Xanor kysely...

Viina ja lääkkeet vaikuttavat aivojen samaan osaan, ja jos niitä käyttää yhdessä niin voi olla ettei unessa jaksa hengitellä kun aivot on turrutettu monella eri aineella saman aikaisesti .
Viina yksistäänkin tekee monelle ihmiselle tuskatiloja ja paniikki häiriöitä , joten jos viinaa vetää naamaan niin miksi edes käy lääkärissä jos ei hoida itseään ainoastaan lääkkeillä .
Eikös sinne lääkäriin mennä kun olo on huono, ja se ei tule koskaan paremmaksi jos sekoitetaan viina lääkkeiden kanssa. Silloin on ihan turhaa hoidattaa itseään ja ihmetellä kun ei tule paremmaksi koskaan jos käyttää viinaakin vielä saman lääkityksen aikana
Ei ne varoittele viinan käytöstä huvikseen

Eiköhän se ole ihmisestä kiinni jos johonkin lääkkeeseen,kuten xanoriin jää koukkuun".itse olen käyttänyt sitä n.17 vuotta ja annos on ollut 1-3 0,5 mg/pv.Itsekurilla se sujuu hyvin.Xanor on kuitenkin paniikkihäiriössä paras apu kohtauksiin.

huono lääke riippuvuuden vuoksi ja erittäin tuskallista päästä eroon riippuvuudesta.itselläni ollut parhaillaan 6mg/pv,joo oli tosi autuas olo,ehkä vähän liiankin.lääkkeen käyttöä ei kannata aloittaa vakituisesti,vaan mahdollisimman lyhyeksi aikaa.

luin tossa kirjoituksen jossa joku väitti,että vieroitusoireisiin kuolee.se ei pidä paikkaansa,vaan niihin saattaa kuolla,mikäli annoksia tiputetaan liian nopeasti.eli mikäli mahdollista niin älkää aloittako lääkkeen käyttöä.

riippuvuuden kehittyessä niitä tarvitsee olla jatkuvasti mukana ja saatavilla.
sukulaisvierailut eivät ole kivoja,kun pitää mennä ottaan nappi jonnekkin.kaiken huipuksi sukulaiset eivät välttämättä ymmärrä asiaa ja saattavat neuvoa kaikennäköisiä poppakonsteja.itse olen törmännyt tällaiseen lähes väkisin ihmisjoukkoon viemiseen ja on kehotettu nauttimaan elämästä ja kerrottu kuinka aurinko paistaa yms.joo,auttaa tosi paljon,kun sisällä on helvetti käynnissä.raivostuttaa lähinnä ymmärtämättömyys,luulaan kemiallisten riippuvuuksien häviävän hymyilemällä.

tällai suht kyllästyneenä lääkkeeseen voin vaan todeta,että kaikilla sitä ihmistä hallitaankin.mikä mikä on verotuksen- ja lääkefirmojen kannalta hyvä,niin sillai ihmistä ohjataan viiis ihmisyydestä.olen joo saanut apua lääkkeestä,mutta millä hinnalla.

loppuyhteenveto on,että ottakaa selvää ensin lääkkeestä jota teille määrätään ja sitten päättäkää haluatteko tämän lääkkeen.ottakaa huomioon myös ettei ketään voi pakottaa lääkitykseen,vaikka kuinka lääkäri maanittelisi ja muuta sellaista,kuinka tämä on hyväksi ja sillai.ymmärrän kyllä,jos ei vaan jaksa välittää mitä määrätään ja tätä kautta tapahtuu vahinko jota katuu myöhemmin.koittakaa kuitenkin olla valveutuneita.tämä taitaa päteä kaikkiin lääkkeisiin.

MARKKINATALOUS JA YHTEISKUN... kirjoitti:

huono lääke riippuvuuden vuoksi ja erittäin tuskallista päästä eroon riippuvuudesta.itselläni ollut parhaillaan 6mg/pv,joo oli tosi autuas olo,ehkä vähän liiankin.lääkkeen käyttöä ei kannata aloittaa vakituisesti,vaan mahdollisimman lyhyeksi aikaa.

luin tossa kirjoituksen jossa joku väitti,että vieroitusoireisiin kuolee.se ei pidä paikkaansa,vaan niihin saattaa kuolla,mikäli annoksia tiputetaan liian nopeasti.eli mikäli mahdollista niin älkää aloittako lääkkeen käyttöä.

riippuvuuden kehittyessä niitä tarvitsee olla jatkuvasti mukana ja saatavilla.
sukulaisvierailut eivät ole kivoja,kun pitää mennä ottaan nappi jonnekkin.kaiken huipuksi sukulaiset eivät välttämättä ymmärrä asiaa ja saattavat neuvoa kaikennäköisiä poppakonsteja.itse olen törmännyt tällaiseen lähes väkisin ihmisjoukkoon viemiseen ja on kehotettu nauttimaan elämästä ja kerrottu kuinka aurinko paistaa yms.joo,auttaa tosi paljon,kun sisällä on helvetti käynnissä.raivostuttaa lähinnä ymmärtämättömyys,luulaan kemiallisten riippuvuuksien häviävän hymyilemällä.

tällai suht kyllästyneenä lääkkeeseen voin vaan todeta,että kaikilla sitä ihmistä hallitaankin.mikä mikä on verotuksen- ja lääkefirmojen kannalta hyvä,niin sillai ihmistä ohjataan viiis ihmisyydestä.olen joo saanut apua lääkkeestä,mutta millä hinnalla.

loppuyhteenveto on,että ottakaa selvää ensin lääkkeestä jota teille määrätään ja sitten päättäkää haluatteko tämän lääkkeen.ottakaa huomioon myös ettei ketään voi pakottaa lääkitykseen,vaikka kuinka lääkäri maanittelisi ja muuta sellaista,kuinka tämä on hyväksi ja sillai.ymmärrän kyllä,jos ei vaan jaksa välittää mitä määrätään ja tätä kautta tapahtuu vahinko jota katuu myöhemmin.koittakaa kuitenkin olla valveutuneita.tämä taitaa päteä kaikkiin lääkkeisiin.

Lue lisää

xanor on lääke josta ei pääse eroo itte 15 vuotta vetäny ja lääkäri sano et ei ees kannata yrittää lopettaa mut mul menee asiat ok terveisin 20 vuotta paniikkihäiriöö

MARKKINATALOUS JA YHTEISKUN... kirjoitti:

huono lääke riippuvuuden vuoksi ja erittäin tuskallista päästä eroon riippuvuudesta.itselläni ollut parhaillaan 6mg/pv,joo oli tosi autuas olo,ehkä vähän liiankin.lääkkeen käyttöä ei kannata aloittaa vakituisesti,vaan mahdollisimman lyhyeksi aikaa.

luin tossa kirjoituksen jossa joku väitti,että vieroitusoireisiin kuolee.se ei pidä paikkaansa,vaan niihin saattaa kuolla,mikäli annoksia tiputetaan liian nopeasti.eli mikäli mahdollista niin älkää aloittako lääkkeen käyttöä.

riippuvuuden kehittyessä niitä tarvitsee olla jatkuvasti mukana ja saatavilla.
sukulaisvierailut eivät ole kivoja,kun pitää mennä ottaan nappi jonnekkin.kaiken huipuksi sukulaiset eivät välttämättä ymmärrä asiaa ja saattavat neuvoa kaikennäköisiä poppakonsteja.itse olen törmännyt tällaiseen lähes väkisin ihmisjoukkoon viemiseen ja on kehotettu nauttimaan elämästä ja kerrottu kuinka aurinko paistaa yms.joo,auttaa tosi paljon,kun sisällä on helvetti käynnissä.raivostuttaa lähinnä ymmärtämättömyys,luulaan kemiallisten riippuvuuksien häviävän hymyilemällä.

tällai suht kyllästyneenä lääkkeeseen voin vaan todeta,että kaikilla sitä ihmistä hallitaankin.mikä mikä on verotuksen- ja lääkefirmojen kannalta hyvä,niin sillai ihmistä ohjataan viiis ihmisyydestä.olen joo saanut apua lääkkeestä,mutta millä hinnalla.

loppuyhteenveto on,että ottakaa selvää ensin lääkkeestä jota teille määrätään ja sitten päättäkää haluatteko tämän lääkkeen.ottakaa huomioon myös ettei ketään voi pakottaa lääkitykseen,vaikka kuinka lääkäri maanittelisi ja muuta sellaista,kuinka tämä on hyväksi ja sillai.ymmärrän kyllä,jos ei vaan jaksa välittää mitä määrätään ja tätä kautta tapahtuu vahinko jota katuu myöhemmin.koittakaa kuitenkin olla valveutuneita.tämä taitaa päteä kaikkiin lääkkeisiin.

Lue lisää

No moi!
Itselläni toi paniikkihäiriö ilmeni jo vuosia sitten , en vaan ymmärtänyt mistä oli kyse. Nykyään 1 - 3 kpl 0,5 mg Xanoria/vrk eikä aina sitäkään- se piti turvallisen mielen yllä. Olen kesällä ollut viikon ilman Xanoria, hyvin meni; ensimmäinen vastoinkäyminen ja eka Xanor. Ja homma jatkuu. Pahinta on, että menee krapula-masennukseen napsimaan Xanoreita; ne kun vaikuttavat keskushermostoon, joka säätelee kaikkia elintoimintoja.
Olen huomannut, että liikunta oikessa määrin vähentää Xanorin tarvetta ja liika liikunta lisää sitä.
Lisäksi olen huomannut, että Xanorin syönti aiheuttaa nälkää. Onko muilla samanlaisia oireita? Pärjäilemisiin : Pasi

MARKKINATALOUS JA YHTEISKUN... kirjoitti:

huono lääke riippuvuuden vuoksi ja erittäin tuskallista päästä eroon riippuvuudesta.itselläni ollut parhaillaan 6mg/pv,joo oli tosi autuas olo,ehkä vähän liiankin.lääkkeen käyttöä ei kannata aloittaa vakituisesti,vaan mahdollisimman lyhyeksi aikaa.

luin tossa kirjoituksen jossa joku väitti,että vieroitusoireisiin kuolee.se ei pidä paikkaansa,vaan niihin saattaa kuolla,mikäli annoksia tiputetaan liian nopeasti.eli mikäli mahdollista niin älkää aloittako lääkkeen käyttöä.

riippuvuuden kehittyessä niitä tarvitsee olla jatkuvasti mukana ja saatavilla.
sukulaisvierailut eivät ole kivoja,kun pitää mennä ottaan nappi jonnekkin.kaiken huipuksi sukulaiset eivät välttämättä ymmärrä asiaa ja saattavat neuvoa kaikennäköisiä poppakonsteja.itse olen törmännyt tällaiseen lähes väkisin ihmisjoukkoon viemiseen ja on kehotettu nauttimaan elämästä ja kerrottu kuinka aurinko paistaa yms.joo,auttaa tosi paljon,kun sisällä on helvetti käynnissä.raivostuttaa lähinnä ymmärtämättömyys,luulaan kemiallisten riippuvuuksien häviävän hymyilemällä.

tällai suht kyllästyneenä lääkkeeseen voin vaan todeta,että kaikilla sitä ihmistä hallitaankin.mikä mikä on verotuksen- ja lääkefirmojen kannalta hyvä,niin sillai ihmistä ohjataan viiis ihmisyydestä.olen joo saanut apua lääkkeestä,mutta millä hinnalla.

loppuyhteenveto on,että ottakaa selvää ensin lääkkeestä jota teille määrätään ja sitten päättäkää haluatteko tämän lääkkeen.ottakaa huomioon myös ettei ketään voi pakottaa lääkitykseen,vaikka kuinka lääkäri maanittelisi ja muuta sellaista,kuinka tämä on hyväksi ja sillai.ymmärrän kyllä,jos ei vaan jaksa välittää mitä määrätään ja tätä kautta tapahtuu vahinko jota katuu myöhemmin.koittakaa kuitenkin olla valveutuneita.tämä taitaa päteä kaikkiin lääkkeisiin.

Lue lisää

toi sun juttu oli cool koska se on totta on ihmisiä jotka "ottaa mitä lääkäri tarjoo"ne ei uskalla sanoo ei kokemusta 17 vuotta tällä hetkellä lopettaa xanor 2mg vähitellen huumetausta 4,5 nyt ollu kuivilla 3vuotta voisin kirjotella ennemmän mut on myöhä ja huomenna lääkäri päättää saanko panacod 3vrk 2 viikkoo sit leikkatiin kyynärpää 20 niittii 9vrk sairaalassa veren myrkytys ja keuhkokuume ja mulle määrätään kipuun panadol 400mg mitä v.... se autaa merkkarit on parempii.

Jompe kirjoitti:

Eiköhän se ole ihmisestä kiinni jos johonkin lääkkeeseen,kuten xanoriin jää koukkuun".itse olen käyttänyt sitä n.17 vuotta ja annos on ollut 1-3 0,5 mg/pv.Itsekurilla se sujuu hyvin.Xanor on kuitenkin paniikkihäiriössä paras apu kohtauksiin.

Lue lisää

ei se tosiaan oo ihmisestä kii ku käyttää xanoria ite menin pyytää jotain rauhoittavaa ja lekuri määräs sitä 3mg pv nyt oon käyttäny 15v 5mg pv et ei oo yhtään kivaa vaik ei oo paniikkia oon käyny vierotuksessa muutaman kerran mut ku vähennetään niin ei tosiaan oo normaali olo sydän hakkaa hiki virtaa et sillee se on pahin lääke rauhoittumiseen et sillee henki meinas lähtee ku jouduin olee 2pv ilman ois vaikka määränny jotain pameja ettei ois tätä helvettiä tullu pamit ku ei korvaa xanoria paskan vertaa et onneks olkoo jos xanor ei aiheuta riippuvuutta EN SUOSITTELE KELLEKKÄÄ JOS EI HALUA PÄÄTÄ SEKASI ajan myötä se ei kolahda

mimma771 kirjoitti:

ei se tosiaan oo ihmisestä kii ku käyttää xanoria ite menin pyytää jotain rauhoittavaa ja lekuri määräs sitä 3mg pv nyt oon käyttäny 15v 5mg pv et ei oo yhtään kivaa vaik ei oo paniikkia oon käyny vierotuksessa muutaman kerran mut ku vähennetään niin ei tosiaan oo normaali olo sydän hakkaa hiki virtaa et sillee se on pahin lääke rauhoittumiseen et sillee henki meinas lähtee ku jouduin olee 2pv ilman ois vaikka määränny jotain pameja ettei ois tätä helvettiä tullu pamit ku ei korvaa xanoria paskan vertaa et onneks olkoo jos xanor ei aiheuta riippuvuutta EN SUOSITTELE KELLEKKÄÄ JOS EI HALUA PÄÄTÄ SEKASI ajan myötä se ei kolahda

Lue lisää

Jos haluaa päästä eroon Xanoreista, on lopetettava ensin kofeiinin käyttö, muuten lopettaminen tuo esille kofeiinin aiheuttamia oireita, kuten hikoilua, tinnitusta ja sydänoireita adrenaliinierityksen kiihtyessä. Puolisen vuotta sen jälkeen kun on lopettanut kofeiinin, voi alkaa vähentämään Xanoria ja siirtyä sitten pameihin, kun on tarpeeksi matala annostus. 5mg Xanoria vastaa 100mg Diapamia. Täällä on hyvät ohjeet, joita käytin itsekin, kun lopetin Xanorit.

Xanor ja kofeiini yhdessä muodostavat erittäin voimakkaan soluja tappavan myrkyn, asiasta tuli tutkimus jokin aikaa sitten. Siksi Xanor ja kofeiini vain pahentavat paniikkihäiriötä ja ahdistuneisuutta, ja lopettaminen on niin ristuksen vaikeaa. Ikävä, että Suomeen tieto tulee yleensä vuosikausien viiveellä, jos tulee.

http://www.benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf

exx-kofeinisti kirjoitti:

Jos haluaa päästä eroon Xanoreista, on lopetettava ensin kofeiinin käyttö, muuten lopettaminen tuo esille kofeiinin aiheuttamia oireita, kuten hikoilua, tinnitusta ja sydänoireita adrenaliinierityksen kiihtyessä. Puolisen vuotta sen jälkeen kun on lopettanut kofeiinin, voi alkaa vähentämään Xanoria ja siirtyä sitten pameihin, kun on tarpeeksi matala annostus. 5mg Xanoria vastaa 100mg Diapamia. Täällä on hyvät ohjeet, joita käytin itsekin, kun lopetin Xanorit.

Xanor ja kofeiini yhdessä muodostavat erittäin voimakkaan soluja tappavan myrkyn, asiasta tuli tutkimus jokin aikaa sitten. Siksi Xanor ja kofeiini vain pahentavat paniikkihäiriötä ja ahdistuneisuutta, ja lopettaminen on niin ristuksen vaikeaa. Ikävä, että Suomeen tieto tulee yleensä vuosikausien viiveellä, jos tulee.

http://www.benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf

Lue lisää

viesti on jo vuosia vanhentunut, onkohan käyttäjä edes kirjoilla! Elämässä.

kyllä, onnettomimmat valmiiks riippuvaiset sitä saa.

exx-kofeinisti kirjoitti:

Jos haluaa päästä eroon Xanoreista, on lopetettava ensin kofeiinin käyttö, muuten lopettaminen tuo esille kofeiinin aiheuttamia oireita, kuten hikoilua, tinnitusta ja sydänoireita adrenaliinierityksen kiihtyessä. Puolisen vuotta sen jälkeen kun on lopettanut kofeiinin, voi alkaa vähentämään Xanoria ja siirtyä sitten pameihin, kun on tarpeeksi matala annostus. 5mg Xanoria vastaa 100mg Diapamia. Täällä on hyvät ohjeet, joita käytin itsekin, kun lopetin Xanorit.

Xanor ja kofeiini yhdessä muodostavat erittäin voimakkaan soluja tappavan myrkyn, asiasta tuli tutkimus jokin aikaa sitten. Siksi Xanor ja kofeiini vain pahentavat paniikkihäiriötä ja ahdistuneisuutta, ja lopettaminen on niin ristuksen vaikeaa. Ikävä, että Suomeen tieto tulee yleensä vuosikausien viiveellä, jos tulee.

http://www.benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf

Lue lisää

ja paskat.
Ite oon lopettanu seinään,eikä ollu mitään oireita.

mimma771 kirjoitti:

ei se tosiaan oo ihmisestä kii ku käyttää xanoria ite menin pyytää jotain rauhoittavaa ja lekuri määräs sitä 3mg pv nyt oon käyttäny 15v 5mg pv et ei oo yhtään kivaa vaik ei oo paniikkia oon käyny vierotuksessa muutaman kerran mut ku vähennetään niin ei tosiaan oo normaali olo sydän hakkaa hiki virtaa et sillee se on pahin lääke rauhoittumiseen et sillee henki meinas lähtee ku jouduin olee 2pv ilman ois vaikka määränny jotain pameja ettei ois tätä helvettiä tullu pamit ku ei korvaa xanoria paskan vertaa et onneks olkoo jos xanor ei aiheuta riippuvuutta EN SUOSITTELE KELLEKKÄÄ JOS EI HALUA PÄÄTÄ SEKASI ajan myötä se ei kolahda

Lue lisää

Että kun niihin tottuu, käyttänen vuosia niin parikin pv ilman on aivan hirveää tuskaa. Samoin käy pamienkin kohdalla. Eli loppuelämän syonti edessä. Mutta entäs jos lääkäri vaihtuu ja ei enää kirjota. Sit on puolen vuoden tuskat edessä eikä silloinkaan helpota.

Jompe kirjoitti:

Eiköhän se ole ihmisestä kiinni jos johonkin lääkkeeseen,kuten xanoriin jää koukkuun".itse olen käyttänyt sitä n.17 vuotta ja annos on ollut 1-3 0,5 mg/pv.Itsekurilla se sujuu hyvin.Xanor on kuitenkin paniikkihäiriössä paras apu kohtauksiin.

Lue lisää

...vahvuus ja määrä. Paitsi silloin kun en ole työssä. "Kotioloissa" en tarvitse lainkaan. Nyt menny 1 kk ilman nappeja vaikka yli 10 v syönyt Xanoria. Että en sanois että hirveesti koukuttaa kun i minkään näköisiä vieroitusoireita ole ollut. T. Elmo

Pasi 66 kirjoitti:

No moi!
Itselläni toi paniikkihäiriö ilmeni jo vuosia sitten , en vaan ymmärtänyt mistä oli kyse. Nykyään 1 - 3 kpl 0,5 mg Xanoria/vrk eikä aina sitäkään- se piti turvallisen mielen yllä. Olen kesällä ollut viikon ilman Xanoria, hyvin meni; ensimmäinen vastoinkäyminen ja eka Xanor. Ja homma jatkuu. Pahinta on, että menee krapula-masennukseen napsimaan Xanoreita; ne kun vaikuttavat keskushermostoon, joka säätelee kaikkia elintoimintoja.
Olen huomannut, että liikunta oikessa määrin vähentää Xanorin tarvetta ja liika liikunta lisää sitä.
Lisäksi olen huomannut, että Xanorin syönti aiheuttaa nälkää. Onko muilla samanlaisia oireita? Pärjäilemisiin : Pasi

Lue lisää

Moikka.
Minä olin tuhota elämäni xanor 1mg tenoxeilla koska käytin niitä sekaisin
alkoholin kanssa.
Sanoisin näin että jos elämän tilanne on vaikea (ero,unettomuus,masennus)
niin oikein käytettyinä ne ovat valtava apu jos esim.juuri töissä pitää käydä.
Mut niiden varjopuoli (kuten kaikilla bentsodiatsepiineilla) on juuri tuo riippuvuus
ja alpratsolaami /klonatsepaami ovat juuri KAIKKEIN hankalimpia siksi,että
niihin voi kehittyä hyvin nopeasti riippuvuus.
Voisin mainita oksatsepaamin (opamox,oxamin ,oxepam,alopam) jotka ovat
ns "helpoimpia " päästä irti koska niiden vaikutus alkaa hitaammin eikä kolise
kuten esim diapamissa niin nopeasti. Näin ollen myös lääkkeen pitoisuus
veressä laskee hitaammin joten suosittelen ,jos pitää valita, opamoxia.

Pasi 66 kirjoitti:

No moi!
Itselläni toi paniikkihäiriö ilmeni jo vuosia sitten , en vaan ymmärtänyt mistä oli kyse. Nykyään 1 - 3 kpl 0,5 mg Xanoria/vrk eikä aina sitäkään- se piti turvallisen mielen yllä. Olen kesällä ollut viikon ilman Xanoria, hyvin meni; ensimmäinen vastoinkäyminen ja eka Xanor. Ja homma jatkuu. Pahinta on, että menee krapula-masennukseen napsimaan Xanoreita; ne kun vaikuttavat keskushermostoon, joka säätelee kaikkia elintoimintoja.
Olen huomannut, että liikunta oikessa määrin vähentää Xanorin tarvetta ja liika liikunta lisää sitä.
Lisäksi olen huomannut, että Xanorin syönti aiheuttaa nälkää. Onko muilla samanlaisia oireita? Pärjäilemisiin : Pasi

Lue lisää

Hui-hai
Oon käyttänyt 1mg xanoa jo 10-v. Riippuen miten elämä muuten sujuu, siis ollaanko Pohjanmaalla vai Itävallan Alpeilla olen kyennyt halutessani tulemaan toimeen puolikkaalla tabua. Kun taas vastoin käymisten hurrikaanien iskiessä oon pahimmillani joutunut turvautumaan jopa 6-8:n kokonaisen ottamiseen päivän aikana. Tälläkin hetkelllä oon pakottanut itseni "laihikselle" eli siis tärisen tässä koneen äärellä yrittäen kirjoittaa myöhäistä vastausta sulle Pasi. Oon ottanut aamupäivällä puolikkaan ja nukkumaan yrittämistä varten on toinen puolikas tuolla pöydällä odottamassa. Keskim. käyttö mulla pysyy pitkässä janassa kuitenkin vain tolllaisena vähän yli kaks kpl/vrk.
Ruokahaluun X:t ei vaikuta mitään elleivät peräti oikeastaan laske sitä. Liikunta mulla vähentää X:n tarvetta. Tsemppiä kaikille X-klubilaisille. Terveisin Mr X.

riippuvainen. kirjoitti:

Että kun niihin tottuu, käyttänen vuosia niin parikin pv ilman on aivan hirveää tuskaa. Samoin käy pamienkin kohdalla. Eli loppuelämän syonti edessä. Mutta entäs jos lääkäri vaihtuu ja ei enää kirjota. Sit on puolen vuoden tuskat edessä eikä silloinkaan helpota.

Lue lisää

EI bentsoja kuulu/saa lopettaa cold turkey (seinään). Pitää annosta tiputtaa pitkällä aikavälillä, sanotaan vaikka jos on 6mg/pv annostus niin tiputtaa 0.5mg-1mg puolen vuoden välein(tai mitä kroppa/mieli sallii, voi vähemmänki annostusta tiputtaa. Tähän pitäisi löytyä netistä jotain tapering-guideja miten se tehdä.

Että se jos olet koukussa alpratsolaamiin ei todellakaan tarkoita että koko loppuelämän niitä joudut popsimaan, ellet itse niin halua.

Jos olet jo krapulassa etkä enään humalassa Xanorit on jumalan lahja krapulaan. Itse useasti syön bentsoja darraan että pystyn toimimaan ja välillä on tainnut olla vähä promillejakin vielä, että ei se vaarallista oo. Eri asia sitten jos kännin päälle alkaa popsimaan, sitä ei kannata ikinä tehdä

marianna!olen miettinyt itsekkin mennä lääkäriin neuvottelemaan xanor lääkityksestä koska olen saanut positiivista palautetta sen tehokkuudesta.Olen jo vuosia kärsinyt pahasta masentuneisuudesta ja paniikki oireista nyt menneet aika huonoon suuntaan.Alkoholilla yleensä helpottelen oloa mut joskus pahentaa tilannetta.Onko lääkehoitoon vaikea päästä vai pitääkö juosta ensin psykologeilla sun muilla??

bonantza kirjoitti:

marianna!olen miettinyt itsekkin mennä lääkäriin neuvottelemaan xanor lääkityksestä koska olen saanut positiivista palautetta sen tehokkuudesta.Olen jo vuosia kärsinyt pahasta masentuneisuudesta ja paniikki oireista nyt menneet aika huonoon suuntaan.Alkoholilla yleensä helpottelen oloa mut joskus pahentaa tilannetta.Onko lääkehoitoon vaikea päästä vai pitääkö juosta ensin psykologeilla sun muilla??

Lue lisää

Itse kävin yksityisellä puolitoista vuotta sitten ensimmäistä kertaa, ja sain reseptin melko helpolla. Tuntui lääkäri ymmärtävän minua ja ongelmaani, paikallisilla kunnanlääkäreillä ei tunnu aikaa liikenevän, eli suosittelen yksityistä vaikka se maksaakin jonkun verran.

Kannattaa silti vielä harkita, mikäli koet että lääke on ainoa vaihtoehto niin suosittelen. Mikäli oireesi ovat lieviä, älä koske ns. benzoihin. Ne koukuttaa erittäin helposti, vuosiksi, etenkin jos sinulla on ollut muita riippuvuus ongelmia. Itselläni on tässä viime aikoina alkoholinkäyttö lisääntynyt suurissa määrin, ja benzot alkoholi ei ole hyvä juttu, heikentää muistia ja käytökseni ei ole todellakaan normaalia. Sitä vaan ei välitä itsestään tai muista juuri lainkaan kun ottaa alkoholia xanorin/muiden benzojen kanssa. Nuo oireet ovat lisääntynyt vähän kerrassaan.

Voi kun olisin "normaali" enkä joutuisi turvautumaan nappeihin, olisi niin paljon helpompaa. Liikunta ja jonkinlainen päiväjärjestely helpottaa jonkin verran,mutta omasta päästähän se loppujen lopuksi on kiinni, että tarviiko niitä ottaa suuria annoksia päivässä, vai ottaako niitä aina silloin kuin tarvitsee pieniä itselleen sopivia annoksia, mikä on mielestäni oikea tapa nauttia niitä. välillä menee hyvin ja välillä sorrun ottamaan enempi.Toleranssi kasvaa erittäin nopeasti, mikäli suurentaa omatoimisesti annoksia.

Tsemppiä paniikkihäiriöistä kärsiville!

benzo koukussa kirjoitti:

Itse kävin yksityisellä puolitoista vuotta sitten ensimmäistä kertaa, ja sain reseptin melko helpolla. Tuntui lääkäri ymmärtävän minua ja ongelmaani, paikallisilla kunnanlääkäreillä ei tunnu aikaa liikenevän, eli suosittelen yksityistä vaikka se maksaakin jonkun verran.

Kannattaa silti vielä harkita, mikäli koet että lääke on ainoa vaihtoehto niin suosittelen. Mikäli oireesi ovat lieviä, älä koske ns. benzoihin. Ne koukuttaa erittäin helposti, vuosiksi, etenkin jos sinulla on ollut muita riippuvuus ongelmia. Itselläni on tässä viime aikoina alkoholinkäyttö lisääntynyt suurissa määrin, ja benzot alkoholi ei ole hyvä juttu, heikentää muistia ja käytökseni ei ole todellakaan normaalia. Sitä vaan ei välitä itsestään tai muista juuri lainkaan kun ottaa alkoholia xanorin/muiden benzojen kanssa. Nuo oireet ovat lisääntynyt vähän kerrassaan.

Voi kun olisin "normaali" enkä joutuisi turvautumaan nappeihin, olisi niin paljon helpompaa. Liikunta ja jonkinlainen päiväjärjestely helpottaa jonkin verran,mutta omasta päästähän se loppujen lopuksi on kiinni, että tarviiko niitä ottaa suuria annoksia päivässä, vai ottaako niitä aina silloin kuin tarvitsee pieniä itselleen sopivia annoksia, mikä on mielestäni oikea tapa nauttia niitä. välillä menee hyvin ja välillä sorrun ottamaan enempi.Toleranssi kasvaa erittäin nopeasti, mikäli suurentaa omatoimisesti annoksia.

Tsemppiä paniikkihäiriöistä kärsiville!

Lue lisää

ite otan päivässä 1 mg:n xanoria,se jeesii,tekis joskus kyllä mieli rouskia enemmänkin...

Ittellä päivässä 4x2mg xanoria. määrättiin paniikkihäiriöön ja ahdistukseen.ollut jo toistakymmentä vuotta,alussa 5 kpl päivässä.kova annoshan tuo 8mg on päivässä mutta toleranssi ei kasva kun pitää päivän pari kuukaudessa paussia.

bonantza kirjoitti:

marianna!olen miettinyt itsekkin mennä lääkäriin neuvottelemaan xanor lääkityksestä koska olen saanut positiivista palautetta sen tehokkuudesta.Olen jo vuosia kärsinyt pahasta masentuneisuudesta ja paniikki oireista nyt menneet aika huonoon suuntaan.Alkoholilla yleensä helpottelen oloa mut joskus pahentaa tilannetta.Onko lääkehoitoon vaikea päästä vai pitääkö juosta ensin psykologeilla sun muilla??

Lue lisää

olen itse käyttänyt pentsoja 17v diapam rivatril ja nyt 3v xanor 3x2mg bepot vrk yritin lopettaa olin viikon ilman sain niin sanotun kramppitilan taju meni ja kouristelin eli sitä ei voi lopettaa seinään niin sanotusti oon nyt vähentänyt eka 2x2mg ja sit 1x2mg alussa helvettii mut siit se sit meni ja nyt menee ihan hyvin.........mut se pudottamani anostelu ei todellakaan ollu helppoo koska pudotus oli liian suuri

Totta, lähes kaikki mielialalääkkeet on riippuvutta aiheuttavia, mutta mitä sitten jos sen lääkkeen avulla pystyt elämään ja vielä nauttia elämästä! Ja jotkut täällä sanoo et "kun kerran olet koukussa xanoriin syöt niitä loppuelämäsi!!!. Ja ei mitenkään pidä paikkaansa, annosta pikkuhiljaa tiputtaen pitkällä aikavälillä totuta elimistösi pärjäämään pienemmällä määrällä ja sitten kun kehosi on tottunut tiputettuun annokseen,voi tiputtaa taas lisää yms yms. Että kyllä siitä irti pääsee ja vielä ilman mitään HC viekkareita. Ja xanorin tiputuksen loppuvaiheessa voisi olla hyödyllistä vaihtaa pidempi vaikutteisiin benzoon eli diapamiin tai rivatrilliin. Xanorissa on niin lyhyt puoliintumiaika että pienilllä annoksilla voi olla vaikeaa tiputtaa , siksi kyseiset pitkävaikutteiset olisivat optimaalisempia loppuvaiheessa koska ei tarvi koko ajan olla ottamassa jotain mini annosta joka helpottaa puoli tuntia. peace

Moikka taas! Tuli tossa mieleen oletko kokeillut Lyricaa (Pregabalin), auttaa erittäin hyvin sos ahdistukseen, mutta toleranssi kasvaa aika nopeasti varsinkin jos syö toista sataa milligrammaa päivässä. 25-75mg voisi olla hyvä aloitus dose.

No siis tota jos joku ei oikeesti pärjää ilman niitä ni miks mennä tuomitsemaan niitä jotka puhuu oikeesti totta... mut sinällää kyl oot oikeessa mut mitäpä sä koukussa enää voit tehdäkkää? yks jalka haudassa jo valmiiksi ja viinaa ja lääkkeitä alla ku kukaan ei sua huoli ei ees sun sukulaiset mut silti viel elossa...

Kyllä on aika rankkaa ja tuomitsevaa tekstiä, täytyy olla jonkun sellaisen suusta joka ei ole kokenut paniikihäriöitä ja/tai ahdistusta. Ne kun ei mene ohi "ryhdistäytymällä" ja "niskasta kiinni ottamalla". Nämä mielenterveyshäriöt kun nykyään luetaan sairauksiksi, ja niihin löytyy luojan kiitos lääkkeistä apua. Ja voin kertoa että on kokeiltu kalaöljyistä ja kärsimyskukasta ruusunjuureen ja homeopaattisiin ja aromaterapiaa ja hypnoosia ja non-alcoholic-linjaa, liikuntaa ja eri ruokavalioita. Kun ei vaan miulle auttanut ikävä kyllä.
Parempi vaihtoehto ilmeisesti olisi ko. kanssaihmisen mielestä jäädä loppuelämäkseen neljän seinän sisälle ja myös välttää kaikkia sosiaalisia tilanteita eli lopettaa ihmisarvoinen elämä. Niinkös??

homo sapiens kirjoitti:

Kyllä on aika rankkaa ja tuomitsevaa tekstiä, täytyy olla jonkun sellaisen suusta joka ei ole kokenut paniikihäriöitä ja/tai ahdistusta. Ne kun ei mene ohi "ryhdistäytymällä" ja "niskasta kiinni ottamalla". Nämä mielenterveyshäriöt kun nykyään luetaan sairauksiksi, ja niihin löytyy luojan kiitos lääkkeistä apua. Ja voin kertoa että on kokeiltu kalaöljyistä ja kärsimyskukasta ruusunjuureen ja homeopaattisiin ja aromaterapiaa ja hypnoosia ja non-alcoholic-linjaa, liikuntaa ja eri ruokavalioita. Kun ei vaan miulle auttanut ikävä kyllä.
Parempi vaihtoehto ilmeisesti olisi ko. kanssaihmisen mielestä jäädä loppuelämäkseen neljän seinän sisälle ja myös välttää kaikkia sosiaalisia tilanteita eli lopettaa ihmisarvoinen elämä. Niinkös??

Lue lisää

Olen kanssasi samaa mieltä rankoista teksteistä.Jotenkin niistä kuitenkin heijastuu hätä. Miksi kukaan kävisi näillä sivuilla jos asia ei häntä kosketa? Tai sitten ehkä joku läheinen.No,myös minä ennen lääkehoitoa kokeilin melkein kaikki mainitsemasi asiat ja liudan lisää,jotenkin en vain halunnut tunnustaa että tarvitsen lääkitystä.Pystyin melko hyvin salamaan paniikkihäiriöni, mutta en tietenkään läheisiltäni.Alkoholilla oli helppo hoitaa sellaisia tilanteita joissa sen käyttö oli mahdollista. En kuitenkaan koskaan työssäni käyttänyt alkoholia.Paniikkikohtaukset tulivat takuuvarmasti krapulassa jolloin oli tosi kyseessä kun piti kesken esim. palaverin poistua vessaan tai mihin tahansa paikkaan jossa sai olla yksin kun sydän hakkasi eikä henki kulkenut ja tuli kuoleman pelko.Yritti vain itselleen vakuuttaa ettei tähän kuole eikä kuollutkaan, mutta häpeä pyytää ketään apuun oli pelkoa suurempi.Kohtaus nousi päälle aivan odottamatta kymmenissä sekunneissa, myös ilman krapulaa, ja täysin erilaisissa paikoissa.Tietysti kassajonot ja täydet bussit olivat pahimpia. Monta kertaa ostoskärry jäikin kauppaan kun ryntäsin ulos, tai hyppäsin pois bussista kesken matkan.Tätä helvettiä kesti toistakymmentä vuotta.Sitten läheiseni ja tukeni joutui pahaan onnettomuuteen. Hänen sairaalassa olo oli pitkä.Sain ensimmäisen kerran kohtauksen kotonani, sitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Kohtaus oli niin raju,että jouduin turvautumaan lääkärin apuun.Oliko tuuria,mutta kohdalleni osui lääkäri joka tiesi paniikkihäiriöstä tosi paljon ja tunnisti oireeni välittömästi.Lääkitys aloitettiin aika lievänä. Cipralex 10 mg kerran päivässä ja Xanor 0,5 varalle pahoja tilanteita varten.Pari viikkoa Cipralexia syötyäni paniikkikohtaukset lievenivät ja sitten loppuivat kokonaan. Xanoria olen käyttänyt vain silloin kun olen menossa johonkin erittäin vaativaan tilanteeseen.Alkoholin käyttöni on vähentynyt huomattavasti ja Xanorin kanssa en ota ollenkaan. Elämä on nyt kaikin puolin järjestyksessä kumppanin toipumista myöten. Harmittaa vain etten hakenut lääkkeistä apua aikaisemmin,turhaan kärsin vuosikymmenen.

Järki vielä päässä kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä rankoista teksteistä.Jotenkin niistä kuitenkin heijastuu hätä. Miksi kukaan kävisi näillä sivuilla jos asia ei häntä kosketa? Tai sitten ehkä joku läheinen.No,myös minä ennen lääkehoitoa kokeilin melkein kaikki mainitsemasi asiat ja liudan lisää,jotenkin en vain halunnut tunnustaa että tarvitsen lääkitystä.Pystyin melko hyvin salamaan paniikkihäiriöni, mutta en tietenkään läheisiltäni.Alkoholilla oli helppo hoitaa sellaisia tilanteita joissa sen käyttö oli mahdollista. En kuitenkaan koskaan työssäni käyttänyt alkoholia.Paniikkikohtaukset tulivat takuuvarmasti krapulassa jolloin oli tosi kyseessä kun piti kesken esim. palaverin poistua vessaan tai mihin tahansa paikkaan jossa sai olla yksin kun sydän hakkasi eikä henki kulkenut ja tuli kuoleman pelko.Yritti vain itselleen vakuuttaa ettei tähän kuole eikä kuollutkaan, mutta häpeä pyytää ketään apuun oli pelkoa suurempi.Kohtaus nousi päälle aivan odottamatta kymmenissä sekunneissa, myös ilman krapulaa, ja täysin erilaisissa paikoissa.Tietysti kassajonot ja täydet bussit olivat pahimpia. Monta kertaa ostoskärry jäikin kauppaan kun ryntäsin ulos, tai hyppäsin pois bussista kesken matkan.Tätä helvettiä kesti toistakymmentä vuotta.Sitten läheiseni ja tukeni joutui pahaan onnettomuuteen. Hänen sairaalassa olo oli pitkä.Sain ensimmäisen kerran kohtauksen kotonani, sitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Kohtaus oli niin raju,että jouduin turvautumaan lääkärin apuun.Oliko tuuria,mutta kohdalleni osui lääkäri joka tiesi paniikkihäiriöstä tosi paljon ja tunnisti oireeni välittömästi.Lääkitys aloitettiin aika lievänä. Cipralex 10 mg kerran päivässä ja Xanor 0,5 varalle pahoja tilanteita varten.Pari viikkoa Cipralexia syötyäni paniikkikohtaukset lievenivät ja sitten loppuivat kokonaan. Xanoria olen käyttänyt vain silloin kun olen menossa johonkin erittäin vaativaan tilanteeseen.Alkoholin käyttöni on vähentynyt huomattavasti ja Xanorin kanssa en ota ollenkaan. Elämä on nyt kaikin puolin järjestyksessä kumppanin toipumista myöten. Harmittaa vain etten hakenut lääkkeistä apua aikaisemmin,turhaan kärsin vuosikymmenen.

Lue lisää

Omakohtainen kokemukseni Xanorista on hyvä.
Mulle sitä on määrätty 0,25mg 1-2 tabl./pvässä korkeintaan 4 tabl. pvässä. Otan lääkkeen vain tarvittaessa, en joka päivä.

Sairastuin masennukseen reilut seitsemän vuotta sitten ja jouduin viideksi kuukaudeksi sairaslomalle. Olin työkyvytön.
Rauhoittavan avulla pystyin liikkumaan ulkona ja ruokaostokset olivat pieniä, pienessä lähikaupassa.
Sitten sain työpaikan ja pari kuukautta joka aamu lähdin rauhoittavan turvin töihin. Pikku hiljaa sain itsetuntoni kasvamaan ja alkoi elämä luistaa.

Paniikkioireista en ole päässyt eroon ja tuskin pääsen koskaan. Elämässäni on tapahtunut isoja asioita ja ne veroittavat voimia. Olen herkkä ja sympaattinen ihminen. Mietin tahtomattani asioita liikaa ja huolehdin. Ajattelen myös... mitä muuta minusta ajattelevat. Vaikka tiedän, että mitä sen on väliä mitä muut minusta ajattelevat. Joskus vihaan itseäni ja herkkyyttäni. Olisinpa "normaali" ja vahvempi!!
Otan xanorin aina juhlatapahtumiin ja viinaa en sotke mukaan koskaan. Lentokoneessa voin matkustaa xanorin turvin ja silti tekee tiukkaa istua ahtaassa paikassa monet tunnit.
Sen olen huomannut että väsymys ja liika kahvi tuo paniikkioireet herkemmin pintaan.
Käyn terapiassa mm. paniikin takia.
Itselläni paniikki tulee kaupassa, jopa ruokapöydässä tuttujen kanssa, juhlat. Paniikki alkaa sydämen tykytyksellä, suussa nipistelee, oksettaa ja korvissa humisee ja luulen pyörtyväni.
Jumalaton pelkotila ja ahdistuneisuus.

Toivon kaikille vaivasta kärsiville voimia ja jaksamista. Elämä jatkuu vaikka rauhoittavan turvin.

homo sapiens kirjoitti:

Kyllä on aika rankkaa ja tuomitsevaa tekstiä, täytyy olla jonkun sellaisen suusta joka ei ole kokenut paniikihäriöitä ja/tai ahdistusta. Ne kun ei mene ohi "ryhdistäytymällä" ja "niskasta kiinni ottamalla". Nämä mielenterveyshäriöt kun nykyään luetaan sairauksiksi, ja niihin löytyy luojan kiitos lääkkeistä apua. Ja voin kertoa että on kokeiltu kalaöljyistä ja kärsimyskukasta ruusunjuureen ja homeopaattisiin ja aromaterapiaa ja hypnoosia ja non-alcoholic-linjaa, liikuntaa ja eri ruokavalioita. Kun ei vaan miulle auttanut ikävä kyllä.
Parempi vaihtoehto ilmeisesti olisi ko. kanssaihmisen mielestä jäädä loppuelämäkseen neljän seinän sisälle ja myös välttää kaikkia sosiaalisia tilanteita eli lopettaa ihmisarvoinen elämä. Niinkös??

Lue lisää

kyl se ruusun juuri auttaa ja liikunta ja ymmärtäväinen tyttöystävä jaoma pää

homo sapiens kirjoitti:

Kyllä on aika rankkaa ja tuomitsevaa tekstiä, täytyy olla jonkun sellaisen suusta joka ei ole kokenut paniikihäriöitä ja/tai ahdistusta. Ne kun ei mene ohi "ryhdistäytymällä" ja "niskasta kiinni ottamalla". Nämä mielenterveyshäriöt kun nykyään luetaan sairauksiksi, ja niihin löytyy luojan kiitos lääkkeistä apua. Ja voin kertoa että on kokeiltu kalaöljyistä ja kärsimyskukasta ruusunjuureen ja homeopaattisiin ja aromaterapiaa ja hypnoosia ja non-alcoholic-linjaa, liikuntaa ja eri ruokavalioita. Kun ei vaan miulle auttanut ikävä kyllä.
Parempi vaihtoehto ilmeisesti olisi ko. kanssaihmisen mielestä jäädä loppuelämäkseen neljän seinän sisälle ja myös välttää kaikkia sosiaalisia tilanteita eli lopettaa ihmisarvoinen elämä. Niinkös??

Lue lisää

Olen täysin samaa mieltä, itselläni se on auttanut minua erittäin paljon sosiaalisissa tilanteissa ja muutenkin olemaan ihmisten parissa.

homo sapiens kirjoitti:

Kyllä on aika rankkaa ja tuomitsevaa tekstiä, täytyy olla jonkun sellaisen suusta joka ei ole kokenut paniikihäriöitä ja/tai ahdistusta. Ne kun ei mene ohi "ryhdistäytymällä" ja "niskasta kiinni ottamalla". Nämä mielenterveyshäriöt kun nykyään luetaan sairauksiksi, ja niihin löytyy luojan kiitos lääkkeistä apua. Ja voin kertoa että on kokeiltu kalaöljyistä ja kärsimyskukasta ruusunjuureen ja homeopaattisiin ja aromaterapiaa ja hypnoosia ja non-alcoholic-linjaa, liikuntaa ja eri ruokavalioita. Kun ei vaan miulle auttanut ikävä kyllä.
Parempi vaihtoehto ilmeisesti olisi ko. kanssaihmisen mielestä jäädä loppuelämäkseen neljän seinän sisälle ja myös välttää kaikkia sosiaalisia tilanteita eli lopettaa ihmisarvoinen elämä. Niinkös??

Lue lisää

varovaisia.Nukahdatte vielä ikuiseen uneen.

http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=unettomuus&p_artikkeli=lam00074

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00069

http://fi.wikipedia.org/wiki/Bentsodiatsepiinit

Meidän perheessä on ilmeisesti perinnöllinen paniikkihäiriö, tai jokseenkin siirtyy suvussa. Paniikkikohtaukset ovat niin pahoja, että tutkiessani sukuhistoriaa luurankoja löytyi kaapista. 50 luvulla vanhempieni perheissä oli useita peräkammarin hulluja. Kaikki kärsivät paniikkihäiriöistä. No sitten oma 6 hengen sisarusparvi on hauska siitä, että jokainen meistä kärsii pahasta paniikkihäiriöstä. Vanhin eli nuoruutensa 70 luvulla, jolloin rauhoittavat alkoivat tulla avuksi kaikkeen. Tuo ei hoida sairautta, vaan pahentaa sitä lopulta. Vanhin sisaruksistamme kuoli pari vuotta sitten. Sydän teki topin rauhoittavien kanssa kun oli taistellut 20 vuotta. Ei niistä enää pääse vuosikymmenen jälkeen eroon, ja paniikkihäiriö kun silläkin paheni pahenemistaan. Toiseksi vanhin sai myös avun 80 luvulla rauhoittavista. Pärjäsi hyvin työssään aina 90 luvulle, jolloin vaihtoi Xanoriin, sitten alkoi alamäki. Rauhoittavia, kun on pikkuhiljaa otettava aina lisää. Nyt se on ollut pitkiä aikoja vieroituksessa. Pelästyi niin kovasti isoveljensä kohtalosta. Pari vuotta sitten jäi työ ja lääkehuuruissa törttöili kaikenlaista. Aina sama että annostukset unohtuivat vähitellen.. Me nuoremmat olemme sitten saaneetkin jo terapiaa ja cipralexia. Itse menin paniikin puhjettua pari vuotta sitten ykstityiselle. Määräsi xanorit. Söin niitä pari viikkoa annostuksen mukaan. Ne eivät enää auttaneet oikeastaan ollenkaan. Lopetin ne sitten lääkärin määräämänä. Vieroitusoireet olivat hirveät. Psykiatri kun ajatteli ettei niitä tule ollenkaan noin lyhyen ajan jälkeen. Olin täysin sekaisin kuukauden, kun en nukkunut ollenkaan. Sitten alkoi cipralexit auttaa ja olo on sittemmin ollut hyvä. Ei paniikista tietoakaan. Yhteistä molemmille sisaruksilleni oli viimeiseen asti xanorin puolustaminen. Mikään ei koskaan johtunut siitä. Vaikka pelot alkoivat näkymään niiden naamassa. Ainavain lisää rauhoittavia. Että pärjää hyvin. Lekurin mukaan meidän perheen päänupit ovat sellaiset että on bentsoista kieltäydyttävä ehdottomasti. Itsekin parin viikon käyttö sai aikaan kuukauden oireet ja vieroittaminen oli todella työlästä. Riippuvainen todistelee itselleen ja muille vieroitusoireiden johtuvan sairaudesta, vaikka oireet pahenevat myrkkyjen ansiosta moninkertaisiksi.

am6 kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä, itselläni se on auttanut minua erittäin paljon sosiaalisissa tilanteissa ja muutenkin olemaan ihmisten parissa.

kivaa kuula et on muitakin jotka on samassa tilanteesa .ite oon syönyt naita noin 10 vuotta.oon yrittänyt lopettaa monta kertaa,se tietää et ei pysty meneen ulos saati sit koetaa olla sosiaalinen .ois nastaa kuulla lisää .mit muut on kokenut.

Kärsivä enkeli kirjoitti:

Omakohtainen kokemukseni Xanorista on hyvä.
Mulle sitä on määrätty 0,25mg 1-2 tabl./pvässä korkeintaan 4 tabl. pvässä. Otan lääkkeen vain tarvittaessa, en joka päivä.

Sairastuin masennukseen reilut seitsemän vuotta sitten ja jouduin viideksi kuukaudeksi sairaslomalle. Olin työkyvytön.
Rauhoittavan avulla pystyin liikkumaan ulkona ja ruokaostokset olivat pieniä, pienessä lähikaupassa.
Sitten sain työpaikan ja pari kuukautta joka aamu lähdin rauhoittavan turvin töihin. Pikku hiljaa sain itsetuntoni kasvamaan ja alkoi elämä luistaa.

Paniikkioireista en ole päässyt eroon ja tuskin pääsen koskaan. Elämässäni on tapahtunut isoja asioita ja ne veroittavat voimia. Olen herkkä ja sympaattinen ihminen. Mietin tahtomattani asioita liikaa ja huolehdin. Ajattelen myös... mitä muuta minusta ajattelevat. Vaikka tiedän, että mitä sen on väliä mitä muut minusta ajattelevat. Joskus vihaan itseäni ja herkkyyttäni. Olisinpa "normaali" ja vahvempi!!
Otan xanorin aina juhlatapahtumiin ja viinaa en sotke mukaan koskaan. Lentokoneessa voin matkustaa xanorin turvin ja silti tekee tiukkaa istua ahtaassa paikassa monet tunnit.
Sen olen huomannut että väsymys ja liika kahvi tuo paniikkioireet herkemmin pintaan.
Käyn terapiassa mm. paniikin takia.
Itselläni paniikki tulee kaupassa, jopa ruokapöydässä tuttujen kanssa, juhlat. Paniikki alkaa sydämen tykytyksellä, suussa nipistelee, oksettaa ja korvissa humisee ja luulen pyörtyväni.
Jumalaton pelkotila ja ahdistuneisuus.

Toivon kaikille vaivasta kärsiville voimia ja jaksamista. Elämä jatkuu vaikka rauhoittavan turvin.

Lue lisää

Olipa todella tuttua lukemani... Minulle on määrätty Sepramin lisäksi Xanoria myöskin se 0,25mg ja sitä pitäisi ottaa vain tarvittaessa. En kuitenkaan kuukaudenkaan jälkeen sen lunastamisesta ole syystä tai toisesta uskaltanut sitä vielä käyttää, luultavasti koska yleiskuntoni on todella heikko ja olen reilusti alipainoinen. Sepramia olen jo jonkin aikaa käyttänyt ja määrää jo nostanut mutta en ole havainnut muutoksia suuntaan tai toiseen, tämänkin aloittamista epäröin.

Suora kontakti tuntemattomaan (tai puolituttuun) on vaikeaa, ei vain fyysisesti paikalla ollessa vaan myös puhelimessa ja jopa tämä kirjoittaminen tai chatit internetissä vieläpä aivan anonyymina saa jo ajoittain sydämen käymään ylikierroksilla. Itsetunto on nollissa ja itseluottamus aika lailla samoin, asiat eivät luista oikein millään tavalla.

Minullekin on tapahtunut isoja asioita lyhyessä ajassa jotka ovat alentaneet mieltä entisestään. Mietin jatkuvasti ulkona, kaupoissa jne.. kävellessä (ja ajoittain kotonakin) mitä muut ajattelevat minusta ja se rajoittaa paljon tätäkin vähää mitä pystyn tekemään. Kyllästyttää kun en vain millään pysty olemaan rennosti julkisissa tiloissa (vaikka keneenkään ei tarvitse kontaktia ottaa) vaan kävelen jäykkänä olkapäät koholla niin että myöhemmin voi olla hartiakipuakin ja vältellen silmiin katsomista joka tuntuu erityisen vaivaannuttavalta missä vain.

Saa nähdä pääsenkö ja kuinka vakaalle maaperälle(?), olen kai myös menossa terapiaan. Tuntemukseni ovat samanlaiset eli sydämentykytystä, ylikierroksilla ajoittain niin pahasti että se tuntuu kuin sydän tahtoisia repiä itsensä ulos jota hyvin mahdollisesti seuraa näköhäiriöt (pyötymistä edeltävän tuntuista), korvien humina, pistely.

Mutta niin.. 1 kappale jumalattomia pelkotiloja ja ahdistuneisuutta täälläkin. :|

Olen popsinut 0.5 mg Xanoria 1-3 tabua päivässä, vaikka olen autokuski. Tuo määrä ei minua väsytä. Koukkuuntumisesta sen verran että 15 v käytön jälkeen, vapaalla, esim lomalla ollessa en tarvitse kuin 1-2 nappia viikossa. Viikonloppuisin pärjään yleensä ilman. Muita lääkkeitä en ole käyttänyt eikä annostuksen lisäämiseen ole ollut tarvetta. Ilman Xanoria olisin luultavasti ollut työkyvytön jo v:sta -94 paniikkioireilun alkaessa. Eli en todellakaan löydä k.o lääkkeestä negatiivista sanottavaa. Näin omalla kohdallani. Lääkkeen vaikutus eri ihmisiin tietenkin erilainen. Kesäterveisin K.J

Auttaa kyllä paniikkiin todella hyvin mutta totta on että vieroitusoireet ovat aivan kamalat. Aikoinani käytin, sittemmin siirryin diazepamiin. Siitäkään ei ole eroon päässyt. Vaikka olisi hieno jos ei olisi mitään riippuvuutta lääkkeeseen. Mutta en Ehkä enää tahtoisikaan eroon sillä niin monia vuosia on syönyt että ei varmasti ilman enää pärjäis. Joskus olen yrittänyt puol vuotta ilman ja se aika oli karmeaa, sillä' ne viekkarit ei menneet ollenkaan pois. Olo oli yhtä tuskaa.

hyvä lääke kirjoitti:

Olen popsinut 0.5 mg Xanoria 1-3 tabua päivässä, vaikka olen autokuski. Tuo määrä ei minua väsytä. Koukkuuntumisesta sen verran että 15 v käytön jälkeen, vapaalla, esim lomalla ollessa en tarvitse kuin 1-2 nappia viikossa. Viikonloppuisin pärjään yleensä ilman. Muita lääkkeitä en ole käyttänyt eikä annostuksen lisäämiseen ole ollut tarvetta. Ilman Xanoria olisin luultavasti ollut työkyvytön jo v:sta -94 paniikkioireilun alkaessa. Eli en todellakaan löydä k.o lääkkeestä negatiivista sanottavaa. Näin omalla kohdallani. Lääkkeen vaikutus eri ihmisiin tietenkin erilainen. Kesäterveisin K.J

Lue lisää

Alpratsolaamissa(Xanorissa) on 6-12h puoliintumisaika, että jos otat 0,5-1.5mg kerran päivässä niin ei riippuvutta pääse syntymään koska aine on ehtinyt jo poistua elimistöstäsi (in my experience). Ja että vapalla ollessa pystyt vain 1-2nappia viikossa kertoo myös siitä että et ole fyysisesti riippuvainen. Xanor on oikein käytettynä erittäin hyvä lääke, no jotka muuta itkee riippuvuudesta voisivat perehtyä asiaan vähän ememmän eikä tulla huutelee:
"Aivan hirveä lääke, söin kolme kuukautta 3x 2mg xanor päivässä, aivain kauheet viekkarit pitää loppuelämä näitä syödä"...... bitch please, google "tapering alprazolam"

Minulla myös xanorista oma kokemukseni todella hyvä. Xanorissa ei ole tuota mainitsemaasi varfariinia. Eikä tosiaan lääkärin valvonnassa ja oikein otettuna henki lähde!!!! Mikä lääke vain jos väärinkäyttää lähtee henki.
Xanor on tosi hyvä lääke ja auttaa paniikkiin ja ahdistukseen.
Lääkärin valvonnassa lääkkeestä pääsee hyvin eroon, omalla kohdallani en haluakaan päästä xanorista eroon, on minut kyllä auttanut ihmisten ilmoille kun ennen olin aivan neljän seinän sisällä kotona.

kohdalla kirjoitti:

Minulla myös xanorista oma kokemukseni todella hyvä. Xanorissa ei ole tuota mainitsemaasi varfariinia. Eikä tosiaan lääkärin valvonnassa ja oikein otettuna henki lähde!!!! Mikä lääke vain jos väärinkäyttää lähtee henki.
Xanor on tosi hyvä lääke ja auttaa paniikkiin ja ahdistukseen.
Lääkärin valvonnassa lääkkeestä pääsee hyvin eroon, omalla kohdallani en haluakaan päästä xanorista eroon, on minut kyllä auttanut ihmisten ilmoille kun ennen olin aivan neljän seinän sisällä kotona.

Lue lisää

Olen vetänyt Xanoria napaan varmaan kohta 30 vuotta. Muutakin on kokeiltu, useita muita, vaan niistä tullut pahat sivuoireet.

Otan lyhytvaikutteista 1 mg:n tabua puolina tabletteina 1 - 2 tablettia päivässä. Sen maksimiannoksen otan vain pahimpina päivinä, jolloin sekään ei välttämättä auta, mutta ikinä en ole sitä ylittänyt. Parhaina riittää yksi puolikas päivässä.

Elimistöni on siis täynnä myrkkyä tämän perusteella? Entä sitten? Miksi minun pitäisi päästä eroon lääkkeestä, jota ilman en pystyisi käymään työssä, harrastamaan...ylipäätään viettämään edes vähän ihmisarvoista elämää.

Miksi?

elinikäinen häiriö kirjoitti:

Olen vetänyt Xanoria napaan varmaan kohta 30 vuotta. Muutakin on kokeiltu, useita muita, vaan niistä tullut pahat sivuoireet.

Otan lyhytvaikutteista 1 mg:n tabua puolina tabletteina 1 - 2 tablettia päivässä. Sen maksimiannoksen otan vain pahimpina päivinä, jolloin sekään ei välttämättä auta, mutta ikinä en ole sitä ylittänyt. Parhaina riittää yksi puolikas päivässä.

Elimistöni on siis täynnä myrkkyä tämän perusteella? Entä sitten? Miksi minun pitäisi päästä eroon lääkkeestä, jota ilman en pystyisi käymään työssä, harrastamaan...ylipäätään viettämään edes vähän ihmisarvoista elämää.

Miksi?

Lue lisää

Oon syönyt 4mg/pvä 9 vuotta. Ei voi mitään. En pysty olemaan ilman. Psykiatreilla käynyt, hypnoosit ja kaikki mahdolliset ja vähennystä pikkuhiljaa koitettu. Ei auta, paha olo jos ei saa sitä 4mg/pvä. Sen kanssa elän kai loppuelämäni, mutta eläähän jotkut HIVin, diabeteksen jne kanssa ja lääkkeiden avulla elämä läpi. Mitä sitten.

toivoton tapaus kai kirjoitti:

Oon syönyt 4mg/pvä 9 vuotta. Ei voi mitään. En pysty olemaan ilman. Psykiatreilla käynyt, hypnoosit ja kaikki mahdolliset ja vähennystä pikkuhiljaa koitettu. Ei auta, paha olo jos ei saa sitä 4mg/pvä. Sen kanssa elän kai loppuelämäni, mutta eläähän jotkut HIVin, diabeteksen jne kanssa ja lääkkeiden avulla elämä läpi. Mitä sitten.

Lue lisää

Olisin ihan tiedustellut millaisia oireita teillä on kun tunnette että Xanorin vaikutus loppuu.
Minulla pieni annos xanoria pv;ssä tosin olen aina ottanut sitä vähän kuin kuurinomaisesti siis tiettyihin aikoihin vrk:ssa. Nyt on vähän ollut taas sellaisia oloja että en tiedä sitten onko se lääkkeen vaikutuksesta kun sen teho hiipuu vai meneekö se sitten ohi-- toivottavasti saitte selvää mitä tarkoitan.

xanor ??? kirjoitti:

Olisin ihan tiedustellut millaisia oireita teillä on kun tunnette että Xanorin vaikutus loppuu.
Minulla pieni annos xanoria pv;ssä tosin olen aina ottanut sitä vähän kuin kuurinomaisesti siis tiettyihin aikoihin vrk:ssa. Nyt on vähän ollut taas sellaisia oloja että en tiedä sitten onko se lääkkeen vaikutuksesta kun sen teho hiipuu vai meneekö se sitten ohi-- toivottavasti saitte selvää mitä tarkoitan.

Lue lisää

Minulle tulee ainakin aika pahat oireet. En näe täysin kunnolla, ja saatan nähdä esim. kukkamaljakon ihan erilaisena kuin se oikeasti on. Tuntoaisti on oudon tuntuinen, alan tärisemään vaikka jos joku soittaa minulle, jalat ovat puutuneet ja en pääse kunnolla kävelemään, päässä pyörii kummallisia ajatuksia kaikesta, no esim. että kohta joku tulee oven läpi tms. Unta en saa millään, tai jos jotenkin saan niin näen painajaisia. Käsistä meni kerran tunto kokonaan ja näin sellaisia valolaikkuja. Ja kerran pyörryin kun en ollut ottanut koko päivänä yhtään Xanoria ja olin herännyt lopulta täristen, itkien ja käskenyt kenenkään ensiapumiehen olla koskemasta minuun (olin silloin tuttavien luona ja soittivat ambulanssin). Sairaalaan siitä sitten mentiin ja siellä olin kaksi päivää. Epäiltiin epilepsiaa ja kaikki mahdolliset kokeet käytiin läpi, ja en itsekään tajunnut että johtui etten ollut ottanut lääkkeitä koko päivänä. Eli minulla oireet tulee aika pahoina.

elinikäinen häiriö kirjoitti:

Olen vetänyt Xanoria napaan varmaan kohta 30 vuotta. Muutakin on kokeiltu, useita muita, vaan niistä tullut pahat sivuoireet.

Otan lyhytvaikutteista 1 mg:n tabua puolina tabletteina 1 - 2 tablettia päivässä. Sen maksimiannoksen otan vain pahimpina päivinä, jolloin sekään ei välttämättä auta, mutta ikinä en ole sitä ylittänyt. Parhaina riittää yksi puolikas päivässä.

Elimistöni on siis täynnä myrkkyä tämän perusteella? Entä sitten? Miksi minun pitäisi päästä eroon lääkkeestä, jota ilman en pystyisi käymään työssä, harrastamaan...ylipäätään viettämään edes vähän ihmisarvoista elämää.

Miksi?

Lue lisää

koska alpratsolamia ei ole ollut olemassa noin kauaa=)

elinikäinen häiriö kirjoitti:

Olen vetänyt Xanoria napaan varmaan kohta 30 vuotta. Muutakin on kokeiltu, useita muita, vaan niistä tullut pahat sivuoireet.

Otan lyhytvaikutteista 1 mg:n tabua puolina tabletteina 1 - 2 tablettia päivässä. Sen maksimiannoksen otan vain pahimpina päivinä, jolloin sekään ei välttämättä auta, mutta ikinä en ole sitä ylittänyt. Parhaina riittää yksi puolikas päivässä.

Elimistöni on siis täynnä myrkkyä tämän perusteella? Entä sitten? Miksi minun pitäisi päästä eroon lääkkeestä, jota ilman en pystyisi käymään työssä, harrastamaan...ylipäätään viettämään edes vähän ihmisarvoista elämää.

Miksi?

Lue lisää

kymmenen 0,5 mg xanoria kun en kestä tätä jatkuvaa vitutusta ja tappelua kotona.
Ja just kun piti alkaa vähentää.
Lääkäri kirjottaa kaheksaa päivässä, oon ottanut paljon enemmänkin ja lekuri on ihmetelly kuinkia olen pysynyt jaloillani....se on se toleranssi meitsillä jo melkoinen.

Aina kun yritän vähentämistä, tulee jotain helvetin kriisejä ja oon niin heikko, etten silloin pysty mihinkään.

Vittu tätä elämää.

Pahat oireet kirjoitti:

Minulle tulee ainakin aika pahat oireet. En näe täysin kunnolla, ja saatan nähdä esim. kukkamaljakon ihan erilaisena kuin se oikeasti on. Tuntoaisti on oudon tuntuinen, alan tärisemään vaikka jos joku soittaa minulle, jalat ovat puutuneet ja en pääse kunnolla kävelemään, päässä pyörii kummallisia ajatuksia kaikesta, no esim. että kohta joku tulee oven läpi tms. Unta en saa millään, tai jos jotenkin saan niin näen painajaisia. Käsistä meni kerran tunto kokonaan ja näin sellaisia valolaikkuja. Ja kerran pyörryin kun en ollut ottanut koko päivänä yhtään Xanoria ja olin herännyt lopulta täristen, itkien ja käskenyt kenenkään ensiapumiehen olla koskemasta minuun (olin silloin tuttavien luona ja soittivat ambulanssin). Sairaalaan siitä sitten mentiin ja siellä olin kaksi päivää. Epäiltiin epilepsiaa ja kaikki mahdolliset kokeet käytiin läpi, ja en itsekään tajunnut että johtui etten ollut ottanut lääkkeitä koko päivänä. Eli minulla oireet tulee aika pahoina.

Lue lisää

ja kun katsoo peiliin,oma naama näyttää ihan omituiselta, ei pysty nukkuun, tekis mieli hyppiä seinille, on kuumeinen olo vaikka ei ole kuumetta, päässä heittää eikä uskalla nokkaansa ulos laittaa.
Että sellasta hauskaa.Pelkää ihmisiä, kaupasa käynnit yhtä helvettiä
Valoherkkyys, äänet kuuluu kovempina ja kaikkee mahdollista paskaa.
Ei pysty keskittymään mihinkään, on kun vieteriukko...

vitun hanuristi kirjoitti:

ja kun katsoo peiliin,oma naama näyttää ihan omituiselta, ei pysty nukkuun, tekis mieli hyppiä seinille, on kuumeinen olo vaikka ei ole kuumetta, päässä heittää eikä uskalla nokkaansa ulos laittaa.
Että sellasta hauskaa.Pelkää ihmisiä, kaupasa käynnit yhtä helvettiä
Valoherkkyys, äänet kuuluu kovempina ja kaikkee mahdollista paskaa.
Ei pysty keskittymään mihinkään, on kun vieteriukko...

Lue lisää

kirjottaminen on vaikeeta, siis mustekynällä, kirjaimet menee ihan omituiseks
Siinä tulee niin hirveesti kaikkee, ettei osaa kuvitella, mulla vielä meni vatsa ihan sekaisin.

Ei tietenkään kaikille tule kaikkia oireita, mutta meikä kuuluu siihen ryhmään, millä on tosi vaikeeta

elinikäinen häiriö kirjoitti:

Olen vetänyt Xanoria napaan varmaan kohta 30 vuotta. Muutakin on kokeiltu, useita muita, vaan niistä tullut pahat sivuoireet.

Otan lyhytvaikutteista 1 mg:n tabua puolina tabletteina 1 - 2 tablettia päivässä. Sen maksimiannoksen otan vain pahimpina päivinä, jolloin sekään ei välttämättä auta, mutta ikinä en ole sitä ylittänyt. Parhaina riittää yksi puolikas päivässä.

Elimistöni on siis täynnä myrkkyä tämän perusteella? Entä sitten? Miksi minun pitäisi päästä eroon lääkkeestä, jota ilman en pystyisi käymään työssä, harrastamaan...ylipäätään viettämään edes vähän ihmisarvoista elämää.

Miksi?

Lue lisää

Olen myös joutunut syömään rauhoittavia n. 30v. Ensin pameja, sitten Alproxeja ja nyt niin kauan, kuin jaksan muistaa, Xanoria. Päivässä menee korkeintaan 0.5mg, joskus vähemmän.

Olisin syönyt sitä enemmänkin välillä, mutta lääkärit ovat olleet tosi nihkeitä antamaan lääkettä enkä ole jaksanut juosta ympäriinsä. Tarve ei ole ollut niin suuri, ettei tuo max 0.5 mg olisi auttanut.

Toiset tuntuvat saavan Xanoria helpommin, jopa uskomattomia annoksia. Itse vaikutan kai liian terveeltä. Ihan kuin lekurit eivät uskoisi, etten pärjää ilman lääkettä. Painostetaan vähentämään ja lopettamaan.

30v olen yrittänyt enkä koskaan onnistunut, määrä onneksi on ollut suht pieni. Terapia auttaisi, jos voisin käydä siellä lähes joka päivä tai ainakin 3x viikossa, mihin ei ole mahdollisuutta.

Terapiassakin olen kyllä käynyt ja varmasti aikoinaan saanut apuakin. Sitten se meni itsensä toistamiseksi ja terapeutin puolelta piikittelyksi turhan usein. Ihan niinkuin hän olisi ollut itsekin leipiintynyt, muttei yrityksistäni huolimatta ollut halukas päästämään eroonkaan. Viimein pääsin kuitenkin.

Terapia oli jotenkin niin oma maailmansa, ettei se ainakaan minulla oikein tukenut arkielämässä jaksamista, usein päinvastoin. Jäi vain asiat mieleen pyörimään, mm. välillä täysin epärealistinen ihastus terapeuttiin, missä tietenkin käsittelemistä riittikin..

Mihinkään muuhun se ei johtanut, kuin siihen, että tunsin vastenmielisyyttä aviomiestä kohtaan niinä aikoina. Se taas johti syyllisyyteen.

Kaikenlainen piikittely oli myös valtasuhteen takia terapeutille liian helppoa. Pienetkin pahat sanat jäivät oikein korviin kaikumaan, terapeuttihan niitä tuskin edes huomasi. Itse sai vatvoa yökaudet.

Eli miksi sinun pitäisi loptettaa, ei mielestäni miksikään eikä minunkaan. Olen keski-ikäinen ja pärjäilen lääkkeellä hyvin. Ilman sitä en voisi tehdä mitään. En siis yhtään mitään.

Nim. kymmeniä ja kymmeniä lopettamisyrityksiä koettu

apuako terapiasta kirjoitti:

Olen myös joutunut syömään rauhoittavia n. 30v. Ensin pameja, sitten Alproxeja ja nyt niin kauan, kuin jaksan muistaa, Xanoria. Päivässä menee korkeintaan 0.5mg, joskus vähemmän.

Olisin syönyt sitä enemmänkin välillä, mutta lääkärit ovat olleet tosi nihkeitä antamaan lääkettä enkä ole jaksanut juosta ympäriinsä. Tarve ei ole ollut niin suuri, ettei tuo max 0.5 mg olisi auttanut.

Toiset tuntuvat saavan Xanoria helpommin, jopa uskomattomia annoksia. Itse vaikutan kai liian terveeltä. Ihan kuin lekurit eivät uskoisi, etten pärjää ilman lääkettä. Painostetaan vähentämään ja lopettamaan.

30v olen yrittänyt enkä koskaan onnistunut, määrä onneksi on ollut suht pieni. Terapia auttaisi, jos voisin käydä siellä lähes joka päivä tai ainakin 3x viikossa, mihin ei ole mahdollisuutta.

Terapiassakin olen kyllä käynyt ja varmasti aikoinaan saanut apuakin. Sitten se meni itsensä toistamiseksi ja terapeutin puolelta piikittelyksi turhan usein. Ihan niinkuin hän olisi ollut itsekin leipiintynyt, muttei yrityksistäni huolimatta ollut halukas päästämään eroonkaan. Viimein pääsin kuitenkin.

Terapia oli jotenkin niin oma maailmansa, ettei se ainakaan minulla oikein tukenut arkielämässä jaksamista, usein päinvastoin. Jäi vain asiat mieleen pyörimään, mm. välillä täysin epärealistinen ihastus terapeuttiin, missä tietenkin käsittelemistä riittikin..

Mihinkään muuhun se ei johtanut, kuin siihen, että tunsin vastenmielisyyttä aviomiestä kohtaan niinä aikoina. Se taas johti syyllisyyteen.

Kaikenlainen piikittely oli myös valtasuhteen takia terapeutille liian helppoa. Pienetkin pahat sanat jäivät oikein korviin kaikumaan, terapeuttihan niitä tuskin edes huomasi. Itse sai vatvoa yökaudet.

Eli miksi sinun pitäisi loptettaa, ei mielestäni miksikään eikä minunkaan. Olen keski-ikäinen ja pärjäilen lääkkeellä hyvin. Ilman sitä en voisi tehdä mitään. En siis yhtään mitään.

Nim. kymmeniä ja kymmeniä lopettamisyrityksiä koettu

Lue lisää

alpatsolamkin on. Ja Alprox on kotimainen valmiste, Xanor ulkomaisen valmistajan...

"Terapia auttaisi, jos voisin käydä siellä lähes joka päivä tai ainakin 3x viikossa, mihin ei ole mahdollisuutta." Miksi sinulla ei ole siihen mahdollisuutta?

depr+gad kirjoitti:

alpatsolamkin on. Ja Alprox on kotimainen valmiste, Xanor ulkomaisen valmistajan...

"Terapia auttaisi, jos voisin käydä siellä lähes joka päivä tai ainakin 3x viikossa, mihin ei ole mahdollisuutta." Miksi sinulla ei ole siihen mahdollisuutta?

Lue lisää

Lääkkeeni maksaa 4e kuussa. Kuulun siihen varmaankin suureen joukkoon perheellisiä ihmisiä, joille on vaikea järjestää aika ja raha 3-5 viikkokäyntiin. Matkoineen töiden jälkeen menisi monta tuntia illassa. Kuka hoitaisi lapset, mieskin ylikuormittuisi ja sairastuisi, pahimmassa tapauksessa kyllästyisi tähän kokonaan. Nyt on onneksi hänen kanssaan hyvä olla, yleensä.

Sait sen kuulostamaan helpolta, valitettavasti se ei ole. Sitäpaitsi terapia ei yksinomaan anna, ainakin minulla vei voimia erittäin paljon ja piti ehtiä olla äiti lapsilleen siinä ja nyt, ei liikaa omissa maailmoissaan eli terapian esiin nostamissa asioissa. Etsin parasta vaihtoehtoa käytettävissä olevalla kapasiteetillani. Tällä hetkellä se on Xanor, onneksi aika pienellä annostuksella.

elinikäinen häiriö kirjoitti:

Olen vetänyt Xanoria napaan varmaan kohta 30 vuotta. Muutakin on kokeiltu, useita muita, vaan niistä tullut pahat sivuoireet.

Otan lyhytvaikutteista 1 mg:n tabua puolina tabletteina 1 - 2 tablettia päivässä. Sen maksimiannoksen otan vain pahimpina päivinä, jolloin sekään ei välttämättä auta, mutta ikinä en ole sitä ylittänyt. Parhaina riittää yksi puolikas päivässä.

Elimistöni on siis täynnä myrkkyä tämän perusteella? Entä sitten? Miksi minun pitäisi päästä eroon lääkkeestä, jota ilman en pystyisi käymään työssä, harrastamaan...ylipäätään viettämään edes vähän ihmisarvoista elämää.

Miksi?

Lue lisää

Hei!
Alpratsolaami kehitettiin 80-luvun loppupuolella.

että näin... kirjoitti:

koska alpratsolamia ei ole ollut olemassa noin kauaa=)

1980-luvulta sakka olen käyttänyt, tarkkaa vuotta en muista.

Terapiat saloitin jo 1970-luvun alussa, lähes 40 vuotta niihin meni ja aika ja rahat, ei sanottavaa hyötyä.

apuako terapiasta kirjoitti:

Olen myös joutunut syömään rauhoittavia n. 30v. Ensin pameja, sitten Alproxeja ja nyt niin kauan, kuin jaksan muistaa, Xanoria. Päivässä menee korkeintaan 0.5mg, joskus vähemmän.

Olisin syönyt sitä enemmänkin välillä, mutta lääkärit ovat olleet tosi nihkeitä antamaan lääkettä enkä ole jaksanut juosta ympäriinsä. Tarve ei ole ollut niin suuri, ettei tuo max 0.5 mg olisi auttanut.

Toiset tuntuvat saavan Xanoria helpommin, jopa uskomattomia annoksia. Itse vaikutan kai liian terveeltä. Ihan kuin lekurit eivät uskoisi, etten pärjää ilman lääkettä. Painostetaan vähentämään ja lopettamaan.

30v olen yrittänyt enkä koskaan onnistunut, määrä onneksi on ollut suht pieni. Terapia auttaisi, jos voisin käydä siellä lähes joka päivä tai ainakin 3x viikossa, mihin ei ole mahdollisuutta.

Terapiassakin olen kyllä käynyt ja varmasti aikoinaan saanut apuakin. Sitten se meni itsensä toistamiseksi ja terapeutin puolelta piikittelyksi turhan usein. Ihan niinkuin hän olisi ollut itsekin leipiintynyt, muttei yrityksistäni huolimatta ollut halukas päästämään eroonkaan. Viimein pääsin kuitenkin.

Terapia oli jotenkin niin oma maailmansa, ettei se ainakaan minulla oikein tukenut arkielämässä jaksamista, usein päinvastoin. Jäi vain asiat mieleen pyörimään, mm. välillä täysin epärealistinen ihastus terapeuttiin, missä tietenkin käsittelemistä riittikin..

Mihinkään muuhun se ei johtanut, kuin siihen, että tunsin vastenmielisyyttä aviomiestä kohtaan niinä aikoina. Se taas johti syyllisyyteen.

Kaikenlainen piikittely oli myös valtasuhteen takia terapeutille liian helppoa. Pienetkin pahat sanat jäivät oikein korviin kaikumaan, terapeuttihan niitä tuskin edes huomasi. Itse sai vatvoa yökaudet.

Eli miksi sinun pitäisi loptettaa, ei mielestäni miksikään eikä minunkaan. Olen keski-ikäinen ja pärjäilen lääkkeellä hyvin. Ilman sitä en voisi tehdä mitään. En siis yhtään mitään.

Nim. kymmeniä ja kymmeniä lopettamisyrityksiä koettu

Lue lisää

Minä en ole missään vaiheessa yrittänyt lopettaa lääkkeiden käyttöä. Mutta kuten kerroin aiemmin, olen kokeillut muitakin vaihtoehtoja, yhteen aikaan tuntui, että olen joku lääketehtaiden koekaniini. Xanor oli ainut, josta ei tullut sivuoireita.

Vedän Xanoria varmaan vielä vanhainkodissa.

depr+gad kirjoitti:

alpatsolamkin on. Ja Alprox on kotimainen valmiste, Xanor ulkomaisen valmistajan...

"Terapia auttaisi, jos voisin käydä siellä lähes joka päivä tai ainakin 3x viikossa, mihin ei ole mahdollisuutta." Miksi sinulla ei ole siihen mahdollisuutta?

Lue lisää

No voi hyvää päivää.
On tääl kaikenlaista kirjottelijaa : " No pamihan se alpratsopaamikin on" ???
Esim. diatsepaami ja alpratsopaami on kyl kaks eri lääkettä !!!
Ottakaa nyt hyvät ihmiset selvää, enneku viisaana kirjottelette yhtään mitään.

Vai simmottii ???
Varfariinia syövät käyvät labrassa kahen viikon välein, huhhuijaa. Valitettavasti oon sairastanu keuhkoveritulpan ja sen jälkeen todettiin abc-resistenssi, joten syön Marevania(varfariini) lopunelämääni.
Kyl siel tuli ravattuu joka viikko 3 vuotta, mut nyt piisaa kahen kk:n väli.

Mutta asian ytimeen, eli tohon kirottuu/kiiteltyy Xanorii.
N. 15v. sitte aloin saamaa "kohtauksia" johon tarvittiin ambulanssia muutaman kerran kk:ssa.
Pahimmillaan syke 220 ja jouduttiin tekemään jopa rytmin siirto. Sydän tutkittiin perinpohjin, eikä vikaa löytyny ???
Sit tajusin ite, et jos vika ei oo kerran sydämmes, ni se on päässä ja sainkin sairaalan Psykiatrille ajan nopeesti.
Kuulemansa ja lukemansa perusteella määräs samantien Xanorii.
Annos ollu maksimi 6mg vrk. jo viitisen vuotta.
Normieloa vietän, töissä käyn yms.
Ja muutaman muksunkin sain tossa kasvatettua aikuiseks.
Kerran eräs lääkäri (muutama vuos sitte) sano, et kyl oot tyttö viel pulas ton lääkkeen kans, ku oot niin nuori ja plaaplaa.....Asiaa varmaan puhukin.

Mutta -05 teki pumppu tiltin ja tehtiin pallolaajennus. Tuli kertaheitolla kasa pillereitä sydänvaivoihin.
Sen jälkeen on jokaikinen lääkäri, niin tk- lekurit kuin sisätauti & Kardiologit sanonu, ku ite oon ottanu Xanorin lopettamisen puheeks, et unoha.

Nää mun sairaudet ja etenki pumppu ei kuulemma kestäis viekkareita, joita tasan tarkkaan mulle tulee.( Aikasemmin laitoksessa kokeiltu).
Joten ovat tyynesti todenneet, et syö niitä loppuelämäs, niin on tehny moni muukin !
Tähän väliin mahtuu muutama läheisen kuolema, mm.mieheni jne.
Hyvä lääke on, otan sen mitä purkin kyljessä lukee, en enempää, enkä vähempää.

Loppukaneettina viel niille jotka sanoo, ettei niistä mitään viekkareita tuu, niin voin omalta kohalta sanoo sen, et jos unohan ottaa päivälääkkeen kahen mais (muut on dosetissa) ku silloin ei muuta mee. Neljän mais alan ihmettelee, miks kurkkuu pistelee, outo olo yms. ni sit muistan, et päivä Xanor ottamatta.
Siis roppani muistuttaa, ei kello.
Tsemppii kaikille ja hyvää syksyn alotusta.

paskan hanuristi kirjoitti:

kymmenen 0,5 mg xanoria kun en kestä tätä jatkuvaa vitutusta ja tappelua kotona.
Ja just kun piti alkaa vähentää.
Lääkäri kirjottaa kaheksaa päivässä, oon ottanut paljon enemmänkin ja lekuri on ihmetelly kuinkia olen pysynyt jaloillani....se on se toleranssi meitsillä jo melkoinen.

Aina kun yritän vähentämistä, tulee jotain helvetin kriisejä ja oon niin heikko, etten silloin pysty mihinkään.

Vittu tätä elämää.

Lue lisää

Xanoreilla annostuksen vähentäminen (tapering) on erittäin haastavaa sen omaavan lyhyen puoliintumisajan. Voisitko kenties kysästä lekuriltasi jotain pitkävaikutteisempaa benzoa (Diapam/Rivatril)vähentämisen ajaksi, näin olen kokenut että on paljon helpompaa ja kaverit komppaa. Ehdotus vaan, tsemppiä

Sairastan itse pahaa paniikkihäiriötä ja keskivaikeaa masennusta.Xanor annos Itsellä 6mg eli 3x2mg/vrk. tosin nykyään oon ottanu toisinaan vaan 4mg päivässä. Ja minkä lisäksi efexor 300mg/vrk minkä pitäis kuulemma auttaa myös paniikkiinkin. No eipä auttaneet ainakaan se 30mg/vrk mirtatsapiinia 20mg/vrk cipralexiä mitä kokeiltiin ennen äskettäistä efexoriin siirtymistä. Joutuu viä sit ottaan nukahtamiseen halcionia 0,25-0,5mg, melatoniiniä 3-6mg, sekä unen laatua parantaan ja unessa pysymiseen truxalia 100-150mg. Kyllä minusta ainakin xanor on täsmä lääke pahaan paniikkihäiriöön. Ainakin itsellä se alkoi toimiin ekasta pilleristä asti. Eihän tää nyt ihan normaali olotilakaan oo tällä lääkityksellä, mutta mielummin näin. Varmaan pahaa paniikki häiriöö sairastavat tietävät miltä se tuntuu kun asiat alkavat olla siinä tilanteessa että kohtauksia tulee useita päivässä ja niiden välillä on jatkuva ahdistus päällä, nukkuun pystyt 1-2h yössä, kaupassa pystyy just ja just käymään jonkun tutun kans. Itse harkitsin siinä helvetissä itsemurhaa ja olisin varmaan tehnytkin, jos siihen olisi ollut helppo keino. 5 vko tutisin kotona ja odotin cipralexin vaikutusta, ennenkö lääkäri kirjoitti xanor reseptin. Kas kummaa muutama päivän päästä olin taas työkykyinen 5½ vko saikun jälkeen. Oli muuten elämäni tuskaisinta aikaa tuo.

hei!
Toleranssi ei kasva, kun annostus oikea. Jos syöt liian pientä määrää, niin eihän siinä ole mitään järkeä. Lainattu( Suomen johtavalta psykiatrilta matti o huttuselta) Eli jos olet syönyt liian pientä annosta, niin sitähän täytyy nostaa. Se ei ole toleranssin kasvua.

cipralex auttaa jotakuinkin yhtähyvin kuin kalkkitabletti

mara44 kirjoitti:

cipralex auttaa jotakuinkin yhtähyvin kuin kalkkitabletti

Mielenkiintoista luettavaa jos joku väittää et on synyt alproxia, axanoria tai xanaxia6-8 mg vrk ja vieroitusoireita ei ole tulllut se voi olla totta mutta silloin et ole kolmea päivää pidempään käyttänyt, ennen vanhaan 8 mg oli max vrk sittemmin lienee 3-4 max, olen lukenut nyt 3 tuntii unilääkkeiden vahvuudeta kenen mielestä se ja kenen se voin tietenkin laittaa nekin järjestykseen, mut se jos nukkuu melatoniilla parhaiten suosin hänen kantaansa se millä nukut on sinulle tehokkain. Otetaampa esiin todellakin ne vahvimmat alkuun panikki ja yleensäkkin lähes kaikki bentsot auttaa mut kannattakoo niiden kanssa oikeesti lähtee pelaan ellei ole todellinen paniikki häiriö, olen huomannut et moni sotkee paniikki häiriön usein sosiaalisten tilanteiden pelkoon, todellinen paniikki kohtaus kun tulee se ei ole leikin asia koska koska otetaampa sos.tilanteiden pelko itsekkin kärsin siintä, mut harva lääkäri nykyään lähtee kaupankäynin pelottavuutta xanolilla hoitaan ennen oli ennen 90 luvun alussa sait mitä halusit enään et ellet löydä mukavaa eläkkeellä olevaa lääkäriä jolle pulitat summan rahaa, jätäb paikkakunnat pois koska aina löytyy hölmöjä telapurkin takia niin 100 kpl purkin takia maksamaan jopa minulle on maksettu 400 € joten teen sillä rahalla varman kontstin kunhanvalkkaat muitakin lääkkeitä, ei kukaan sinulle määrää jos ei ole ennen nähnyt xanor 2 mg 1-4 vrk tai dormicum 15 mg 1-2 jees kertokaas mistäs löytyy lääkäri joka noi kaksi lääkettä sinulle kirjoittaa, itse olen saanut tk lääääkäriltä 90 luvun alussa mut 2000 luvulle tutaessa ote tiukkeni hieman poliisit ei edelleenkään tajunneeet mitä meinaa jos pupillit on nuppineulat tai pallot no bentsoilla siihen ei suurta vaikutusta ole muutenkaan mut 2010 kortti lähti nopeesti jos kolme pamiakin päivässä meni nykyään menee melkolailla varmasti heidät tikkarit on onneksi helppo kusettaa bentsot jos näkyy riittäää kun sanoo menee tenox yöksi, tuolla erän mainits subunkäytö ja ajamisen ei se ole kiellettyä ainoastaa hoidon alussa tulee vältttää liikkumista moottoriajoneuvolla. Ensimmäinen bentso oli mullistava keksintö kun se poisti ahdistuksen kertalaakista, jep ja sehän oli silloiselta nimeltää librium ja vuosi oli 1963 klooridiatseboxidi sukua ja läheistä Diatzepaamille ( diapam,stesolid,medipam ja monesta maasta tuttu valium.Suomessa se on kuitenkin pisimpään vaikuttava bentso uudet tutkimukset paljastaa jopa 500 tuntia risolid siis alkuun librium on myös pitkävaikutteinen en ole varma muttta kolemn käärki on jokatauapauksesss seuraava Diapam, Rivatril,Risolid, jos haluatte varmaa tietoa ei arvailua löytyy ari tiensuun bentsodiatsebiini opas järvenpään sos sairaalassa mut vahvin kaksikko on ehdottomasti rivatri ja Dormicum ei paljon alproxaan jää itselle varsin tuttu aihe meni aikoinaan kaksi 15 mg dormicumia niiden vastaavuus on diatsepaamiin 120 mg eli 12 kpl 10 mg sinistä sinisiä molemmat toki.Jos lääkäri on lukenut edes jonkun vuoden ja haluaa säilyttää pkv lääkkeiden kirjoitus oikeuden vaadit todellla hyvän syyn saadaksesi edes 7,5 mg no paras syyyhän on käydä jo aikaisemmin unitutkimuksissa ja nykyään kun on tää kanta järjestelmä sitäkin voi huijata ja helposti ei kaikki lääkärit nää miten monen luena käyt jos osaat käytttää kanta palvelua mut voit olla varma toisin kuin vielä 90 luvulla kela ei puuttunut kovin helpolla nykyään sitten kela ilmoittaa joka lekurille ja saat unohtaa kaikki riippuen todellakkin paikkakunnasta, suosittelen jos haluat kunnon riippuvuudet noihin kahteen lääkkeeseen eli xanoriin yksityisen aina joku tietää kuka kirjoittaa se et kun aikoinaan itse hain dormicumia 92 taisi olla sekin, oli nuori ja yllytyshullu no sain heti dormicumin kahtena kappaleena 1-2 reseptissä luki ja siihen aikaan C nykyään ei onkohan 20 maksimi viikkoon, tässä lääkkeessää oli hieno puoli itselle ja parille tutulleni ainakin se kun tätä sontaa käyttää vuodenkin tai laitetaan kaksi varmuudeksi riippuvuus on melkein yhtä paha kuin Xanorissa 8 mg xanorista itse en ole onnistunut luopumaan kertaakaan on se sitten nykypäivänä 4 mg tai 6 max , tunnenn erään erittäin pätevän päihdepsykiatrin xanor on riippuvuuden kanssa pahempi niinhän se on opioideissakin lyhyt vaikutteiseit on pahoja mut dormicum on ehdottomasti pahin sen oireet ei ole yhtä pahat mutta koitappa nukkua sitten millä mulla tahansa vuoden kesti itsellä ennenkuin kokonaista 6 tuntii nukuin 2x5 mg insomiinia, tuolla tulikin esillle se nykyluokituksella 3 lle sijalle nouseva sinertävä soikelo halcion jos oikein muistan miksi se laitettiin 1/4 80 luvun en muista lukuja mut syyt oli selkeet, porukka veti viinan kanssa ja aina löytyi raato melkein jostain,xanor on paha myös jos on yhtään perussuomalainen luonne eli puukko tai mutka matkaan ja menoksi niin oli kaksi vaihtoehtoa josta löysit itsesi aamun tullen puukon kanssa ruumiinavausöydältä tai poliisin suojista sen jälkeen voit tulla tänne kertomaan kuin iisisti kaikki kävi, linnassa aloitetaan vieroitus risolideilla sit voit sanoa en tarv

Xanor vaikuttaa vartissa, depot-muotoinen toki myöhemmin.

Xanoria ei ole nestemäisenä joten kukaan ei millilitroissa sitä voi nauttia-

käytössä vuodesta 1995. Mulla auttaa kyllä vielä, vaikka toleranssi on noussut. Aika monta asiaa on elämässä menny persiilleen, tämän "mukavan" kumppanin, paniikkihäiriön vuoksi. Vuosien varrella olen oppinut jo mikä laukaisee paniikin, oikein todella. Tyhjään vatsaan kahvia, ja tupakka siihen palamaan seuraksi. Kyllä lähtee!!

Sitten vielä huono ruokavalio/ruokahaluttomuus, niin siinä se. Toki moni muukin asia vaikuttaa. Huonosti nukuttu yö, henkiset paineet ja jne.

Kuitenkin, en olisi pärjännyt tähän päivään asti ilman Alproxsia, eli koukussa olen, mutta parempi niin, kuin se panikoiminen mitä on kokenut.

Pärjätään.

Tollo 1234 kirjoitti:

käytössä vuodesta 1995. Mulla auttaa kyllä vielä, vaikka toleranssi on noussut. Aika monta asiaa on elämässä menny persiilleen, tämän "mukavan" kumppanin, paniikkihäiriön vuoksi. Vuosien varrella olen oppinut jo mikä laukaisee paniikin, oikein todella. Tyhjään vatsaan kahvia, ja tupakka siihen palamaan seuraksi. Kyllä lähtee!!

Sitten vielä huono ruokavalio/ruokahaluttomuus, niin siinä se. Toki moni muukin asia vaikuttaa. Huonosti nukuttu yö, henkiset paineet ja jne.

Kuitenkin, en olisi pärjännyt tähän päivään asti ilman Alproxsia, eli koukussa olen, mutta parempi niin, kuin se panikoiminen mitä on kokenut.

Pärjätään.

Lue lisää

siinä se jo tulikin. nyt pitäis alkaa vähentään. pelottaa jo etukäteen kun lukenu muiden kommentteja xanorista ja mulla kun on toi maksimi annoskin 1 kpl 2mg telaketjuja 3 x päivässä.

panikkihäiriöinen kirjoitti:

siinä se jo tulikin. nyt pitäis alkaa vähentään. pelottaa jo etukäteen kun lukenu muiden kommentteja xanorista ja mulla kun on toi maksimi annoskin 1 kpl 2mg telaketjuja 3 x päivässä.

Lue lisää

...täällä on ihan älytön. Lääkettä turhaan mustamaalataan. Lääke joko toimii sinulla tai ei toimi. Ihan samalla tavalla muutkin lääkkeet koukuttavat, ei xanor poikkea niistä ollenkaan (huomaatte sen jos luette lääkkeiden käyttöohjeet).

Itselläni on xanor, joka toimii, ei koukuta ja annosta ei tarvitse nostaa. Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä että kaikilla asiat olisivat näin...

Jos olet epävarma lääkityksestäsi, keskustele siitä lääkärisi/ammattilaisen kanssa: keskustelupalstoilla liikkuu väkeä, jotka haluavat jopa tahallaan hämmentää lukijoitaan. Apu löytyy kyllä muualta, täältä ei sitä lääkeasioissa saa....

hill90 kirjoitti:

...täällä on ihan älytön. Lääkettä turhaan mustamaalataan. Lääke joko toimii sinulla tai ei toimi. Ihan samalla tavalla muutkin lääkkeet koukuttavat, ei xanor poikkea niistä ollenkaan (huomaatte sen jos luette lääkkeiden käyttöohjeet).

Itselläni on xanor, joka toimii, ei koukuta ja annosta ei tarvitse nostaa. Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä että kaikilla asiat olisivat näin...

Jos olet epävarma lääkityksestäsi, keskustele siitä lääkärisi/ammattilaisen kanssa: keskustelupalstoilla liikkuu väkeä, jotka haluavat jopa tahallaan hämmentää lukijoitaan. Apu löytyy kyllä muualta, täältä ei sitä lääkeasioissa saa....

Lue lisää

Xanoria tuli muutama tuhat syötyä parin vuoden aikanampaniikkihäiriöön kunnes kerran lääkäri yritti tyrkyttää tuon rinnalle vielä cipramiliä. Siinä vaiheessa alkoivat hälytyskellot soida että ei tämä lääkkeillä lähde mutta järki kyllä lähtee jos vielä tuon kolmanneksi lääkkeksi otan. 

Tie parantumiseen alkoi tuosta päivästä. Hankkiudun yksityiselle psykiatrian klinikalle jossa sain hypnoosista apua vaivaani, lääkkeet jätin pikkuhiljaa pois tuon 3kk kestäneen hoidon aikana. Tämän jälkeen en terveyskeskuksen ovea ole avannut enkä avaa. Vuosien yhteiskunnallinen pilleri hoito sekä terveyskeskuksessa että avolla sai päivä päivältä paniikkini pahenemaan ja tämän lisäksi kaupanpäälle vielä lääkeriippuvuuden. Tähän hoitona olisi ollut vielä yksi lääke lisää lisääntyneen ahdistuksen lieventämiseksi.

 Kun lääkkeiden annostusta hoidon aikana tiputettiin pikkuhiljaa vierotusoireiden pienentämiseksi kohoni oli siinä samalla. Hoitava lääkärini joka oli neurologian, psykiatrian sekä yleislääketieteen lääkäri sanoi heti ensi tapaamisella että lopetetaan kaikki lääkkeet pikkuhiljaa. Samalla hoidettiin itse paniikkihäiriötä hypnoosilla. 

Nämä olivat vain osa hoitoa, lääkärin kylmät faktat olivat:
-ala harrastaa hikiliikuntaa vähintään 3 kertaa viikossa
-lopeta tupakointi
-syö terveellisemmin ja jätä turhat sokerit pois
-nuku enemmän
-vähennä alkoholin käyttöä.
-laihduta

Aluksi tuo tuntui ylipainoisesta ketjupolttajasta todella kovalta. Liikuntaa en ollut oikeasti harrastanut ikänäni ollenkaan, alkoholia käytin kaikki viikonloput ja ruokavalio oli pelkkää valkoista jauhomössöä. 

Kyllä kieltämättä itku tuolloin tuli kun vihdoin itselleni myönsin kuinka onnettomasti olen itseäni kohdellut kaikki nämä vuodet. 

Nyt 5 vuotta myöhemmin:
-tupakointi lopetettu
-ryyppääminen vaihtui ruuannä kanssa viinin ottoonn viikonloppuisin
-urheilua harrastan noin 5 kertaa viikossa ja tähän mennessä on kertynyt jopa 2 palkintoa.
-syön terveellisesti välttäen hiilihydraatteja
-olen laihtunut liikunnan ja urheilun myötä paljon.

Kokonaisuudessaan peilistä katsoo terve ja hyvinvoiva ihminen  joka ei pillereitä popsi. Olen saanut pitkät opintoni vihdoin päätökseen, minulla on hyvä toimeentulo ja vaimo. Elämä on muutenkin kaikinpuolin kunnossa.
 Tästä kaikesta kiitän tuota lääkäriäni joka ohjasi minut oikealle tielle.

Miksi elää rajoitettua elämää kun paniikkihäiriöön ja pelkoihin on olemassa lääkitys.

on hyvä lääke paniikkikohtauksen iskiessä, mutta säännöllisesti niitä ei kannata napostella.
Lopettaminen on yhtä helvettiä !!
Itse söin 0,25mg x3 päivässä ja vieroitusoireet oli yhtä paskaa ja kesti noin 2vko !
Alkuun oli kuin krapula viikon.

Hyvä apu kohtauksen tullessa.

Kokemusta lääkkeestä on ja sen käytöstä ei minulle seurannut mitään hyvää söin muutaman vuoden isoja annoksia 6-10mg päivässä lääkäri määräs burnoutin jälkeen 4mg päivässä ja psyykkinen koukku tuli nopeasti ja siitä seurasi fyysinen koukku ja lopetin seinään ja olo oli helvettiä viikkoja ja nyt puolenvuoden jälkeen lopettamisen alan vasta voimaan jotenkin hyvin tuntuu kuin 2 vuotta olisi pyyhkiytynyt en hirveästi muista mitään olen ollut koko ajan kemiallisessa lobotomiassa paska lääke mutta toimii hyvin mutta käytön alussa toimii niinkin hyvin että koukkuun jää.

sssss89 kirjoitti:

Kokemusta lääkkeestä on ja sen käytöstä ei minulle seurannut mitään hyvää söin muutaman vuoden isoja annoksia 6-10mg päivässä lääkäri määräs burnoutin jälkeen 4mg päivässä ja psyykkinen koukku tuli nopeasti ja siitä seurasi fyysinen koukku ja lopetin seinään ja olo oli helvettiä viikkoja ja nyt puolenvuoden jälkeen lopettamisen alan vasta voimaan jotenkin hyvin tuntuu kuin 2 vuotta olisi pyyhkiytynyt en hirveästi muista mitään olen ollut koko ajan kemiallisessa lobotomiassa paska lääke mutta toimii hyvin mutta käytön alussa toimii niinkin hyvin että koukkuun jää.

Lue lisää

kohdallani, käyttänyt olen liki 20 v, satunnaisesti. Ei toleranssin nousua, ei riippuvuuden syntyä, väliin olen viikkoja käyttämättä.

Olen käyttänyt samalla annoksella nyt 17 vuotta, eli 0,5 mg/vrk, annos ei ole noussut.
Miksi en käyttäisi jos kerran saan avun?!
Sama psykiatri kirjoittanut reseptit kaikkina näinä vuosina. Toki pohjalääkityksenä muu kuin bentzo.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Lääkkeiden tilaaminen ulkomailta on laitonta, sen varmasti tiesitkin

paniquelle. kirjoitti:

Olen käyttänyt samalla annoksella nyt 17 vuotta, eli 0,5 mg/vrk, annos ei ole noussut.
Miksi en käyttäisi jos kerran saan avun?!
Sama psykiatri kirjoittanut reseptit kaikkina näinä vuosina. Toki pohjalääkityksenä muu kuin bentzo.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Lääkkeiden tilaaminen ulkomailta on laitonta, sen varmasti tiesitkin

Lue lisää

Minulle kirjoittaa nykyisin työterveyshuolto reseptin, käyn siellä kerran vuodessa. Muuta hoitokontaktia ei enää ole, lähes 40 vuoden pitkienkin terapioiden jäljiltä olen ns. toivoton tapaus. Minua ei ahdista mikään tietty tilanne, vaan olen ahdostunut keiken aikaa, ollut lapsesta saakka. Aamulla herään lähes 3 tuntia ennen kuin lähden työmatkalle, jotta ahdistus laskisi. Lääkityksen ekan annoksen otan vasta lähtiessä. Pääsisin taatusti työkyvyttömyyseläkkeelle tällä taustalla, mutta mitä se hyödyttää? Ahdistus on ihan samanlainen olenpa missä tahansa. Sitäpaitsi siinä on yksi pikku juttu, kun en ole työkyvytön.

elinikäinen häiriö kirjoitti:

Minulle kirjoittaa nykyisin työterveyshuolto reseptin, käyn siellä kerran vuodessa. Muuta hoitokontaktia ei enää ole, lähes 40 vuoden pitkienkin terapioiden jäljiltä olen ns. toivoton tapaus. Minua ei ahdista mikään tietty tilanne, vaan olen ahdostunut keiken aikaa, ollut lapsesta saakka. Aamulla herään lähes 3 tuntia ennen kuin lähden työmatkalle, jotta ahdistus laskisi. Lääkityksen ekan annoksen otan vasta lähtiessä. Pääsisin taatusti työkyvyttömyyseläkkeelle tällä taustalla, mutta mitä se hyödyttää? Ahdistus on ihan samanlainen olenpa missä tahansa. Sitäpaitsi siinä on yksi pikku juttu, kun en ole työkyvytön.

Lue lisää

joo hauskaa on vaikka todella on tykyvytön niin nykyään varmudeksi ajetaan alas bentsot ja refloihin ja unensaannin yritykseen pahempia lääkkeitä kuin bentsot SSRI TAI SNRI KOLMAS EI SEKÄÄN YHTÄÄN HASSUMPI ON NEUROLEPTIT. Ne on nykyään jäänyt hieman heikolle koska nää nykyajan klassikot joiden kerrotaan joillekkin aaiheuttava voimakasta itsetuhoisuutta ja jos uusimpia tutkimuksia kattooo niin jokaiselle kouluampujalle jenkkilässä kuten muuallkkin on sama paska SSRI lääkkeet muut vitun väännöt,vedot yms ja snri eli erehdy sanoon tohtorille et kuulet ääniä vaikka näin olisikin ole hiljaa olanzepiininsta lähdetään, sitten siirrytään esimerkki litiumiin jos et litiumin takia ole jo kusessa sit kolmas mutta en ole kuullut kukaan et sieltä enään lääkkettömäksi päästään neuroleptipä se siellä ei levozin mut päin vastainen , levo kuivaa suuta ja en ainakaan mä nuku yhtään, sit taas miellyttävä joka ei kuivaa suuta on tyynyt vaahdossa jos joku ei jo nyt arvaa mistä neurosta on kyse niin ok leponex tappava jos otat vahinkossa 100 mg noita ei todella kirjoiteta muulla kuin yleisin aloituspaikka on niuvaniemi, itse otin kamulta 25 mg kokeeksi et onko se nukuttava oli se oli putosin aika nopeesti. aamulla olikin sitten hauskaa kun koitin ekat askeleet kohti wc:tä jalat oli kuin kuminauhaa sen jälkeen ei bentsot sano mitään kun annnos on 100 mg kohilla,ota vaikka 100 telaa 20 dormarii, luojan kiiitos en ole sosiopaatti tai psyko,skitso olet korvaushoidosa ton paskan kanssa ikuisuuden :D

Riippuvuus tulee, jos sen antaa tulla. Kyse on psykologiasta, jos sinulle sanotaan, että "xanor on ihan simo huono lääke ja Suomessa se on vaarallisin ja siihen jää helpoiten koukkuuun", niin totta helv. jää! Pikkasen nyt sitä sisua peliin ihmiset!

Ok, xanor koukuttaa siinä missä muutkin samankaltaiset lääkkeet, mikään ei ole parempi tai huonompi, vähemmän riippuvuutta aiheuttava tai enemmän riippuvuutta aiheuttava. Lukekaa vaan lääkeselosteet, kaikissa lukee, että lääke aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta.

Jos on jo sellainen asenne, että tulee riippuvaiseksi, niin huhhuh...

Fyysinen riippuvuus aiheutuu yleensä väärinkäytöstä tai liian nopeasta lääkkeen vähennyksestä. Psyykkinen taas kehkeytyy ihan omassa pääkopassa, joten marsmars puhumaan psykologille/psykiatrille asiasta. Tupakastakin pääsee eroon, vaikka olis polttanu 20 vuotta, miksi ei näissä asioissa voisi olla samoin? Kaikki ajallaan ja omalla tahdillaan, kuuntele kehoasi ja avunantajiasi!

Jos lääkäri ei anna lääkettä, kuulostaa se siltä, että sitä on syöty oman reseptin mukaan, itse olen saanut tarvitsemani lääkkeet jo 4 vuoden ajan. Ei näitä pillereitä popsita yhtään sen enempää, kuin lääkäri sanoo. Saa sitä järkeäkin käyttää.

Kiitos

järkeäkinsaakäyttää kirjoitti:

Riippuvuus tulee, jos sen antaa tulla. Kyse on psykologiasta, jos sinulle sanotaan, että "xanor on ihan simo huono lääke ja Suomessa se on vaarallisin ja siihen jää helpoiten koukkuuun", niin totta helv. jää! Pikkasen nyt sitä sisua peliin ihmiset!

Ok, xanor koukuttaa siinä missä muutkin samankaltaiset lääkkeet, mikään ei ole parempi tai huonompi, vähemmän riippuvuutta aiheuttava tai enemmän riippuvuutta aiheuttava. Lukekaa vaan lääkeselosteet, kaikissa lukee, että lääke aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta.

Jos on jo sellainen asenne, että tulee riippuvaiseksi, niin huhhuh...

Fyysinen riippuvuus aiheutuu yleensä väärinkäytöstä tai liian nopeasta lääkkeen vähennyksestä. Psyykkinen taas kehkeytyy ihan omassa pääkopassa, joten marsmars puhumaan psykologille/psykiatrille asiasta. Tupakastakin pääsee eroon, vaikka olis polttanu 20 vuotta, miksi ei näissä asioissa voisi olla samoin? Kaikki ajallaan ja omalla tahdillaan, kuuntele kehoasi ja avunantajiasi!

Jos lääkäri ei anna lääkettä, kuulostaa se siltä, että sitä on syöty oman reseptin mukaan, itse olen saanut tarvitsemani lääkkeet jo 4 vuoden ajan. Ei näitä pillereitä popsita yhtään sen enempää, kuin lääkäri sanoo. Saa sitä järkeäkin käyttää.

Kiitos

Lue lisää

siis tarkoitatko esimerkiksi myös panacodia ja heroiinia kun vertaat mä silti otan panacodin vaikka on suomen tappavin lääke, heroiinia on vaikeampi saada mut ei mahdoton massiii vaan saat vaikka singon ja mä järjestän sen sulle jos haluut noita perusbendoi ja estää riippuvuudet no prolplem sano se lääkärille mut näitähän saa pitkin nettiäkin otappa yhteyttä neitiin [email protected] pilluu en anna mut sisuu vähän vastaan tottakai kaikille mä teen töitä ja hankin lääkkeet kyllä ilman lääkäriäkin bentsoista opioioideihin

Älkää turhaan pelotelko xanorista, hyvä lääke sitä tarvitseville. Itse syönyt n.2v säännöllisesti, ensin 0,5 depotteja aamuin illoin. Sitten vaihettiin seroxat pois kun aiheutti itselle lähes täydellisen impotentin ja kokeiltiia Aurorista, ei sopinut ollenkaan ja tässä vaiheessa jouduttiin nostaa xanori 1mg aamuin illoin. Nyt menee efexor ja vaikuttaa olevan minulle ok ja ajoin xanorin pikkuhiljaa alas. Ei mitään ongelmaa kun järkevästi lopettaa. Itse siirryin ensin takas 0.5 annostukseen, siitä sitten pudotin aamuxanorin pois ja sen jälkeen otin normi 0.5 xanoria puolitettuna 2 x pvä, ja taas siitä toinen pois. Nyt ilman ja olo ok! Pyytäkää ihmeessä depottia ne jotka joutuvat ottamaan lyhytvaikutteisia useamman pvän aikana, silloin tasot heittelee jatkuvasti ja se ei ole hyvä. Depotti ei myöskään koukuta niin tehokkaasti kuin nopeat. Oma riesani on siis ahdistuneisuushäiriö ja useita SSRI lääkkeitä on tullut kokeiltua paskamaisen matkan varrella.

Minkä takia jotkut lääkärit puhuvat toleransista, mitä väliä sillä, jos se auttaa hoitamaan mahdollisia asioita? Jos jollakin on bussiinmeno, kaupassa käynti, puhumattakaan pyykinpesusta, muualla kuin suihkussa ja lavuaarissa?
Ei paniikkioireet ole mikään sairaus; joillakin se voi viitata tyhjänpäiväisiin höpinöihin työpaikkojen kahvihuone-small talkiin, vaikka itse ovat samassa tilanteessa, piilottelevat oloaan tekonauruun, joita ei voi sietää.
Paniikkioireiselle Diapam pienissä määrin on parempi, kun se toimiin nopesti, Xanor ei oikein vaikuttanut, koska se turruttaa ja sumentaa ajatuksia.
Tietysti tämä on yksilöllistä.

Itellä on 0.5-2mg xanor ollu 4kk. Olin viikon ilman ja tärinää ja sumeeta oli... Hyvä lääke joka autaa ahdistukseen minulla hyvin! :)

Ei pidä paikkansa mun kohdallani. Oon käyttänyt parikymmentä vuotta xanoja. Ensin kuus vuotta 0,5/1x3-4kpl per vrk ja sen jälkeen 1mg.tä/ sama vrk annos. Olen pystynyt säätämään käyttövolyymiä kohtalaisen kivuttomasti. Nytkin olen tullut toimeen kahdella puolikkaalla (siis yht. 1mg) per päivä pari kk:tta. Oon joutunut ottaan yhden puolikkaan aamupäivällä ja toisen puolikkaan illalla valmistautuessani nukkumaan. Mun kohdalla se on toiminut.
Ennen tätä paria kk:tta meni siinä määrin huonosti muistakin syistä, että kalenterin mukaan yhtenäkin päivänä jouduin ottamaan 7 kokonaista! No silloin olikin elämä "vähän" hajalla ihan kunnolla. Mutta ei lääkkeiden takia vaan ne pelasti kuilun ylitse.
Näissä asioissa on vaikea neuvoa kun itsellekin on yllätys miten olen vuosien saatossa pystynyt välillä minimoimaan lääkkeiden käyttöä lähes olemattomiin. Ja sitten vastoinkäymisten tullessa joutunut turvautumaan isompiin annoksiin.
Kerrallahan näitä ei pysty yhtäkkiä vähentämään vaan vähitellen puolittamalla tabletin kerrallaan.
Ilmeisesti se ei kaikilla onnistu ja se on ikävä juttu.

Kahden kymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa , että riippuvuus tulee , mutta mitä siitä .
Paniikkikohtaukset ovat yksi pahimmista psyykkisistä sairauksista , mitä voi kokea .
Olen säännöllisellä xanor-depot lääkityksellä voinut elää normaalia elämää ilman kohtauksia ja olen hyväksynyt lääkityshoidon loppuelämäkseni .
Mitään sivuvaikutuksia ei ole ilmennyt , joten ainakin minun kohdalla lääkitys on onnistunut ja se on hyväksyttävä .
T.T

tapsa 100 kirjoitti:

Kahden kymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa , että riippuvuus tulee , mutta mitä siitä .
Paniikkikohtaukset ovat yksi pahimmista psyykkisistä sairauksista , mitä voi kokea .
Olen säännöllisellä xanor-depot lääkityksellä voinut elää normaalia elämää ilman kohtauksia ja olen hyväksynyt lääkityshoidon loppuelämäkseni .
Mitään sivuvaikutuksia ei ole ilmennyt , joten ainakin minun kohdalla lääkitys on onnistunut ja se on hyväksyttävä .
T.T

Lue lisää

tapsa kirjoitat asiaa.Voisin kirjoittaa nuo lauseet omastakin elämästä. Minulle välillä annettiin masennuslääkkeitä .....mutta eihän ne poista kahvikuppineuroosia ym.sosiaalisten tilanteiden pahoja oireita.Xanor oikein käytettynä auttaa tosi hyvin.Turha lääkettä mustamaalata.Käyttäjissä jotka käyttävät väärin on vika.

:( Tämä on seurausta nykyään kasvaneesta ja voimistuneesta 'noitavaino-ilmiöstä' kun jotkut väärinkäyttäjä-hörhöt ovat pilanneet toimivan lääkkeen maineen. Lääkärit pelkäävät oman maineensa puolesta ja sortuvat hätävarjelun liioitteluun. Seurauksena kärsimään joutuvat lääkettä ohjeiden mukaan käyttävät.
En osaa sanoa missä määrin lääkärit ovat perehtyneet lääkityksen alasajon seurauksiin nopeassa tahdissa. Tutkijalääkäreiden mukaan liian nopea alasajo on pahimmillaan hengenvaarallista ja ainakin se on kidutukseen verrattavaa piinallisuudessaan lääkkeen varassa pitkään olleille.
Olisi toivottavaa, ettei hoidosta vastaavat lääkärit tavoittelisi hurmahenkisten lääkehoidon vastustajien suosiota näin vakavassa asiassa.
Väärinkäytöksiä tulee aina olemaan joka asiassa eikä tälläkään saralla sen suhteen päässä mihinkään nolla-toleranssiin.
Kärsijöiksi tässäkin asiassa, kuten sanottu, joutuvat lääkettä tarvitsevat ja ohjeita noudattavat potilaat.
En tiedä kuka tässä loppujen lopuksi tavoittelee 'Pyrrhoksen voiton' sulkaa hattuunsa.

j.ovv???

Oliko lääkärisi tk:n puolelta vai käytkö yksityisellä??

Voi kamala! Miten tässsä voisi vastaisuudessa puolensa pitää?!

Kaikesta tulee "riippuvaiseksi" jos joka päivä käyttää. Kahvista , suklaasta , tupakasta... ym.ym. En oikein ymmärrä tätä "riippuvuus"- juttua kun ihmiset jotka tuota Xanoria käyttää , niin käyttävät sitä sairauteensa. Monelle se on ainut lääke mikä paniikkihäiriöön auttaa. Eihän sydäntautisiltakaan oteta pois sydänlääkkeitä. Samalla tavalla he ovat "riippuvaisia" lääkkeestä mitä käyttävät sairauteensa. Paniikkihäiriö on tosi ikävä seuralainen ja helpommaksi sitä vaivaa ei tehdä pelottelemalla riippuvuudella. Totta kai ymmärrän niitä jotka siitä syystä tai toisesta vierottautuvat eivätkä halua koskaan palata kyseisen lääkkeen käyttöön , mutta on huomioitava että on pieni joukko niitä tosi ahdistuneita ihmisiä jotka tarvitsevat kyseista lääkettä selviytyäkseen jokaisesta päivästä työssään ja ihmisten ilmoilla yleensäkin. Se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Voimia kaikille paniikkihäiriön kanssa taisteleville !

Ei olisi koskaan pitänyt aloittaakkaan sillä se ainakin on totta että vaikea enää ikinä päästä eroon niistä benzoista. Monta lopetusyritystä ollut ja aina on tuntunut että ei helv mä kyl en pysty et käytänpä kuolemaan asti jos vain määrätään. Ja näin 10 v käytön jälkeen on kyllä omituisia hermostollisia oireita ja lihasheikkoutta sekä muutakin oireilua. Toisaalta ne vierotusoireet on moninkertasesti kauheempia kaikenkaikkiaan.

En jaksanut lukea ketjun muita, mutta varsinkin 'mara 44v:lle' totean, että minullakin Xanor yksi parhaista, mistä apu. Olen sua vanhempi nainen ja oireina panikoimis-ahdistuneisuus sekä masennusmontut, sekava oireisto, mikä lamaannuttaa ja jättää mut kotiin komeksikin päiväksi istumaan, kuten nyt on meossa.

Olen jo aiemmin koulu- ja työuravuosinani kokenut ihan saman, että ilman psyykenlääkitystäni ja ajoittaista terapiaa en olisi selvinnyt tällai, ihan ihmismäisen kunnioittavasti nyt tänne vasta alkaneelle eläkkeelle asti. Mennyt ikäänkuin normaalisti, ikäänkuin muillakin ihmisillä.

Xanorista se, että käytän 0,5 mg iltaisin, mikä yleensä riittää; lisäksi aamulla mulla on pieni annos 'masennus-pakko-paniikki'-asioihin tarkoitettu lääke. Ottamani ilta-Xanor ei ole mg-määrältään noussut, pysynyt samana 15 v (joskin tästä ajasta alkupuolen käytin 0,25 mg/ilta). Kuitenkin välillä pahimpaan tilanteeseen valahtaessani olen ottanut illalla 1 mg Xanor ja yrittänyt kaikin ulkonaisin keinoin rauhoittua kunnolla nukkumaan. Ja tämän jälkeen herään todella kuin uutena sinänsä, että asiat sujuvat, olen jopa innostunut ja haluan mieluusti lähteä jonnekin! Se siis muuttaa mut paremmaksi, mikä meinaa, että tarviin tuon.

Minua niin lohdutti ja koin vertaisuutta sinun viestiisi! Jos kerran jokin psyykenoireisto jollakin saadaan pois tieltä estämästä elämän tärkeimpiä asioita, niin miksipä ei lääkitystä käyttäisi (kuten muihinkin tauteihin lääkitys on aina otettava). - Sorry, ollen vähän töttöröö, sekava, on olleet niin ahdistuneen huolekkaat ja yksinäiset päivät tässä. Yritän miettiä, miten muuten autan itseäni, ratkaisen asioitani.

Angsti lamaannuttaa kirjoitti:

En jaksanut lukea ketjun muita, mutta varsinkin 'mara 44v:lle' totean, että minullakin Xanor yksi parhaista, mistä apu. Olen sua vanhempi nainen ja oireina panikoimis-ahdistuneisuus sekä masennusmontut, sekava oireisto, mikä lamaannuttaa ja jättää mut kotiin komeksikin päiväksi istumaan, kuten nyt on meossa.

Olen jo aiemmin koulu- ja työuravuosinani kokenut ihan saman, että ilman psyykenlääkitystäni ja ajoittaista terapiaa en olisi selvinnyt tällai, ihan ihmismäisen kunnioittavasti nyt tänne vasta alkaneelle eläkkeelle asti. Mennyt ikäänkuin normaalisti, ikäänkuin muillakin ihmisillä.

Xanorista se, että käytän 0,5 mg iltaisin, mikä yleensä riittää; lisäksi aamulla mulla on pieni annos 'masennus-pakko-paniikki'-asioihin tarkoitettu lääke. Ottamani ilta-Xanor ei ole mg-määrältään noussut, pysynyt samana 15 v (joskin tästä ajasta alkupuolen käytin 0,25 mg/ilta). Kuitenkin välillä pahimpaan tilanteeseen valahtaessani olen ottanut illalla 1 mg Xanor ja yrittänyt kaikin ulkonaisin keinoin rauhoittua kunnolla nukkumaan. Ja tämän jälkeen herään todella kuin uutena sinänsä, että asiat sujuvat, olen jopa innostunut ja haluan mieluusti lähteä jonnekin! Se siis muuttaa mut paremmaksi, mikä meinaa, että tarviin tuon.

Minua niin lohdutti ja koin vertaisuutta sinun viestiisi! Jos kerran jokin psyykenoireisto jollakin saadaan pois tieltä estämästä elämän tärkeimpiä asioita, niin miksipä ei lääkitystä käyttäisi (kuten muihinkin tauteihin lääkitys on aina otettava). - Sorry, ollen vähän töttöröö, sekava, on olleet niin ahdistuneen huolekkaat ja yksinäiset päivät tässä. Yritän miettiä, miten muuten autan itseäni, ratkaisen asioitani.

Lue lisää

Ei Xanor ole huono lääke, olen käyttänyt kyseistä lääkettä vuodesta 1989 alkaen. Aluksi käytin 3 x 0,5 mg/vrk, mutta omasta pyynnöstäni lääkäri pienensi annoksen 3 x 0,25 mg/vrk. Nyt olen noin 10 vuotta käytänyt päivittäin 4 x 0,25 mg/vrk. Otan aamulla 2 x ,025 mg ja iltapäivällä 2 x 0,25 mg ja hyvin pärjään tällä annoksella. Olen jo kuusikymppinen nainen ja en ole edes ajatellut luopuvani kyseisestä lääkkeestä. Olin nuorena kova jännittämään, kärsin kahvikuppineuroosista ja pelkäsin kaikkia sosiaalisia tilanteita. Xanor pelasti minut normaaliin elämään, muuten vieläkin kärsisin erilaisista peloista.

Xanor1989 kirjoitti:

Ei Xanor ole huono lääke, olen käyttänyt kyseistä lääkettä vuodesta 1989 alkaen. Aluksi käytin 3 x 0,5 mg/vrk, mutta omasta pyynnöstäni lääkäri pienensi annoksen 3 x 0,25 mg/vrk. Nyt olen noin 10 vuotta käytänyt päivittäin 4 x 0,25 mg/vrk. Otan aamulla 2 x ,025 mg ja iltapäivällä 2 x 0,25 mg ja hyvin pärjään tällä annoksella. Olen jo kuusikymppinen nainen ja en ole edes ajatellut luopuvani kyseisestä lääkkeestä. Olin nuorena kova jännittämään, kärsin kahvikuppineuroosista ja pelkäsin kaikkia sosiaalisia tilanteita. Xanor pelasti minut normaaliin elämään, muuten vieläkin kärsisin erilaisista peloista.

Lue lisää

Sinäkin, Xanor1989, olet mielenkiintoinen vertainen! Tämä koko ketju on oikein tosi arvokas, eikö. Kaikki puolet, kaikenlaista kokemusta tulee hyvin esiin Xanorista. Huomaatko, ketju on aloitettu maaliskuussa 2007 by Minttu*. Mitääs tälle aloittajalle nykyään?

Minäkin kuudenkympin paremmalla puolella ja sain Xanoria eka kerran työterveyslekurilta 80-luvulla stressiin, ahdistukseen ja psykosomaattisiin oireisiin. Tuolloin käytin harvoin ja vain tarvittaessa. Sitten olin ihan kymmenenkin vuotta etten juurikaan lääkettä tarvinnut, tai paremminkin mulla oli hallu ponnistella ilman. Pöytälaatikossa sitä kyllä oli samoin kuin oli rentouttava Risolid, joka vähän saman tyyppinen, mutta siinä mukana myös lihaksiin rentouttavasti vaikuttava ainesosa. - Vasta 90-luvun lopulta erinäisten hässäköiden ja sairastelujen sekä varsinkin pätkätöiden ja -työttömyyksien jälkeen minun luontaisesti herkät hermot ja jännittyneisyys kävi huippuunsa. Niinpä, monenkin oireen takia lääkitys on tuolta asti mennyt. Tavallaan siis voin justiinsa sen sanoa, että auttavasti selviydyin vaadittavista asioista, mutta ilman lääkeapua en olisi mitenkään pärjännyt. Sairauslomia tuli kaikesta huolimatta.

Nytkin justiinsa mulla on aika paha olo; outoa uupumusta ylihengityksineen sekä varsinkin tuska ylämahassa, joka mulla myös lienee psykosomaattista suurimmaksi osaksi. Tähystettykin on pariin kertaan ja väljää mahanporttia löytyy, mutta tavallaan tällekään ei mitään voi. Jos rentoutuneemmin pystyisin elämään, ei tätäkään kipua ehkä olisi. - Mietinkin, josko lisäisin vuorokausittaisen 0,5 mg vaikkapa yksi iltapäivällä ja toinen sitten nukkumaan mennessä. Mieli ja hermot rasittuvat huippuunsa iltaa kohti, tällä luonteella! Melko surumielinen ja iloton tuppaan olemaan; saman asiat kuin ennen eivät säväytä, se on kamalaa. Tänä vuonna kevään tulo, linnunlaulu, rannalla istuminen, vanhan kivan iskelmän kuuleminen radiosta, kynttilän valo kesä, ystävät... on vaikka kuinka asioita, jotka tuntuvat samantekeviltä, siis verrattuna entiseen. Tämä muutos viimeaikainen. - Xanorissahan on masennukseenkin vaikuttava osa, mistä mulle alunperin lääkäri nimenomaan päätteli, että lääke mulle sopisi. Näin onkin. Aamuisin otan minimimäärän ssri'tä, joka mulla fluoksetiinia. Siitä en osaa sanoa, miten auttaa, vaikea verrata; se on mennyt kymmenisen vuotta.

Tarttiskohan mennä tämä lääkkeen lisäys neuvottelemaan (ennestään tuntemattoman) terv.k.lääkärin kanssa? On niin vaikea selittää taas, kun tätä ikää (ja elämän- ja sairaudentaustaa) jo on. - Haukotus. Kaikkee hyvää tällekin 'kerholle'. Kiitos kuuntelusta.

Olen nyttemmin lukenut kirjoituksia joissa mm.Xanoria lääkkeekseen tarvitseva mustamaalataan ja rinnastetaan huumeiden käyttäjiin. Minusta tämä on todella ajattelematonta. Moni ihminen tuntee näiden lehtikirjoitusten jälkeen syyllisyyttä ja kokee itsensä hylkiöksi. Ei tajuta että esim.jotkut käyttävät särkylääkettä särkyyn jne. Ei tämä ole sen oudompi asia jos joku tarvitsee ja saa avun esim Xanorista tai vastaavasta. Oikein käytettynä lääke mahdollistaa ihmisen osallistumisen yhteiskunnan toimintoihin,töihin jne. Miksi tämä on niin vaikea joidenkin ymmärtää!

mara 44v kirjoitti:

Olen nyttemmin lukenut kirjoituksia joissa mm.Xanoria lääkkeekseen tarvitseva mustamaalataan ja rinnastetaan huumeiden käyttäjiin. Minusta tämä on todella ajattelematonta. Moni ihminen tuntee näiden lehtikirjoitusten jälkeen syyllisyyttä ja kokee itsensä hylkiöksi. Ei tajuta että esim.jotkut käyttävät särkylääkettä särkyyn jne. Ei tämä ole sen oudompi asia jos joku tarvitsee ja saa avun esim Xanorista tai vastaavasta. Oikein käytettynä lääke mahdollistaa ihmisen osallistumisen yhteiskunnan toimintoihin,töihin jne. Miksi tämä on niin vaikea joidenkin ymmärtää!

Lue lisää

Jatkan vielä sen että miksi en käytä SSRI lääkkeitä.Siksi että niistä ei ole pienintäkään apua jos on paha jännittäjä tai omaa pahan kahvikuppineuroosin.

Pakko mun vielä kirjoittaa. Haluan lisätä 'Sepe_911':n kirjoitukseen, että voi kauhia, ei tossa oo järkee. Ja samalla tajuan, että mulla ei alkoholinkäyttöä ole ollenkaan. Osaan nähdä hyvän avun itselleni, ettei alko ole missään vaiheessa elämääni tullut, vaikka sitä kosteutta lähisuvusta löytyykin. Alko ollee oma-apulääke. Monestikin olen tajunnut, että ihmiset joutuvat alkoholiin siksikin, että pyrkivät viimeiseen asti välttelemään lääkitykselle menoa. ? Hmmm, tulisi mieleeni vain, jotta kyllä selkeä lääkitys sentäs parempi. Eihän voida sanoa, että alko ihmistä jotenkin autaa! Onks sun ihan pakko mennä baariin :( . Jollet menis, olisit tasaisemmalla. Onhan tunnettua, että alko lisää masennusta ja paniikkiahdistusta. Noh, ollet iso poika, tiedät jo nää.

Eikö lääkärille käyny, että ois määränny sulle 4x0.5mg/vrk depotteja?

Onnittelut sinulle 'X-koukku irti' sinnikkyydestäsi.
Mä oon vain kokenut potilas, en lääkäri, mutta mulla on tiedo, että depojen sanotaan olevan hyviä siksi, ettei siinä tulee niin nopea pudotus lääkkeen vaikutuksen loputtua. Pitoisuussuhde veressä meni jotenkin, että tavall. X semmoset 4 tuntia huipussaan ja taas X. depot taisi olla joku 10-12 tuntia. En muista tätä nyt yhtään tarkkaan, mutta siinä oli iso ero. Oon lukenut, että ihmiselle tullee se paha olo usein just kun esim 5 mg:n tavallinen X varsinaisesti lopettamasta apuaan, tuolla depolla kai sitten voi pidentää ottovälejä.

Voih, miksi et selostanut näitä näkemyksiäsi sille lääkärille, näitä mitä tähän kirjoitit, sillä sulla on ihan oma viisautesi sinun tapaukseen! Kyllä se on niin, että tavalliset X't ovat "kivoja" sillei, kun haluaa tarkkaan itse titrailla ja säädellä ottamistaan just vierottautumismielessä. Mä 90-luvulla kerran vieroitinkin itseni onnistuneesti, mikä kesti monta kuukautta. Mulla oli käytössä tavall. X 0,25 mg ja aloin sitä puolittaa. Sitten taas puolikkaita puolittaa. Mutta tätä kaikkea edelsi pienenpienten 'hiekanmurusten' veistely tabletista. Esim. puolikkaan terävästä kulmasta terävällä veitsellä vielä kunnon murunen poissa. Uskokaa tai älkää, mutta näillä konteilla oli hyvä vaikutus.

Eikä ole mitään väliä, miten paljon on psykologistakin vaikutusta, onnistumisen tunnetta ja suurta tietoisuutta, miten elo nyt sujuu vähemmällä rauhoittavalla. Se ilahduttaa, ja niin on hyvä. Kyllä viekkareihinkin jokin murusen poistaminen muutaman viikon välein auttaa, koettu on! Mä selvisin tuolloin hyvin, ja ihan itsekseni. Mutta tuli sitten pahaa oloa ja hässäkkää muutoin, niin että aloitin lääkkeen uudelleen sopisoinnussa itseni ja lääkärin kanssa.

- Mene uudelleen lääkärilles ja valita asiasta! Perustelusi ovat hyvät. On ihana ainakin saada kokeilla eloa ilman X:a, jos voi.
Deponhan voi korvata sillä, että jos esim. päivällä tulee järkyttävän kaamea olo, niin ottaa murusen siihen. Ei toi depo näin ole välttämätön. Hauskaa kun mulle kertyi semmoinen pikku veisteltyjen murusten kupponen :) , siitäpä näki menestymisensä, iiiik.

Ja jumalauta mitkä reflat tulee ku lopettaa!!! Oikeesti, pahemmat ku mistään kamasta. Mut onhan se muuten tehokas lääke, joo.

Minä ulkoilen sisätiloissa. Aivan samoin kuin Jussi Vares.

Siis minullako? No ihan näitä samoja, mitä tässä ketjussa olevilla, mutta en nyt korostaisi sanaa ongelma. Elämä on minulle ratkaisujen etsintää eikä ongelmissa märehtimistä.

Totta mooses kirjoitti:

Siis minullako? No ihan näitä samoja, mitä tässä ketjussa olevilla, mutta en nyt korostaisi sanaa ongelma. Elämä on minulle ratkaisujen etsintää eikä ongelmissa märehtimistä.

Lue lisää

Juuri näin, oikea asenne. Jos paniikki/ahdistus on jostain tullut niin kyllä se on mahdollista poiskin saada!

artsi7 kirjoitti:

Juuri näin, oikea asenne. Jos paniikki/ahdistus on jostain tullut niin kyllä se on mahdollista poiskin saada!

Tärkeintä on, ettei jää märehtimään ja vellomaan. Tekee jotain itselleen ja asioilleen.
Tekeminen voi olla jotain ihan pientäkin, vaikkapa vain oikean hengitystekniikan opettelua tai jonkun pienen elämänmuutoksen teko arkirutiineihin.

Toki se voi olla isompaakin, voi vaikka vaihtaa työpaikkaa, aloittaa uuden harrastuksen joka tuntuu haastavalta ja omien rajojen yli menevältä tai jotain sen suuntaista.

Sillä eihän sitä ikinä tiedä, mihin rahkeet riittävät ennen kuin ne rajat tulevat vastaan.

Lopeta nyt jo se liikunta-automaattitarina! Olet kokolailla hyvä tyyppi, mutta kuvittelet, että me kaikki ollaan samasta muotista.

Olen harrastanut sitä aikoinaan paljonkin, mutta se ei tuonut hyvää oloa. Vihasin sitä silloinkin.

Kuulun sukupolveen, jonka lapsuudessa oli paljon luontaista liikuntaa. Useiden kilometrien koulumatkat kuljettiin kävellen, pyöräillen tai hiihtäen. Vapaa-aikana leikittiin metsässä rosvoa ja poliisia ja joskus oltiin apuna perunapellolla. Ja lukemattomia muita tapoja, joita en enää muistakaan. Liikunta oli silloin luonnollinen tapa elämää enkä minä ikinä ajatellut pidinkö siitä vai en, luultavasti pidin, koska en ikinä yrittänyt sitä vältellä.

Näkisin, että nykyaikana on ongelma, ettei monestikaan liikuntaa tule luonnostaan, vaan sitä pitää varta vasten lähteä harrastamaan, siitä se inho ja inhoni koskee kaikkia lajeja, olen kokeillut vuosien varrella useita. Sen sijaan en inhoa kävelemistä rautatieasemalle lähteäkseni töihin (liukkaita jalkakäytäviä juuri nyt kyllä inhoan) tai jos muuten sitä liikkumista tulee huomaamattani. Mutta kuten sanottu, niin liian vähän sitä tulee luonnostaan. Työssä olen opetellut varta vasten taukoliikkumaan eli venyttelemään, tekemään hartialiikkeitä ym. jotta paikat eivät jumiudu.

vihaan liikuntaa kirjoitti:

Olen harrastanut sitä aikoinaan paljonkin, mutta se ei tuonut hyvää oloa. Vihasin sitä silloinkin.

Kuulun sukupolveen, jonka lapsuudessa oli paljon luontaista liikuntaa. Useiden kilometrien koulumatkat kuljettiin kävellen, pyöräillen tai hiihtäen. Vapaa-aikana leikittiin metsässä rosvoa ja poliisia ja joskus oltiin apuna perunapellolla. Ja lukemattomia muita tapoja, joita en enää muistakaan. Liikunta oli silloin luonnollinen tapa elämää enkä minä ikinä ajatellut pidinkö siitä vai en, luultavasti pidin, koska en ikinä yrittänyt sitä vältellä.

Näkisin, että nykyaikana on ongelma, ettei monestikaan liikuntaa tule luonnostaan, vaan sitä pitää varta vasten lähteä harrastamaan, siitä se inho ja inhoni koskee kaikkia lajeja, olen kokeillut vuosien varrella useita. Sen sijaan en inhoa kävelemistä rautatieasemalle lähteäkseni töihin (liukkaita jalkakäytäviä juuri nyt kyllä inhoan) tai jos muuten sitä liikkumista tulee huomaamattani. Mutta kuten sanottu, niin liian vähän sitä tulee luonnostaan. Työssä olen opetellut varta vasten taukoliikkumaan eli venyttelemään, tekemään hartialiikkeitä ym. jotta paikat eivät jumiudu.

Lue lisää

On totta, että se mikä auttaa useimpia, ei välttämättä auta kaikkia. Esimerkiksi pimeyden sanotaan masentavan ja valon, keinotekoisenkin auttavan, mutta minä en ole huomannut vuodenajoilla olevan mitään vaikutusta.

Mielenterveyspalstoilla on usein se ominaisuus, että niillä julistetaan yksien ja samojen asioiden pelastavan ihmisen. Milloin se on liikunta, milloin kahvin lopetus, milloin jumalat. Jos yksi on pelastunut näiden kautta tai kymmenen tai sata, niin se ei tarkoita, että kaikki pelastuisivat, kun vain riittävän kauan yrittävät. Helposti aletaan syyllistämään, ettet yritä tarpeeksi.

Artsi, olen periaatteessa kanssasi samaa mieltä noista asioista, mutta en painottaisi yhtä yli muiden, kuten sinä painotat liikuntaa. Mutta siinä mielessä olen kanssasi samaa mieltä, että perusterve elämä (nukkuminen, syöminen, kohtuullinen fyysinen terveys ja fyysinen aktiivisuus kohtuullisessa määrin ja päihteiden välttäminen) parantavat hyvinvointia. Ne parantavat hyvinvointia siten, että ihmisen kyky ohjata omaa elämäänsä, olla aktiivinen toimija, paranee huomattavasti.

Sosiaaliset suhteet ovat eri ihmisille eri tavoin tärkeitä. Minun mielestäni sosiaaliset suhteet todentuvat yhdessä tekemisessä, ei siinä, että ollaan vain yhdessä ilman sen kummempaa tarkoitusta. Jos sinä painotat liikuntaa, niin minä puolestani painotan työntekoa tai muuta mielekästä tekemistä ja väitän, että iso osa ahdistusperäisistä sairauksista vähenisi (ei välttämättä katoaisi kokonaan) jos ihmiset panostaisivat työhän ja muuhun tekemiseen. Esimerkiksi säännöllinen aktiivinen harrastus (voi se olla liikuntaharrastuskin, mutta myös jokin muu) jolla on joitain tavoitteita, voi parantaa ihmisen oloa. parasta tietenkin olisi, että ihmisellä olisi sekä suhtkoht mielekäs työ että edes yksi kiinnostava vapaa-ajan aktiviteetti.

Ravinto on tärkeä osa terveyttä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä paniikkihäiriön kanssa.

Makea sitäpaitsi rentoouttaa. Miinuspuolena lihominen ja muu epäterveellisyys. Eli kumpaa painotat. Itse olen lopettanut makean syömiset mutta voin huomattavasti paremmin silloin, kun tiedän voivani rentoutua karkkipussin ja kirjan seurassa.

Joo tolla sun lekurilla ei ole kaikki kohdallaan omassa päässään.Tota näytikö sille edelliset reseptisi?Jos näytit ne perusteluineen niin sillä on bentsovastaisuus mikä vaivaa nykyään monia psykiatrejakin ja he haluavat väistää bentsojen määräämisen ssri , snri, lääkkeillä sulla taisi oll terkkari lekuri arvasinko oikein?Toi sun opamox käyttö on vähäisempää kun yleensä vanhuksille määrätty määrä,vanhukset saa yleensä sellasen 10mg opamoxia/vuorokausi ja sä käytät vähemmän nyt tässä mättää lääkäri. Mene Psykiatrille ei tavalliselle lekurille.