Miksi ette ala vain ELÄÄ kaikki joilla on ulkonäköongelma, oli se sit et on liian kaunis tai vähän rumemman puoleinen??
En käsitä tätä yletöntä kauneuden palvontaa enkä rumuuden esillepanoa. Itse näen joka päivä ihmisen näköisiä ihmisiä. Se mikä miehessä sytyttää on monien asioiden summa, ei pelkkä naama riitä!
Usein "rumina" pidetyt naiset ovat vetäytyviä, helposti kiusattavia naisia, kiltti tyttö syndrooman vaivaamia. Ei uskalleta ottaa se oma paikka vaan annetaan muiden osoittaa se - silloinhan se onkin pohjalla. Maailma on paha. Pahoja ovat itserakkaat itsestään suuria käsityksiä ylläpitävät jotka voittavat sillä, että joku kiusattu poloinen vetäytyy piiloon. Mutta kun se hissukka alkaa astua esille, niin maa värähtelee! Alkaa tulla pistäviä katseita, mutta niistä ei pidä välittää!
Minusta jotkut naiset on klassisen kauniit, jotkut söpön nättejä, androgyynin seksikkäitä, naisellisen vetäviä, äidillisen mystisiä..Tumma voi olla kaunis kehystetyillä kasvoillaan, vaalea taas raikas ilmestys. Punatukka piristää arjen.
Hoikka on elegantti ja vähemmän hoikalla istuvat vaatteet paremmin. Suuri on näyttävä, pieni siro.
Rumaa on ihmisessä hoitamattomuus, itsekeskeinen asenne (minä kaunis täältä jyrään tai voi minua rumaa ressukkaa), sopimaton tyyli/meikki. Luonto ohjaa kyllä itse samantasoisen vastakkaisen sp:n edustajan kanssa yhteen! Siinäkin naisten pitäisi unohtaa Cosmo-tapainen metsästely ja paha viettely sillä Se Oikea mies metsästää naista ihan itse. Kun se tulee kohdalle. Vähän voi auttaa sitä ja rohkaista, kun aavistaa kuka se on.Nainen kyllä vastaa tunteisiin jos koodit menee oikein eli mies kohtelee naista niin hyvin, että se rakastuu.
Elämä sujuu itsestään, täytyy vain elää ja olla. Ei kontrolloida asioita jotka vaan ovat tietyllä tavalla.Kuten oma ja muiden ulkonäkö.
kanssasi enempää samaa mieltä!! Kauneutta on niin monenlaista, eikä ole yksinkertaista kaavaa siihen, kuka on kauniimpi kuin toinen. Jos oppii katsomaan kanssaihmisiään oikein silmin, huomaa, että kaikki ovat omalla tavallaan viehättäviä. Kaikista ei tietenkään ole kaikille kumppaniksi, mutta jokaiselle löytyy kyllä se oma kulta, jos lähtee vain ihmisten ilmoille, ja on rohkeasti oma persoonallinen itsensä. Jokaisen pitäisi olla omasta mielestään kaunis ja ainutkertainen ihminen, ja nähdä muut samalla tavoin.
Maailma olisi hieman parempi paikka, ei olisi niin paljoa kateellisia tai katkeria ihmisiä, ei myöskään yksinäisiä tai egosentrisiä, koska ihmiset löytäisivät keskinäistä solidaarisuutta ja ymmärrystä. Jos näkisi jokaisen ihmisen omana kuvanaan, ei olisi väkivallantekoja, koska kuka nyt itselleen pahaa tahtoisi(?).
En tietenkään tarkoita tällä yhdenmukaistamista, vaan sitä, että jokaista ihmistä kohdeltaisi kuin itseä tahdottaisiin kohdeltavan ja kunnioitetaan erilaisuutta osana suurempaa kokonaisuutta. Kukaan ei haluaisi kulkea pallolla, joka olisi täynnä klooneja... Pärstäkertoimen ja omien mieltymysten mukaan ei ihmisiä pitäisi arvioida, koskaan, oli toinen sitten "kaunis", "ruma" tai "mitätön". Miettikääpä :)
Oletko koskaan miettinyt miksi ne "rumina" pidetyt ovat syrjäänvetäytyviä ja helposti kiusattavia? Olin minäkin lapsena iloinen ja ulospäinsuuntaunut, mutta kasvaessani aloin saada yhä enemmän paskaa niskaani ulkonäköni vuoksi - haukkumista, huutamista, naurua, jopa fyysistä väkivaltaa. Nykyään olen erakkoluonne ja mielestäni se ei ole mikään ihme, kun miettii sitä miten ihmiset ovat minua kohdelleet. Tuulimyllyjä vastaan on mahdotonta taistella.
kokenut vastaavanlaista, painoni takia. Olen ollut vakavasti alipainoinen, nyt taas olen jonkin verran ylipainoinen. Olen muuten sievä, mutta paino-ongelmien takia olen kyllä saanut niin paljon paskaa niskaan, ettei tosikaan. En ole vaan koskaan antanut sen lannistaa itseäni, ainakaan pitkäksi aikaa.
Ymmärrän toki, ettei tuollaista ole kiva kuulla, mutta itse ainakaan en antaisi tuollaisille vittuilijoille mitään valtaa itseeni. Kohauttaisin olkiani ja nauraisin päin naamaa, koska oikeastihan se on todella huvittavaa, jos toisen ulkonäöstä jaksetaan nähdä noin paljon vaivaa. Sen tietää, ettei kyseisin kommentoijan päässä kauheasti liiku mitään älyllistä. Enkä usko, että kyse on niinkään siitä, että olisit nyt niin kamalan ruma, vaan siitä, että kiusaajasi ovat löytäneet sinusta heikon kohdan.
Kai sinulla on kuitenkin ystäviä? Oikealle ystävälle ei pitäisi olla mitään väliä miltä näytät, olit sitten huippumalli tai harmaa hiirulainen. Heistä voit löytää vahvuutta ja tukea, ja huomaat, että joku arvostaa sinua itsesi takia, sen takia, mitä mielestäsi ja sydämestäsi löytyy.
Voimia, en usko, että joudut olemaan yksin koko loppuikäsi. Itse olen todella vahva, seurallinen ja itsenäinen, mutta ei itseänikään kiinnosta seurustelu (seksi) ennen kuin olen tyytyväinen paitsi "sisällykseeni" myös siihen ulkokuoreen, miehet tuntien. Uskoisin, että jokainen joutuu jossain elämänsä vaiheessa kohtaamaan inhottavaa ja täysin perusteetonta käytöstä, muttei sitä kannata alkaa sen enempää miettiä. Suoristat vaan selkäsi ja hymyilet, siinähän kaunistut silmissä :) Usko pois!
VÄHINTÄÄN selän takana, joskus. Kauniit tytöt keskittyvät yleensä muiden kauniiden tyttöjen haukkumiseen, eivät niinkään huomaa muita kuin näitä kilpasisariaan. Se peli on usein hirveän rumaa. Mielestäni aivan turhaa.
harva säästyy ilkeiltä kommenteilta elämänsä aikana!!! Varsinkin tytöt kyllä joutuvat kohtaamaan ulkonäköään kohtaan sellaista kritiikkiä, ettei se katso sitä minkä näköinen olet. Joillakin on tarve sanoa jokaisesta jotakin inhottavaa ja negatiivista. Niihin pitää vain osata suhtautua kylmän välinpitämättömästi... Itse en ole koskaan moiseen lähtenyt mukaan, koska en hyväksy pinnallista dissaamista. Ei olisi kiva, jos joku musta puhuisi päin naamaa, tai selän takana, jotakin puppua, joten en tekisi sitä kellekään toisellekaan.
Niin, ei kauneus vastaan rumuus olekaan yksinkertainen vastakkainasetelma, jos lähdetään yliopistotasolla pohtimaan mitä se on. Ensin pitää määritellä, mikä on "totuudenmukainen" estetiikka ja mikä taas geometrinen rumuus. Yleensä arkkitehdit tarvitsevat tämän oppiaineen, sillä rakennuksessa tietty symmetria on nätimpää kuin esim. vinot, epäsymmetriset ikkunarivit..
Mikä taas on yksiselitteisempää on psykiatrinen käytösoppi. Henkilö joka "vainoaa" esim. itseään rumempina ja täten alempiarvoisina pitämiä ihmisiä, on psyykkisesti häiriintynyt. Sille sopisi terapiamuoto, jossa käydään läpi erilaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa ympäröivään maailmaan. Tavoitteena on tulos, jossa potilas löytää oman elämän sen sijaan että puuttuisi räikeällä tavalla muiden elämään. Hyvät käytöstavat oppii myös ulkoa helposti, vaikkei sydämessä aina ajattelisikaan kovin kauniita ajatuksia. Olkoon että joku toinen on yhden mielestä ruma, mielipidevapaus on aina olemassa. Minusta voi olla myös naisten toiveajattelua nähdä muissa naisissa mahdollisimman rumia piirteitä, että itsellä olisi parempi itsetunto, joka sitten kuitenkin on näennäinen.
