AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  /  / Synnytysvideot ahdistaa...

Synnytysvideot ahdistaa...

13 Vastausta 1 326 Lukukertaa
Onko muita, jotka kokevat synnytsvalmennuksessa katsottavat synnytysvideot ahdistaviksi? Tai lähestyvän synnytyksen ahdistavaksi?

Ensimmäisessä synnytsvalmennuksessa katsottiin kaksi videota synnytyksestä ja suureksi yllätyksekseni ahdistuin niiden katsomisesta! Olin kyllä varautunut, että siellä katsotaan pätkät synnytyksestä, mutta reaktio ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Kotona katsoin pari päivää sen jälkeen uudelleen Prisman dokumentin sikiön elämästä kohdussa ja syntymästä ja jälleen iski kunnon ahdistus! Ensimmäiset ajatukset olivat "En minä pysty, en minä halua, ei minusta ole tähän!!!". Sitten tuli kauhean paha mieli, että kuinka minä voin nyt tässä vaiheessa ajatella noin.

Olimme tänään toista kertaa synnytysvalmennuksessa ja siellä katsottiin jälleen yksi video synnytyksestä. Ja jälleen sama juttu, kauhea ahdistus iski päälle ja samat ajatukset...

Olen yrittänyt miettiä, mistä moinen johtuu. Kipu luonnollisesti pelottaa, mutta ei se ole ainoa syy ahdistukseen. Yksi syy voi olla, että kun alkuraskaus ja suurin osa keskiraskaudestakin sujui niin, ettei edes tuntenut olevansa raskaana, niin nyt kun viimein tuntee olevansa raskaana, aika kuluu kuin siivillä! Tulee tunne, etten ehdi henkisesti valmistautua tulevaan, kun se on jo käsillä.

Sekin pelottaa, että miten sitä sitten osaa sen pikkuisen avuttoman nyytin kanssa sitten olla ja elää? Kohta se on tosiasia, eikä vaan jossain kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttävä vaaleanpunainen (tai -sininen) unelma... Voi hyvä luoja, miten minä selviän tästä kaikesta?!? :/

Ja jotenkin sitä kuitenkin vaan selviää... toivottavasti... :)

Rv 35 (34+2)

Moikka hecate

Oli pakko kirjoittaa, vaikka mitään hyvää neuvoa en voi antaa :D

:) Eiköhän ahdistuksen poikanen ole sallittua. Jopa minulle teki vähän pahaa, kun katsoin synnytysvideon netistä. Minä, joka olen kolmatta menossa synnyttämään. Tämänhän pitäisi mennä jo ihan rutiinilla :D. Mutta jotenkin tuntuu, että voin heittää kaikki suunnitelmani nurkkaan ja olla vain ajattelematta tulevaa. Sillä se on ollut parasta terapiaa minulle. Yksinkertaisesti mietin, että ajattelenpas sitä synnytysasiaa asiaa huomenna ajan kanssa :D. Sitten niitä päiviä ei olekaan enää jäljellä kuin kourallinen ja vatsa on niin iso, että toivoo vain pääsevänsä mokomasta eroon ja saavansa synnytyksen hoidettua pois alta.

Heips Ollivander! :)

Jännä, että vaikka on jo synnytyksen aiemmin kokenut, tuntemukset voivat olla samanlaiset kuin ensimmäisen kanssa! :) Toivottavasti minullekin tulee se tunne, että oikein odottaisin synnyttämään pääsyä. Välillä jo nyt, vaikkein maha hirveän iso vielä olekaan (paitsi isännän mielestä...), ajattelen hieman itsekkäästi, että ihanaa kun saan toivon mukaan oman kropan takaisin synnytyksen jälkeen: ei enää kipeästi turvonneita jalkoja, ei kipeän jäykkiä sormia, ei hengitysvaikeuksia, ei (toivon mukaan) yli-isoja vaatteita, ei valtavaa mahaa, ei tarvitse ravata jatkuvasti vessassa, yms... Ja sitten taas toisaalta ajattelen kaiholla, että sitten en enää tunnekaan näitä ihania myllerryksiä mahassa, joita olen oppinut rakastamaan ja odottamaan päivittäin...

Kyllä kait nämä kaikki kuuluvat äidiksi valmistautumiseen. Tuntuu vaan oudolta ja hieman pahaltakin ajatella nyt tässä vaiheessa, ettei minusta olekaan tähän hommaan. Vaan kukapa meistä olisi "seppä syntyessään", onneksi äitiys tulee viimeistään lapsen myötä, toivottavasti... :)

:))

"ajattelen hieman itsekkäästi, että ihanaa kun saan toivon mukaan oman kropan takaisin synnytyksen jälkeen: ei enää kipeästi turvonneita jalkoja, ei kipeän jäykkiä sormia, ei hengitysvaikeuksia, ei (toivon mukaan) yli-isoja vaatteita, ei valtavaa mahaa, ei tarvitse ravata jatkuvasti vessassa, yms... Ja sitten taas toisaalta ajattelen kaiholla, että sitten en enää tunnekaan näitä ihania myllerryksiä mahassa, joita olen oppinut rakastamaan ja odottamaan päivittäin... "

Kuin omasta suustani. Vaikka tätä oloa tulee kaipaamaan ja jotenkin synnytyksen jälkeen oli niin kovin "tyhjä" olo, niin kyllä sitä ihan omaa yksityisyyttäkin osaa arvostaa. Ei kerrota kenellekään, mutta tilasin postimyynnistä jo hameen, takin, villapaidan ja paidan vartomaan marraskuun jälkeistä aikaa :D. Ajoissa liikkeellä. ;) Aaaah. Niin ihanaa kuin tämä onkin, on siinä oman kehonsa herruudessa kieltämättä puolensa.

Heh... :)

Ja minä tilasin eilen farkut odottamaan synnytyksen jälkeistä aikaa... :D

Ihanaa, että on muitakin, jotka ajattelevat yhtä "itsekkäästi"... :)

mulla

Mulla on la 7.10, eli ei enää hirveästi matkaa jäljellä. Ensimmäinen tulossa ja ikääkin jo 35. Neuvolatäti tarjosi synnytysvideota kotiin katsottavaksi, mutten halunnut, koska ajatuskin katsomisesta ahdisti. Eilen valmennuksessa juteltiin synnytykseen liittyvistä asioista, mitään videoita ei katsottu. Olisin varmaan lähetenyt ulos jos olisi katsottu.

Haluan toki valmistautua synnytykseen, mutta lähinnä lukemalla ja keskustelemalla. Tunnen, että lähestyvä synnytys on alkanut ahdistaa, lähinnä se kipu ja sen avautumisvaiheen kesto tai että ponnistan väärässä kohdassa ja kaikki repeää.

Mua kans pelottaa se vauvan käsittely. Mulla ei ole vastasyntyneistä mitään kokemusta, muistan kun pienenä äiti vaan varoitteli etten saa koskea mun pikkusisaruksiin, koska niiden niskat menee helposti poikki. Tämä ajatus onkin sitten kummitellut mielessäni aina vastasyntyneiden kohdalla enkä ole niitä juurikaan pidellyt.

Samat tuntemukset

Mulla on ihan samanlaisia tuntemuksia, la on 6.10. joten jännitys sen kun tiivistyy viikko viikolta, päivä päivältä =) Kieltäydyin menemästä synnytysvalmennukseen juuri tuon video jutun takia. Neuvolan täti sanoi, että paikkakuntamme synnytysvalmennus kestää muutaman tunnin ja siellä katsotaan synnytysvideo sekä kerrotaan asiasta. Heti tuli sellainen olo, etten halua sinne mennä. En halua nähdä vieraan naisen synnytystä ja koska joka puolella painotetaan, että mitä tahansa voi sattua synnytyksen aikana ja että jokainen synnytys on uniikki, niin en tiedä mitä apua videon katsomisesta olisi. Aijon luottaa siihen, että elimistöni kertoo, mitä tehdä missäkin vaiheessa ja että asiantunteva henkilökunta sairaalassa pitää minusta ja vauvata huolta. Ei sitä "ennen vanhaankaan" mitään videoita ollut =) Koen omalla kohdallani, että on helpomi ajatella synnytystä, kun ei ole mitään visuaalista mielikuvaa sen kulusta..tiedän että se on edessä ja pian onkin, mutta en tunne mitään stressiä asiasta. Paljon voimia kaikille!

Mieheni totesi eilen...

...valmennuksen jälkeen, että ehkä olisi ollut parempi, ettei mokomia videoita olisi näytetty laisinkaan, kun niillä oli tuommoinen vaikutus minuun. Minua ei lainkaan ahdista lukea, kuunnella tai katsoa kuvia synnytyksestä, mutta juuri nuo videot...

Minun täytyy kanssa tsempata itseäni, että kyllä kroppani sitten kertoo, missä mennään ja mitä tarvitaan. Kipuhan periaatteessa vain kertoo synnytyksen etenemisestä eikä se sinänsä ole kuin pieni hetki ihmiselämästä, sen kun muistaisi sitten H-hetkellä... :)

Voimia myös sinulle!

Rv 35 (34+2), la 7.10.

Minulla myös la 7.10. :)

Ja samat asiat pyörivät mielessä... Olen kuullut tuttavilta "ihania" kauhutarinoita juuri tuosta väärään aikaan ponnistamisesta, repeämisistä, monta vuorokautta kestävistä avautumisista, yms. Ja sen päälle kun vielä joutuu katsomaan, kun joku nainen kiljuu ja karjuu tuskissaan synnyttäessään, ei kyllä kovin mieluusti odota tulevaa...

Toisaalta onhan niitä helppojakin synnytyksiä ensisynnyttäjilläkin, mutta niistä harvemmin kuulee. Ja niinhän sitä sanotaan, että kumma kyllä äiti unohtaa kaiken kivun, kun saa vastasyntyneen rinnalleen.

Minua myös pelottaa, miten se arki sitten lähtee rullaamaan, kun päästään tulokkaan kanssa kotiin. Olen toki tuttavien pieniä vauvoja pidellyt ja hoivannut, mutta vain pienen hetken. Nyt se onkin sitten 24 tuntista! Mistä sitä tietää, miten usein vaipat pitää vaihtaa, miten usein kylvettää, miten tietää, mitä vauva milloinkin itkee, yms? Myös pelottaa synnytyksen jälkeinen masennus, jos sellainen pääsee iskemään oikein pahasti... :/

Olen nähnyt jo painajaisia, etten joko muista, milloin olen vaihtanut vauvalle vaipan tai milloin olen viimeksi ruokkinut vauvaa tai sitten minulla on yksinkertaisesti koko vauva hukassa! Tuommoisten unien jälkeen tuntee itsensä tosi äidilliseksi... ;) Onneksi (ja toivottavasti!!!) ne ovat vain unia, pakko vaan uskoa ja luottaa siihen, että se äitiys tulee viimeistään vauvan myötä ja onkin ihan jotain muuta, mitä on pelännyt.

Tsemppiä tulevaan, tiedä vaikka oltaisiin samaan aikaan punnertamassa uutta elämää maailmaan... :)

Rv 35 (34+2)

unista

Mullakin on ollut kummallisia unia. Alkuraskaudessa hyvin yleinen uni oli, että menen mukamas baariin ja juon itseni kunnon känniin, kunnes yhtäkkiä muistan olevani raskaana.

Keskiraskaudessa näin monesti unta, että olin saanut vauvan, mutta unoshtanut sen olemassaolon täysin. Sitten yhtäkkiä muistan, että mullahan oli se vauva, mutta en ole sitä nyt viikkon nähnyt enkä siis syöttänyt ym... Sitten vauva löytyy jostain ja ihmettelen, että se on noinkin hyvässä kunnossa, kukahan sitä on syöttänyt..

Nyt loppuraskaudessa olen nähnyt unta että mies pitelee vauvaa kauhean varomattomasti ja vastasyntynyt vauva lähtee konttailemaan ulos itsekseen.

Tsemppiä myös sinulle tulevaan!

Pelottaa, jännittää, arveluttaa....

Minulla on kolmas raskaus menossa, enkä ole ikinä suostunut katsomaan mitään synnytysvideoita. En halua nähdä kun joku vieras ihminen punnaa siinä sängyn päällä vauvaa pihalle.

Tuleva synnytys ahdistaa, vaikka kaksi kertaa sen olen tehnyt. Mutta kun nyt tulee kaksi kerralla! Meitin ja pohdin vain sitä, että jos ensimmäinen tuleekin alakautta, ja toinen joudutaan ottamaan sektiolla pois niin sitten olen tuplaten kipeämpi. Tai jos kumpanenkin tulee alakautta, niin mistä ihmeestä löydän voimia sen toisen ponnistamiseen?!

Vielä on onneksi aikaa miettiä ja valmistautua henkisesti asiaan, nyt on RV 30+5. Maha alkaa olla tosiaan niin iso, että alkaa jo kuitenkin pikkuhiljaa toivoa että synnärille pääsis!

Kyllä se synnytys aina mietityttää vaikka olisi jo aiempia lapsiakin olemassa. Kaippa se on ihan normaalia. Toivon myös, että loppuaikana tulee se fiilis, että on helpotus kun mahasta pääsee eroon. Siitä saa kummasti voimia synnytykseen! Tietää, että kohta oma olo helpottuu.

Tuplasti tsemppiä...

...sinulle, toivottavasti kaikki menee hyvin, kun on vielä kahdesta kyse. Jos molemmat tulevat alateitse, koita vaan psyykata itseäsi ensimmäisen jälkeen, että homma on jo sentään puoliksi valmis (ehkäpä helpommin sanottu kuin tehty...). :)

Minua on hämmästyttänyt se, miten nopeasti viikot vierivät nykyään. Juuri kun itse ajattelin, että onhan minulla vielä aikaa valmistautua, on viikko taas vierähtänyt ja H-hetki hiipinyt vaivihkaa lähemmäksi... No, onhan tässä onneksi vielä aikaa (la 7.10.), ellei mukelo päätä kasvaa sitä vauhtia, että päättävät vielä aikaistaa synnytystä! Se tästä vielä puuttuisi, mutta toisaalta, sitten sitä mentäisiin eikä enää vaan mietittäisi, mitä tuleman pitää...

Joka tapauksessa, edelleen tuplasti voimia tulevaan! :)

Samanlaisia ajatuksia

Kävin muuten läpi synnytysvalmennukset, mutta jätin video-osuuden väliin. En vain koe saavani mitään hyötyä siitä, että katson jonkun muun synnytystä. Sama ajatus tuntuu olevan muillakin tämän ketjun vastaajilla, joten mukava huomata, ettei ole yksin asian kanssa.

Olen ajatellut, että oma synnytykseni menee niin kuin menee, eipä siihen kauheasti voi etukäteen vaikuttaa. Aina voi tulla yllättäviä käänteitä. Kunhan nyt vain saisi vauvan kunnialla maailmaan...

Samaa toivon...

...minäkin. Olet oikeassa juuri siinä, että vaikka kuinka etukäteen "suunnitelisi" synnytyksensä, mitä vain voi tapahtua. Ja vaikkei mitään tapahtuisikaan, tuskin sitä ensisynnyttäjä pystyykään kuvittelemaan oman synnytyksensä etukäteen (ellei ole selvännäkijä... ;)).

Täytyisi vaan osata rauhoittaa mielensä ja valmistautua tulevaan ilman mitään ennakko-odotuksia, ottaa vaan vastaan, mitä tuleman pitää. :)
 /   /  /  / Synnytysvideot ahdistaa...

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta