AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  / 14.49

14.49

2 Vastausta 6 110 Lukukertaa
Vastavirtaan
Melkein mikä vain voi kulkea vastavirtaan.
Johka esimerkiksi. Lohet uivat vastavirtaan.

Soutaminen vastavirtaan on raskasta.
Miten luosat siis voivat niin kevyesti uida vastavirtaan?
Miksi ihmiset eivät jaksa uida vastavirtaan?
Onko ihminen niin heikko?

Jopa matematiikan koe voi mennä vastavirtaan,
jos se menee todella huonosti.

Tulee päiviä jolloin ystävystenkin välit voivat joutua vastavirtaan.
On paljon riitoja ja yhteiset jutut eivät enää kiinnosta.

Kotonakin asiat voivat kulkea vastavirtaan.
Vanhempien ja sisarusten välit kiristyvät ja riitoja on paljon.
Kuka tiskaa? Kuka vie roskat? Kuka ruokkii kissan?
Arjen pienistäkin asioista kasvaa isompikin riita, kun asiat kulkevat vastavirtaan.

Mitä elämä tuokaan tullessaan? Elämän isoja kysymyksiä.

Kirjoittaneet: Mira, Mikael ja Pauliina Länsman sekä Tiina Pelimanni, Nuorgamin koulu (5.-6. lk.)
Opettajat: Sisko Länsman ja Anna-Maija Junttila



Deatnu golgá vulos davás.
Go vuollin boahtet bajás, mannat vuosterávdnjái.
Dallehan dát diktage manná vuosterávdnjái.
Bajás go joavdá, de oppa máilbmi oaidná dan.

Dát dikta riegáda Sámi Deanus.
Sámi jogain, jávriin, mehciin ja duoddariin dat álgá šáddat.
Joatká mátkki máttás.
Guovlu muhttašuvvá, dikta muhttašuvvá.
Okta ášši ii muhttašuva.
Dát lea min jietna.
Bajás go joavdá, de oppa máilbmi gullá dan.

Dát dikta ii sáhte jávkat, ii láhppot.
Dat lea alo doppe gos dat lea vuolgán
ja doppe gos dat lea joatkán mátkki.
Dát dikta lea dego bárbmoloddi, mii báhtara galbma dálvvi,
mii gulul vuolgá lieggasut báikkiid ohcat.
Bajás go joavdá, de oppa máilbmi diehtá dan.


Teno virtaa alas pohjoiseen.
Kun alhaalta tullaan ylös, mennään vastavirtaan.
Sittenhän tämä runokin menee vastavirtaan.
Ylös kun pääsee, koko maailma näkee sen.

Tämä runo syntyy Lapin Tenosta.
Lapin joista, järvistä, metsistä ja tuntureista se alkaa kasvaa.
Jatkaa matkaansa etelään.
Ympäristö muuttuu, runo muuttuu.
Yksi asia ei muutu.
Tämä on meidän ääni.
Ylös kun pääsee, koko maailma kuulee sen.

Tämä runo ei voi hävitä, ei hukkua.
Se on aina siellä, mistä se on lähtenyt
ja siellä, missä se on jatkanut matkaansa.
Se on kuin muuttolintu, mikä pakenee kylmää talvea,
mikä hiljalleen lähtee lämpimämpiä paikkoja etsimään.
Ylös kun pääsee, koko maailma tietää sen.

Kirjoittanut: Niillas Holmeberg, Utsjokisuun saamenkielinen koulu, 8. lk.
Opettaja: Helmi Länsman



Tahdon nähdä vielä kerran, tuon Juutuan kuohuvan,
jonka aallot meitä muistuttaa luonnon voimasta.

Ruskalehdet maahan pudottaa ja linnut nousevat lentoon kohti etelää.
Syksy on saapunut ja kaamos lähestyy.

Alkaa loiste auringon valon jo kohta sammua ja tuska kylmyyden ruumiin vallata.
Pimeys, kylmyys saapuu ja jäädyttää Juutuan.

Lopulta valo voittaa ja syrjäyttää synkän pimeyden,
joka kuljettaa minua vastavirtaan.
Aurinko sulattaa lumet ja Juutuan.
Valo sydämen liekin sytyttää ja voimaa siitä saa.

Kesä, lämpö takaisin saapuu Juutuan pyörteisiin.
Ottaa luonto vastaan elämän uuden alkavan ja tekee siitä oman Jumalan.

Kirjoittaneet: Hanne Vänskä, Antti Tapio ja Jeremy Quick, Inarin yläaste 9.lk.
Opettaja: Jukka Vilppola
Rehtori: Yrjö Musta



Vastavirta ei ole aina paha.

Kesä loppuu kaamos, kaamos alkaa.
Tullee lumi.

Vaikka koulhun mennessä kävelisin lumipyryssä vastavirtaan,
se ei ole paha.

Lumi antaa ihmisille mahollisuuksia,
se kerrää ihmisiä etelästä kattomaan meän lunta.
Myös monet lähtee täältä lumen takia.
Ku ihmiset tullee tänne ja lähtee täältä,
syntyy vastavirta.
Sillon vastavirta on hyvä.

Lumi sattaa maahan,
osa puun oksille.

Puun vuosirenkaat on ku turistit.
Ne lissääntyy vuosi vuojelta.
Turistit tullee tänne laukkujensa kanssa,
kattomaan meän tuntureita.
Ja lunta.
Vuosien saatossa vuosirenkaita on paljo,
Sillon turistejakin on paljo.
Ehkä liikaa.
Sillon elämä täällä saattaa mennä vastavirtaan.

Kirjoittaneet: Essi Veki ja Emma Kurkinen 6.lk ja Maria Metsävainio ja Mikko Suomalainen 4.lk, Lukkarin koulu, Kittilä
Opettajat: Kaarina Kulju ja Elina Sinisaari



Katon tunturin laelta alhaalla näkyviä maisemia
tuntureita, järviä ja mettiä.
Miehleeni juolahti kaukanen lapsuuenmuisto.

En sillon tienny missä olin tai, minne lähtisin.
Lähin kumminki seuraahman lehtistä polokua.
Polun vierelle kaartui pieni puro,
jota lähin seuhraamaan joelle.

Pysähyin hetkeksi ihastelemhan maisemia.
Kattelin taihvaalle ja näin muuttolintujen lentävän etehlän,
nekki lähtevät pois talaven saapuessa.
Tuntu ku minut ois hylätty synkkien mettien keskelle
iliman karttaa tai mittään johtolankaa,
joka olis ohojannut minut valhon.

Kiinnitin katseeni lähellä olehvan kajakhin.
Meloessani vastavirthan, kattelin Lapin tunturin poroja.
Ne näytti niin onnellisilta vaphaina.
Mietin, että ihimisenä oleminen ei ole helppoa,
se on kuin uis vastavirthan.

Kun pimeys alko hiipimhän mettän hiljaisuuthen,
revontulet tanssahtelivat kirkkaina juovina taivaalla.
Selekäpiitäni alko karmimhan,
mutta riipiläinen sisuni käski minua jatkamhan matkaa.
Mutkan takkaa näin pienen valonhiukkasen.
Lähin melohman sitä kohen. Valo oli ouvon tutun näkönen.

Valo voimistu ja voimistu ja sen tutummalta se näyttiki.
Ajauduin tutun näköiselle rannikolle.
Tuulet henkäili Lapin pakkasilmaa leuvosti.
Valo oli peräsin Riipin katulampuista.
Ymmärsin silloin, että elämä on muutaki kuin vastavirtaa.

Kirjoittaneet: Mari Vaarala, Hanna Vaarala, Eveliina Kokkoniemi, Sinikka Vierelä, Lassi Lintula ja Taneli Vaarala, Syväjärven koulu 7-9lk, Sodankylä
Opettaja: Päivi Hautala



Miks musta aina tuntuu, että elämä menee vastavirtaan? Ehkä me itte
saamme sen tuntumaan siltä. Voimme nauttia elämän pienistä iloista.

Voi unohtaa huolet, vaikka vain hetkeksi. Jo se saa tuntemaan, et elämä on
jotain.

Koulunkäynti voi joskus tuntua kulkemiselta vastavirtaan, tuntuu että
aikaa ei riitä mihinkään muuhun, kuin läksyihin. Mutta ajattele, mitä
hyötyä siitä on sulle aikuisena.

Kun menet Pyhälle, näet Lapin kokonaisuudessaan. Näet karun kauneuden
jylhissä tuntureissa. Ei sekään ole aina ollut niin kaunista, se on
luonnon laki. Kotikuntaamme ei ole turhaa nimetty Suomineidon sydämeksi.

Täällä on kaikki mitä voi lappilaisen asukkaan elämältä toivoa.

Talvisin voit lasketella ja lautailla, luistella ja hiihtää. Kesäisin
voit uida, urheilla ja marjastaa. Ei kannate jäädä paikoilleen, eikä
edes yrittää kulkia vastavirtaan, jos tietää et se ei onnistu. Tee
asioita joista nä nautit, ja jokka saavat sut iloiseksi.

Kemijoki näyttää joskus virtaavan vastavirtaan, vaikka se ei todellisuudessa
ole niin. Se riippuu siitä, mistä suunnasta sitä katsoo. Kemijoki antaa
hyvän apajan kalastajille. Niin on ollut aikojen alusta asti.

Lapin luonto tarjoaa monia mahdollisuuksia hauskanpitoon ja
harrastamiseen. Keväisin valo valaisee hanget ja lumen peittämät puut.
Sitä katsellessa huomaa, ettei elämä ehkä ole aina kulkemista
vastavirtaan.

Kirjoittaneet: Maria Sannelvuo ja Krista Mikkola 7.lk, Pelkosenniemen yläkoulu, Pelkosenniemi
Opettaja: Johanna Järviaho
Rehtori: Elisa Korhonen


Kemijoki syntyi Korvatunturilla pienestä hetteestä
Ensin se oli ihan pieni puro joskus tosi kauan sitten,
Mutta se pikkuhiljaa kasvoi suuremmaksi ja suuremmaksi
Kunnes se oli mahtava kohiseva virta.
Silloin se kohtasi suuren synkeän meren.

