Hei! Olen kiinnostunut kuulemaan kokemuksia aivoverenvuodon aiheuttamista persoonallisuuden muutoksista. Kuulemma usein ihmisen persoonallisuus muuttuu hänen aivoverenvuodosta parantumisensa myötä (esim. rauhallisempi, hitaampi yms.). Omassa perheessäni on henkilö, joka on kokenut onnettomuuden aiheuttaman aivoverenvuodon, sen seurauksena afasia ja kyvyttömyyttä nähdä realistisesti oma tilansa. Esim. autolla ajo on vielä kielletty, mutta siitä on kova taistelu, ettei hän siitä huolimatta lähde liikenteeseen, koska pitää itseään lähinnä terveenä. Joutuu alkuaikoina esiintyneiden kouristusten vuoksi syömään epilepsialääkkeitä. Nyt tuntuu, että ne persoonallisuuden huonot puolet, jotka ennen olivat enemmänkin piileviä, ovat tulleet päällimmäiseksi. Kanssakäyminen henkilön kanssa on raskasta koko perheelle. Olisikin kiinnostava kuulla muiden kokemuksia siitä, miten samankaltaiset tilanteet ovat kehittyneet eteenpäin. Onko persoonallisuus jäänyt tällaiseksi vai kehittynyt jopa toiseen suuntaan tervehtymisen kuluessa. Ovatko ne persoonallisuuden muuutokset, jotka ovat näkyvissä n. 3 - 4 kk onnettomuuden jälkeen pysyviä, vai onko odotettavissa muutosta parempaan tai jopa päinvastaiseen? Onkohan tämä edes oikea palsta tälle kysymykselle.
kokemuksia aivoverenvuodosta?
27
6807
Vastaukset
- tutulta kuulostaa
Kuulostaa kovin tutulta. Omalla isälläni oli aivoverenvuoto 1998, josta hän fyysisesti toipui hyvin (ei tarvitse apuvälineitä ja pystyy käyttämään kättään ja jalkaansa normaalisti, vain hieman hitaammin kuin ennen). Seurauksena oli kuitenkin afasia ja itse asiassa myös nuo epileptiset kohtaukset, joita ei ole enää viiteen vuoteen tullut, lievä lääkitys pitää ne poissa. Hyvin pian huomasimme kuitenkin, että isästä oli tullut entistä itsepäisempi ja niin sanotusti hermo menee helpommin. Jatkuvasti on myös väärinkäsityksiä, kun hän ei ymmärräkään ihan kaikkea ja hermostuu sitten kun luulee puhuttavan ihan eri asiasta kuin puhutaan. Täytyy sanoa, että aluksi se oli hyvin raskasta. Sanoisin, että hänen tapauksessaan persoonallisuuden muutokset ovat olleet jokseenkin pysyviä, tätä hermostumista ja ajoittain lapsellisuutta on nähtävissä edelleen. Sen sijaan kielellinen kehitys ja ymmärtäminen tuntuu edelleen ottavan edistysaskelia. Asun toisella paikkakunnalla ja jos olen pidempään poissa, huomaan että isäni on oppinut uusia sanoja ja saattaa ymmärtää kuulemaansa taas paremmin. Tekstistäni tuli nyt kovin sekava kun tässä vähän kiireellä kirjoittelen, mutta meillä oli myös ongelmia tuon autolla ajon kanssa, alussa ei meinannut millään uskoa että siihen rattiin ei enää voi istahtaa. Toisaalta kannattaa muistaa että henkilön ollessa sisukas hän saattaa myös jossakin määrin toipua paremmin kuin henkilö, joka on aina ollut kovin periksiantavainen. Puolensa siis kaikessa. Haluan vain toivottaa sisua, jaksamista ja ymmärrystä vaikeassa tilanteessa. Muistan kuinka vaikeaa oli hyväksyä tapahtunut (olin vasta 16-vuotias), mutta nykyään olen kuitenkin enemmän kiitollinen siitä, että isäni on vielä luonamme, kuin katkera tapahtuneesta. Paljon pahemminkin kun olisi voinut käydä. Pitää vielä muistaa, että kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä ja kun tapahtuneesta teillä on noin vähän aikaa, on vaikeaa ennustaa minkälaista toipumista tulee tapahtumaan. Sen neuvon kuitenkin annan, että älkää antako periksi kuntoutuksen kanssa, vaatikaa puheterapiaa niin pitkään kuin mahdollista ja tukekaa sairastunutta läheistänne silloin kun hän turhautuu. Näin meillä tehtiin ja paljon edistystä on tapahtunut. Voimia koko perheelle!
- tarkkailijan paikalla
Kiitos lämminsävyisestä kommentistasi. Kuulostaa tosi tutulta kertomasi käyttäytymismallit ja oli hyvä tietää, että samanlaisia juttuja on muillakin. Osaan suhtautua itsekkin paremmin ja ymmärtävämmin, kun tiedän esim. mainitsemasi lapsellisen suhtautumisen olevan senkin onnettomuuden seurausta, eikä tahallisesti valittu reaktio.
- tutulta kuulostaa
tarkkailijan paikalla kirjoitti:
Kiitos lämminsävyisestä kommentistasi. Kuulostaa tosi tutulta kertomasi käyttäytymismallit ja oli hyvä tietää, että samanlaisia juttuja on muillakin. Osaan suhtautua itsekkin paremmin ja ymmärtävämmin, kun tiedän esim. mainitsemasi lapsellisen suhtautumisen olevan senkin onnettomuuden seurausta, eikä tahallisesti valittu reaktio.
Niin, ymmärrän hyvin, että joskus on vaikeaa olla huutamatta päin naamaa, että miten voit käyttäytyä noin typerästi. Yritän kuitenkin nykyään aina muistaa, että suurin osa oudosta käyttäytymisestä johtuu sairastumisesta. Joskus keittää niin pahasti yli, että on pakko laskea vaikka kymmeneen ennen kuin sanoo mitään. Äitini kyllä riitelee isän kanssa välillä rajustikin, mutta ei se toisaalta niin vaarallista ole vaikka välillä sanoisikin vähän pahasti. Ennen sairastumistakin isä oli aika tulinen luonne, joten ei ole mikään ihme että tuo piirre on vain korostunut.
Tuosta autolla ajosta tuli muuten mieleen, että mikä läheisesi tilanne on, onko hänen ehkä joskus vielä mahdollista ajaa itse? Meille oli alusta asti selvää, että isää ei voi enää rattiin päästää kun refleksit on niin hidastuneet ja kaiken lisäksi hänellä on jonkinasteinen näkökenttäpuutos. Loppujen lopuksi isä on siihen kyllä ihan hyvin sopeutunut, mitä nyt välillä kommentoi äidin ajoa pelkääjän paikalta... :) Hyvää joulua sulle kaikesta huolimatta, ja kuten jo sanoinkin, voimia!
- itse kokenut
Olen itse kokenut aivoverenvuodon ja leikkauksen ja sen jälkeen mielestäni olen muuttunut ihmisenä jonkin verran.Kova kokemus jättää aina jälkensä.Itseltäni oli autolla ajo kielletty lääkärin toimesta 4 kuukautta ja tätä noudatinkin.Epileptisen kohtauksen jälkeen ajo saatetaan kieltää jopa vuodeksi ja tätä on syytä noudattaa koska riskihän tuolla liikenteessä on.Mene sellaiseen osoitteeseen kuin www.sosternet.fi ja keskustelu.Sieltä todennäköisesti saat paljon asiallisempia vastauksia kuin tämän palstan seuraajilta.Siellä on yksi keskustelupalsta joka on ollut "hengissä" yli kolme vuotta.Toivottavasti muutos parempaan on edessänne.Täysin vahingossa tulin tälle palstalle.
- tarkkailijan paikalta
Kiitos kommentistasi ja hyvästä vihjeestä toisen keskustelupalstan suhteen. Hyvää jatkoa Sinullekkin!
- keski-iän iloja
Minulla oli pieni aivoverenvuoto noin viisi vuotta sitten. Ensimmäisten kuukausien aikana olin ehkä avoimempi kuin tavallisesti olen. Kerroin kaikille vointini, tuntemukseni, lähes kaikki ajatukseni jne. Nyt olen palannut takaisin entiseksi itsekseni eli suu pysyy supussa. Mitään pysyviä vammoja minulle ei onneksi jäänyt. Alkuaikojen kömpelyyskin on tyystin hävinnyt. Elämä on ihanaa! Voimia sinulle ja kannusta sairastunutta kuntouttamaan itseään.
- tarkkailijan paikalta
Mielenkiintoisia kommentteja. Helpottavaa myös tietää, että muiltakin on joskus hermot menneet, vaikka tietääkin, että toinen on sairas, eikä hankala käytös ole (ainakaan) pelkästään tahdonomaista. Meidän tapauksessa on toivoa tulevaisuudessa (1/2 - 1 vuosi?) kyseiselle henkilölle päästä taas auton rattiinkin. Aika näyttää. Toivompa myös, että vielä persoonallisuuskin muuttuu normaalimpaan, perheen on raskasta olla koko ajan syntipukin paikalla ja kuunnella jatkuvia epäloogisia syytöksiä ja kestää kiukuttelua ja vihamielisyyttä, vaikka yritämme auttaa. Onneksi meitä on muutama perheenjäsen, että voimme toisiamme tukea, se on todella tärkeä tuki. Sääli niitä, jotka joutuvat elämään kahdestaan tällaisen henkilön kanssa. Kovin kohtalo on kuitenkin epäilemättä itse asianomaisella, paljon voimia ja sinnikkyyttä hän tarvitsee parantumisen pitkällä tiellä.
- kokemusta
toimin työssäni paljon näiden kanssa ja sanoisin että välillä on helppoja tapauksia ja välillä sellaisia jotka vaikuttavat ns järkeviltä mutta sitten eivät ymmärrä yhtään asioita toisten ihmisten kannalta eli jotain aivojen tunne-älyyn viittaavia puutoksia on ollut. ja kyllä on yleistä että eivät hahmota asioita oikein edes lääkärin kertomina ja tästä voi seurta vaaratilanteita liikenteeseen tai yleistä on alkoholin käyttö kun ei ymmärretä että se on vaarasi. syömättömyyttä, tajuttomuutta eli epiepsiaa, kellon aikojen heittelyä, hoputtamista luonteen piirteenä,. sanoisin että itsekästä ja lapsenomaista käytöstä jopa vainoharhaista, mutta paraneminen kestää vuosia, ja pääsevät sitten kotihoidosta eroon.
kohdataan harvoin kiitosta, koska elävät omassa tilassaan, raskasta on. määräilevät koska asuvat koonaan. välillä raivostuttaa vammautuneidne määräämisoikeudet, koska ne ovat vaarallisia itselleen ja käyvät todellakin työläiksi.- tsemppiä
tila on todella sekopäinen, kuin humalaiset eli parantuessaan katuu tekojaan ja sanomisiaan. mutta ei voi niitä muuttaa enää paremmiksi. Kun hän puhuu asioita siltäkin näkökannalta miten hänen tekonsa ja puheensa vaikuttavat muihin voidaan olla jo pitkällä paranemisessa.
sitä ennen vaan paranee puhe, kävely ja muut asiat.
Maanisuus ja vauhti sekä se että mikään ei pelota ja kaikkea tyhmää tekee johtuu aivojen häiriöst itsesuojelumekanismissa ja se tekee hoidoista vaikempia toteuttaa.
varautukaa rakkaat omaiset kaikkeen, tili on parissa kuukaudessa tyhjä!!!, viinipullot kolisee, ruokailu unohtuu ja päähänpistojen mukaan eletään. suuttuvat myös siitä jos totuttuun elämään tulee pienikin muutos. joku asberger tulee mieleen hyvinkin. Velkaneuvojat ja muut tahot hoitoon mukaan, eri tahoja tarvitaan ja paljon. jaksamisia. vuosi pari kestää toipuminen, mutta sanoisin että kauemmninkin.
- persoonia
Koska se aivojen alue johon vuoto tulee tuhoutuu on selvää että luonteen muutos on mahdollinen kuten kaikissa aivosairauksissa. NIitä on todellakin lukuisia, aivokasvain, mstauti ja myös b12 puutos, ennen hoitoa.
Joillekin pyörätuoli on maailman häpeällisin asia, ja jotkut menevät aikamoiseen psykoosi tilaan ihan jo psykologisesti. JOten suomessa tarvitaan ammattitasoista tukihoitoa jos harkitaan näiden vaikeiden ihmisten kotiutumista saatika siellä pärjäämistä. Vai miten hoidetaan aivovammaisen pakko hoito alkoholivieroitukseen???Kun he eivät usko lääkärin puhetta koska aivot ovat sairaat niin sairauden tunnoton tila on mahdollinen. Ja suomessa aivoleikkauksesta kunoutuva ihminen saa kotihoidossa juod itsensä hengitä, koska joku hiton pykälä puuttuu asia kokonaisuudesta eli pakkohoito jos kotihoito on vaarallista tai se on tehty liian aikaisin, eli takaisin sairaalaan ja pian. tähän olen törmännyt, ja hoitajana tunnen että työkalut puuttuvat täysin.
Kokemukseni on ihmisestä joka oli aluksi mukava, mutta oikukas ja äkkipikainen joka suututti kaikki ympärillään ja se empatian puute on yllttävää vaikka sen tietäisin että se on mahdollista. Se jättää tyhjän olon kun tekee ihan kaikkensa ja puhuu nätisti ja saa sitten kiitoksena vain nipotuksen tasoista haukkumista ympäriinsä, koska sairas viisveisaa että mitä hänen puheensa voi aiheuttaa ja oikeasti siitä että on minuttin ajan juonut kahvia???...hoito ala on riskialtista hullujen vuoksi. en jatka jos joudun yksi nmenemään kenenkään luokse enää. sairas tajuaa vasta vuosie päästä jos toipuu mitä on tehnyt, sama tilanne on alkoholista toipumisen kohdalla...joskus olen saanut kiitokset vuosien päästä, no hyvä että edes silloin.- isoja muutoksia
Ei varmasti kukaan terve jaksa omaishoitajana niitä vaikeimpia näistä, kun on hiton vaikeeta jo ammattilaisillakin!!! Älkää tehkö itsestänne mielisairaita ja uuuneita, vaan laittaakaa omaisenne sinne minne he kuuluvatkin silloin kun kohataan isoja sairauksia.KAuheeta ajatella että omaiset joutuvat opettelemaan sen laaajan kirjon persoonan muutoksesta, puheen, kirjoittamisen ja tavallisen arkijärjen menettämisestä aina vahvoihin pakkomielteisiin ja harhoihin, ja samalla luopumaan siitä muistosta terveestä omaisesta, ei hyvää päivää mikä järjestelmä. En suosittele omaisille, jotain rajaa siihen hommaan. talous saatta mennä myös, eli rahat nopeasti vaikka kuinka isot summat joka kk , ja sekin tulee omaisille yllärinä.
- mielipide1
isoja muutoksia kirjoitti:
Ei varmasti kukaan terve jaksa omaishoitajana niitä vaikeimpia näistä, kun on hiton vaikeeta jo ammattilaisillakin!!! Älkää tehkö itsestänne mielisairaita ja uuuneita, vaan laittaakaa omaisenne sinne minne he kuuluvatkin silloin kun kohataan isoja sairauksia.KAuheeta ajatella että omaiset joutuvat opettelemaan sen laaajan kirjon persoonan muutoksesta, puheen, kirjoittamisen ja tavallisen arkijärjen menettämisestä aina vahvoihin pakkomielteisiin ja harhoihin, ja samalla luopumaan siitä muistosta terveestä omaisesta, ei hyvää päivää mikä järjestelmä. En suosittele omaisille, jotain rajaa siihen hommaan. talous saatta mennä myös, eli rahat nopeasti vaikka kuinka isot summat joka kk , ja sekin tulee omaisille yllärinä.
Kun tehdään iso aivoleikkaus jää ihminen itselleen ja omaisille aika vaikeaan tilaan ja en ole voinut olla miettimättä asian eettistä puolta sen takia kun olen nähnyt minkälaisina nämä ihmiset sitten elävät. itse en haluaisi että minut leikattaisiin, mutta elämää pitää toki yrittä pelastaa, ymmärrän sen.Muistakaa myös että joillain on hoitoa vaativia ihan puhtaita mielisairaus oireita eli narsismia ja vainohrahaisuutta eli kaikki mikä ei ole empaattista ei ole normaalia!!
- toivoa1
mielipide1 kirjoitti:
Kun tehdään iso aivoleikkaus jää ihminen itselleen ja omaisille aika vaikeaan tilaan ja en ole voinut olla miettimättä asian eettistä puolta sen takia kun olen nähnyt minkälaisina nämä ihmiset sitten elävät. itse en haluaisi että minut leikattaisiin, mutta elämää pitää toki yrittä pelastaa, ymmärrän sen.Muistakaa myös että joillain on hoitoa vaativia ihan puhtaita mielisairaus oireita eli narsismia ja vainohrahaisuutta eli kaikki mikä ei ole empaattista ei ole normaalia!!
jos ei ole ennen ollut aivoja tuhoavaa elämäntapaa voi olla paremmat mahikset. Ainakin 3 vuotta voi odotella tilan etenemistä, lääkärit usein antavat lyhyemmän ajan, vaikka aivot toipuvat ja tekevt uusia yhteyksiä tietyssä elämää suojelevassa järjestyksessä, psyyke voi myös kokea trauman. sanoisin paranemista sellaiseksi heräämiseksi vahvasta usvasta,eli tila jossa ihminen ITSE puhuu että miten hän on tehnty tai käyttäytynyt törkeästi tai tuhlannut rahansa, eli vasta sitten kun hän ihan itse tajuaa asioita myös laajemmin ja toistenkin kannalta, eli hän pysytyy ajattemaan laajale, suunnittelmaan!!! esim kuukauden ajan asioita rahoja, harrastuksia jne on muisti ja sydämellisyys alkanut korjaantua. kaikilla ei näin käy , mutta toivon toki että monelle. sanoisin että näitä pitää suojella itseltään näitä ihmisiä, mutta lapsenomaisen huudon saa siitä hyvästä. raskasta.
- jami1123
toivoa1 kirjoitti:
jos ei ole ennen ollut aivoja tuhoavaa elämäntapaa voi olla paremmat mahikset. Ainakin 3 vuotta voi odotella tilan etenemistä, lääkärit usein antavat lyhyemmän ajan, vaikka aivot toipuvat ja tekevt uusia yhteyksiä tietyssä elämää suojelevassa järjestyksessä, psyyke voi myös kokea trauman. sanoisin paranemista sellaiseksi heräämiseksi vahvasta usvasta,eli tila jossa ihminen ITSE puhuu että miten hän on tehnty tai käyttäytynyt törkeästi tai tuhlannut rahansa, eli vasta sitten kun hän ihan itse tajuaa asioita myös laajemmin ja toistenkin kannalta, eli hän pysytyy ajattemaan laajale, suunnittelmaan!!! esim kuukauden ajan asioita rahoja, harrastuksia jne on muisti ja sydämellisyys alkanut korjaantua. kaikilla ei näin käy , mutta toivon toki että monelle. sanoisin että näitä pitää suojella itseltään näitä ihmisiä, mutta lapsenomaisen huudon saa siitä hyvästä. raskasta.
KIVA ,VAI OLIS SITÄ PITÄNYT SUOSIOLLA KUOLLA EIKÄ JÄÄDÄ VALITTAMAAN ,TOIVOA SOPII ETTÄ TEKIN JOSKUS KOETTE TÄMÄN SUUREN AIVOJA SEKOITTAVAN TILAN KUIN MINÄKIN ILMAN ETTÄ OLI EDES EX PASKA UKKO JEESAAMASSA EI SE SAI NIIN HIRVEEN TRAUMAN ET SEN PITI JUODA EI MINUN ,et älkää viittikö suuressa viisaudessanne puhua lähes paskaa
- sukua
jami1123 kirjoitti:
KIVA ,VAI OLIS SITÄ PITÄNYT SUOSIOLLA KUOLLA EIKÄ JÄÄDÄ VALITTAMAAN ,TOIVOA SOPII ETTÄ TEKIN JOSKUS KOETTE TÄMÄN SUUREN AIVOJA SEKOITTAVAN TILAN KUIN MINÄKIN ILMAN ETTÄ OLI EDES EX PASKA UKKO JEESAAMASSA EI SE SAI NIIN HIRVEEN TRAUMAN ET SEN PITI JUODA EI MINUN ,et älkää viittikö suuressa viisaudessanne puhua lähes paskaa
Juuri tuollaista on elää neurologisesti sairaan lähipiirissä. Toisella sukulaisella synnynnäinen sairaus; hän on aina kaikista sairain, eikä hänen tarvitse missään, koskaan ottaa muita huomioon. Aina selitys on se, että hei, mulla on tämä sairaus. Saattaa olla niin oman sairautensa katkeroittama, ettei näe sitä, mitä sairautensa varjolla tekee muille ja saattaa jopa saada läheisten asiat täysin solmuun. Ulkopuoliset tahot eivät ymmärrä tippaakaan syitä näille sattumuksille, joten tilanteita on välillä täysin mahdotonta selvittää ja seuraukset ovat kuitenkin välillä todella vakavia.
Toisella sukulaiselle on neurologinen, iän myötä puhjennut sairaus, muut ovat syyllisiä kaikkeen, kun hänen touhujaan ei jaksa ja yrittää sanoa vastaan, on ilkeä. Rahankäyttö ja sen arvon ymmärtäminen on täysin hallitsematonta, mutta pääsee tekemään järjettömiä taloudellisia ratkaisuja, koska osaa vielä tietyissä tilanteissa antaa sen kuvan, että olisi täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Laskut jatkuvasti maksamatta, pankkitunnukset hukassa ym. Kärsivällisyys täysin kateissa, painostaa muita tekemään tahtonsa mukaan ja suuttuu verisesti jos näin ei tapahdu. Tavattoman itsepäinen ja sokea oman sairautensa vaikutuksille elämäntilanteensa ja -hallintansa suhteen. - Anonyymi
isoja muutoksia kirjoitti:
Ei varmasti kukaan terve jaksa omaishoitajana niitä vaikeimpia näistä, kun on hiton vaikeeta jo ammattilaisillakin!!! Älkää tehkö itsestänne mielisairaita ja uuuneita, vaan laittaakaa omaisenne sinne minne he kuuluvatkin silloin kun kohataan isoja sairauksia.KAuheeta ajatella että omaiset joutuvat opettelemaan sen laaajan kirjon persoonan muutoksesta, puheen, kirjoittamisen ja tavallisen arkijärjen menettämisestä aina vahvoihin pakkomielteisiin ja harhoihin, ja samalla luopumaan siitä muistosta terveestä omaisesta, ei hyvää päivää mikä järjestelmä. En suosittele omaisille, jotain rajaa siihen hommaan. talous saatta mennä myös, eli rahat nopeasti vaikka kuinka isot summat joka kk , ja sekin tulee omaisille yllärinä.
Niin, "laittakaa vaikka minne". Kaunis ajatus, mutta kun minnekkään ei pääse. Hyvä, kun saa edes päiväksi kahdeksi "johonkin", että saisi itse levätä. Näin Suomessa 2000-luvulla. En ihmettele yhtään tappouutisia, joissa 80-100v omaishoitajat päästää hoidettavan puolisonsa "vapaaksi".
- Anonyymi
jami1123 kirjoitti:
KIVA ,VAI OLIS SITÄ PITÄNYT SUOSIOLLA KUOLLA EIKÄ JÄÄDÄ VALITTAMAAN ,TOIVOA SOPII ETTÄ TEKIN JOSKUS KOETTE TÄMÄN SUUREN AIVOJA SEKOITTAVAN TILAN KUIN MINÄKIN ILMAN ETTÄ OLI EDES EX PASKA UKKO JEESAAMASSA EI SE SAI NIIN HIRVEEN TRAUMAN ET SEN PITI JUODA EI MINUN ,et älkää viittikö suuressa viisaudessanne puhua lähes paskaa
Sinä olet hyvä esimerkki siitä, mitä aivoverenvuoto/-infarkti saattaa aiheuttaa. Sinäkin olit varmaan ennen sairauskohtausta ns mukava ihminen ja olet nyt monelle siinä mielessä hyvä esimerkki, ettei ole ainoa, jonka luonne muuttuu. Toisilla persoona muuttuu huonoksi, toisilla hyväksi, toisilla menee puhe, toisilla näkö, toiset toipuu, toiset ei.. Syynä on se, mihin kohtaan aivoja "isku" osuu.
Oletko käynyt vertaistuessa? Tuosta olisi varmaan apua. Kukaan ei ole yksin sairauksiensa kanssa eikä ole "ainoa maailmassa", jolla on tämä "vaiva".
- jami24
Mikäs pakkö sun on leikkiä sisar hentoa valkoista,vai luuletko ehkä paremman taivaspaikan saavasi,epäilen suuresti,vai meinaavatko tuhlata koko perintösi,heh heh,Elä viiti selittää kokeile makohtaisesti ni tiiät mistä ees puhut vatipää,
- ksieini
Mikä sun ongelma on? Olet toisessa keskustelussa kertonut nimesi ja puhelinnumerosi ja tässä keskustelussa räyhäät nimimerkin "turvin". Muistan kyllä nimesi toisesta keskustelusta. Juuri tuolla sinun tyylilläsi käyttäytyminen on pahimmasta päästä sitä, mitä omaiset joutuvat kestämään.
Joskus suvut ovat niin pieniä, että moni asia kaatuu yhden ja saman omaisen niskaan. Omaisilla saattaa olla omiakin huolia, mutta tätähän "kokeile omakohtaisesti" -tyypit en ymmärrä.
Aika omakohtaiseksi se kokemus tulee, kun 40 vuotta neurologisen potilaan omaisena elelee. - jumprahuiti2
ksieini kirjoitti:
Mikä sun ongelma on? Olet toisessa keskustelussa kertonut nimesi ja puhelinnumerosi ja tässä keskustelussa räyhäät nimimerkin "turvin". Muistan kyllä nimesi toisesta keskustelusta. Juuri tuolla sinun tyylilläsi käyttäytyminen on pahimmasta päästä sitä, mitä omaiset joutuvat kestämään.
Joskus suvut ovat niin pieniä, että moni asia kaatuu yhden ja saman omaisen niskaan. Omaisilla saattaa olla omiakin huolia, mutta tätähän "kokeile omakohtaisesti" -tyypit en ymmärrä.
Aika omakohtaiseksi se kokemus tulee, kun 40 vuotta neurologisen potilaan omaisena elelee.no soittele ihmeessä äläkä pistä kaikkia samaan muottiin ,anna edes mahdollisuus selittää ,älä ole sinäkään itsekeskeinen omaan napaan tuijottaja,
- Anonyymi
Kerrohan poju, mihin laittaisit vaikkapa vaimosi/äitisi/isäsi, ettei tarvitse leikkiä "sisar hentoa"?
Kun kasvat ja vanhenet, olet ollut vaimosi kanssa vaikkapa 50v, heivaisitko mihin vaan pois jaloista?
Samoin haluaisit toimittavan itsesikin kohdalla?
- Anonyymi
Eräs ihminen joka sai aivoverenvuodon oli ennen kohtaustaan rakkaimpia ihmisiä mitä minulla oli. Toisin on nyt. Miltei joka kerta saa kuunnella pelkkää haukkumista. Kyllä raskasta on tälläisen ihmisen kanssa oleminen. Toivon omalla kohdallani mieluummin tälläiseen kohtaukseen menehtymistä kuin jäädä eloon psyykkisenä ihmishirviönä.
- Anonyymi
Sinun kannaltasi koet aisan näin .
- Anonyymi
Kauhulla seuraan vierestä kaverini sairastumisen seurauksia.
Hän on kuin täysin eri ihminen. Kiivas sanoissaan, aggressiivinen, impulsiivinen, ärtynyt, pahantuulinen. Elää harhoissa osittain, haukkuu ja halveksuu muita ihmisiä.
Sekoilee ajatuksissaan ja pitää niitä totena. Ja kaikki valehtelevat hänelle.
Hän on katkaissut välit melkeinpä kaikkiin kavereihin, puhuu höpöhöpöjuttuja kaikista ristiin rastiin.
Erakoitunut. Ulkonäkökin muuttunut homssuiseksi. Oli ennen kauniisti pukeutuva lady. Todella kuormittavaa ja ahdistavaa! Ja jotenkin niin surullista. Miettinyt, jääkö hän tuollaiseksi, pelkään, että jää. - Anonyymi
Ikävä kyllä, tiivistit asian hyvin. Toiset toipuu valitettavasti toiset ei. Lisäksi tulee melkein aina masennus, joka on ymmärrettävää, suuri turhautuminen siihen, kun ymmärtää esim sen miksi puhe ei tule. Tällä tarkoitan sitä, että sanoo vaikka "mitä kuuluu", mutta kuulee itse sen, että suusta tulee "mongerrusta".
Ei saa ajaa autoa, mikään ei onnistu, ei pääse töihin... siis aivan normaalit asiat on katkolla.
Aivovammoista toipuminen on hidasta ja aika näyttää, mitä siitä tulee.
Ymmärrän hyvin, että on raskasta, todella raskasta.
Valitettavasti, kuten itsekin kirjoitit, toisilla jää se huono puoli päälle. Dementiassakin, ennen mukava ihminen, saattaa muuttua itse perkeleeksi.- Anonyymi
Sitten on kovia alkoholisti räyhääjiä , joista tulee mukavia ihmisiä , eivätkä koskekaan alkoholiin .
- Anonyymi
Aivoverenvuoto ? riippuu paikasta , voi tulla millainen tahansa tai edellisen persoonan vahvempi tai heikompi muoto .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2474082Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha282358- 242141
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.932066Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?971725Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se251414- 121348
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361317Kenen etua Stubb ajaa Euroopassa ilmoittaessaan olevansa enemmän Ruotsalainen
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsissa, että hän ei ole koskaan tunte3091272Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227