Minulla on tyttö joka täyttää kohta 3 vuotta. Syksyllä aloitimme puheterapeutilla käynnit koska puhetta ei vielä tule kuten ns. normaalisti pitäisi. Sanoja tulee kyllä ja paljon tavuja. Ymmärtää puhetta ja toimii sen mukaan. Kaikki elo ja olo on ollut normaalia tähän asti. Ei ole sairastellut flunssaa pahempaa, ei allergioita ja kaikki muu kehitys mennyt kuten pitää.Siis kuten neuvolan käyrissä PITÄÄ mennä (että ei kukaan huolestu).
Pitkä tyttö ikäisekseen eli sellaiset 105 cm. Iloinen, toimelias ja liikkuvainen.
Ei ole mitään vikaa koordinaatiossa tai muussa, juoksee ,hyppii, pomppii, tanssii ja piirtää.Syö ja juo normaalisti. Eli ei löydy sitä mitä yleensä sanotaan puheen ollessa myöhässä on häikkää liikeradoissakin.
Kieli tulee pihalle ja pärisee.Ei kuolaa tms. Pissaa/kakkaa pottaan.Osaa keskittyä lukemiseen ja palapeleihin jne. jne. Ainoa asia mikä on epänormaalia on tämä puheen viivästyminen.
En ollut aikaisemmin huolestunut asiasta kunnes kävin puheterapeutin ja sosiaalityöntekijän vastaanotolla. (sosiaalityöntekijä kuulemma kuuluu tähän sivullisena seuraajana myös).
Siellä tuli diagnoosi 10 minuutin sisällä tapaamisesta. Jonkinasteinen dysfasia epäilys tietysti. Nyt pitäisi alkaa viittoa niitä näitä esim porkkanaa. Tuntuu vaan niin hölmöltä viittoa porkkanaa kun tyttö tietää sen kun vain sanon että haetaan porkkana jääkaapista. Ja yrittää tavuilla vielä sanoakin sitä.
Terapeutti sanoi että tyttö ei osaa keskittyä. Kuka osaa keskittyä johonkin hiljaiseen terapeuttiin kun on huoneessa joka on täynnä uusia leluja, sellaisia mitä ei kotona ole??
Kuinka moni aikuinen osaa keskittyä hiljaiseen piipitykseen jos ympärillä on jotain kiinnostavampaa esim. naisena voisin ajatella komeita miehiä nikkaamassa silmää.. :)
En minä ainakaan...vai olenkohan taas epänormaali??
Palatakseni tyttööni...hän ei siis osaa kuulemma keskittyä. No kerroin että lukee kirjoja ja tekee mielellään palapelejä. Heitin esimerkkinä Muumi palapelin jossa on 104 palaa. Tyttö tekee sen yksin. Ahaa...ei normaalia...olisikohan autistinen..
Voi hyvää päivää, mikään ei ole normaalia...
No kävisikö sitten 60 palan pelit.Tai 20 palaa. Nekin onnistuu vaikka on vähemmän paloja. Saisiko ne tehdä valmiiksi ihan itse ilman apua ja luokitellaan normaaliksi toiminnaksi??
Nyt on varattuna lääkärille aikaa ja sitten eteenpäin Taysia myöden jos tarvetta.
Miten normaalista lapsesta osataankin tehdä kymmenessä minuutissa todella sairas...on kyllä erikoiseksi mennyt tämä maailma.
Onko kyse todella siitä että lapsissa on oltava jotain vikaa jos ne eivät puhu jo alkaen 2-3 vuotiaana vai onko kyse työpaikoista kaikille lääkäreille ja konitohtoreille???
Tänä päivänä ei saa kehittyä omaa tahtia vaan täytyy tasapäistää lapset siinä missä työpaikoilla aikuisetkin.
Kysyin puheterapeutilta että sanokaas kuinka moni ei ole oppinut puhumaan tässä maailmassa??? Eipä tullut prosentteja....
Kaikki ovat oppineet puhumaan ellei ole kysymys vaikeavammaisesta lapsesta tms. Ja sellaisen kyllä jokainen äitinäkin osaa tunnistaa.
Olen varustettu negatiivisella asenteella tähän kaikenlaisen kehityksen seurantaan. Olen nyt nähnyt ja kuullut niin monia ihmisiä ammattilaisista ja tavallisiin tallaajiin.
Erityispäivähoitajan ja päivähoidon johtajan kanssa olen keskustellut ja he sanoivat että kaikki aikanaan. Kyllä se puhe sieltä tulee ja siihen itsekin luotan.
Käyn kyllä edelleen tytön kanssa kaikissa paikoissa mitä hänelle suositellaan ja olen hissukseen. Annan heidän hoitaa työnsä ja minä hoidan omani.
Kannattaa silti luottaa omaankin järkeensä tänä päivänä!!
Älkääkä vaan sanoko lääkärille että olette nukkuneet huonosti mietittyänne näitä lapseen liittyviä asioita... paitsi jos haluatte unilääkkeet ja masennuslääkkeet kaupanpäälle. :)
Minä en sellasia halunnut, enkä tarvitse!!
Helposti tyrkytetään niitäkin vanhemmille nykyään.
Ei saa enää nukkuakaan huonosti saati miettiä mitään.
Ei muuta kun mielipiteitä takaisin päin...ne ovat aina terveitä kun ne ovat omia!!!
Joulun odotusta!!! :)
3v. puheen kehitys ja vahva äidin mielipide!!
39
29712
Vastaukset
- 5 lapsen äiti
Meillä vanhimmalla lapsella meni kehitys samlla tavalla kuin sinun tytöllä. Monella tasolla oli kehittyneempi kun muut lapset mutta puhetta ei tullut. Poika aloitti puheterapian 3 vuotiaana ja nyt 8 vuotiaana ei kuitenkaan ymmärrä puhetta eikä osaa ilmaista itseään kunnolla. Mitä nopeammin terapian aloittaa sitä paremmat mahdollisuudet on oppia.
Itse sain taistella monta vuotta jotta poika sai tarvitsemansa terapian puheterapian lisäksi kun hänen itseluottamus kärsi siitä ettei voinut kommunikoida muiden ihmisten kanssa.
Minulla dysfasia diagnoosilla on kaksi lasta joten todellakin tiedän millaista elämä on kun joutuu juoksemaan paikasta toiseen. Terapioita on 3 kertaa viikossa ja lisäksi muut tutkimukset. Sekä kotona pitää tehdä puheharjotuksia nuoremman pojan kanssa.
Viittomat ovat tarkoitettu siihen että lapsi kykenee ilmaisemaan itseään ja omia tarpeita. Ja sinun pitää lapselle viittoa, jotta lapsi huomaa että ymmärrät mitä hän tarkoittaa viittomilla. Voit kyllä ehdottaa terapeutille jos käyttäisitte kuvia. Mutta tuo kumpia käytetään riippuu lapsesta.
Mieti hieman asiaa lapsesi kannalta. Kykenisitkö sinä olemaan puhumatta 3 vuotta? Ja eikös se olisi aika turhauttavaa jos ihmiset eivät ymmärtäisi mitä yrität kertoa.
Alku on aina hankalaa ja raskasta mutta helpottaa kyllä. :) Ja eipä se terapiassa ja tutkimuksissa käynti haitallista ole. Ne kun loppuu siihen kun lapsi alkaa puhumaan.- riikka
Itselläni on 5v. dysfaattinen poika. Hän on muuten aivan ikätasollaan kehityksessään mutta puhetta ei vaan tule. Minun mielipiteeni on että opettele viittomaan,käyttäkää kuvia jos ne helpottavat. Kaikkein pahin minkä voit lapsellesi tehdä on että kuvittelet ymmärtäväsi häntä jonain päivänä joudut törmäämään siihen ettet ymmärräkkään. Mikä teillä silloin on yhteisenä kielenä? Itselleni tuo viittominen tuntui aluksi aivan kamalalta,enkä ymmärtänyt miksi meidän pitäisi viittoa kun poika kerta ymmärtää.Nyt tiedän kuinka tärkeitä ne ovat. Siinä oli mielipiteeni:-)
- hansu
Ystävällä dysfasiaa sairastava poika, jonka äiti vei tutkimuksiin ihan omasta aloitteestaan. Taysin "osaajat" antoivat heti tuomion, että ikinä ei pojasta tuu normaalia, ei osaa mitään eikä ymmärrä mitään. Äiti oli kuin puulla päähän lyöty kun oli tuntia aiemmin selittänyt mielestään selkeästi mitä poika osaa ja ei osaa. Ymmärtää puhetta, varsinkin selkeitä lauseita, mutta todella kärsii lievästä dysfasiasta. Onneksi äiti ei antanut periksi vaan sai useamman mielipiteen asiaan ja hoitaa tällä hetkellä poikaa aivan eri ohjeiden mukaan kuin taysissa annettiin ja edistystä on todella tullut. Tuntuu et tuomitaan liian nopeasti ja siinä sitten jää huomaamatta mikä oikeasti vois auttaa ja mikäon vialla. Kysy siis muutamalta muulta myös mielipidettä!!!
- Äiti+2poikaa
Meillä on myös dysfaattinen poika vaikkei ne lääkärit sitä diaknoosia vielä ole suostuneet myöntämään. Pojalla tuli 3,5kk ikäisenä epilepsia joka on nyt jo ohi ja lääkitystä ollaan purkamassa. Poika täyttää 3v tammikuussa ja puhuu noin 10 sanaa ja 1 "lauseen". Meillä on kokeilulla viittomat, kuvat ja jopa puheentoisto laite. Kuvat ei kiinnosta poikaa, ei suostu käyttämään puhe laitetta ja viittomat menevät ihan ohi kun poika ei jaksa pysyä paikoillaan niin kauaa että muistaisin miten viittomat menee. Tuntuu hassulta ne viittomat kun meilläkin poika ymmärtää puheen ihan hyvin kun puhun rauhallisesti ja selvästi. Yleensä puhun niin nopeasti ettei edes mieheni tahdo pysyä juonessa mukana. Kai ne viittomat on vain opeteltava, osaan nyt vasta noin 25 viittomaa ja pää on ihan sekaisin. Tuntuu ettei 3 vuotias ole vielä tarpeeksi vanha oppimaan viittomia mutta jos itse opettelisin ja poika oppisi ne ihan omaan tahtiin. Meilläkin tuntuu että lääkärit juoksuttaa meitä ihan 6-0, välillä tekisi mieli sanoa että jättäkää meidät hetkeksi rauhaan niin asiat alkavat sujua vähän paremmin... Tsemppiä teidän porukalle, ja hyvää joulun odotusta!!! T:Elina
- Satu 23
Meillä plikalla ihan sama juttu.. Puheessa pikkuisen viivettä, muuten pirteä ja fiksu ikäisekseen..
Neuvolassa sitten kans alettiin epäillä ties mitä, kun neiti ei keskittynyt mihinkään.. Vetosin vieraaseen paikkaan, mutta kuulemma tuon ikäisen pitäisi kommunikoida ja tehdä kaikkea niinkuin kotonakin.. Ihan en tuohon itse usko..
Mä en vielä kaks kolmosenakaan uskaltais sen näköisen neuvolantätin syliin kiivetä..
Hauskaa joulun odotusta myös sulle ja tytölle.. =)- jokuvaan
Meille sanottiin, että 3-vuotiaan puhe pitäisi olla sellaista, että lähimmät ymmärtää. (Näin siis teillä onkin Ameerica?) 4- vuotiaan taas pitäisi puhua niin, että ulkopuolisetkin ymmärtävät, eli aikaisemmin ei tarvitse huolestua. Puheen ymmärtäminen tärkeämpää kuin tuottaminen.
Toki olisi hyväksi, että mahdollisiin ongelmiin puututtaisiin ajoissa, joten en itse alkaisi estämään mitään "toimenpiteitä" Tai varsinkaan tutkimuksia.
Ja ei tosiaan tarvitse 3-vuotiaan eikä vanhemmankaan lapsen käyttäytyä normaalisti vieraassa paikassa. (jossa lisänä uudet lelut)
Mutta miten ihmeessä 3-v. osaa tehdä 104-palaisen palapelin? Tulis mullakin autismi mieleen, jos tuollaista kuulisin..
Koitetaan vielä ymmärtää kaikkia lasten kanssa työskenteleviä, parhaansa yleensä tekevät : ) - Ameerica
jokuvaan kirjoitti:
Meille sanottiin, että 3-vuotiaan puhe pitäisi olla sellaista, että lähimmät ymmärtää. (Näin siis teillä onkin Ameerica?) 4- vuotiaan taas pitäisi puhua niin, että ulkopuolisetkin ymmärtävät, eli aikaisemmin ei tarvitse huolestua. Puheen ymmärtäminen tärkeämpää kuin tuottaminen.
Toki olisi hyväksi, että mahdollisiin ongelmiin puututtaisiin ajoissa, joten en itse alkaisi estämään mitään "toimenpiteitä" Tai varsinkaan tutkimuksia.
Ja ei tosiaan tarvitse 3-vuotiaan eikä vanhemmankaan lapsen käyttäytyä normaalisti vieraassa paikassa. (jossa lisänä uudet lelut)
Mutta miten ihmeessä 3-v. osaa tehdä 104-palaisen palapelin? Tulis mullakin autismi mieleen, jos tuollaista kuulisin..
Koitetaan vielä ymmärtää kaikkia lasten kanssa työskenteleviä, parhaansa yleensä tekevät : )Meillä lähimmät kyllä ymmärtää mitä tyttö tarkoittaa.Ja tietysti kaikista parhaiten minä äitinä....sitä ymmärtää lastansa jo pelkällä katseella. Nyt olenkin tehnyt niin että en ymmärrä mitä tyttö tarkoittaa ennen kuin yrittää kunnolla sanoa ja tuloksiakin on tullut. Meillä ei kuitenkaan ole ollut sitä ongelmaa että tyttö hermostuisi ja alkaisi riehua jos asia ei heti selviä. Yritys on kova saada sanoja kokonaisina ulos.
Meillä on tyttö hoidettu vielä kotona kun on ollut mahdollisuus olla äitinä kotona. Sitäkin olen miettinyt että olisiko puhe alkanut ns. normaalisti jos tyttö olisi ollut päiväkodissa. Lasten seura ja "jutustelu" on varmasti hyödyksi puheenkehitykseen.
Nyt kun kyselin hoitopaikkaa niin täyttä on, kuten tietysti joka paikassa.
Kyllähän lapsen saa hoitoon 2 viikon sisällä jos tarve on kova esim. työhön menon vuoksi. Hoitopaikka kaivetaan vaikka kiven alta ja silloin ei ole mahdollisuutta toivoa että lapsi olisi siinä päiväkodissa missä eskari alkaa ja tuleva koulu olisi lähellä.
Palapelistä vielä sen verran että tyttö innostui kesällä Muumeista kun niitä tuli TV2:lta joka arkipäivä. Ostin kaupasta 20 palan pelejä ja ne onnistuivat ilman apua (ikäsuositus 3-6 v). Ja aina aplodit kun työ oli valmis :) Kerran meni kolme 20 palan peliä sekaisin. Eli 60 palaa isossa kasassa. Tyttö otti palan kerrallaan ja laittoi laatikoihin kun pyysin että kerääpäs palat pois lattialta. Ihmettelin että voiko osata erotella kolmen palapelin palat oikeisiin laatikoihin ja ihme niin oli.
Ostin testimielessa yhden 60 palan pelin ja se onnistui yksin mutta ei ihan käden käänteessä ikäsuos. 4-8 v.
Sitten anoppini toi kaupunkituliaisina 104 palan pelin..ikäsuos. 6 => eteenpäin. Tein sen pari kertaa tytön kanssa ja sen jälkeen hän teki sen itse.Tietysti eri päivinä kaikki kokoomiset.
Mielestäni kuva on selkeä palapelissä ja motivaatio oli saada kaikille muuumihahmoille päät.
Nyt palapelit ovat hieman jääneet ja piirtäminen on kivaa ja nuken hoito.
Autismista lapsesta ei silti saa koska on eläväinen. Ottaa katsekontaktia ja tulee syliin. Viihtyy lastenparissa jne...
No tässä tätä jorinaa taas....
Joulua kohti!! :) - cacfzv
Ameerica kirjoitti:
Meillä lähimmät kyllä ymmärtää mitä tyttö tarkoittaa.Ja tietysti kaikista parhaiten minä äitinä....sitä ymmärtää lastansa jo pelkällä katseella. Nyt olenkin tehnyt niin että en ymmärrä mitä tyttö tarkoittaa ennen kuin yrittää kunnolla sanoa ja tuloksiakin on tullut. Meillä ei kuitenkaan ole ollut sitä ongelmaa että tyttö hermostuisi ja alkaisi riehua jos asia ei heti selviä. Yritys on kova saada sanoja kokonaisina ulos.
Meillä on tyttö hoidettu vielä kotona kun on ollut mahdollisuus olla äitinä kotona. Sitäkin olen miettinyt että olisiko puhe alkanut ns. normaalisti jos tyttö olisi ollut päiväkodissa. Lasten seura ja "jutustelu" on varmasti hyödyksi puheenkehitykseen.
Nyt kun kyselin hoitopaikkaa niin täyttä on, kuten tietysti joka paikassa.
Kyllähän lapsen saa hoitoon 2 viikon sisällä jos tarve on kova esim. työhön menon vuoksi. Hoitopaikka kaivetaan vaikka kiven alta ja silloin ei ole mahdollisuutta toivoa että lapsi olisi siinä päiväkodissa missä eskari alkaa ja tuleva koulu olisi lähellä.
Palapelistä vielä sen verran että tyttö innostui kesällä Muumeista kun niitä tuli TV2:lta joka arkipäivä. Ostin kaupasta 20 palan pelejä ja ne onnistuivat ilman apua (ikäsuositus 3-6 v). Ja aina aplodit kun työ oli valmis :) Kerran meni kolme 20 palan peliä sekaisin. Eli 60 palaa isossa kasassa. Tyttö otti palan kerrallaan ja laittoi laatikoihin kun pyysin että kerääpäs palat pois lattialta. Ihmettelin että voiko osata erotella kolmen palapelin palat oikeisiin laatikoihin ja ihme niin oli.
Ostin testimielessa yhden 60 palan pelin ja se onnistui yksin mutta ei ihan käden käänteessä ikäsuos. 4-8 v.
Sitten anoppini toi kaupunkituliaisina 104 palan pelin..ikäsuos. 6 => eteenpäin. Tein sen pari kertaa tytön kanssa ja sen jälkeen hän teki sen itse.Tietysti eri päivinä kaikki kokoomiset.
Mielestäni kuva on selkeä palapelissä ja motivaatio oli saada kaikille muuumihahmoille päät.
Nyt palapelit ovat hieman jääneet ja piirtäminen on kivaa ja nuken hoito.
Autismista lapsesta ei silti saa koska on eläväinen. Ottaa katsekontaktia ja tulee syliin. Viihtyy lastenparissa jne...
No tässä tätä jorinaa taas....
Joulua kohti!! :)Älykäs lapsi? Meillä 1v 11 kk tekee pieniä palapelejä..uskon hyvinkin, että voisi tehdä myöhemmin ison palapelin. mutta siis puhuukin hiukan, mutta ei mitenkään super sujuvasti. vosiko olla niin, että teidän kommunikointi "elekielellä" sujuu niin hyvin, että lapsella ei ole tarvetta oppia puhumaan. Ja minä en ainakaan lähtisi heti jotain sairautta siihen keksimään.
Asialle voi olla ihan luonteva selitys kuten itse ajattelet. Hyvähän se on, että apua on tarjolla, mutta täytyisi silti antaa mahdollisuus ja katsoa eikä hätiköidä.
- .........................
No ei puheterapeutti ihan syyttä ole huolestunut...Mutta yleensä kolmevuotiaana puheen pitäisi tulla jo jotenkin ja jos ei, niin silloin voi jossakin olla häikkää...Ottaisit hyvä ihminen sitä apua vastaan edes lapsesi vuoksi etkä tulisi tänne jankuttamaan..Kaikki eivät nimittäin sitä apua saa vaikka tarvitsisivatkin...Viittomista sen verran, että niitä on hyvä käyttää puheen tukena, ei siis korvata välttämättä kokonaan puhetta...Vaikka lapsi olisi muuten ihan normaali, niin hänellä voi silti olla dysfasia...Pyytäisit lisää tietoa dysfasiasta, jos olet sitä mieltä, että lapsesi puhe tulee kehittymään normaaliksi ennen kouluikää..Koska jos ei, niin myös koulussa tulee olemaan todennäköisesti ongelmia, puheenkehitys kun heijastuu myös oppimiseen..ja lukemaan- ja kirjoittamaanoppimiseen myös..Apu ei ole koskaan haitaksi ja jos sitä kerran saa, niin miksei sitä voisi ottaa vastaan..
- Ameerica
Ei tässä mitään "jankuteta" vaan kerrotaan oma kokemus ja mielipide.
Minähän vain kyseenalaistin nämä kaikki tutkimiset yleensä. Tiedän monia lapsia (nyt kun olen keskustellut asiasta) joiden puhe on alkanut vasta 4 tai jopa 5 vanhana ja aivan normaaleja ovat.
Dysfasiasta tiedän myös aika paljon koska olen ollut aikaisemmin koulussa avustajana dysfasia lapsella.
Mutta tottakai otan kaiken avun vastaan, ilman muuta!!!
Tiedän että on paikkakuntia joissa tarvittava apu on kortilla.
Tuntuu vaan niin uskomattomalta tänä päivänä nämä ammattilaiset. Minusta 10 minuuttia on lyhyt aika kun puheterapeutti tekee diagnoosinsa. Vieras nainen, vieras lapsi ja vieras ympäristö.
Tuttavallamme on ujo tyttö joka aloitti koulun syksyllä. Viimeisellä käynnillä neuvolassa ennen koulua neuvolan täti sanoi että tyttö on ujo ja ehdotti että kannattaisi siirtää koulun alkamista vuodella. Kysymys kuluukin: Missä vaiheessa ujoudestakin on sairaus tehty??? - jokuvaan
Puheen kehitys voi viivästyä ilman, että se olisi dysfasiaa.
Meidän poika ei puhunut 2,5-vuotiaana sanaakaan, mutta kun aloitti päiväkodin, puhetta alkoi tulla alle kuukaudessa aloittamisesta.
Minä siis itse tein juuri niin, että ymmärsin kaikki ilmeet ja eleet, ettei pojan tarvinnut yrittääkään sanoa mitään. Siinä siis todenäköisin syy. Ja poika ei ikinä sanonut edes tavuja vaan äänteli vokaaleja.
Nyt 4,5-vuotiaana poika on ikäistensä tasolla.
Oletteko kuulleet sanonnan: puhuu kuin Runeberg? Tiesittekö, että Runeberg oppi puhumaan 5-vuotiaana?
Eipäs lyödä lukkoon vielä kenenkään oppimishäiriöitä.. - Liisa-Maria
Ameerica kirjoitti:
Ei tässä mitään "jankuteta" vaan kerrotaan oma kokemus ja mielipide.
Minähän vain kyseenalaistin nämä kaikki tutkimiset yleensä. Tiedän monia lapsia (nyt kun olen keskustellut asiasta) joiden puhe on alkanut vasta 4 tai jopa 5 vanhana ja aivan normaaleja ovat.
Dysfasiasta tiedän myös aika paljon koska olen ollut aikaisemmin koulussa avustajana dysfasia lapsella.
Mutta tottakai otan kaiken avun vastaan, ilman muuta!!!
Tiedän että on paikkakuntia joissa tarvittava apu on kortilla.
Tuntuu vaan niin uskomattomalta tänä päivänä nämä ammattilaiset. Minusta 10 minuuttia on lyhyt aika kun puheterapeutti tekee diagnoosinsa. Vieras nainen, vieras lapsi ja vieras ympäristö.
Tuttavallamme on ujo tyttö joka aloitti koulun syksyllä. Viimeisellä käynnillä neuvolassa ennen koulua neuvolan täti sanoi että tyttö on ujo ja ehdotti että kannattaisi siirtää koulun alkamista vuodella. Kysymys kuluukin: Missä vaiheessa ujoudestakin on sairaus tehty???Ei kukaan normaali lapsi ole puhumaton enää kolmevuotiaana, neli- viisivuotiaista puhumattakaan. Normaalisti lapset oppivat puhumaan toisella ikävuodellaan tai viimeistään kolmannen alkupuolella.
Jos lapsi ei kaksi ja puolivuotiaana vielä puhu lauseita, on jotain selvästi vialla. Jos puhe on myöhässä kysymys voi olla esim huonokuuloisuudesta, lievästä autismista tai dysfasiasta.
Jos lapsesi on jo kolmivuotias ei enää voida odottaa, vaan tutkimuksiin on ryhdyttävä heti. Lapsellesi on parasta, että diagnoosi saadaan mahdollisimman pian -ja saat uskoa, että se on loppujen lopuksi itsellesikin helpotus. - Liisa-Maria
jokuvaan kirjoitti:
Puheen kehitys voi viivästyä ilman, että se olisi dysfasiaa.
Meidän poika ei puhunut 2,5-vuotiaana sanaakaan, mutta kun aloitti päiväkodin, puhetta alkoi tulla alle kuukaudessa aloittamisesta.
Minä siis itse tein juuri niin, että ymmärsin kaikki ilmeet ja eleet, ettei pojan tarvinnut yrittääkään sanoa mitään. Siinä siis todenäköisin syy. Ja poika ei ikinä sanonut edes tavuja vaan äänteli vokaaleja.
Nyt 4,5-vuotiaana poika on ikäistensä tasolla.
Oletteko kuulleet sanonnan: puhuu kuin Runeberg? Tiesittekö, että Runeberg oppi puhumaan 5-vuotiaana?
Eipäs lyödä lukkoon vielä kenenkään oppimishäiriöitä..mutta hänellä olikin mitä suurimmalla todennäköisyydellä aspergerin syndrooma, lievä autismi, jota sairastavat ihmiset ovat usein hyvin lahjakkaita.
Puheenkehityksen viivästymiseen on siis yleensä aina joku syy, mutta henkilö voi siitä huolimatta olla hyvin lahjakas. Parasta antaa kuitenkin tutkia tilanne.
Ymmärrän, että äitiä tutkimukset saattavat ahdistaa, mutta syy puheen viivästymiseen ei ole vanhemmissa, vaan lapsella on todennäköisesti jokin neurologinen sairaus tai hän saattaa olla huonokuuloinen. - Äippä1978
Liisa-Maria kirjoitti:
Ei kukaan normaali lapsi ole puhumaton enää kolmevuotiaana, neli- viisivuotiaista puhumattakaan. Normaalisti lapset oppivat puhumaan toisella ikävuodellaan tai viimeistään kolmannen alkupuolella.
Jos lapsi ei kaksi ja puolivuotiaana vielä puhu lauseita, on jotain selvästi vialla. Jos puhe on myöhässä kysymys voi olla esim huonokuuloisuudesta, lievästä autismista tai dysfasiasta.
Jos lapsesi on jo kolmivuotias ei enää voida odottaa, vaan tutkimuksiin on ryhdyttävä heti. Lapsellesi on parasta, että diagnoosi saadaan mahdollisimman pian -ja saat uskoa, että se on loppujen lopuksi itsellesikin helpotus.Jos lapsi ei kaksi ja puolivuotiaana vielä puhu lauseita, on jotain selvästi vialla. Jos puhe on myöhässä kysymys voi olla esim huonokuuloisuudesta, lievästä autismista tai dysfasiasta. ... näinkö on?
Tyttäreni meni kolme vuotiaana puheterapiaan neuvolan ohjeesta, kun ulkopuolisen oli vaikea ymmärtää tytön puhetta. Puhe oli todella epäselvää ja monia kirjaimia puuttui. Itse en koskaan ollut asiasta huolissaan, olin varma että tyttö oppii kunhan aika kuluu ja tarhaan menee (meni 3v tarhaan). Keskittymiskyky oli loistava ja puheen epäselvyyttä kompensoi taito osata selittää asiat toisin. Hän selitti ja selitti kunnes toinen ymmärsi ja tämä taito oli kehittynyt harjoituksen myötä. Tämä taito kertoa toisin oli yksi syy, mikä sai meidän vakuuttuneeksi lapsemme älykkyydestä.
Mutta asiassa eteenpäin... kävimme siis puheterapiassa ja tyttö piti siitä kovasti ja puhe alkoi sujua. Tarhaan meno tapahtui samoihin aikoihin ja sillä myös oli varmasti oli osuutta asiaan.
Nyt tyttö on eskarilainen... kaikki ok. Hänellä on kuulemma jopa parempi keskittymiskyky sekä jotkut taidot ja osaaminen ovat jopa perempia kuin keskimääräisesti ikäisillään.
Tällä kirjoituksella en halua rohkaista jättäytymään tutkimuksista ja terapioista, koska ei niistä haittaakaan ole. Vaan haluan ihmisten tietävän, että aina ei todellakaan kyse ole mistään poikkeavasta... ihmiset ovat niin erilaisia :)
Tsemppiä teille jatkoon ja ottakaa kaikki apu vastaan mitä tarjotaan ♥ - Toivoa aina:)
Liisa-Maria kirjoitti:
mutta hänellä olikin mitä suurimmalla todennäköisyydellä aspergerin syndrooma, lievä autismi, jota sairastavat ihmiset ovat usein hyvin lahjakkaita.
Puheenkehityksen viivästymiseen on siis yleensä aina joku syy, mutta henkilö voi siitä huolimatta olla hyvin lahjakas. Parasta antaa kuitenkin tutkia tilanne.
Ymmärrän, että äitiä tutkimukset saattavat ahdistaa, mutta syy puheen viivästymiseen ei ole vanhemmissa, vaan lapsella on todennäköisesti jokin neurologinen sairaus tai hän saattaa olla huonokuuloinen.autismidg:sointi vaatii pidempi aikaisemman seurannan jos, tehdään oikein. Koska, lapsi kehittyy myös muuten ikätasoisesti. Niin tätä dg..ei niin vaan pystytä edes antamaan heti. Kysymyksessä on alussa ns. hoitodg:sointi hyvin monta vuotta...ja se saattaa myös vaihdella kehityksen ja iän myötä. Älkää olko siitä hämillänne.. Itse olen 22 vuotiaan nuoren äiti. Meillä tausta samanlainen 2 v..ei puhutta epämääräistä omia sanoja..vilkas kaveri, kaikki motorinen toiminta ja kehitys ikätasolla hänelläkin...vasta kun hän 15 v...hän sai ns. lopullisen dg...jossa hänen todettiin olevan autismikirjoon kuluuva, dyspraksia, ym.'ym..Tämä dg:sointi on ns. lopullinen. Vastuullinen lääkäri ei edes tätä myönnä...ennen kuin asiasta täysin varma. Syy tämä dg:sointi ei sitten noin vaan pureta. Asia sen verran vakava. Eli jos, taustalla ei ole ns.kehitysvammasta johtuvaa dg:sointia...joiloin lapsi jo syntyessään on kehitysvammainen. Autismi dg on kysymys vakavasta neurologisesta päänalueen vammasta..johon liittyy myös keskushermoston vammautuminen...Syitä tähän tapahtuuko se siköaikana vai lapsen syntyessä ei varmuudella vielä pystytä sanomaan....Kuintenkin asiallinen kuntoutus ja tuki myös perheenä on erittäin tärkeää..että, selviydytte myös jatkossa tämän lapsenne ja myöhemmin nuorenne kanssa....elämässä. Jos, oikeasti on kysymys autismista.
Hyvät nuoret äidit ottakaa apu vastaan, kun sitä teille tarjotaan. Oma poikani saa edelleen puheteriaa, välillä tosin vuosienkin katko....Hyvä puheterapiautti on muutakin lapsellenne kuin puheenopettaja..hän on se luottoihminen joka osaa auttaa silloinkuin lapsellanne ei ole näitä sanoja. Myöhemmin hän tukee lastanne/nuortanne näitä tunneilmaisun sanoissa..jotka nekin joudutaan oppimaan ulkoa. Olemme perheenä käyneet niin monet seurannat ja tutkimukset lävitse..Sekä myös kuntoutukset että, tiedän oikeasti mistä puhun.
Autismikirjoon jos, kuuluu...lapsi hän ei koskaan täysin parene täysin kuntouksesta huolimatta..Vaan tarvitsee myös aikuisena muiden tukea. Aina. Hankkikaa siis tukea ympärillenne ajoissa. Yksi lääkäri ei sitten riitä, tarvitaan jatkossa myös sekä psykiatrin että neurologin lääkäreiden asiantuntemusta kun näitä kuntoustussuunnitelmia tehdään jatkossa, kaikkia ei voida tehdä kerralla...se on käytännössä sitä että, opitut sanat ja taidot saattavat kehityksen ja iän myötä myös unohtua...Jos, siellä muistilohkossa eli frontaalilohkossa jotka, tuossa otsassa ovat pahastikin vaurioituneet....En pelottele...mutta....ajoissa saatu puhekuntoutus joka on riittävän tiivismuotoinen on aina hyvä asia...mielummin ennen 12 v ikävuotta aloitettu mahdollisimman pitkäkestoinen...Silloin saadan parhain mahdollinen optimaalinen tulos aikaiseksi...ja tämän asian kertoin minulle poikani oma yksityinen neurologian professori joka, toimi myös Lastenlinnan johtava neurologisen puolen lääkärinä. Valitettavasti hän itse menehtyi vakavasti viime vuonna yllättäen. Hän oli yksi niistä jotka, tämän tiedon myös Suomeen Yhdysvalloista...eli hän oli kouluttamassa itse lääkäreitä...tähän alalle...
Murrros-ikä kun se todella toinen haastava ajanjakso näillä lapsilla. On kolminkertainen uhma-ikä sitten päällä ja murkku-ikä yhtä aikaa...ja jos sanoja ei ole...eikä tuota tiukkaa skrutuuria eli päiväohjelmaa tunnilleen......Olette yksinkertaisesti pulassa.
Luottakaa siis alan ammattilaisiin he, eivät ole viholliseanne, eivät halua muutakuin auttaa sekä lastanne ja myös teitä perheenä eteenpäin...vaan koulutettuja ihmisiä jotka, kyllä erottavat milloin lapsenne todella tuota apua tarvitsee....Puheterapiautialla on erikoisosaaminen ja usein hän työskentelee siellä sairaalassa yhdessä Neurologin ja Psykiatrian erikoislääkärin kanssa tiimissä...Ottakaa siis apua vastaan.....ilolla...
Oma poikani kun oli pieni vielä...ja monella muuallakin äidillä sama tilanne...me saimme taistella että, saimme lapsellemme avun....Sitäkö ei yksinkertaisesti ollut riittävästi tarjolla siis Suomessa. Ruotsissa ja Belgiassa toki mutta, ei vielä Suomessa...moni minun ikäinen äiti on kahlanut kirjastot läpi ja todella anonut kaikki virastot saadakseen nuo tutkimukseti koska varsinkin neurologisen puolen tutkimukset edelleen maksavat yhteiskunnalle hunajaa..eivät ole sieltä halvemmasta päästä.....saadakseen apua lapsellensa...Olkaa siis tyytyväisiä ja onnellisa kun teille nyt tarjotaan apua...Asiat eivät ole ollut näin...
Ja niinkuin minunkin lapsella EI kaikilla autismikirjoon kuuluvalla on tai saattaa olla erityislahjakkuus tai useampi. Omallani jopa kaksi toinen on se että hänellä absoluuttinen sävelkorva pystyy soittamaan musiikkikappaleen pianolla korvakuullolta toinen on piirtämisen lahja..monella saattaa sitten olla myös matemaattikaassa tuo lahjakkuus tai erityismuisti saattaa olla poikeuksellinen.....mutta, lähimuisti on heikko.....niin ilman puhetta hän olisi jäänyt yhteiskuntamme ulkopuolle....sekin tosiasia... - ggsxgs
jokuvaan kirjoitti:
Puheen kehitys voi viivästyä ilman, että se olisi dysfasiaa.
Meidän poika ei puhunut 2,5-vuotiaana sanaakaan, mutta kun aloitti päiväkodin, puhetta alkoi tulla alle kuukaudessa aloittamisesta.
Minä siis itse tein juuri niin, että ymmärsin kaikki ilmeet ja eleet, ettei pojan tarvinnut yrittääkään sanoa mitään. Siinä siis todenäköisin syy. Ja poika ei ikinä sanonut edes tavuja vaan äänteli vokaaleja.
Nyt 4,5-vuotiaana poika on ikäistensä tasolla.
Oletteko kuulleet sanonnan: puhuu kuin Runeberg? Tiesittekö, että Runeberg oppi puhumaan 5-vuotiaana?
Eipäs lyödä lukkoon vielä kenenkään oppimishäiriöitä..Ja Albert Einstein oppi hyvin myöhään puhumaan.
- Moi
Olen huomannut saman asian. Tuntuu kuin väkisin yritettäisiin vääntää jokin diagnoosi. Meillä alko pyöritys kun neuvolassa sai päähänsä, että pojalla on jokin ruoka-aine allergia, vähän aikaa rampattiin jos jonkin moisissa testeissä ja jätettiin pois milloin mitäkin ruokalajia. Sitten vaimonkanssa saatiin tarpeeksi sanottiin, että nyt loppu koohotus. Nykyään poika on 2 v ja syö kaikkia ruokia eikä mitään allergioita ole. Kyllähän kala allergia kehittyy ihmiselle jos heti alun pitäen kielletään kala.
- Tom Hanks
Tyttös on yhtä normaali kuin sä...
- lapsi
Heissan!
Mulla on poika 2v.ja helmikuussa tulee 3v.Meidän poikaa on tutkittu jo 4kk lähtiä kun yläroppa on veltto ja liikkeleenlähtö on ollut hidasta.Meillä kävi jumpparikin kotona 2kertaa viikossa ja oli jonkin moista apuvälineitä tukikenkää.Mut emme käyttäneet tukivälineitä kovinkaan palojon ku poika lähti ilman tukivälineitä kävelemään 1v.10kk.Nyt syynätään ku poika ei puhu ja mistään ei löydy vikaa ja kaiken poika ymmärtää ja tekee.Satunaisia sanoja tulee silloin tällöin.Itse läksin puhumaan 3-4v.Kaikki on sanoneet mulle kyl se poika viel puhuu.Ensi syksyna olisi mahdolista päässä puheterauttiin.Olisi kiva kuulla mitä teille nyt kuuluu voit kirjoittaa mulle henkilökohtaisesti. - mullakin
Meillä on heinäkuussa 4 vee täyttänyt poika. 3-vuotiaana puhui samalla tavalla kuin muut ikäisensä. Muutama kuukausi sitten hän alkoi pikkuhiljaa änkyttämään, teki sitä noin pari viikkoa, jonka jälkeen alkoi enemmänkin venyttämään sanoja. Lapseni kaverilla oli samanikäisenä samanlainen ongelma ja se meni ohi puolessa vuodessa. Ja kaverin äiti sanoi että puheterapeutti oli sanonut että heidän lapsella oli fysiologista änkytystä, joka liittyy nopeaan aivojen kehitykseen, jolloin puheen kehitys ei pysy mukana samaa tahtia. Ja vaikka aivot tietävät mitä sanoa, niin kielellisesti lapsi ei pysty vielä asioita ilmaisemaan.
Soitin muutaman vk:n päästä, kun sanojen venytys oli alkanut, puheterapeutille, ja hän sanoi että ei kannata olla yhtään huolissaan, koska välillä poikani ei venyttänyt sanoja ollenkaan. Puheterapeutti sanoi että kysymys on tod.näk. fysiologisesta änkytysksestä, joka lähtee kyllä pois.
Varasin kuitenkin terveyskeskuksen puheterapeutille ajan parin kuukauden päästä, kun ajoittain poikani puhe meni huonommaksi. Ja välillä ei saanut sanaa suustaan,kun yritti liian vaikeita lauseita. Aina huonomman puhekauden jälkeen, tuntui kuin poika olisi ikäänkuin oppinut puhumaan paremmin ja oli myös oppinut monimutkaisempia lauseita.
Kävimme nyt pari kertaa puheterapeutilla ja nyt poikani puhe on ollut jo pidemmän aikaa ihan normaalia, eli sanojen venytystä esiintyy erittäin harvoin. Rakenteellisesti poikani on puhunut aina oikein. Eli sanojen taivutukset ja aikamuodot pluskvamperfektistä lähtien menee täysin oikein. Sanoin viimeksi puheterapeutille, että kannattaako täällä käydä, kun pojalla ei ole enää ongelmaa puheen tuotossa ja sanavarastokin on tosi laaja. Niin minusta tuntui kuin hänen olisi ollut pakko etsiä edes joku ongelma lapseni puheesta. Hän sanoi, että ei noissa rakenteissa tai puheen tuottamisessa ole ongelmaa, mutta huomasin että lapsella on puheen ymmärtämisessä ongelmaa. Kysyin, että mitä tarkoitat? Niin hän vastasi, että poikani ei ollut osannut vastata kun puheterapeutti oli kysynyt että mitä vasara tekee, niin poikani ei ollut osannut vastata että vasara hakkaa.
Sanoin että kyllä se tietenkin tietää että mitä vasaralla hakkaaminen tarkoittaa, mutta se on vähän sama kun joku esittäisi minulle yhtäkkiä kysymyksen, että mitä esim. suu tekee. Ja minun pitäisi osata vastata juuri tarkalleen se vastaus mitä kysyjä tarkoittaa. Tuollaisessa tilanteessa 4-vuotias varmasti hämmentyy ja alkaa miettiä että mitä vaihtoehtoakohan toi tarkoittaa.
Sitten puheterapeutti sanoi, että nyt poikaa pitää alkaa aktiivisestin käyttää hänellä puheterapiassa ja kun se on loppuu niin hän antaa oman arvionsa eikä meillä vanhemmilla ole siihen mitään sananvaltaa mitä hän siihen kirjoittaa.
Olin suorastaan pöyristynyt, minusta se tuntui uhkailulta. Joillakin puheterapeuteilla voi olla että kun se alkuperäinen ongelma (minun pojallani pari kk:ta kestänyt sanojen venytys) korjaantuu, niin pyritään etsimään jotain muuta vikaa.
Itse osasin 2 vuotiaana kaksi sanaa ja hyvin tässä on opittu puhumaan. En käynyt kertaakaan puheteraputilla ja opin puhumaan omaa tahtia. Ennen kouluunmenoa osasin jo lukea, ja olen pärjännyt koulussa ja valmistun yliopistosta tänä keväänä maisteriksi. Nykyään vaan tuntuu että jo todella nuorella iällä pyritään hirmu tarkkaan kategorisoimaan lapset eri luokkiin ja tartutaan heti jos esim. lapsi ei tee sitä ja tätä tietyssä iässä.
Meille toinen puheterapeutti sanoi että ei ole mitään syytä huoleen, että lapset kehittyvät eri tahtia. Joten kannattaa kysyä useamman puheterapeutin mielipide. Se puheteraputti, jolla kävimme viimeksi oli taas aivan ylidramaattinen.
En vaan jaksanut jauhaa puheterapeutille mielipiteestäni, koska ajattelin etten halua yrittää leikkiä vanhempaa joka kieltää että jotain olisi puheessa vikana. Nyt kun puhe on normaalia, niin olen tietty tosi tyytyväinen, mutta silloin kun se ei ollut, pystyin kyllä myöntämään että häiriötä lapseni puheessa on. - Tuulia 51
Etsiessäni tietoadysfasiasta törmäsin kirjoitukseesi. HIeno vuodatus tervejärkiseltä terveen lapsen äidiltä. Perheessäni olemme samanlaisen "medikalisoinnin" keskellä: molemmilla tyttärilläni on kaksivuotiaat pojat, jotka eivät vielä puhu yhtä paljon kuin ikätoverinsa. Kumpikin on juuri sellainen kuin Sinunkin lapsesi: terve, iloinen, aktiivinen, keskittymiskykyinen ja kaiken puheen ymmärtävä.Toimivat myös puheen mukaan.Mutta kun sanoja on liian vähän! Toinen pistää puolet eleitä ja äänteitä mukaan ja toinen lisää osoittelemalla ja tavuilla asiat. Emme kuitenkaan aio ryhtyä toimenpiteisiin lasten kanssa. Jokainen kehittyy yksilöllisesti, kuten sanoitkin. Luin Hesarista jokin aika sitten haastattelun, jossa nykyinen puhetyöläinen ja taitava sanankäyttäjä ilmaisi lapsuusiäin kielellisen kehityksen ongelmat näin: Minulla ei ollut viisivuotiaaksi saakka kenellekään mitään puhumista!
Hyvää jatkoa!- Puheterapeutti#
Hei,
olen itse puheterapeutti ja aika huolestunut tästä keskustelusta. On totta, että lapsilla esiintyy ykslöllistä vaihtelua puheen ja kielen (ymmärtämisen) kanssa, mutta jos 2-vuotiaalla ei ole yhtään sanoja, 3-vuotias ei jo puhu lauseita ja puhe 75% ymmärrettävää, on syytä huolestua. On vaikea kovin varhaisessa vaiheessa sanoa, onko kyse puheen ja/tai kielenkehityksen hyvänlaatuisesta viiveestä (eli lapsi kouluikään mennessä ottaa ikätoverinsa kiinni) vai onko kyseessä erityisvaikeus (dysfasia, pysyvämpi vaikeus, voi liittyä puheen tuottamiseen, ymmärtämiseen tai molempiin, montaa eri laatua ja vaikeusastetta), mutta kummassakin tapauksessa varhain aloitettu tuki ja kuntoutus on todettu hyödylliseksi.
Voihan olla näitä ylidraamaattisiakin meikäläisiä, eikä lasta voi mielestäni 10 minuutin perusteella diagnosoida, mutta epäilyksiä voi herätä ja siksi saatetaan ehdottaa jatkotutkimuksia. Nykyään kun on tutkittu asioita, ja tällaisiakin häiriöitä osataan jo havaita varhaisemmassa vaiheessa, mikä on tietysti hyvä asia. Ei ole lapsen kannalta hyvä juttu, että ongelmat mahdollisesti kasaantuvat kouluun mennessä, ja oppiminen vaikeutuu.
Vanhempia mielestäni tulee kuunnella, sillä hehän lapsen kanssa eniten aikaa viettävät. Vanhemmilla monesti hyvä intuitio asiasta, mutta sekin seikka on huomioitava, että vanhemmat eivät ole alan asiantuntijoita, ja helposti "sokeutuvat" tilanteelle. Esimerkkina puheterapeutti-tuttuni, joka pojan puheen viiveen takia vei lapsen puheterapeutille juuri tästä syystä. Ei luottanut, että pystyy objektiivisesti asiaa tutkimaan itse.
Joten vanhemmat sanokaa ja kertokaa mielipiteenne ja arjen tapahtumista, kehitysvaiheista. Kuunnelkaa silti ammattilaisiakin. Ja jos olette eri mieltä, viekää toisen ammattilaisen luo. Ihmisiähän mekin olemme ja saatamme tehdä virhearvioita. Tähän liittyen myös diagnoosikin voi vaihdella lapsen kehittyessä ja tilanteen tarkentuessa. - Puheterapeutti#
Puheterapeutti# kirjoitti:
Hei,
olen itse puheterapeutti ja aika huolestunut tästä keskustelusta. On totta, että lapsilla esiintyy ykslöllistä vaihtelua puheen ja kielen (ymmärtämisen) kanssa, mutta jos 2-vuotiaalla ei ole yhtään sanoja, 3-vuotias ei jo puhu lauseita ja puhe 75% ymmärrettävää, on syytä huolestua. On vaikea kovin varhaisessa vaiheessa sanoa, onko kyse puheen ja/tai kielenkehityksen hyvänlaatuisesta viiveestä (eli lapsi kouluikään mennessä ottaa ikätoverinsa kiinni) vai onko kyseessä erityisvaikeus (dysfasia, pysyvämpi vaikeus, voi liittyä puheen tuottamiseen, ymmärtämiseen tai molempiin, montaa eri laatua ja vaikeusastetta), mutta kummassakin tapauksessa varhain aloitettu tuki ja kuntoutus on todettu hyödylliseksi.
Voihan olla näitä ylidraamaattisiakin meikäläisiä, eikä lasta voi mielestäni 10 minuutin perusteella diagnosoida, mutta epäilyksiä voi herätä ja siksi saatetaan ehdottaa jatkotutkimuksia. Nykyään kun on tutkittu asioita, ja tällaisiakin häiriöitä osataan jo havaita varhaisemmassa vaiheessa, mikä on tietysti hyvä asia. Ei ole lapsen kannalta hyvä juttu, että ongelmat mahdollisesti kasaantuvat kouluun mennessä, ja oppiminen vaikeutuu.
Vanhempia mielestäni tulee kuunnella, sillä hehän lapsen kanssa eniten aikaa viettävät. Vanhemmilla monesti hyvä intuitio asiasta, mutta sekin seikka on huomioitava, että vanhemmat eivät ole alan asiantuntijoita, ja helposti "sokeutuvat" tilanteelle. Esimerkkina puheterapeutti-tuttuni, joka pojan puheen viiveen takia vei lapsen puheterapeutille juuri tästä syystä. Ei luottanut, että pystyy objektiivisesti asiaa tutkimaan itse.
Joten vanhemmat sanokaa ja kertokaa mielipiteenne ja arjen tapahtumista, kehitysvaiheista. Kuunnelkaa silti ammattilaisiakin. Ja jos olette eri mieltä, viekää toisen ammattilaisen luo. Ihmisiähän mekin olemme ja saatamme tehdä virhearvioita. Tähän liittyen myös diagnoosikin voi vaihdella lapsen kehittyessä ja tilanteen tarkentuessa.siis jos puhe ei ole 3-vuotiaana 75% ymmärrettävää
- Tuulia51
Puheterapeutti# kirjoitti:
Hei,
olen itse puheterapeutti ja aika huolestunut tästä keskustelusta. On totta, että lapsilla esiintyy ykslöllistä vaihtelua puheen ja kielen (ymmärtämisen) kanssa, mutta jos 2-vuotiaalla ei ole yhtään sanoja, 3-vuotias ei jo puhu lauseita ja puhe 75% ymmärrettävää, on syytä huolestua. On vaikea kovin varhaisessa vaiheessa sanoa, onko kyse puheen ja/tai kielenkehityksen hyvänlaatuisesta viiveestä (eli lapsi kouluikään mennessä ottaa ikätoverinsa kiinni) vai onko kyseessä erityisvaikeus (dysfasia, pysyvämpi vaikeus, voi liittyä puheen tuottamiseen, ymmärtämiseen tai molempiin, montaa eri laatua ja vaikeusastetta), mutta kummassakin tapauksessa varhain aloitettu tuki ja kuntoutus on todettu hyödylliseksi.
Voihan olla näitä ylidraamaattisiakin meikäläisiä, eikä lasta voi mielestäni 10 minuutin perusteella diagnosoida, mutta epäilyksiä voi herätä ja siksi saatetaan ehdottaa jatkotutkimuksia. Nykyään kun on tutkittu asioita, ja tällaisiakin häiriöitä osataan jo havaita varhaisemmassa vaiheessa, mikä on tietysti hyvä asia. Ei ole lapsen kannalta hyvä juttu, että ongelmat mahdollisesti kasaantuvat kouluun mennessä, ja oppiminen vaikeutuu.
Vanhempia mielestäni tulee kuunnella, sillä hehän lapsen kanssa eniten aikaa viettävät. Vanhemmilla monesti hyvä intuitio asiasta, mutta sekin seikka on huomioitava, että vanhemmat eivät ole alan asiantuntijoita, ja helposti "sokeutuvat" tilanteelle. Esimerkkina puheterapeutti-tuttuni, joka pojan puheen viiveen takia vei lapsen puheterapeutille juuri tästä syystä. Ei luottanut, että pystyy objektiivisesti asiaa tutkimaan itse.
Joten vanhemmat sanokaa ja kertokaa mielipiteenne ja arjen tapahtumista, kehitysvaiheista. Kuunnelkaa silti ammattilaisiakin. Ja jos olette eri mieltä, viekää toisen ammattilaisen luo. Ihmisiähän mekin olemme ja saatamme tehdä virhearvioita. Tähän liittyen myös diagnoosikin voi vaihdella lapsen kehittyessä ja tilanteen tarkentuessa.Kijoitin edellisen kerran aiheesta 30.5. ja kerroin kahdesta kaksivuotiaasta (lue tarkemmin edellinen viestini) ja heidän puhumattomuudestaan. Nyt kun kolmivotispäivät lähestyvät kumpikin on oppinut puhumaan. Toinen joka sanoi vain sanojen alkutavuja ja viittoili loput, puhuu nyt jopa täydellistä "Herrasmieskieltä" "Äiti, saisinko maitoa, kiitos." jne Hän alkoi heinäkuun alussa toistella yhdyssanoja, kuten sateenvarjo, keittolusikka jne ja elokuussa alkoi yhtäkkiä puottelemaan täysiä lauseita!
Toinen taas on kulkenut hitaammin, mutta puhuu nyt jo täysin ymmärrettävästi lyhyitä lauseita. Ja vielä on aikaa Jouluna oleviin 2-vuotissynttäreihin.
Annetaan lapsille aikaa olla yksilöitä. - Toivoa aina;)
Puheterapeutti# kirjoitti:
siis jos puhe ei ole 3-vuotiaana 75% ymmärrettävää
Tämä äiti ja mutsi...antaa oikein Kauniin RUUSUKIMPUN alan ammattilaiselle. Ja kiittää todella kauniisti. Tuolla ylhäällä oman tarinani kerroinkin nuorille äideille...Ilman ammattitaitoista Puheterapiauttia oma autismikirjoon kuuluva nuoreni joka tänään muuten täytti 22 v...ikävuotta, Tuskin puhuisi;) lainkaan...niin hyvät ohjeet saimme ja tuon tuen... Pitkä tauon jälkeen edelleen nuoreni saa puheterapiaa jota hänelle edellen haemme...emme opettele enää sanoja ulkoa..pöytä tai tuoli:)) nyt mennään vaikeampia käsitteitä...ja hänelläkin kun tietokone käytössä myös tämä Lexia-ohjelma edelleen päivittäin käytössä,,selkoryhmässä missä hän käy Autismissäätiöllä päivittäin sitten tuo muu tuki..ja kuntoutus samalla......ja hänellä myös yhtenä dg: oli aikanaan sekä dyspraksia että, edelleen puheen ymmärräyksen vaikea ymmärrys....En sitä käsittänyt minäkään silloin....mitä kaikkea tuo lause tai dg:sointi tarkoitti ihmettelin kovasti...mutta, nyt tiedän....takana kun 22 vuotta.. Tuon itse dg:n sisältö ja täysi ymmärtäminen.....vaatii sen että, vanhemmat itse pääsevät näille KELAN maksamille sopeutumisvalmennuskursseille joissa eri alan asiantuntijat sitten kertovat mistä kokonaisuudessaan on kysymys...Vasta sitten tuo Dg:sointi minullekin äitinä selvisi....Ja se olikin sitten se itkun ja surun paikka...sitä ennen en itse ymmärtänyt asian vakavuutta lainkaan....Suosittelen sitä että, rauhassa lapsen Lääkäriltä varaatte ajan...ja kysytte mitä tuo dg:sointi tarkoittaa..ja puheterapiautti on siinä tukenanne...tarvittaessa myös...hänkin voi tämän asian teille selvittää mikäli vain HALUATTE oikeesti kuunella ja tuon tiedon myös ottaa vastaan... Kysymys on yhteistyöstä alan ammattiauttajien kanssa....lapsenne parhaaksi...ja myös teidän perheenne parhaaksi.
- hfhgh
Puheterapeutti# kirjoitti:
Hei,
olen itse puheterapeutti ja aika huolestunut tästä keskustelusta. On totta, että lapsilla esiintyy ykslöllistä vaihtelua puheen ja kielen (ymmärtämisen) kanssa, mutta jos 2-vuotiaalla ei ole yhtään sanoja, 3-vuotias ei jo puhu lauseita ja puhe 75% ymmärrettävää, on syytä huolestua. On vaikea kovin varhaisessa vaiheessa sanoa, onko kyse puheen ja/tai kielenkehityksen hyvänlaatuisesta viiveestä (eli lapsi kouluikään mennessä ottaa ikätoverinsa kiinni) vai onko kyseessä erityisvaikeus (dysfasia, pysyvämpi vaikeus, voi liittyä puheen tuottamiseen, ymmärtämiseen tai molempiin, montaa eri laatua ja vaikeusastetta), mutta kummassakin tapauksessa varhain aloitettu tuki ja kuntoutus on todettu hyödylliseksi.
Voihan olla näitä ylidraamaattisiakin meikäläisiä, eikä lasta voi mielestäni 10 minuutin perusteella diagnosoida, mutta epäilyksiä voi herätä ja siksi saatetaan ehdottaa jatkotutkimuksia. Nykyään kun on tutkittu asioita, ja tällaisiakin häiriöitä osataan jo havaita varhaisemmassa vaiheessa, mikä on tietysti hyvä asia. Ei ole lapsen kannalta hyvä juttu, että ongelmat mahdollisesti kasaantuvat kouluun mennessä, ja oppiminen vaikeutuu.
Vanhempia mielestäni tulee kuunnella, sillä hehän lapsen kanssa eniten aikaa viettävät. Vanhemmilla monesti hyvä intuitio asiasta, mutta sekin seikka on huomioitava, että vanhemmat eivät ole alan asiantuntijoita, ja helposti "sokeutuvat" tilanteelle. Esimerkkina puheterapeutti-tuttuni, joka pojan puheen viiveen takia vei lapsen puheterapeutille juuri tästä syystä. Ei luottanut, että pystyy objektiivisesti asiaa tutkimaan itse.
Joten vanhemmat sanokaa ja kertokaa mielipiteenne ja arjen tapahtumista, kehitysvaiheista. Kuunnelkaa silti ammattilaisiakin. Ja jos olette eri mieltä, viekää toisen ammattilaisen luo. Ihmisiähän mekin olemme ja saatamme tehdä virhearvioita. Tähän liittyen myös diagnoosikin voi vaihdella lapsen kehittyessä ja tilanteen tarkentuessa.Se lienee usein ongelma, että ammatti ihmiset ohittavat vanhempien kokemukset ja intuition asiasta. Itselläni ei kokemusta puheterapeuteista, mutta allergia asioissa alan asiantuntijalääkäreistä on huonoja kokemuksia. Ylimielinen suhtautuminen ja ohittaminen = lopputulokset huonoja. Itse tiesin, että lapseni on allerginen jollekkin jo kun hän oli puolivuotias, mutta koska joku tutkimus väittää, että vauvoilla ei ole allergiaa niin sitä ei sitten ole. Ensin sain kuunnella vähättelyt neuvolassa ja sitten allergiasairaalassa. Onneksi tappelin testit ja niissä sitten paljastui allergian kohteet ja vaikka virallisesti allergioita vauvoilla ei ole niin ainakin noiden ruokien välttäminen on helpottanut lapsemme elämää tuntuvasti. ( ja antanut myös minulle mahdollisuuden nukkua yöni vuoden piinan jälkeen)
Minulle on tullut mieleen, että joillekkin se koulutus tuo sellaisen ylimielisen suhtautumisen maallikoihin, että nämä eivät mitään tiedä edes omasta lapsestaan vaikka viettäisivät päivät tämän kanssa jatkuvasti.
- puuropuhe
olen huolestunut kohta 5.v lapsen puheesta. oppi puhumaan kutakuinkin ymmärrettävästi noin 4 vuotiaana.Nyt puhe todella epäselvää.Joka sanan alkuun tullut L kirjain S jäänyt pois.Isi=liti Auto=lauto,En halua=len lalua, ukki=lukki ? Mitähän pitäis tehdä?
