestään huolissaan?"
Ei kyse ole tästä. Vaimoni etääntymiseen kuuluu joukko todella epäterveellisiä lieveoireita, joita olen päässyt ihan henkilökohtaisesti kokemaan vuosien saatossa. Näin ollen olemme tehneet sellaisen sopimuksen, että jos huomaan vaimoni ottavan etäisyyttä minun tulee avata aiheesta keskustelua. Mielellään heti eikä ensiviikolla, vaikka vaimoni olisi kuinka kiireinen.Kukapa meistä tietäisi totuutta mistään asiasta, on vain erilaisia näkökulmia. Itse olen ollut terapiassa ja siellä korostettiin nimenomaan sitä asiaa, ettei toisen näkökulmaa pitäisi analysoida hänen puolestaan. Siihen monet naiset syyllistyvät (minäkin ennen) ja minusta tuntuu, että se voisi olla sinun ongelmasi. Eli osa ongelmaa olisi tapa, jolla koetat tilannetta ratkaista.
Toisen ymmärtäminen edellyttää hänen kuuntelemistaan, se ei ole tulkitsemista, vaan aivan eri asia. Asiat vääristyvät todella helposti, jos kuvittelee, että pystyy määrittelemään toista paremmin kuin tämä itse. Jopa toinenkin osapuoli, siis puoliso voi mennä mukaan siihen ja hukata näin mahdollisuutensa käsittää, mistä hänen osaltaan oikeasti on kysymys. Ihminen kun ei lainkaan välttämättä ymmärrä omaa käytösmalliaan.
Hyvä asia, että olet sanonut olevasi vihainen suoraan. Kenties olet aika solmussa ajatuksinesi. Ulkopuolinen näkökulma (terapia) varmaan olisi paikallaan. Et ole parisuhteeseen tyytyväinen, entäs jos heittäisit pallon välillä vaimollesi ja panisit hänet itsensä pohtimaan syitä ja seurauksia. Ymmärsin kirjoituksistasi, että olet tähän asti itse ollut aktiivisempi näissä. Se on raskasta ja turhauttavaa, mikä näkyy kirjoituksistasi.
Täällä palstoillahan emme tiedä koksaan kuin pienen ripauksen kirjoittajasta ja se on mielikuva vain. Olisi mahdotonta selittääkään kaikkea. - The simplest man
osrunit kirjoitti:
Ei pitäisi vastata, mutta olkoon menneeksi.
"Minusta vaikuttaa kirjoittamasi perusteella siltä, että olet todella vihainen vaimollesi, mutta et vain tuo esille sitä, vaan kiertelet asiaa erilaisin hienoin selitysmallein."
En kiertele asiaa millään muotoa. Olen sanonut ihan suoraan päin naamaa, että olen vihainen sinulle koska X, Y ja Z vielä päälle.
"Sinun tehtäväsi on kertoa, että vaimosi käytös loukkaa, olet vihainen ja haluat, että se loppuu. Vaimosi reagoi siihen sitten omalla tavallaan. Sinun ei ttarvitse selitellä mitään hänen puolestaan eikä analysoida hänen käytöstään, vaan ainoastaan omaasi. Sitä on vastuun ottaminen omista tunteista."
Tämä on sinun mielipiteesi. Minä olen asiasta toista mieltä.
"Aiemmat kirjoittajat kiinnittivät siihen huomiota, että toisen määrittely on mitä suurinta vallankäyttöä. Itsekin tunnuit loukkaantuvan, kun sinun kirjoituksiasi tulkittiin itsekeskeisiksi. Syystä tai toisesta olet suhteessanne ottanut tuollaisen tietäjän roolin, mihin vaimosi varmasti reagoi."
Olen ottanut aktiivisen keskustelijan roolin. En väitä tietäväni asioita, vaan kyselen ja tunnustelen. Etsin ja esitän ratkaisumalleja ongelmiin. Asioista puhutaan, kunnes meillä on yhteinen ymmärrys.
"Aiemmat kirjoittajat kiinnittivät siihen huomiota, että toisen määrittely on mitä suurinta vallankäyttöä. Itsekin tunnuit loukkaantuvan, kun sinun kirjoituksiasi tulkittiin itsekeskeisiksi."
Ette tietenkään usko minua, mutta en loukkaantunut. Enemmän minulle tuli sellainen väsynyt ja turhautunut olo, että minun pitäisi selittää tämäkin asia ennen kuin keskustelussa päästään eteenpäin. Kommenttini kuvastaa sitä, etten jaksa alkaa jauhamaan asiasta, koska en usko siitä syntyvän mitään hyödyllistä keskustelua.
