Viikkoraha?

meillä on samanikäisiä poikia ja olen totetuttanut tuota ideaa jo jonkin aikaa ja vaihtelevalla menestyksellä. Jopa viikkorahasumma on sama. Jos hommat on tekemättä, eli oman huoneen siivous ja muut pikkuhommat niin viikkorahaa ei tule. Ihan hyvä systeemi, aloita vaan!

Meillä 9 vuotias saa 20 euroa viikossa.

Jos viikkorahan tarkoitus on olla nimenomaan viikkoraha, käyttäisin kotitöiden tekemättä jättämiseen muita rangaistuskeinoja. Viikkoraha juoksisi silti, koska rahankäytön oppiminen ja rahanarvon hahmottaminen ja säästämisen merkitys ovat kuitenkin asoita, jotka tulee oppia, oli tiskikone tyhjennetty tai ei.

Jos viikkorahan tarkoituskin on olla palkka, ikäänkuin valmentautumista tulevan työelämän pelisääntöihin, niin juttu on tietysti eri, mutta silloin on reilua lasta kohtaan, että "kuukausipalkka" ei ole kiinteä, vaan joistain työläämmistä töistä, esim ikkunanpesusta saa extraa.

Minusta kahdeksanvuotiaalle sopiva viikkoraha on maksimissaan 5 euroa.

Itse kannatan kuukausrahana 30 euroa kuussa, joka tekee tietysti viikkoa kohti enemmän, mutta kuukausirahan idea onkin, että siitä lapsi maksaa myös kännykkälaskunsa. Tulee mukaan vähän laskunmaksuakin.

siihen että alkeellisinkin siivous /järjestyksen pito hoituu niin ootte väärällä tiellä.
14-vuotiaana saatte maksaa siitä,että menevät kouluun....

Jo alle kouluikäisenä on edellytetty siivoamista. Ensin omat leikit ja sitten ruoka-astiat tiskikoneeseen. Sitten kun ikää on tullut on omanhuoneen siivous tullut kuvioihin, ensin aikuisen kanssa yhdessä ja sitten yksin. Vuoteen siaaminen on tullut kuvioihin heti kun on tuntunut siltä että lapsen fyysinen koko riittää siihen. Vuotteessa ei pienillä ollut päiväpeittoa mutta lakanoihin sopiva helmalakana korvasi sen - siis vuoteen sijaaminen oli helppoa.

Viikkikset tuli joskus alaluokilla kuvioihin ensin silloisen karkkipussin hinnan verran ja sitten hilattu ylöspäin.
Viikkiksiä ei ole sidottu siivoamiseen. Siivominen kuuluu jokaiselle.

Oikeuksia ei ole kellään, ilman velvollisuuksia!

Poika jätti yhden kerran, yläasteella seiskalla jolloin sai vain 7 mk / vko viikkistä, vuoteen siaamatta jolloin ilmoitin että jokaisesta petaamattomasta aamusta rokotan 1 mk:n. Se tepsi.

Lisä tienistit tuli pulloilla yms. Tyttären lisä tienistit tuli naapuruston koirien ulkoilutuksilla. (Sadepäivät oli kuulema parhaat).

Kun kesätyöt tuli kuvioihin ei viikkistä enään annettu. Kesätyön palkka piti riittää myös talveksi. Kesä palkasta maksettiin myös känny ja harrastukset itse yms.

Nyt ollaan jo niin isoja että toinen on jo omillaan eikä asu enään kotona.
Nuorempi 19v lähdässä kohtapuolin inttiin mutta asuu vielä kotona. Pitää välivaihetta Yo:n ja intinvälissä käy töissä ja maksaa nyt kotiin asumisestaan, johon hän joutuu siivoamaan huoneensa yms. Saa ruoan, myös eväät työpäivälle ja puhtaat silitetyt vaatteet. Tv ja tietokone ja vakuutukset. Autonkin useinmiten käyttöön bensoineen. Ym "itsestään selvyyksiä"

Osaa edelleen siata vuoteensa joka-aamu vaikkei viikkistä saakkaan.

meillä lapsilla on aluksi karkkipäivä ja kerran kuussa ostetaan jotakin, mitä haluaa video,levy, peli, lelu.. hintarajaa pidetään niin että keskivertona kymppi ehkä isompi jos sitä käyttää muutkin tai nipparia tms "hyvää syytä". Karkkiraha on 2e. Osallistuu huoneensa siivoamiseen ja ohjataan hommaan esim vie pehmolelut koppaan ja sitten kerätään kaikki kerralla, legot laatikkoon jne tai sitten lootat levälleen ja lajitellaan niihin sitä mukaa kun lattia tyhjenee.. vaatteiden kaappiin laittoon yms asioihin osallistuu innolla mukaan, tässä iässä kun kaikki työkin on leikkiä!

Koululaisella on oman kämpän siivous velvollisuutena. Viikottain edelleen karkkipäivä ja saa halutessaan rahan käteen joten sen voi säästää tai käyttää mihin vaan. Kerran kuussa äiteen tilipäivänä myös kympin tili. Sen saa käyttää kaikkeen muuhun paitsi ei syötävään tms! Tämä palkka tulee roskien viennistä, koiran kuppien hoidosta, pöydän kattamisesta yms kotitöistä. jos ei osallistu ei tarvii ootella liksaa... Yhdessä opetellaan mm tiskarin tyhjäystä yms juttuja aina välillä ja ruuanlaittoon saa osallistua niin että yrittää tehdä itse halutessaan.