- tuija74
kaikki lapset kehittyvät eri aikaa ja ovat hyviä eri asioissa.kiva kuulla että olet äiti joka ei häpeä kyseistä asiaa vaan lapsesi parasta..jotkut ihmiset kun kieltävät asian ja siihen puututaan vasta hoitoon menessä!meillä 3v poika ei sanonut sanaakaan,tarhassa puheterapeutti kävi auttamassa 3,5v piti jo sanoa välillä että ole hiljaa kun puhetta vaan tuli ja tuli..malta odottaa vielä hetki lapsessasi ei välttämättä ole mitään vikaa ja jos on jotain se kumminkin on sinun lapsesi ja omaa lastahan rakastetaan sellaisena kun hän on..ei kuitenkaan mikään vakava "sairaus"
- Äiree75Ezpoo
Eiköhän sekin ole aika hyvä mittari että jos lapsi on ollut esim. 1 vuotiaasta saakka päiväkodissa ja ei silti 3 vuotiaana ole vielä montaakaan sanaa niin on syytä huolestua. Jos taas lapsi on ollut kotihoidossa niin on melkeinpä ihan tavallista tänäpäivänä että ensimmäiset sanat voi tulla vasta päälle 3 vuotiaanakin. Ja noin 4-5 vanhana he ovat puheenkehitykseltään samassa. Koithoidossa olevat lapset kun usein panttaavat puhetta ja sanavarasto kehittyy kyllä valmiiksi ja kun he sitten alkavat niitä sanoja sanomaan niin jotkut sanovat jopa suoraan lauseita.
Olen paljon lasten kanssa tekemisissä ja puheenkehitys menee ihan oikeasti noin miten yllä kirjoitin. Pojilla on vieläpä paljon tavallisempaa kun tytöillä tuo puheen panttaaminen.
Jos lapsella on paljon muita erityispiirteitä kuten pahanlainen ruoan kanssa nirsoilu, vaatteet ns. painaa päällä tai juuri heikko kehitys jollain osa-alueella ja jossain osa-alueella taas erikoisen lahjakas niin silloin voi olla kyse juuri aspergerista tai vastaavasta. Esimerkiksi tuollainen alkuperäisen kirjoittajan kertoma 104 palan palapelin kokoaminen on 3 vuotiaalta mielestäni jo niin erikoisen lahjakasta että tulisi heti mieleen autismi..
Alkuperäisen kirjoittajan kirjoittama teksti oli todella hyvä ja toivottavasti ei ole mitään häikkää ja olisi kiva kuulla nyt kun on niin kauan jo aikaa että mikä on tilanne nyt kun tyttä on jo 6v - Olisko näin
Äiree75Ezpoo kirjoitti:
Eiköhän sekin ole aika hyvä mittari että jos lapsi on ollut esim. 1 vuotiaasta saakka päiväkodissa ja ei silti 3 vuotiaana ole vielä montaakaan sanaa niin on syytä huolestua. Jos taas lapsi on ollut kotihoidossa niin on melkeinpä ihan tavallista tänäpäivänä että ensimmäiset sanat voi tulla vasta päälle 3 vuotiaanakin. Ja noin 4-5 vanhana he ovat puheenkehitykseltään samassa. Koithoidossa olevat lapset kun usein panttaavat puhetta ja sanavarasto kehittyy kyllä valmiiksi ja kun he sitten alkavat niitä sanoja sanomaan niin jotkut sanovat jopa suoraan lauseita.
Olen paljon lasten kanssa tekemisissä ja puheenkehitys menee ihan oikeasti noin miten yllä kirjoitin. Pojilla on vieläpä paljon tavallisempaa kun tytöillä tuo puheen panttaaminen.
Jos lapsella on paljon muita erityispiirteitä kuten pahanlainen ruoan kanssa nirsoilu, vaatteet ns. painaa päällä tai juuri heikko kehitys jollain osa-alueella ja jossain osa-alueella taas erikoisen lahjakas niin silloin voi olla kyse juuri aspergerista tai vastaavasta. Esimerkiksi tuollainen alkuperäisen kirjoittajan kertoma 104 palan palapelin kokoaminen on 3 vuotiaalta mielestäni jo niin erikoisen lahjakasta että tulisi heti mieleen autismi..
Alkuperäisen kirjoittajan kirjoittama teksti oli todella hyvä ja toivottavasti ei ole mitään häikkää ja olisi kiva kuulla nyt kun on niin kauan jo aikaa että mikä on tilanne nyt kun tyttä on jo 6vHyvä kirjoitus...mutta lapsi voi olla myös älykäs ilman, että on "sairas". Jossakin päin maailmaa mensan testejä järjestetään lapisllekkin. Mutta tosiaan voi olla sairauttakin. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että keskitasoa jonkinverran älykkäämpi lapsi voi kehittyä ilmiömäiseksi jossakin taidossa jos hän tekee sitä paljon. Esimerkisi jos vaikka rakentaa hyvin pienestä palapelejä enemmän kuin tavallisesti sen ikäiset niin taatusti osaa sen taidon paremmin. Samoin esimerkiksi voi ottaa monet muut asiat. Tämän päivän lapset esim oppii tietokoneen käytön nopeammin ja sitä kautta sen kaltaiset jutut kuin vanhemmat koska ovat tottuneet näihin asioihin. Jos lapselle yhtäkkiä läppäistään se palapeli eteen ja ei ole kuin parikertaa tehnyt palapeliä ja silti tuosta vaan ratkaisee sen hyvin pienenä niin voi olla kyse poikkeavasta...
- Äiti myös
Luota vain itseesi! Minulla on 3 poikaa (4v, 3v, 1v). Ensimmäisen aikaan kävin jämptisti neuvolassa, sen jälkeen en ole aikaa haaskannut. Neuvolakorttiin tulee aina merkintä: iloinen ja onnellinen poika. Kerran pyydettiin 9 kk(!!!) ikäistä poikaani uudestaan kuukauden päästä, koska neuvolatäti ei nähnyt pinsettiotetta. Sanoin, että en tule. Vanhin poika alkoi puhua vasta 2.5 v (oppi kirjoittamaan 3 v:na). Nyt 3 vuotias kyllä puhuu, mutta iit ja eet menevät sekaisin ja puheesta vaikea välillä saada selvää (ei aiheuta kuitenkaan aggressioita kyseisissä tilanteissa, ei ole hankalaa asian kanssa). Puheterapeuttikaverini sanoi,e ttä ehkä kannattaisi käydä puheter:n luona. Hän sanoi, että lauserakenteet on aika yksinkertaisia hänellä (Eilen sanoi: näitkö kummituksen, minä pelkään sitä = tämä tuli epäselvästi, mutta niin,että äiti ja isä ymmärtää ihan hyvin sen). Nyt etsin netistä tietoa, että kuinka monimutkaisia lauserakenteiden pitäisi olla.
Veljeni nuorin tytär ei puhunut 3 vuotiaana ollenkaan. Hänellä ei ole mitään ongelmia nyt 5 vuotiaana. Einstein oppi puhumaan 5 vuotiaana.
Suomessa kuluu aika paljon fyrkkaa neuvolatätien palkkoihin. - kannattaa huolestua
"Palatakseni tyttööni...hän ei siis osaa kuulemma keskittyä."
- kuinka teiltä annetaan aikaa, annetaanko aikaa niin että, "se alkaa nyt" ja taas vanhemmat menevät johonkin, tai vastaavat puhelimeen, tai ehkä jopa katselevat samalla televisiota.
- saako lapsi tehdä lasten töitä, vai kuuluuko kulkea aikuisten töissä, kaupassa, yms.
- alkaako se suurin ajan antaminen klo 19.00 jälkeen nostelemalla ja innostavalla, jotenkin pelleilemällä, väsynyttä lasta, kun pitäisi jo rauhoittua tekojen, puheäänen ja omalla käytöksellään ja laitta lapsi nukkumaan 20.00.
(haluaisitko itse sellaista puolisoltasi 22-23.00 aikoihin)
"Olen varustettu negatiivisella asenteella tähän kaikenlaisen kehityksen seurantaan".
- niin minäkin, mutta syymme varmaan todella erilaisia, minä siksi kun ensimmäisiä koekapaleita siin ensimmäisiä lapsiaan kasvattavat ovat niin tietoisia, kaikkee on mielipide.
toiseksi olen pettynyt seurantaan kun ensin sanotaan "liian kauniisti" lapsen puutteista, monikaan itse-itseään viisaana pitävä vanhempi ei tajua mitään, eli asian vakavuutta.
Kaiki ongelmat otetaan varsinaisesti hoitoon ain vuoden tai useita vuosia liian myöhässä,
lapsen ohjailu vaikeutuu iän myötä, jo 5-vuotian häpeilee, useita asiota.
Anteeksi vaan, kyllä tietoa on, mutta vanhemmat vaan eivät herää asioihin oikeasti,
omaa painoakin voi tulla 20 kg lisää, eivät tee mitään tulee edellen lisää, ihmisissä on oma minä jonka kello käy todella monella sitä omaa MINÄ_AIKAA eli tietävät kaiken, muttas jos laitetaan oikeisiin töihin, ammattitaito on vain yhtä kahta alaa.- Kurkkee75
Ei ole mitään tolkkua tossa sun tekstissä. Pari lausetta sieltä ymmärtää, mutta muuten on ihan täyttää sontaa. Lauserakenteet väärät ja kirjotusvirheitä niin että naurattaa ihan. Toki pilkut ja kirjotusvirheet on sallittuja kun nopeesti tänne kirjotellaan, mutta jos koko teksti on noin sekavaa niin kannattais jo vähän keskittyä siihen kirjottamiseen.
Joka tapauksessa kyllä lapsen "erityispiirteisiin" kannattaa ehdottomasti kiinnittää ajoissa huomiota. Ja erityispiirteinä tarkoitan esimerkiksi puheenkehityksen ongelmia, liiallista jumittamista asioihin, tolkuttomia raivokohtauksia, eristäytymistä muista lapsista, katsekontaktin puutetta yms..
Ja todellakin lapsi saa olla ujo ja hiljainen ja tunteensa saa näyttää raivoamallakin mutta jokaisen vanhemman on omasta lapsesta se huomattava milloin se luokitellaan jo erityispiirteeksi.
Vanhemman tehtävä on olla vain ylpeä ja hyväksyä lapsi juuri sellaisena kuin on, silloin kehittyy lapselle vahva itsetunto, mutta vanhemman tehtävä on silti hankkia lapsen kehitykseen tukea jos sitä tarvitaan, näin hän pärjää tässä yhteiskunnassa ja elämässä.
Vanhempien tehtävä on esimerkiksi ADHD lapsen ohjaaminen erilaisiin harratuksiin ja löytämään lapselle se kanava mihin hän ylimääräiset energiansa purkaa. Ei antaa maata kotona ja ostaa karkkia ja energiajuomia ja ihmetellä miksi viimeistään murrosiässä lapsi on rikollisella tiellä ja muutenkin huonoilla teillä sillä hän purkaa vain sisäistä levottomuuttaan..
- Kolme vuotiaan puhe
"Kolmevuotiaana…
Lapsiperheen oma kirja
4.1.2008
Elina Hermanson
--------------------------------------------------------------------------------
Kolmevuotias puhuu lyhyitä lauseita, mutta puhe voi olla takeltelevaa ja toistavaa. Hän osaa sanoa useita sanoja selvästi ja ymmärrettävästi. Hän kyselee paljon "miksi, missä" -kysymyksiä.
Lapsi on omistushaluinen, itsenäinen ja utelias. Hän kokeilee leluja: tunnustelee, taputtaa, kaataa ja tyhjentää, puristelee ja täyttää. Hän pitää yleensä yksinkertaisesta rakentelemisesta, mutta piirtäminen on vielä melko hahmotonta töhertelyä.
Liikunnallisesti lapsi on jo taitava. Kolmevuotias kykenee yleensä ajamaan kolmipyöräistä pyörää, ja leikit kiinnostavat sekä ulkona että sisällä. Tasajalkahyppy onnistuu ainakin yhden hypyn verran. Tasapaino pysyy hetken yhdenkin jalan varassa, mutta sen varassa ei sentään vielä hypitä. Lapsi pystyy heittämään palloa molemmilla käsillä niin, että pallo lähtee tarkoitettuun suuntaan. Hän osaa kävellä varpaillaan – jotkut kävelevät niin jopa koko ajan. Se on normaalia, jos seistessä kantapää on maassa. Pikkulapsivaiheen länkisäärisyys on vähitellen muuttunut pihtikinttuisuudeksi. Pihtikintuilla tai pihtipolvilla tarkoitetaan sitä, että lapsen seisoessa polvet koskettavat toisiaan, mutta nilkkojen välissä on on etäisyyttä. Kyseessä on siis normaali ilmiö.
Kolmevuotias on jo oivaltanut, että hän pystyy tahdollaan vaikuttamaan ympäristöön. Lapsi hakee myös eroa itsensä ja muiden välille ja haluaa konkreettisesti kokea, että hänestä pidetään huolta. Käytännössä nämä piirteet tarkoittavat, että hän on usein varsin uhmakas ja vaativa. Monet vanhemmat väsyvät jatkuviin kiukkukohtauksiin. Kieltoja ja sääntöjä pitäisi jaksaa noudattaa johdonmukaisesti.
Lapsi pitää luetuista kertomuksista, kun hän voi itse seurata tarinaa kuvia katsomalla. Ääneen lukeminen kehittää lapsen mielikuvitusta ja sanavarastoa. Musiikki on myös mieluisaa: on harvinaista, ellei lapsi reagoi siihen millään tavalla. Yleensä tämän ikäinen kykenee keskittymään noin 15 minuutin ajaksi leikkiessään vaikkapa yksin. Lapsi oppii matkimalla aikuisten arkitoimintoja esimerkiksi syöttämällä nukkea. Kolmevuotias osaa riisuutua itse ja pystyy pukemaan helppoja vaatteita päälleen tai nukelle. On hyvä, jos vanhempi jaksaa kiittää ja kannustaa lastaan.
Toisten lasten kanssa leikki sujuu vielä vaihtelevasti, vaikka lapsi nauttiikin kavereista. Useimmat leikit käydään rinta rinnan, varsinaiseen yhteisleikkiin kolmevuotias ei vielä kykene.
Monet kolmevuotiaat tutkivat innokkaasti sukupuolielimiään ja leikkivät niillä. Sukupuolielimille on tärkeä antaa nimet niin kuin kaikelle muullekin lasta kiinnostavalle. Sukupuolielinten koskettelu tuottaa lapselle mielihyvää, joka on kuitenkin erilaista kuin aikuisten orgastinen tyydytys. On tärkeää selittää lapselle, että tytöiltä ei puutu mitään, vaikka heillä ei olekaan penistä. Heillä on puolestaan sisällään jotain sellaista, mitä pojilla ei ole: pesä, jossa pienestä siemenestä voi kasvaa vauva. Sen pesän takia vauvat syntyvät äidin eivätkä isän masusta. Lapselle kuuluu myös opettaa, että vaikka hänellä on hienot sukupuolielimet, niitä ei ole tapana julkisesti näyttää eikä kosketella.
Lähes kaikki osaavat ulostaa ja virtsata pottaan – ei silti ole epänormaalia, vaikkei se aina onnistu. Tuhriminen eli housuihin tai vuoteeseen ulostaminen on poikkeavaa vasta yli nelivuotiaana. Noin puolet kolmevuotiaista lapsista on myös yökuivia. Tutista lapsen pitäisi olla jo päässyt eroon.
Lapsesta on turhauttavaa kulkea kaupoissa saamatta itse ostaa mitään. Kolmevuotias on tahtoiässä, ja hän haluaa tehdä niin kuin aikuisetkin. Jos lapsi on pakko ottaa mukaan ostoksille, kannattaa sopia hänen kanssaan etukäteen, mitä ostetaan. Hän saa vaikkapa valita, minkälaista jogurttia ostetaan. Sellaiset herkut, jotka on tarkoitus syödä vasta myöhemmin, kannattaa ostaa niin, ettei lapsi ole mukana. Lapsen ajantaju on vielä alkeellinen.
Jos lapsella ei ole vanhempia sisaruksia, kolmevuotias ei ehkä osaa itse vaatia karkkia. Kun karkit tulevat tutuiksi, kannattaa heti sopia, että niitä syödään vain erikoistilanteissa, esimerkiksi kerran viikossa.
Pihapiirin turvallisuuteen voi vaikuttaa. Leikkipaikkojen ja paikoitusalueiden sijaintia voi muuttaa. Kevyen liikenteen väyliä ja ajohidasteita voidaan rakentaa ja näköesteitä voi poistaa. Voit vallan hyvin ottaa yhteyden kunnan tekniseen toimeen ja tehdä parannusehdotuksia."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lok00015 - rose18
kun kotona pölisee ja päiväkodissa muka ei sano lauseita.
ne oli ottanut kuvat mukaan ja kun käytiin ensi kertaa puhe terapeutilla lyhyitä lauseita tuli ja kun nukkuma kuva tuli(ei puhunut mitään) tai mies(ei sanonut mitään) ja nainen(ei sanonut mitään ) ja vihasen kuvaan reagoin voimakkaasti(säikähti, pyöritti päätään ja käänsi kuvan pois) sanon vaan ettei ne niitä kuvia osaa käyttää..
niin ja muka pytyllä harjoittelee..
ku ei tule vahingoja, ei käytä vaippaa ja ovenkahvat on pään kohalla ja ne pienissä käy muutenkin säännöllisesti pytyllä.
ei kuunella kun poika puhuu.. Hmmm....olikohan se Einstein,joka alkoi puhua vasta 4-vuotiaana...hyvä kun lasta seurataan ja saadaan apua,jos on tarvis....mutta vanhemmilla on oikeus kyllä käyttää omaa järkeään....ja nykypäivän yhteiskunnassa ei saisi olla erilaisia ihmisiä.Sekin on kiellettyä.....Elämän iloa kaikille pienokaisten vanhemmille!!!Yksi jatko-mutsi
- mutsi minäkin
Kyllä huomaa, että huolestuneiden äitien lasten ongelmat taitavat olla perinnöllisiä. Ketju täynnä yhdyssanavirheitä, pötköön kirjoitettua tekstiä ilman kappalejakoja!
On lapsella jotain ongelmaa, jos ei puhu kolmevuotiaana. Sehän on selvä asia. Mutta miksi äiti vastustaa tarjottua apua; onko peräti kysymys siitä, ettei äiti haluaisi nähdä lapsessaan samaa ongelmaa, joka itsellään on ollut myös. - mari18
Ota apua vastaan. Älä loukkaannu!
Isäni puheen kehitys oli hidasta ja hän on huippuälykäs. Itselläni oli hidasta ja vasta parin puheterapiakerran jälkeen aloin kolmivuotiaana puhua ja olennyös erittäin älykäs. Tyttäreni, nyt puolitoistavuotias ei puhu vielä sanaakaan. Ja ymmärtää ja vaikuttaa älykkäältä.
Mutta minä odotan, että ehkä päästään puheterapiaan tytön kanssa jos kaksivuotiaana ei ole sanoja tullut! Käytiin fysioterapiassakin, kun ei oppinut jaloilleen ja niiden kertojen jälkeen on ottanut liikunnallisesti ikätoverinsa täysin kiinni.
Minua ei haittaa, vaikka sanottaisiin mitä vaan tytöstäni, kunhan vaan saan apua silloin kun tarvitsee. Ja kun kaikessa kehityksessä on oma herkkyysjaksonsa niin parempi saada apua aiemmin kuin myöhemmin. Ja jos se apu on ollut sitten turhaa niin mitä siitä. Fysioterapia ainakinn oli tosi kivaa. Ja luulisin puhetetariankin olevan. Ravitsemusterapia sekin on, missä allergioiden vuoksi käymme,
Oma asenne ratkaisee! Jos ajautuu kaikesta hakaukseen ja ottaa kaikki henkilökohtaisina loukkauksina ja tavoitteena on osoittaa, että auttajat ovat väärässä, niin lapsi se siitä kärsii. Jos ei muuten niin siten, että omalla avoimella asenteella oppii opettaa avointa asennetta sille lapselleen.
Ite just ajauduin tähän keskusteluun, kun alin etsiä netistä viittomia. Ajattelin, että vaikka lapsi ymmärtää, niin hänellä täytyisi olla jokin oma keino osoittaa mitä haluaa ja siihen viittomat sopisivat. Joten siis aloittajan auttajat varmaan ajavat tätä takaa. Ei ole kyse ettei läpsi ymmärtäisi porkkanaa vaan että kehittyisi oma tapa lapsen ilmaista että haluaa porkkanaa! - Yksinpäyksin
Sinäpä sen sanoit, lapsi lukee ja tekee palapelejä yksin.
Vanhemmat eivät halua viettää aikaa omien lastensa kanssa, siksi yhteiskunnan täytyy nyt sekä hoitaa (työttömienkin) lapset että opettaa heidät puhumaan.
Surullista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä833597Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5693363- 423179
- 492122
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap132011SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3161898Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1201885Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.1471565Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?261321Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,661312