Mitä mieltä te olette Fantasiakirjojen kliseistä?
Joskus ne ottavat päähän, kun itse kirjoittaa tarinaa, mutta yleensä sitä en edes huomaa, kun kirjoitan.
Mutta kirjoissa ne joskus saattavat ärsyttää, kun toisessa kirjassa se hahmo on hyvä ja toisessa se on paha jne.
fantasiakirjojen kliseet
pöh
22
1508
Vastaukset
- The Crow
Kliseet ovat konsteja, jotka ovat niin hyviä, että kaikki käyttävät niitä ja sen tähden ne ovat kliseitä. Kyse ei ole siitä, onko idea käytetty vai ei, vaan siitä, miten sitä osaa käyttää.
Kliseissä on se hyvä puoli, että niiden takia tarinassa on tuttuja elementtejä, joiden takia niitä voi ymmärtää ja käsitellä.- Wella
Anyway on HYVIN ärsyttävää, kun melkein joka kirjasta voi lukea Tarun sormusten herrasta... Ja sit ihan tosi, minkä takia...
a sankari on aina mies
b aina on jokin taikaesine, joka ryöstetään ym
c aina on haltioita, kääpiöitä, puolituisia ym
d aina kierrellään ympäri maata
e aina on lohikäärme ym
no, tätä listaahan vois jatkaa..
Onneksi on sellaisiakin kirjailijoita, kuin Hobb, jotka osaavat keksiä jotain uutta. Ei uusi asia välttämättä ole huonosti toimiva. - hegg
Wella kirjoitti:
Anyway on HYVIN ärsyttävää, kun melkein joka kirjasta voi lukea Tarun sormusten herrasta... Ja sit ihan tosi, minkä takia...
a sankari on aina mies
b aina on jokin taikaesine, joka ryöstetään ym
c aina on haltioita, kääpiöitä, puolituisia ym
d aina kierrellään ympäri maata
e aina on lohikäärme ym
no, tätä listaahan vois jatkaa..
Onneksi on sellaisiakin kirjailijoita, kuin Hobb, jotka osaavat keksiä jotain uutta. Ei uusi asia välttämättä ole huonosti toimiva.Asia on juuri niin kuin tuossa edellisessä sanoit!!Jokapaikassahan niitä otuksia tulee vastaan , mutta ajattele nehän ovat kuin esim:eläimet,aseet ym. tavallisessa kertomukasessa! Eihän fantasia ole fantasiaa joss siinä ei ole mitään tuttua otusta mistä saisi oman mielikuvansa..kuten lohikäärmeet??
Jotkut osaavat kirjoittaa klisheistäkin jotain uutta...Se riippuu niin paljon kirjailijan kyvyistä...
Omassa kirjassani on paljon taika olentoja (niitä tavllisia) ja omia keksimiäni ja ajatus toimii loistavasti...
Mitä sitten miehiin tulee (sankariosastolla) Niin miehistä tehdään helposti "parhaita", mutta joskus kun jotain kirjoja lukee oikeen huolella ja rauhassa huomaa , vaikka miehestä yritetään kuinka tehdä sankaria niin se ei onnistu vaan jos samaisessa kirjassa kerrotaan naisesta joka on hyvin sankarillinen se onnistuu koska asiat on esitetty toisin. Näitäkin kirjoja on harvassa! Ja jos näitä nais sankareita jostain ilmestyy niin kyseessähän on sitten joku nainen joka on hyvin muskelikas ja ei niin naisellinen..yleensä joa poikamainen.
JOO ÄLÄ KYLLÄSTY LISÄÄ TULEE... heh..
Mitä sitten vielä...ai juu siitä SORMUSTEN HERRASTA niin pidän itse kirjasta kovasti ja luin sen sillon kuin sitä ei vielä niin kovasti mainostettu kuin nykyään..oli se aika raskasta luettavaa omasta mielestäni...Pidin myös lopusta kovasti...Ja tavasta jolla se kerrottiin!! NO MUTTA oletkos lukenut kirjan VELHOT? tai HOBITTI SINNE JA TAKAISIN?Tai NOITA SISKOKSET(TERRY BRATCHETIN) Mitä pidit?? klisheitä??Entäs maailman kuulu HARRY POTTER?? POTTERISTA olen sitä mieltä että tarina on kerrottu hyvin, mutta jotain niistä puuttuu...ja ehkä jotain on liikaa..se ikuinen Voldemort tai mikä nyt sitten onkin...se vois jo pikkuhiljaa kerää luunsa ja häipyä!!!
Hei ja olisko vinkkejä noita/vamppyyri kirjoista??? - aaa
Wella kirjoitti:
Anyway on HYVIN ärsyttävää, kun melkein joka kirjasta voi lukea Tarun sormusten herrasta... Ja sit ihan tosi, minkä takia...
a sankari on aina mies
b aina on jokin taikaesine, joka ryöstetään ym
c aina on haltioita, kääpiöitä, puolituisia ym
d aina kierrellään ympäri maata
e aina on lohikäärme ym
no, tätä listaahan vois jatkaa..
Onneksi on sellaisiakin kirjailijoita, kuin Hobb, jotka osaavat keksiä jotain uutta. Ei uusi asia välttämättä ole huonosti toimiva."a sankari on aina mies"
Koska nais "sankarit" ovat/olisivat äärettömän tylsiä hahmoja. Fantasia kirjallisuus genrenä on enemmän miehille kirjoitettua. Tämä johtuu jo pelkästään kulttuurisidonnaisesta sukupuoli roolista mikä tekee sankarinaisista hyvin miesmäisiä (silloin kun niitä esiintyy). Ja mikäänhän ei ole typerämpää kuin miesmäinen nainen. Kirjailijoiden on vaikea kuvitella toisenlaista roolitusta.
"b aina on jokin taikaesine, joka ryöstetään ym"
Entä mikä oli sinun ideasi vastineeksi? Eivät läheskään kaikki ole tälläisen juonen omaavia, vaikka päällepäin siltä näyttäisi.
"c aina on haltioita, kääpiöitä, puolituisia ym"
Ihmisten mielikuvitus ei yllä juuri pidemmälle, koska muuten olennoista tulisi aivan liian outoja käsityskyvyllemme ja siten tylsiä. jopa Scifissä avaruusolennot useimmiten käyttäytyvät kuin ihmiset. Ihmiset kaipaavat tuttuutta.
"d aina kierrellään ympäri maata"
Vai jäätäisiinkö sittenkin kotiin märehtimään? Mitä ihmeen ideaa siinä olisi?!?
"e aina on lohikäärme ym"
Ei ole läheskään kaikissa, hirviöt vaihtelevat. Lohikäärmeet kuuluvat vain tiettyihin fantasia sarjoihin (etupäässä Margaret Weissin ja Tracy Highmanin tuotantoon). - Pöpö
aaa kirjoitti:
"a sankari on aina mies"
Koska nais "sankarit" ovat/olisivat äärettömän tylsiä hahmoja. Fantasia kirjallisuus genrenä on enemmän miehille kirjoitettua. Tämä johtuu jo pelkästään kulttuurisidonnaisesta sukupuoli roolista mikä tekee sankarinaisista hyvin miesmäisiä (silloin kun niitä esiintyy). Ja mikäänhän ei ole typerämpää kuin miesmäinen nainen. Kirjailijoiden on vaikea kuvitella toisenlaista roolitusta.
"b aina on jokin taikaesine, joka ryöstetään ym"
Entä mikä oli sinun ideasi vastineeksi? Eivät läheskään kaikki ole tälläisen juonen omaavia, vaikka päällepäin siltä näyttäisi.
"c aina on haltioita, kääpiöitä, puolituisia ym"
Ihmisten mielikuvitus ei yllä juuri pidemmälle, koska muuten olennoista tulisi aivan liian outoja käsityskyvyllemme ja siten tylsiä. jopa Scifissä avaruusolennot useimmiten käyttäytyvät kuin ihmiset. Ihmiset kaipaavat tuttuutta.
"d aina kierrellään ympäri maata"
Vai jäätäisiinkö sittenkin kotiin märehtimään? Mitä ihmeen ideaa siinä olisi?!?
"e aina on lohikäärme ym"
Ei ole läheskään kaikissa, hirviöt vaihtelevat. Lohikäärmeet kuuluvat vain tiettyihin fantasia sarjoihin (etupäässä Margaret Weissin ja Tracy Highmanin tuotantoon).Hyvä keskustelu kliseistä. Omaan makuuni kliseet ovat silloin, jos ne eivät ole itsetarkoituksellisia, eli kirjasta saa irti jotakin muutakin kuin sen peruskaavan jonka lopputulos on kaukaa nähtävissä. Hyvät henkilöhahmot ja messevä dialogi pelastavat aina paljon, vaikka lumottujen miekkojen /sormusten perässä hölkättäisiinkin.Lisäksi kliseet ovat osasyy siihen , miksi fantasiaa luenkin: koko fantasiakuvasto itsessään on eräänlainen klisee lohikäärmeineen ja haltioineen. En minä uutta Hobbia avatessani halua matematiikkaa lukea, vaan fantasiaa.Siihen kuuluvat asiat ovat melko vakiintuneita, ja minä tiedän mitä saan ja olen siihen tyytyväinen.
Eräs suurista pettymyksistäni kliseiden suhteen olivat kuitenkin David Eddingsin kirjat. Ensimmäiset kirjat olivat hauskoja, virkistäviäkin, koska ne leikittelivät fantasian säännöillä ja pistivät vähän piruillen kliseille, mutta myöhemmin kirjan läpi kulkevista ennustuksista tuli kirjailijan väline välttää turhaa ajatustyötä. Kliseistä eniten minua häiritsevätkin juuri ennustukset: ihminen menee paikasta a paikkaan b ja tekee sitä ja tätä sen takia koska ennustus käskee. Helppoa juonen seuraamisen kannalta,toki, mutta kulunutta ja minun mielestäni uskomattoman tylsää ja yksiulotteista.Mutta jokaiselle makunsa mukaan.
Aaa:n kirjoituksessa jäi pari asiaa häiritsemään. Fantasiaa ensinnäkin lukee suuri määrä naisia ja tämän ovat myös kirjailijat huomanneet. Kenelle sinä kuvittelet ne romanttiset sivujuonteet kirjoitetun? Kymmenvuotiaille figupelaajilleko?
Fantasiakuvitukset isorintaisine amatsoneineen ovat asia erikseen. Ne ovat ihan noita maskuliinisuutensa kanssa kamppailevia teinejä varten.Fantasiakirjailijoista myös yhä suurempi osa on naisia, tosin myönnettäköön, että he eivät kirjoitakaan useimmiten nk.massafantasiaa vaan juuri sellaista tekstiä joka sinusta olisi ehkä tylsää. Minusta on kuitenkin varsin mielenkiintoista lukea esim. hovijuonitteluista Arthurin naisten parissa . Naiset ovat usein tosi narttuja näissä kirjoissa.
Ja toisekseen, miesmäinen nainen ei ole missään nimessä typerä. Minä olen nainen ja rakastan vahvoja, turpaan-vaan naishahmoja, joita kyllä löytyy sarjakuvista ja kirjallisuudesta kun etsii. Suosituista kirjasarjoista mainittakoon vaikka Eddingsin Polgara tai Orson Scott Cardin Alvin-kirjojen naiset esimerkkeinä vahvoista naishahmoista.
Meidän historiassamme joku miekkasankarinainen olisi toki mahdoton, mutta fantasia on fantasiaa. Sen maailmoissa kaikki on mahdollista, miekkaa heiluttavia tai loitsuja laukovia akkoja myöten. Ja mitä naishahmojen tylsyyteen tulee, niin se on täysin makuasia. Minusta äärimmäisen monet näistä "köyhästä-paimenpojasta -mahtavaksi-velhoksi" tyypeistä ovat paljon värittömämpiä ja tylsempiä kuin kirjan sivuhahmot. Ihan lisävinkkinä, niin Ursula K.Leguin ja Colin Greenland ovat myös luoneet äärimmäisen mielenkintoisia ja kestäviä nais-ja mieshahmoja.Eli se siitä ja sen kestävyydestä.Kaikille makunsa mukaan. - Hezùs
Pöpö kirjoitti:
Hyvä keskustelu kliseistä. Omaan makuuni kliseet ovat silloin, jos ne eivät ole itsetarkoituksellisia, eli kirjasta saa irti jotakin muutakin kuin sen peruskaavan jonka lopputulos on kaukaa nähtävissä. Hyvät henkilöhahmot ja messevä dialogi pelastavat aina paljon, vaikka lumottujen miekkojen /sormusten perässä hölkättäisiinkin.Lisäksi kliseet ovat osasyy siihen , miksi fantasiaa luenkin: koko fantasiakuvasto itsessään on eräänlainen klisee lohikäärmeineen ja haltioineen. En minä uutta Hobbia avatessani halua matematiikkaa lukea, vaan fantasiaa.Siihen kuuluvat asiat ovat melko vakiintuneita, ja minä tiedän mitä saan ja olen siihen tyytyväinen.
Eräs suurista pettymyksistäni kliseiden suhteen olivat kuitenkin David Eddingsin kirjat. Ensimmäiset kirjat olivat hauskoja, virkistäviäkin, koska ne leikittelivät fantasian säännöillä ja pistivät vähän piruillen kliseille, mutta myöhemmin kirjan läpi kulkevista ennustuksista tuli kirjailijan väline välttää turhaa ajatustyötä. Kliseistä eniten minua häiritsevätkin juuri ennustukset: ihminen menee paikasta a paikkaan b ja tekee sitä ja tätä sen takia koska ennustus käskee. Helppoa juonen seuraamisen kannalta,toki, mutta kulunutta ja minun mielestäni uskomattoman tylsää ja yksiulotteista.Mutta jokaiselle makunsa mukaan.
Aaa:n kirjoituksessa jäi pari asiaa häiritsemään. Fantasiaa ensinnäkin lukee suuri määrä naisia ja tämän ovat myös kirjailijat huomanneet. Kenelle sinä kuvittelet ne romanttiset sivujuonteet kirjoitetun? Kymmenvuotiaille figupelaajilleko?
Fantasiakuvitukset isorintaisine amatsoneineen ovat asia erikseen. Ne ovat ihan noita maskuliinisuutensa kanssa kamppailevia teinejä varten.Fantasiakirjailijoista myös yhä suurempi osa on naisia, tosin myönnettäköön, että he eivät kirjoitakaan useimmiten nk.massafantasiaa vaan juuri sellaista tekstiä joka sinusta olisi ehkä tylsää. Minusta on kuitenkin varsin mielenkiintoista lukea esim. hovijuonitteluista Arthurin naisten parissa . Naiset ovat usein tosi narttuja näissä kirjoissa.
Ja toisekseen, miesmäinen nainen ei ole missään nimessä typerä. Minä olen nainen ja rakastan vahvoja, turpaan-vaan naishahmoja, joita kyllä löytyy sarjakuvista ja kirjallisuudesta kun etsii. Suosituista kirjasarjoista mainittakoon vaikka Eddingsin Polgara tai Orson Scott Cardin Alvin-kirjojen naiset esimerkkeinä vahvoista naishahmoista.
Meidän historiassamme joku miekkasankarinainen olisi toki mahdoton, mutta fantasia on fantasiaa. Sen maailmoissa kaikki on mahdollista, miekkaa heiluttavia tai loitsuja laukovia akkoja myöten. Ja mitä naishahmojen tylsyyteen tulee, niin se on täysin makuasia. Minusta äärimmäisen monet näistä "köyhästä-paimenpojasta -mahtavaksi-velhoksi" tyypeistä ovat paljon värittömämpiä ja tylsempiä kuin kirjan sivuhahmot. Ihan lisävinkkinä, niin Ursula K.Leguin ja Colin Greenland ovat myös luoneet äärimmäisen mielenkintoisia ja kestäviä nais-ja mieshahmoja.Eli se siitä ja sen kestävyydestä.Kaikille makunsa mukaan.Polgara on kyllä mainio esimerkki voima naisesta... vaikka hän samalla on onnistunut pitämään itsensä naisellisena... todella loistava hahmo =)
- hmm
Wella kirjoitti:
Anyway on HYVIN ärsyttävää, kun melkein joka kirjasta voi lukea Tarun sormusten herrasta... Ja sit ihan tosi, minkä takia...
a sankari on aina mies
b aina on jokin taikaesine, joka ryöstetään ym
c aina on haltioita, kääpiöitä, puolituisia ym
d aina kierrellään ympäri maata
e aina on lohikäärme ym
no, tätä listaahan vois jatkaa..
Onneksi on sellaisiakin kirjailijoita, kuin Hobb, jotka osaavat keksiä jotain uutta. Ei uusi asia välttämättä ole huonosti toimiva.Tuossa jäi vaivaamaan sellanen, asia kun kehut Hobbia, että eikö hänenkin kirjoissaan kierrellä ympäri maata ja niissä ole lohikäärmeitä? Jopa laumoittain.
- lez
Pöpö kirjoitti:
Hyvä keskustelu kliseistä. Omaan makuuni kliseet ovat silloin, jos ne eivät ole itsetarkoituksellisia, eli kirjasta saa irti jotakin muutakin kuin sen peruskaavan jonka lopputulos on kaukaa nähtävissä. Hyvät henkilöhahmot ja messevä dialogi pelastavat aina paljon, vaikka lumottujen miekkojen /sormusten perässä hölkättäisiinkin.Lisäksi kliseet ovat osasyy siihen , miksi fantasiaa luenkin: koko fantasiakuvasto itsessään on eräänlainen klisee lohikäärmeineen ja haltioineen. En minä uutta Hobbia avatessani halua matematiikkaa lukea, vaan fantasiaa.Siihen kuuluvat asiat ovat melko vakiintuneita, ja minä tiedän mitä saan ja olen siihen tyytyväinen.
Eräs suurista pettymyksistäni kliseiden suhteen olivat kuitenkin David Eddingsin kirjat. Ensimmäiset kirjat olivat hauskoja, virkistäviäkin, koska ne leikittelivät fantasian säännöillä ja pistivät vähän piruillen kliseille, mutta myöhemmin kirjan läpi kulkevista ennustuksista tuli kirjailijan väline välttää turhaa ajatustyötä. Kliseistä eniten minua häiritsevätkin juuri ennustukset: ihminen menee paikasta a paikkaan b ja tekee sitä ja tätä sen takia koska ennustus käskee. Helppoa juonen seuraamisen kannalta,toki, mutta kulunutta ja minun mielestäni uskomattoman tylsää ja yksiulotteista.Mutta jokaiselle makunsa mukaan.
Aaa:n kirjoituksessa jäi pari asiaa häiritsemään. Fantasiaa ensinnäkin lukee suuri määrä naisia ja tämän ovat myös kirjailijat huomanneet. Kenelle sinä kuvittelet ne romanttiset sivujuonteet kirjoitetun? Kymmenvuotiaille figupelaajilleko?
Fantasiakuvitukset isorintaisine amatsoneineen ovat asia erikseen. Ne ovat ihan noita maskuliinisuutensa kanssa kamppailevia teinejä varten.Fantasiakirjailijoista myös yhä suurempi osa on naisia, tosin myönnettäköön, että he eivät kirjoitakaan useimmiten nk.massafantasiaa vaan juuri sellaista tekstiä joka sinusta olisi ehkä tylsää. Minusta on kuitenkin varsin mielenkiintoista lukea esim. hovijuonitteluista Arthurin naisten parissa . Naiset ovat usein tosi narttuja näissä kirjoissa.
Ja toisekseen, miesmäinen nainen ei ole missään nimessä typerä. Minä olen nainen ja rakastan vahvoja, turpaan-vaan naishahmoja, joita kyllä löytyy sarjakuvista ja kirjallisuudesta kun etsii. Suosituista kirjasarjoista mainittakoon vaikka Eddingsin Polgara tai Orson Scott Cardin Alvin-kirjojen naiset esimerkkeinä vahvoista naishahmoista.
Meidän historiassamme joku miekkasankarinainen olisi toki mahdoton, mutta fantasia on fantasiaa. Sen maailmoissa kaikki on mahdollista, miekkaa heiluttavia tai loitsuja laukovia akkoja myöten. Ja mitä naishahmojen tylsyyteen tulee, niin se on täysin makuasia. Minusta äärimmäisen monet näistä "köyhästä-paimenpojasta -mahtavaksi-velhoksi" tyypeistä ovat paljon värittömämpiä ja tylsempiä kuin kirjan sivuhahmot. Ihan lisävinkkinä, niin Ursula K.Leguin ja Colin Greenland ovat myös luoneet äärimmäisen mielenkintoisia ja kestäviä nais-ja mieshahmoja.Eli se siitä ja sen kestävyydestä.Kaikille makunsa mukaan.En kutsuisi Eddingsin kirjojen sisältävän kliseitä vaan ihan silkkaa toistamista. Mitä pidemmälle sarja etenee, sen kuluneempaa teksti on...ihan perseestä.
- Wella
hmm kirjoitti:
Tuossa jäi vaivaamaan sellanen, asia kun kehut Hobbia, että eikö hänenkin kirjoissaan kierrellä ympäri maata ja niissä ole lohikäärmeitä? Jopa laumoittain.
Onhan Hobbilla lohikäärmeitä, tavallaan. mutta ne ovat oikeasti ikiaikaisia, eivätkä muutenkaan kovin lohikäärmemäisiä, siis tyyliin "Lohikäärme tulee ja syö sankarin". Pernin lohikäärmeritareillakin lohikäärmeet ovat peruskaavasta poikkeavia. Vaikka toisaalta, nekään eivät alunperin olleet lohikäärmeitä, vaan tuliliskoja... =)
Ja kyllä, Fitz kiertelee aika paljon, mutta kaikki tärkeä tapahtuu linnassa tai kaivoksella. Yleensä se kiertely kuitenkin on sitä, että istutaan hepon selässä ja taistellaan välillä kunniakkaasti. Eddings on yksi todella hyvä esimerkki tästä. En ole edes jaksanut lukea kaikkia hänen opuksiaan, kun kaava on kaikissa aika tavalla sama..
Toisaalta.. Eipä fantasiakirjaa todella voi kirjoittaa ilman joitain tuttuja juttuja.
Ja mitä sankareihin tulee, he ovat yleensä miehiä, koska kirjailija (tietysti) haluaa kirjastaan hyvin menestyvä. Se taas ei onnistu jos sankari on nainen, koska jotkut näyttävät pitävän naisia tylsinä. - joo
Wella kirjoitti:
Onhan Hobbilla lohikäärmeitä, tavallaan. mutta ne ovat oikeasti ikiaikaisia, eivätkä muutenkaan kovin lohikäärmemäisiä, siis tyyliin "Lohikäärme tulee ja syö sankarin". Pernin lohikäärmeritareillakin lohikäärmeet ovat peruskaavasta poikkeavia. Vaikka toisaalta, nekään eivät alunperin olleet lohikäärmeitä, vaan tuliliskoja... =)
Ja kyllä, Fitz kiertelee aika paljon, mutta kaikki tärkeä tapahtuu linnassa tai kaivoksella. Yleensä se kiertely kuitenkin on sitä, että istutaan hepon selässä ja taistellaan välillä kunniakkaasti. Eddings on yksi todella hyvä esimerkki tästä. En ole edes jaksanut lukea kaikkia hänen opuksiaan, kun kaava on kaikissa aika tavalla sama..
Toisaalta.. Eipä fantasiakirjaa todella voi kirjoittaa ilman joitain tuttuja juttuja.
Ja mitä sankareihin tulee, he ovat yleensä miehiä, koska kirjailija (tietysti) haluaa kirjastaan hyvin menestyvä. Se taas ei onnistu jos sankari on nainen, koska jotkut näyttävät pitävän naisia tylsinä.minusta sellaiset fantasiakirjat ovat kiinnostavia
joissa on mukana myyttejä ja legendoja.
Avalonin usvat,Aarnikotkan vuosi,everworld sarjat.mm.Niissä sanakrit ja -ttaret vaihtelevat.
Odottelen Avalonin metsien ilmestymistä(jo melkein
vuoden)Siis Marion Zimmer Bradleyn kirja. - hmm
Wella kirjoitti:
Onhan Hobbilla lohikäärmeitä, tavallaan. mutta ne ovat oikeasti ikiaikaisia, eivätkä muutenkaan kovin lohikäärmemäisiä, siis tyyliin "Lohikäärme tulee ja syö sankarin". Pernin lohikäärmeritareillakin lohikäärmeet ovat peruskaavasta poikkeavia. Vaikka toisaalta, nekään eivät alunperin olleet lohikäärmeitä, vaan tuliliskoja... =)
Ja kyllä, Fitz kiertelee aika paljon, mutta kaikki tärkeä tapahtuu linnassa tai kaivoksella. Yleensä se kiertely kuitenkin on sitä, että istutaan hepon selässä ja taistellaan välillä kunniakkaasti. Eddings on yksi todella hyvä esimerkki tästä. En ole edes jaksanut lukea kaikkia hänen opuksiaan, kun kaava on kaikissa aika tavalla sama..
Toisaalta.. Eipä fantasiakirjaa todella voi kirjoittaa ilman joitain tuttuja juttuja.
Ja mitä sankareihin tulee, he ovat yleensä miehiä, koska kirjailija (tietysti) haluaa kirjastaan hyvin menestyvä. Se taas ei onnistu jos sankari on nainen, koska jotkut näyttävät pitävän naisia tylsinä.Elikkä samoja kliseitä Hobbkin käyttää. Hieman eri tavalla vain.. Pidän hänen kirjoistaan, mutta nekin ovat melko perinteistä fantasiaa.
- Syksy
aaa kirjoitti:
"a sankari on aina mies"
Koska nais "sankarit" ovat/olisivat äärettömän tylsiä hahmoja. Fantasia kirjallisuus genrenä on enemmän miehille kirjoitettua. Tämä johtuu jo pelkästään kulttuurisidonnaisesta sukupuoli roolista mikä tekee sankarinaisista hyvin miesmäisiä (silloin kun niitä esiintyy). Ja mikäänhän ei ole typerämpää kuin miesmäinen nainen. Kirjailijoiden on vaikea kuvitella toisenlaista roolitusta.
"b aina on jokin taikaesine, joka ryöstetään ym"
Entä mikä oli sinun ideasi vastineeksi? Eivät läheskään kaikki ole tälläisen juonen omaavia, vaikka päällepäin siltä näyttäisi.
"c aina on haltioita, kääpiöitä, puolituisia ym"
Ihmisten mielikuvitus ei yllä juuri pidemmälle, koska muuten olennoista tulisi aivan liian outoja käsityskyvyllemme ja siten tylsiä. jopa Scifissä avaruusolennot useimmiten käyttäytyvät kuin ihmiset. Ihmiset kaipaavat tuttuutta.
"d aina kierrellään ympäri maata"
Vai jäätäisiinkö sittenkin kotiin märehtimään? Mitä ihmeen ideaa siinä olisi?!?
"e aina on lohikäärme ym"
Ei ole läheskään kaikissa, hirviöt vaihtelevat. Lohikäärmeet kuuluvat vain tiettyihin fantasia sarjoihin (etupäässä Margaret Weissin ja Tracy Highmanin tuotantoon).Voi per.... kyllä on kumma kun ei osata ajatella ihmisiä muuten kuin sukupuolen kautta! Ja esittämäsi väitteet naissankareista ja käsittämättömistä olennoista "tylsinä" on niin helvetin typerä että vastaan vain siksi, että vituttaa ja johonkin on purettava paineita. Kiitos kun tarjosit näin oivan kohteen, sovinisti-idiootit eivät muuhun kelpaakaan kuin maalitauluiksi.
a-kohtaan: naissankarit ovat vähintään yhtä mielenkiintoisia kuin parhaiten kirjoitetut miehet. Miespuoliset sankarit ovat joko ruikuttavia teinejä tai ah niin sankarillisia pölvästejä. Naisiin saa enemmän yvyyttä - tai ehkä miehillä, "fantasian kohderyhmällä" vain on niin matala tasovaatimus että kaksiulotteinenkin miessankari menee täydestä. Mikähän sitten on "miesmäinen" nainen? Taitaa pojulla puntti tutista jos joutuu kirjallisuudessakin kohtamaan vahvoja naisia, jotka uskaltavat olla muutakin kuin mitä sovinnainen sukupuolijako määrää!
c-kohtaan: just joo... kirjoitetaan kaikki vain typerimmän lukijan mukaan niin saadaan jenkkimarkkinoiden bestsellereitä! Pitäähän sitä toki voitot taata, hitot siitä että sillä tavalla syntyy kioskikirjallisuuden mittapuunkin mukaan paskaa. (Ja tietty myyviä sarjoja pitää veeenyytttääääääää niin pitkäksi kuin mahdollista. Juontahan voi aina kierrättää, ei miehet, jotka siis olivat fantasiakirjallisuuden kohderyhmä, sitä tajua.)
Ylläoleva kirjoitus sisältää sarkasmia. Minulla itselläni ei ole tapana tarkastella ihmisiä ensi- (eikä edes tois-) sijaisesti sukupuolen kautta. - Wella
hmm kirjoitti:
Elikkä samoja kliseitä Hobbkin käyttää. Hieman eri tavalla vain.. Pidän hänen kirjoistaan, mutta nekin ovat melko perinteistä fantasiaa.
No, kaipa noin voisi sanoa. Minun mielestäni Hobbin kirjat ovat NIIN älyttömän hyviä (ja tietysti parhaita) että en oikeastaan ole tajunnut tuota ennen. Mutta kyllä niissä tosiaan on aika paljonkin kliseitä. Mutta se onkin sitten eri asia, että miten niitä käyttää.
Ja muuten, voiko kliseetä sanoa enää kliseeksi (argh, inhottava sana, miten tätä taivutetaan?), jos sitä käytetään eri tavalla, kuin ennen. Jos kirjaa käyttää vessapaperina, se ei enää ole kirja vaan vessapaperia. - Asrana
Hezùs kirjoitti:
Polgara on kyllä mainio esimerkki voima naisesta... vaikka hän samalla on onnistunut pitämään itsensä naisellisena... todella loistava hahmo =)
Juu, Polgara on tosi loistava hahmo, joka monin puolin olisi hyvä esimerkki meille kaikille. Kunhan nyt vain ei aleta yrittämään mitään taikoja...
- Beregar
Pöpö kirjoitti:
Hyvä keskustelu kliseistä. Omaan makuuni kliseet ovat silloin, jos ne eivät ole itsetarkoituksellisia, eli kirjasta saa irti jotakin muutakin kuin sen peruskaavan jonka lopputulos on kaukaa nähtävissä. Hyvät henkilöhahmot ja messevä dialogi pelastavat aina paljon, vaikka lumottujen miekkojen /sormusten perässä hölkättäisiinkin.Lisäksi kliseet ovat osasyy siihen , miksi fantasiaa luenkin: koko fantasiakuvasto itsessään on eräänlainen klisee lohikäärmeineen ja haltioineen. En minä uutta Hobbia avatessani halua matematiikkaa lukea, vaan fantasiaa.Siihen kuuluvat asiat ovat melko vakiintuneita, ja minä tiedän mitä saan ja olen siihen tyytyväinen.
Eräs suurista pettymyksistäni kliseiden suhteen olivat kuitenkin David Eddingsin kirjat. Ensimmäiset kirjat olivat hauskoja, virkistäviäkin, koska ne leikittelivät fantasian säännöillä ja pistivät vähän piruillen kliseille, mutta myöhemmin kirjan läpi kulkevista ennustuksista tuli kirjailijan väline välttää turhaa ajatustyötä. Kliseistä eniten minua häiritsevätkin juuri ennustukset: ihminen menee paikasta a paikkaan b ja tekee sitä ja tätä sen takia koska ennustus käskee. Helppoa juonen seuraamisen kannalta,toki, mutta kulunutta ja minun mielestäni uskomattoman tylsää ja yksiulotteista.Mutta jokaiselle makunsa mukaan.
Aaa:n kirjoituksessa jäi pari asiaa häiritsemään. Fantasiaa ensinnäkin lukee suuri määrä naisia ja tämän ovat myös kirjailijat huomanneet. Kenelle sinä kuvittelet ne romanttiset sivujuonteet kirjoitetun? Kymmenvuotiaille figupelaajilleko?
Fantasiakuvitukset isorintaisine amatsoneineen ovat asia erikseen. Ne ovat ihan noita maskuliinisuutensa kanssa kamppailevia teinejä varten.Fantasiakirjailijoista myös yhä suurempi osa on naisia, tosin myönnettäköön, että he eivät kirjoitakaan useimmiten nk.massafantasiaa vaan juuri sellaista tekstiä joka sinusta olisi ehkä tylsää. Minusta on kuitenkin varsin mielenkiintoista lukea esim. hovijuonitteluista Arthurin naisten parissa . Naiset ovat usein tosi narttuja näissä kirjoissa.
Ja toisekseen, miesmäinen nainen ei ole missään nimessä typerä. Minä olen nainen ja rakastan vahvoja, turpaan-vaan naishahmoja, joita kyllä löytyy sarjakuvista ja kirjallisuudesta kun etsii. Suosituista kirjasarjoista mainittakoon vaikka Eddingsin Polgara tai Orson Scott Cardin Alvin-kirjojen naiset esimerkkeinä vahvoista naishahmoista.
Meidän historiassamme joku miekkasankarinainen olisi toki mahdoton, mutta fantasia on fantasiaa. Sen maailmoissa kaikki on mahdollista, miekkaa heiluttavia tai loitsuja laukovia akkoja myöten. Ja mitä naishahmojen tylsyyteen tulee, niin se on täysin makuasia. Minusta äärimmäisen monet näistä "köyhästä-paimenpojasta -mahtavaksi-velhoksi" tyypeistä ovat paljon värittömämpiä ja tylsempiä kuin kirjan sivuhahmot. Ihan lisävinkkinä, niin Ursula K.Leguin ja Colin Greenland ovat myös luoneet äärimmäisen mielenkintoisia ja kestäviä nais-ja mieshahmoja.Eli se siitä ja sen kestävyydestä.Kaikille makunsa mukaan.Täytyy olla Pöpön kanssa siitä samaa mieltä, että naiset lukee paljon fantasiaa. Itse kyllä inhoan näitä nykyisia ns. fantasiakirjoja, joissa sankari on maalaisjuntti, joka huomaa olevansa kuningas/velho tai kumpaakin, ei tajua naisten päälle mitään, vaan on näiden tossun alla.
Olenpa huomannut, että esim eddingsin, jordanin ja monen muunkin kirjat joudattavat tätä linjaa:
- maalaisjuntti (tai juntit), joka on se em. velho/kuningas
- vahva naishahmo (tai hahmot), joka on tosi feministi narttu ja polkee kaikki äijät suohon.
- susi(a) lemmikkinä ja joku juntti, joka sitä/niitä hallitsee
- hei, me etitään tätä mahtavaa maakista moraa, jolla...
- ...me sitten tapetaan jumala!
Siis mikä on kanssa toi jumalantappamis teema, en tajuu miten kukaan kuolevainen vois edes kuvitella tappavansa jumalaa, edes fantasiassa. Miksi ihmeessä ei löydy enää kunnon fantasiaa, missä seikkailee ryhmä, eikä vaan yksi "sankari" ja sen sidekickit. Sitten vois ehkä tappaa örkkejä, peikkoja tms otuksia, eikä jättejä, demoneita ja jumalia, jotka nyt on jotenkin sen tyyppisiä et ne repis 101% tyypeistä palasiksi.
Itse pitäisin paljon enemmän kirjasta, jossa on seikkailijaryhmä vastassa jotain pahaa *kuolevaista* (eikä mitään velhoa nyt) ja ne kohtais sitten normaaleja vastuksia. Lisäksi kirjassa saisi sitten olla jännitteitä sen ryhmän sisällä ja hyvää dialogia.
Mitä tulee taasen naispuolisiin sankareihin, itse pidän todella paljon realistisista naishahmoista sankareina. Drown tytär oli ihan kiva, mutta se hahmo oli enemmän akrobaatti, kuin velho-pappi ja kaiken lisäksi "hyvä" drow.
Mitä hyviin kirjoihin tulee, niin avalonin usvat, näkijän taru, taru sormusten herrasta, fionavarin kuvakudos, maameren tarinat ja holdstockin kirjat on todella hyviä. Kyllä ne muutkin menee, mutta nuo on erityisen hyviä. - Millie
Wella kirjoitti:
Anyway on HYVIN ärsyttävää, kun melkein joka kirjasta voi lukea Tarun sormusten herrasta... Ja sit ihan tosi, minkä takia...
a sankari on aina mies
b aina on jokin taikaesine, joka ryöstetään ym
c aina on haltioita, kääpiöitä, puolituisia ym
d aina kierrellään ympäri maata
e aina on lohikäärme ym
no, tätä listaahan vois jatkaa..
Onneksi on sellaisiakin kirjailijoita, kuin Hobb, jotka osaavat keksiä jotain uutta. Ei uusi asia välttämättä ole huonosti toimiva....sitähän se fantasia on.En siis tarkota, että sen AINA pitäis olla samanlaista, mutta mainitsemasi asiat ovat fantasialle tyypillisiä, niinkuin vaikka pahat noidat ja onnelliset loput saduille.
Oletko muuten huomannut, että hyvin usein fantasiakirjojen päähenkilöt ovat joko orpoja tai muuten hylättyjä?Miksiköhän? No silloin he eivät ole ns. sitoutuneita kehenkään ja ne voi rauhassa mennä suorittamaan tehtävänsä.
Taikaesineet puolestaan ovat kirjan "punainen lanka", joka kuljettaa tarinaa eteen päin.
Kaikissa fantasiakirjoissa ei todellakaan ole puolituisia tai kääpiöitä tai haltioita yms.Ja sankaritkaan eivät ole aina miehiä. Lohikäärmeitä ja muita "pahiksia" on tuomassa kirjaan jännitystä.
Jos noita mainitsemiasi "kliseitä" ei olisi fantasiakirjoissa, eihän niissä tapahtuisi mitään!
Luultavasti sankari-nainen istuisi kotonaan, eikä tekisi mitään merkittävää.Sitä tapahtuu ihan tarpeeksi todellisessakin maailmassa,joten en usko, että siitä enää kirjaa tarvitsee kirjoittaa.
Tietysti on hyvä, että joku keksii jotain uutta, joka toimii. Antaahan se aina piristystä fantasian kliseiseen maailmaan. ;) - Sankarit <3
Wella kirjoitti:
Anyway on HYVIN ärsyttävää, kun melkein joka kirjasta voi lukea Tarun sormusten herrasta... Ja sit ihan tosi, minkä takia...
a sankari on aina mies
b aina on jokin taikaesine, joka ryöstetään ym
c aina on haltioita, kääpiöitä, puolituisia ym
d aina kierrellään ympäri maata
e aina on lohikäärme ym
no, tätä listaahan vois jatkaa..
Onneksi on sellaisiakin kirjailijoita, kuin Hobb, jotka osaavat keksiä jotain uutta. Ei uusi asia välttämättä ole huonosti toimiva.Nimeäppä muutama fantasiakirja (lotr, harry potter ja twilight ei lasketa) joissa sankari on mies. Nimenomaan mies eikä esim joku keskenkasvuinen 12v. poika. Ja jos puhutaan ns. sankareista niin eivätkös ne ole niitä ei päähenkilöitä vaan heidän ns. oppaitaan, suojelioitaan, ystäviään tms. kuten lotr; Aragorn.
Itse olen ollut sitä mieltä että näitä löytyy kaikista fantasiakirjoista, mutta piru vie itse en onnistu löytämään enää ainuttakaan...
- Warsku
En ole vielä huonoa fantasiakirjaa lukenut :), vaikkakaan en ole lukenut kun vasta eddingsin, weisin ja dragonlancen, mikäliesarja olikaan missä on kirjoittajina R.A Salvatore, Joku Cunningham..Minulle kelpaa aivan hyvin tuo peruskaava mitä monet näistä noudattavat. parhaita hahmoja ehdottomasti Raistlin (weis), sääli ettei pärjännyt paremmin. Drizzt do'ourden? kuitenkin se drow (salvatore)
- mP
no joo kyllähän noissa kliseitä löytyy ja sentakia me niitä luetaan kun tietää että sitä taattua tavaraa löytyy. Hobbsissta sen verran että taisin joskus lukea pari ekaa osaa mikä lie taru nyt olikaan ja aika äärimmäisen tylsää luettavaa... ja Eddingsin alkupään teokset on kyllä ihan hyviä ja välttää jotain kliseitä. Mutta joku belgarathin tarussa alkaa jo hieman pännimään se TARKOITUS vai mikä oli kun siitä sitten jauhettiin aikalailla. Sitten luin muuten eddigsin jotain uutta kirjaa joku aikatakaisin tais olla Athalonin taikka vastaava (muistini ei ole paras nimien suhteen) taru tai joku...missä oli ihan mielenkiintoinen varashahmo(mies kylläkin)j a alku kirjasta vaikutti lupaavalta ja ihan hyvältä, mutta loppuapäin kun mentiin niin homma läsähti ja en tainnut edes jaksaa kyseistä opusta loppuuun asti lukea.
No Sormusten herra:sta kaikki on alkanut ja Tolkien on luonut ns. perussäännöt fantasiakirjallisuudelle. Josta lähes kaikki muut kirjailijat ovat ottaneet vaikutteita.
Draconlance kronikat on kyllä loistavaa luettavaa sekä tietysti sormusten herra ja Salvatoren mustat haltiat ja jatkot siihen on kyllä kanssa sellaista mukavan kevyttä sankaritarinaa vaikka hieman kyllä ärsyttää sankarihahmojen ylivoimaisuus ja ylihyvä moraali!
Mutta joo kyllä vaan fantasia kirjallisuus kunniaan!!! Ja sankari musiikki millä tietysti tarkoitan Manowaria. - harakka
Fantasiakliseistä kiinnostuneille suosittelisin Diana Wynne Jonesin kirjaa "The Tough Guide to Fantasyland", joka listaa kliseitä turistioppaan muodossa (idea saattaa tuntua järkevämmältä, jos on lukenut saman tekijän kirjan "Derkinhovin musta ruhtinas").
Hauska kirja, ainakin jos ei ota fantasiakirjallisuutta kauhean tosissaan (Jones on itse nuorten fantasiakirjailija, eli kirja on kirjoitettu enemmänkin rakkaudella kuin ilkeämielisesti). Moni asia tuntuu yllättävän tutulta, vaikka ei olisi edes lukenut paljon fantasiaa.- Millie
Sattuukohan tuo mainitsemasi "matkaopas" olemaan englannin kielinen?Vai hämääkö nimi? Itse olen lkenut Derkinhovin sekä aarnkotka vuoden jatuo kuulostaa kiinnostavalta.Ei se sinänsä haittaa vaikkei olisikkaan suomeksi,ajattelinpahan vain.
- harakka
Millie kirjoitti:
Sattuukohan tuo mainitsemasi "matkaopas" olemaan englannin kielinen?Vai hämääkö nimi? Itse olen lkenut Derkinhovin sekä aarnkotka vuoden jatuo kuulostaa kiinnostavalta.Ei se sinänsä haittaa vaikkei olisikkaan suomeksi,ajattelinpahan vain.
Juu, englanniksi se on. Se ei ole mitenkään juonellisesti jatkoa noille muille Jonesin kirjoille, mutta tavallaan se sijoittuu samaan maailmaan.
Lukaisin itsekin Aarnikotkan vuoden tässä vähän aikaa sitten. Pidin n. kuukauden tauon kirjan puolivälissä, ja oli vähän vaikeuksia muistaa sen jälkeen että kuka kukakin oli. ;-)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2514121Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha282368- 242141
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.932076Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?1011733Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se251414- 161362
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361317Kenen etua Stubb ajaa Euroopassa ilmoittaessaan olevansa enemmän Ruotsalainen
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsissa, että hän ei ole koskaan tunte3111290Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351237