Sauvoi ukko vastavirtaan
Asettui sinne missä joki oli leveä.
Täällä oli lohta.
Pian ihmisiä saapui enemmän,
Kunnes syntyi pieni kylä

Kesäyöt olivat valoisia kuin päivä
Luonto vietti yötöntä yötä.
Talvella luonto nukkui sikeää unta,
Mutta vaarojen takaa nousi savu.
Ja revontulet loimusivat taivaalla.

Täällä elämä menee vieläkin vastavirtaan,
mutta jos ajattelet, että selviydyt,
niin pärjäät.

Porot laukkaavat suurissa metsissämme,
Niidenkin elämä menee vastavirtaan.
Ei ole helppoa kuopia jään alta jäkälää.
Karhu saa nukkua talvisin sammalvuoteella.

Me elämme täällä rauhassa,
Niin kauan kuin vain saamme elää.
Älä välitä, jos sinulla menee välillä vastavirtaan,
Koska niin se joskus vain menee.
Mekin tulimme tänne kotiimme
vastavirtaa.

Vaikka kotiin tulo olikin vastavirtaan, siitä syntyi iloa ja onnea.
Se teki myös suuria kysymyksiä. Kysymykset ovat niin monimutkaisia,
mutta ne kuulostavat yksinkertaisimmilta kirjoitettuna.
Panen kysymykset laukkuuni. Löydän ne siltä aina kun sellaisia tarvitsen.

Joskus katson yölliselle taivaalle.
Siellä tanssivat piirissä miljoonien ihmeellisten asioiden ryhmä.
Ne loistavat himmeää valoa ja niiden laulu kaikuu kirkkaana läpi yön, läpi Kemijoen.

Ja taas muistan kysymykset.
Ne ja niiden vastaukset käyvät vastavirtaan toisiaan.
Ne eivät sovi yhteen teoriassa eivätkä käytännössä.
Minä kuulen kuinka lapinneito tuntureilla laulaa,
se laulaa samaa sävelmää kuin ne asiat jotka revontulen lailla tanssahtelevat Kemijoen loiskinnan yllä.

Kirjoittaneet: Katri Leukku, Emma Miinala, Jenni Kanniainen ja Tomi Rautio, Mari Onkamo ja Tiia Räisänen 6.lk, Kuumaniemen koulu, Kemijärvi
Opettajat: rehtori Pertti Poropudas ja Ahti Majava



Myös kaupungeissa voi ihmisten elämä kulkea vastavirtaan.
Poltettujen puurakennusten paikalle ovat nousseet mahtavat kerrostalot.
Katuvalojen hehku peittää tähtien loisteen alleen.

Lumi sulaa kuumalta moottoritieltä, ja harmaa loska reunustaa tienpieliä.
Tuuli tuiskuttaa puuterilunta kynttiläkuusten oksille,
ja kameroilla varustetut turistit hämmästelevät talvemme ihmeitä.

Jouluvalojen alla ovat kuitenkin kaupungin omat ongelmat,
ne, joita ei matkaesitteissä mainita.
Koulutunnit kuluvat helpommin aitojen ulkopuolella,
poliisit kaatavat ilojuomia hankeen eikä nuoriin saada minkäänlaista otetta.
Vapauden kaipuu ei tunne rajoja.

Jotkut ovat kuitenkin onnistuneet luomaan tavoitteita,
on nuoria jotka ovat valveutuneita ja huolehtivat tulevan puolesta.
Niitä, jotka haluavat päästä vaikuttamaan ja luomaan parempaa huomista.

Kevään saapuessa katuvalot sammutetaan,
ja aurinko valaisee yötä päivää ennen kaamoksen raiskaamia katuja.
Jäälautat katoavat vastavirtaan lipuen,
joutsenet palaavat tutuille vesilleen ja turistit jättävät kaupungin.

Moottoritie on jälleen kuuma.

Kirjoittaneet: Piia Hoikka, Maija Laurila, Elina Norokorpi ja Janika Puittinen 8. lk, Ounaskosken yläaste, Rovaniemi
Opettajat: rehtori Liisa Eloranta ja Eeva Tiirola



Katselen vanhoja valokuvia ne mieleen tuopi muistoja.

Yhdessä kuvassa pilvet muodostavat kalan ääriviivat, se ui vastavirtaan.

Toisessa kuvassa meitsi istuu Siuruanjoen laiturilla aurinko paistaa heleästi.
Tuntuu ku laituri liikkuisi veden mukana vastavirtaan.

Kolmannessa kuvassa haravoin lehtiä koleassa syksysäässä.
Yllättäen tuuli lennättää lehdet vastavirtaan.

Neljännessä kuvassa on talvinen maisema, lumi on peittäny puiden oksat.
Ne näyttävät raskailta, ihan ku kulkisi vastavirtaan.

Tammikuussa lumihiutaleet leijailevat surullisena vastavirtaan.
Helmikuussa, hiihtolomalla hiihdän kestävällä hangella kohti vastavirtaa.
Maaliskuussa tähdenlento lentää kadoten vastavirtaan.
Huhtikuussa auringon valo kajastaa puiden lomasta vastavirtaan.
Toukokuussa linnut lentävät takaisin Suomeen pois Australian vastavirrasta.
Kesäkuussa ja heinäkuussa tuntuu, että elämä olisi kuin ruusuilla tanssimista, ilman vastavirtaa.
Elokuussa tuntuu kuin elämään palais se sama synkkä vastavirta.
Syyskuussa keltaiset ja punaiset lehdet tippuvat suoraan vastavirtaan.
Lokakuussa ei ole toivoa kaikki kulkee vastavirtaan.
Marraskuussa elämään tulee uutta valoa. Tuntuu kuin vastavirta peittyisi lumikinoksien alle.
Joulukuussa elämä taas hymyilee.

Kirjoittanut: Jasmin Niemelä, Marie Jussila Ja Minna Kantola ( 5-6 lk.) Annika Hankkila ( 3 lk.), Asmuntin koulu, Ranuan kunta
opettajat: Hilkka Kivilahti ja Seppo Kemppainen.



Kuljen koulun käytävillä raahaten painavaa laukkua.
Valot sammuvat ja kompastun omiin jalkoihini.
Joskus koulukin voi mennä vastavirtaan.
Aurinko ei aina loista valoaan pimeille käytäville.
Maanantaina koulu voi olla kärsimystä,
perjantai taas voi olla yhtä sirkusta, suoraan sanottuna…

Minä muistan kyllä,
miten Kuivajoki pauhasi iloisesti kesällä.
Minä muistan oman jokemme jylisevät kuohut,
lokit Vatungin sataman yllä kärkkymässä kalaa.
Nyt joki on jäässä ja kaikki ilo on tiessään.

Minä mietin, miksei tapahdu iloisiakin asioita,
vain synkkiä ja masentavia.
Silti, kyllä se valokin näyttäytyy tunnelin päässä.
Pitää vain ajatella oikeita asioita,
ei jäätä ja pimeyttä…

Pitää muistaa elämän pikku ilot,
ystävät ja perhe.
Elämä kyllä hymyilee kaikille joskus.

Kirjoittaneet: Niina Riekki ja Virve Ylisuutari, Kuivaniemen yläaste 7. lk
Opettaja: Tiina Suni
Rehtori: Markku Varanka



Kaikki liikkuva kulukee Iin kautta: vesi, ilma ja tiet;
linnut, kalat, ihimiset
- menitpä pohojoseen tai etelään, itään tai länteen.

Meillä ei ole kaupungin hikistä ruuhkaa,
vain pienen kylän huminaa ja historian havinaa,
markkinapaikka vanha Hamina
nukkuu kuin nalle talviuntaan.

Ilman myötämäkeä ei ole vastavirtaa.
Iijoki virtaa Kuusamosta asti, se on pitkää alamäkeä.
Kun joki ei virtaa mihinkään, se muuttuu Perämereksi.

Meillä on uitettu aikoinaan tukkeja jokea pitkin.
Tukeista tehtiin lautoja, Iissä oli Suomen ensimmäinen höyrysaha.
Piippu on vielä pystyssä.

Nojaan sillan kaiteeseen, näen kosken pauhuavan ja myrskyn kaukaa saapuvan.
Meren rannalla istuessa katselen auringonlaskua, kuuntelen laineen liplatusta,
häikäisevää kimallusta, jonka keskelle ei voi olla astumatta.

Minä posket punaisena Illinsaarta myötäpäivään kierrän.
Minä palelen kun kävelen Haminan katuja laukku selässä.
Minä kuulen koulun kellojen soivan.
Minä ajattelen kävellessäni millaista kaikki on ollut.

Joen rannalla muistomerkki, kolmen hahmon patsas
keksit kädessä muistuttamassa uittoajoista.
Miehet katsovat vastavirtaan kohti valoa,
odottaen tukkeja, joita ei koskaan saavu...

Kirjoittaneet: Jenni Härmä ja Elina Valkola (6.lk) sekä Jenna Salmela ja Hanna Jaara (5.lk),Haminan ala-aste, Iin kunta.
Opettaja: Pentti Puolakka
Rehtori: Jari- Jukka Jokela



Iijokia vastavirtaan kulettuamme,
vällii hankalasti, vällii vähä helepommi,
löyämme paikan lähellä sydämiämme.
Vaikka melekee keskellä mettää ja suota,
mutta kuitenki nii lepposa ja rauhalline.
Siihe sitte kai melekee vahingosa tai ihan tarkotuksella
synty Yli-Ii.

Mää kattelen valosaa mettää,
kulen pitkin kappeita polokuja kohti Halajärviä.
Auringon valo kajastaa kuusten oksien välistä.

Ihimiset ympäri maailman
saapuu laukku kainalosa kattomaa
Yli-Iin ylypeyttä,
Muistoja muinaisilta ajoilta,
kivikauen kyllää, Kierikkiä.

Elämä kulukee välillä vastavirtaan, tulevaisuuesaki.
Mistä se johtuu, sitä ei tiiä kukkaan?

Kirjoittaneet: Minna Matinaho, Jemiina Korkala, Ida Kallioranta ja Tiina Mettovaara (9 b),Yli-Iin Keskuskoulu, Yli-Iin kunta
Opettaja: Hannu Kukkonen



Aurinko laskee länteen, sen säteet osuvat kasvoilleni saaden minut hymyilemään.
Istun Iijoen rantamalla, huljutellen varpaitani joen vapaasti virtaavassa vedessä.
Mieleni tekee juoda vettä, joka tuntuu niin raikkaalta. Mietin syntyjä syviä, elämän virtaa.

Miksi kulkeutua vastavirtaan, kun voi kulkea myötäisesti, olla harmoniassa itsensä ja maailman kanssa.
Miksi olla yksin kun voi tehdä itsensä ja toisen onnelliseksi olemalla ystävä?
Miksi itkeä turhia asioita kun voi keksiä syyn nauraa?
Miksi teeskennellä kun voi olla aito?
Miksi riidellä kun voi pyytää ja antaa anteeksi?
Miksi valehdella kun voi kertoa totuuden?
Miksi miettiä tulevaa, kun voi elää tässä hetkessä?
Miksi pakoilla asioita, kun voi kohdata ne silmästä silmään, kasvoista kasvoihin?

Mielessäni liikkuu paljon kysymyksiä vailla vastausta, mutta kuitenkin
tarkemmin ajatellen kaikelle on myönteinen vaihtoehto.
Sanotaan, että harmaimmallakin pilvellä on hopeareunus.

Kirjoittaneet: Piia Komulainen, Tiia Leppänen, Johanna Partanen ja Sanna Tamola 6.lk, Kurenalan koulu, Pudasjärvi
Opettajat: Sinikka Leppänen, Jaakko Isomursu



Uippa vastavirtaan, älä myötävirtaan!
Näetkö tuon lammen, rannan, puron, suon,
koiranpannan?
Kuljen Somerovaarassa. Martimo välkehtii ihan
timanttipuron näköisenä. Koira lönksyttää minua vastaan.
Saavun mummon luo, jonne koiralla ratsastin.
Näjin matkalla lahanan ja hirven joka posus
Nuorittajoen yli.

Ylikiimingissä joki kuohuu myötävirtaan. Pienempi on Martimon
kuohu, koska se on oja.
Täälläpäin on järvi, jonka nimi on Jolosjärvi ja kun on talvi,
niin siellä näkyy helminauhaa.
Ylikiiminki on hieno paikka.

Olin kerran mä mutta sitten sä olit siinä. Valo tuli pimeys meni. Sinä olet valo.
Mentiin kalaan vastavirtaan. Kalassa on kivaa. Meikälle on tapahtunut kaikkea.
Nyt asun Somerovaarassa. Aamulla herätessä mulle paistaa aina aurinko silmään.
Kun minulla menee hermot niin kaikki menee vastavirtaan ja minä ruukaan mennä Arkalan montulle kalastamaan.
Yksi iso kala vetäisi minut veteen!

Kala sanoi: - Päivää! – Ei huolen häivää! vastasin sille.
Se oja jossa uin oli Martimon oja. Joskus tuntuu,
että se virtaa vastavirtaan.
Minä nousin ojasta ylös ja näin valon.
Sehän oli auringonvalo!
Nostin laukun ja lähdin kohti valoa.

Lalaalaalan, papaapampam. Siis laulan. Oi runous!
Kesässä lämpimässä oli poro.
Poro lähti kulkemaan tietä pitkin.
Meni poro uimaan Nuorittajokeen.
Uin vastavirtaan!
Se alkoi hokea.
Lähti poro sen jälkeen Arkalan kaupalle!

Kirjoittaneet: Juho Jaakkola, Juho Lapinlampi, Hannele Leskelä, Tytti Leskelä, Jere Paaso-Rantala, Jenni Palo-oja, Jutta Utriainen ja Jouni Yli-Pyky
Pohjoiskulman koulu 3.-4. lk, Ylikiimingin kunta
Opettaja: Birgitta Uhre-Korpiranta
Rehtori: Reino Knuutinen



Joulukuu alkaa täällä Muhoksella varsin harmaasti,
vaikka sitähän se on ollut melkein koko syksyn.
Silti välillä valo pilkahtaa kuusten lomasta,
eikä elämäkään enää tunnu niin synkältä.

Pakkasaamuna kulkiessani kouluun,
tuntuu kuin laukkuni olisi täynnä kiviä.
Tuuli puhaltaa vasten kasvoja,
mutta saapuessani Muhosjoen rannalle unohdan talven synkkyyden.
Kaiken tämän talven harmauden keskellä se jaksaa virrata,
pysähtyen vain pakkasen jäädyttäessä vedenpinnan.
Kauan sitten siinä uitettiin tervaa,
mutta nykyään sen rautasilloilla autot kuljettavat tavaraa.

Muhosjokemme äiti Oulujoki kulkee vastavirtaan,
se virtaa kolmen voimalaitoksemme läpi.
Suomen kolmanneksi suurimpana voimalaitoksena seisoo Pyhäkoski,
pienempinä seuraavat Montta ja Pälli.
Kulkiessani jokea pitkin luoteeseen,
näen jo Päivärinteenkin aukeavan edessäni.

Jokea reunustaa lumen peittämät ja pakkasen kuuraamat puut.
Kauempana näen kauniin, aina vihreän metsän.
Kesäisin voin lähteä rauhaisaan metsään,
ja kuunnella luonnon ääniä.
Nyt näenkin lumisella metsäpolulla hiihtoladun,
jonka päässä jäätyneen puron pysähtyneen paikoilleen.

Kulkiessani eteenpäin,
huomaan ettei laukku tunnukaan enää niin raskaalta.
Vastaan tulee iloisia ihmisiä ja leikkiviä lapsia,
kaikki ovat ystävällisiä ja jokseenkin tuttuja toisilleen.
Tapaan ystäväni ja aurinkokin nousee kuusten takaa.
Ehkä tänään minä en kuljekaan vastavirtaan.

Kirjoittaneet: Maija Leskelä, Sini Pätsi ja tukena koko 9. D, Muhoksen yläaste, Muhos
Opettaja: Helena Hyttinen



Maanpinta nousee,
meri väistyy.
Näin muuttuu Liminganlahti.

Mustavariksia ei muualla tavata,
Limingassa niitä on satoja.
Joutsenia pelloillamme monia.
Hanhet, töyhtöhyypät.
Kultasirkku
Kiinasta asti tullut.

Vaakunassamme kolme kärppää,
kunnantaloamme koristaa.

Temmesjokea voi meloa vastavirtaan,
koskia vähän.
Syksyllä joki on lehtiä täynnä,
talvella lunta ja jäätä.

Peltoa on paljon, metsää vähän.
Pienikin mäki on paljon täällä.

On turvallista kulukia kouluun pyörätietä pitkin.
Toki linja-autollakin kuletaan.

Tunneilla ahkerasti opiskellaan.
Välitunneilla pelataan.

Yhtä sivua pihastamme "kursu"-oja rajaa,
toisella sivulla 4-tie meluaa.

Laavu
oppilaiden tekemä
kursun reunalla.

Tänä vuonna joulunäytelmä
itse tehty.
Monta kertaa sitä muutettu.

Vennyy ku Liminkalainen piimä,
sanonta iänikuinen.

Kirjottaneet: Pauli Pietilä, Aino Martiskainen (5lk.) Heidi Karjalainen Miika Simuna (6lk.), Lakeuden koulu, Limingan kunta
Opettaja: Aila Junkkonen



Rantsila-city on kova mesta,
täällä on nimittäin toi Siikajoki
ja sitte vielä on hyvät tyypit ympärillä
ja se on tosi hyvä juttu,
koska sillon kukaan ei jää yksin

Ganander oli kova äijä,
tiiätte varmaan Mythologia Fennican,
sieltä löytyy paljo mielenkiintosia juttuja
ja joka on muutenki hyvä kirja

Meijän koulu on kova paikka
ja uus liikuntahalli kans,
saatiin ne nyt syksyllä.
Me ollaan tosi ylpeitä niistä
ne on nimittäin oikeesti hienoja

meiän patsaat on kovia juttuja
niitä täällä on joka nurkalla,
valo paistaa niihin nätisti
ja tuntuu siltä, että sillon ne hymyilee

Sandels oli kova tyyppi,
siitäki on komia patsas ja se on tosi tuninki
ja tietenki se on tärkee osa meijän kulttuuria

Meijän kylän ihmiset on tosi koviksia,
harvemmin me riidellään ja morkataan toisiamme,
kunhan joskus ollaan nokakkain
mutta aina pyritään elämään paremmin
ja siinä me onnistutaan

Meijän metät on kovia
ja ne on varsinki talvella tosi kauniita
ja kesällä niissä kaikuu kauniisti lintujen laulu.
Niissä kävellessä tuntuu ku sielu irtois
ja lentäis lintujen mukana.
Se tuntuu kauniilta

Elämä kulkee joskus tosiaanki vastavirtaan.
Harvon kaikki menee heti oikein.
Pitää vaan yrittää tunkee itteensä eteenpäin
ja sitten asiat taas saattaa lähtee luistamaan ja lopulta,
vastavirta on voitettu.

Kirjoittaneet: Ulla Similä, Satu Taikina-aho, Krista Lampela, Jenni Saarela ja Tea Tervo 15v. 9.lk, Gananderin koulu, Rantsilan kunta
Opettajat: Maritta Salmela ja rehtori Paula Haapakoski



Tänä aamuna on pakkasta
puiden oksat ovat huurteiset ja lumen peittämät.
Lumi narisee kenkien alla
ja laukku painaa selkääni.

Jää Kangasjärven pinnalla
kimaltaa valosta
kevyt tuulenhenkäys
käy läpi rannan.

Pakkanen kipristelee kasvojani
katselen kotiseutuani vaiti
muistot tulevat mieleeni
kuinka leikimme tuolla järvellä.

Uitiin vastavirtaan
valo siivilöityi veden läpi.
Kuka on ensimmäisenä rannalla?
Vesi välkehti aurinkoisena päivänä.
Mutta vedessä oli silti kylmää,
kuinka se kangistikin nopeasti luonnonlapsen.

Kaislikko suhisi tuulessa.
Sudenkorennon siivet
rapisivat heinikossa.

Kaukaa kuuluivat joutsenten huudot,
ja kurjet lensivät aurassa
korkealla taivaalla
auringonvalon loistaessa maailmaan.

Huomaan
että jään kaipaamaan
tänne takaisin.

Mukana tämän runon kirjoittamisessa olivat seuraavat Kestilän peruskoulun oppilaat:
7. lk: Hannamari Arbelius, Henri Lotvonen ja Pasi Karioja;
8. lk: Jenny Kemppainen, Noora Määttä, Tanja Pelkonen, Pauliina Pikkarainen, Anu Tegelberg, Sonja Timonen, Anni Tulppo, Jonna Tuomaala ja Jenny Vesikukka;
9. lk: Nina Karioja, Jenni Pääkkönen, Anna-Liisa Ristikaarto ja Jaana Suihkonen.
Opettaja: Birgitta Virpimäki
Rehtori: Juha Karjalainen



Pakkaan laukkuni ja lähden maailmalle.
Matkani kulkee vastavirtaan, mutta näen ympärilläni
iloisia ihmisiä. Valo keskellä Suomea kuultaa, lävistää koko maailman.
Minä olen vain pieni osa sitä valtavaa vastavirtaa ja vajoan sen mukana.

Kirjatkin koristavat Piippolaa sillä, Haanpää asui ja eli täällä, kunnes
sanoi viimeiset sanansa. Valo paistaa silti, ja siivittää elämäämme.
Kesällä Piippola on värejä täynnä, naurua, iloa, positiivisuutta.
Piippolan vaarikin kulkee teitämme pitkin, mutta unohtuu talveksi.

Jäätynyt järvi, lumiset puut, loputtomalta tuntuva talvi.
Kohmeisen maan alta näkyy vihreää, jää sulaa, kevät tulee.
Värit palaavat taas maan päälle. Pakkanen luovuttaa
ja pensaat ja puut kukkivat. Lämmin asfaltti kuumentaa jalkapohjiani.
Pihlajat punertavat, ilma viilenee ja sateet tulevat. On syksy.
Tällaista on keskipisteessä.

Vastavirta kulkee silloin tällöin mukanamme,
halusimme tai emme. Lopuksi kuitenkin valo voittaa
vastavirran.
Ainakin toivon niin.

Kirjoittajat: Elisa Huttunen ja Jasmin Aho 6. lk, Pentti Haanpään koulu, Piippola
Opettaja: Milla Louhivuori
Rehtori: Kirsi Myllykoski



Kuljen vastavirtaan
elämän aalloilla,
ohitseni lipuvat
Pyhäjoen jäiset laineet,
filminauhana kulkevat
silmieni editse
kuvat lumisista pelloista,
kuuran hunnuttamista metsistä,
kuun siunatessa talvista maisemaa
lainavalollaan

Kiinnitän katseeni kaukaisuuteen;
valkean lumen helmoihin,
jäisen joen rannalle
missä ylväänä nousee
kunnianosoituksena
menneille sukupolville,
kirkko ihmisvoimin veistetty

Hiljaisin askelin
käyn kohti ovia,
avaan portin menneisyyteen...

Kuun hopeinen valo
laskeutuu huntuna harteilleni,
nostan katseeni ylös;
kuu katsoo minua kattoikkunasta
revontulten leiskuessa
taivaan samettipeitolla

Aamu värjää taivaanrannan
punaisin siveltimen vedoin
valo saa kuuran kimaltamaan
tuhansien timanttien lailla

Astun ulos aamupakkaseen
havahdun muistoistani
luonnon kauneuteen
Kuljen joenrantaa
vastavirtaan,
pois menneestä
kohti tulevaa…

Kirjoittaneet: Hanna-Mari Kielenniva, Tuuli-Marjaana Koski, Tiina Flankkila, 15 v., 9. Lk, Kärsämäen yläaste, Kärsämäki
Opettaja: Jaana Piippo
Rehtori: Taina Peltonen



Jos istut Pyhäjärven rannalla,
näet jotain harvinaista,
pala koskematonta luontoa,
usva sen päällä,
se tekee sen kauniiksi,
luonnon näkee eri lailla itse kukin.

Tuo puhdas luonto, se antaa mulle voimaa,
elän tästä maasta, sen kauneudesta ja antimista.
Niiden, jotka vihaa luontoo tai runoutta,
elämä on yhtä sadetta ja vastavirtaa,
jos ne vain tajuais, mistä siin on kyse,
niiden kohdalla se sade voisi loppua ja huomen.

Jos tuut Pyhäjärvelle, näät semmost mitä ei oo missään,
täällähän on enemmän kulttuurii ku osais odottaa,
nuoriso huomioidaan, sitä ei jätetä heitteille.
Hyvät kalavedet, niillä vierähtää päivä jos toinenkin,
teatteriakin löytyy siitä kiinnostuneille.

Monta hauskaa kesäpäivää voi viettää Emolahti biitsillä,
täällä ei juhannuksena aika tule pitkäksi,
tänne synnyin ja täällä tulee sydän aina olemaan.
Talvel revontulet, kesäl juhannuskokko,
ne on joka vuosi pakko nähdä.

Se on toi luonto ja kulttuuri joka tänne vetää,
ei tommosta oo missää muualla,
tuota luontoo pitää suojella,
aikaa ei oo paljoo ja hiekka tiimalasis valuu jo,
ilman tätä luontoo ei Takalon Helenaakaan ollut.

Tää luonto on tärkee, ei pilata sitä,
tsunami aasias todisti jo et se voi pilata meidät,
mut jos eletään luonnon kans yhdes,
nii elämä ei mene vastavirtaan,
mitä mulle riittää, on Pyhäjärvi ja frendit ympärillä,
en minäkään mitään mahdottomia pyydä.

Kirjoittanut: Pauli Heikkilä,14v., 8.lk,Salmen koulu, Pyhäjärvi
Opettaja: Raija Lilja-Pietikäinen
Rehtori: Maija Hyvönen



Näiden kirkkaiden tähtien alla, minä elän elämääni.
Katselen mustaa taivasta, se on kuin verho,
peittää koko tämän pienen pitäjän.
Kuljen pitkin kylänraittia kohti Heinäjoen siltaa.
Sillan alla Putaanvirta kulkee vastavirtaan.
Monen nuoren elämä kulkee joskus vastavirtaan,
mutta täällä Putaalla minun on hyvä elää.

Vaikka laukkuni mä joskus pakkaan ja joudun lähtemään suureen maailmaan,
tänne palaan silti vielä jonain päivänä takaisin.
Lähden kulkemaan pitkin Nelostietä kohti suurta maailmaa.
Matkalla katselen Niemenharjun tanssilavaa,
mietin menneitä kesiä elämästäni.

Olen elänyt täällä koko elämäni,
lapsuuden lämpimät kesät ja nuoruuden kylmät talvet.
Muistan Keihäskarnevaalit kesäiset,
päivät jotka ystävien kanssa rannalla vietimme.
Muistan mukavat hiihtoretket Ritovuoren rinteillä, luistelutuokiot
peilikirkkaalla järven jäällä, josta valo heijastui valkoisiin hankiin.

Istun pöydän ääressä kuuman kaakaokupposen kera,
luen Kotsarista Putaan tuoreimpia kuulumisia.
Tahko Pihkala seisoo kivettyneenä kunnantalon pihassa,
mutta jälkipolvet eivät ole kivettyneitä.
Nuoret jatkavat elämäänsä myötä- ja vastavirtaan,
kohti omaa tulevaisuuttaan.

Kirjoittaneet: Annariikka Kivivuori 15 v., Ninja Korpelin 15 v. ja Katri Tiainen 16 v., Tahkonpolun koulu (9.lk.)
Opettajat: Päivi Nikkilä ja Paula Niemelä



Elämässä tulee hetkiä jolloin joutuu puskemaan vastavirtaan.
Vähän kuin festareilla ihmiset rynnivät lavan eteen viimeisillä voimillaan,
ja minä pieni ihminen yritän vaivoin vääntäytyä kohti vessoja.
Olen keskellä vellovaa ihmismerta niin yksin.
Silti olen joka kerta päässyt vessojen luo.
Aina olen voittanut kamppailun.
Kaivan cd-soittimen laukusta ja käännän volumen täysille.
Apulantaa, Jumala, siinä vasta sanomaa.

Astun hiljaiseen talvi-iltaan.
Maisema on muuttunut.
Ennen se oli täynnä metsää, nyt näen vain hakattujen puiden aaveet.
Mäkiä on pohjoisessa ja etelässä: Humiseva harju.
Sellaisena näen tämänkin maan.
Täältä näkee kauas, järven yli melkein Tervoon saakka.
On viileä syksyisin.
Valo pakenee pimeyteen.
Sinisen hetken voi aistia ympärillään katsomatta.

Kirjoittaneet: Sennimari Niemetmaa 15v, Tiia Kiimalainen 15v, Susanna Pellikka, 15v, Nilakan yläaste 9c, Keitele
Opettaja: Anna-Liisa Huttunen



Räntää sataa, tuhatta ja sataa, lumiukko sulaa, lapset hihkuu: "Talvi rulaa!"
Minä lähden hiihtämään, nyt on hyvä sää, pian tulee kylmä enkä enää ulos jää.
Pian jo kuljen H. G. Porthanin patsasta päin, kunnes oudon valon Keiteleen rannassa näin.
Laukku kainalossa kuljen, jännitys alkaa mahassa kutista, VJK:n joukkue huutaa: "Me pelataan tällä futista!"

Kaikki neuvovat: "Käy vilkaisemassa Huopanankoskea." Kun pääsen sinne, kylmä viiltää poskea.
Koski on aivan kuohuava ja musta ja siinä voi harrastaa vastavirtaan vaikka perhokalastusta.

Käyn vielä Savivuorella, se on hauska paikka, siellä voi lasketella tai ajaa moottorikelkalla vaikka.
Jos ajat 4-tietä ja tylsää on sulla, kannattaa harkita, voisit Viitasaarelle käymään tulla!

Kirjoittaneet: Jere Räsänen 2.B ja Nea Nieminen 6.B, Haapaniemen ala-aste, Viitasaari
Opettajat: Hannele Paananen ja Anita Peltomaa.



Airot uppoavat viinimarjamehuun
Vesi näyttää siltä.
Tahtoisin salmiakkia veteen upottaa
ja hetken kuluttua maistaa.
Soutaminen kuitenkin jatkuu
eikä minulla ole edes salmiakkia.
Kohta olemme jo alueen yli, jossa olisi parasta kalastaa.
Vastavirtaan olemme soutaneet joskus,
nyt on seesteisempi vesi.

Kädet airojen päässä ovat levänneet,
ne ovat myös kahlanneet läpi monet vedet.
Monet vedet virtaavat mökinkin ohi,
ja siinä rannassa on se uimapaikka.

Uimapaikalla lapsi usein yksin leikkii,
ja sitä se ei saisi varmasti tehdä.
Mutta enhän minä voi siihen puuttuakaan,
en ole vakituinen täällä päin.

Hän on vakituinen joka soutaa,
hänellä on intoa ja hän ehtii.
Hänen tehtävänsä on puuttua siihen,
minä en aio antaa periksi nyt.
Minä en kuitenkaan siirry sanoista tekoihin,
sivustakatselijaksi jättäydyn.

Mehun väri vaihtuu,
se tummenee ja vaalenee.
Miltä tuntuisi maistaa mehua,
kokea se ihollaan.

Kirjoittanut: Markus Koivisto 9. lk, Vesannon yläaste
Opettaja: Marita Väisänen
Rehtori: Anna-Maija Saikku



Selkäni alla on hiekkaa,
sitä on valtoimenaan hiuksissani,
sitä on ihollani.
Maailma ympärilläni ei ole minun, ei minua varten.
Rakastan tätä rauhaa.
Sinisen ikuisuuden läpi näen auringon.
Sen säteet lankeavat alas luokseni.
Valon leikkiä ihollani.
Kuplia nousee pyörteillen ylöspäin.
Yksi kerrallaan ne vievät hetken aikaani täällä.
Vasta kun keuhkoni huutavat happea, anelevat ilmaa,
vasta kun vesi on aikeissa sammuttaa elämäni liekin,
vasta sitten seuraan kuplapilveä pintaan.
Ilman kylmyys pureutuu kehooni kun nousen virran syleilystä.
Kahlaan vastavirtaan. Lehtiä matkaa virran mukana ohitseni.
Aurinko purjehtii yli taivaankannen,
painuessaan horisonttiin se saa taivaanrannan liekehtimään.
Tulenkajo himmenee violetiksi ja tummuu yöhön.
Hämärä verhoaa metsät höyhenenkeveällä harsollaan.
Sen kosketus iholla on kuin perhosen siipien hipaisu,
niin hento ja hauras.
On taas se aika,
kun luonto hiljenee ja valmistautuu yöhön.
Yhäkin kuljen vastavirtaan keskellä hiljaisuutta.
Metsä ympärilläni tuoksuu sammalelta.
Puiden varjoissa liikkuvat yön eläimet.
Hohtavat silmät näkevät minut ja kääntyvät taas pois.
En ole muuta kuin osa yötä, tumma varjo,
joka kulkee rauhaisaa jokea myöten päämääränään virran lähteet.
Yölinnun huuto kiirii yössä.
Saavutan virran suun.
Olen öisellä järvellä.
Tähtien valot heijastuvat veden kalvosta.
Jalkojeni alla joen pohja on kivinen.
Hiljainen pöllön huhuilu kantaa pitkin tyyntä järvenselkää.
Suljen silmäni ja kuuntelen.
Tunnen sisälläni luonnon kutsun, ja kun ajattelen,
sitä ei enää ole.
Näen suden hiiviskelemässä rantametsikössä.
Lepän alas taipuneet oksat koskettavat vedenpintaa.
Kuljen kuunsiltaa
keveänä kuin tuulen kuljettama lehti.
Murtuneet siipeni ovat eheät jälleen.
Vastavirtaan, kohti kaiken alkua.
Tunnen lempeän yötuulen hiuksissani,
hiuksissani, joissa on joenpohjan hiekkaa.
Äitini Taivas, Tähdet lukuisat veljeni,
Virta, sieluni sisar. Ikuisesti.

Kirjoittaneet: Tuija Kytölä ja Riikka Hämäläinen 9.lk, Konnevesi
opettaja: Eira Kukkonen
Rehtor:i Lauri Pirkkalainen



Aamulla koko Suolahti ja minä
heräämme kirkkaaseen valoon,
jollei siihen, niin johonkin muuhun.
Ihmiset lähtevät kohti työpaikka tai koulua,
kuljemme yhdessä tai vastavirtaan.
Katson auringon nousua Keiteleen takaa.
Valo tekee mielen iloiseksi.
Laukkuni on kevyt kuin pilvi.
Kulkiessani ajattelen kaupunkiani,
se ei ole mikään New York,
mutta mielestäni se on paljon turvallisempi ja mukavampi.
Puut, uimaranta, urheilukenttä, uimahalli, koti,
koulu, Suolahtisali, Kukkula, satama
tekevät elämästäni seikkailun!

Kirjoittajat: Michelle Seppälä, Vili Hintikka ja Miki Martins 6 B, Suolahden Keskustan koulu
Rehtor:i Kaisa Simonen



Auringon valo heijastuu Kuilun veteen
Kuilu virtaa kovasti
jätän laukkuni laiturille ja hyppään vastavirtaan
katson kohti pohjoista
siellä siintää Hyyppään korkea vuori

Lievestuoreella sattuu ja tapahtuu ympäri vuoden
kesällä voi Saviolla valssata ja huuliharppuja kuunnella
talvella hiihdellä kynttilän valossa

Juorut leviävät kulovalkean tavoin
kaikki tuntevat toisensa
odotan junaa - sen pitäisi saapua pian
onneksi täältä pääsee joskus pois

Liepeellä saa kulkea kaikessa rauhassa
niin luonnossa kuin maanteillä
joskus kuitenkin kaipaan
kaupungin vilinään

Runoilijat: Anniina Jääskeläinen, Suvi Lerkkanen, Taija Roiha ja Laura Rytkönen
Opettajat: Eija Riippa ja Anna-Liisa Hyvönen



Kellun Aallon aalloissa vastavirtaan
ja kuvittelen itseni Päijänteen kesäiseen kirkkaaseen veteen,
- johon auringonvalo heijastaa kimalluksen.

Kuljen Harjun pitkiä portaita kohti Vesilinnaa.
Alas katsoen näen kauniit aaltoilevat maastot
- vihreän maiseman lumessa.

Katselen puluja kaupungin torilla,
kuljen kohtaamiani ihmisiä vastavirtaan.
Katu on väljä
- kuten ajatuksenikin.

Kiirehdin mielessäni kevättä kohti.
Voin tuntea keväisen tuoksun kasvoillani
- vielä on routa maassa.
On paljon tekemistä,
kokeet huomenna ja pesäpalloharjoitukset.
- onneksi on aikaa.

Kuvittelen kesälomaa, jolloin pakkaan laukkuni
ja lähden Hämeeseen.
Matkaa on vielä sinne
- vastavirtakin kantaa.

Kirjoittanut: Anu Nerg, Milla Piirainen, Oona Järvinen, Mirva Salo, Keljonkankaan koulu 6 lk
Opettajat: Hannaleena Vilpponen, Petri Kääriäinen



On hiljaista kun kuljen kouluun.
Ainoastaan tuuli puhaltaa hiljaa vastavirtaan.
Lasken laukun maahan ja kuuntelen hiljaisuutta.
Hiljalleen tunnen lumen jalkojeni alla.
Se on kylmä, mutta tuntuu lämpimältä.
Suljen silmäni. Valo taittuu puitten lomasta.

Pieni lintu lentää pilvien lomitse ja laulaa iloisesti.
Tunnen, kun jalkani nousevat maasta.
Unohdan kaiken ympäriltäni.
Koulun, kaverit ja jopa itseni.
Yhdessä minusta ja Toivakan ihmisistä tulee yksi ja sama henkilö.
Me kaikki kävellään taivaanrantaa pitkin.
Mutta outo tuuli puhaltaa vastavirtaan.
Palauttaa meidät kaikki maan pinnalle.

Kirjoittaneet: Jonna Koskinen & Anniina Lius, Toivakan-Leivonmäen yläaste 7.b, Toivakan kunta
Opettajat: Anna-Stiina Tuomisto ja Anni-Maija Muurikainen


Minä hiihdän auringonvalossa. Viima puree Päijänteeltä.
On mutkia, peltoja ja jyrkkä Myllynmäki.

Talven loppuessa ladut pakataan laukkuun ja kevät hyökkää talven kimppuun.
Jäädyttäjä Eero jää työttömäksi, kun kaukalo muuttuu sohjoksi.
Kuljen Koskikaran kierroksella. Vesi ryöppyää yli huterien siltojen.
Kuore nousee vastavirtaan ylös Rutajokea kutemaan.

Kesä herää ja koulurakennus tyhjentyy. Letkaliiterillä tanssit alkaa.
Kukat seuraavat tanssia, valssi vaikuttaa hankalalta.
Vesi tuntuu uidessa lämpimältä. Aurinko panee parhaintansa
ja valo valloittaa Rutalahden.

Syksyllä koulu kuulee taas iloisten lasten äänet. Pääsen bändiin soittamaan.
Oranssit lehdet peittävät maan. Minä haravoin peiton pois
ja annan tilaa kylmälle lumelle ja jäälle.

Pian koskikarat saapuvat pohjoisesta koskeen sukeltelemaan ja kaloja etsimään.

Runoilijat: Tanel Tiainen 8 v., 2. lk., Elina Liias 9 v., 2. lk, Tuomo Kangas 11 v., 5. lk., Eveliina Liias 11 v., 5. lk., Jaakko Maksimainen 12 v., 6. lk., Jani Rantanen 12 v., 6. lk. ja Nella Temonen 12 v., 6. lk.
Koulu: Koskikaran koulu, Leivonmäki
Opettajat: Liisa Liias ja Hanna-Leena Heikkinen



Sorsat uivat vastavirtaan Vanajan varrella, tuolla ikiaikaisella kauppareitillä.
Linna luo veteen tumman varjon, järven tuolla puolen siintää Aulanko.
Kesäisin sen sinisissä vesissä uivat vitivalkeat joutsenet.
Elän Hämeenlinnassa, harjujen katveessa, sinisen taivaan alla.

Seison Reskan keskellä, missä äänekäs nuoriso täyttää penkit ympärilläni.
Korvissani soi Finlandia, jonka Sibelius kerran loi. Se meitä itsenäisyydestä muistuttaa,
jotta esi-isiemme urotekoja emme unohtaisi.

Palelen bussipysäkillä, on pakkanen. Bussi tulee, maksan.
Hyvästi, viimeiset rahani! Näin ajattelen katkerana,
kun kävelen paikalleni laukku kainalossa keikkuen.

Katulamppujen valossa näen vanhan miehen kulkevan kohti kapakkaa,
kuten joka ilta, ohi kevään ensimmäisten merkkien, ohi puoliksi sulaneiden lumiukkojen.
Ehkä hänkin nuorena unelmoi niin kuin minä nyt.

Säälin tuota miestä, jonka elämä kulkee vastavirtaan,
poispäin kevään koittavasta valosta, vaikka se saisi hänet hymyilemään.
Sorsien tavoin mekin voimme välillä kääntyä ja lipua hiljalleen myötävirtaan
kohti kevätauringon nousua ja uutta päivää.

Kirjoittajat: Mira Ekman, Eveliina Hirvi, Laura Nykänen, Jonna Pakka ja Matilda Runonen, 8. lk, Kaurialan koulu, Hämeenlinna
Opettaja: Minna Jurvelin
Rehtori: Veijo Lehtimäki



Lähden kulkemaan vastavirtaan jos Helsinkiin päin suuntaan,
koska Loppi se rauhallinen paikka on.
Meillä on puhdas luonto ja ilmaa on hyvä hengittää.
Täällä ei ole ruuhkia eikä liikennevaloja.
Lopella voi possuja kasvattaa ja viljellä maata.
Viljasta voi tehdä omaa leipää ja jatkaa maalaiselämää.
Keväällä kukkaset kauneimmin kukkii
ja syksyllä lehdet värikkäimmiksi muuttuu.
Talvella meillä on paljon lunta ja hiljaisuus antaa kunnolla unta.
Vaikka ei uimalaa olekaan, kesällä Loppijärvessä uida saa.
Täällä on ystävät parhaimmat, jotka saavat valon mieleen.
Jos täältä lähtisin, laukkuuni pakkaisin
valokuvat rakkaimmat, linnun laulut kirkkaimmat,
ajatukset luonnosta ja muistoista kukkia.
Ja monin kerroin muutenkin on Loppi kaikkein parahin.

Kirjoittaneet: Ville Yli-Pelkonen, 9v. 3a lk, Anni Auvinen, 10v. 3b lk, Laura Pulkkinen, 11v. 5 lk, Läyliäisten koulu, Loppi
Opettaja: Matleena Salmi
Rehtori: Jukka Mursula



Kevät. Kun linnut palaavat takaisin, laulaen säveltään kirkon katolla, onnellisina.
Kun puut heräävät, saavat loistonsa.
Talven väsyttämät ihmisetkin heräävät.
Näen sen miehen, joka yksin istuu katsoen aurinkoa,
ja lapset jotka innoissaan odottavat kesää ja lomaa.
Kahlaan vedessä, vesi on viileää, mutta ei se haittaa, sillä on kesä
ja lämmin kesätuuli pyyhkäisee viileän veden tunteen.
Keskellä Päijännettä uinuu pikku saaria, jossa eläimet elävät omaa elämäänsä.
Päijänteestä lähtee jokia, ja kalat uivat niissä vastavirtaan,
aivan kuten me elämämme joessa.
Jos ei ui, joutuu sen joen vietäväksi.
Syksyllä koulut alkaa taas.
Ilmat viilenevät.
Lehdet vaihtavat värejään, valmistautuen talven kylmyyteen.
Sato korjataan pelloilta, ihmiset ovat koko kesän tätä odottaneet.
Linnut muuttavat etelän lämpöön, kauas talven kylmyydestä ja pimeydestä.
Ulkona paukkuu pakkanen, on talvi.
Ketään ei ole ulkona. On liian kylmä.
Kaikki ovat sisällä lämpimässä, paitsi metsän eläimet ja ne himohiihtäjät, jotka hiihtävät
Päijänteellä isojen kinkojen ohi.
Rakennusten katoilla linnut lämmittelevät suurissa parvissa.
Pian on kuitenkin taas kevät.

Kirjoittaneet: Anna Väänänen (14), Maija Piippo (13) ja Marika Koivisto (13) sekä avustajina Jesse Hildén (13) ja Hannu Oksanen (13) & koko 7B-luokka
Koulu: Sysmän Yhteiskoulu, Sysmä.
Opettaja: Sanna Luokomaa
Rehtori: Pekka Asikainen



Kuhmoinen herää aamulla taas uuteen loistoonsa
järvet kimaltelevat kirkkaina taivasta vastaan
minä pakkaan laukun ja lähden kylälle
aurinko loistaa kauniisiin rakennuksiin
kauppoihin ja autoihin, jotka ajavat kylän läpi.
aamuvirkkuja ihmisiä kulkee kadulla
vaikka kuljen vastavirtaan näen myös elämän hyvät puolet
päätin lähteä retkelle Isojärvelle, kulkiessani mietin kuntaani,
se ei ole Helsingin veroinen,
mutta kauniimpi, puhtaampi, turvallisempi
Isojärven kansallispuistossa kauniit metsät kukoistavat täydessä loistossaan
eläimiä vaeltelee pitkin laajoja metsiä
pian kesä on ohi
ja synkkä talvi edessäpäin
silloin kadulla vilinä vähenee
ihmiset rauhoittuvat
järvet ovat jäätyneet paikoilleen
vastavirtaan kuljen silloin tällöin
mutta puhdas luonto ja kauniit maisemat
auttavat valoa voittamaan vastavirran

Kirjoittaneet: Juha Hovila ja Lauri Järvenpää, Kuhmoisten Kirkonkylän koulu
Luokanopettaja ja rehtori: Pasi Hämäläinen



Minä kuljen laukku selässä,
minä olen reipas poika, ja urhea ja väsyn helposti.
Mutta joskus haluaisin olla vauvan rattais, joita äiskä lykkii,
sillä kun mennään kauppaa nii rupee väsyttään,
siell mä voisin koisii, eikä sinne valo liikaa paistais.

Kun koulus on tylsää, eli suoraan sanoen mälsää,
sen sijaan vois lähtee hiihtään, vaikk Päijänteen jäälle.
Saada hyvän mielen päälle.

Minusta Padasjoella on mukava asua kun täällä on kivat kaverit,
jotka ovat minulle tärkeitä.
Johtuukohan rakkauteni Padasjokea kohtaan siitä,
että olen kokenut elämäni kaiken hyvän täällä?
Täällä näen asioiden valoisan puolen.

Minä asun talossa, jonka takana on metsä.
Kotini ikkunasta hohkaa valo.
Valo näkyy. Valo kulkee edelläni. Minä olen vapaa.
Metsässä on valo ja tunnelmaa.
Siinä metsässä on ihana kulkea tuulen vastavirtaan.
Siellä voi pyöräillä, ajaa mopolla, marjastaa, tehdä majoja ja hiihtää.
Metsä on niin rauhallinen, siellä tuoksuu raikas luonto.

On täällä muutakin kuin metsää.
Minä kuljen laukku täynnä soraista tietä pitkin.
Aurinko paistaa ja hevoset laiduntavat.
Minä kuuntelen lintuja ja veden solinaa Kirkkopuistossa.
Näin kaiken pitää ollakin.

Kirjoittamiseen osallistuivat 2-3b –luokan ja 5.luokan oppilaat Lea, Noora, Ossi ja Lauri, Kullasvuoren koulu, Padasjoki.
Runon kokosivat Lea Ahlqvist, Noora Haimila, Ossi Kettunen ja Lauri Koivukoski 5.luokalta.
Opettajat: Kirsi Schildt ja Hannele Koukila



Minä Lammilla kuljen Untulanharjulla
Näen lintuja kauniita jotka valoa kohti lentävät
Untulan harjulla puita ja eläimiä ihailen
ja lintujen lauluja kuulen
Matkalaukku kädessä juoksen kohti Pellavamarkkinoita
Siellä limua saan maistaa auringon paisteessa
Järvelle suuntaan ja lähden melomaan
Kalaa minä saa en koska kuljen vastavirtaan
Lähden kotiin päin kulkemaan ja samalla Pellavassa poikkean
Kotini rakas on Mommilantien varressa
Konnarin koulun poukamassa
Laven harkoissa minä futaan
Kaikki voitan kun reilusti pelaan
Kesä on ohi
Lunta tulee
Pakkanen sormeni jähmettää
Evolla pakastumassa käyn ja makkaraa paistan
Kevät on täällä
Kuraisella harjulla makkaraa paistan ja väki sahtia juo
Marjoja poimin ja niitä syön
Kesä on taas
Pellavamarkkinat pian koittaa pellavamuseossa käyn
Lammin mahti pellava ja sahti!!!

Kirjoittaneet: Jenni Reunanen, Samuli Vainionpää, Maija Saarinen ja Niku Hinkka, 6. A luokka, Konnarin koulu, Lammi
Opettaja: Katja Kontturi
Rehtori: Erkki Pekkanen



Minä otan laukun mukaan ja lähden kulkemaan kohti Suolijärveä.
Siellä kuljen järven rantaan, järvessä hyppää kala.
Kala oli lahna. Tai siika tai ehkä mahtava kuha.
Otan veneen ja atraimen ja lähden tuulastamaan.
Tuulastan Suolijärvellä valo tulikourassa.
Pimeys ympäröi minut,
mutta kirkas valo heijastelee mustan veden pinnalla.
Simpukat ja ravut liikkuvat hiljaa järven pohjalla.
Kalat uiskentelevat lähellä pintaa.
Jos tuulastat niin saat ison hauen, etkä minkään sintin.
Soudan venettäni vastavirtaan valoa ja kotia kohti.
Mikä olisi sen parempaa veneilyn jälkeen kuin Tuulos-rievä ja tuumin että
onpas se hyvää.
Kapakanmäelle tehdään uusi talo eikä mikään laho.
Lähden sinne Maaseutumarkkinoille.
Löydän pärekoreja, pehmoleluja, tauluja, moottorisahoja, paitoja.
Näen eläimiä: kaneja, lampaita, vuohia, hevosia, koiria, sikoja.
Kuulen puheen sorinaa, määkinää, hirnuntaa, haukkumista, naurua ja itkua.
Haistan tuoreen leivän, makkaran, popkornin, hattarat ja jäätelön.
Melkein maistan ne kaikki.
Kohennan laukkua olallani ja jatkan matkaa.

Kirjoittaneet: Saku Kankaanmäki, Henni Kettunen, Vili Lahtinen, Jenni Lehto, Ville Raukola, Niko Roivainen, Roosa Salmi, Iisko Savenius, Sini Savolainen ja Ilkka Veikkola 9 v, Pohjoisten koulun 3. luokka, Tuulos
Luokan opettaja ja koulun rehtori: Merja Vehmas
Luokkaa opettavat myös Jussi Kunnari ja Ninna Nuorteva-Turunen.



Minä kuljen tiellä kotiin päin.
Kotipaikkani on hyvässä paikassa.
Auringonvalo pääsee sinne hyvin.
Tuulen kanssa vastavirtaan kulkeminen ei ole hauskaa.
Minä haluan tervaisen laukun.
Miten sen saisin?
Minä kuljen valoon
niin kuin Punaiseen kirkkoon.
Minä kuljen vastavirtaan.
Kuinka se maksaakaan!
Puuhamaassa on hauskaa.
Kamutkin saa nauraa.
Minä asun Janakkalassa, Tervakoskella.
Tervakoskella on paperitehdas ja siellä on joki
jossa sorsat uivat vastavirtaan.
Ja katuvalot heijastavat jokeen ja
minä kuljen joessa, jossa laukkuni painaa.
En jaksa uida enää
pakko päästää laukku menemään.
Laukku täynnä valoa.
Valo pitää viedä pääsiäismaan kautta paperitehtaaseen.
Tipu minua morjestaa, minä menen vastavirtaan.
Paperitehtaalla nyt ollaan, valo pääsee generaattoriin.
Aurinko paistaa
sen valo ylettyy pitkälle
minä katson paperitehtaalle.
Mies kävelee laukkuineen sisälle.
Menen ohi.
Kotona syön ruokaa.
Ulkona näen ilvesmerkin, se on vaakuna.
Ilves ui vastavirtaan,
minä lähden sitä vastaan.
Minulla on laukussa ilvekselle evästä.
Ilves syö kyllä kaikki.
Kun ilta tulee, niin tehtaalle syttyy valo.
Ilvestä pelottaa pimeä,
mutta minulla on taskulamppu.
Tehdas hurisee edessäni
ja myös ilves sitä pelkää.
Minä kuljen Tervakoskea pitkin, sen teitä ja jokia.
Laukku on painava ja kuljen tehdasta päin.
Olenko tervassa vai koskessa,
joka juoksee vastavirtaan?

Kirjoittaneet: Natalia Jäppinen, Anni Anttila, Anni Ojanen, Hannes Mäkynen, Patrik Ahonen, Samuel Kautto ja Teemu Kiuru, Tervakosken koulun 3.c luokka, Janakkala
Opettaja: Heli Lindblom
Rehtori: Matti Johansson



Kuljen tulevaisuuden vastavirtaan
laukussani elämän kirjoja.
Itseopittuja, tehtyjä, perinteitä ja tapoja
noudattaen.
Velvollisuutena virran muokkaaminen
tieksi, jota on helppo kulkea.
Joskus virta vie mennessään huuhtoen kaikki saavutukset,
pyörittäen pyörteissä, joissa on vaikea tajuta
elämän suuntaa.
Kunnes löydän kiven, johon tarttua kuin ystävään.
Ja huomaan, että kaikelle on jokin tarkoitus.

Kuljen tulevaisuuden vastavirtaanlaukussani elämän kirjoja.
Itseopittuja, tehtyjä, perinteitä ja tapojanoudattaen.
Velvollisuutena virran muokkaaminen
tieksi, jota on helppo kulkea.
Joskus virta vie mennessään huuhtoen kaikki saavutukset,
pyörittäen pyörteissä, joissa on vaikea tajuta
elämän suuntaa.
Kunnes löydän kiven, johon tarttua kuin ystävään.
Ja huomaan, että kaikelle on jokin tarkoitus.

Joskus kuljen yksin, joskus seurassa
joskus on helpompaa, joskus vaikeampaa.
Päämääränäni meren vapaus.
Täynnä valoa ja toivoa huomisesta.
Sen mitä meri minulle antaa,
sen otan vastaan.
Sillä se on lupaukseni muille,
jättää jälkeni tähän virtaan.

kirjoittanut: Marjut Lehtonen, Tuuli Lavia ja Noora Leppäketo, Joutsan-Luhangan yläaste 9C, Joutsa
opettaja: Hilppa Himanen
rehtori: Sami Lahti


Ajatukset oppaanani kuljen Karjaanjokea pitkin,
ei ole tarvinnut kulkea vastavirtaan päästäkseni perille.
Laukun tavoin säilytän sisälläni asioita,
joista on hyötyä kun etsin tulevaisuuden valoa.
Täyttyy Karkkila ihmisistä, asunnoista, jotta pääsisimme kotiin,
pitää muillakin olla koti.

Kamelikaravaanit kulkevat pitkin tuulenvirtaa,
jossa me olemme kameleita ja virta on pääkatu.
Tietoa säilömme kudoksiimme, kun teknologia kasvaa.
Minä otan vastuun tunteista, joita jokaiset omistavat.
Ilman niitä ei pysty elämään kamelikaravaaneissa.
Lieskat polttelevat kirveitä, joista toinen lujempana.

Metsät kaatuu vastavirtaan. Minä en sinne ole menossa.
Vanhat muistot säilyvät niin myös Fagerkulla.

kirjoittanut: Moona Moilanen 12v, Nea Lindroth 12v, Violet Raitala 12v, 6.b, Nyhkälän koulu, Karkkila
opettaja: Sirpa Vazvan
rehtori: Tapani Valonen



On vaikea kulkea vastavirtaan jokeamme tätä,
niin voimakkaita ovat pyörteet Tainionvirran.
Laukussani on monet sillat,
kun jokeamme ylös kuljen.
Vanha puinen Meijerinsilta on ensimmäisenä vastassa.
Matka jatkuu vastavirtaan ja seuraavana
vie tieni alta keikkuvan riippusillan.
Riippusillan jälkeen mahtavat hyppytelineet kohtaan,
voin hyppiä yhdestä kolmeen metristä huimia hyppyjä.
Kalat on isoja vonkaleita ja vastavirtaan ne kulkevat.
Mun laukku pullollaan on,
kun ylöspäin matkani kulkee.
On uimaranta Golf,
kun vastavirtaan räpiköin.
On myös golf-kenttä vastapäätä rantaamme.
Sorsia on paljon tässä rannassa
ja syöttää niitä voi.
Pohjassa uponnut vene,
kenties aarrelaiva.
Ei rantaa se koskaan saavuttanut.
Jatkuu matkani pyörteistä huolimatta,
Kaarisillan kohtaan.Se on hieno nähtävyys,
mutta Kuninkaansilta uudempi on,
se messujen yhteydessä luotiin.
Nämä hienot nähtävyydet kylämme,
matkani varrella hienoja ovat.
Ihastelemaan en voi jäädä,
sillä virta veisi minut heti mukanaan.
Nyt jo saavun Aurinkorantaan,
se kylämme matala valon ranta on.
Rannassa matala liukumäki,
ja lapset siitä kovin pitävät.
Jääsjärvi viimeinen etappini on,
siellä kauniit joutsenet nähdä voin.
Voi joutsenia muuallakin nähdä,
kauniita niin ne ovat.
Rannasta tieni vie kylämme markkinoille,
jossa laukkuuni sisältöä saan.
Markkinat ovat Suomen suurimmat
ja perinteikkäätkin.
Vaikka pieni on kylämme,
laukkuuni monta asiaa mahtuu.
Valon rannassa kuljen,
ja vastavirtaan räpiköin.

Kirjoittanut: Ida Boren 11 v., Taru Makkonen 12 v., Kati Palkeinen 12 v., Anniina Rantanen 11 v., Emilia Röksä 11 v. ja Heidi Suomi 11 v.,
Kirkonkylän koulu, Hartola
Opettaja: Pirjo Mäkinen
Rehtori: Hannu Horttanainen



turvallinen tylsä tuppukylä,
jonka joka nurkka on täynnä peltoja
peltojen vierellä rappeutuneita omakotitaloja
laukku on pakattu
minä kuljen pois
ei enää tätä kaameaa paikkaa
autot huristavat ykköstiellä
metsää, paljon metsää
liki silmänkantamattomiin
niin pitkälle kuin voisi kulkea

minä kuljen eteenpäin vain laukku selässäni
eväänäni on vain tieto ja valo kirkkahain
käytän niitä viisaasti
vaikka vastavirtaan kuljenkin
On elämä hauskaa
siitä nautin aina vain

laukkuni on kurainen
kuljen pitkin metsätietä
minua pelottaa, koska on pimeää
yhtäkkiä nään auton valot
laukku on jätetty tienvarteen
autot ajavat letkassa

Elämäni täälä on kulkua valoon,
kulkua elämän vastavirrassa,
jota surun kyyneleet vahvistavat.
Virta on vaikeakulkuinen,
mutta ilon hetkinä virta laantuu
ja kuljen valoa kohti helpommin.
Täälä olen oppinut elämäni kulkua.
Täälä ovat ystäväni,
perheeni ja tukeni,
jotka kulkevat kanssani
vastavirtaan.

Ei haittaa, vaikka on vähän kauppoja.
Voi ajella autolla ja mönkijällä vapaasti.
Paljon metsiä ja mutaisia peltoja,
ei juuri mitään, mutta kuitenkin
aika rauhallinen paikka.
Nummella on kivikirkko
ja Kärkölässä kyläkirkko.

Kuljen autiota hiekkarantaa,
jossa on Nummi-Pusulan kyltti.
Ostan sohvan Saukkolasta.
Juoksen Ikkalan pimeissä metsissä.
Istun nojatuolissa läppäri sylissäni.
Kuljen kohti tietämätöntä,
ja valoa ei vielä näy
Onneksi asun kauniissa ympäristössä
rauhan keskellä
ja siitä on hyvä aloittaa.

Kirjoittaneet: Aarnio Marika, Hiidensalo Olli, Halen Toni, Huhta Jaakko, Iso-Markku Katri, Juusti Viivi, Keto Juuso, Knaster Ines, Korpijaakko Erika, Lahti Vesa, Lamminmäki Kalle, Lehtonen Elina, Leskinen Anu, Luume Leila, 15 v., Nummi-Pusulan yläaste 8d
Opettaja: Hanna Pokela
Rehtori: Marjo Ojajärvi



Jokea pitkin merenrantaan kuljen, löydän ystävän.
ystäväni mua ohjaa vastavirtaan kulkemaan.
Vaikea on kulkea vastavirtaan yksinään.
Jos ystävä on mukana, on taipaleemme helpompi.
Elämän polku vaikea, vaaroja paljon matkalla.
Vaaroja monta, niin tuntematonta.
Karikoita, kiviä, jyrkänteitä.
Avulla ystävän ja eläinten selviän vaaroista maailman.
Jos vaaroja ei olisi ois elämä liian helppoa.
Jos heittäydyn virran mukaan, on elämä yksitoikkoista,
mutta jos menen vastavirtaan, on elämässä haasteita.
Haasteet ovat elämän suola, ja siksi menen vastavirtaan.
Jos ei elämässä olisi yhtään haasteita, oisin vain tyhjä kuori,
sillä haasteet täyttävät ihmisen.
Jos en saisi tukea, oisin yksin hädässä.
Jos on ystävä rinnallain, voimme yhdessä ohittaa esteet.
Jos multa ystävä puuttuis, en tietäis mitä tekisin.
Vaan mulla ystävä on, ja vaaroista selviän.
Me yhdessä käymme matkaan, kohti tuntematonta.
On ystävä tukena, turvana ja elämä näyttää valoaan.
Ei ole tiemme pimeä, vaan ilomme kulkee mukana.
Jos ilo ja onnemme puuttuis, ois kylmä ja pimeä tie.
Mut ystävä mulla on, ja riemuiten käymme tulevaan.
Ei ennalta nähdä voi tulevaa, vaan summanmutikassa kuljetaan.

Tekijät: Minna Nurminen 12v. 5lk, Marjaana Nieminen 11v. 5lk, Riikka Ajalin 11v. 5lk, Miia Rantalaiho 12v. 5lk Suomusjärven koulu
Opettaja: Ilkka Vähätalo
Rehtori: Arto Korpinen



Metsää, metsää, metsää silmänkantamattomiin.
On vain metsää.
Vastavirtaan minä kuljen metsän viertä.
Kiskossa näen vain metsää.
Maalaiskylä tämä on, mutta silti kotikylä kullankallis.
Kävelen kohti kirkkojärven rantaa, näen metsän takana valon,
valon joka laskeutuu laskeutumistaan.
Kevät on tullut juuri, metsään laskeutuu valokiila.
Kirkkojärven rantaan tulee auto suuri.
Kirkkojärven rannalta kävelen kouluun laukku olalla.
katson vielä kerran taakseni ja näen suuren valon ja aavaa hiekkarantaa
sekä kaislikon. Kisko on tällainen, se on mielessä jokaisen.
Kurkiaura lentää koulun yli ja orava hyppii sähkölangalla.
Tämän kaiken näen ikkunasta. Kiskoon on juuri rakennettu uusi koulu.
Tai on se jo pari vuotta vanha.
Koulun ympäristö on ihanteellinen.
Auringon paisteessa asfaltti lämpenee jalkojeni alla.
Minä lasken laukkuni asfaltille. Tuossa on kouluni.
Välillä kouluni menee vastavirtaan, välillä virta myötää.
Kiskossa on paljon mahdollisuuksia, tartumme niihin.
Kiskossa on paljon mielenkiintoisia järviä se on elämäni.
Metsää sekä järviä.
Kun talvi kylmeni niin vastavirta hupeni.
Kukka suussa tyttöni kanssa mielenkiintoisesti ajelehdin vastavirtaan.

Toijassa on kaikki yhtä kilttejä kuin pienet valkoiset karitsat.
Kaikki ovat kavereita keskenään.
Täällä voi liikkua turvallisesti kuin pienet karitsat.
Löydän ilon Toijasata. Toijassa saa laulella ja katsella.
Ihmisiä on monenlaisia pitkiä ja laihoja ja sit hieman erilaisia.
Kiskossa on hyvä olla, täällä kaupatkin rakennetaan paremmiksi.
Toijan koulu ihan uus on, ja liikuntahalli sekin uus on.
Toijassa kukat kasvavat kuin Troijassa, kukkia Toijassa kesällä monta ihanaa on.
Orijärvel se kaivos on, se on hieno ja mahdoton.
Siellä järvellä on lämmin vesi ja linnutkin puussa pesii.
Toija on kuin Troija. Hevosia on muttei puisia.
Odysseuskin täällä nähty myös kauniita helenoita täällä on.
Linnut aamulla herättävät minut laulullaan, ystävät naurattavat naurullaan.
Tuuli välillä voi tuivertaa, mut se ei estä meitä etenemästä.
Järviä on monia suuria sekä pieniä.
Luonto on puhkeamassa tääl päin.

Kirjoittaneet: Vertti Rantanen, Touko Harjola, Suvi Hietanen, Anni Nikula, Anniina Ilvonen, Jarno Vaara, Viktor Vainio, Viljami Vainio, Niko Santasaari, Taija Vainio, Antton Iivonen, Ella Laitinen, Jenna Vikman, Klinta Ojonen, Einari Kakko, Ulriikka Hoikkala ja Teija Toivonen. Toijan koulusta Kiskosta.
Opettaja: Mari Starckman
Rehtori: Marja-Leena Lindgren



Karjaa on huono paikka.
Täällä ei ole mitään.
Kukaan ei halua tänne.
Mutta silti minä olen täällä, minä en ole kukaan.
Sinä et ole täällä, sinä olet joku.
Kulkisin yksin väkijoukossa
jos täällä olisi väkijoukko.
Sinä kuljet oman maailmasi tungoksessa,
omien ihmistesi keskellä.
Sinä haistelet maailman tuulia,
minun nenäni on tukossa.
Silti täällä haisee.
Sinä puhut ihmisten kanssa,
minun ääntäni ei kuule kukaan.
Sinun maailmaasi tulee kesä,
minulla on vain ikuinen talvi.
Sinun sisälläsi on elämää,
minussa lepää vain tyhjyys.
Sinun elämäsi kulkee myötävirtaan,
minä taistelen vastavirtaan
ja silti valun aina alemmas.
Ja lopulta tapaan pohjan.



Kirjoittaneet: Lisa Mattila ja Kati Penttinen, Karjaa
Opettajat: Tuula Nylander, Antti Korpinen
Rehtori: Jukka Penttinen

Jos Tammisaaressa puhuu suomea,
silloin kulkee vastavirtaan.
Om man talar svenska i Ekenäs
då är man som alla andra.

Ekenäs består av fina stränder
vid det vackra havet
där våra liv seglar mot strömmen.

Tammisaaren saaristossa
niin ankat kuin ihmisetkin viihtyvät.
Purjeveneellä pääsee vastavirtaan
sillä uneksimmehan joskus kaikki
pääsevämme jonnekin kauas pois.

På havet flyter än i dag
Knipan – vår stolthet
sommarstadens pärla den är
där säljs sött och salt

och på Stallörsparkens gröna ängar
där barnen springer glatt med bara fötter,
glömmer bort livets bekymmer och såriga knän

Kesällä suomenkieltä kuulee enemmän
kun matkailijat saapuvat kaupungeistaan mökkeihinsä
ja rikkovat talven synkän hiljaisuuden

På Ramsholmen slår vitsipporna ut
och som ett vitt skummande hav döljer de
vinterns gråa livlöshet

Men ropen hörs från skogen
som armén – vänster höger – höger vänster
taakse poistu

medsols – motsols – medsols
vi har en brigad!

på vintern sover vi
på sommarn härjar vi

Tammisaari – kaikkien kesäkaupunki!

Skribenter: Studerande vid Ekenäs gymnasium (Kurs f9 "Skriv")
Lärare: Ulf Moberg
Rektor: Marianne Pärnänen



Jag sitter på Kasberget och ser ut i Pojoviken
Hit brukar jag komma då det går motströms i livet,
då ingenting lyckas och allt går fel
då är det som att treva upp för ett berg,
som att ro motströms i en å
men då kommer jag hit och sätter mig ner på en sten,
och tittar ner på Pojoviken och tänker att jag är som den
i mitt liv har jag många motströmmar,
men också många medströmmar
emellanåt är det lugnt och då har alla människor i mig det bra,
men då och då stormar det och då får alla människor i mig lida
jaa, när jag kommer hit vet jag att allt kommer att bli bra.

Minä istun kalliolla ja katson Pohjanlahtea
tänne minä tulen usein kun elämä kulkee vastavirtaan,
kun kaikki menee pieleen eikä mikään onnistu
se on ikään kuin kapuaisi kalliota ylös,
kuin soutaisi jokea vastavirtaan
mutta kun tulen tänne,istahdan kivelle ja katson pohjanlahtea,
silloin kuvittelen olevani kuin itse Pohjanlahti
elämässäni on monta vastavirtaa,
mutta myös monta myötävirtaa
välillä on tyyntä,
silloin ihmiset sisälläni voivat hyvin,
mutta joskus on myös myrskyisää,
silloin ihmiset sisälläni kärsivät
kun tulen tänne tiedän että kaikki järjestyy.

Kirjoittaneet: Tito Aiha (13) j

Äläs nyt

no älä pilkkaa, hieno maailman pisin runo ja kaikki.

Touko

Touko on hermannissa.... touko kusi housuihin
 /   /  / 14.49

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta