Tositarinoita koulukiusaamisesta.

LOPPUMAAN.

Väkivalta ei ratkaise ongelmia se poistaa ne

juu-u. tuommoset hullut pojat pitäs vissiin viiä saunan taakse ja niskat poikki.

vaikka tuo englanti ei ookkaa siun vahvimpia puolia ni laitan nyt kuitenki yhen piisin lyriikat tähän (jotka sopivat aiheeseen).

elikkä Millencolinin
"BALLAD"

"The last selection in the ballgame.
Does never get a pass.
"Not appreciated's" just his first name.
He's the scapegoat of the class.
There are no friends to cheer him up and
no girls, no sweet romance.
It's impossible to expand,
when you never get a second chance.

Do you know, who's that guy, who's all alone?
Do you care enough to see? He's in pain and misery.

He's not going to the school-prom.
He said he had the flu.
Trumped-up excuses he told his mom.
-I'm safer here with you.
She told her son. -Someday, they'll all be
sorry for mistreating you.
Don't be afraid my son and trust me.
-You'll be someone they will look up to.

Do you know, who's that guy, who's all alone?
Do you care enough to see?
He's in pain and misery... Do you care enough to see?

Do you know, who's that guy, who's all alone?
Do you care enough to see? He's in pain and misery."

sitä jätkää pitäis vetää turpaa

oon nyt kuudennella ja olen 175cm ja 70kg olen roteva mutta en ylipainoinen poika.minua on haukuttu läskiksi ja pullaporsaaksi(vaikka en edes tykkää pullasta)XD.olen luokkani isoin ja olen selvittänyt asian omalla taavallani, meidän luokalta kaksi poikaa on kiusannut minua.toinen on luokan pienin eikä sitä viittii lyödä ja toista vedin kunnolla turpaan,ei oo kiusannut enään eikä tullu ku tunti jälkkää eli vähällä pääsin vaikka multa sormi murtukin siinä ja pienempi poika näki mitä hänen kaverilleen kävi niin ei oo tullut enään haukkumaan.hehhe

Justiinsa! Meghan keksi nyt omasta mielestään ainakin hyvän tarinan:


"Syksy sitten alkoi pikkuhiljaa taipua talveksi. Koulun hiljaisella alapihalla minut yllätettiin, yritettiin keskellä kirkasta koulupäivää raiskata. Asialla oli juuri tämä poika mukavine kätyreinensä. Pääsin kuitenkin tästä tapauksesta karkuun, jonka jälkeen varoin kyllä poikaa huomattavasti enemmän. Hän alkoi myöskin puristella rinnoista, takapuolesta, sekä yritti pitkin koulupäivää riisua minua. Tämä poika vei minut useinkin keskellä koulupäivää poikien vessaan, jossa yritin päästä aina karkuun, mutta turhaan. Poika nosteli paitaani ja ahdisteli minkä kerkesi."

Niin ja vielä tämä:

"Asia meni lopulta poliisin käsittelyyn, eikä poika saanut mitään rangaistusta, vaikka oli pahimpien tekojensa aikana yli 15. On kuulemma noiden tapauksien jälkeen ryöstellyt kultasepänliikkeitä, junavaunuja ja muuta mukavaa. Samassa koulussa jossa minä olin myöskin, on kyllä aiheuttanut tuhoa muillekin oppilaille usean terveyskeskusreissun ajan."

Jep jep. Kyllä se Meghan hyvän tarinan keksikin. Miksi sinun pitää valehdella?

Ja toiseksi kuka nyt noin kaunista tyttöä kiusaisi ;) ;)? Vai onkohan tuo edes kyseinen henkilön omakuva? Esim.Ircissäkin ainakin 40% kuvista on jonkun toisen kuin sen henkilön jota tarkoitetaan.

Joten Meghanit ja muut voivat lopettaa tarinoiden kertomisen vaikka sitä omaa elämää ei olisikaan.

siis semmonen hintti löi sua,tyttöä?!?!?
semmonenhan pitää hakata ihan tohjoksi pesäpallo mailalla vaikka

Todella ikävää lukea tuota, olen todella järkyttynyt, ensiksi ajattelin, että ei tuo voi olla totta, mutta yhtä hyvin voin uskoa kuin olla uskomattakin sinua.

Kenenkään pahoittelut eivät varmasti koskaan riitä korvaamaan tuota kärsimystäsi, eivätkä varsinkaan jotka kehtaavat alkaa tuollaisesta ikävästä asiasta vielä vitsiä vääntämään tai muuten kyseenalaistamaan, minä uskon, että tuo on totta vaikka se liian raalta kuulostaakin. Olet jo mennyt Meghan elämässä eteenpäin, saanut ihanan poikakaverin josta olet kertonut ja tämä asia on takanpäin, mutta on se varmasti kuitenkin ikävä muisto joka jää mieleen. Kuten olet myös kertonut, että asiasi elämässäsi ovat nyt järjestyksessä, toivonkin että et koskaan joudu enään vastaavaa kärsimään, nauti elämästäsi, muista elää joka päivää "täysillä" ja ole onnellinen poikaystävästäsi kanssa sillä tämän kaiken onnen sinä varmasti olet ansainnut kaiken tuon kertomasi tapahtuman jälkeen.

p.s en vieläkään voi tajuta miten joku (ääliö) voi toimia noin viatonta tyttöä kohtaan, en käsitä, melkein kyyneleet valuivat tuota luettaessa.

Kaikkea hyvää Meghan! ja kiitos siitä mitä kaikkea olet täällä palstalle kirjoittajien hyväksi tehnyt.

Ikävää että sulle on käyny näin.
Ja uskon et itsetunto oli matalana.
Itsellänikin oli vaikka mua ei kiusattu fyysisesti.

Mua kiusattiin koko mun peruskoulun ajan.
1-5 luokkaan meidän luokalla oli kehitysvammanen oppilas joka oli meitä 2 vuotta vanhempi ja ehkä vähä voimakkaampiki.
Koulukiusaamis tapauksia 1:
Kun meni juomaan vesi automaatista tämä poika saattoi tulla takaa ja pukata päätä että ikenet osuu rautaseen automaattiin. tai takkia meni laittaan naulakkoon hän pukkas päähän et pää osu naulakkoon.
Sillä oli tukiopettaja mutta se oli niin lepsu että se ei saanu sitä rauhottuun.

Kerranki juoksin sitä karkuun koulussa ja se tukiopettaja sano vain et pysy paikallaan niin se ei vihti enää jahdata.Se teki mulle niin kauan jotaki että rupesin itkemään.

Onneksi tämä poika pääsi pois koulusta kun tuli tarpeeksi vanhaksi tai jotain.
6-9 lestaatiolaiset kiusas henkisesti. Huuteli nimellä,kamppaili,haukku yms. ja kerran potkas peppuun yläasteella ja se kävi kipeetä.

Mä olin sen verran rohkea että uskalsoin kertoa äitille ja rehtorille,mutaa ei ne saanu sitä kokonaan lopetettua.
Mä olisin saanu sen lestadiolaispojan jäämään luokalle koska se oli tehny vastoin sääntöjä mm. rikkonu ikkunan,luntannu kokeessa ja muuta mutta en voinu koska jos olisin niin tehnyt se olisi mut hakannu.Sen puolella oli myös muita poikia muistaakseni 4 ja mulla ei ollu semmosia kavereita jotka ois mua puolustanu. koska ne tiesi että jos ne ois mua puolustanu ne pojat olis alkanu kiusaan niitäki.
Mut kun pääsin pois peruskoulusta se oli mun elämäni parhainta aikaa.

Sain pian koulun loppumisen jälkeen poikaystävän jonka myötä itsetuntoni kohosi ja minusta tuli itsevarmempi.Et eikai tässä sen enempää sitte...

Moi...

Olen myös ollut koulukiusattu. 7 luokalla kiusaaminen alkoi. Pituuteni takia. Olen 150 ja enempää en ole kasvanut siitä eikä se minua haittakaan. Mutta luokkakavereitani se häiritsi. Meillä oli 7 luokalla sellainen päivä että tehtiin pihalla tehtäviä että luokkahenki parantuisi. Meidän kaikkien piti mahtua autoon ja ylläri ylläri yksi poika sanoi että en saa mennä autoon tai koko luokka lähtisi pois autosta. Minähän olin tosi herkkä enkä uskaltanut vastaan sanoa joten en mennyt autoon vaan lähdin itkien kotia. Oikeastaan minua haukuttiin koko ylä-asteen ajan. Saatoin olla välillä mukamas kipeä kun en halunnut mennä kouluun kun mua ahisti mennä sinne. Mun luokkalainen tyttö ja hänen kaverinsa tulivat kerran sanomaan mulle kun olin ratsastamassa että sun kuvias on levitelty pitkin kyliä. Seuraavana päivänä löysin kuvan linja-auto pysäkiltä ja siinä kuvassa oli minä mun siskon koira. Siihen oli kirjoitettu *olen huora ja naikaa minua.* Mun kaverit sano että ne kuvian levitteliät oli ne tytsyt jotka mulle tuli sanomaan siitä. En voinut aluksi uskoa sitä kun ne tuli sanomaan mulle siitä mutta asia selvisi että ne olikin ne. Poliisi juttuhan siitä tuli. Aina kun se poika alkoi kiusamaan mua se sai kaikki mukaan siihen juttuun. Tämän pojan isä oli kuollut kun hän oli ala-asteella ja opettaja sanoi minulle että häntä pitää ymmärtää kun hänellä ei ole isän kasvatusta. Tässäkin koulukiusaajalle ei tullut mitään vaan minun piti kestää sitä haukkimista koko ylä-asteen ajan. Koulun käytävillä saattoi kuullua tuolla on tuo Hobiitti. Se sattu vaikka yritin olla kuuntelematta mutta sen vaan aina kuuli.

Tässä on mun tarinani...

Olen aivan tavallinen -95 syntynyt tyttö

Ala-asteella minua syrjittiin ja kimppuuni käytiin välituntisin. Tämä johtui siitä, että tykkäsin pokémoneista. Juoksin joka välkkä koulun pihaa ympäri, ettei vain kukaan saisi minuu kiinne. Mun koulutarvikkeet pöllittiin, niin myös mun purkat. Ne pirut jopa sotki mun kuvistyöt ja koulukirjat.

Ylä-asteelle kun menin ajattelin, että kyllä se siitä ^^
No harrastin voimistelua ja mut leimattiin strippariksi :l kyllä. Nykyään nauran tälle asialle :D


Kasilla kyllästyin kaikkiin kommentteihin. "läski huora", "vitun läski", "ruma narutofriikki" tai "pikachu pikahuora"
Masennuin ja aloin viiltelemään. Vähensin syömistä ja lopulta sairastuin anoreksiaan. Näin itseni aina vain lihavampana ja lihavampana... Lopulta olin kuin luuranko. Rippikouluun mennessä otin asenteen "no kiusatkaa ja haukkukaa läskiksi" olin niin väsynyt, että en jaksanut enään keskittyäkkään... Ystäväni pako syöttivät ja oksensin kaiken ulos. Ja eräs ilta juttelin yhden huonekaverini kanssa ja sain ruokahaluni takaisin, mutta silti pelotti syödä.
Kesällä tapasin yhden Pojan hänen avullaan pääsin siitä kokonaan yli ja hän on mun paras ystävä

Täs mun tarina:

Mua ei silleen kiusata, mut mua syrjitään vähä, ja kaikki on ennemmi mun besun kaa ku mun. Oon siitä masentunut, koska tuntuu et besukaan ei enää haluu olla mun kaa. Mitä jo jään yksin =( ? Miten saa itelle kamuja? En haluu kertoo äidille, koska sekin on haukkunut mua et mulla ei oo kamuja. Oon ala-asteella ja meen ens vuonna ylä-asteelle.

Jos jään ilman kamuja, nii mite voin elää ilman niitä? Miten voin olla iloinen jos ei oo kamuja? Kertokaa pliide!!!

Kiusaamisesta ei ole helppo kertoa...ja pahinta on se yksinäisyys se kun ei ole ketää jolle kertoa tai ketään joka auttaisi....

tuolla on joku novelli... koulukiusaamisesta kertova...

http://tmo-koulukiusaamis-tarinoita.blogspot.com/p/haavoitettuperhonen_28.html

ja tuolla sivuilla voi myös jakaa oman tarinan...

Mua on kiusattu kohta 8 vuotta, mua haukutaan,syrjitään, pilkataan,tönitään ja puhutaan pahaa selän takana.
Mä en sen takia mene kauheen usein kouluun, meen vaa sillai et just ja just pääsen luokalta. Mä vihaan koulukiusaamista, mun itsetunto romahtaa koulussa sadasta nollaan heti kun edes nään jonkun kiusaajistani.
Mä haluisin vaa et koulu ois nopee ohi, tai et saisin jotai yksityisopetusta, vaik en mä sellast saa ilman hyvää syytä.
Sen lisäks et mua kiusataa koulus, ni mun vanhemmat on väkivaltasia, mun veli on meilisairas ja mua pilkataan kaupoissakin. Yhen kerran ku olin kaupassa ni siel oli semmosii nuorii jotka poltti tupakkaa ja joi jotai alkoholi juomaa ni ne alko huutaa mulle et "

Tässä mun tarina..

Jos on mielestänne normaalia,niin työntäkää päännä sinne minne valo ei pääse.....

Olin jotain 6. vanha kun sain tietää et muutettais taas.. Mut täl kertaa kauemmas.. Vaari kuoli huumeisiin setä kuoli huumeisiin.. Täti on ollu puoli vuotta vierotukses.. Ja taas karkuun..
Raisio->Paimio-> Sysmä-> Lahti-> Luhanka, Tuo paratiisi-> Luhanka(toiseen päähän Luhankaa)->Ja nykyinen asuinpaikkani joka on Lapissa........

Eka päivä eskaris-----> Turpiin
Toka päivä eskaris---->Turpiin
Joka päivä eskaris---->Turpiin

Mua hakattii ja kiusattii joka päivä koulussa.. "Witun stadilainen!"-soi vielki korvissa.. Kerran sain niin pahasti turpiin, että siinä samalla pissasin housuun,, Se oli 2.luokalla.. Ja siitäkö kiusaajat innostuivat.. "Saatanan kusiruisku!" oli haukkumanimeni.. Koululamme on korkeushyppy patja jossa tykkäsi aina olla.. Olin myöhästynyt jo pari kertaa tunnilta ja kiusaajat tiesivät sen.. He kaikki olivat poikia.. Jos meni patjalle niin piti ottaa kengät pois.. Pojat tulivat jaa kaatoivat minut patjalle.. He löivät minua isolla puukepillä pepulle ja vatsaan.. Sitten he heittivät kenkäni kauas ja kellot soivat.. Lähdin sitten sukkasillani hakemaan kenkiäni, kun luulin, että pojat olivat lähteneet. Yht'äkkiä yksi pojista juoksi minut takaapäin kiinni ja kamppasi minut maahan.. Hän heitti kengat naamaani ja jätti minut siihen.. Tulin tunnille naama mustana, mutta opettaja valitti vain myöhästymisestäni..Nyt oon 6.luokal ja valmistaudun siihen et ylä-aste mut taas murtaa..

Eilen yritin liikunnassa korkeus hyppyy.. Sain 95cm, mut 100 kävi huonosti.. Lonkka tunnottomaks.. 30min terveyden hoitajal.. Juteltiin sit syvemmin.. Itkin..
Kerroin että on ärsyttävää, kun tuntee olevansa karkumatkalla kohtaloo.. Mul on huume verissä, eikä auta mitkää lääkkeet..

Jos jollaki on samanlainen kohtalo, pyydän juttelu seuraa..

~You are always in my mind♥~

Opettajat ties, mut sanoin niille yks päivä, että alkää enää jaksako yrittää.. Te ette pysty tekeen mun hakkaamiselle mitään.. Mä tiedän sen..

Mä oon nyt 12w. ):

Kommentoikaa pliis.. Haluun tietää, että mitä te ajettelette.. :(

Oon 12w ja kiusattu 1. Lähtie.
Olin eka kahen kiusaajan kaa samal luokal 1-2lk. ja sit olin vaa yhen ku luokat sekotettii kolmosella.
Ykkösel oli henkist suurimmaks osaks mut myös oli semmosta et käytii kiinni ja syytettii ku joku asia oli menny rikki vaikka en ollu rikkonu.
Nyt keväällä vaihtoi rinnakkais luokalt tyyppi.
Nyt seki kiusaa. Istun ruokalas välil 5 luokkalaisen kaverini kaa ku en vaa pysty istuu niitten mun luokkalaisten vieres ku alkaa ahistaa et kosk ne sanoo jotai pahaa.
Mut kevääl vaihtanutta tyyppi oli kiusattu edellisel luokal (siis sillä miltä se vaihto meille) nii sit se alkaa kiusaa mua vaik se tietää miltä se tuntuu.
Nii ja mun ei tartte vaihtaa kouluu ylä asteelle ku oon kielikoulus. Nii se ei ehk niiku ees lopu nii tosi kivaa.


Oon nyt kutosel ja on mul kavereitki mut välil tuntuu et kukaa ei tykkää. Oon niitte mielest jotenki outo.


Kaikki kiusaajat on tyttöi.

Paraneeko tähän melkein 9 vuotta vanhaan aloitukseen vastata, mutta vastaan kuitenkin kun tänään muukin vastannut.

Mulla siis on samanlainen tarina ammattikoulusta 90-luvulta. Olen nyt 33-vuotias mies. Opiskelin siis tuolloin autoalaa eräässä oppilaitoksessa 1997. Vuosi alkoi mukavasti pari kaveriakin tuli samalle luokalle. Molemmat vaihtoi samantien syksynä alaa mulqvistin silloisen opettajan takia. Minä hölmöyksissäni jäin. Tästä tarina vasta alkaa.

Syksy eteni ja alkoi Joulukin lähentyä. Eräänä aamuna opettaja kertoi, että luokallemme tulee tänään uusi poika Pekka. No ei siinä mitään ajattelin, että no ainakin tulee uusi naama kun kaveritkin lähti. Hän sitten tuli luokkaan aamusta. Ja joku muut tunsi hänet ennestään. Hän käveli ohitseni ja katso todella pirullisella ilmeellä. Mietin hetken, että mikähän kaveri tämä on. Hän meni tuttunsa luokse ja nauraen katsoi minua ja puhui jotain. En tiedä mitä, mutta lopulta tiesin. Niinpä tauko alkoi ja menin tupakalle niinkuin normaalisti.

Jätkät tulivat sitten samaan koppiin pihalle tupakalle. Uusi oppilas kysyi olisko tulta heittää. Annoin silloisen hienon zipponi hänelle ja hän totesi: "Kiitti hieno sytkäri." Pyysin sitä takaisin ja hän totesi takaisin, että mikä sytkäri? Poltin tupakan rauhassa loppuun ajatellen, että mitä vittua? No tunti jatkui ja en pystynyt keskittymään luentoihin. Siinä meni loppu päivä ja kotiin lähdin.

Ylläri pylläri sain tietää, että kyseinen jätkä tiesi minut ja oli ollut siskoni kanssa yhdessä. Ja sisko oli levittänyt jotain perätöntä minusta ja tietenkin se Pekka tiesi missä asuin. En ollut mikään ujo tai pelkäävä oikeastaan sangen uskaltavainen ja hermot meni nopeesti jos sille päälle sattui. Se Pekka oli taas koulun pihalla aamulla tupakalla. Totesi minulle "Huomenta! Mulla on hieno zippo! Mutta sulle en jaksa tulta heittää!" Sanoin vaan Jaa. Jätin pyörän siihen ja siinä samassa Pekka tuli ja alkoi autotyökalulla vääntää pyörän ruuveja sanoen: "Mäpä löysin hienon pyörän. Kokeillaanpa purkaa muuten vaan se kasaan ja katotaan miten saan kasattua uudelleen." Siinä samassa rauhallisuuteni loppui. Juoksin hänen kimppuunsa potkaisin maahan kun kontallaan olikin, vetelin turpaan niin kovaa kuin vain pystyin. Kaverinsa juoksi kaukaa, mutta kamppasin sen. Ja vedin häntäkin turpaan. Nostin molemmat ranteista kaikilla voimillani seinää vasten. Olivathan he minua hieman lyhyempiä. Sanoin: "Se on perkele jos se sytkäri ei tule takaisin taskustasi niin väännän niskas nurin." Ja sehän tuli. Lopulta pari opettajaa tuli ja otti minusta kovilla otteilla kiinni.

Poliisithan siihen soitettiin ja asemalle lähdin. Kerroin tilanteen rehellisesti. Ja myös pojat sairaalakeikan jälkeen kuullusteltiin. No korvauksia maksoin (tosin ihmeen pienissä määrin) ja koulun vaihtohan se oli edessä. Vaihdoin samaan kouluun johon kaverinkin vaihtoivat. Eli putkipuolelle. Ja jälkikäteen olen todennut, että paljon mukavampaa kuin autojen rassaaminen minkä alan tosin valitsin miettimättä. Poikia en ole sen jälkeen juuri nähnyt. Mutta olivat todella peloissaan ja välttelivät monia paikkoja kaupungissamme. :D Olen yhä putkimiehenä ja sinä aion pysyä! Kaverini kaverilta joka tunsi ne kaksi jätkää kuulin, että ei minusta juuri halua puhua. Sanoivat pelkäävänsä paljon minua.

No tarinan yhteenveto: Kiusaamiseen ei puututa riittävin keinoin! Haluaisin viimeisimmäksi jättää kuitenkin tuon väkivallan oikeesti. Vaikkakin sitä silloin käytin hetken mielijohteesta. Tunsin sillä sekunnilla kun se poika alkoi pyörääni koskea, että jos en toimi ja lopeta tätä itse nyt niin kukaan opettaja ei tähän koskaan tule puuttumaan. Kai siinä sitten estot häipyi. Jopa muut pihalla olleet säikähtivät niin paljon, että yhdeltäkin tippui tupakka kädestä. :D Mutta eivätpä ne pojat yrittäneet kiusata minua kuin yhden päivän.

No sepä siitä. Suosittelen puuttumaan/huomaamaan kiusaamisen heti kun sitä ilmenee. Toki opettajaan yhteys, mutta aina se ei riitä en vaan jaksa uskoa siihen. Viimeisimpänä omankädenoikeus eli "Minulle ei vittuilla". Tosin minä tein sen heti, mutta tänä päivänäkin luulen, että jos en olisi toiminut niin se ei olisi loppunut. Koska opettajat oli mitä oli ja alkuun ajattelin, että saas nähdä onko tämä sittenkään mun ala ja ei ollut. Mutta ei minulla muuta. Tsemppiä kaikille lukijoille ja puolustakaa itseänne koska kiusaaminen on VÄÄRIN!

T. Mika

Meitsiä alettiin kiusaamaa ekaa kertaa amiksessa siitä et laitoin hiukseni pystyyn ja pukeuduin erilaisesti esim. farkkuihin ja kauluspaitaan koska eihän amiksilla saa olla muuta päällä kuin tylsät pieruverkkarit ja huppari omasta ulkonäöstä ei vissiin saa huolehtia.

Mua haukku yks jätkä seiskalla törpöksi ja siihen veisuuseen yhty koko luokka sitä nimeä sain kantaa koko yläasteen.Olin ujo tyttö ja en yksin voinu puolustautua,kuinka toivoinkaan että joku olis vetäny sitä pikkunilkkiä turpiin ja sen pilkkaavia kavereita.Tästä on jo onneks yli 20vuotta mutta että tällanen kiva muisto mulla luokkakavereista.

Olen tyttö Etelä-suomen pikkukaupungista. Mulla oli ihan mukava luokka ala-asteella ja olin energinen sekä hyvä koulussa. Ystäviäkin oli paljon. Ylä-asteelle mentäessä oli aluksi sama juttu. Mutta kaikki muuttui kun vaihdoin koulua. Kaikkihan tietävät semmosia tyyppejä, jotka puhuva selän takana kaikkea pahaa. No minä en tuntenut juuri ketään ja tällä paskan puhujalla (oli samalla luokalla ala-asteella) oli taas paljonkin kavereita ja kun tämä alkoi selittää niille muille kaikkea pahaa minusta niin tietenkin ne uskoi. Tietenkin sitä uskotaan enemmän ennestään tuttua entäkö tuntematonta. Siitä alkoi sitten syrjintä ja kiusaaminen, opettajat eivät välittäneet. Jopa pari ysi luokan poikaa välillä töni käytävillä (se taisi kyllä olla ysien perus isottelua, mutta se silti sattui henkisesti). Tätä jatkui kauan. Ysi luokalla sain kavereita. mutta sama jatkui yhä. Ja koska kyseessä oli pikkukaupunki, juorut levisi nopeasti myös sinne entiselle koululle, jossa olin ja vanhat kaverit lopettivat yhteydenpidon ja eivät enään välittäneet. Kävin terkkarilla, hän ei uskonut.
Mulla alkoi jossakin vaiheessa myös aamupahoinvoinnit ja olin hirveän masentunut. En uskaltanut kertoa äidille.
Nyt asun Oulussa ja käyn lyseon lukiota, kavereita on paljon ja masennus on alkanut mennä ohi. Henkiset vauriot saattavat vielä kantautua kauaskin, mutta uskon sen nyt paranevan. Kaunaa tulen kantamaan kauan kiusaajilleni, että tervemenoa.

Minua on haukuttu. Nimestäni on muokattu erilaisia haukkumanimiä..

http://www.oululehti.fi/edoris?tem=ou_lsearchart&search_iddoc=7103410





Täällä on eräs tarina kuinka kiusaaminen voi muuttaa loppuelämän.

Tämä on pienen tytön tarina. tarina siitä miten yksikin sana voi satuttaa lopullisesti. oli kuusi ja puolivuotias kun menin ensimmäiselle luokalle olin hieman pelossani mutta silti innoissani. ekat viikot menivät hyvin sitten se alkoi tuo piina jota koulukiusaamiseksi sanotaan.

sairastin tautia nimeltä psoriasis eli minua nimiteltiin rupikonnaksi, haisunäädäksi ja muiksi rumiksi asioiksi jopa nimestäni väänneltiin haukkuma nimiä esim. sika, porsas, tumpelo. loppujen lopuksi minua ruvettiin sairauteni takia hylkimään ja minua ei otettu peleihin mukaan tai minut jätettiin aina viimeiseksi.

oikeastaan vain yksi opettaja oman opettajani lisäksi koulussa otti kantaa siihen että minua kiusattiin mutta ei kahden opettajan panos auttanut lopettamaan kiusaamista he kai yrittivät puhua kiusaajien vanhemmille muuta ei se auttanut .

opein pian puolustamaan itseäni ja sain myös muutaman kaverin mutta olin vain kaksi ensimmäistä luokkaa niin sanotusti isossa koulussa sitten minut siirrettiin pikku kouluun siis minut jota KIUSATTIIN.

vielä ensimmäiset kuukaudet uudessa koulussa oli vaikeita kaipasi kavereitani vanhasta koulusta. lopulta sopeuduin uuteen kouluun ja ajatteli kiusaamisen loppuvan mutta toisin kävi kiusaaminen siirtyi koulu matkalle mutta lopulta se loppui sillä olin saanut suojelijan ja oppinut että kiusaajalla on aina heikompi itse tunto kuin minulla.

minä kasvoin sairauteni hävisi kokonaan mutta sisimpääni jäi ikuiset arvet koulukiusaamisesta. kiusaajat eivät koskaan pyytäneet anteeksi. Siitä on nyt parikymmentä vuotta ja tavallaan olen antanut heille anteeksi sillä heillähän oli heikompi itse tunto kuin minulla.

Ei ole ikinä kiusattu enkä ole ittekkään kiusannu:) mut tsemppii teille

Ooon ite kiusaaja ja tiedän miten kivasa sen on..!b SE MAHTAVAA

Mua kiusataan vaikka mää oon jo lukiossa. Mua on aina kiusattu koulussa: levitetty juoruja, potkittu penkkiä, piikitelty, eristetty ryhmästä, ja jopa vedetty hiuksista. Mää en oo koskaan oikeen puhunu tästä. Oon aina jotenki ajatellut, että se ois mun vika ja mää olisin tehnyt jotain väärää. Mulla ei oo kauheesti kavereita, eikä varsinkaan ketään läheistä ystävää. Mulla on tosi huono itsetunto, mää oon ujo ja en luota ihmisiin. Mää oon ahdistunut ja vähän itsetuhoinen. Mää vihaan mua. Mää yritän esittää niille kiusaajille, että mää en välitä niistä, mutta se ei oikein toimi. Ne vaan kiusaa mua enemmän. En oo koskaan oikein osannu puolustaa itteäni. Oon aina ajatellut, että jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää ja aina ollu aika naiivi ja positiivinen. Nyt mää en enää oikeestaan ajattele niin. Yritän vaan suorittaa tän lukion hyvin arvosanoin loppuun ja mun kaikki vapaa-aika menee läksyjen tekoon. Oon kauhee perfektionisti. Mää en kestä huonoja arvosanoja. Vaan 10,9 ja 8 kelpaa. Oon tosi yksinäinen. Oon aikalailla ajanu kaikki mun ystävät pois mun luota.

Liian moni kiusaaminen jatkuu opettajan hiljaisella hyväksynnällä ja opettajahan hyväksyy jos opettaja ei tykkää lapsen tai vanhempien "naamasta" ! Ja todistajien psykiatrin /psykologin lausunto ja pahoin pitelyn näkeminen on vääristelyä jollei opettaja tykkää lapsen/vanhemman "naamasta " ... ... näin ainakin nousiaisten nummen koulussa erään erityis opettajan toimesta ja rehtorin sinaamana

