DNR
Kirjoittanut: Pitäisi tietää 7.9.2006 klo 06.09
Kaikki, joilla on omaisia sairaalahoidossa:
katsokaa niitä epikriisejä - vaatikaa saada lukea ne, teillä on siihen oikeus jos potilas itse ei siihen pysty ( aivovamma- dementiaa yms).
Monen kohdalla on tuo merkintä papereissa
DNR eli suomeksi _ ei elvytetä.
Asia voi olla ihan selvä ja tarkoitus asianmukainenkin, jos potilas on huonokuntoinen tms mutta kuka sen rajan vetää, ettei elvytetä?
Monet ovat itse parhaimpina päivinä sanoneet, että minua ei sitten elvytetä tai en halua jäädä makaamaan letkuihin - silloin asiassa ei ole epäilyksen häivääkään , mutta kaikki eivät ole millään lailla esittäneet toiveitaan.
DNR päätös tulisi tehdä yhdessä omaisten kanssa jos potialaan tahto ei ole tiedossa tai hän on siinä kunnossa,ettei enää pysty päättämään.
DNR päätös eli ei elvytetä
73
27291
Vastaukset
- jaa......
"Monen kohdalla on tuo merkintä papereissa
DNR eli suomeksi _ ei elvytetä."
Itse olen hoitoalalla enkä ole ikinä nähnyt kenenkään papereissa DNR-merkintää ilman, että potilas/omaiset olisivat siihen antaneet luvan.- hoitsuli
moiseen urani aikana törmännyt, toiminut olen paikoista laidasta laitaan.
- vihainen tytär
Yks hailee mitä olet nähnyt, minun äitini papereissa luki niin eikä taatusti oltu keskusteltu omaisten kanssa - -äidiltä oli ehkä voitu kysyä mutta miten moraalista on mennä kysymään dementoituneelta ihmiseltä sellaista vaikeasti päätettävissä olevasta asiasta?
- päätöksiä
vihainen tytär kirjoitti:
Yks hailee mitä olet nähnyt, minun äitini papereissa luki niin eikä taatusti oltu keskusteltu omaisten kanssa - -äidiltä oli ehkä voitu kysyä mutta miten moraalista on mennä kysymään dementoituneelta ihmiseltä sellaista vaikeasti päätettävissä olevasta asiasta?
tehdään ilman omaisiakin, sillä kukaan vähänkään älyä omaava terveydenhuollon toimija ei ala reskaamaan mitään laitoshoidossa makaavaa dementikkoa tai vakavasti perussairasta vanhusta, jonka elonennuste on muutenkin toivoton.
- toimintaa
päätöksiä kirjoitti:
tehdään ilman omaisiakin, sillä kukaan vähänkään älyä omaava terveydenhuollon toimija ei ala reskaamaan mitään laitoshoidossa makaavaa dementikkoa tai vakavasti perussairasta vanhusta, jonka elonennuste on muutenkin toivoton.
Liekö laillistakaan Potilaslain mukaan?
Uskon että ei ole.
Siis lääkärit mielellään tekevät noita lahtauspäätöksiä oman mielensä mukaan ilman potilaan tai lähiomaisen myötävaikutusta.
TUollainen päätöshän on surmaamista jos ei siitä ole keskusteltu.
Kellä on oikeus päättää toisen kuolemasta, tuomita toinen ihminen kuolemaan.
Minunkin äidilleni oli minun kanssani juttelematta tehty tuo ei elvytystä-merkintä papereihin.
Vaikka olin koko hoitoajan korostanut että halusin olla mukana tärkeissä hoitoon kuuluvissa päätöksissä.
Minun tahtoani ei siis kunnioitettu.
Tämä on todella törkeää, HYVIN HYVIN RUMAA KÄYTÖSTÄ LÄÄKÄREILTÄ. - Tirlittani
vihainen tytär kirjoitti:
Yks hailee mitä olet nähnyt, minun äitini papereissa luki niin eikä taatusti oltu keskusteltu omaisten kanssa - -äidiltä oli ehkä voitu kysyä mutta miten moraalista on mennä kysymään dementoituneelta ihmiseltä sellaista vaikeasti päätettävissä olevasta asiasta?
Jos äitinne on ollut oikeustoimikelpoinen eli ette siis ole hakeneet häntä tai häntä ei ole kaupungin/kunnan puolesta haettu holhoukseen on hänen kanssaan hoitolinjoista keskustellessa lääkäri voinut tehdä potilaan kanssa yhteisesti ns. er-päätöksen (lääkärin harkitsee onko potilas ymmärtänyt asian ja kykenevä tekemään päätöksen itse). Tietenkin olisi hyvä ottaa omaiset mukaan tähän keskusteluun mutta mikään laki siihen ei velvoita, valitettavan usein näitä näkee ja kuulee kun vanhusta on pidetty ehdoin tahdoin esim. nenämahaletkulla kuukausitolkulla hengissä vain omaisten pyynnöstä, joka ei varmasti ole ollut potilaan toive ja on ollut kärsimystä pitkittävää hänelle.
- sanoi vuodeosaston lääkäri
vihainen tytär kirjoitti:
Yks hailee mitä olet nähnyt, minun äitini papereissa luki niin eikä taatusti oltu keskusteltu omaisten kanssa - -äidiltä oli ehkä voitu kysyä mutta miten moraalista on mennä kysymään dementoituneelta ihmiseltä sellaista vaikeasti päätettävissä olevasta asiasta?
Omaisellamme ei ole yhtään vakavaa pitkäaikaissairautta, ei edes dementiaa. Hänet otettiin omaan kuntaan naapurikunnasta kalleuden vuoksi n. kuusikymppisenä. Vanhainkodissa kaatumisen jälkeen hänet laitettiin vuodeosastolle. Nesteytyksestä ei huolehdittu, vaikka meille puhuttiin muuta. Naapuripedin rouva kertoi, että omaisemme ei edes syö, saati juo kunnolla. Antibioottihoito ei purrut. Vaadimme nesteytystä (nestelistaa) ja hän piristyi eloon. Tänään lääkäri antoi tuomion: häntä ei elvytetä (ei ole sydänsairauksia ym.), vaikka me omaiset mitä sanoisimme. Omaiseni on älyissään, joten kyselen hänen mielipiteitään lähipäivinä. Vasta tänään tehtiin hänelle hoitosuunnitelma (osastolla jo kesästä lähtien) -millä suunnitelmilla häntä on tähän saakka hoidettu?
Omaisemme on ns. mielenterveyspotilas, jolle ei kotikunnasta löydy sopivaa hoitopaikkaa. Muutama vuosi sitten keino keksittiin: hänelle laitettiin etupäässä vankimielisairaalan ja vaikeasti kehitysvammaisten käyttämä lääke ja sen jälkeen hänellä ei ole enää ollut maniaa, saati masennusta. Joka päivä hänet on haettu kotiin, paitsi ei kaatumisen jälkeen.
Onko tosiaan niin, että jos hän itse tahtoo häntä tarvittaessa elvytettävän ja me omaiset, niin sen kuulemma ja vain päättää lääkäri? Silloinhan minäkin monen lapsen äiti olen tappovyöhykkeellä, jos vaikka sairaalassa saan leikkauksen yhteydessä vaikean infektion ja joudun kotikuntaani vuodeosastolle makaamaan. Lapsillaniko (pieniä) ja miehelläni ei ole sananvaltaa siihen, elvytetäänkö minua, jos kerran aina näistä asioista päättää vain ja ainoastaan lääkäri? Pelottaa sairastuminen. - petteri II
toimintaa kirjoitti:
Liekö laillistakaan Potilaslain mukaan?
Uskon että ei ole.
Siis lääkärit mielellään tekevät noita lahtauspäätöksiä oman mielensä mukaan ilman potilaan tai lähiomaisen myötävaikutusta.
TUollainen päätöshän on surmaamista jos ei siitä ole keskusteltu.
Kellä on oikeus päättää toisen kuolemasta, tuomita toinen ihminen kuolemaan.
Minunkin äidilleni oli minun kanssani juttelematta tehty tuo ei elvytystä-merkintä papereihin.
Vaikka olin koko hoitoajan korostanut että halusin olla mukana tärkeissä hoitoon kuuluvissa päätöksissä.
Minun tahtoani ei siis kunnioitettu.
Tämä on todella törkeää, HYVIN HYVIN RUMAA KÄYTÖSTÄ LÄÄKÄREILTÄ.Olen äitini virallinen edunvalvoja ja minulle ei tällaisista päätöksistä ole ilmoitettu. Tuntuu loukkaavalta.
Pyysin kerran epikriisiä nähtäväkseni ja minua ystävällisesti valistettiin, että epikriisi valmistuu vasta hoidon päätyttyä.
Onko se nyt sitten päättynyt, kun äidistäni on tämä dnr- päätös tehty? Mitä asiakirjaa minun tulee pyytää nähtäväkseni, josta ilmenee potilaan saamat hoidot ja diagnoosit?
Nykyisin olen lähinnä huolisssani siitä, että potilaalle annetaan niin vahvoja kipulaastareita ja muuta lääkitystä, että hän on täysin "paketissa" ts. tarvitsee mahdollisimman vähän aktiivista hoivaa -pullo käydään mahaletkun päähän vaihtamassa ajoittain ja virtsapullo tyhennetään pesujen lisäksi. Jos jostain kuntouttavista toimista mainitsee vanhalle ihmiselle niin sinut nauretaan pihalle.... - .....
petteri II kirjoitti:
Olen äitini virallinen edunvalvoja ja minulle ei tällaisista päätöksistä ole ilmoitettu. Tuntuu loukkaavalta.
Pyysin kerran epikriisiä nähtäväkseni ja minua ystävällisesti valistettiin, että epikriisi valmistuu vasta hoidon päätyttyä.
Onko se nyt sitten päättynyt, kun äidistäni on tämä dnr- päätös tehty? Mitä asiakirjaa minun tulee pyytää nähtäväkseni, josta ilmenee potilaan saamat hoidot ja diagnoosit?
Nykyisin olen lähinnä huolisssani siitä, että potilaalle annetaan niin vahvoja kipulaastareita ja muuta lääkitystä, että hän on täysin "paketissa" ts. tarvitsee mahdollisimman vähän aktiivista hoivaa -pullo käydään mahaletkun päähän vaihtamassa ajoittain ja virtsapullo tyhennetään pesujen lisäksi. Jos jostain kuntouttavista toimista mainitsee vanhalle ihmiselle niin sinut nauretaan pihalle....vanhuksia, joista läheiset eivät osaa päästää irti.
Onko elämä mahaletkun, virtsapullon ja kipulääkkeiden varassa elämisen arvoista? Miksi vanhaa, haurasta ruumista pitäisi vielä kiusata raskailla elvytystoimenpiteillä? - dnddnr
Missä tonttu-landiassa olet töissä?
Minä olen nähnyt monenkin papereissa DNR. - dementiahoitaja
toimintaa kirjoitti:
Liekö laillistakaan Potilaslain mukaan?
Uskon että ei ole.
Siis lääkärit mielellään tekevät noita lahtauspäätöksiä oman mielensä mukaan ilman potilaan tai lähiomaisen myötävaikutusta.
TUollainen päätöshän on surmaamista jos ei siitä ole keskusteltu.
Kellä on oikeus päättää toisen kuolemasta, tuomita toinen ihminen kuolemaan.
Minunkin äidilleni oli minun kanssani juttelematta tehty tuo ei elvytystä-merkintä papereihin.
Vaikka olin koko hoitoajan korostanut että halusin olla mukana tärkeissä hoitoon kuuluvissa päätöksissä.
Minun tahtoani ei siis kunnioitettu.
Tämä on todella törkeää, HYVIN HYVIN RUMAA KÄYTÖSTÄ LÄÄKÄREILTÄ.Minä en halua että kuolevia elvytetään. Puoliksi kuolleiden elvyttämisessä ei ole mitään järkeä, monet pitkäaikaisosaston asukeista ovat syötettäviä, juotettavia, pestäviä, makaavat vaipoissaan tajuamatta paljoakaan maailmasta. Pitäisikö näiden ihmisten elämää vielä jatkaa? Armahdus heille että kuolema korjaa heidät. Sääliksi käy heitä niin kuin heidän omaisiaanki jotka velvollisuudesta aluksi käyvät katsomassa ja myöhemmin kun tilanne pahenee jättävät käymättä. Vanhukset huutavat äitiii! apuaa auttakaa! Vaikka hoitaja olisi vieressä aina huudetaan kun ymmärrys puuttuu. Kipulääkitystä annetaan jotta potilas kestäsi kuoleman odottelua. Elvyttämättä jättäminen on parasta mitä heille voi tehdä koska eutanasiaa ei Suomessa hyväksytä.
- toisinpäin?
Lääkärit eivät omapäisesti läimi elvytyskieltoja potilaiden papereihin, aloitteen he toki voivat tehdä ja asianosaiset yhdessä sopivat toimintaohjeista.
Huomattavasti suurempi ongelma ovat luvattomat elvytykset ja tehohoitotoimenpiteet, hoitavan henkilökunnan on ymmärrettävästi vaikea antaa periksi ennen kaikkien konstien kokeilemista.
Omaisten asiaksi jää tässäkin pitää potilaan puolia, mikä on maallikolle tavattoman vaikea tehtävä. Eli mihin raja vedetään, jos itsellä ei ole lääketieteellistä asiantuntemusta ja lääkäreiltä saa vastaukset puoliksi latinaksi?
Entä onko läheisellä kanttia sanoa ei, kun ihmismieli toivoo toivottomuudessakin - jos sittenkin ihme tapahtuisi?
Ystäväni äiti oli antanut vielä selväpäisenä ollessaan selkeät ohjeet - ei elämää pitkittäviä toimia, eli jos paranemisesta ei ole toivoa, vain kivunlievitys on sallittua. Hänelle myöhempinä vuosina tehdyssä leikkauksessa selvisi, ettei mitään ole pelastettavissa ja silti potilas siirrettiin tehohoitoon elämään koneiden varassa! Omaisten usean päivän taistelun jälkeen koneet kytkettiin irti ja kuolema tuli rauhallisesti korjaamaan omansa.- tekevät kiellosta huolimatta
Meidän terveyskeskuksen lääkäri, jonka kanssa oli koko ajan kinaa äidin hoidosta teki juuri sillä tavoin tahallaan ilkeyttään piruuttaan, että laittoi siis ei elvytystä- päätökden keskustelematta kanssani.
Olin varta vasten pyytänyt olla mukana pääröksissä, koska äitini oli dementoitunut.
Luulen että tässä kohtaa on jotain hässäkkää Potilaslaissa, miten muuten lääkärit uskaltaisivat päättää kuolemanpäätökden ilman minkäänlaista keskutelua.
Olen ainoa lähiomainen.
- tullut
ikinä eteen sellaista, että olisi tehty päätös jättää elvyttämättä ilman asianosaista/omaista.
Niin päin kylläkin, että potilas oli ilmoittanut että häntä ei saa elvyttää, mutta se ei sopinut lääkärille ( hänen etiikkaansa). Potilas elvytettiin ja eli vielä vuosia sen jälkeen. Potilas oli itselleni tuttu ja työskenteli samassa talossa. Olen eläkkeellä oleva esh. - hoituri
kysymättä omaisilta tai ihmiseltä itseltään yhtään mitään. Papereihin kirjataan ER perussairaudet huomioon ottaen eli ihmisellä on niin vakavat perussairaudet, että elvyttämisellä ei lisätä elämänlaatua vaan pidennetään kärsimyksiä.
ER-päätös on yksi fiksuimpia tekoja vanhusten hoidossa. En ole tavannut yhtäkään elvytettyä potilasta, jolle elvytyksestä olisi ollut oikeasti hyötyä.
Vaikka olen itse reilut kolmikymppinen hoitaja, ei minua saa ikinä elvyttää ja tämä on kirjattu potilaspapereihini sekä erikoissairaanhoitoon että perusterveydenhuoltoon.
Antakaa dementoituden ja muuten vaikeasti sairaiden omaistenne kuolla rauhassa.Yhtä tärkeää kuin arvokas elämä on arvokas kuolema.- ei ole tappamista
Hoitsu, arvokas kuolema ei todellakaan ole mitään elämän väkivaltaista pysäyttämistä tai ei-elvyttämistä. Kyllä dementtiselläkin on arvokasta vanhuutta jäljellä elettävänä ja ihan yhtä suuri oikeus elää kuin sinullakin nuoremmalla.
- Arvo
ei ole tappamista kirjoitti:
Hoitsu, arvokas kuolema ei todellakaan ole mitään elämän väkivaltaista pysäyttämistä tai ei-elvyttämistä. Kyllä dementtiselläkin on arvokasta vanhuutta jäljellä elettävänä ja ihan yhtä suuri oikeus elää kuin sinullakin nuoremmalla.
Elvyttämättä jättäminen ei ole sellaista aktiivista tappamista, jota on esim. ylilääkitys ja liikkumisen estäminen, joiden seurauksia minun ei varmaan tarvitse ainakaan ammattilaisille kertoa. Sitkeimmätkin sissit siirtyvät yleensä tuonpuoleiseen jo puolessa vuodessa tämän "saattohoidon" aloittamisesta. Ja se voidaan aloittaa esim. virtsatietulehduksen aiheuttaman levottomuuden vuoksi, vaikka oikea hoito olisi ollut sulfakuuri ja sen jälkeen arvokasta elämää vieä pitkään.
NÄISTÄKÄÄN EI YLEENSÄ KESKUSTELLA OMAISTEN KANSSA!
Usein omaiset - minäkin niin nyt hoidossa olevan potilaan kuin omasta puolestani - olisi täysin valmis kieltämään elvytyksen. Miksi sitten ei edes kysytä? - tapahdu tällaista
Arvo kirjoitti:
Elvyttämättä jättäminen ei ole sellaista aktiivista tappamista, jota on esim. ylilääkitys ja liikkumisen estäminen, joiden seurauksia minun ei varmaan tarvitse ainakaan ammattilaisille kertoa. Sitkeimmätkin sissit siirtyvät yleensä tuonpuoleiseen jo puolessa vuodessa tämän "saattohoidon" aloittamisesta. Ja se voidaan aloittaa esim. virtsatietulehduksen aiheuttaman levottomuuden vuoksi, vaikka oikea hoito olisi ollut sulfakuuri ja sen jälkeen arvokasta elämää vieä pitkään.
NÄISTÄKÄÄN EI YLEENSÄ KESKUSTELLA OMAISTEN KANSSA!
Usein omaiset - minäkin niin nyt hoidossa olevan potilaan kuin omasta puolestani - olisi täysin valmis kieltämään elvytyksen. Miksi sitten ei edes kysytä?ainakaan minun kotipaikkakunnalla.Asun Suomen 10:n suurimmassa kaupungissa. Minä menin harjoittelemaan osastolle missä oli vaikeasti sairaita dementikkoja, syöpäpotilaita terminaalihoidossa, aivoinfarktin jälkihoidossa olevia. Potilaat olivat 55-99 vuotiaita ja vain muutaman olisi mielestäni ollut sellaisia mitkä olisin elvyttänyt jos olisin saanut päättää.
Minulle kerrottiin heti missä oli elvytyslaitteet. Kysyin myös ketä ei elvytetä. Hoitaja mietti pitkään ja sanoi että ehkä kolme. Eräskin mummo oli jo 89-vuotias ja oli jo kesällä tajuissaan ollessaan kertonut halunsa päästä pois kärsimästä. Naista piedettiin sitten tipan avulla hengissä tajuttomassa tilassa. Lopulta tippa otettiin pois ja annettiin suun kautta mitä sitten meni. Rouva alkoi voimaan huonommin ja oli vähällä jo kuolla kunnes omaiset halusivat taas tipan äidilleen. No hän taas piristyi ja näki oikein miten hän kärsi kivuista vaikka oli kipulaastarit rinnassa. Katsoin 6 viikkoa sitä ja sitten tippasuoni meni rikki tai jotain sellasta et se jouduttiin ottamaan pois. Rouva joi mehukeittoja puolitajuissaan taas jonkun viikon ja oksensi aina kaiken pois. Olin sitten pari päivää lomilla ja tänä aikana rouva oli päässyt pois. Omaiset olivat vihaisia kun häntä ei elvytetty. POtilas oli lopulta aivan turvoksissa...suoli ei toiminut..ei nestekierto kunnolla ja maha ei vetänyt.
Kysyn vaan missä oli järki tässä asiassa. Ymmärrän tyttären tunteet mutta miten lie äiti kärsinyt! Laitetaan tippaa ja otetaan pois ja taas laitetaan kunnes suoni pettää. - omainen
tapahdu tällaista kirjoitti:
ainakaan minun kotipaikkakunnalla.Asun Suomen 10:n suurimmassa kaupungissa. Minä menin harjoittelemaan osastolle missä oli vaikeasti sairaita dementikkoja, syöpäpotilaita terminaalihoidossa, aivoinfarktin jälkihoidossa olevia. Potilaat olivat 55-99 vuotiaita ja vain muutaman olisi mielestäni ollut sellaisia mitkä olisin elvyttänyt jos olisin saanut päättää.
Minulle kerrottiin heti missä oli elvytyslaitteet. Kysyin myös ketä ei elvytetä. Hoitaja mietti pitkään ja sanoi että ehkä kolme. Eräskin mummo oli jo 89-vuotias ja oli jo kesällä tajuissaan ollessaan kertonut halunsa päästä pois kärsimästä. Naista piedettiin sitten tipan avulla hengissä tajuttomassa tilassa. Lopulta tippa otettiin pois ja annettiin suun kautta mitä sitten meni. Rouva alkoi voimaan huonommin ja oli vähällä jo kuolla kunnes omaiset halusivat taas tipan äidilleen. No hän taas piristyi ja näki oikein miten hän kärsi kivuista vaikka oli kipulaastarit rinnassa. Katsoin 6 viikkoa sitä ja sitten tippasuoni meni rikki tai jotain sellasta et se jouduttiin ottamaan pois. Rouva joi mehukeittoja puolitajuissaan taas jonkun viikon ja oksensi aina kaiken pois. Olin sitten pari päivää lomilla ja tänä aikana rouva oli päässyt pois. Omaiset olivat vihaisia kun häntä ei elvytetty. POtilas oli lopulta aivan turvoksissa...suoli ei toiminut..ei nestekierto kunnolla ja maha ei vetänyt.
Kysyn vaan missä oli järki tässä asiassa. Ymmärrän tyttären tunteet mutta miten lie äiti kärsinyt! Laitetaan tippaa ja otetaan pois ja taas laitetaan kunnes suoni pettää.Miksi henkilökunta ei jossakin vaiheessa pyytänyt potilaanomaa tahtoa paperille todistajien läsänäollessa? Siksi kun on aihe on tabu, siitä ei saa puhua. Potilaan pitää itse tehdä aloite, ja kuinka moni siihen enää siinä vaiheessa kykenee? Moni omainen tuntee kovaa syyllisyyttä läheisen kuolemasta ihan syystä riippumatta. Tämä syyllisyydentunne on se,joka saa vaatimaan elvytystä. Sitä kun ei vaan vielä terveenä ollessaan tule ajatelleeksi, että hoitotestamentin tai muun tahdon ilmaiseminen on ajankohtaista juuri, tätäkin kirjoittaessani,
- vihainen tytär
tapahdu tällaista kirjoitti:
ainakaan minun kotipaikkakunnalla.Asun Suomen 10:n suurimmassa kaupungissa. Minä menin harjoittelemaan osastolle missä oli vaikeasti sairaita dementikkoja, syöpäpotilaita terminaalihoidossa, aivoinfarktin jälkihoidossa olevia. Potilaat olivat 55-99 vuotiaita ja vain muutaman olisi mielestäni ollut sellaisia mitkä olisin elvyttänyt jos olisin saanut päättää.
Minulle kerrottiin heti missä oli elvytyslaitteet. Kysyin myös ketä ei elvytetä. Hoitaja mietti pitkään ja sanoi että ehkä kolme. Eräskin mummo oli jo 89-vuotias ja oli jo kesällä tajuissaan ollessaan kertonut halunsa päästä pois kärsimästä. Naista piedettiin sitten tipan avulla hengissä tajuttomassa tilassa. Lopulta tippa otettiin pois ja annettiin suun kautta mitä sitten meni. Rouva alkoi voimaan huonommin ja oli vähällä jo kuolla kunnes omaiset halusivat taas tipan äidilleen. No hän taas piristyi ja näki oikein miten hän kärsi kivuista vaikka oli kipulaastarit rinnassa. Katsoin 6 viikkoa sitä ja sitten tippasuoni meni rikki tai jotain sellasta et se jouduttiin ottamaan pois. Rouva joi mehukeittoja puolitajuissaan taas jonkun viikon ja oksensi aina kaiken pois. Olin sitten pari päivää lomilla ja tänä aikana rouva oli päässyt pois. Omaiset olivat vihaisia kun häntä ei elvytetty. POtilas oli lopulta aivan turvoksissa...suoli ei toiminut..ei nestekierto kunnolla ja maha ei vetänyt.
Kysyn vaan missä oli järki tässä asiassa. Ymmärrän tyttären tunteet mutta miten lie äiti kärsinyt! Laitetaan tippaa ja otetaan pois ja taas laitetaan kunnes suoni pettää.Omaisista piittaamaton DNR päätös tehtiin Meilahden sairaalassa.
- Taidat
ei ole tappamista kirjoitti:
Hoitsu, arvokas kuolema ei todellakaan ole mitään elämän väkivaltaista pysäyttämistä tai ei-elvyttämistä. Kyllä dementtiselläkin on arvokasta vanhuutta jäljellä elettävänä ja ihan yhtä suuri oikeus elää kuin sinullakin nuoremmalla.
olla näitä "omaishoitajia" (=läheisriippuvaisia) ihmisiä, joilla ei ole mitään realistista käsitystä ihmisten hoitamisesta/arvokkaasta elämästä tai kuolemasta. Dementikkojen ja muutenkin vaikeasti perussairaiden vanhusten resuskitaatioyritykset tulisi kriminalisoida!!! Onneksi yliopistosairaaloissa tälläiset toivottomat tapaukset torpataan siten, että mihinkään ennusteettomaan tehohoitoon tmv ei edes ryhdytä.
- on tehty
vihainen tytär kirjoitti:
Omaisista piittaamaton DNR päätös tehtiin Meilahden sairaalassa.
tilanteessa, jossa tarkoitukseton ja varmasti tulokseton elvyttäminen on täysin tarpeetonta ihmisarvon riistämistä ja kärsimyksen tuottamista, tällainen on käytäntö. Ei niitä toivottomia resuja kukaan vähänkään järkeä omaava lähde tehohoitamaan, saati sitten resuskitoimaan, mutta tätähän kaltaisesi päävikaiset "omaiset" eivät käsitä, koskaan.
- sama tytär
Taidat kirjoitti:
olla näitä "omaishoitajia" (=läheisriippuvaisia) ihmisiä, joilla ei ole mitään realistista käsitystä ihmisten hoitamisesta/arvokkaasta elämästä tai kuolemasta. Dementikkojen ja muutenkin vaikeasti perussairaiden vanhusten resuskitaatioyritykset tulisi kriminalisoida!!! Onneksi yliopistosairaaloissa tälläiset toivottomat tapaukset torpataan siten, että mihinkään ennusteettomaan tehohoitoon tmv ei edes ryhdytä.
Ihan vain tiedoksi - olen hoitanut ammatikseni sekä ns terveitä että dementoituneita vanhuksia.
Tiedän, mitä se työ on.
Ja tiedän myös, koska joku " hoitaja" yrittää syyllistää, puhuu puppua eli suomeksi paskaa.
Vähän sitä mieltä olen, että tietyntyyppisten " hoitajien" palkkaaminen pitäisi kriminalisoida - nimittäin sellaisten joilla ei ole sydämen häivääkään kropassaan.
Pitäisi heti alkuun torpata sellaisten ihmisten koulutus... - ruikutatte
omainen kirjoitti:
Miksi henkilökunta ei jossakin vaiheessa pyytänyt potilaanomaa tahtoa paperille todistajien läsänäollessa? Siksi kun on aihe on tabu, siitä ei saa puhua. Potilaan pitää itse tehdä aloite, ja kuinka moni siihen enää siinä vaiheessa kykenee? Moni omainen tuntee kovaa syyllisyyttä läheisen kuolemasta ihan syystä riippumatta. Tämä syyllisyydentunne on se,joka saa vaatimaan elvytystä. Sitä kun ei vaan vielä terveenä ollessaan tule ajatelleeksi, että hoitotestamentin tai muun tahdon ilmaiseminen on ajankohtaista juuri, tätäkin kirjoittaessani,
ENNEN KUIN RUIKUTATTE YHTÄÄN MITN NIIN ELÄKÄÄPÄ PÄIVÄ JOSSAIN PÄIVYSTYSPOLIKLINIKALLA HOITAJANA JOHON TULEE TUNTEMATON IHMINEN ELVYTETTYNÄ, NIMISTÄ JA MUISTA EI MITN TIETOA. MIETTIKÄÄPÄ SITTEN ETTÄ ELVYTÄTTEKÖ VAIKO ETTE.
Laittakaapa jalat meidän saappaisiin. Tai jos ihmisen papereissa on drn, ja potilas nimenomaan tulee päivystykseen vaikka kuumeen vuoksi jostain vuodeosastolta, jaon ihan virkeä, keskusteleva, asioistaan ymmärtävä, ja yhtäkkiä verenpainetta mitatessa menee elottomaksi. Elvytys alkaa olla hoitajien työssä refleksi. Me tehdään työtä pelastaaksemme ihmisiä. Toki ei me tyhmiä olla. Ei me vihanneksia elvyteta. - kertoa
sama tytär kirjoitti:
Ihan vain tiedoksi - olen hoitanut ammatikseni sekä ns terveitä että dementoituneita vanhuksia.
Tiedän, mitä se työ on.
Ja tiedän myös, koska joku " hoitaja" yrittää syyllistää, puhuu puppua eli suomeksi paskaa.
Vähän sitä mieltä olen, että tietyntyyppisten " hoitajien" palkkaaminen pitäisi kriminalisoida - nimittäin sellaisten joilla ei ole sydämen häivääkään kropassaan.
Pitäisi heti alkuun torpata sellaisten ihmisten koulutus...että minkälainen tilanne äitilläs oli kun sen dnr päätös tuli sulle noin shokkina. Kaikki me täällä kuollaan. myös sinä. ja minä. hoitajia on turha syyllistää että "meille ei kerrottu". Aina ei ehdi tai muista. Hoitajat on myös ihmisiä. joilla kylläkin on useimmiten 30 muuta vanhusta hoidettavana. omaisethan on potilaan omaisia, läheisiä ihmisiä. kyllä niiden ite pitäis osata ottaa selvää OMAN OMAISEN asioista. Jos ylipäänsä ovat omaisia. lähiomaisia. Kaikillehan tietoja ei anneta,edes kysyttäessa. varsinkin jos esim potilas on itse sanonu että esim ei tietoja tyttärelle. tai veljelle. tai naapurin rva:lle.
äläkä viitti yleistää näitä "tietyntyyppisiä". kerrotko sä kaikille sun potilaiden omaisille että mitä merkintöjä niihin on tehty? Kannattais ottaa selvää kuka on kenenki potilaan lähiomainen, ettet vahingossa tiedota jonkun sun potilaan dnr päätöksestä väärälle hlö:lle. - olosella ihmisellä
ruikutatte kirjoitti:
ENNEN KUIN RUIKUTATTE YHTÄÄN MITN NIIN ELÄKÄÄPÄ PÄIVÄ JOSSAIN PÄIVYSTYSPOLIKLINIKALLA HOITAJANA JOHON TULEE TUNTEMATON IHMINEN ELVYTETTYNÄ, NIMISTÄ JA MUISTA EI MITN TIETOA. MIETTIKÄÄPÄ SITTEN ETTÄ ELVYTÄTTEKÖ VAIKO ETTE.
Laittakaapa jalat meidän saappaisiin. Tai jos ihmisen papereissa on drn, ja potilas nimenomaan tulee päivystykseen vaikka kuumeen vuoksi jostain vuodeosastolta, jaon ihan virkeä, keskusteleva, asioistaan ymmärtävä, ja yhtäkkiä verenpainetta mitatessa menee elottomaksi. Elvytys alkaa olla hoitajien työssä refleksi. Me tehdään työtä pelastaaksemme ihmisiä. Toki ei me tyhmiä olla. Ei me vihanneksia elvyteta.En haluais sun hoitoos missään vaiheessa.
- tapahtui äskettäin
vihainen tytär kirjoitti:
Omaisista piittaamaton DNR päätös tehtiin Meilahden sairaalassa.
Näin ilmeisesti tappopätöksiä tehtaillaan ihan ilman potilaan tai omaisen myötävaikutusta.
Meillä oli jopa hoitotahto niin että äitini terveenä oli valtuuttanut minut pitämään hoidostaankin huolta.
Ja henkilökohtaisesta toivomuksestani huolimattakaan en saanut olla mukana päätöksenteossa. - yhteistyössä on tehtävä
on tehty kirjoitti:
tilanteessa, jossa tarkoitukseton ja varmasti tulokseton elvyttäminen on täysin tarpeetonta ihmisarvon riistämistä ja kärsimyksen tuottamista, tällainen on käytäntö. Ei niitä toivottomia resuja kukaan vähänkään järkeä omaava lähde tehohoitamaan, saati sitten resuskitoimaan, mutta tätähän kaltaisesi päävikaiset "omaiset" eivät käsitä, koskaan.
EIköhän se uusi potilaslaki velvoita yhteistyöhön lähiomaisen kanssa näissä tärkeissä hoitoa koskevissa päätöksissä.
Miten te sairaanhoitoväki voitte olla noin pirullisia ja epäeettisiä näissä asioissa.
Miten te uskotte oikeutenanne olevan ihmisen elämän LOPETTAMINEN omin päin?
Eikös hoidon perustana ole juuri ELÄMÄN suojeleminen.
On ikävää jos ja kun sairaaloistamme tulee pelkkiä lahtauslaitoksia ja teistä hoitajista lahtareita. - sitä teillä ei ole
Taidat kirjoitti:
olla näitä "omaishoitajia" (=läheisriippuvaisia) ihmisiä, joilla ei ole mitään realistista käsitystä ihmisten hoitamisesta/arvokkaasta elämästä tai kuolemasta. Dementikkojen ja muutenkin vaikeasti perussairaiden vanhusten resuskitaatioyritykset tulisi kriminalisoida!!! Onneksi yliopistosairaaloissa tälläiset toivottomat tapaukset torpataan siten, että mihinkään ennusteettomaan tehohoitoon tmv ei edes ryhdytä.
Hirvittää oikein tämä sinu puhetyylisi.
- me ollaan oikeassa
sama tytär kirjoitti:
Ihan vain tiedoksi - olen hoitanut ammatikseni sekä ns terveitä että dementoituneita vanhuksia.
Tiedän, mitä se työ on.
Ja tiedän myös, koska joku " hoitaja" yrittää syyllistää, puhuu puppua eli suomeksi paskaa.
Vähän sitä mieltä olen, että tietyntyyppisten " hoitajien" palkkaaminen pitäisi kriminalisoida - nimittäin sellaisten joilla ei ole sydämen häivääkään kropassaan.
Pitäisi heti alkuun torpata sellaisten ihmisten koulutus...Olen kohtalontoverisi.
Meillä on oikeuksia lähiomaisena.
Nuo tuolla tavoin puhuvat hoitajat ja lääkärit ovat täysin ammattiinsa sopimattomia.
Ei laitoksiin pitäisi viedä vanhuksia noiden piinattavaksi ja tapettavaksi. - vaan näinpäin
kertoa kirjoitti:
että minkälainen tilanne äitilläs oli kun sen dnr päätös tuli sulle noin shokkina. Kaikki me täällä kuollaan. myös sinä. ja minä. hoitajia on turha syyllistää että "meille ei kerrottu". Aina ei ehdi tai muista. Hoitajat on myös ihmisiä. joilla kylläkin on useimmiten 30 muuta vanhusta hoidettavana. omaisethan on potilaan omaisia, läheisiä ihmisiä. kyllä niiden ite pitäis osata ottaa selvää OMAN OMAISEN asioista. Jos ylipäänsä ovat omaisia. lähiomaisia. Kaikillehan tietoja ei anneta,edes kysyttäessa. varsinkin jos esim potilas on itse sanonu että esim ei tietoja tyttärelle. tai veljelle. tai naapurin rva:lle.
äläkä viitti yleistää näitä "tietyntyyppisiä". kerrotko sä kaikille sun potilaiden omaisille että mitä merkintöjä niihin on tehty? Kannattais ottaa selvää kuka on kenenki potilaan lähiomainen, ettet vahingossa tiedota jonkun sun potilaan dnr päätöksestä väärälle hlö:lle.On hyvin tärkeää että OMAISTA tiedotetaan lääkärin taholta eikä vain tiedoteta vaan kysytään ja kuunnellaan mielipiteitä, siis keskustellaan sovussa ja sydän mukana.
Sinä olet hyvin epäkohtelias kirjoituksessasi omaista kohtaan.
HÄPEÄ. - anonyymi hoitaja
vihainen tytär kirjoitti:
Omaisista piittaamaton DNR päätös tehtiin Meilahden sairaalassa.
Lääkäri vastaa lääketietteellisitä päätöksistä.Yleensä jos tilanne on toivoton .se voidaan tehdä ilman omaisia mutta yleensä kyllä pyritään omaisten kanssa keskustelemaan.Vaikka DNR.päätös olisi tehtykin niin kyllä siitä yleensä on ilmoitettu omaisille ja he kuultuaan perustelut ovat lähes poikkeuksetta sen hyväksyneet.Kyllä sairaalan kiireessä joskus on joku esim vuoronvaihteessa ennen raportointia hoitaja löytänyt potilaan hengettömänä ja al.elvytys potilaalle jolla onkin ollut DNR.päätös.Turhaa kipua ja rintakehän painelua monille parantumattomille tehdään kunnes anestesialääkäri päättää sis.tautilääkärin kanssa potilaan hyödyttömän elvytyksen.Minusta hoitajan on ikävää kun potilasta elvytetään ja hän elää sen jälkeen max 3h..Turhaa kärsimystä..
- papereihin
ei ole automaattisesti selvää että omainen saa lukea läheisensä epikriisit. Luehan näistä asiakirjoista laadittuja tietoturvaohjeita! Hoitaja ei saa koskaan antaa omaisen lukea sairauskertomuksia, pitää olla lääkärin lupa. Ja eikä silloinkaan koko nivaskaa lykätä omaisen syliin, vaan keskustelemalla lääkärin kanssa mieltä askarruttavista asioista ja harkinnan mukaan lääkäri näyttää jonkin paperin, jos näyttää.
Onko sairas ihminen antanut omaiselle luvan lukea papereitaan!!!- ?????????
ne paperit on niin salaisia? Varsinkin jos niitä pyytää tätä omaista jo kotona hoitanut esim. tytär ja usein on lääkäriä vaikea saada kiinni ja keskustelemaan??Tietäis edes missä tänään mennään..
- Lappliisa
????????? kirjoitti:
ne paperit on niin salaisia? Varsinkin jos niitä pyytää tätä omaista jo kotona hoitanut esim. tytär ja usein on lääkäriä vaikea saada kiinni ja keskustelemaan??Tietäis edes missä tänään mennään..
Siksi lääkärin kanssa niitä papereita katsellaan ja selvitetään, ettei omaiselle jää mitään väärinkäsityksiä esim. lääketieteen termistöstä johtuen. Hoitaja saa kertoa omaiselle, jos hän on nimetty lähin omainen ja asioiden hoitaja, miten potilas on voinut, mutta lääkäri kertoo oleellisen diagnoosin, hoitosuunnitelman ja ennusteen.
- kenen luvalla
????????? kirjoitti:
ne paperit on niin salaisia? Varsinkin jos niitä pyytää tätä omaista jo kotona hoitanut esim. tytär ja usein on lääkäriä vaikea saada kiinni ja keskustelemaan??Tietäis edes missä tänään mennään..
onko potilas antanut sinulle luvan lukea papereitaan?
Missä tänään mennään... hoidosta toki voi puhua hoitajien kanssa, ja kysellä mitä potilaalle tänään kuuluu. - äläkää
????????? kirjoitti:
ne paperit on niin salaisia? Varsinkin jos niitä pyytää tätä omaista jo kotona hoitanut esim. tytär ja usein on lääkäriä vaikea saada kiinni ja keskustelemaan??Tietäis edes missä tänään mennään..
nyt oikeasti esittäkö tyhymää. 'lääkäreillä ei todellakaan ole aikaa tulla keskustelemaan joka kerta juuri silloin kun omaiselle sopii jostaki tipasta joka on väärässä kädessä. tms.
Joissain keskussairaaloissa on talossa viikonloppuisin ja iltaisin kaksi päivystävää lääkäriä = sisätautilääkäri ja kirurgi. Niiden tehtävät on useimmiten hoitaa talon päivystyspoliklinikan jonot pois, toimenpiteineen ELVYTYKSINEEN ja jäkättävine omaisineen. Lisäksi kiertä kahdeksan keskussairaalan osastoa ja keskustella näiden omaisten ja potilaan kanssa.ei todellakaan aina ahdi. Voit kysyä ajanvarausta ko lääkärin luo. Ja keskustella silloin asioista. Mutta ei mielellään niistä antibiootti tipoista tai kahdesta kuppiiin jääneestä lääkkeestä. Niistä voi kysyä hoitajilta. - lukea paperit
????????? kirjoitti:
ne paperit on niin salaisia? Varsinkin jos niitä pyytää tätä omaista jo kotona hoitanut esim. tytär ja usein on lääkäriä vaikea saada kiinni ja keskustelemaan??Tietäis edes missä tänään mennään..
Sinulla on lähiomaisena oikeus lukea äitisi paperit.
- alaa
äläkää kirjoitti:
nyt oikeasti esittäkö tyhymää. 'lääkäreillä ei todellakaan ole aikaa tulla keskustelemaan joka kerta juuri silloin kun omaiselle sopii jostaki tipasta joka on väärässä kädessä. tms.
Joissain keskussairaaloissa on talossa viikonloppuisin ja iltaisin kaksi päivystävää lääkäriä = sisätautilääkäri ja kirurgi. Niiden tehtävät on useimmiten hoitaa talon päivystyspoliklinikan jonot pois, toimenpiteineen ELVYTYKSINEEN ja jäkättävine omaisineen. Lisäksi kiertä kahdeksan keskussairaalan osastoa ja keskustella näiden omaisten ja potilaan kanssa.ei todellakaan aina ahdi. Voit kysyä ajanvarausta ko lääkärin luo. Ja keskustella silloin asioista. Mutta ei mielellään niistä antibiootti tipoista tai kahdesta kuppiiin jääneestä lääkkeestä. Niistä voi kysyä hoitajilta.Hyii olkoon mikä alentava asenne omaisia kohtaan.
HÄPEÄ. - on tyttärelle antanut?
lukea paperit kirjoitti:
Sinulla on lähiomaisena oikeus lukea äitisi paperit.
?????????????????????????
- edunvalvojuus
on tyttärelle antanut? kirjoitti:
?????????????????????????
Kyllä kaikkein lähimmällä omaisella on oikeus tietoon jos potilas on dementoitunut esim eikä kykene itse asioitaan ajamaan.
Jos on hoitotahto niin viel parempi ja jos on vielä virallinen edunnvalvojuus, niin vieläkin parempi.
- Lappliisa
DNR eli suomeksi ER tarkoittaa siis vain ettei elvytetä puhallus-painelumenetelmällä mutta annetaan happea ja lääkitystä olon helpottamiseksi.
ER- päätöksen tekee lääkäri, joko potilaan omaan tahtoon perustuen, perussairauksien pohjalta omaisten kanssa keskusteltuaan.
Tämä ei siis ole mitään laillistettua eutanasiaa tai muuta huvikseen tappamista ,vaan oikea ja arvokas tapa päättää elämä silloin kun on sen aika.- sama tytär
Joo voit olla oikeassa, mutta silti intän:
omaisten kanssa olisi pitänyt keskustella asiasta koska äiti oli dementoitunut!
Ajattele miltä tuntuu, kun ventovieras hoitaja vahingossa lipsauttaa: teidän äiti syöpä jokapaikka. se on levinnyt, ei hoideta.
asia on varsin selvä, enkä hoitoa olisi missään nimessä vaatinut koska ei olisi tuonut äidille kuin lisää kärsimystä - mutta se ruma tapa millä se tuotiin esille.
missään vaiheessa ei lääkäri puhunut omaisten kanssa, hän oli aina " kierrolla" kokouksessa ties missä.
ja palvelutalon vastaava hoitaja tiesi myös asiasta vaikka oli olevinaan hämmästynyt kun sanoin äidin syövästä.
epikriisi lähti palvelutaloon asianmukaisesti. - asiasta
sama tytär kirjoitti:
Joo voit olla oikeassa, mutta silti intän:
omaisten kanssa olisi pitänyt keskustella asiasta koska äiti oli dementoitunut!
Ajattele miltä tuntuu, kun ventovieras hoitaja vahingossa lipsauttaa: teidän äiti syöpä jokapaikka. se on levinnyt, ei hoideta.
asia on varsin selvä, enkä hoitoa olisi missään nimessä vaatinut koska ei olisi tuonut äidille kuin lisää kärsimystä - mutta se ruma tapa millä se tuotiin esille.
missään vaiheessa ei lääkäri puhunut omaisten kanssa, hän oli aina " kierrolla" kokouksessa ties missä.
ja palvelutalon vastaava hoitaja tiesi myös asiasta vaikka oli olevinaan hämmästynyt kun sanoin äidin syövästä.
epikriisi lähti palvelutaloon asianmukaisesti...valitus sinne vuodeosastolle. Äläkä täälä valita. Jos itekin tiesit että ei mitn tehtävissä - niin kaikki hyvin loppu hyvin. Jos vika oli artikulaatiossa, niin voi voi. Silloin voit lähettää heille kirjeen ja pyytää hellävaraisempaa otetta.
Arvaan kyllä että jos äitis olis elvytetty niin valittaisit silloinki että voi perhana ku omaisilta ei kysytty etsaako elvyttää. Jäkä jäkä äiti kärsii.
Eikä ne hoitajat voi olla aina perhetuttuja - ku sanoitet ventovieras hoitaja. ei se tee siitä asiasta sen kummosempaa vaik teidät olis viety valk huoneeseen istumaan. Totuus oli se että äiti kuolee nyt. Nyt ei enää voi tehdä mitn. piste. - 0&0
asiasta kirjoitti:
..valitus sinne vuodeosastolle. Äläkä täälä valita. Jos itekin tiesit että ei mitn tehtävissä - niin kaikki hyvin loppu hyvin. Jos vika oli artikulaatiossa, niin voi voi. Silloin voit lähettää heille kirjeen ja pyytää hellävaraisempaa otetta.
Arvaan kyllä että jos äitis olis elvytetty niin valittaisit silloinki että voi perhana ku omaisilta ei kysytty etsaako elvyttää. Jäkä jäkä äiti kärsii.
Eikä ne hoitajat voi olla aina perhetuttuja - ku sanoitet ventovieras hoitaja. ei se tee siitä asiasta sen kummosempaa vaik teidät olis viety valk huoneeseen istumaan. Totuus oli se että äiti kuolee nyt. Nyt ei enää voi tehdä mitn. piste.Juu. onhan se valittamista kun kertoo miten ihmisiä hoidetaan - siinä on tietysti se paha juttu, että muutkin saavat tietää.
mistäs tiedät, etten ole tehnyt ihan virallista valitusta asiasta?
Eikä kyse ollut siitä, etteikö äitiä elvytetty -
sellaista tilannetta ei ollut vaan kyse on periaatteesta - miten voidaan lätkäistä DNR jonkun papruihin - kysymättä - kertomatta omaisille - kyllä sinä sen ymmärrät ja minua on kuule ihan turha yrittää veivata. olen niin vanha konkari näissä asioissa.
ja joo, toivon että kun sun hetkes koittaa ja lähdet rajan yli että lähelläsi olisi noita ihania, empaattisia röökiä kaksin käsin vetäviä ihmishirviöitä - että saat kuolla " ammattitaitoisen" florence nightingalen hellässä syleilyssä..
mitä luulet tapahtuvan, kun sun hetkes koittaa?
et säkään mitään hellää hoivaa - saattohoidosta puhumattakaan tule saamaan - enkä oikeasti tiedä pitäisikö sun edes saada?? - syystä että?
sama tytär kirjoitti:
Joo voit olla oikeassa, mutta silti intän:
omaisten kanssa olisi pitänyt keskustella asiasta koska äiti oli dementoitunut!
Ajattele miltä tuntuu, kun ventovieras hoitaja vahingossa lipsauttaa: teidän äiti syöpä jokapaikka. se on levinnyt, ei hoideta.
asia on varsin selvä, enkä hoitoa olisi missään nimessä vaatinut koska ei olisi tuonut äidille kuin lisää kärsimystä - mutta se ruma tapa millä se tuotiin esille.
missään vaiheessa ei lääkäri puhunut omaisten kanssa, hän oli aina " kierrolla" kokouksessa ties missä.
ja palvelutalon vastaava hoitaja tiesi myös asiasta vaikka oli olevinaan hämmästynyt kun sanoin äidin syövästä.
epikriisi lähti palvelutaloon asianmukaisesti.Ettei vain olisi tämä äidin kuoleman aiheuttama suru niin vaikea kestää, että pitää jostain saada narista?
Tosiasiassa äärettömän harvassa paikassa ehditään ottaa omaiset huomioon inhimillisellä tavalla, eikä syy ole henkilökunnan vaan puutteellisten resurssien - ei ole aikaa!
Teoriassa pitäisi olla hoitoneuvotteluja, joihin omaisetkin voivat osallistua, mutta käytännössä se on mahdotonta.
Itse on oltava aktiivinen ja otettava selvää, annettava ohjeet selkeästi ja ajallaan. Ei sitä hätätilanteessa voi jäädä miettimään, tekiskö mitä vai antasko olla.
Ihan yhtä tylysti minulle ilmoitti aikanaan sairaalalääkäri (jota en koskaan edes onnistunut tapaamaan) puhelimitse äitini sairastavan alzheimerin tautia, lääkitys aloitetaan ja kotiutus parin päivän päästä - kiitos ja kuulemiin! Että näin se menee.... - hoitaja minäkin
sama tytär kirjoitti:
Joo voit olla oikeassa, mutta silti intän:
omaisten kanssa olisi pitänyt keskustella asiasta koska äiti oli dementoitunut!
Ajattele miltä tuntuu, kun ventovieras hoitaja vahingossa lipsauttaa: teidän äiti syöpä jokapaikka. se on levinnyt, ei hoideta.
asia on varsin selvä, enkä hoitoa olisi missään nimessä vaatinut koska ei olisi tuonut äidille kuin lisää kärsimystä - mutta se ruma tapa millä se tuotiin esille.
missään vaiheessa ei lääkäri puhunut omaisten kanssa, hän oli aina " kierrolla" kokouksessa ties missä.
ja palvelutalon vastaava hoitaja tiesi myös asiasta vaikka oli olevinaan hämmästynyt kun sanoin äidin syövästä.
epikriisi lähti palvelutaloon asianmukaisesti.Valitettava tapaus, mutta ei suinkaan ainoa laatuaan. Ymmärrän kyllä, että tyttärenä olet vihainen, pettynyt ja turhautunut. Mitään velvoitetta lääkärillä ei kuitenkaan ole keskustella omaisten kanssa ko. asiasta vaan hoitava lääkäri voi tehdä tämän päätöksen itsenäisesti kunhan perusteet DNR-päätökselle täyttyvät(esim. aiemmin mainitusti perussairauksien vuoksi). Toki hyvät tavat ja etiikka jne... velvoittavat asiasta omaisten kanssa keskustelemaan tai edes ilomittamaan asiasta. Osastolla jossa työskentelen on linjana sopia asiasta omaisten kanssa, mutta välillä tilanteesta riippuen lääkäri tekee päätöksen myös itse.
- Eläkkeelä oleva hyvä hoitaja
asiasta kirjoitti:
..valitus sinne vuodeosastolle. Äläkä täälä valita. Jos itekin tiesit että ei mitn tehtävissä - niin kaikki hyvin loppu hyvin. Jos vika oli artikulaatiossa, niin voi voi. Silloin voit lähettää heille kirjeen ja pyytää hellävaraisempaa otetta.
Arvaan kyllä että jos äitis olis elvytetty niin valittaisit silloinki että voi perhana ku omaisilta ei kysytty etsaako elvyttää. Jäkä jäkä äiti kärsii.
Eikä ne hoitajat voi olla aina perhetuttuja - ku sanoitet ventovieras hoitaja. ei se tee siitä asiasta sen kummosempaa vaik teidät olis viety valk huoneeseen istumaan. Totuus oli se että äiti kuolee nyt. Nyt ei enää voi tehdä mitn. piste.Katsohan vähän mitä näppäilet koneellasi!
Tämä on keskustelupalsta ja sinä et päätä valitetaanko täällä, vai kiljutaan ilosta, veisataan itkuvirsiä, vai kirjoitellaan tomppelimaisesti niinkuin sinä.
Jäkä, jäkä vaan! Anna palaa! Jäkätä ja perushoida potilaita, mutta tee se paremmin kuin miltä vaikuttaa otteistasi päätellen.
Jumankek, jos ei keskustelupalstalla saa kysellä tai esittää mielipiteitään! - Justiina Jahvanainen
0&0 kirjoitti:
Juu. onhan se valittamista kun kertoo miten ihmisiä hoidetaan - siinä on tietysti se paha juttu, että muutkin saavat tietää.
mistäs tiedät, etten ole tehnyt ihan virallista valitusta asiasta?
Eikä kyse ollut siitä, etteikö äitiä elvytetty -
sellaista tilannetta ei ollut vaan kyse on periaatteesta - miten voidaan lätkäistä DNR jonkun papruihin - kysymättä - kertomatta omaisille - kyllä sinä sen ymmärrät ja minua on kuule ihan turha yrittää veivata. olen niin vanha konkari näissä asioissa.
ja joo, toivon että kun sun hetkes koittaa ja lähdet rajan yli että lähelläsi olisi noita ihania, empaattisia röökiä kaksin käsin vetäviä ihmishirviöitä - että saat kuolla " ammattitaitoisen" florence nightingalen hellässä syleilyssä..
mitä luulet tapahtuvan, kun sun hetkes koittaa?
et säkään mitään hellää hoivaa - saattohoidosta puhumattakaan tule saamaan - enkä oikeasti tiedä pitäisikö sun edes saada??turpiinsa! Joku apuhoitajan paskiainen se on. Kirjoittelee kateuksissaan kun on sairaalahierarkiassa siellä pohjalla.
Tyyppi tunnetaan. - EI ELVYTYSTÄ?
Ilman lähimmän omaisen kanssa keskustelua, vaikka omainen on juuri tätä pyytänyt?
Omainen sitäpaitsi eduvalvoja ja hoitotahtokin oli. - tee valitus
sama tytär kirjoitti:
Joo voit olla oikeassa, mutta silti intän:
omaisten kanssa olisi pitänyt keskustella asiasta koska äiti oli dementoitunut!
Ajattele miltä tuntuu, kun ventovieras hoitaja vahingossa lipsauttaa: teidän äiti syöpä jokapaikka. se on levinnyt, ei hoideta.
asia on varsin selvä, enkä hoitoa olisi missään nimessä vaatinut koska ei olisi tuonut äidille kuin lisää kärsimystä - mutta se ruma tapa millä se tuotiin esille.
missään vaiheessa ei lääkäri puhunut omaisten kanssa, hän oli aina " kierrolla" kokouksessa ties missä.
ja palvelutalon vastaava hoitaja tiesi myös asiasta vaikka oli olevinaan hämmästynyt kun sanoin äidin syövästä.
epikriisi lähti palvelutaloon asianmukaisesti.Sinun on tehtävä tuosta tavasta päättää elvytyksestä kanssasi keskustelematta virallinen valitus Eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Minäkin teen.
Tämä meno on jo aivan ulalla näiden elvytyspäätösten suhteen ilman potilaan ja omaisen kanssa käytävää keskutelua.
Minunkin tapauksessa omaiseni oli dementoitunut.
SINÄ OLET AIVAN OIKEILLA JÄLJILLÄ.
Älä anna noiden ilkeiden hoitajien vaikuttaa mitenkään ajatuksiisi.
Miten nämä hoitajat ja lääkärit voivatkaan toimia noin ilkeästi lähiomaista kohtaan.
Se on aivan käsittämätöntä ja törkeää. - okaahan imisiksi ja
asiasta kirjoitti:
..valitus sinne vuodeosastolle. Äläkä täälä valita. Jos itekin tiesit että ei mitn tehtävissä - niin kaikki hyvin loppu hyvin. Jos vika oli artikulaatiossa, niin voi voi. Silloin voit lähettää heille kirjeen ja pyytää hellävaraisempaa otetta.
Arvaan kyllä että jos äitis olis elvytetty niin valittaisit silloinki että voi perhana ku omaisilta ei kysytty etsaako elvyttää. Jäkä jäkä äiti kärsii.
Eikä ne hoitajat voi olla aina perhetuttuja - ku sanoitet ventovieras hoitaja. ei se tee siitä asiasta sen kummosempaa vaik teidät olis viety valk huoneeseen istumaan. Totuus oli se että äiti kuolee nyt. Nyt ei enää voi tehdä mitn. piste.Vaihtakaahan ammattia.
Ja valitusta ei missään tapauksessa kannata tehdä sairaalalle, vaan Eduskunnan Oikeusasiamiehelle.
Mitä uskot sairaalan valitukselle tekevän?
Just.
Pimittävät ja piilottavat sen alimpaan laatikkoon Ö-mappiin.
Puolueeton arvioija tarvitaan. - meitä murskaa
0&0 kirjoitti:
Juu. onhan se valittamista kun kertoo miten ihmisiä hoidetaan - siinä on tietysti se paha juttu, että muutkin saavat tietää.
mistäs tiedät, etten ole tehnyt ihan virallista valitusta asiasta?
Eikä kyse ollut siitä, etteikö äitiä elvytetty -
sellaista tilannetta ei ollut vaan kyse on periaatteesta - miten voidaan lätkäistä DNR jonkun papruihin - kysymättä - kertomatta omaisille - kyllä sinä sen ymmärrät ja minua on kuule ihan turha yrittää veivata. olen niin vanha konkari näissä asioissa.
ja joo, toivon että kun sun hetkes koittaa ja lähdet rajan yli että lähelläsi olisi noita ihania, empaattisia röökiä kaksin käsin vetäviä ihmishirviöitä - että saat kuolla " ammattitaitoisen" florence nightingalen hellässä syleilyssä..
mitä luulet tapahtuvan, kun sun hetkes koittaa?
et säkään mitään hellää hoivaa - saattohoidosta puhumattakaan tule saamaan - enkä oikeasti tiedä pitäisikö sun edes saada??HYVÄ, juuri periaatteesta on kysymys.
- SOKEA PISTE
hoitaja minäkin kirjoitti:
Valitettava tapaus, mutta ei suinkaan ainoa laatuaan. Ymmärrän kyllä, että tyttärenä olet vihainen, pettynyt ja turhautunut. Mitään velvoitetta lääkärillä ei kuitenkaan ole keskustella omaisten kanssa ko. asiasta vaan hoitava lääkäri voi tehdä tämän päätöksen itsenäisesti kunhan perusteet DNR-päätökselle täyttyvät(esim. aiemmin mainitusti perussairauksien vuoksi). Toki hyvät tavat ja etiikka jne... velvoittavat asiasta omaisten kanssa keskustelemaan tai edes ilomittamaan asiasta. Osastolla jossa työskentelen on linjana sopia asiasta omaisten kanssa, mutta välillä tilanteesta riippuen lääkäri tekee päätöksen myös itse.
Lääkäein on suojeltava elämää ei tehdä tappopäätöksiä salaa omaisten ja potilaan selän takana.
Se on epäreilua, epäeettistä ja Potilaslain vastaista.
Tällainen on juuri se Hoidon sokea piste mistä se tuo yksi lääkäri kirjoittaa arvostelevasti.
- päätös
Periaate on, että potilaan hoidosta vastaava lääkäri tekee ei elvytetä -päätöksen. Hyvän käytännön mukaista on, että päätös tehdään yhteistyössä potilaan/omaisten kanssa, mutta ikävä kyllä se ei aina ole mahdollista. Monisairaan iäkkään potilaan vointi voi yllättäen huonontua hyvinkin nopeasti esim. leikkauksen tai muun yleiskuntoa kuormittavan tapahtuman jälkeen(potilas muuttuu vaikkapa reagoimattomaksi ja sen jälkeen alkaa elintoimintojen hiipuminen) ja hoitavan lääkärin on siinä tilanteessa tehtävä päätös, aloitetaanko tehoelvytys vai ainoastaan vointia helpottava hoito. Ei siinä lääkäri lähde omaisille soittamaan, kysymys on hetkistä, ja joskus se päätös on vaikeakin tehdä. Täytyy kuitenkin muistaa, että tehoelvytykseen lähdetään vain silloin, kun sillä uskotaan voitettavan jotain hyvää.
- tahallaan
Minun tapauksessani valtataistelu ja tahallaan ilkely.
- omainen
Äiti oli 5 vuotta Alzheimer sairas osastolla ja oli jo liikunta ja puhekyvytön ja sai sitten keuhkokuumeen hoitajat sanoi että lääkäri on kieltänyt antaa antibiotteja saa antaa vaan kipua lievittävää,äiti kuoli.
Äidin hoito-ohjeisiin,hoitajille joka oli hänen sairashuoneensa seinällä oli joitain kuukausia aiemmin piirretty kukka johon huomioni kiinnittyi, jälkeenpäin olen muualta kuullut että piirretty kukka potilaan hoito-ohjeissa tarkoittaa hienotunteisesti, DNR.- että äitisi voi kärsiä
siitä että hänen elämäänsä pitkitettäisiin. Olen harjoittelijana seurannut puolueettomana potilaitten kärisimyksiä. Ei se elämä ole enää ihmisarvoista elämää jos ruoka annetaan nenämahaletukulla ja limaa imetään koneella nielusta jne...Mitä itse haluaisit itsellesi tehtävän tässä tilanteessa sitten kun joskus olet siinä? Haluaisitko että hengissä pitämistä jatkettaisiin koneitten varassa ja lääkittäisiin antibiooteilla kun toivoa ei enää ole. Keuhkokuume on usein oire elämän hiiåumisesta ja nesteitten kerääntyminen kehoon ja keuhkoihin.
- minun äidilläni
olisi sama tilanne ja terveys, suorastaan vaatisin, että sitten ei antibiootteja elämää pitkittämään jos tulee vaikka keuhkokuume.
Aion tehdä hoitotestamentin ennen omaa vanhuuttani ja toivon/vaadin, että sitä kunnioitetaan.Käsitinkö oikein, että sinusta oli väärin, että äitiäsi ei lääkitty antibiootein? - oli liikaa
EIhän antibiootin antaminen ole elvytystä vaan hyvää hoitoa.
Antibiootin antamatta jättäminen on tappamista.
Lääkärit ovat menneet liian pitkälle näissä asioissa. - ymmärrä jo
että äitisi voi kärsiä kirjoitti:
siitä että hänen elämäänsä pitkitettäisiin. Olen harjoittelijana seurannut puolueettomana potilaitten kärisimyksiä. Ei se elämä ole enää ihmisarvoista elämää jos ruoka annetaan nenämahaletukulla ja limaa imetään koneella nielusta jne...Mitä itse haluaisit itsellesi tehtävän tässä tilanteessa sitten kun joskus olet siinä? Haluaisitko että hengissä pitämistä jatkettaisiin koneitten varassa ja lääkittäisiin antibiooteilla kun toivoa ei enää ole. Keuhkokuume on usein oire elämän hiiåumisesta ja nesteitten kerääntyminen kehoon ja keuhkoihin.
Vaikuttaa siltä että olette täysin vailla omaatuntoa ja sydäntä siellä laitoksissa.
Tuollainen kiduttamalla tappaminen on vain tappamista, ei hoitoa.
Dementoitunutkin ansaitsee asianmukaisen hyvän hoidon.
On tuskasta kuolla hitaasti tukehtumalla kuten nykyinen käytäntö on.
Toivon että saat juuri tuollaisen kuoleman myös itse, kait sitten ymmärrät miltä tuntuu.
Lähiomainen, tytär, hänellä on oikeus tulla huomioiduksi hoidossa.Hän on äitinsä tytär ja hän on se joka viime kädessä pitää äitinsä puolta tuollaista julmaa koneistoa vastaan.
En olisi minäkään ikinä vienyt äitinäni laitokseen, jos olisin tuon hoitofilosofian tiennyt.
Olin niin naiivi että uskoin sellaisen seikan kuin hyvän hoidon olevan olemassa. - minun asiani on minun
minun äidilläni kirjoitti:
olisi sama tilanne ja terveys, suorastaan vaatisin, että sitten ei antibiootteja elämää pitkittämään jos tulee vaikka keuhkokuume.
Aion tehdä hoitotestamentin ennen omaa vanhuuttani ja toivon/vaadin, että sitä kunnioitetaan.Käsitinkö oikein, että sinusta oli väärin, että äitiäsi ei lääkitty antibiootein?Senkin ilkeilijä.
Parasta kun otat sen armonpillerin hetipaikalla.
- mä sitä että
Käsittääkseni, jos potilas ei itse ole kykeneväinen päätöksen voivat antaa omaiset, mutta jos eivät ole siihen suostuvaisia, lääkäri voi tehdä päätöksen potilaan kunnon ollessa niin huono, ettei seuraava elvytys tulisi onnistumaan siten, että potilaan henkinen ja fyysinen kyvykkyys palaisi sairauskohtausta edeltävälle tasolle. Eli, jos on ollut useampi sydänkohtaus tms. voi päätellä, missä vaiheessa fysiikka tulee pettämään. Jos todennäköistä olisi vihannestasolle joutuminen, lääkäri antaa päätöksen potilaan puolesta taatakseen hänelle edes suht arvokkaan poistumisen.
- kanssa?
Ei kai tässä ole varsinainen ongelma se, että ei elvytä silloin kun siitä ei enää ole hyötyä vaan se, että oamiset eivät saa siitä tietoa. Se päätös tehdään jotenkin salaisesti ja siksi se aiheuttaa epäilyksiä.
Onko se nyt niin kauhean vaikea kertoa omaiselle, että tämä teidän läheinen on jo niin täydellinen vihannes, että parempi päästä jo tästä ajasta ikuisuuteen? - lähiomainen saa olla mukana
Ihmeellistä vallanhimoa ja vallan väärinkäyttöä, jos ei keskustella ja tehdä päätöksiä yhteistyössä lähimmän omaisen kanssa Potilaslain mukaisesti.
Etkö usko että lähimaisella on järkeä ymmärtää asioita.
On kysymys kohtelusta.
On todella tylyä kohtelua, jos ei omaista hoitotahdosta huolimatta oteta mukaan päätöksentekovaiheessa kun siihen on aivan erikosen hyvä tilaisuus. - noilla sanoilla
kanssa? kirjoitti:
Ei kai tässä ole varsinainen ongelma se, että ei elvytä silloin kun siitä ei enää ole hyötyä vaan se, että oamiset eivät saa siitä tietoa. Se päätös tehdään jotenkin salaisesti ja siksi se aiheuttaa epäilyksiä.
Onko se nyt niin kauhean vaikea kertoa omaiselle, että tämä teidän läheinen on jo niin täydellinen vihannes, että parempi päästä jo tästä ajasta ikuisuuteen?Muuten ok.
Omaisella tulee olla tunne että hän on saanut olla vaikuttamassa myöskin eikä hänen ylitseen ole kävelty ja äitiä tapettu selän takana. - taistellen parempaan
lähiomainen saa olla mukana kirjoitti:
Ihmeellistä vallanhimoa ja vallan väärinkäyttöä, jos ei keskustella ja tehdä päätöksiä yhteistyössä lähimmän omaisen kanssa Potilaslain mukaisesti.
Etkö usko että lähimaisella on järkeä ymmärtää asioita.
On kysymys kohtelusta.
On todella tylyä kohtelua, jos ei omaista hoitotahdosta huolimatta oteta mukaan päätöksentekovaiheessa kun siihen on aivan erikosen hyvä tilaisuus...tuollaiset,kun omaisia ei kuulla. Dementoituneelta, mutta puheliaalta Äidiltämme kiellettiin nesteytys, mutta sisaremme, joka asuu lähellä, piti tiukasti kiinni siitä, että äidille piti antaa nestettä. Äitimme virkistyi kovasti, ja pääsi vielä vanhain kotiin.Saimme vielä useita viikkoja lisäaikaa. Lääkäri oli tuumannut ettei nestevajaukseen kuoleminen satu, (olikohan kokeillut itseensä, kun niin hyvin tiesi?)
No, eihän se lisäaika äidille ehkä merkinnyt kovinkaan paljon, mutta meille lapsille se aika oli ihaninta aikaa moneen vuoteen. Äiti oli iloinen, hauska ja seurallinen ja ennen kaikkea rauhallinen, eikä riitaisa.
Nesteytys on minun mielestäni halpa "lääke" näin säästö aikanakin, eikä jatka kärsimyksiä . Oli ihanaa sanoa hyvästit äidille, kun hän ei tuntenut kipua, vaan hiljalleen sammui pois. Itse olen 54v, ja olen tehnyt hoitotestamentin jo 10v sitten. Olen lisännyt siihen, että nesteytys pitää toimia. Tämä ei ole ainoa kokemukseni kuolemasta,ja kuivuminen ei ole kaunis kuolema. - pitäisi olla järjestö
taistellen parempaan kirjoitti:
..tuollaiset,kun omaisia ei kuulla. Dementoituneelta, mutta puheliaalta Äidiltämme kiellettiin nesteytys, mutta sisaremme, joka asuu lähellä, piti tiukasti kiinni siitä, että äidille piti antaa nestettä. Äitimme virkistyi kovasti, ja pääsi vielä vanhain kotiin.Saimme vielä useita viikkoja lisäaikaa. Lääkäri oli tuumannut ettei nestevajaukseen kuoleminen satu, (olikohan kokeillut itseensä, kun niin hyvin tiesi?)
No, eihän se lisäaika äidille ehkä merkinnyt kovinkaan paljon, mutta meille lapsille se aika oli ihaninta aikaa moneen vuoteen. Äiti oli iloinen, hauska ja seurallinen ja ennen kaikkea rauhallinen, eikä riitaisa.
Nesteytys on minun mielestäni halpa "lääke" näin säästö aikanakin, eikä jatka kärsimyksiä . Oli ihanaa sanoa hyvästit äidille, kun hän ei tuntenut kipua, vaan hiljalleen sammui pois. Itse olen 54v, ja olen tehnyt hoitotestamentin jo 10v sitten. Olen lisännyt siihen, että nesteytys pitää toimia. Tämä ei ole ainoa kokemukseni kuolemasta,ja kuivuminen ei ole kaunis kuolema.Omaisilla pitäisi olla vahva toisiaan tukeva järjestö takanaan, joka tekisi kirjelmiä esim. Terveysminiseriöön, STAKEsiin, ja muille hoitoalan instansseille siitä, miten karmeata käytäntöä tuo PASSIIVINEN EUTANASIA, eli hoidon lopettaminen, nesteytyksen lopettaminen ym kuolemaan päättyvät tietoiset lääkärien toimenpiteet ovat dementoituneiden suhteen.
Omainen saa tapella itsensä henkihieveriin jotta jonkinlainenkaan inhimillisyys säilyisi.
Lääkärit ja hoitohenkilökunta on RAAKAA, NIIN RAAKAA PORUKKAA.
On todellakin karmeaa katella heidän kuolemantuottamustoimenpiteitään.
Mikähän heitä ajaa noin kovaan ja kylmään toisen sairaan ihmisen kohteluun?
Se on minulle arvoitus. - tirlittani
lähiomainen saa olla mukana kirjoitti:
Ihmeellistä vallanhimoa ja vallan väärinkäyttöä, jos ei keskustella ja tehdä päätöksiä yhteistyössä lähimmän omaisen kanssa Potilaslain mukaisesti.
Etkö usko että lähimaisella on järkeä ymmärtää asioita.
On kysymys kohtelusta.
On todella tylyä kohtelua, jos ei omaista hoitotahdosta huolimatta oteta mukaan päätöksentekovaiheessa kun siihen on aivan erikosen hyvä tilaisuus.Potilaslaki muuten ei sano mitään siitä että omaisella on päätäntävaltaa potilasta koskevissa asioissa. Suora lainaus laista:
"Jos täysi-ikäinen potilas ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan, potilaan laillista edustajaa taikka lähiomaista tai muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos tästä ei saada selvitystä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena."
Eli lähiomaista tulisi kuulla ja toki tämä on hyvän tavan vastaista mutta lääkäri ammattilaisena viime kädessä tekee päätöksen hoitolinjoista jos katsoo, että potilaan elämänlaatu elvyttämisen seurauksena oleellisesti heikkenee tai kärsimys pitkittyy.
Omaiset usein ajattelevat asioita sydämellä ja itsekkäästi (loppujen lopuksi ehkä enemmänkin omaa pahaa oloaan toisen kuolemasta vältellen/lievittäen), hoitohenkilökunta 'järjellä' ja näin sen pitää ollakin. Ja tämä järki EI tarkoita sitä mikä on taloudellista tai kannattavaa, vaan sitä mikä lääketieteelliset faktat tietäen järkevää niin, että ihminen kärsii mahdollisimman vähän. Lopun lähestyessähän ainakin laitoksissa tehdään saattohoitopäätös, mikä tarkoittaa sitä että aktiiviset hoitotoimenpiteet lopetaan, asukkaan perustarpeista huolehditaan ja lääkitään niin että asukkaan loppu on mahdollisimman kivuton ja lempeä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tässä saattohoitovaiheessa usein viimeisinä hetkinä nousee (keuhko)kuume kun ihmisen elintoiminnot alkavat hiipua ja keuhkoihin alkaa kerääntyä vettä ja silloin ei enää antibiootilla kuolevaa lääkitä.
- rangaistava
Näitä inhottavia lääkäreitä jotka tekevät tuollaista, on pystyttävä rangaisemaan okein isän kädellä.
Muutenhan ne saa tappaa ja hillua ihan niinkuin jotku villipedot ympäriinsä kuolemaa kylväen.
Lääkärit on saatava kuriin.
Niille on annettava rangaistukset ja kovat kun rikkovat Potilaslakia.
Ja sitähän ne tekee päivittäin.
Kun ei valvota eikä rangaista niin mikäs siinä on hilluessa. - Uttuint
Järkytyin suuresti kun nykyisessä työssäni lääkäri tekee päätökset kuulematta ketään. Aion ottaa asian puheeksi kyllä. Muutenhan voi joskus olla tilanne, että joku katsoo tietävänsä myös minun puolestani paremmin... KARMEETA KUNNALLISTA TOUHUA.. Asiakkaille ei ole väliä kun viranhaltija lätkii ER-päätöksiä papereihin.
- and_dnr
Huh! Pitkä keskustelu, en jaksa lukea näitä kaikkia viestejä! Nopeasti katselin että AND ei esiintynyt täällä. Mikä se on? Lue tämä:
http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=11102/type=7
Kirjoittajana on saattohoidon ylilääkäri.
Päätös kumpaankin suuntaa tulee tietysti tapahtua potilaan (ja omaisten) toiveiden mukaan. - rupikonna
Just tulin kotiin espanjalaisesta sairaalasta. Siellä huusi kaksi potilasta vuorokauden ympäri. Hoitajat syöttivät,juottivat lusikalla, ja juttelivat. Hetken nämä huutajat möllöttivät silmät kiinni ja suu auki,kunnes huuto alkoi taas.Onko tämä arvokas vanhuus??? Jos itse olen tuossa tilassa pelkän vanhuuden tai Alzheimerin takia,niin haluan nopeasti useita kipupiikkejä,jotta se huutoni loppuu,ja samalla arvoton elämä. Vakavan sairauden(esim syöpä,tai vaikea aivoinfarktin jälkitila) hoitoon olen jo antanut ohjeet,että ei saa elvyttää,ei saa juottaa tai ruokkia. Jos en itse kykene syömään,juomaan,enkä tajua ihmisiä tai ympäristöäni,niin aikani on täysi hyvillä mielin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031545
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781194- 881117
- 1391016
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580975Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1937Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8882- 20860
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9694Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8660