vieläkö muistat ensimmäisen moposi?

Se oli sellainen sininen 23-tuuman vanteilla, tietty.

Aika romussa kunnossakin. Siinä oli korkea ns. jee-jee ohjaustanko (remember?). Kun käänsi stongan vasemmalle tappiin, niin vaijeri kiskaisi kaasarin irti... oli vähän sovitus nimittäin kulahtanut.

Sitten on ollut pari muutakin mopoa. Moottoripyöräilyn aloitin Jawalla. Prätkiä on kerinnyt olemaan yhteensä yli 30 erilaista. Vaimokin on kolmas.

Such is life.

vetonen Mobulett oli ensimmäinen, oli kova vetämään, Monarkki jäi toiseksi.Toinen olikin sitten ehtaa eli Tunturi Sport, sellanen keltanen, pehmikkeet tankin sivuilla ja päällä.Sen kun porautti ja vaihtoi ratasta eteen niin johan mentiin.

Helkama Raisulla ajelin ympäri maita ja mantuja kesät talvet. Eikä silloin mitään ajoasuja ollut :)

Joko sitä ei nuorena huomannut viimaa tai sitten se ei vaan vaikuttanut mitenkään.

Aijai. Se oli hyvä mopo.

Tais olla Hopea-siipi, joka meni hyppyrissä poikki...oli muuten näyttävä alastulo. Luulen ,että jotka sen näkivät, muistavat sen ikänsä.
Sittemmin "perin" isoveljen Rekuluksen..joka unohtui jonnekkin myöhemmin.
Siitä jäi mieleen eräs puuhunajo, tai pikemminkin puihin ajo!
Nimittäin kaasuvaijeri tarttui metsäpolulla polkimiin ja mutkassa yritin kääntää väkisin seurauksella,että kaasu meni pohjaan,eikä kääntäminen onnistunut. Mopo kiilautui kahden nuoren haavan väliin niin,että takapyörä jäi ilmaan kaasun olessa pohjassa. Päätäni en muistaakseni pahasti lyönyt..mutta olkapää oli pitkään kipeä.

16-vuotiaana hankin CB 350 hondan jonka romutin taksin kylkeen,siitä tuli romua ja takana ollut kypärätön tyttö loukkaantui vakavasti.

Sitten hankin uuden jytäjammun. Jonka myin lopuksi muutama vuosi armeijan jälkeen lähes ajokuntoisena...sekin oli kuulemma tuhoutunut täysin onnettomuudessa.
Sitten tuli vuosia puuhasteltua kaikkea tavallista..töitä..vaimoja ..lapsia..jne. Ilman omaa pyörää ! Nyttemmin (Vuodesta 99)on ollut kohtalona olla syrjitty uusiomotoristi..tosimotoristien pilkkaama hylkiö. Mutta itsetuntoni on kunnossa ja kilometrejä on tullut kolmekertaa enempi kuin nuorena. En haluaisi elää nuoruuttani uudestaan..sen verta se naurattaa!

se oli Simson Suhl ja vuosimalli -61. Meno oli makeeta!

oli Nortsjernan Wiklunds. Vuosi 73.

No tietty -76 monkey. Siitä kun vaihto hiukan rataskokoja eteen ja taakse ja poras pakoputkesta sen holkin irti niin alamäessä otti 65 km/h. Tosin aina ylämäissä vauhti hiipui. Se oli vielä sitä aikaa 70-luku että sai mopoilla pää paljaana ihan laillisesti. Siitä sitten seuraava vehje oli Honda cb 350 twin ja loppu onkin historiaa.

ja peltirunkoinen Husqvarna, jossa kytkin ei toiminut. Vuotta en muista, mutta jossain -65 seutuvilla. Sitten oli Solifer Speed ja kaksi eri Zyndappia. Tallista löytyy vieläkin yksi Speedi, kunnostusta odottelemassa.
Katkeamaton ketju erilaisia värkkejä on ollut käytössä ja matka jatkuu...

Tämmösellä aloittelin
http://koti.mbnet.fi/jorih1/monark5.jpg

Eka mopo oli joku ihme juttu, nimittäin käytetty Jupiter jalkatapein, mutta käynnistyspohjin kickattiin eteenpäin. Siinä oli Sachs-moottori ja käsivaihteet (siis vaikka oli jalkatappimopo). Ajaissa suurin vaihde hyppi jatkuvasti pois päältä ja takaisin, vaihdevipu oli jotenkin jousikuormitettu.
Muuta ei jääny mieleen kun piti ajella poliisia peläten kun ikää ei ollu kuin 13.

Joku kuppanen sininen pappa tunturi seitkynluvun alusta se oli. Vaihdoin sen sitten 60-luvun alun Monarkkiin ja se oli peli se.

Jaa setän ensimmäinen oli Coventry-merkkinen, vaihteeton todellinen moottoripolkupyörä jossa polkimille oli oma ketjunsa.
Vaihteita oli tasan yksi; moottorista isolle rattaalle kiilahihnalla (joka vinkui aina) ja siitä sitten takapyörään ketjulla (joka meni aina pois päältä).
Kytkintä siinä ei ollut lainkaan, ja käyntiin se pantiin yksinkertaisesti lähtemällä ajamaan niinkuin fillarilla. Pytyssä oli paineenalennusventtiili (joita jostain pirun syystä kutsutaan puolipuristimiksi) joka helpotti liikkeellelähtöä ja jolla se sitten myös sammutettiin.
Muita mainittavampaia yksityiskohtia ei sitten ollutkaan.

Se oli merkiltään Cresto jossa oli Sachs-kone norjalaisessa rungossa. Tyyliltän vähän sportti, varsinkin sen jälkeen kun äiskä muotoili ja verhoili satulan uudelleen ja sitten laitoin vielä kaverin hitsaaman "salamaraudan" ohjaustangoksi. Mopo oli ilmeisesti K-kaupan tuotteita, ainakin on sellainen tunne näin vuosien jälkeen. Niin, tämä kaikki tapahtui 60-luvun lopulla ollessani vähän toisellakymmenellä.

http://www.motot.net/galleria/kuva45943
Runkohan tälläisestä meni poikki kun hyppyytelin juoksuhaudassa kai tyyppivika??
Ensin työnsin etupään kotiin
takaosan hain maitokärryillä http://kauppa.savenmaa.fi/PublishedService onneksi suomessa on puuta
laitoin kakkosnelosesta klapin onttoon
runkoputkeen pulttasin kiinni....
ja taas mentiin..

Että semmoinen tapaus

kiertokangen laakeri oli paskana kun kaverilta ostin,hinta oli 250mk

Tais kulkea 90 kesät talvet. Vitun lujaa mentiin joka paikkaan.

oisko kellää tietoa ja kuvia helkama hopeasiipi-62 .sta ?

Merkki harvinainen, Nordsjernan viklunds

Ensimmäinen moponi oli Monark vm. 1959, Ilo Piano moottorilla, tuossa linkissä aivan vastaava väriä myöten, millainen moponi oli, tai on edelleenkin osina ullakolla. http://www.motot.net/talli/ajoneuvot/tunturi/pappa/id20541/

Toinen moponi oli uusi Solifer Export vm. 1973, jalkavaihteet ja kick-startti! Taisi olla viimeisiä Exportteja Soliferin tehtailta. Harmi että tuli myytyä pois aikoinaan.