Minun mielestäni toisen ihmisen analysoiminen ei ole vallankäyttöä, mutta tästä saa tietenkin olla eri mieltä.
"Onko niin, että pelkäät myös vaimosi suunnittelevan eroa, kun kerran olet hänen etääntymisestään huolissaan?"
Ei kyse ole tästä. Vaimoni etääntymiseen kuuluu joukko todella epäterveellisiä lieveoireita, joita olen päässyt ihan henkilökohtaisesti kokemaan vuosien saatossa. Näin ollen olemme tehneet sellaisen sopimuksen, että jos huomaan vaimoni ottavan etäisyyttä minun tulee avata aiheesta keskustelua. Mielellään heti eikä ensiviikolla, vaikka vaimoni olisi kuinka kiireinen.Kerron paljon lyhyemmin ja selkeemmin kuin aloittaja. Aloittaja ylianalysoi jargonia ja hänen vaimonsa on vi-tun kyllästynyt siihen. End of story.
Mene aloittaja terapiaan. 20 vuotta ylianalysointia vaikuttaa jo hieman pakko-oireiselta. - kpt black
osrunit kirjoitti:
Ei pitäisi vastata, mutta olkoon menneeksi.
"Minusta vaikuttaa kirjoittamasi perusteella siltä, että olet todella vihainen vaimollesi, mutta et vain tuo esille sitä, vaan kiertelet asiaa erilaisin hienoin selitysmallein."
En kiertele asiaa millään muotoa. Olen sanonut ihan suoraan päin naamaa, että olen vihainen sinulle koska X, Y ja Z vielä päälle.
"Sinun tehtäväsi on kertoa, että vaimosi käytös loukkaa, olet vihainen ja haluat, että se loppuu. Vaimosi reagoi siihen sitten omalla tavallaan. Sinun ei ttarvitse selitellä mitään hänen puolestaan eikä analysoida hänen käytöstään, vaan ainoastaan omaasi. Sitä on vastuun ottaminen omista tunteista."
Tämä on sinun mielipiteesi. Minä olen asiasta toista mieltä.
"Aiemmat kirjoittajat kiinnittivät siihen huomiota, että toisen määrittely on mitä suurinta vallankäyttöä. Itsekin tunnuit loukkaantuvan, kun sinun kirjoituksiasi tulkittiin itsekeskeisiksi. Syystä tai toisesta olet suhteessanne ottanut tuollaisen tietäjän roolin, mihin vaimosi varmasti reagoi."
Olen ottanut aktiivisen keskustelijan roolin. En väitä tietäväni asioita, vaan kyselen ja tunnustelen. Etsin ja esitän ratkaisumalleja ongelmiin. Asioista puhutaan, kunnes meillä on yhteinen ymmärrys.
"Aiemmat kirjoittajat kiinnittivät siihen huomiota, että toisen määrittely on mitä suurinta vallankäyttöä. Itsekin tunnuit loukkaantuvan, kun sinun kirjoituksiasi tulkittiin itsekeskeisiksi."
Ette tietenkään usko minua, mutta en loukkaantunut. Enemmän minulle tuli sellainen väsynyt ja turhautunut olo, että minun pitäisi selittää tämäkin asia ennen kuin keskustelussa päästään eteenpäin. Kommenttini kuvastaa sitä, etten jaksa alkaa jauhamaan asiasta, koska en usko siitä syntyvän mitään hyödyllistä keskustelua.
Minun mielestäni toisen ihmisen analysoiminen ei ole vallankäyttöä, mutta tästä saa tietenkin olla eri mieltä.
"Onko niin, että pelkäät myös vaimosi suunnittelevan eroa, kun kerran olet hänen etääntymisestään huolissaan?"
Ei kyse ole tästä. Vaimoni etääntymiseen kuuluu joukko todella epäterveellisiä lieveoireita, joita olen päässyt ihan henkilökohtaisesti kokemaan vuosien saatossa. Näin ollen olemme tehneet sellaisen sopimuksen, että jos huomaan vaimoni ottavan etäisyyttä minun tulee avata aiheesta keskustelua. Mielellään heti eikä ensiviikolla, vaikka vaimoni olisi kuinka kiireinen.Elät nyt kuitenkin tätä asiaa aika voimakkaasti pääsi sisällä. Vaikutat jotenkin masentuneen ahdistuneelta ja yrität saada vaimoasi kiinni ties mistä.
Olisiko ehkä miehekkäämpi veto ottaa sellainen positiivinen ja rento i don't give a fuck -asenne ja keksiä mikä piristäisi elämäänne/elämääsi, kuin jatkaa tuossa liemessäsi hautumista?
Jos vaimo piikittelee niin piikittele takaisin, mutta pidä pilke silmäkulmassa. - huonolta kuulostaa
kpt black kirjoitti:
Elät nyt kuitenkin tätä asiaa aika voimakkaasti pääsi sisällä. Vaikutat jotenkin masentuneen ahdistuneelta ja yrität saada vaimoasi kiinni ties mistä.
Olisiko ehkä miehekkäämpi veto ottaa sellainen positiivinen ja rento i don't give a fuck -asenne ja keksiä mikä piristäisi elämäänne/elämääsi, kuin jatkaa tuossa liemessäsi hautumista?
Jos vaimo piikittelee niin piikittele takaisin, mutta pidä pilke silmäkulmassa.Vaimo piikittelee koska se on sinut keino pitää tunneälykäs mies etäällä.Vaimolla ei hyvät mutta voimakkaat defenssit miehellä huterat siksi naisen piikit loukkaa.Kyllä vaimo tietää sen.Vaimo ehkä ajaa tilannetta siihen ettei tarvitse enää kuin pakata kamat ja sanoa viimeiset loukkaukset.Ei muuten pärjää nerolle.Tämä on mun analyysi näin vierestä.Sirpaleita saat pian ap itsestäsi.Sano vaimolle että tämä ei toimi ja se on sun syy mennäänkö terapiaan vai erotaanko.Puhu erosta rohkeasti.
kpt black kirjoitti:
Elät nyt kuitenkin tätä asiaa aika voimakkaasti pääsi sisällä. Vaikutat jotenkin masentuneen ahdistuneelta ja yrität saada vaimoasi kiinni ties mistä.
Olisiko ehkä miehekkäämpi veto ottaa sellainen positiivinen ja rento i don't give a fuck -asenne ja keksiä mikä piristäisi elämäänne/elämääsi, kuin jatkaa tuossa liemessäsi hautumista?
Jos vaimo piikittelee niin piikittele takaisin, mutta pidä pilke silmäkulmassa.Minä en halua elää tuolla tavalla, vaikka siihen varmaan pystyisinkin. Joko tunnen asioita, tai sitten en. Jälkimmäisessä tapauksessa vaimo lähtee vaihtoon.
The simplest man kirjoitti:
Kerron paljon lyhyemmin ja selkeemmin kuin aloittaja. Aloittaja ylianalysoi jargonia ja hänen vaimonsa on vi-tun kyllästynyt siihen. End of story.
Mene aloittaja terapiaan. 20 vuotta ylianalysointia vaikuttaa jo hieman pakko-oireiselta.Ihminen, joka ajattelee eri tavalla kuin sinä. Kauheaa! Paras hakea heinähanko ja soihtuja...
- uyktfhgdfdcsxv
osrunit kirjoitti:
Ihminen, joka ajattelee eri tavalla kuin sinä. Kauheaa! Paras hakea heinähanko ja soihtuja...
Niinpä... The simplest man on sinulle ihminen, joka ajattelee eri tavalla kuin sinä...
Tämä on palsta, jossa sana on vapaa - joten miksi edes avaudut tänne, josset ole valmis lukemaan palautetta, joka ei vastaa omia käsityksiäsi asioista?
Heitänpä minäkin oman heinähankoni ja soihtuni kehiin ja totean, että Luojan kiitos, että mieheni on sellainen kuin on: hyvin mutkaton ja sanoo asiat niin kuin ne ovat ja hänelle voi sanoa asiat niin kuin ne ovat. Jos minut paiskattaisiin elämään kaltaisesi aina ja kaikkea analysoivan ja vatuloivan miehen kanssa, minustakin tulisi sata varmasti huomattavasti lyhyemmässä ajassa kuin kymmenessä vuodessa kylmä ja vaikeasti lähestyttävä! Höpötät suurinpiirtein tietäväsi, mitä vaimosi ajattelee milloinkin ja osaavasi tulkita tätä ja plaa plaa... Herää nyt, hyvä mies! Sinä et voi tietää naisesi aivoituksia ja tulkinnat ovat aina tulkintoja, sinun mutu-tuntumasi jostain vivahteesta ym.
Se ei oikein avaudu, mitä sellaista vaimosi on tehnyt, että olet noin totaalisen poissa tolaltasi?
- ota se ero/aikalisä
Pelkäät tai teet oikeita johtopäätöksiä.Miksi näit tunteettoman naisen?
Kuten kommentoin tuossa yllä vaimoni tunne-elämässä on tapahtunut muutoksia vuosien varrella. Tapahtui asioita, joista ei voi syyttää ketään. Minun on hyvin vaikea jättää vaimoani tällaisen syyn vuoksi.
- näkemyksiä
osrunit kirjoitti:
Kuten kommentoin tuossa yllä vaimoni tunne-elämässä on tapahtunut muutoksia vuosien varrella. Tapahtui asioita, joista ei voi syyttää ketään. Minun on hyvin vaikea jättää vaimoani tällaisen syyn vuoksi.
Vaimosi odottaa jo sopivaa hetkeä lähteäkseen suhteesta.. etääntyy päivä päivältä.. ja lopulta on poissa kokonaan.
Olet niin rasittavan itsekeskeinen ja huomionhakuinen päällepäsmäri, ihme tosiaan ettei vaimosi ole jo lähtenyt kälppimään tai hullujen huoneella! Tietenkin vaimosi tunne-elämässä on tapahtunut sinun kanssasi muutoksia, kuka tuota sanasekoilua selväjärkisenä kestääkään!
- kpt_black
Ehkä se kannattaisi jättää tilaa vaimonkin tunne-elämälle. Eihän hänelle jää tilaa käydä asioita läpi kun huohotat niskaan tunnesensorit esillä valppaana että milloin hän joko kohottaa elämääsi tai tekee siitä sinulle "henkilökohtaisen helvetin".
Yleensä se on nainen, joka on se tunteellinen ja kärkkyvä osapuoli, ja mies kärsimässä siitä, ettei saa riittävästi tilaa ja rauhaa omille ajatuksille.
Teillä tämä on toisinpäin. Et oikein jätä tilaa itsellesi, etkä anna sitä hänelle. Syytät häntä tunteiden puuttumisesta tai kylmyydestä. Etkö muka voi elää ilman, että saat jonkin annoksen kun vaimosi näyttää sinulle tunteita tai jotain vastaavaa? Siinä on riippuvaisuutta mukana.
Teille voisi tehdä hyvääkin olla erossa. - abcertyui
En ihan saanut kiinni, mitä vaimosi on tehnyt? Loukannut sanoillaan? Minusta tuntuu että ap, sinullakin on defenssit päällä. Reagoit vihalla ja kärkkäästi saamiisi vastauksiin. Me taas emme näe, kun sen, miten analysoit vaimosi tunteita ja eleitä. Voi toki olla, että olet oikeassa. Mutta meistä kukaan ei oikein tiedä, mikä se varsinainen ongelma nyt on? Loukkaako vaimosi sanoilla jatkuvasti, huutaako tai tekeekö tahallaan pilkkaa ilmeillään, onko jotain, mitä et meille kerro?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi suomalaisia vainajia säilytetään kylmäkonteissa ulkona? Näin kuolleita kohdellaan Suomessa
Suomesta ei löydy enää tilaa kuolleille. Tänä päivänä vainajia säilytetään ympäri maata ulkona kylmäkonteissa. Kontit2532395Olen ärtynyt koska
minulla on tunteita sinua kohtaan. Tunteita joita en voi ilmaista. Kaipaan kaikkea sinussa. Siksi olen välillä hankala.721804Suomalaiset marjat loppuvat
Suomalaiset marjat mätänevät metsään, koska ulkomaalaiset, lähinnä thaimaalaiset poimijat ovat huolehtineet suomalaisten1721521Hallitus korottaa yleisen arvonlisäveron 25,5 prosenttiin
Yleisen arvonlisäveron kiristäminen 1,5 prosenttiyksiköllä on hallituksen järein toimi kehysriihessä. Se voi tuoda valti3321506- 411055
Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.84939Oho! Niko Saarinen saa melko persoonattomaan kotiinsa luksus faceliftin - Katso ennen-jälkeen kuvat!
Niko Saarinen ja aika näyttävä face lift! Palkitun radiojuontajan koti sai aivan uutta lämpöä ja hehkua tv-ohjelmassa.5795SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka176780Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille204727Ettet vaan pety niin
Varoitan etukäteen kaiken kokemamme jälkeen että en tule laittamaan viestiä enää (ensin) enkä lähestymään (ensin) enää.50720