MAAILMAN PARAS KIRJA?

Hitler, Adolf: Mein Kampf, osat 1-2.

Suosittelen. Avaa silmät.

On Eiji Yoshikawan teos "Musashi".
Taistelutaidoista ja idän filosofiaa harrastavana teos oli kaunein,tyydyttävin ja täydellisin kirja mitä olen koskaan lukenut.
Lukukokemukseni jälkeen,jotkut asiat eivät enään koskaan tarkoita samaa minulle.

Aino Kallaksen Sudenmorsian.

Jos kriteerinä pitää sitä että teoksen lukee uudestaan ja uudestaan, vuodesta toiseen... Hmm..

Ehkä joku muumikirja... Taikatalvi?

Täytyy myöntää että jos valitsisin jokin toisen kriteerin, tuo ei _ihan_ noin korkealla olisi. :)

Olipahan romaani. Pieni viiltävän terävä kirja, jonka lukee päivässä, pää sekoaa viikoksi ja loppuelämä muuttuu toiseksi. Voi olla että luin sen liian nuorena; jos en olisi lukenut sitä ollenkaan, olisin varmaan saanut enemmän ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Niiden sijaan sain jotain muuta. En kuvittele sen olevan sen kummempaa.

"kaksitoista tuolia". Neuvosto-klassikko.

Robertson Daviesin Velho mieheksi. Se kestää kaikki kriteerit. Kirja on maailmanluokan kaunokirjallisuutta, se muuttaa lukijaa ja kestää lukemista uudestaan ja uudestaan.

The Killer Angels.

tietenkin, John Lydon, Keith&Kent Zimmerman: Johnny Rotten. Avartava lukukokemus, ihan vaikkei olisikan kiinnostunut 1970 -luvun aidosta punkista ja anarkiasta. Jos taas haetaan kaunokirjallisuutta, voisin sanoa häthätään mitään miettimättä Neil Gaimanin Coralinen ja S.E.Hintonin Me Kolme ja Jengin.

on H. Hessen Lasihelmipeli.

Se on Väinö Linna - Tuntematon Sotilas.

Väinö Linna - Täällä Pohjantähden Alla. Jos ei nyt maailmanparas, niin ainakin ylivoimaisesti Suomen paras kirja. Antoi hieman valaisevamman käsityksen myös sisällissodan tapahtumista, jota onkin peitelty tässä maassa oikein urakalla.

Jos kiinnostaa tehdä kirja-arvosteluita, niin suosittelen käymään kirjojentakana.fi:ssä. Siellä arvotaan kirjalahjakortteja arvostelijoiden kesken:

http://www.kirjojentakana.fi/lisaa-kirja-arvostelu

Arto Salmisen kirja VARASTO!

Mika Waltari : Sinuhe egyptiläinen

Vladimir Arsenjevin
Lumen ja palmujen ihmemaassa: Dersu Uzala, metsästäjä ja erakko.
Suosittelen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Dersu_Uzala

Valkoinen masai jäi mieleen

Salamavaras ja Villien sydänten kesä ne ovat maailman parhaat kirjat!

Hyvät romaanit kyllä kiinnostavat! Löysin äskeittäin sivuston mistä olen itse löytänyt inspiraatiota lukemisiini.

http://kirjallisuus.wordpress.com/2011/07/23/hyvista-romaaneista/

Tolstoin Sota ja rauha on paras mitä toistaiseksi on vastaan tullut.

J.K Rowlinigin Harry Potter saaga tai Narnia J.R.R Tolkienilta!:)

Se "paras" on vaihdellut sitä mukaa kun on kirjoja lukenut. Victor Hugon "Kurjat" oli pitkäänn hyvä, Günther Bloemertzin "Taivasta lähinnä" oli hieno, Mika Waltarin "Sinuhe egyptiläinen"... Ja juuri nyt tietenkin "Kalevalan miekkamies" http://www.jyrkinen.fi/kalevala/

Millä mittapuulla? Minkä ajattelen parhaaksi kaunokirjalliseksi teokseksi - juonen rakenne, sisällön monikerroksisuus, kieli, erilaiset nyanssit, kokonaisuuden hallinta - ei välttämättä ole kirja josta pidän ja/tai jonka lukeminen olisi ollut syvästi merkittävä kokemus. Samoin kirja, jolla on ollut suurta henkilökohtaista merkitystä ja joka minulle on ollut ehdottomasti parhaita lukukokemuksia, ei välttämättä ole kirjallisesti hyvä, se saattaa mielestäni olla kirjallisesti hyvinkin huono.

Mutta kun Krishnamurti aloituksessa mainitaan, niin... ilmeisesti pääasiallisena kriteerinä on henkinen merkittävyys... jokin mikä on vaikuttanut omaan ajatteluun ja maailmankuvaan, ja minkä ajattelee laadultaan sellaiseksi, että omasta mielestä sillä olisi kaikille annettavaa... koko ihmiskunnalle?

Siinä tapauksessa Krishnamurti oli kyllä hyvin tärkeä minullekin 26 - 28 vuotta sitten. Hänen kirjoissaan oli jotain sellaista missä, minun mielestäni, liikuttiin olemassaolomme ytimessä. Olisin hyvinkin voinut sanoa hänen kirjojaan parhaiksi, siis siinä mielessä jos paras ja merkittävin ovat synonyymejä. Pidin hänen kirjoja erittäin merkittävinä ja tärkeinä. Ennen kaikkea koin ne tärkeiksi itselleni.

Ensimmäinen todella, todella tärkeä kirja minulle oli Esa Saarisen Sartre-kirja: Jean-Paul Sartre - pelon, inhon ja valinnan filosofia (jos muistan nimen oikein). Sartre-kirjan ja Krishnamurtin välillä oli sitten muun muassa Castanedan teokset. Siinäpä ne.

Mikään näistä ei kuitenkaan vedä vertoja Raamatulle. Sekin on ketjussa jo mainittu. Miksi Raamattu on "paras" kirja? Minä koen sen parhaana mahdollisena teoksena, teoksena jolla ei ole eikä voi olla kilpailijoita koska se on aivan omassa kategoriassaan, koska se ainoana on Jumalan oma ilmoitus ihmiskunnalle. Tämä on tietysti hyvin subjektiivinen näkemys, mutta näin se on, että nykyään olen vain iloinen siitä, etteivät Castaneda ja Krishnamurti saaneet minua vedetyksi syvemmälle pimeyteen ja että pimeys, jossa olin, väistyi Jeesuksen tuntemisen kautta. Sitä kautta Raamattu alkoi avautua ja tulla rakkaaksi. :)

Ja objektiivisellakin tarkastelulla Raamattu on kyllä hyvä kirja (itse asiassa 66 kirjan kokoelma). Siitä löytyy historiallista kerrontaa, runoutta ym. Se on monitasoinen, jokainen kirja tuo omaa väritystä, näkökulmaa ja tyyliä eikä tulos kuitenkaan ole pirstaleinen, vaan eheä. Eri aikoina kirjoittaneet ihmiset, joista monet ovat olleet toisilleen tuntemattomia, ovat kirjoittaneet kokoelman jonka osat tukevat toisiaan ja ovat sisällöllisesti yhteneväiset.

Muita kirjoja, jotka ovat lukuhetkessään olleet vaikuttavia, joko sisällön puhuttelevuuden/innoittavuuden/koskettavuuden ja/tai kirjallisen elämyksen puolesta:

Ennen uskoontuloa:

Mika Waltarin TURMS, KUOLEMATON (noin 13 vuotiaana luettuna). Hubert Selby Jr:n PÄÄTEPYSÄKKI BROOKLYN. Kirjaan on saatu kuvauskohteen (huumehouruinen slummielämä, ihmisten ristiriidat ja haaveet) tuntuma, rappion vastenmielisyys ja lumous - enpä tiedä miltä se vaikuttaisi nyt, yli 25 vuoden jälkeen uudelleen luettuna, luulen että pitäisin sitä lajissaan erittäin hyvänä kirjana edelleen mutta eri asia on olisiko se minulle enää mikään lukunautinto, tuskinpa vain. Timo K. Mukan jotkut teokset. Norman Mailerin useat teokset. Anne Jayne Phillips: MUSTAT KUVIOT (hyvin kirjoitettu, lisäpointsit kirjan mottona olevasta Van Morrison -sitaatista "sielumme olivat puhtaat, mutta ruoho ei kasvanut"), Pentti Saarikosken RUNOT, erityisesti Tanssilattia vuorella -trilogia, Väinö Kirstinän runot. Knut Hamsun, erityisesti NÄLKÄ. Tsehovin novellit. Camus: SIVULLINEN ja PUTOAMINEN. Bulgakov: SAATANA SAAPUU MOSKOVAAN.

Jotkut luetelluista ovat kirjallisesti hyviä jotkut eivät, mutta minulle ne ovat olleet parhaita lukuelämyksiä, lukuhetkessään.

Ja uskoontulon jälkeen mm.:

Ingerlise Provstgaard: KAUKO-OHJATTU. Lyhyesti ja ytimekkäästi mutta elävästi kuvattu omakohtainen kokemus yhteydestä ufoihin ja niiden takana vaikuttaviin henkiolentoihin, jotka sitten osoittautuivat joksikin ihan muuksi mitä olivat - kanavoiduissa viesteissä - uskotelleet olevansa ja vapautuminen niiden otteesta. Rabi Maharaj: GURUN KUOLEMA (entisen hindugurun yhdessä Dave Huntin kanssa kirjoittama kuvaus elämästään bramiinikastiin kuuluvana guruna ja uskoontulostaan; sisällöltään tärkeä ja hyvin kirjoitettu, päähenkilö Rabi Maharaj:n olen tavannut henkilökohtaisestikin). Barbara Szandorowska: PIMEÄÄ VALOA. Parhaita teoksia. Elävää ja puhuttelevaa kuvausta, hyvin kirjoitettu elämäntarina.

PIMEÄÄ VALOA -kirjan annoin lahjaksi Apulannan Sipelle. Kävimme mielenkiintoisen keskustelun, koska hän oli matkustellut siellä suunnalla missä päähenkilön kuvaama, demonisen Sai Baban ashram Intiassa on.

E. Stanley Jones: Pyhiinvaeltajan laulu. Andrew Murray: Odota Jumalaa. Watchman Nee: Istu, Vaella, Seiso (parhaita kristillisiä kirjoja, erittäin hyvä). Francis Frangipane: Ei ihmistä vastaan (hengellisen sodankäynnin kolme aluetta: ihmismieli, seurakunta ja näkymätön maailma). John Bevere: Herran pelko (Jumalan pyhyydestä).

Hiljattain lueskelin uudelleen Sartren INHOA. Se on omalla tavallaan merkittävä kirja mutta raskas luettava, eikä sillä mielestäni ole ihmiselle mitään todellista annettavaa syvemmässä mielessä, mielenkiintoinen joka tapauksessa.

Venäläisistä Dostojevskin 'Viestejä kuolleesta talosta'. Kertoo hänen karkoitusvankeudestaan Länsi-Siperian Omskissa.

Myös Zehovin 'Sahalin' on jännittävä matkakertomus Siperian halki ennen trans-siperian rautateitä, kärryllä.

Gogolin, 'Kuolleet sielut'

Hyvia kirjoja on niin paljon, että saa lukea 10 vuotta, ja parhaimpia on vasta saatu päältä pois.

Musta tiikeri on eturivin paleontologi Björn Kurténin romaani, joka kertoo Itämeren rantamilla 20 000 vuotta sitten tapahtuneesta Cro-Magnonin ihmisen ja neanderthalin ihmisen yhteiselosta ja nenderthalilaisten vähittäisestä väistymisestä tulokkaiden tieltä. Kurtén on korostanut, että kirja ei pyri esittämään teoriaa ihmisen evoluutiosta, vaan se kertoo ainoastaan kuvitteellisen tarinan siitä, miten kahden ihmislajin kohtaaminen on saattanut tapahtua. Tässä teoksessa on esitetty loisteliaalla intuitiolla ja mielikuvituksella erilaisia skenaarioita, jotka olisivat saattaneet toteutua sopivilla ihmisten ominaisuuksilla, joista meillä ei ole välttämättä kunnon arkeologista tietoa.

Maailman paras kirja on mielestäni Harry Potter ja Feeniksin kilta.

En tiedä, koska en ole vielä lukenut läheskään kaikkia maailman kirjoja. Kaiken lisäksi muutun koko ajan. Se jota pidin hyvänä alle kakskymppisenä, ei enään yli kuuskymppisenä tunnukaan hääppöseltä.

Kaikki Lasse-Maijan etsivätoimiston kirjat is the best!

Minulla on sama, että en ole lukenut koko maailman kirjoja, niin en voi sanoa mikä niistä on paras. Mutta Norjan paras kirja on Knut Hamsunin romaani Nälkä. En tosin ole siitäkään lukenut kuin kymmenkunta sivua, mutta koska en ole muita norjalaisia kirjoja lukenut, se lienee sitten paras.