rakastan miestäni mielettömästi

Minäkin olen edelleen ihan hulluna mieheeni,monen vuoden jälkeen.Lapset välillä sanoo että lopettakaa jo,nolottaa kun te koko ajan pussaatte ja halitte!Tämä on elämäni viimeinen rakkaus.Joka päivä soitellaan toisillemme töissä olessamma ja lähetän rakkaus-tekstareita hänelle,lapsellistako?Rakkaus on niin väkevää välillämme.Ihanaa kuulla että on muitakin jotka vielä osaa rakastaa

Niin mikä sun miehen nimi on? Eihän sitä muuten voi tietää, että rakastanko häntä.

Kun tapasin mieheni, tunsin löytäneeni sielunkumppanin. Ensi tapaamisella hän tuntui tutulta ja aivan kuin olisin jo tuntenut hänet vuosia. Koskaan en ole tuntenut häntä kohtaan mitään maata järisyttävää rakkautta, hän ei ole vienyt minulta jalkoja alta, enkä ole kokenut mitään perhosten lepattelua vatsassa.
Nyt 14 yhteisen vuoden jälkeen olemme toistemme parhaimmat ystävät, kumppanit, meillä on yhteisiä lapsia, yhteinen elämä. Viihdymme toistemme seurassa sekä arjessa että juhlassa. Jos olemme erossa muutaman päivän, tunnen ikävää, mutta toisaalta myös nautin erosta. Seksielämämme on vilkasta ja estotonta, emme siis elä kuin "sisko ja sen veli".
Olemme toistemme rinnalla itsenäisinä yksilöinä seisten, emme siis nojaa ja tukeudu toinen toiseemme tai "toisessa roikkuen". Väittäisin että olemme yhtä vahvoja / heikkoja molemmat. Tätä sanoisin meidän rakkaudeksi.
Rakkautta voi olla niin monenlaista!

Kyllä, rakastan miestäni aivan mielettömästi! Onneksi tunne on myös molemminpuolinen ja sanomme lähes päivittäin toisillemme, että rakastan sinua.
Meillä on 5 lasta ja olemme olleet yhdessä yli 10v. Silti kun olemme päivän erossa, kaipaan miestäni valtavasti.
Onhan toki niitä synkkiäkin päiviä, mutta silloinkin kerromme toisillemme kuinka tärkeä toinen on.

Kun tapasin nykyisen mieheni, koko maailma muuttui. Olin aina haaveillut täydellisestä rakkaudesta, mutta en uskonut sellaista oikeasti olevan. Mutta nyt uskon.. Elän unelmasuhteessa, kaikki on hyvin, olen onnellinen, ja riitojakin on kyllä, mutta ne saadaan aina selvitettyä, mitään ei jää hampaankoloon. Rakastan miestäni aivan uskomattoman paljon, joka päivä enemmän ja enemmän.

kyllä rakastan ja paljon.mieheni myös.luulin ettei tälläistä rakkautta ole ,mutta yllätys,yllätys ja ihana kuulla,että muillakin rakkautta piisaa.joka päivä sanomme kuinka paljon toinen toiselle merkitsee ja puhumme asioista avoimesti.ei tarvitse epäillä toisen rakkautta,sillä se on ja tuntuu.ja kestää niin myötä kuin vastoin käymisissä.rukoilin aikoinaan hyvää miestä itselleni vuosia,päätäkin tuli lyötyä ns seinään.ja kiitän taivaan isää miehestäni,ja kunnioitan häntä joka tavalla ja hän minua.täydellisiä emme ole,mutta tuntuu että olemme luotuja toisillemme.kaikkea HYVÄÄ PERHEELLESI.

Olen ollut naimisissa yli 30vuotta ja voin sanoa, että RAKASTAN miestäni. Kivikkoja oli aikoinaan, ihan pettämisiäkin. Joskus tuntui, ettei tästä sevitä. Mutta vahva rakkaus ja kaksi ihanaa lasta. Silloin, kun olimme nuorempia, kaikki parit ympäriltämme erosivat, ikäänkuin se olisi ollut muotia. En tiedä mitään ihanampaa, kuin asettua ihanan mieheni, lastemme isän ja tyttärenpoikamme vaarin viereen nukkumaan.

Miten tuon tunteen saa säilytettyä kaiken arjen kiireen keskellä? Itse en ole varmaan koskaan tuntenut noin suurta rakkautta joten en voi edes käsittää tuollaisia tunteita. Ensimmäinen liitto kesti melkein 30 vuotta mutta sitten mies löysi vihdoinkin elämänsä rakkauden. Toinen suhde kestänyt reilun kaksi vuotta ja alun huuma siitäkin kadonnut vaikka emme edes yhdessä asu. Ehkä en ole vielä sitä oikeaa löytänyt kun en todellakaan tiedä miten rakkauden ja tietyn kipinän saisi suhteessa säilymään. Arki tuntuu aina olevan voimakkaampi kuin tunne.

ukki ja mummi sano että rakkaus paranee vanheteessaa kuten viini

Rakastan miestä yli kaiken, mutta ikävä kyllä hänellä alkoholi menee tärkeysjärjestyksessä minun ja lapsen ohitse. On todella todella vaikeaa itsellä kun sydän on rakkautta täynnä ja haluaisi jakaa sen tämän rakastamansa ihmisen kanssa mutta hän ei pysty ottamaan sitä vastaan. Kaipaisin myös läheisyyttä ja kosketusta mutta jään sitä vaille valitettavasti kun mies halailee mieluummin pulloa. Hän jätti meidät "oman onnemme nojaan"...

Haaveeksi jäi yhteinen perheonni...

Huomioinpa että kaikki kehujat on tässä naisia. Todellisuudessa miehen rakkaus omaan naiseen on lopahtanut parissa viikossa.

Jep, hieman kyyninen ja kateellinen mies olen...

Kyllä vain. rakastan häntä, ja rakastun aina vaan lisää häneen. Katselen häntä usein ihaillen, hän on niin komea ja miehekäs ja ihana ja ja... awwww

Rakastan ja niin rakastaa mieskin minua :)
Vasta toisemme löytäessämme olemme ymmärtäneet mitä se aito rakkaus on ja miltä tuntuu rakastaa toista enemmän kuin elämää.

Kyllä, minäkin rakastan miestäni mielettömästi. :)

Tässä yks päivä mies oli väsynyt töiden jälkeen ja nukkui pienet päikkärit. Menin sitten viereen köllöttelemään ja mies veti syliinsä ja sanoi: "kiitos kun tulit mun elämään, rakastan sua". Kyllä veti vähän herkäksi. Pitkään kuitenkin jo oltu yhdessä niin tuli ihan yllättäen, vaikka toki rakkaudesta puhutaan ja se näytetään usein edelleenkin. :) Mulla on kyllä ihana mies.

Kuulun ryhmään, joka rakastaa puolisoaan mahdottomasti. Ei hän ole virheetön, enkä minäkään, mutta "se jokin" meidän välillä on.

Awwww... aivan ihania valtaosa näistä viesteistä :) Kaikkea hyvää teille.

Kiinnostaisi tietää et kuinka moni kirjoittajista rakastaa edelleen?

Kuukausi oltiin oltu yhdessä ja laitoin naiselle viestin "sun kanssa vietän loppuelämän, se on varma". 7 vuotta nyt takana, 3 lasta ja 6 vuotta naimisissa. Rakastan vaimoani, arki sujuu elokuvamaisen letkeästi, lapset nauraa, käydään patikoimassa koko perhe, telttaillaan, seksi on mahtavaa, yöt vaimo nukkuu kainalossa. En vaihtaisi mihinkään.

Kyllähän toki. On oltu naimisissa 40 vuotta, ja näyttää siltä että tunne on molemminpuolinen.