AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  /  / Infarktin oireet naisilla

Infarktin oireet naisilla

8 Vastausta 9 668 Lukukertaa
Olen tulossa kai jo ihan vainoharhaiseksi tämän itseni tarkkailun suhteen, mutta en voi mitään sille, että jos tulee jokin pienikin kiputuntemus rinnan alueelle tai pahoinvointia (oli se sitten mistä hyvänsä johtuvaa), niin ajattelen ensimmäiseksi, että onkohan se NYT sydämestä, jonka jälkeen menen helposti paniikkiin ja sitten saakin jo olla ottamassa Betasalpaajaa, kun sydän lyö toistasataa pelkästä kauhusta. Syynä osaksi se, että olen lukenut liikaa näistä naisten "oireettomista" sydäntaudeista ja suvussa on tätä sairautta pilvin pimein. Olen saanut koko lapsuuteni ja nuoruuteni seurata vanhempieni sairastumista ja lopulta kuolemaa (alle 68 v äiti, isä alle 60 v) sydäntauteihin.

Olen nykyisin päivät yksin 2 vuotiaan lapsen kanssa ja pelkään kamalasti, että minulle sattuu jotain. Tänäkin aamuna herätessä tuntui kummallista polttelevaa oloa rinnassa ja kipua leuan alla ja lopulta jouduin ottamaan Betasalpaajan, kun pelkäsin tulevani myös huonovointiseksi, siinä määrin, että en pääse enää edes ottamaan lääkettä. Sängystä noustessa ei kyllä kuitenkaan mitenkään heikottanut.
Jonkin aikaa ylhäällä oltuani tuntui kuitenkin vähän huonoa oloa mahassa (tosin olen ollut viikon antibioottikuurilla...).

Muutaman kerran yöllä olen nimittäin saanut sellaisen kohtauksen, että heikottaa, on kylmä hiki ja huono olo ja sitä vielä pelästyessäni alkaa sitten sydänkin vielä hakata. Ei ole saatu selville mistä kohtaukset johtuu. Joskus on kyllä varmaan ollut jotain vatsatautiakin ja flunssaan liittyvää, mutta ja joku epäili alhaista verensokeria (se arvo laskee minulla usein kyllä johonkin kolmeenkin, vaikka ruokailusta olisi vasta pari-kolme tuntia).
Lisäksi on närästysoireita (sain lääkäriltä happosalpaajia), mutta mistä sen lopulta tietää niistäkään, ovatko ne aina oikeita närästysoireita ja miten pitkälle, en uskalla tuudittautua pelkästään sen uskon varaan, että "vaan närästää" !? Naisillahan kuulemma oireilee usein just niin, että vuosikausia pistetään pelkän närästyksen piikkiin.

Viimeisen kahden vuoden aikana on kyllä sitten mennyt ajoittain myös lihakset vähän jumiin, varsinkin vasemmasta hartiasta ja niskasta ja välillä myös rinnan alueelta, mutta tuollaisia lihaskipujakaan ei aina oikein pysty heti välttämättä yhdistämään johonkin tiettyyn liikuntaan tms., jos kehittyvät vähitellen, pamahtaen sitten yhtäkkiä päälle ja tuntuvat aluksi jotenkin oudosti ja juuri "kriittisellä" alueella.

lisäys edelliseen... miten vaikuttaa stressi ?

Niin ja pelkään stressin vaikutusta. Olen jännittäjätyyppiä ja elin jo nuorena kouluaikana hirveän stressitaakan alla vuosikausia, kun yksi opettajistamme oli täysin häiriintynyt ja se sai aikaan jonkinlaista paniikkityyppistä (silloin ei vielä paniikkihäiriöstä mitään puhuttu) oirehtimista, joka laajeni lopulta myös koulun ulkopuolelle. Pidin sen kuitenkin salassa, niin hyvin kuin kykenin, vanhempani eivät tienneet siitä mitään.
Aikuisena olen sitten, varsinkin viimeisen 10 vuoden aikana,
joutunut kokemaan aika raskaita juttuja (mm. lapsen äkkinäinen kuolema). Nykyään tuntuu siltä, että jokin "sietokyky" on jo täyttymässä.
Vanhempani tekivät aika stressaavaa työtä kumpikin ja olen ajatellut sen edesauttaneen sairauden syntymistä (tosin äidilläni oli myös 2-tyypin diabetes, jota suvussa on myös runsaasti).

Apua löytyy

Ystävä hyvä, ongelmasi ei ole todennäköidesti sydän vaan näin "maallikkodiagnoosina" pelkotilat ja kehon tarkkailu sairauksien pelossa. Paniikkihäiriöstäkin saatat kärsiä. Vaikea arvailla, mutta apua löytyy kyllä kun vain etsit sitä oikeaan vaivaan ja otat sen vastaan. Tarkoitan että et mene ensimmäiseksi sydänspesialistille vaan henkisen puolen asioistakin ymmärtävän lääkärin luo.

Aivan oikeasti, älä lisää tuota tarkkailua ja sairauskeskeisyyttä vaan hae siihen apua!

Itsekin olen taipuvainen samaan, mutta vain paljon lievemmin.

niin

Näin varmasti kyllä onkin. Unohdin mainita tuossa edellä vielä, että olen kärsinyt myös rytmihäiriöistä, lisälyönneistä ja niitä on tutkittu useaan kertaan. Viimeksi Holterilla, mutta mitään ei löytynyt (kai se olisi näkynyt, jos jotain olis ollut, koska harrastin sinä aikana aika reipasta liikuntaakin ??). Joskus rytmihäiriöt lisääntyy juuri liikunnan aikana, mutta ei aina.
Ajattelin jossain vaiheessa hakeutua myös rasitustestiin, mutta sitä lähetettä ei terveyskeskuslääkäri kovin helposti tee. Rahaa on aika niukalti tutkimuksiin yksityisellä. Haluaisin vain sulkea tietyt jutut pois, jos se vähän rauhoittaisi.
Pitäis kyllä varmaan päästä sitten vielä johonkin varjoaine- ja magneettikuvaukseen, että rauhoittuisi (tai sitten ei, tiedä mitä sieltä löytyis...). Minulla on vaan lisäksi röntgenissä todettu lonkassa laskimokiviä, mistä eräs lääkäri kerran sanoi, että voi korreloida sitä, että kovettumia on myös muualla...,
mutta ei tietenkään välttämättä. Terveyskeskuksessa viitattiin asialle vaan kintaalla.
Pitäis vaan olla rahaa kuin roskaa, että minun ikäiseni naishenkilö pääsis tutkimuksiin.

Nuo rytmihäiriöt tuntuu kyllä liittyvän tuohon hermostumiseen ja stressiin jotenkin.
En ole halunnut syödä psyykenlääkkeitä, varsinkaan nyt parina viimevuotena ne eivät ole tuntuneet hyvältä ratkaisulta, kun olen ollut raskaana ja imettänyt (joka ei vieläkään ole kokonaan loppunut).
Pelkään niiden sivuoireita. Jotain pitäis kuitenkin tehdä, koska olen todella hermona ajoittain ja se ei lienee todellakaan hyvä sydämelle sekään.
Nyt esim., kun lapsi sairasteli, enkä ollut aivan varma mikä hänellä on, en osannut nukkua ollenkaan ja kirjaimellisesti tärisin sängyssä. Sen tapauksen jälkeen aloin nyt siis tuntea taas itsessänikin näitä tuntemuksia.
Nämä jotenkin vaan pahenevat nämä pelot, kun ikää tulee lisää (tänä vuonna tulee 45 v), kun muistaa omien vanhempien historiaa.

Ymmärrän pelkosi,

sillä itse olen kahlannut samoja polkuja.
Tärkeintä olisi erottaa psykosomaattinen vaiva elimellisestä vaivasta. Oireitahan tulee molemmista.

