Voiko asperger diagnoosi olla alle neljä vuotiaallla, vai onko se aina ensin joku muu esim. autismi. Onko käytännön kokemusta.
Diagnoosi
A vai A
26
5789
Vastaukset
- Voi olla, tiedän kokemuksesta
Eipä muuta...
- oma kokemus
Todennäköisesti diagnostiset kriteerit eivät vielä täyty tuossa iässä. Koska piirteet eivät ole vielä tyypilliset. Kuitenkin vanhemmat monasti "vaistoavat" lapsensa "erikoisuuden".
Omana kokemuksena voin kertoa vietyämme viisvuotiaan lapsemme neurologille, hän totesi lapsessa outoja ja "persoonallisia" piirteitä. Ei kuitenkaan osannut tarkasti määritellä mitä. Joten hän ohjasi vielä tutkimuksiin psykiatrian poliklinikalle. Sieltä se vasta väärin diagnosointi sitten alkoikin. Psykiatrisia syitä ja piirteitä kun löytyy meistä jokaisesta kun aletaan oikein etsiä. Oikea diagnoosi saatiin sitten vasta 11-vuotiaana, oman sinnikkyytemme ansiosta.
Kehoittaisin suhtautumaan psykiatreihin suurella varauksella ja uskomaan omaan vaistoon. Mikäli lapsella on AS, psykiatriset toimet johtavat vain pelkkään "farssiin", josta lapsi ei hyödy tippaakaan. Oikeat hoidot vain viivästyy.- junnu
Siinä vaiheessa kun huomaat istuvasi pyöreän pöyrän ääressä, ympärilläsi ns. alan ammattilaisia blokit sylissän, itseriittoisen ja tietäväisen näköisinä hymähtelemässä, perheesi sisäistä dynamiikkaa penkomassa, alat liikkua vaarallisilla vesillä.
Jos lähdet herkkäuskoisuuttasi psykiatreiden "kelkkaan", luullen saavasi apua ja tukea kyseiseltä porukalta, melko varmasti huomaat tulleesi ennemmin tai myöhemmin kusetetuksi.
Loistava esimerkki löytyy lähipiiristäni. Missä tavallista ujomman lapsen ongelmia tutkiessaan, psykiatrit päättivät suuressa viisaudessaan erottaa lapsen vanhemmistaan ja ottaa lapsen laitoshoitoon. Ikään kuin varmuuden vuoksi, koska eivät keksineet mitään selkeää "hoidettavaa" syytä lapsen ongelmille. - Asperger-pojan äiti
Asperger-lapsi ei hyödy mitään psykiatreista eikä kasvatusneuvoloista. Ihmettelen vain sitä, miten nykyajan psykiatrit tai yleislääkärit eivät tunne neurologisia sairauksia sen vertaa, että osaisivat ohjata potilaan oikeisiin tutkimuksiin.
Se, että itse alunperin tulin ajatelleeksi, että pojallani on jokin neurologinen sairaus, johtuu siitä, etä hän kolmivuotiaana ei neuvolan testissä osannut piirtää ympyrää. Tämä viittasi mielestäni jonkinlaiseen hahmotushäiriöön.
Lapseni kehittyi pikkulapsena erittäin nopeasti, hän esim käveli jo seitsemän kuukauden ikäisenä ja puhui hyvin jo puolitoista vuotiaana. Kolme- neljä vuotiaana jonkin alkoi kuitenkin haitata kehitystä. - Apua
Asperger-pojan äiti kirjoitti:
Asperger-lapsi ei hyödy mitään psykiatreista eikä kasvatusneuvoloista. Ihmettelen vain sitä, miten nykyajan psykiatrit tai yleislääkärit eivät tunne neurologisia sairauksia sen vertaa, että osaisivat ohjata potilaan oikeisiin tutkimuksiin.
Se, että itse alunperin tulin ajatelleeksi, että pojallani on jokin neurologinen sairaus, johtuu siitä, etä hän kolmivuotiaana ei neuvolan testissä osannut piirtää ympyrää. Tämä viittasi mielestäni jonkinlaiseen hahmotushäiriöön.
Lapseni kehittyi pikkulapsena erittäin nopeasti, hän esim käveli jo seitsemän kuukauden ikäisenä ja puhui hyvin jo puolitoista vuotiaana. Kolme- neljä vuotiaana jonkin alkoi kuitenkin haitata kehitystä.Oli se aika toivoyon olo kun diagnoosi sitten vihdoin ja viimmein oli kädessä, meille ei sairaallassa edes suraan sanottu. Sopeutumisvalmennus auttoi hyvään alkuun, se mukava tunne että enpäs olekkaan asian kanssa yksin. Silloin en tiennyt netti yhteyksistä mitään. Tämä sivusto on myös hyvä, mitänyt tuo Ellen meitä vanhempia terrorisoi, Pitäsköhän lopettaa sille vastaaminen kun ei tunnu ymmärtävän vaikka rautalangasta vääntäis.
- diag. 6-vuotiaana
Meidän lapsemme diagnosoitiin 6-vuotiaana: Aspergerin oireyhtymä ja dyspraksia.Aspergerin oireyhtymä-diagnoosissa käytettiin eräänlaista pisteytysjärjestelmää; lapsi oli viikon keskussairaalassa diagnosoitavana ja sai kyseisen keskussairaalan siihen asti diagnosoiduista as-lapsista korkeimmat pisteet.
Seuraavaksi, olisiko ollut vuotta myöhemmin, lisättiin diagnoosiluetteloon Gilles de la Touretten oireyhtymä (äänellisiä ja liikkeellisiä "tiksejä", esimerkiksi).
Seuraavaksi paukahti useamman koulunvaihdon ja superongelmien myötä lisädiagnoosiksi AD/HD.
Lapsella kokeiltiin kaikki mahdolliset ei-lääkinnälliset hoito- ja tukikeinot. Ei mitään vaikutusta - lapsi ei pystynyt keskittymään mihinkään ohjattuun toimintaan eikä pysymään hetkeäkään paikallaan. Kuinka ohjeistusten sisäistäminen olisikaan siis voinut olla mahdollista?
Minä (äiti, yh) sain burn outin. Sain järjestettyä lapsen pienryhmäkotiin muutamiksi päiviksi viikossa. Sain tappelemalla tapeltua hänelle metyylifenidaattilääkityksen.
Kouluongelmat ratkesivat lääkityksen myötä. Nyt lapsi nauttii oppimisesta kun saattaa keskittyä opiskeluun ja leikkeihin ja peleihin kavereiden kanssa välitunneilla. Kokeista, jotka ennen päätyivät revittyinä, rytättyinä palloina lattialle pulpetin viereen alta aikayksikön ja as-tyylisten mielipiteenilmausten kera (="Tää on tyhmää! Tää on TYHMÄÄ! En tee!"; "Tää on RÄKÄHOMMAA, PASKAHOMMAA, TYHMÄ OPE!") lapsi vetelee nyt kymppejä naama onnistumisenilosta loistaen :)
Lapsella jatkuvat ryhmäterapia ja eräs muu, toimivaksi havaitsemani terapia. Sekä lääkitys.
Ongelmia on vielä syömisen saralla erityisesti. Lapsi painaa noin 2 grammaa. Ruoassa ei saa olla mitään "sitkeää", ruoan ainesosat eivät saa koskettaa lautasella toisiaan. Ruoan pitää olla "oikean väristä" ja "oikean lämpöistä", sen täytyy "tuoksua oikealle". Kaikissa mehuissa on kuulema "karvoja" - niitä ei voi juoda. Vesi taas on "pahaa". Kerran lapsi on joutunut sairaalaan koska olisi muutoin kuivunut rusinaksi (teki totaalisen juomislakon). Ruoka- ja juomisongelma on säilynyt samanlaisena ennen ja jälkeen lääkityksen aloittamisen.
Vaatteita ei osaa nyt yli 10-vuotiaanakaan pukea valvomatta ja oikeassa järjestyksessä. Saattaa vetäistä kalsarit farkkujen päälle (jotka usein puetaan vielä nurinniskoiin); paita menee väärinpäin ja nurinniskoin melkein poikkeuksetta. Ei osaa käytellä ruokailuvälineitä eikä sitoa kengännauhoja edelleenkään.
Inhoaa määrättyjä sanoja, ihan tavallisia arkipuheen sanoja, joita kuullessaan saattaa saada loppumattoman toistelu- ja raivoamiskohtauksen. Käyttää erikoisia sanoja ja keksimiään lausahduksia. Määrätyt aivan normaalit huoltotoimenpiteet ovat esim. lapsen kosketusyliherkkyyden vuoksi hänen mielestään "rääkkäämistä". Kuten hampaidenpesu. Saattaa sanoa melko vieraallekin ihmiselle että "Äiti (tai ryhmäterapiapaikan omahoitaja) rääkkäsi minua kylppärissä". Tarkoittaa hampaidenpesua mutta ei sitä sano. On moni vähemmän meitä tunteva mahtanut jäädä ihmeelliseen luuloon.. Muutoinkin lapsi harrastaa as-tyylistä kommentointia ja pahemmin iltaisin, kun lääkkeen vaikutus on lakannut eikä hän pysty keskittymään sen miettimiseen mitä saa sanoa ja mitä ei esim. toisten ulkonäöstä, pukeutumisesta, harrastuksista, autoista...
Kesti 3 vuotta ennen kuin sain lapsen tutkimuksiin ja "pyörät pyörimään" ja itselleni mm. omaishjoitajan palkan pahimmiksi ajoiksi. Sitä ennen kuulin kasvatuksen ammattilaisten (?) taholta olevani vain "hysteerinen kanaemo" (ei nyt ihan noilla sanoilla, mutta kuitenkin), jonka ei tulisi lapsen "jokaiseen inahdukseen reagoida".
Lapsessa ei ollut mitään vikaa - muka. Vika oli vain minun asenteessani.
Kuitenkin tiesin ettei lapsi ollut ns. normaali. Olin sentään lasten kanssa leipätyötänikin tehnyt ja tavannut myös sukulaisten lapsosia pieninä runsaasti.
No, tarinaa voisi jatkaa loputtomiin....
Tsemppiä kovasti kaikille as-lasten ja autistien vanhemmille.- kokemuksia?
Minkä tyyppiset terapiat olet todennut parhaimmaksi lapsesi kohdalla.
Meillä ei taideterapia tuonut toivottuja tuloksia. Toimintaterapia yklöterapiana on saanut yllättäviä tuloksia aikaan sosiaalistumisessa, as-tyyppisen tytön kohdalla. - Elle Naturelle
No naurettavaahan se nyt onkin miettiä, mitä "saa" sanoa ja mitä ei. Tuollaiset normit ovat keinotekoisia. Ne perustuvat yhteiskuntaan, jonka arvopohjana on valehtelun hyväksyminen.
Onko lapsesi kenties valehdellut? Tuskinpa. Totuuden saa aina sanoa ja niin pitääkin menetellä. Mietipä, mitä päinvastaisesta toiminnasta on maailmassa seurannut!
Haluat vaientaa totuuden lääkkeillä!
Lapsen reaktiot ovat luonnollisia seuraamuksia epäkohdista, esim. väärästä kohtelusta. Lapsesi eettinen arvopohja taitaakin olla parempi kuin sinulla. Onko hauskaa alistaa omaa lastaan?
Onpas sinulla normaaliuden määritelmä! Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia? Taidat olla näennäissivistynyt. Sitähän yliopistomaailmakin pitkälle on: persoonallisuuksia ei sallita. Puheita ja esitelmiä pidetään paskanjäykkänä prenikat kaulassa ja valehdellaan.
Jos Einsteinin aikana psykiatria olisi samalla tasolla kuin nyt, olisi hänet pakkolääkitty! - munkki
Elle Naturelle kirjoitti:
No naurettavaahan se nyt onkin miettiä, mitä "saa" sanoa ja mitä ei. Tuollaiset normit ovat keinotekoisia. Ne perustuvat yhteiskuntaan, jonka arvopohjana on valehtelun hyväksyminen.
Onko lapsesi kenties valehdellut? Tuskinpa. Totuuden saa aina sanoa ja niin pitääkin menetellä. Mietipä, mitä päinvastaisesta toiminnasta on maailmassa seurannut!
Haluat vaientaa totuuden lääkkeillä!
Lapsen reaktiot ovat luonnollisia seuraamuksia epäkohdista, esim. väärästä kohtelusta. Lapsesi eettinen arvopohja taitaakin olla parempi kuin sinulla. Onko hauskaa alistaa omaa lastaan?
Onpas sinulla normaaliuden määritelmä! Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia? Taidat olla näennäissivistynyt. Sitähän yliopistomaailmakin pitkälle on: persoonallisuuksia ei sallita. Puheita ja esitelmiä pidetään paskanjäykkänä prenikat kaulassa ja valehdellaan.
Jos Einsteinin aikana psykiatria olisi samalla tasolla kuin nyt, olisi hänet pakkolääkitty!Käyppäs Elle joskus katsomassa miltä näyttää esim. 16v. murkku, joka saa raivokohtauksen sen takia, että äiti katsoo antti tuiskua televisiosta. Se kun sattuu olemaan hänen ojelmansa, joka kuuluu hänen salattuun maailmaansa ja jonne muilla ei ole asiaa. Televisio löytyy lattialta, ennenkuin ehdit sanoa älä! Hyvällä tuurilla ei syty tulipaloakaan, mutta ei ole helppoa istua "murkun" päällä ja estää häntä tuhoamasta enempää ympäristöään ja ennenkaikkea itseään! Käyppä naturelle joskus tsekkaamassa mitä mitä maailmassa tapahtuu, tule ulos kaapista!
- Huokaus
Elle Naturelle kirjoitti:
No naurettavaahan se nyt onkin miettiä, mitä "saa" sanoa ja mitä ei. Tuollaiset normit ovat keinotekoisia. Ne perustuvat yhteiskuntaan, jonka arvopohjana on valehtelun hyväksyminen.
Onko lapsesi kenties valehdellut? Tuskinpa. Totuuden saa aina sanoa ja niin pitääkin menetellä. Mietipä, mitä päinvastaisesta toiminnasta on maailmassa seurannut!
Haluat vaientaa totuuden lääkkeillä!
Lapsen reaktiot ovat luonnollisia seuraamuksia epäkohdista, esim. väärästä kohtelusta. Lapsesi eettinen arvopohja taitaakin olla parempi kuin sinulla. Onko hauskaa alistaa omaa lastaan?
Onpas sinulla normaaliuden määritelmä! Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia? Taidat olla näennäissivistynyt. Sitähän yliopistomaailmakin pitkälle on: persoonallisuuksia ei sallita. Puheita ja esitelmiä pidetään paskanjäykkänä prenikat kaulassa ja valehdellaan.
Jos Einsteinin aikana psykiatria olisi samalla tasolla kuin nyt, olisi hänet pakkolääkitty!Elle parka on kai pakkolääkitty joskus nuorisopsykiatrisella, kun nyt noin kaunaa kantaa...
- Lääkkeetön
Elle Naturelle kirjoitti:
No naurettavaahan se nyt onkin miettiä, mitä "saa" sanoa ja mitä ei. Tuollaiset normit ovat keinotekoisia. Ne perustuvat yhteiskuntaan, jonka arvopohjana on valehtelun hyväksyminen.
Onko lapsesi kenties valehdellut? Tuskinpa. Totuuden saa aina sanoa ja niin pitääkin menetellä. Mietipä, mitä päinvastaisesta toiminnasta on maailmassa seurannut!
Haluat vaientaa totuuden lääkkeillä!
Lapsen reaktiot ovat luonnollisia seuraamuksia epäkohdista, esim. väärästä kohtelusta. Lapsesi eettinen arvopohja taitaakin olla parempi kuin sinulla. Onko hauskaa alistaa omaa lastaan?
Onpas sinulla normaaliuden määritelmä! Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia? Taidat olla näennäissivistynyt. Sitähän yliopistomaailmakin pitkälle on: persoonallisuuksia ei sallita. Puheita ja esitelmiä pidetään paskanjäykkänä prenikat kaulassa ja valehdellaan.
Jos Einsteinin aikana psykiatria olisi samalla tasolla kuin nyt, olisi hänet pakkolääkitty!Naurettavaa? Olkoon vain, sinun mielestäsi =)
Meillä oli tänään lääkkeetön päivä (ei metyylifenidaattia). Toisella kymmenellä oleva Asperger-/AD/HD-lapsemme olisi, jos olisi ollut ilman valvontaa, sytyttänyt tänään (tähän mennessä) huolimattomuuden ja keskittymiskyvyttömyyden kukoistaessa (ilman lääkitystä ei seurausten ajattelemiseen keskitytä lainkaan) 3 tulipaloa välineinä hella ja leivänpaahdin (pisti mm. leipänsä paahtumaan ja heitti sitten puolihuolimattomasti muovipussin, jossa Aku Ankkoja, paahtimen päälle rientäessään jo tekemään muuta. Unohti muuten edes laittaneensa leipiä paahtumaan. Jääkaapin oven on unohtanut auki myös monta kertaa tänään - tulipalovaara siinäkin. 1 vesivahinko olisi tapahtunut aamulla. Halusi kuivata hiuksensa suihkun jälkeen ensin, niin että olisi seisonut suihkussa ja kuivattanut kuontaloaan juoksevan suihkun alla ("mahtava idea - ei tule kylmä"). Olisi tullut sähköisku tuosta.
Tuhat muuta enemmän tai vähemmän kohtalokasta keskittymiskyvyttömyydestä johtuvaa onnettomuutta olisi tänään jo tapahtunut ilman jatkuvaa silmälläpitoa.
Ja raivottu on ja sanottu mitä on ajateltu. Minä olen "aivoton kusipää" kun estän "hyvät ideat" (hiustenkuivauksen suihkussa jne.). Menimme kyydillä erääseen paikkaan puolitutun autossa. Lapsi kommentoi ystävällisesti kuskiksi tarjoutuneen ihmisen autoa:"Tää on varmaan ihan paska Saksan tuonti. Nää on ihan romuja kaikki. Ja kyl tää on tuotu Saksasta. Valehtelet vaan että oot ostanu Suomesta. Ihan paska auto" (kyseessä hyvinhoidettu kelpo käyttöauto). Koko matkan lapsi myös julisti että auton omistaja kuunteli aivan vääriä radioasemia autossa. Lapsi totesi että kuskin täytyi olla "vähän tyhmä ja ei niin vähääkään" kun ei älynnyt kuunnella sitä ainoaa oikeaa radiokanavaa, joka on lapsen suosikki. Naapuri tuli vastaan ja kysyi pojalta "mitä kuuluu?". Poika vastasi hymähtäen, sen kummemmin taas ajattelematta:"Luuletko että se sulle kuuluu mitä mulle kuuluu.On muutes perseestä kun sataa".
Mutta sinun mielestäsihän on OK sanoa mitä haluaa?
Kysyit onko lapseni valehdellut. On kyllä. Silmät ja korvat täyteen monen monituista kertaa.
Tuomitse vain. Meillä lääkitystä jatketaan. Ihanaa kun poika saa huomenna, jolloin lääke taas otetaan aamulla, osakseen taas myönteistä palautetta enemmän ja kokee iloa kun voi keskittyä haluamiinsa asioihin - kiitos lääkityksen. Poika tuossa jo totesi itsekin:"Olispa jo huominen kun huomenna jaksaa taas aatella ja tehdä kaikkee kivaa koulussa ja muualla, kun saa lääkkeen". - Lääkkettömän puolella
Lääkkeetön kirjoitti:
Naurettavaa? Olkoon vain, sinun mielestäsi =)
Meillä oli tänään lääkkeetön päivä (ei metyylifenidaattia). Toisella kymmenellä oleva Asperger-/AD/HD-lapsemme olisi, jos olisi ollut ilman valvontaa, sytyttänyt tänään (tähän mennessä) huolimattomuuden ja keskittymiskyvyttömyyden kukoistaessa (ilman lääkitystä ei seurausten ajattelemiseen keskitytä lainkaan) 3 tulipaloa välineinä hella ja leivänpaahdin (pisti mm. leipänsä paahtumaan ja heitti sitten puolihuolimattomasti muovipussin, jossa Aku Ankkoja, paahtimen päälle rientäessään jo tekemään muuta. Unohti muuten edes laittaneensa leipiä paahtumaan. Jääkaapin oven on unohtanut auki myös monta kertaa tänään - tulipalovaara siinäkin. 1 vesivahinko olisi tapahtunut aamulla. Halusi kuivata hiuksensa suihkun jälkeen ensin, niin että olisi seisonut suihkussa ja kuivattanut kuontaloaan juoksevan suihkun alla ("mahtava idea - ei tule kylmä"). Olisi tullut sähköisku tuosta.
Tuhat muuta enemmän tai vähemmän kohtalokasta keskittymiskyvyttömyydestä johtuvaa onnettomuutta olisi tänään jo tapahtunut ilman jatkuvaa silmälläpitoa.
Ja raivottu on ja sanottu mitä on ajateltu. Minä olen "aivoton kusipää" kun estän "hyvät ideat" (hiustenkuivauksen suihkussa jne.). Menimme kyydillä erääseen paikkaan puolitutun autossa. Lapsi kommentoi ystävällisesti kuskiksi tarjoutuneen ihmisen autoa:"Tää on varmaan ihan paska Saksan tuonti. Nää on ihan romuja kaikki. Ja kyl tää on tuotu Saksasta. Valehtelet vaan että oot ostanu Suomesta. Ihan paska auto" (kyseessä hyvinhoidettu kelpo käyttöauto). Koko matkan lapsi myös julisti että auton omistaja kuunteli aivan vääriä radioasemia autossa. Lapsi totesi että kuskin täytyi olla "vähän tyhmä ja ei niin vähääkään" kun ei älynnyt kuunnella sitä ainoaa oikeaa radiokanavaa, joka on lapsen suosikki. Naapuri tuli vastaan ja kysyi pojalta "mitä kuuluu?". Poika vastasi hymähtäen, sen kummemmin taas ajattelematta:"Luuletko että se sulle kuuluu mitä mulle kuuluu.On muutes perseestä kun sataa".
Mutta sinun mielestäsihän on OK sanoa mitä haluaa?
Kysyit onko lapseni valehdellut. On kyllä. Silmät ja korvat täyteen monen monituista kertaa.
Tuomitse vain. Meillä lääkitystä jatketaan. Ihanaa kun poika saa huomenna, jolloin lääke taas otetaan aamulla, osakseen taas myönteistä palautetta enemmän ja kokee iloa kun voi keskittyä haluamiinsa asioihin - kiitos lääkityksen. Poika tuossa jo totesi itsekin:"Olispa jo huominen kun huomenna jaksaa taas aatella ja tehdä kaikkee kivaa koulussa ja muualla, kun saa lääkkeen".Taispa tulla hiljasta. Ei kannattais puhua asioista joista ei tiedä. Se on monta kertaa todettu tosi asia että käytäntö on eri kun hienot teoriat.
- päivä
Lääkkettömän puolella kirjoitti:
Taispa tulla hiljasta. Ei kannattais puhua asioista joista ei tiedä. Se on monta kertaa todettu tosi asia että käytäntö on eri kun hienot teoriat.
Lisäys: tänään lapsi on ollut iloinen ja keskittymiskykyinen ja elämä on maistunut hyvältä lääkkeen kera. Illalla lähdetään leffaan - ei tulisi mitään ilman lääkitystä. Ilman metyylifenidaattia lapsi jaksaa istua leffassa noin 2 minuuttia ja mikäli ennen elokuvan alkua tulee mainoksia, menee sekin vähä keskittymiskyky ja haukutaan kaikenlaiset mieleen pulpahtavat tahot jotka ovat "vastuussa" siitä että "ihmisten annetaan odottaa turhaan" jne.
Eilen - lääkkeettömänä päivänä - lapsi oli "teroitellut" leipäveistä keittiön kaapin oveen. Täytyy taas kaivaa pakkelit, hiomalaitteet ja maalit esiin. Lapsi on aina itse tosi pahoillaan ja surullinen lääkkeettöminä päivinä tekemistään ajattelemattomuuksista. Kun huomasi nuo viiltojälet keittiössä, puhkesi itkemään ja sanoi että ei voi ymmärtää miksei osaa keskittyä ilman lääkitystä. Että kuinka voi tehdä tuollaista(kin)? Lohduttelin siinä että eihän se ole hänen vikansa jos elimistöstä puuttuu välittäjäaine dopamiinia. Ihan niin kuin diabeetikoilla on ongelmia insuliinin kanssa, on hänellä ongelmia dopamiinin kanssa. On paljon erilaisia sairauksia ja tiloja, joista ei saa ketään syyllistää eikä syyttää itseään näiden sairauksien tai tilojen oireista. Eikä varsinkaan kieltää näiden sairauksien tai tilojen olemassaoloa ja jättää etsimättä sen avun/tuen tai lopulta lääkityksen, mikä oireisiin auttaa ja sallii ihmiselle ihmisarvoisen onnellisen elämän ja itsetunnon ja -luottamuksen terveen kehittymisen.
- Asperger-pojan äiti
Asperger diagnoosi tehdään yleensä vasta viisivuotiaana. Oireet tulevat näkyviin 3-4 vuotiaasta lähtien. Omalla pojallani havaittiin tiettyä omaehtoisuutta, joustavuuden puutetta ja eristymistä muista lapsista jo kolmevuotiaana. Siinä iässä lapset tavallisesti alkavat leikkiä muiden lasten kanssa.
Kun poika oli neljä vuotias päiväkodista sanottiin, että poika pitää viedä kasvatusneuvolaan. Sanoin heille, että onko tullut mieleen, että kysymyksessä voisi olla joku neurologinen sairaus. Pyysin viisivuotistarkastuksessa neuvolasta lähetteen Lastenlinnaan. Siinä vaiheessa olin jo itse varma diagnoosista. Pojallani on hyvin selväpiirteinen aspergerin syndrooma.- Elle Naturelle
Diagnosointi on tapa lakaista ongelmia maton alle. Halutaan selvitä asiasta mahdollisimman helpolla ja ollaan henkisesti laiskoja, kuten yhteiskunnassamme on tapana. Tällöin on helppoa ajatella yksinkertaisesti.
Tiede on pirstaloitunut. Todellisuutta voidaan verrata arpakuutioon: Arpakuutiosta on vaikeata nähdä kerralla kaikkia sivuja. Tämän toteuttamiseksi on joko käytettävä peilejä ja tutkittava heijastusvaikutuksia, tai sitten on käänneltävä kuutiota eli vaihdettava näkökulmia. Liian kapeiksi jaetut "tieteen"alat eivät onnistu näkemään arpakuutiosta kokonaan edes yhtä tahkoa! - Asperger-pojan äiti
Elle Naturelle kirjoitti:
Diagnosointi on tapa lakaista ongelmia maton alle. Halutaan selvitä asiasta mahdollisimman helpolla ja ollaan henkisesti laiskoja, kuten yhteiskunnassamme on tapana. Tällöin on helppoa ajatella yksinkertaisesti.
Tiede on pirstaloitunut. Todellisuutta voidaan verrata arpakuutioon: Arpakuutiosta on vaikeata nähdä kerralla kaikkia sivuja. Tämän toteuttamiseksi on joko käytettävä peilejä ja tutkittava heijastusvaikutuksia, tai sitten on käänneltävä kuutiota eli vaihdettava näkökulmia. Liian kapeiksi jaetut "tieteen"alat eivät onnistu näkemään arpakuutiosta kokonaan edes yhtä tahkoa!Diagnoosi auttaa ymmärtämään asperger-ihmistä. Lisäksi on asperger-lasten vanhemmille hyväksi tietää asia, etteivät syytä itseään lapsensa poikkeavuudesta. Enemmän arvostelisin sitä, ettei Lastenlinnassa anneta kunnon hoito-ohjeita vanhemmille.
- kokemukset
Asperger-pojan äiti kirjoitti:
Diagnoosi auttaa ymmärtämään asperger-ihmistä. Lisäksi on asperger-lasten vanhemmille hyväksi tietää asia, etteivät syytä itseään lapsensa poikkeavuudesta. Enemmän arvostelisin sitä, ettei Lastenlinnassa anneta kunnon hoito-ohjeita vanhemmille.
Diagnoosihan ei ratkaise mitään. Se ei ole itsetarkoitus. Tärkeintä on saada lapselle asianmukaista ja oikeaa kuntoutusta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Diagnoosin pitäisi kuitenkin edesauttaa kuntoutuksen saamisessa julkiselta puolelta ja esim koulussa.
Lapseme kävi myös läpi Lastenlinnan as-tutkimusjakson. Itselläni on samanlaiset kokemukset kuntoutuksesta ja hoito-ohjeista. Tämä puoli on Suomessa vielä täysin lapsen kengissä. Tutkimusjakson jälkeen täysin omillaan on saanut tulla toimeen, kirjallisuudesta neuvoja hakien. Myöskin koulussa erityisopettajat ovat vielä valitettavan "pihalla" näistä asioista. - EX-autistin kummi
Elle Naturelle kirjoitti:
Diagnosointi on tapa lakaista ongelmia maton alle. Halutaan selvitä asiasta mahdollisimman helpolla ja ollaan henkisesti laiskoja, kuten yhteiskunnassamme on tapana. Tällöin on helppoa ajatella yksinkertaisesti.
Tiede on pirstaloitunut. Todellisuutta voidaan verrata arpakuutioon: Arpakuutiosta on vaikeata nähdä kerralla kaikkia sivuja. Tämän toteuttamiseksi on joko käytettävä peilejä ja tutkittava heijastusvaikutuksia, tai sitten on käänneltävä kuutiota eli vaihdettava näkökulmia. Liian kapeiksi jaetut "tieteen"alat eivät onnistu näkemään arpakuutiosta kokonaan edes yhtä tahkoa!Olen täysin samaa mieltä. Silkkaa laiskuutta nämä diagnosiuskovaisten touhut. Kiinostaako edes, mitä näiden oireiden takana on? Mikä/mitkä tekijät ovat johtaneet vaurioiden tai oireiden syntyyn? Vasta kun syyt on selvitetty, voidaan ryhtyä etsimään päteviä hoitoja. Silloin havaitaan, että nykyiset kuntoutukset ovat pinnallista, syyt peittävää pakkelia .
Ei diagnosi vanhempia vastuusta vapauta, jos ei tuomiotakaan anna. Vasta todellisten syiden selvittäminen paljastaa kenelle kuuluu vastuu.
On todella tarpeen huomata, että autismi, asperger ja adhd ovat vain oireyhtymille keksittyjä nimiä, ei sen enempää.
Vastauksia näiden neurologisten oireiden syistä
on jo löydettävissä. Myös tehokkaita, syihin pureutuvia hoitoja on olemassa. Hoitoja, joiden avulla alkusyy poistuu ja aivot korjaavat itse itsensä. Potilas paranee. Pitää vain itse etsiä. Ilmeisten eturistiriitojen vuoksi lääkärit ovat näistä autuaan tietämättömiä. Hyvä niin. - Addi
EX-autistin kummi kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä. Silkkaa laiskuutta nämä diagnosiuskovaisten touhut. Kiinostaako edes, mitä näiden oireiden takana on? Mikä/mitkä tekijät ovat johtaneet vaurioiden tai oireiden syntyyn? Vasta kun syyt on selvitetty, voidaan ryhtyä etsimään päteviä hoitoja. Silloin havaitaan, että nykyiset kuntoutukset ovat pinnallista, syyt peittävää pakkelia .
Ei diagnosi vanhempia vastuusta vapauta, jos ei tuomiotakaan anna. Vasta todellisten syiden selvittäminen paljastaa kenelle kuuluu vastuu.
On todella tarpeen huomata, että autismi, asperger ja adhd ovat vain oireyhtymille keksittyjä nimiä, ei sen enempää.
Vastauksia näiden neurologisten oireiden syistä
on jo löydettävissä. Myös tehokkaita, syihin pureutuvia hoitoja on olemassa. Hoitoja, joiden avulla alkusyy poistuu ja aivot korjaavat itse itsensä. Potilas paranee. Pitää vain itse etsiä. Ilmeisten eturistiriitojen vuoksi lääkärit ovat näistä autuaan tietämättömiä. Hyvä niin.Ihan mielenkiinnosta - millaisiin syihin viittaat?
Itse olen käynyt terapiassa ja miettinyt asioita paljonkin, enkä silti näe ADD:lleni mitään kasvatuksesta, ympäristöstä tms. johtuvaa syytä.
Vai ymmärsinkö väärin? - ?????????
EX-autistin kummi kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä. Silkkaa laiskuutta nämä diagnosiuskovaisten touhut. Kiinostaako edes, mitä näiden oireiden takana on? Mikä/mitkä tekijät ovat johtaneet vaurioiden tai oireiden syntyyn? Vasta kun syyt on selvitetty, voidaan ryhtyä etsimään päteviä hoitoja. Silloin havaitaan, että nykyiset kuntoutukset ovat pinnallista, syyt peittävää pakkelia .
Ei diagnosi vanhempia vastuusta vapauta, jos ei tuomiotakaan anna. Vasta todellisten syiden selvittäminen paljastaa kenelle kuuluu vastuu.
On todella tarpeen huomata, että autismi, asperger ja adhd ovat vain oireyhtymille keksittyjä nimiä, ei sen enempää.
Vastauksia näiden neurologisten oireiden syistä
on jo löydettävissä. Myös tehokkaita, syihin pureutuvia hoitoja on olemassa. Hoitoja, joiden avulla alkusyy poistuu ja aivot korjaavat itse itsensä. Potilas paranee. Pitää vain itse etsiä. Ilmeisten eturistiriitojen vuoksi lääkärit ovat näistä autuaan tietämättömiä. Hyvä niin.Mikä diagnoosi nyt?
- äiti75
EX-autistin kummi kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä. Silkkaa laiskuutta nämä diagnosiuskovaisten touhut. Kiinostaako edes, mitä näiden oireiden takana on? Mikä/mitkä tekijät ovat johtaneet vaurioiden tai oireiden syntyyn? Vasta kun syyt on selvitetty, voidaan ryhtyä etsimään päteviä hoitoja. Silloin havaitaan, että nykyiset kuntoutukset ovat pinnallista, syyt peittävää pakkelia .
Ei diagnosi vanhempia vastuusta vapauta, jos ei tuomiotakaan anna. Vasta todellisten syiden selvittäminen paljastaa kenelle kuuluu vastuu.
On todella tarpeen huomata, että autismi, asperger ja adhd ovat vain oireyhtymille keksittyjä nimiä, ei sen enempää.
Vastauksia näiden neurologisten oireiden syistä
on jo löydettävissä. Myös tehokkaita, syihin pureutuvia hoitoja on olemassa. Hoitoja, joiden avulla alkusyy poistuu ja aivot korjaavat itse itsensä. Potilas paranee. Pitää vain itse etsiä. Ilmeisten eturistiriitojen vuoksi lääkärit ovat näistä autuaan tietämättömiä. Hyvä niin.tulipa tässä mieleen että todellista diagnoosia saa monesti ootella kouluikään.. Meidän tyttö nyt 5v on saanut jo useita diagnooseja vuosien varrella. Ensin laaja-alainen kehitysviivästymä sitten 3,5 vuotiaana autismi ja nyt 4,5 vuotiaana lievä älyllinen kehitysvamma. toisaalta ymmärrän että diagnoosi asetetaan herkästi että saa kaikki mahdolliset terapiat kelalta yms..
- Äiti
äiti75 kirjoitti:
tulipa tässä mieleen että todellista diagnoosia saa monesti ootella kouluikään.. Meidän tyttö nyt 5v on saanut jo useita diagnooseja vuosien varrella. Ensin laaja-alainen kehitysviivästymä sitten 3,5 vuotiaana autismi ja nyt 4,5 vuotiaana lievä älyllinen kehitysvamma. toisaalta ymmärrän että diagnoosi asetetaan herkästi että saa kaikki mahdolliset terapiat kelalta yms..
Niin minäkin sen diagnoosin olen ymmärtänyt, siihen meni kyllä aikaa. Aikalailla taistelin ensin vastaan mutta niinhän se on etttä mitä "pahempi" diagnoosi sitä enemmän kuntoutuksia ja tukimuotoja ulottuvilla.
- vierailija
Addi kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta - millaisiin syihin viittaat?
Itse olen käynyt terapiassa ja miettinyt asioita paljonkin, enkä silti näe ADD:lleni mitään kasvatuksesta, ympäristöstä tms. johtuvaa syytä.
Vai ymmärsinkö väärin?olisikohan kirjoittaja viitannut syinä esim. raskasmetallien (mm. elohopea) vaikutukseen hermoston kehittymiseen ja toimintaan ja hoitona kelaatiohoitoon? Myös ruokavaliohoitoja ymmärtääkseni monet kehuvat, eli ruokavalio valitsemalla ovat saaneet oireita vähenemään. Googlailla voi varmaan lisää aiheesta.
- isä2
Äiti kirjoitti:
Niin minäkin sen diagnoosin olen ymmärtänyt, siihen meni kyllä aikaa. Aikalailla taistelin ensin vastaan mutta niinhän se on etttä mitä "pahempi" diagnoosi sitä enemmän kuntoutuksia ja tukimuotoja ulottuvilla.
Lastenlinnassa saa kyllä kuntoutusohjeita as/autisti lapselle, ei tarvitse itse kaikkia kirjoista kaivaa. Me kyllä tehtiin molemmat. Diagnoosia ei tunnuta antavan muualla Suomessa kuin Helsingissä (Hyks), koska "pelätään" lapsen leimautuvan. Tämähän johtuu siis lääkärin epävarmuudesta/tiedon puutteesta.
Kyllä Dg. kelan tukien ja kuntoutussuunnitelman takia tarvitaan, ja just mitä pahempi, sen parempi. Vai onko sitten mukavampi lapsen olla 18 vuotiaana suljetulla osastolla , kun ei ollut nuorempana diagnoosi rasitteena.
- Meidän perhe
Meillä poika järjesti palikoita riviin. Itse asiassa pidin palikoita reissuissa mukana, jotta poika sai rauhoittaa itseään, järjestää itseään niitä järjestelemällä. Meillä se onnellinen tilanne, että hän oppi niitä järjestämään ylöspäinkin ja oppi puuhaamaan monille välineillä ja pikkusiskon kanssa leikkimään ihan oikeasti, viime aikoinen esim. järjestivät synttärit kissoille (ne muuten olivat rivissa kutsuilla, vaikka ei enää palikoita järjestele) ja leikkivät avaruusleikkiä. Mutta toisten lasten kanssa hän ei osaa juurikaan leikkiä. Hän ei osaa tarhassa leikkiä muuta kuin rinnakkaisleikkiä. Siksipä oma sisko onkin ihan korvaamaton. Asperger diagnoosia pidän itsekin oikeana. Puheessa on fraaseja, voi sanoa bussissa näkemänsä lauseen monien kuukausien kuluttua (vain otettu lääke auttaa, paavo) ja osaa toistaa ulkoa lukemiaan kirjoja, mutta on onneksi normaaliakin puhetta.
http://www.meidanperhe.fi/keskustelu/747110/ketju/_puheen_viivastyma_ja_autistiset_piirteet_autismia/sivu/3 - Lapsella asperger
Autismi diagnosoidaan yleensä alle kouluikäisellä lapsella. Jos diagnoosi tehdään vanhemmalla lapsella se on usein asperger.
http://www.vauva.fi/keskustelu/1051063/ketju/autismin_diagnosointi_2_vuotiaalla
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 231515
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha111312Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka611311Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.301247Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?321215Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024
Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne141126Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot641096Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se81086Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351084Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61062