Moniko kehtaa myöntää että suurin syy mikä useimmissa itsestä kiinnostuneissa vastakkaisen sukupuolen edustajissa mättää on ulkonäkö??? Ehkä mulla alkaa kohta nuppi sekoamaan mutta kun katselee esim paikallisjunasta purkautuvaa ihmismassaa neljän ruuhkassa niin joukossa ei ole usein ole kuin kymmenkunta sen näköistä naista joiden kans vois kuvitella seurustelevansa vakavasti ulkonäön perusteella.Kaiken kruunaa se että vaatteet päällä näkee vain osan totuudesta ja niistäkin kymmenestä osa varmaan 'karsiutuisi' mun kieroutuneessa mielessä jos näkisin heidät ilman vaatteita.Alkaa mietityttään että onkohan tämä enää ihan normaalia vai onko tässä kohta alettava varaileen aikaa jofatohtorille...

Voikohan ihminen saada jonkun trauman siitä syyllisyyden tunteesta että jätti exän koska ei koskaan pitänyt häntä omasta mielestään kauniina ja tällä ajattelutavalla varmistaa sen että ei tee samaa ainakaan enää toista kertaa??