Tuli tässä mieleen, kun olin naispuolisen sukupuolisen sukulaiseni kanssa baarissa lauantaina, että voimmeko me miehet olla todella näin pinnallisia?
Istuttiin iltaa, kun eräs "mies" tuli sukulaiseni selän takaa katsomaan tämän naamaa. Naaman nähtyä hän kääntyi pois ja alkoi "yökkäillä" ja kirota kovaan ääneen, kuinka ruma akka oli. Tämä meni sinänsä lapsellisuuden piikkiin, olihan kyseinen tyyppi vasta 18 ja muunkin käyttäytymisen perusteella pentu, mutta enemmänkin oma reakointini ihmetytti. Olen nimittäin sisälläni onnellinen, että tyttöystäni on se verran hyvännäköinen, ettei aiheuta vastaavaa reaktiota kenessäkään. Itse en ole pinnallinen ja voisin seurustella periaatteessa minkä näköisen naisen kanssa tahansa, mutta jos törmäisin tuollaiseen, niin harkistsisin jättämistä. Eli oikeastaan olen itse ihan yhtä pinnallinen.
Mikä meistä miehistä tekee näin pinnallisia ja mikä saa aikaan edellä kuvattua käyttäytymistä (nyt mietittynä tuo ei ollut eka kerta kun moista nään).
Useimmat miehet ja yhtä monet miehet ovat laumaeläimiä. Katselkaa joskus leikkiviä koiria. Ennen pitkää ne löytää jonkun, jota kaikki hiukan nokkasee. Tarvitaan joku, johon purkaa "huono" kun sitä ei itsessä haluta nähdä. Eläin on moraalisesti tuomitsemattomissa. Sitä ei voi syyttää, koska sillä on vain vaisto. Ihmisen pitäisi sen sijaan ajatella, olla myös yksilö - uskaltaa mennä sinnekin, minne muut ei mene. Harvalta se onnistuu. Ikävä kyllä.
Jos muut ei tykkää sun kumppanista, et sinäkään hänestä enää voi tykätä - hyvin yksinkertaista ja hyvin pelkurimaista. Tulet ehkä huomaamaan, että kukaan ei myöskään seiso sinun rinallasi kun mokaat tai olet muuten typerä, eli poikkeat siitä, mitä kaverisi ajattelevat tai tekevät.
Varmaan aika moni ihminen on jollain tavalla pinnallinen, toisen enemmän, toiset vähemmän. Mutta vaikka ihminen olisi pinnallinen, kyllä hyvät KÄYTÖTAVAT kuuluu olla!!! Tuo mitä mies teki sukulaisnaisellesi oli TÖRKEÄÄ! Ei ulkonäölleen mitään voi, ja jos ei kestä katella rumaa naamaa niin ei ole pakko. Mutta rumatkin ihmiset ansaitsevat asiallista kohtelua.
Ehkä kaikkien miesten itsetunto ei kestäkään pakkeja ja pahaolo on helpoin purkaa johonki joka sen on aiheuttanu tai johonki sijaiskärsijään. Okei miehet on lapsellisen yksikertaisia
Mikä sitten oikeuttaa antamaan toiselle tylyn vastaanoton?
Ei se ole oikeutettua, mutta ymmärrettävää se kuitenkin voi olla.
Vastaavastihan nuoret nykynaiset usein käyttäytyvät tuntemattomia miehiä kohtaan samalla tavalla, mutta sitähän ei saa kritisoida, sillä naiset ovat oikuttelevien tunteidensa ohjailtavissa, kun taas miesten odotetaan käyttävän järkeään? Kun nainen siis sanoo törkeästi miehelle, ei siitä saa loukkaantua, mutta jos mies sanoo naiselle törkeästi, on se peruuttamattomasti anteeksiantamatonta?
Mutta lapsellista kylläkin, kuten sanoit. Mitä pinnallista siinä muka on, jos jonkun naama ei miellytä? Jos ei miellytä niin ok, mutta ei sitä tarvitse sille käydä sanomassa tai muuten saattaa asiaa kenenkään tietoon.
Kyllä se on meikäläiselläkin oma makuaisti.
Eli olen seurustellut vaikka miten kirveellä veistetyn äijän kanssa, eikä ulkonäkö haitannut mitään.
Mutta joku tietty ulkonäkö voikin tökkiä pahasti.
Itseasiassa en juurikaan edes ihaile mitään valokuvan kaunista miestä ja naistyyppi, jolle olen kateellinen on lyhyen matkan tummat juoksijanaiset. Siis se kroppa, vau. Kasvot mielellään sievät.
Eli ei kai mikään ole aivan niin yksioikoista miehillä tai naisillakaan.
Eikä tuo ole ollut ainoa tapaus. Olen nimittäin kuullut, että siskoni on saanut myöskin samaa paskaa niskaansa. Ja parille kaverille on tultu kans sanomaan tuolleen. Joten ei taida olla ihan harvinaista tuo päin naamaan vittuilu. Eipä nuo ihmiset omalle ulkonäölleen mitään mahtanut. Mutta kun kuulin, että joku keskenkasvuinen jannu tuli tuolleen arvostelemaan siskoani, kiehahti niin pahasti sisälläni, että jos olisin ollut paikalla, sälli ei enää tänäpäivänä eläis. Mulle tuli paljon pahempi olo kuin siskolleni.
Kysymys aloittajalle: Eikö sinun sisälläsi yhtään kiehahtanut, kun sinun seuralaistasi loukattiin noin karkeasti. Vaikkei nyt ollutkaan tyttöystäväsi, niin puolustitko naista mitenkään, edes sanallisesti? Vai istuitko siinä paikallasi kuin pataässä ihmettelemässä omaa pinnallisuuttasi ja hyvännäköistä tyttöystävääsi? Kävikö edes mielessä, että kun sinun seurassasi olevaa naista loukataan, loukkaus itseasiassa kohdistuu sinuun?
Mikä syyllistäjä sinä olet? Tottakai puolustin ja aloin ihmetellä vasta seuraavana päivänä. Tuollaisessa tilanteessa, vaan tuo puolustaminen on vaikeaa, koska tuollainen kommentti vetää itsetunnon alas kuitenkin. Helppoahan se puolustaminen oli, kun vielä ko. nainen on mun mielestä ihan söpö, tosin hieman erikoisen näköinen.
Jos kerran olet sitä mieltä että nainen on mielestäsi söpö ja hän sai kestää moista hävytöntä käytöstä mikä taatusti latistaa itsetuntoa niin voisit kertoa hänelle että olet eri mieltä kuin haukkuja ja että hän on mielestäsi söpö. Olen varma että se auttaisi paljonkin asiaa.
Kun et varmaan tajunnut sitä silloin sanoa voisit sanoa niin vaikka tyttöystävällesi joka taas voisi kertoa tälle henkilölle sanasi.
Taas voisit lukea tarkemmin. Puolustin häntä jo sillon. Olen hänelle myös söpöydestä sanonut ennen tuota tapausta. Hyvä kun osasit arvostella toimintaani ilman ett tiesit asiasta.
Itsetunnon puute aiheuttaa miehissä lähes poikkeuksetta leveilyn tarvetta. Hemmo yritti selvästi esittää olevansa jonkinlainen alfa-uros joka voi arvostella naisia kuten huvittaa ja päästä kuin koira veräjästä.