moi olen 12 vuotias tyttö ala-asteelta. minua on kiusattu 4 luokasta asti jospa nytten kertoisin miten... Tämä alkoi siitä kun jouduin uuteen kouluun 4 luokalla. luulin saaneeni hyviä ystäviä mutta se ei ollut aitoa ystävyyttä. tulin äitini kanssa kouluun koska äiti saattoi minut kouluun ekana päivänä uudessa koulussa. äitini sanoi minulle - minä menen nyt, hauskaa koulupäivää rakas. niimpä se lähti. opettaja tuntui mukavalta mutta oppilaat.. noh.. jotenkin. Opettaja käski minut istumaan erään tytön viereen. tyttö sanoi minulle - moikka! mä olen Linda. mä sanoin - moi. mä oon Jenni. - Kiva tutustua! sanoi Linda. päiviä kului ja sain muitakin ystäviä, Ellin ja Camillan. ne olivat Lindan tuttuja. olin ollut siinä koulussa jo 1 kuukauden ja linda kysyi, - Voitaisiko me Ellin ja Camillan kanssa tulla tänään teille? minä vastasin - Kyllä, Kyllä se käy. koulu loppui ja He tulivat minun luo. äiti ei ollut kotona joten oltiin vain neljästään. menin vessaan ja kun tulin näin kuinka tytöillä oli laukut pulollaan ja sitten he sanoivat - meidän pitää nyt mennä. nähään huomenna! päiviä taas kului, ja kului kunnes se alkoi, tytöt alkoivat pilkata, ja tönimään. se ei ollut kivaa. menin kertomaan opettajalle, se piti puhuttelun mutta tytöt esittivät kilttiä kun opettaja oli vieressä. oltiin menossa ruokalaan kunnes tytöt vetivät nurkan taa ja sanoivat - sä et junalauta kerro tästä kenellekkään tai saat kitua! ymmärsitkö jo kersa? ei siinä ollut pakko kuin suostua sillä en haluaisi ongelmia. seuraavana päivänä puhuin parhaan ystäväni kanssa puhelimessa joka oli vanhassa koulussa. puhuin kiusaamisesta kaverilleni ja äitini kuuli kaiken. äitini sanoi rehtorille ja sanoi minulle - rehtori pitää kunnon puhuttelun tytöille. seuraavana päivänä rohtori puhutteli tyttöjä. pelkäsin todella paljon sillä muistan mitä tytöt sanoivat minulle. oli välitunti, kunnes tytöt tulivat luokseni ja sanoi - Sä kerroit meistä rehtorille. - Nyt saat kitua luuseri! silloin he alkoivat lyödä,potkia,haukkua ja muuta sellaista kunnes pyörryin ja jouduin sairaalaan. päähäni oli lyöty todella kovaa joten ilmiselvästi halvaannuin.. en voinut kunnolla liikuttaa päätäni, se oli kamalaa, PÄÄNI OLI HALVAANTUNUT. nyt olen vähän paremmassa kunnossa nimittäin olen jo 19 vuotias ja muistan joka ikisen hetken kun minua kiusattiin. siinä oli minun tarina ja muistakaa, älkää kiusatko se ei ole kivaa kenestäkään!

Kiusaaminen alkoi 3 luokalta silloin facabookiin perustettiin kiusaajaryhmä mua vastaan ja kukaan ei halunnut olla mua musta keksittiin kaikkee juttuja sun muuta eli siis minua koulukiusattiin ja myös netissä kiusattiin lyhensin aika paljon tätä koska tiiän että kukaan ei jaksa luka sellaisia

Mielenkiintoista! Minua kiusattiin ala-asteella lestaadiolaislasten toimesta 4-5 vuotta vanhempien ja oikein joukko voimalla pahimmillaan tulin ruoskituksi sähköjohdolla! Näin jälkikäteen ajatellen heidän kotoaan sen täytyy lähteä, eihän sellasessa eläin laumassa ilman ruoskaa kuria saada pidetyksi! Opettajat ei vaan ottanu uskoakseen ja kiusaus vain jatkui!

Juu mun kiusaaminen alko nelosluokalla kun mun yks hyvä kaveri käänty mua vastaan must tuli masentunu yritin tehä itsemurhaa mut äiti tuli väliin. Varmaan mieleenpainuvin tapaus on tää ku oltiin välitunnilla kaikki nelosen pojat haukku mua paitsi yks joka sano et vedä sitä pääkiusaajaa turpaan. No sitte vedin ja kaikki pojat hyppäs sit mun päälle ja siin multa murtu käsi ja nenä mut opeja ei kiinnostanu. Lopulta kerroin mutsille mitä kaikkee oli tapahtunu kutsuttiin poliisit mutta ei auttanu ne vaa jatko nimittelyy jne... Mun kiusaamiseen ei oo vieläkään puututtu se jatkuu edelleen ja oon vakavasti masentunu ja kerran ku oltiin menossa koulun kanssa bussilla keilaamaan nii tää yks kiusaaja just ku olin tulossa bussiin niist keskiovist viimeisimpänä tää löi mua niin että mä horjahdin pois bussista ja sitten se bussi lähti en päässy mukaan sille reissulle kävelin vaa kotiin ja yritin ampuu itteeni mut se ase ei lauennu...

Joo, mun kiusaamis ura alkoi eskarissa ja loppui superyliopistossa, vedin kaikkia kidejä turpaan Juvassa päivittäin.

No ittel sinäsä ei oo ollu jatkuvaa, enkä haluu sillee kovin tarkast kertoo ku en haluu et kukaa saa tunjistettuu kuka mä oon. Mut mua on siis lyöty, syrjitty, paskaa puhuttu seöäntakana, muutenkin sanallista kiusaamista, kaikenlaisii hyvinkin mielekkäitä kommentteja olin miten tai näin.

Omista kouluajoistani on jo vuosikymmeniä aikaa. Pahimpina kiusaamismuistoina on jäänyt kun liikuntatuntien jölkeen opettaja pakotti kaikki käymään suihkussa. Hän valvoi, että kaikki olivat riisuuntuneet ja suihkuun menossa ja postui sitten. Minä olin ainoa, jolla jo ala-asteela oli täysin aikuisen häpykarvoitus. Vieläkin, yli 40 vuoden päästä, muistan elävästi tuon tunteen kun olin alasti suihkussa ja toiset pojat huutelivat "karvasmuna,karvamunas", ja tarkkailivat silmä kovana vettä valuvaa sukuelintäni. Kateudesta tai vastaavastahan tuossa oli kyse, mutta enhän sitä alkuun tajunnut. Myöhemmin sain keskusteltua asiasta kirjeenvaihtokaverin kanssa.

Aikaisemminmin oli tapahtunut asoita, mutta nyt keron jotain.


Se päivä, kun menet kouluun on kamalaa. Tiiät, et sä et pysty olee siel. Kaikki vähättelee sitä, mitä pikeadti sulle siellä annetaan tapahtua. He eivät kysy kuulumisia. Sulla on ainakin pari hyvää tutfua, mutta ei sen enempää. Sun tekis vaan mieli mennä syrjäiseen nurkkaan, vetää huppu pääs päälle, antaa kyynelten valua. Sä et ymmärrä miten olet siihen asti kestänyt kaikkea, etkä sitä miksi sua kohdellaan niin. Miksi mä? Mitä olen muka tehnyt toisille? Jne...

Tästä voittekin päätellä...

selvää kiusaamista mustasaaren keskuskoulun "pilotissa" kuten sitä sanottiin yläastella. hinttariksi sanottiin ja vihjailtiin, että olisin homo. joku saattoi kuin ei mistään huutaa naamani edessä. varsinkin eräällä naisopettajalla oli oppilaita joita hän suosi. mitä "kovempi" sen parempi. hän saattoi esimerkiksi pilkaten toistaa sen minkä sanoin. vieressä istuva poika tunnusteli reittäni luokassa. sanoin tästä ja poika väitti minun tehneen niin. tämä suosiva naisopettaja pyysi minua tekemättä niin. siirryin istumaan muualle. (samainen poika työnsi pulpetin jalalla peräaukon kohdalle. onneksi ei tietenkään mennyt sisään. leikin nojalla yritti raiskata maahanmuuttajapojan kanssa. ei nyt mitenkään rajusti mutta laittoivat lattialle. oli vaatteet päällä ja tekivät vetoja eteen ja taakse hitaasti ikään kuin raiskaten. koulun kiinteistönhoitaja käveli ohi ja sanoi että lopettakaa ette ole ruotsalaisia. tämä oli kai hänen vitsi.) toinen joka myöhemmiin lähti, siirrettiin tai erotettiin koulusta potkaisi kärjellä perseaukkoon. nöyryyttäviä tekoja. toinen naisopettaja suuttui kun puhuin toiselle oppilaalle tunnin aikana ja sanoi kovalla äänellä "hinttari". hän käski kaikkia istumaan ylimääräisiä minuutteja luokassa tämän vuoksi. hän tuntui olevan vihattu muutenkin, koska sanoi asioita tylysti.

eräs otti jaloista kiinni heitti maahan selälle piti jaloista kiinni ja potki kylkiluihin koulun käytävällä. koko tämän ajan katsoi kylmästi ja vihaisesti silmiin. eipä kukaan puuttunut. yritin puhua tästä "rehtorille". opettajan kansliassa sanottiin ettei "rehtori" ole täällä. se sanottiin niin yhdentekevästi ja tämä opettaja käänsi välittömästi selän että lannistuin ja en yrittänyt kertoa uudelleen. en tiedä olisiko siitä ollut mitään hyötyäkään koska tiesin hänen olevan epäreilu.

koulussa tuntui olevan ei puhumisen ja puuttumisen meininki ja asioista ei kai kerrottu. hävettikö muita vai eikö vain ollut tapana. en tiedä. eräs oppilas otettiin syliin ja heitettiin lattialle.

kovin henkinen kiusaaja oli koulun suosituin. jotkut kiusaajista olivat tyttöjä, sanoivat hinttariksi päin naamaa. paikkakunnan ulkopuolelta tullut varsin miehekäs ulkomuodoltaan ja käytökseltään oleva tyttö oli silloin jo kova suustaan ja huusikin kuten mies. sellainen miesmäinen lesbo. oli hämmentävää kun hän kiusasi. haastoi riitaa kuten miehet.

Mua kiusattiin koulussa koska olin hiljainen/ujo, sanottiin tyhmäksi, vammaiseksi, kuulun vammaisluokalle että aloin oikeesti uskomaan sen...

Ylen kuunnelma "Vanha koulukaveri" kertoo kuinka asioden tulee mennä.
Tämän kuunnelman oppia noudattaen,saa oikeutta ja rauhan sielulleen.
Kuunnelkaa kiusatut ja myös kiusaajat.

Olen ollut koko ikäni koulukiusattu kun olen johtajille sanonut että ei se näin mene ja kun ennustukseni on toteutunut alkaa syrjiminen

Parempi olisi videoida mahdollisimman paljon tapauksia ja laittaa nettiin, koska yhteiskunta on liian laiska tekemään mitään.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006231212.html

Okei alottaja oli vanha juttu mutta voin varmaa kertoo oman mua kiusattiin koko ala aste must puhuttiin paskaa olin mustelmilla koko ajan vittuiltiin ja heiteltiin lumipalloilla
Olen nyt kasilla sama juttu mut ilman lumipalloja oli mul nuorempia kavereita jotk oli viel alakoulus mut kun ne nyt tuli ne muuttu ihan täysin joten olen periaatteessa ilman kavereita

Kotona ja koulussa kiusattiin iso köyhä perhe.Olin huono koulussa.Olin hiljainen tumpelo.En koskaan kiusannut muita.Liikuntatunnilla en saanut syöttöjä .Olin kauhuissani jouduin paniikissa vain seuraamaan toisten peliä tunsin itseni kuolleeksi.Opettaja ei välittänyt.Olin kuin kuollut tätä jatkui ammattikoulussakin.Minua ei nähty jos viittasin ja yöuni hypättiin jos olisi ollut varausvuoro.

Minua Elias ilmivalta on kiussaa tu koulu ssa Riitu kiussaa minua hän nimitelle potki lyö turppa ja tönni

Minua kiusasivat koulussa ja kotona. Olin 9-vuotias koulupoika. Koulukaverit ja heissä oli veljeni mukana . Lavastivat minut syylliseksi, kun olivat kotimatkalla rikkoneet jonkun ihmisen omaisuutta. Seuraavana päivänä tieto meni opettajalle. Opettaja ryhtyi syyttelemään minua todistajien mukaan tekemisistäni. Opettaja vei minut kirjastoon ja uhkasi housujensa vyöllä antaa minulle selkään. Itkien ja äimänkäkenä sanoin, että olen syytön. Opettaja ei uskonut ja sanoi, että tieto menee kirjeenä vanhemmillesi.( vuonna 1965 ei ollut kotona vielä puhelinta ) Pelotti hirveästi mennä kotiin sinä iltana. Kun olin kotona, sain vanhemmilta selkäsaunan ranstakalla, nyrkin iskuja korville ja haukkumiset kiroilujen saattelemana. Molemmat vanhemmat vuorotellen. Tästä lähin, minulta kiellettiin kaikki, en saanut joululahjojakaan muutamana jouluna. Maksat pahat tekosi sillä tavalla. Koulussa ryhtyivät muut oppilaat haukkumaan vaikka mikskä ja reppuni tyhjennettiin joskus rapakkoon ja uittivat naamanikin aina siihen asti, kun aloin itkeä. Kotona haukkuivat saatanaksi ja uhkasivat lähettää kasvatuslaitokseen. Pelko oli aina läsnä ja pahat painajaisunet vaivasivat kauan. Pelkäsin vanhempiani ja sisaria. Monta kertaa pyysin vanhempia korjaamaan tehdyn virheen, kun jossakin asiassa liittivät mukaan sen rikkomis jutskan. Sanoin kovalla äänellä, että syytön olin ja siitä on paha mieli minulla. Vanhemmat vastasivat, että sinä saatana sen teit ja turpa tukkoon, tai lähdet pois täältä. Ei sinusta ole mihinkään ja ei tulekaan mitään. Kotona jouduin tekemään töitä monessa paikassa ja en saanut pyytää ja ottaa mitään, mitä muut lapset perheessä sai. Yli 16-vuotiaana ryhdyin hakemaan ammattikoulutukseen. ( salaa vanhemmilta ja muilta ) Muutaman kerran tuli vastaus, että en pääsisi ja olen varalla. Vanhemmat olivat yllättyneitä kirjeiden saamisistani joltain amiskalta. Armeijan jälkeen aloin uudestaan kolutuspaikan hakemisen ja pääsin. Olin erittäin iloinen ja tuumin itsemielessä, nyt mä pääsen pois kotoani muille-maille. Kuulin, kun vanhempani keskustelivat, että olen lähtemässä pois ja töitä olisi ollut täällä kotonakin. Sanottiin, että älä lähde, jää tänne. En voi jäädä hetkeksikään tänne enää ja ette kuunnellut missään asiassa minua, haukuitte aina joka asiassa. Ei ole himmennyt kotona ja koulussa saatu vääryys vieläkään. Oldotin, että saisin perintönä rantatontin. En kuitenkaan pyytänyt sitä. Olisi tilalla ollut rantapalsta lohkaista, mutta....

Minua kiusasivat ulkonäköni vuoksi. Kun jouduin käyttämään silmälaseja, kiusaaminen paheni. Silmälasini rikottiin muutamaan kertaan. Myöhemmällä iällä kiusaaminen jatkui työelämässä. Ulkonäkö taas suurimpana kommenttien luojana.

Kiusaajistani ainakin kaksi henkilöä on tehnyt itsarin. Monesti näin heidät vain dogaamassa ja humalassa. Ei koskaan työelämässä olleena.

Voit huijata korvakuumemittaria niin että just ennen mittaamista pyörität korvan sisään työntyvää kuuloketta oikein lujaa sielä korvan sisässä. Se aiheuttaa lämmönnousun korvan sisällä hetkellisesti ja huijaa mittaria. Itse täysi-ikäistyin juuri joten ei tarvii vanhempia enää huijata ja tyttöystävä käyttänyt samaa keinoa eli en voi kotitöistäkään tuolla keinolla luistaa.

On

Minua kiusasivat koulussa ja haukkuivat mustalaiseksi, vaikka en ollut. Sain myöhemmin kuulla, että olin ottolapsi lähi suvusta, kun jäin orvoksi. Monesti minulle sanottiin, että minussa ei ollut sisarusten näköä. Ottolapsuuden vuoksi haukkuivat mustilaiseksi ihan aikuisena ollessa. Olen 6kymppiä ylittänyt ja lähellä kuolemaa.

Hei. Surullisena kerron, että sisareni oli itse koulukiusaaja. Hän kiusasi kaikki minun leikki-kaverini. Sisareni on syntynyt syyskuussa 1957 ja minä olen syntynyt marraskuussa 1958. Vaikka meillä oli pieni ikäero, hän ei hyväksynyt minua koskaan leikkikaverikseen, vaan leikkikaveri piti olla ”satunnainen ohi-kulkija”, eli sellainen, joka oli vain käymässä leikkikentällä.
Kesät vietimme Konalan siirtolapuutarha- mökillä, mutta päivät olimme Pitäjänmäen leikkikentällä.
(Äitimme oli sulkeutunut yksinhuoltaja-äiti, mielenterveys-ongelmineen)
Kerran tapahtui järkyttävä tapaus, jota en vielä tänä päivänäkään ole päässyt selvittämään.
Lähdimme Pitäjänmäen leikkikentältä kotiin päin, lauloin ystävättäreni kanssa kentällä opittuja lauluja yhdessä ja nauroimme iloisesti. Kävelimme metsän läpi laulellen hyvinkin kovaa... ja käsi kädessä... yhtäkkiä sisareni tuli ”uuden” ystävättärensä kanssa ja hyökkäsi tämän minun kaverini päälle... repi hänen kesähameensa ja pikkuhousut riekaleiksi ja heitti ne ison, paksun kuusen oksalle. Samanaikaisesti huusi minun nimeäni niin kovaa, että ne vieläkin kaikuu korvissani. Menin shokkiin. En osannut tehdä mitään... seisoin vain paikallani...
Pyrkiessäni Helsingin Sairaanhoito-opistoon, psykologisessa testeissä, tämä oire tuli esille... mutta pääsin miellyttävän luonteen ja auttavaisen tyylini mukaan opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
Koko sen päivän ja illan olin shokissa... en pystynyt puhumaan sisarelleni, enkä myöskään äidilleni mitään.
Tämä koulukiusaaminen jatkui sisareni osalta. Kaikki ystävättäreni kiusasi ja haukkui, lopulta olin vain yksin, koska pelkäsin tilannetta ja sisareni kiusaavaa luonnetta.

Hänelle tuli vakituinen ystävä, joka oli ”myönteilevä” ja alistui sisareni tahtoon. Heistä tuli vahva pari, joka yhdessä pystyivät siirtämään vaikka vuoret.
Nyt olen kuullut, että sisareni kärsii mielenterveysongelmista ja hänellä on lääkitys.

En halua olla missään tekemisissä SAIRAAN ihmisen kanssa.

Kun kuulin ihan luotettavalta taholta, että melkein naapurina asuva yh. nainen oli kiusannut kouluikäistä poikaansa. Mitätöinyt ja haukkunut koululaista. Armeijankin oli keskeyttänyt heti alkuunsa. Syynä siihen, että ei ollut sietänyt kovaäänistä komentelua. Muutama tuttu sanoi, että se akka on pirullinen. Tuumasin vain, että sen on näköinenkin. Nyt on syvä inho sille akalle, niin akalle. En voi paremmin sanoa, kun on pilannut lapsensa itsetunnon.

Minua kiusattiin todella paljon kun olin lapsi/teini. Jouduin myös henkisen hyväksikäytön/väkivallan uhriksi teininä. Sairastuin samoihin aikoihin syömishäiriöön. Nykyään kärsin edelleen syömishäiriöstä ja todella huonosta itsetunnosta. Olen kuitenkin onneksi päässyt opiskelemaan. Kiusaamisesta toipuminen vie aikaa ja energiaa, mutta se on mahdollista.

Mä oon Pasi N ja mua ollaan kiusattu koulussa kun tulin kaapista. Mut pahoinpideltiin koulun pukkarissa ja koulumatkalla mulle annettiin lumipesu.

Kumma juttu. Kavereina on ollut lihavia, laihoja pitkiä, lyhyitä, tavallisen näköisiä, kaunottaria, hyvin pukeutuva, huonosti pukeutuva, duunareita, akateemisia, nuoria, vanhoja....Ketähän heistä pitäisi kiusata? En vaan keksi siihen mitään syytä. Olen kotoisin onnellisesta perheestä. Kotona ei ollut tapana moittia ketään.

Muistelin että meidän luokalle taisi olla viidennellä tuli uusi poika. Hän oli muuttanut perheineen itä-suomesta pohjanmaalle. Hän oli ihan mukava ja puhui paljon eri murteella, mutta kuten arvasin pojat rupes kiusaamaan. Minuakin kiusattiin olin arka tyttö. Kiusaajat oli urheilijoita muka kovia jätkiä ja opettaja ei puuttunut mitenkään vaikka tämä poika itki luokassa. Tuntui tosi pahalta ja inhosin näitä meidän luokan koviksia. Lopulta tämä perhe muutti pois meidän kyläpahasesta, enkä tiedä minne mutta se oli ehkä viisasta kuitenkin,kun kerran kiusaamiseen ei puututtu.

Nauhoittakaa kiusaajien puhumiset , ilkkumiset saatte todisteita. Harjoitelkaa ennakkoon nauhoitusta. Nauhoituksen voi tehdä huomaamatta. Näistä asioista on sen jälkeen todella helppo tehdä julkista ja saadaan nämä kiusaajat vastuuseen ja ikuiseen häpeään. Dokumenteilla voidaan vaikuttaa kiusaajien jatko-opintomahdollisuuksiin sekä työelämään. >Tuhotaan kiusaajien tulevaisuus.

Kyllä kiusaamista on koettu monelta taholta nyt pahimpia on poliittiset päättäjät.
koko ajan sorretaan eläkeläisiä, kasakoulussa opettaja sortivat pienten taloje lapsia
Enkäynyt kansakoulua kuin 6 vuotta kun hakeuduin ammttikouluun.
kuntulin tervehtimään entistä opettjaa kysyi miten menee minulla oli 2 numeroa suurempi kekiarvo kuin kasakoulusta. kun snoi tämän kääntyi poipäin eikäsanonut mitään.

Kiusattu voi olla ulkopuolisiin silmin sekä kiusaajan silmin nössö kuten minä.
Minä vaan en halunnut koulussa tapella. En nähnyt siihen mitään syytä, ei edes se kiusaaminen ollut syy että olisin alkanut tappelemaan vaikka tiesin että pärjäisin tai ainakin antaisin kovan vastuksen.
Tytötkin luuli että olen nössö. No se ei minua haitannut liiemmin vaikkakin kiusaaminen tuntui pahalle ja siitä jäi ikuinen muisto.
Koulun jälkeen pysyttelin yksin, en yrittänyt edes hankkia kavereita. Jos joku pyrki kaverikseni niin tuntui siltä että pidän sitä pitkällä kepillä tietyn matkan päässä enkä kertonut hänelle kaikkea. Tällaiset kaverisuhteet kuivui hyvin äkkiä kokoon. Ehkä siksi että pysyttelin oman muurin suojissa. Viihdyn parhaiten yksin.
Viimeiset kaverisuhde yritykset olleet tänä vuonna mutta luovuin niistäkin koska he puhuivat omista kavereitaan selän takana sontaa joka yleensä naamioida läpäksi.

Poliitikkojen suuresti kehuma peruskoulu ei ole kyllä mikään järkevä oppimisympäristö. Eka luokalle sattui kolme pahamaineista kiusaajaa. Kaikki pelkäsivät näitä tyyppejä. He eivät oppineet luokalla mitään. He osasivat vain kiusata. Kiusaaminen oli enemmän fyysistä. He löivät . Kerran yksi näistä tyypeistä pakotti minut vaihtamaan tenttipaperin kanssaan, koska minä osasin ja hän ei osannut mitään. Opettajakin oli usein sairaslomalla. Rehtori kävi luokassa usein huutamassa. Oli pienelle lapselle kärsimys tällainen luokka. Toiselle luokalle tullessani huomasin että kaikki häiriköt olivat jääneet luokalle. Meillä olikin ihan toisenlainen koululuokka. Kukaan ei kiusannut ketään. Siirryttäessä yläasteelle alkoi jälleen kiusaaminen. Oli muutama häiriintynyt miespuolinen. Kiusaaminen oli enemmän sanallista. Typerää suunsoittoa, toisen nolaamista. Keksittiin yhtäkkiä erikoisia kutsumanimiä. Minä olin ujo ja hiljainen oppilas. Osasin kyllä asiat, mutta en tunnilla viitannut. Muutama opettaja nolasi sen takia koko luokan edessä. Siitä sai muutama tyyppi aiheen kiusata. Olin heidän mielestään Tyhmä, koska olin ujo. Hieman turhautunut olo tuli. Kiusaajien joukossa oli niin varatuomarin poika kuin professorin poikakin. Minä sain myöhemmin yliopistotutkinnon ja vaurastuinkin ihan kivasti. Silloin tällöin kiusaamiset kuitenkin palautuvat mieleeni. Pidän edelleenkin näitä kiusaajia tyhminä. Enkä halua heitä koskaan tavata.

En jaksa kirjoittaaa kovin pitkästi mutta kärsin tällä hetkellä vakavahkosta masennuksesta osasyynä kiusaamisen takia. Koulussa syrjitään ja puhutaan musta pahaa. Ei mitään ihmeellistä mutta kiusaaminen on kuitenkin aina väärin.

Olen 12 v tyttö


Minulla on kaksi kaveria toinen on minun paras kaveri ja toinen kiusaa minua. Kun olen luokan poikien suosittu niin siitä minun molemmat kaverit kiusaa siitä. Yhtenä päivänä kävelin koulusta kotiin ja sitten nämä kaverit päätti sanoa että ”omg sä yrität iskeä kakki pojat” sit sanoin läpällä yhyy ja sitten kävelin kotiin ja aloin itkeä. Olen usein punainen kun nolostun tai olen hiessä tai jos olen paniikissa niin yleensä nämä kaverit sanoo että ”sä oot ihan punainen ” sanon että niin oon mutta älä pliis sano sitä” sitten ne sanoo Ok ja aina kun minä sanon nille että ne on punaisia sitten ne sanoo ”älä sano noin en mä oo punanen vaan sä oot ” tuntuu että ne kiusaa minua itken joka ilta sen takia valvoin viime yönä 7.00 am kun olin itkenyt niin paljon ehdin nukkua vain 1h 18min minun kielen opettaja on huolissaan kun nukun aina niin vähän . Ja saan kokeista usein 4- ja 7 joskus panikoin liikaa että en voi keskittyä se on yleensä kokeissa

Pätäkää te olenko kiusattu vai en ): ?

(Olen 12v tyttö)

Minua on kiusattu eskarista asti sillon oli vaan syrjintää. Nykyään se on löytämistä ja syrjimistä ja huutelua. Minua heitettiin lumi lohkare päälle kun kenkäni jäi Kimiin ja lyötiin ja vanhat parhaat kaverit vaan nauraa veressä.

Meistä kiusatuistakin tulee aikuisia. Muistan kyllä kuka kiusasi koulussa ja millä tavalla. Suurin osa oppilaista oli kuitenkin mukavia. Joskus tulee juttua jonkun entisen koulukaverin kanssa. Kehun aina näitä hyvin käyttäytyneitä oppilaita ja kerron heistä vain hyvää. Sen sijaan niistä muutamista kiusaajista kerron vain huonoja asioita. En koskaan kerro heistä mitään myönteistä. En pidä heitä edelleenkään välkkyinä. Heistä on vain huonoja muistoja. Kerran eräs heistä yritti tulla töihinkin minun työpaikalleni. Valitsin siihen tehtävään ihan toisen henkilön. Voisko tulevaisuudessa olla mahdollista suorittaa peruskoulu jollain muulla tavalla, koska ei voida taata kenellekään kiusaamisvapaata ympäristöä.

Ajattelen jatkuvasti kiusaamistarinaani Suomessa. Minusta on kauheaa, jos kaikki työtoverisi, työterveyslääkäri ja psykologi ovat mukana. ammattiliiton edustaja, työsuojevaltutetuu, turvalisusupällikö Henkelizöpäällikö ja yhtiössä oli silloin 278 henkilöä. Minulle vaikeinta oli se, että jäin täysin yksin enkä saanut Suomesta apua, kiusaamiseni meni jo Suomen rajojen ulkopuolelle ja suomalaiset kiusasivat minua jo Virossa. Minun kiusaamiseni on yksi Suomen historian suurimmista. Siitä eroon pääseminen on kestänyt pitkän 6 vuoden kamppailun.

Minulla kävi säkä kun minua koulussa kiusannut kaveri sattui tulemaan intissä minun ryhmään ollessani alikessuna.Elettiin 70.luvun loppua ja mitä nykyään kutsutaan simputukseksi oli silloin normaali käytäntö,ja tämä kyseinen poika oli minun erityisen huomion kohteena.

1970-luvun puolivälin ja lopun kävin koulua ala-asteella "Paletsilla". Rinnakkaisluokalla oli yksi Mika-niminen tyyppi. En ollut koskaan hänen kanssaan samalla luokalla, eikä minulla ollut koskaan yhteisiä oppitunteja hänen kanssaan. Jostain syystä hän kuitenkin tuntui tuntevan minut. Hän kävi silloin tällöin jotain tyhmää sanomassa minulle. Ilmeisesti hän piti minua hyvin tyhmänä, jota saa kiusata. Olin arka ja hiljainen. En tiedä kuka oli kertonut minusta hänelle ja mistä syystä? Yläasteella sama homma jatkui. Aina kun hän näki minut, jotain tyhmää hän kävi minulle kommentoimassa. Yläasteellakaan meillä ei ollut koskaan yhteisiä tunteja. Minulla oli laajat kurssit ja hänellä oli suppeat kurssit kaikista mahdollisista aineista. Ei ollut onneksi yhteisiä liikuntatuntejakaan. Lukiossa häntä ei enää näkynyt. Edelleenkään en ole keksinyt yhtään järkevää selitystä hänen käytökselleen. Kaipa se näin on, että peruskoulussa oli näitä tyyppejä, jotka oli olevinaan joitain kingejä, mutta käyttäytyivät kuin idiootti.

Kyllä vain ala asteelta yläasteelle yksinäisyyttä karttamista syrjintää nimittelyä huutamista lyömistä potkimista ...opettajille toivoton sosiaalitapaus joka kuluttaa aikaa ja yhteiskunnan rahoja . Koulu terveyden hoitaja järjesti lääkärin paikalle joka väitti että olen hullu hyvä kun ei hoitoon toimittanut. Syvä masennus oli kyllä... ja eikä ollut yhtään oikeaa kaveria tukemassa ei edes niitä huonoja yksin kotiin jossa ei täysi osata ymmärtää. Leikit metsäsässä yksin . Kylille ei viitsi eikö uskalla mennä koska siellä joku huutelee ja voi tulla hakatuksi... Yläaste päättyy aikanaan pitäs mennä ammatti kouluun .Mutta minä en mene koska sama jatkuisi siellä. Kuluu vuosi pari yritän mennä ammatti kouluun sama tilanne .Armeijassa käyn
vain hetken noin 2 viikkoa .. koska siellä alkoi huuhtelu ja supina..en viitsi jatkaa koska asiat pahenevat enkä pääse ehkä tilanteista pois.. ilmoitan kapteenille että lopetan samana päivänä varuskunnan ulkopuolella vapaana. Ei tyttö ystäviä haaveissa oli mutta pienellä paikkakunnalla ei toivoakaan niin oli minut alas laitettu. Esim tuli ensimmäinen luokka kokous ja minä olin ainoa jolle ei kutsua edes lähetetty. Ei silti että olisin mennytkään... Vuodet vieri ja asiat hieman paranivat mutta vielä näin lähes viisi kymppisenä tunnen katkeruutta ja vihaa niitä aikoja ja ihmisiä kohtaan. Eläimet on minulle paljon tärkeämpiä