Näyttääpi siltä, että vain puheliaat ja muutenkin itsevarmasti käyttäytyvät löytävät rakkauden.
Useimmiten miehet kuvailevatkin ihannenaistaan sanoilla "sosiaalinen/avoin"..
Entä jos ei olekaan niin sosiaalinen ja aina loistamassa isossa porukassa? Kukaan ei kiinnostu seinäruususta, joka ei välitä olla huomion keskipisteenä aina.
Olen itse aika hiljainen uudessa seurassa, tutustuttuani kyllä kovastikin puhelias ja valmis juttelemaan aivan kaikesta.
Olen 27 vuotias usein kauniiksikin kehuttu nainen.
Minulla on vasta rakennettu omistusasunto, uusi auto, kaksi ihanaa koiraa ja vakituinen päivätyö.
Minkään siis ei pitäisi olla pahemmin pielessä, mutta silti olen vuodesta toiseen yksin.
Aina vaan yksin, kukaan ei edes pyydä treffeille, ei koskaan!
Tiedänkin miksi. En osaa tyrkyttää itseäni, enkä ole tarpeeksi itsevarma flirttailemaan vaan minulta pitäisi miehen tulla suoraan kysymään lähtisinkö ulos.
Monesti huomaan vaikkapa työpaikalla jonkun nuoren miehen katselevan minua, mutta kun minulla ei ole itsevarmuutta töllätä takaisin, niin ajan mittaan miesparka luovuttaa kun luulee etten ole kiinnostunut.
Ei minua sinänsä haittaa jäädä yksin kun olen siihen niin tottunut, mutta tuntuu väärältä että tässä olisi ihan mukava ja asiallinen nätti nuori nainen joka menee "haaskuun" vain koska ei osaa itseään kaupata kenellekään, ts. on liian ujo ja epävarma itsestään.
Moni vanha sananparsi ylistää hiljaisuutta.
Väitetään että hiljaisissa vesissä ne kalat kutee ja viisas vaikenee, hiljaisuus on kultaa jne.
Tosiasiassa hiljaisen palkka on jäädä yksin kaappikellon tikitystä kuuntelemaan.
Ketään ei kiinnosta, vaikka kuinka upea luonne löytyisi epävarman kuoren alta.
Nykyään pätee sama seurustelussa kuin työnhaussakin, ne jotka osaavat käyttäytyä jyräävästi saavat kaiken.
Vaatimattomuus on pois muodista eikä sillä voita yhtään mitään.
17 Vastausta
4 140 Lukukertaa
Hiljaisempi tuomittu yksinoloon?
Aloita rakkaustarinasi
Löydä unelmiesi kumppani jo tänään! Etsi rakkautta satojentuhansien suomalaisten sinkkujen joukosta!
otsikko
Ainakin sanojesi perusteella vaikutat todelliselta kultakimpaleelta, jonka haluaisin itselleni. Minua ainakin viehättää suuresti hieman ujot tytöt, heissä on sellaista herkkyyttä mitä ronskeissa kanssa sisarissa ei ole, älä yritäkään muuttua muuksi. Luultavasti syy siihen, että kukaan ei ole kysynyt sinua treffeille on varmaankin se että sinusta kiinnostunut mies on varma ettet ole vapaana. Mitä jos keräisit rohkeutesi kysyisit jotain miestä, josta olet kiinnostunut? Teillä naisilla on tässä suhteessa helpompaa, mutta jos olet ujo mies, niin voi olla aika varma seurustelemattomuudesta.Jing ja Jang
Joskus aiemmin kirjoitin ketjun alkaneen vietin otsikolla Jing ja Jang, ko. symboli on on korean lipussa, ja kuvaa vastakkaisuutta.Siis idea oli siiloinkin se, että ihmisellä on kaksi puolta, rohkea ja ujo... Ihminen voi olla ulospäin suuntautunut ja tietyn tilanteen tulleen esiin tulee arkuus. Tai toisinpäin, yleisesti ollaan arkoja sit kun mennään pitkälle, niin tulee esiin ollaan rohkeita.
Kaikenlaisille ihmisille on varmasti ystäviä. Meillä ns. sinkuilla tai yksinäisillä se yksinolon syy voi olla vaikka koti - eli lapsuudesta on jotain sellaista, että ei haluta olla... Paljon on myös sellaista, että halutaan estää muilta pääsy omalle alueelle vaikka sairauden takin.
Normaalilla tunnetasolla varustettu ihminen ei koskaan ole yksin toisen ihmisen tahdosta. Kaikilla on aina se joka on ainakin joskus ilmoittanut että halua olisi...
Sinkut ja yksin olevat ovat aivan omia tyhmiään.
Niinhän se on
Näinhän se menee. Itseäni harmittaa kun en osaa mennä suoraan kysymään tai kokeilemaan kepillä jäätä, monta tilaisuutta on mennyt sen takia ohi ja varmasti olisikin monta ihmissuhdetta rikkaampi kuin nyt.Ja joku japanilainen sanalasku meni että "ken kauimmin odottaa, saa sen kauneimman kukkasen" vai olikohan se ruusu, no jotenkin tuonnepäin. Siitäpä...
Älä odota
en tiedä japanilaisia sananlaskuja mutta aki sirkesaloa lainaan:"jos odotat aikaa,parempaa aikaa,odotat seuraavaan elämään.elämä on tarkoitettu elettäväksi,ei odottaa jotain,mikä ei kuitenkaan koskaan tule....
itse "sitä" kohti on menetävä,mitä sitten kaipaakin elämäänsä....
Melko samassa tilanteessa, mutta hieman erin ajatuksin :)
Nyt kun vähän laittaisit sitä itsevarmuuttasi peliin, niin olisivat ongelmasi tipotiessään. Kirjoituksestasi saa sen kuvan että monen mieleksi kyllä olet, mutta et vain viitsi antaa vastakaikua takaisin. Seuraavaksi kun näet jonkun mukavan nuoren miehen työpaikallasi katselevan sinua, niin menet itse rohkeasti kysymään häneltä, että kiinnostaisiko tavata työajan ulkopuolella (eli treffata). Eikä niitä pakkeja tarvitse pelätä, sillä niitä nyt vain joka tapauksessa tulee...Sitten muutat vielä tuon asenteen vähän positiivisemmaksi, ettei se vaan pääsisi paistamaan läpi. Eli kyllä ne hölöttäjätkin, tms. ovat ihan normaaleita, hyvä sydämisiä ihmisiä eivätkä mitään jyrääviä, huomion kipeitä, tyrkyttäjiä, tms.
Eiköhän sinun kohdallasi asia ole vain siitä viitseliäisyydestä eikä hiljaisuudesta... ;) Itselleni on se ja sama onko nainen hiljainen ja ujo vai ei, mutta avoin pitää olla. Avoimuuden ymmärrän niin että nainen ilmaisee silloin avoimesti miehelle kahden kesken tunteitaan (eli kaikki halaukset, hipaisut, sanat, jne.). En näe kirjoituksestasi mitään merkkiä siitä ettetkö olisi avoin, kunhan ensin vain jotenkin mieheen onnistuisit lähemmin tutustumaan.
Nyt vain katsot mitä voisit tilanteen korjaamiseksi tehdä, ja etenet pienin asekelin. Takaiskuja tulee aina, mutta älä tästä huolimatta lannistu... :-)
Se on se
markkinatalouden syndrooma. Itseään pitää mainostaa joka paikassa. Osaaminen ja järki on ihan sivuseikkoja. Tärkeintä on mainostaa ja tuoda itseään esille tasosta viis. Maine on kaiken A ja O. Tyttöystävän hankinta on ihan suoraan verrannollinen työnsaantiin. Samanlaisilla CV:llä itseä paremmaksi pönkitetään naisen silmissä.Työkokemus
Vastaavasti aikaisemmat seurustelusuhteet ovat verrattavissa työkokemukseen. Jos ei 30 ikävuoteen mennessä ole pitkäaikaisia seurustelusuhteita saanut aikaan, on melko epäilyttävää ainesta ja tuskin monikaan tälläistä huolii. Aivan samalla tavoin kuin harva työnantaja on valmis palkkaamaan pitkäaikaistyöttömän joka ei oel 30 ikävuoteen mennessä ollut lainkaan työelämässä mukana.Aivan kuten työelämässäkin pitää aloittaa pohjalta. Ensin kannattaa seurustella rumien ja lihavien naisten kanssa ja siitä sitten pikkuhiljaa aina päivittää parempaan. Ei kannata laittaa poikki edellisen kanssa ennekuin uusi parempi on löytynyt. Aivan samalla tavoin kun vanhasta työpaikastakaan ei kannata irtisanoutua ennenkuin uusi parempi on tiedossa.
kyllä
Pitää valitettavan hyvin paikkansa!Terv. mies 25 v ja ei koskaan seurustellut
se on sitten...
ilmeisesti oltava koko elämä ilman työpaikkaa ja naista...voeKoska...
...kaltaisesi miehet ovat aivan samassa jamassa eivätkä ehkä uskalla tai halua esittää sellaista suurimpaan osaan naisia vaikutuksen tekevää suupalttia ja euroopanomistajaa. Juuri ne hiljaiset miehet, jotka arvostavat kaltaistasi kultakimpaletta.Jos olisin nuorempi niin Olisit juuri sellainen jonka haluaisin vierelleni. Mutta kun...
Käsiteongelma
Ihmmiset nykyään viljelevät tuota "sosiaalisuutta" niin paljon, että harva enää tietää mitä se oikeasti tarkoittaa. Puhekielessä sillä tarkoitetaan puheliaisuutta mutta oikeasti sosiaalisuus tarkoittaa vuorovaikutustaitojen hallintaa. Ei pelkkää puheliaisuutta vaan sitä, että henkilö osaa keskustella, kuunnella, toimia ryhmässä ja ilmaista itseään. Ottaa toiset huomioon. Ja ujoltakin nämä onnistuvat -tutkijat jopa sanovat, että ujojen vuorovaikutustaidot ovat keskimäärin puheliaampia paremmat, perustuen siihen, että ujoimmat ottavat keskutelukumppaninsa paremmin huomioon.Hymyily auttaa aina uusiin ihmisiin törmätessä, samoin silmiin katsominen ja avoin ruumiinkieli. Vaikka ei olisikaan puhelias, niin voit silti toivottaa uudet ihmiset tervetulleeksi juttelemaan kanssasi. Etukäteen kannattaa myös miettiä sopivia puheenaiheita, niin ei mykisty siksi ettei keksi mitään sanottavaa. Ja ihmiset rakastavat puhua itsestään, joten kysele heiltä asioita. Silloin puhetta tulee ilman, että joudut tuntemaan paineita keskustelun ylläpitämisestä.
Ja avoimuudesta vielä...Olen itsekin ujo ja on vaikeaa olla avoin vieraiden ihmisten seurassa. Mutta avoimuus vaatiikin mielestäni luottamuksellisen suhteen, jossa voi avautua turvallisesti, ilman pelkoa siitä, että joutuu tuomituksi. Joten avoimuus tulee kyllä ajan kanssa, mitään muuta tapaa sen saavuttamiseen ei ole. Ja avoimuus on seurausta luottamuksesta.
Exäni vaati minulta jatkuvasti avoimuutta mutta itse ei antanut itsestään mitään: hänestä itsestään asioita piti repiä ulos mutta minun piti olla kuin avoin kirja...Sitä luottamusta mitä olisin tarvinnut avoimuuteen ei ollut. Avoimuutta ei voi vaatia toiselta jos itse ei ole valmis sitä olemaan - toiselta ei voi vaatia jotain, mitä ei itse ole valmis antamaan. Toivoisin, että miehet miettisivät sitä, että vaativatko he naiselta jotain sellaista, mihin eivät itsekään ole valmiita (mielestäni tämä on aika yleistä, monet miehet odottavat, että nainen hoitaa avoimuuden, miehen pysyessä sulkeutuneena). Tässä molempien täytyy tulla vastaan kohdatakseen matkan varrella.
Eli älä lukkiudu harhaluuloon, että olet jotenkin viallinen, jos et ole "sosiaalinen" tai "avoin". Käsitteisiin ei kannata lukkiutua ja joutua negatiiviseen ajattelukehään, jossa vähättelee itseään. Se on itsetuhoista. Sitäpaitsi kukaan ei ole täydellinen: keskity pelaamaan niillä korteilla, jotka sinulla ovat poikkeuksellisen hyvät.
olipas fiksu teksti
.........:-)Pisti miettimään!
Juu, jos on ujo, kuten minäkin, niin tosiaan, omalla ruumiinkielellään voi antaa kuitenkin itsestään helposti lähestyttävän kuvan! Saa se rohkeampi tulla juttelemaan.On kokeiltu ja toimii. Muitakin hyviä vinkkejä tuossa Marissan tekstissä oli ujoille ihmisille.
Ongelma on tietysti se, että kun se todella kiinnostava tyyppi on lähellä, alkaa jännittää niin mahottomasti, punastuttaa ja tuntee itsensä aivan idiootiksi..
Niinh..
Kyllähän siis minäkin olen esim. töissä avoimen oloinen, tervehdin jokaista ja katson silmiin, juttelenkin niitä näitä.. En kuitenkaan ole mikään suupaltti, siellä kun on niitäkin jotka eivät osaa olla hetkeäkään hiljaa.Mutta jos kyseessä on sellainen mies johon olen ihastunut ja joka pahimmassa tapauksessa on minuun myös ihastunut, haluan ottaa jalat alle ja juosta karkuun;)
Koita siinä sitten tehdä tuttavuutta=/
Jos yritänkin jotain jutella (olen todella yrittänyt) niin alan vain änkyttää, punastua ja unohdan mitä olin sanomassa.
Joten parempi olla hiljaa vaan ja vältellä koko tyyppiä.
Jos joku minua pyytäisikin treffeille, menisin varmaan niin hämilleni että en saisi sanaa suustani. Tai pyörtyisin tai oksentaisin..
Asiaa puhut.
Kyllähän minä olenkin siinä mielessä todella sosiaalinen, että osaan ottaa huomioon muut ja olen esim. hyvä työskentelemään tiimeissä.En koskaan ole töissä riitaantunut työtovereitteni kanssa, tosin en pahemmin ystävystynytkään..
Olen yleensä aina siinä jossakin välissä, en kauhean läheinen mutten niin etäinenkään.
Töissä yleensä jokaisella on oma parinsa tai porukkansa, joiden kanssa esim. mennään yhtä aikaa tauoille.
Minä en kuulu sellaiseen sakkiin vaan olen tavallaan kaikkien kanssa tekemisissä, mutten läheisesti. En halua päästää ketään "liian lähelle."
Ei se ole vaivannut minua ennen, mutta nyt kun tajuan etten sen takia ikinä löydä elämänkumppaniakaan, niin alkaa mietityttää miksi oikein olen tällainen kuin olen enkä sellainen kuin muut:(
Hyvä pointti
Hmm.. Marissalla on hyvä pointti. Yritin vain sanoa aikaisemmassa tekstissäni, ettei seurustelukumppanin puuttuminen johdu välttämättä siitä, handlaatko vuorovaikutustaidot erinomaisesti, oletko yli- tai alipainoinen jne jne.! Itse rehellisesti uskon siihen, etten vain ole törmännyt pitkään aikaan kehenkään seurustelun arvoiseen, puhumattakaan siitä oikeasta. Toisaalta myönnän etsiväni myös aina jotain vikaa itsestäni, kun miehiä ei ole hetkeen näkynyt ympärillä.Sitäpaitsi kauneus on aina katsojan silmässä!!
http://uniikki.blogspot.com/
Etpä ole ainoa..
Voi kuule.. enpä tiedä mistä alkaa. Olen nuorempi ja vaikka olenkin vielä opiskelija, ei elämäntilanteemme ole niin erilaisia. Olen pohtinut sinkuutta omassa blogissani monet monituiset kerrat.Pidän itseäni todella sosiaalisena, nättinä, avoimena ja mukavana, mutta niin se vaan on että useampaa vuotta sitä vietellään ei-toivottua sinkkuelämää. Monesti olen miettinyt mikä on vikana kun yksin täytyy olla.
Voin myös kertoa, vaikka saisikin usein treffikutsuja, ei sitä kaikkien kanssa ulos lähde! Voin hyvin kuvitella, että huonoimpana hetkenä ajattelee, että pelastus olisi parit treffikutsut, mutta ei ajattele sitä että ne kundit ei välttämättä sykähdytä lainkaan. Säälittävyyden huippu onkin istua treffeillä kundin kanssa yrittäen väkisin saada itseä kiinnostumaan, vaikka missä muussa tilanteessa tahansa voisi heti sanoa, ettei tuo ihminen kiinnosta lainkaan.
Ihmettelen, miksi mulle tuli pakottava tarve yrittää kirjoittaa jonkun lainen lohduttava viesti vaikka itse olen samanlaisessa tilanteessa. Ehkä en kuitenkaan ole tavoittanut vielä synkintä epätoivon hetkeä! Mutta hei kultaseni, meitä on sitten kaksi!
Kirjoitan osoitteessa http://uniikki.blogspot.com