Kymmenen kieppeissä lisää vastuuta kotihommista ja raha muutettiin niin että kerran kuussa saa 35€ ja tietyistä kotihommista voi tienata lisää. Karkkipäivää ei ole vaan tuolla on tultava toimeen. Tytöillä menoja ehkä poikia enemmän ja ylimääräisiä ostoksia kuten meikkiä, kassia ja muuta ostellaan välillä ostosreissuilla tai tilataan postimyynnistä.. Leffa yms lipuissa ollut sovittuna että kuukausittain saa käydä ja siihen saa rahan.

Meillä ajatuksena on ollut lisätä omaa rahaa vähitellen ja tehdä se selväksi että raha on tavallaan ansaittava. Toisaalta taas tietyt hommat kotona on kaikille kuuluvia varsinkin kun toinen vanhemmista useampana iltana viikossa pois töiden takia. CD:t sun muut alkavat jossakin vaiheessa viedä varoja ja niissä tullaan vastaan jonkin verran eli kalliimpaan kertahankintaan saa lisäapuja.

Lahjarahat ovat myös lasten omaa rahaa ja niiden käytöstä sovitaan yhdessä. Periaatteena on että niillä saa jotakin ekstraa. Tokarista maksetaan jos numerot nousee tai pysyy samana, summa iän ja ponnistuksen mukaan - kummasti motivoi!

Joskus pannaan ranttaliksi ja mennään hummaamaan. Silloin hankitaan kaikkea kivaa vaikka esim ikean reissulla, vaatekaupoista jne. Perinteisiä ostospäiviä on olleet kesälomani alku, syys ja talvilomat. Isä ei jostain syystä lähde mukaan... Rahaa menee kiitettävästi, mutta sitten sitä ei taas kulu aikoihin kun kaikkea on hankittu yhdellä kerralla!

Monta tuolla tavalla toteutettua ja hyvin toimivaa viikkorahasysteemiä olen nähnyt. Mutta itse näkisin niin, että niistä perushommista, jotka kuuluu kaikille, ei makseta. Kyseessä on yhteinen velvollisuus, ei palkkatyö.

Kahdeksanvuotias ei välttämättä vielä tiistaina huoneensa sotkiessaan tajua, että sen siivoamatta jättäminen vaikuttaa OIKEASTI lauantain rahantuloon. Ja sellainen järjestely taas on hieman epäreilu, jos toinen osapuoli ei sitä kunnolla ymmärrä. Toisekseen, jos mummulta joskus saa hieman ylimääräistä, jää sitten siivous hoitamatta. Silloin siivousta ei opeteta tavaksi vaan palkinnon tavoitteluksi, ja se palkinto on raha eikä esim. viihtyisä ympäristö.

En nyt sano että noin menisi pieleen, mutta nostin tuon toisenkin puolen esille. Summa kuulostaa oikein fiksulta!

Meillä tietyt perusjutut kuuluu tehdä ilman korvausta. Eli oma huone täytyy pitää siistinä siivota muutkin omat sotkut (esim. kengistä eteisen matolle tulleet hiekat, leivänmurut ruokapöydältä, likaiset astiat koneeseen). Karkkirahaa hän saa 1-2 e/vko, jota häneltä ei oteta pois, vaikkei hän edellä mainittuja velvollisuuksia olisikaan hoitanut.

Muista hommista maksamme hänelle extraa, jonka suuruus riippuu työn raskaudesta (mm. tiskikoneen tyhjennyksestä, wc:n pesusta ja roskien viennistä). Näistä kertyy helposti 5-10 euroa viikossa, jos on ahkera.

Meillä tämä systeemi on ollut käytössä ekaluokasta asti, ja toiminut melko hyvin (toisinaan hänellä hoituu hommat oma-aloitteisesti ilman käskemistä, joskus taas tarvitsee muistuttaa että "tiskikone tarttis tyhjentää", harvemmin kuitenkin). Poika (11 v.) on oppinut, että omalla ahkeruudella voi tienata, mutta myös sen, että jokaisen on kannettava kortensa kekoon perheen eteen (tekee nykyisin osan hommista ilmaiseksi (kun ei tarvitse rahaa)). Mutta ei ole tarvinnut lahjoa häntä rahalla menemään kouluun, kuten joku tuossa edellä epäili... typerää edes yleistää palkitsemisen johtavan siihen.

Meillä toimii hyvin, en tiedä sopiiko kaikille.

En ole koskaan saanut viikkorahaa. Mankuessani rahaa esim. huoneen siivoamista vastaan äitini perusteli että "Eihän kukaan mullekaan maksa siitä että mä käyn kaupassa, teen ruokaa, siivoan ja pyykkään".

Ja tottahan se on. Omien sotkujen siivoaminen on jokaisen velvollisuus, ei rahastuskeino.

Toki on mahdollista että viikkorahasysteemi toimii, mutta silloin on myös vaara että lapset oppivat että kotitöitä tehdään vain sen takia että siitä saa rahaa. Ja palveluksia pyytäessään voi saada vastauksen "Jos annat 50senttiä"

Minä olen saanut viikkorahan sijasta omaa rahaa pyytämällä. Vanhempani tahtoivat tietää mihin rahaa tarvitsen (tavallisesti tiimarikamaa, synttärilahjarahaa jollekulle, ostaa pikkutavaraa) ja vanhemmat sitten antoivat kutakin tarkoitusta kohden sopivaksi katsomansa summan.

Karkkia en saanut itse ostaa. Vanhemmat ostivat karkkipäivää varten namit etukäteen joten heidän ei tarvinnut edes kinastella kaupassa siitä mitä hyvää muka pitää ostaa sillä kerralla.

meidän koiralla on viikkoraha