Tässä pätkä "Yleisen ahdistuneisuushäiriön" kuvauksesta:
"Ahdistuneisuus on pitkäaikaista, mutta oireiden voimakkuus voi vaihdella vuosien mittaan. Henkilöt, jotka tästä kärsivät, ovat tavallisesti jatkuvasti ylihuolestuneita ja pelokkaita. He murehtivat omia ja läheistensä todellisia tai mahdollisia tulevaisuuteen liittyviä uhkia. Tavallisia ovat terveydentilaan, ihmissuhteisiin ja taloudellisiin seikkoihin liittyvät liialliset huolet.

Psyykkisen ahdistuneisuuden, jännityksen ja pelkojen lisäksi ahdistuneisuushäiriössä esiintyy tavallisesti monenlaisia muita oireita, kuten rintakipua, sydämen tykytystä, vatsavaivoja, lihaskipuja, hengenahdistusta, pistelyä ja puutumista, huimausta sekä tihentynyttä virtsaamisen tarvetta. Ahdistuneisuudesta kärsivät henkilöt ovat usein samanaikaisesti masentuneita ja heillä esiintyy myös unihäiriöitä, väsymystä, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä, "pinnan" kireyttä, säpsähtelyä ja seksuaalista haluttomuutta. Ruumiilliset oireet ovat usein voimakkaita ja usein pelätään jotain vakavaa ruumiillista sairautta."

Toivottavasti löydät jonkin keinon vähentää pelkojasi - itse aikanaan sain apua erikoislääkärin antamasta hypnoosihoidosta.

Kaikkea hyvää Sinulle!

Nainen nelikyppinen

On aivan totta,jopa tehty tieteellisiä tutkimuksia, että naisten sydänoireet jäävät diagnosoimatta. Itse kävin Mehiläisessä Helsingissä ja kuinka ollakaan löytyikin vika sydämestä, tällä hetkellä minulla on rytmihäiriölääkitys ja lähete järjestyy heti, jos on tarvetta.

Siis yksityinen kardiologi voi laittaa lähetteen julkiseen sairaalaan. Mutta ensin tulee selvittää onko syy elimellinen, kaikki ei ole LUULOTAUTIA eikä vika aina ole "korvien välissä".
Lainaa vaikka rahat yksityiselle ja pyydä lähete julkiselle tutkimuksiin oman mielenrauhan vuoksi!
Älä luovuta!

Sinulle !

Jos suvussa on selvä rasite näihin sydänsairauksiin (molemmat vanhemmat) ja potilaalla itsellään on sydänoireita, niin kyllä ne kannattaa selvittää. Saa ainakin itselleen mielenrauhan ja jos jotain sairautta löytyy, niin ajoissa aloitettu hoito saattaa estää sairauden pahenemista.

Hankkiudu nyt vaan sinne kardiologin luo ja homma etenee siitä.

Sydän

Minusta tuo sinun kertomuksesi ei viittaa sydänperäisiin vaivoihin. Et voi olla kovin vanha, jos sinulla on kaksivuotias lapsi.

Tietenkin voit itseäsi rauhoittaaksesi hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Mutta kun monia asioita on jo tutkittu eikä mitään todettu, niin turhalta tuntuu.

Kyllä sinulla on muita kuin sydämestä johtuvia ongelmia.

Mikä vikana?

Hei.Ajattelin tänne kirjoittaa kun aiheeseen liittyy.Osaako kukaan sanoa,viittaisivatko mun oireet sydämmeen?Viikon sisällä kahdesti nukkumaan mennessä tullut seuraavanlainen fiilis.Ihan kamala pyörryttävä tunne,oksettava olo ja pulssi kohtuullinen , yli 70, lisäksi kylmä hiki/palellus.Tulee mieleen aika,kun meni kännissä sänkyyn juuri ennen kuin alkoi oksettamaan.Luulotautinen en ole,enkä tutkaile itseäni mitenkään erityisesti.Suvussa sepelvaltiomotautia,äidillä todettu 50 v, itse olen 47.Liikun, ylipainoa vajaa 10kg,poltan.Jos jollain on kokemusta niin vastatkaa.
 /   /  /  /  / Infarktin oireet naisilla

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta