Millaisia kokemuksia ja keinoja muilla on opiskelusta selviytymiseen epilepsian kanssa? Olen vasta jatkanut opintojani muutaman kuukauden poissaolon (jolloin siis sain kohtauksia tiuhaan ja sain viimein e-diagnoosin) jälkeen, ja vaikka olen opinnoista innoissani ei paluu kaikilta osin ole ollut helppo. Ensinnäkin olen jäljessä, mikä tarkoittaa entistä tiiviimpää tahtia, lisäksi mun muisti selvästi kärsi silloisesta jatkuvasta kohtailusta ilman lääkitystä, niin että joudun käyttämään pidemmän ajan saman asian oppimiseen kuin ennen. Ja lääkkeet...väsyttävät kuten varmaan kaikki tietävät. Opinahjon suhtautuminen poissaoloihin ja yleensä erityisjärjestelyihin -mistä syystä tahansa- on tähän saakka ollut aika kielteistä. Oman lisänsä stressiin tietenkin tuo tämän sairauden ns.sosiaalinen, tai sanoisinko sitä ehkä rajoittava, puoli, ja vaikka yritänkin olla ajattelematta asiaa liikaa, liikkuu päässä silti kaikenlaista -mitä jos lähden kohtauksessa mitään tajuamatta haahuilemaan ympäri luokkaa? Mitä jos kaadun proffan nenän alle kohtauksen kourissa? jne.jne. Varmasti ajatuksia, joita jokainen jossain vaiheessa on käynyt läpi...? Tähän asti olen onnistunut kertomaan epistä vasta parille lähimmälle kurssikaverille, joiden suhtautuminen on kyllä ollut erittäin hyvää.
Tarkoituksenani ei ollut todellakaan valittaa ja voivotella, vaan oikeastaan kysyä, onko teillä hyviä oppimis-ja jaksamiskeinoja, joita haluatte jakaa? Otan mitä tahansa vinkkejä kiitollisena vastaan!!
Opiskelu ja epilepsia
48
2020
Vastaukset
- Sopeutukaa
Sitten esim 2 vuotta pitempään opiskeluaikaan helppo ei ole edetä sitten opinnoissa vielä tavanomaista nopeammin jos jälkeen jää.Muutaman vuoden mahd pitempään opiskellessa ei sit loppupeleissä ole merkitystä.Minkäs sille voi jos tulee kohtaus luennolla siihenkin mahdollisuuteen täytyy tottua.
- Hugo.
Yksi huomionarvoinen seikka on, että kannattaa sairaspäiviltä hakea sairaslomaa ja sairaspäivärahaa ja ilmoittaa opintotukilautakuntaan tai rahoittavalle taholle, että taukoa sairauden takia. En tiedä auttaa käytännössä, mutta olen kuullut, että näin periatteessa pitäisi menetellä, sillä rahoitajat sidottu lain mukaan tarkasti opintomenestykseen ja aika vaikea opintoja jatkaa pyhällä hengellä, jos rahaa ei saa.
Valitettavasti en nyt osaa antaa muita konkreettisia neuvoja. Proffan edessä kohtauksen saaminen ehkä kuitenkin pienimpiä ongelmia, koska silloin saat ainakin hoitoa heti ja ongelma on ko. proffalla tiedossa. Itse ainakin olen saanut yliopistolta uskomattoman ymmärtävää palvelua kerrottuani sairauteni rajoituksista. Samaa ei voi sanoa rahoittajasta, jonka haluisin heittää kaivoon miettimään rahankäyttöään.- Peppi23
Mielenkiintoinen pointti tuo sairauspäivärahan/opintotuen edestakaisin vetkaaminen. Tein näin ennen (siis siirryin opintotuesta sairauspäivärahalle ja takaisin), kun olin muista syistä pidempään sairaslomalla, ja Kelan täti ilmoitti puhelimessa, että näin sitä vaan hyväksikäytetään systeemiä. ????! Anteeksi kuinka?? Tein näin juuri mainitsemasi syistä enkä kokenut mitenkään "hyväksikäyttäväni" systeemiä, vain koittavani selvitä ilman mitään tuloja!!
Asiasta viidenteen, ehkä pitäisi reipastua ja "tulla ulos kaapista" tän sairauden kanssa ja kertoa siitä muille, onhan se vähän niinkin, että ymmärtäväisyyttä on vaikea saada osakseen jos ongelmasta ei tiedetä... - Telle
Peppi23 kirjoitti:
Mielenkiintoinen pointti tuo sairauspäivärahan/opintotuen edestakaisin vetkaaminen. Tein näin ennen (siis siirryin opintotuesta sairauspäivärahalle ja takaisin), kun olin muista syistä pidempään sairaslomalla, ja Kelan täti ilmoitti puhelimessa, että näin sitä vaan hyväksikäytetään systeemiä. ????! Anteeksi kuinka?? Tein näin juuri mainitsemasi syistä enkä kokenut mitenkään "hyväksikäyttäväni" systeemiä, vain koittavani selvitä ilman mitään tuloja!!
Asiasta viidenteen, ehkä pitäisi reipastua ja "tulla ulos kaapista" tän sairauden kanssa ja kertoa siitä muille, onhan se vähän niinkin, että ymmärtäväisyyttä on vaikea saada osakseen jos ongelmasta ei tiedetä...opiskele, mutta toisaalta koko elämähän on yhtä opiskelua...Kyllä minä suosittelen kaapista ulostuloa! Jos sairaudestasi tiedetään, osataan paremmin myös auttaa. Itse olen kertonut parturiani myöten omasta tilanteestani (parturini oli muuten todella ihana ja halusi ensiapuohjeet).
Tuo Kela on laitoksena henkilökuntineen yksi iso vitsi! Joskus tuntuu, ettei niillä tädeillä ja sedillä ole muuta virkaa kuin sormi sojossa "kasvattaa lapsosia, jotka haluavat karkkia"! Itselläni on sairausloma 15.5 asti, mutta Kela suuressa ylhäisyydessään ilmoitti minun olevan sairas vain maaliskuun loppuun (heillä kun on siellä asiantuntijalääkärit, jotka voivat analysoida ihmisen tilanteen tosta vaan ihmistä näkemättä).
Tsemppiä sinulle Peppi! - Hugo.
Peppi23 kirjoitti:
Mielenkiintoinen pointti tuo sairauspäivärahan/opintotuen edestakaisin vetkaaminen. Tein näin ennen (siis siirryin opintotuesta sairauspäivärahalle ja takaisin), kun olin muista syistä pidempään sairaslomalla, ja Kelan täti ilmoitti puhelimessa, että näin sitä vaan hyväksikäytetään systeemiä. ????! Anteeksi kuinka?? Tein näin juuri mainitsemasi syistä enkä kokenut mitenkään "hyväksikäyttäväni" systeemiä, vain koittavani selvitä ilman mitään tuloja!!
Asiasta viidenteen, ehkä pitäisi reipastua ja "tulla ulos kaapista" tän sairauden kanssa ja kertoa siitä muille, onhan se vähän niinkin, että ymmärtäväisyyttä on vaikea saada osakseen jos ongelmasta ei tiedetä...Näin on. Ei mielestäni yliopistossa tarvitse enää salailla ja tukiverkko on parempi, kun ei salaa. Saat tarvittavat järjestelyt opiskeluneuvonnasta, vammaisvastaava on erikseen ja jos tarvitsee erikseen joitain järjestelyjä, niin homma hoituu.
Kelasta! Olen aina ollut sitä mieltä, että Kela pitäisi räjäyttää ja Kelan virkailijat laittaa kilometritehtaalle vittupäinä. Voin kuvitella kokemuksesta, että sait tuollaista kommenttia, joka on täysin asiatonta. Toivottavasti olet sen yläpuolella. Mulle jos joku tulisi tällähetkellä tolleen sanomaan, niin uhkailisin takaisin ja haukkuisin sen niin taitavasti kuin osaisin. Tosin nyt olen niin vihainen monestakin asiasta.
Olet siis tehnyt esimerkillisesti ja jos käytät lain suomia oikeuksia, niin Kelan ämmän tai miehen on kyllä tosi mulkeromaista tulla sanomaan noin. Alkaa tuntua, että Kelassa pitää käydä isolla delegaatilla hoitaa yhden asiat kuntoon ja katsoa, että uskaltavatko sitten sanoa tolleen. Olet ollut erinomaisen valistunut mielestäni, kun olet hakenut sairaspäivärahaa, kun opinnot keskeytyksessä ja näin voit todistaa, että opintotukilautakunnalle syyn ja saada täten jatkoaikaa. Itse ainakin sain haukut rahoittajalta, että olisi pitänyt tajuta hakea sairauspäivärahaa, kun olin masentunut tai jotain ja opinnot ei edenneet tarpeeksi nopeasti ja sitten rahoittaja lopetti rahoittamisen ja viittasi, että sairaspäivärahaa olisi pitänyt hakea sairaspäivärahalta ja olisin saanut katkon jälkeen taas rahoittajalta tukea, kun on pätevä syy opintojen viivästymiselle.
Hyvä, että olet kiitollinen puutteellisistakin neuvoista. Tuntuu, että täällä alkaa saada niin paljon lokaa niskaan, että ei halua ketään neuvoa. Jaksamiseni mukaan Sinua neuvon. Pärre tietää myös erinomaisen paljon asioista ja Sauvatar on tietynlaista kokemusta asioista omaava. Tammettareen myös kehotan ottamaan yhteyttä. Jokin muukin... taisi olla werty on täällä, joka tietää asioista ja opiskelee yliopistossa.
Toivottavasti hyödyt puutteellisista neuvoista tai edes keskustelusta. Itsensä leimaamisesta yliopistolla ja kaapista tulemisesta en välttämättä pidä tarpeellisena, jos et saa kohtauksia. Jos olet jo tarpeelliselle määrälle kurssikavereita kertonut, niin eiköhän asia ole aika hanskassa. Jokaisella jotain sairautta on ja en ymmärrä, että miksi epilepsiaa sairastavan edes olisi tarpeen kantaa ranneketta, ellei koe, että se on hyödyksi oman turvallisuuden kannalta ja siitä varmasti sinä osaat itse parhaiten päättää. Sen voin sanoa, että omaa koruani, joka kerran pidin pidettiin vaan hienona ja ei siitä edes tajuttu, että se on epilepsian merkki.
Kivaa päivänjatkoa ja menestystä opinnoille! Yritä saada asiat järjestymään ja komppaan sua Kelan haukkumisessa ja mielelläni kyllä jopa soitan Huuhtaselle tarvittaessa ja ilmiannan tuon virkailijan, että saa potkut. Hän ei saa arvostella ja herjata Sinua, kun haet laillisia oikeuksia. Kelassa tuntuu kusipäitä riittävän. - Hugo.
Telle kirjoitti:
opiskele, mutta toisaalta koko elämähän on yhtä opiskelua...Kyllä minä suosittelen kaapista ulostuloa! Jos sairaudestasi tiedetään, osataan paremmin myös auttaa. Itse olen kertonut parturiani myöten omasta tilanteestani (parturini oli muuten todella ihana ja halusi ensiapuohjeet).
Tuo Kela on laitoksena henkilökuntineen yksi iso vitsi! Joskus tuntuu, ettei niillä tädeillä ja sedillä ole muuta virkaa kuin sormi sojossa "kasvattaa lapsosia, jotka haluavat karkkia"! Itselläni on sairausloma 15.5 asti, mutta Kela suuressa ylhäisyydessään ilmoitti minun olevan sairas vain maaliskuun loppuun (heillä kun on siellä asiantuntijalääkärit, jotka voivat analysoida ihmisen tilanteen tosta vaan ihmistä näkemättä).
Tsemppiä sinulle Peppi!Sulla kyllä vaihtelee nuo päivät. Välillä olen mielestäni dille ja vaikka mikä.
*Antaa Telle-dillelle selkään haukkumisistaan... tosin hellästi, sillä huonot päivät kuuluu taudin kuvaan. Yritä silti säästää mut edes tappouhkaukselta, vaikka puheeni ei miellytä aina*. - Peppi23
Hugo. kirjoitti:
Näin on. Ei mielestäni yliopistossa tarvitse enää salailla ja tukiverkko on parempi, kun ei salaa. Saat tarvittavat järjestelyt opiskeluneuvonnasta, vammaisvastaava on erikseen ja jos tarvitsee erikseen joitain järjestelyjä, niin homma hoituu.
Kelasta! Olen aina ollut sitä mieltä, että Kela pitäisi räjäyttää ja Kelan virkailijat laittaa kilometritehtaalle vittupäinä. Voin kuvitella kokemuksesta, että sait tuollaista kommenttia, joka on täysin asiatonta. Toivottavasti olet sen yläpuolella. Mulle jos joku tulisi tällähetkellä tolleen sanomaan, niin uhkailisin takaisin ja haukkuisin sen niin taitavasti kuin osaisin. Tosin nyt olen niin vihainen monestakin asiasta.
Olet siis tehnyt esimerkillisesti ja jos käytät lain suomia oikeuksia, niin Kelan ämmän tai miehen on kyllä tosi mulkeromaista tulla sanomaan noin. Alkaa tuntua, että Kelassa pitää käydä isolla delegaatilla hoitaa yhden asiat kuntoon ja katsoa, että uskaltavatko sitten sanoa tolleen. Olet ollut erinomaisen valistunut mielestäni, kun olet hakenut sairaspäivärahaa, kun opinnot keskeytyksessä ja näin voit todistaa, että opintotukilautakunnalle syyn ja saada täten jatkoaikaa. Itse ainakin sain haukut rahoittajalta, että olisi pitänyt tajuta hakea sairauspäivärahaa, kun olin masentunut tai jotain ja opinnot ei edenneet tarpeeksi nopeasti ja sitten rahoittaja lopetti rahoittamisen ja viittasi, että sairaspäivärahaa olisi pitänyt hakea sairaspäivärahalta ja olisin saanut katkon jälkeen taas rahoittajalta tukea, kun on pätevä syy opintojen viivästymiselle.
Hyvä, että olet kiitollinen puutteellisistakin neuvoista. Tuntuu, että täällä alkaa saada niin paljon lokaa niskaan, että ei halua ketään neuvoa. Jaksamiseni mukaan Sinua neuvon. Pärre tietää myös erinomaisen paljon asioista ja Sauvatar on tietynlaista kokemusta asioista omaava. Tammettareen myös kehotan ottamaan yhteyttä. Jokin muukin... taisi olla werty on täällä, joka tietää asioista ja opiskelee yliopistossa.
Toivottavasti hyödyt puutteellisista neuvoista tai edes keskustelusta. Itsensä leimaamisesta yliopistolla ja kaapista tulemisesta en välttämättä pidä tarpeellisena, jos et saa kohtauksia. Jos olet jo tarpeelliselle määrälle kurssikavereita kertonut, niin eiköhän asia ole aika hanskassa. Jokaisella jotain sairautta on ja en ymmärrä, että miksi epilepsiaa sairastavan edes olisi tarpeen kantaa ranneketta, ellei koe, että se on hyödyksi oman turvallisuuden kannalta ja siitä varmasti sinä osaat itse parhaiten päättää. Sen voin sanoa, että omaa koruani, joka kerran pidin pidettiin vaan hienona ja ei siitä edes tajuttu, että se on epilepsian merkki.
Kivaa päivänjatkoa ja menestystä opinnoille! Yritä saada asiat järjestymään ja komppaan sua Kelan haukkumisessa ja mielelläni kyllä jopa soitan Huuhtaselle tarvittaessa ja ilmiannan tuon virkailijan, että saa potkut. Hän ei saa arvostella ja herjata Sinua, kun haet laillisia oikeuksia. Kelassa tuntuu kusipäitä riittävän.Hugo ja Telle (yhdessä ja erikseen, taidatte olla aina nokakkain?!). Hienoa saada kannustavaa palautetta! Näin vielä sopeutumisvaiheessa -vai onkohan tämä elämä yhtä sopeutumista?- tuki tuntuu vieläkin tärkeämmältä.
Täytyypä kaivaa ne aikaisemmat Kelan paperit esiin. En edes muista minkä päätöksen silloin tekivät. Oikeuksistaan joutuu näköjään eräillä tahoilla pitämään kiinni kynsin hampain ellei halua tulla jyrätyksi. Vähän rassaavaa, voisi sitä paremminkin aikansa käyttää. Olen parhaillaan kirjoittamassa valitusta mua aikaisemmin "hoitaneelle" sairaalalle. Sen vastauksen tosin tietää, lääkärit osaavat suojata selustansa niin hyvin, että niitä ei saa nilkkiin sitten millään. -Tämä onkin oikeastaan valitus vain periaatesyistä, kun en saanut asiallista hoitoa. Jos lääkäri saisi edes huomautuksen toiminnastaan, olisin tyytyväinen. Katsotaan.
Olen ehkä vähän liiankin "vainoharhainen" sen suhteen, mitä muut musta ajattelee tyyliin "tolla on epilepsia", en haluaisi tulla leimatuksi sairauteni vuoksi. Mielestäni olen paljon muutakin kuin sairauteni! Toinen ongelmani -kun nyt kerran ryhdyin tähän itsetutkiskeluun- on yksinkertaisesti se, että olen aina ollut perfektionisti ja se ei todellakaan sovi yhteen epilepsian kanssa. Mulle on äärettömän vaikeaa antaa periksi ja esim.pitkittää opintojani, tunnen heti olevani luuseri, vaikka kaiken järjen mukaan en sitä ole.
Yliopiston pitäisi kyllä olla paikka, joissa ennakkoluuloja esiintyy ainakin hieman vähemmän. Täytyy kai luottaa siihen ja alkaa järjestellä asioita sen mukaan.
Kiitos vielä kerran, olette ihania, tuli ihan auringonpilkahdus tähänkin harmaaseen päivään. - Hugo.
Peppi23 kirjoitti:
Hugo ja Telle (yhdessä ja erikseen, taidatte olla aina nokakkain?!). Hienoa saada kannustavaa palautetta! Näin vielä sopeutumisvaiheessa -vai onkohan tämä elämä yhtä sopeutumista?- tuki tuntuu vieläkin tärkeämmältä.
Täytyypä kaivaa ne aikaisemmat Kelan paperit esiin. En edes muista minkä päätöksen silloin tekivät. Oikeuksistaan joutuu näköjään eräillä tahoilla pitämään kiinni kynsin hampain ellei halua tulla jyrätyksi. Vähän rassaavaa, voisi sitä paremminkin aikansa käyttää. Olen parhaillaan kirjoittamassa valitusta mua aikaisemmin "hoitaneelle" sairaalalle. Sen vastauksen tosin tietää, lääkärit osaavat suojata selustansa niin hyvin, että niitä ei saa nilkkiin sitten millään. -Tämä onkin oikeastaan valitus vain periaatesyistä, kun en saanut asiallista hoitoa. Jos lääkäri saisi edes huomautuksen toiminnastaan, olisin tyytyväinen. Katsotaan.
Olen ehkä vähän liiankin "vainoharhainen" sen suhteen, mitä muut musta ajattelee tyyliin "tolla on epilepsia", en haluaisi tulla leimatuksi sairauteni vuoksi. Mielestäni olen paljon muutakin kuin sairauteni! Toinen ongelmani -kun nyt kerran ryhdyin tähän itsetutkiskeluun- on yksinkertaisesti se, että olen aina ollut perfektionisti ja se ei todellakaan sovi yhteen epilepsian kanssa. Mulle on äärettömän vaikeaa antaa periksi ja esim.pitkittää opintojani, tunnen heti olevani luuseri, vaikka kaiken järjen mukaan en sitä ole.
Yliopiston pitäisi kyllä olla paikka, joissa ennakkoluuloja esiintyy ainakin hieman vähemmän. Täytyy kai luottaa siihen ja alkaa järjestellä asioita sen mukaan.
Kiitos vielä kerran, olette ihania, tuli ihan auringonpilkahdus tähänkin harmaaseen päivään.Tietenkin olet paljon muuta kuin epileptikko ja varmasti osaat sen harkita, että kenelle kerrot. Itse en ainakaan ole saanut kuin hirvittävän asiallista kohtelua proffien taholta, kun olen syyn kertonut. Joitain poikkeuksia on, mutta heillä on ollut sitten pahemmat ongelmat.
Jos Tellen kanssa olen nokakkain, niin ei ole uutta. On täällä ainakin viisi henkilöä, jotka on uhanneet minut tappaa sanallisesti. Onhan se vähän rassaavaa ja turhauttavaa, mutta kuuluu monella taudin kuvaan.
Tuosta valittamisesta sairaalaan. Jos asia on tärkeä, niin valita, mutta jos se on vain periaatteellinen, niin keskity opintoihin. Valittamalla saa todellakin hankalan maineen ja jos lääkärin kanssa pitää olla tekemisissä, niin aika hankalaksi hoitosuhde menee. Ajattele nyt itseäsi, äläkä muita. Laita opinnot etusijalle. Minulla tuo valittaminen kuuluu jo ammatinkuvaan ja saan siitä kokemusta, joten se ei mene hukkaan. Jos et opiskele oikiksessa, niin et saa kahta kärpästä tässä mielessä yhdellä iskulla. Päätös Sinun tietenkin ja täällä näyttää olevan lakimiehiä ja maallikkolakimiehiä, Pärrellä etenkin hirvittävä sosiaaliviidakon tuntemus ja menestystä valittamisessa.
Sopeutumisesta muuten se, että olet selkeästi älykäs nainen ja ei Sinun tarvitse mielestäni silleen sopeutua ellei se haittaa sinua. Kuka nyt oikeasti haluaisi olla epileptikko? Käsittääkseni sopeutumattomuus on monella kantava voima jaksamiseen, mutta voi olla väärässäkin. En voi tietää, koska en ole koskaan pitänyt oikeudenmukaisena, että sairastuin, enkä pidäkään sitä oikeudenmukaisena. Se vaan nyt niin on ja minkäs sille mahtaa.
Itse olen luonnostellut ideaa, että ansiosidotusta sosiaaliturvasta eli työhönperustuvasta pitäisi tinkiä sairaiden ja vammaisten kohdalla ja katsoa "ansioksi", että sairas tai vammainen, koska ei kukaan sitä itse ole hankkinut riesakseen. Aika teoreettinen ajattelu, mutta onhan tämä sosiaaliturva paljolti sen varassa, että onko pystynyt tekemään töitä. Turvan suuruun jää kiinni siis työstä. Ehkä naurettavassa määrin vammaisavustuksessa otetaan huomioon sairaus. Järjestelmä on vaan niin monimutkainen ja alentava sairaalle mielestäni ja siihen muka pitäisi sopeutua. Hyi olkoon:).
Vanhemmiten kyllä itse olen itse kai aika lauhkea lammas ja sopeutunut ja nuorena oli todella vaikeaa, mutta en kyllä ollut edes niin sairas vaan nuori.
Tuntuu, että Sinulla on oikea asenne ja siitä voisi kaikki ottaa oppia, itsekin. Kukaan ei varmaan kuitenkaan hirvittävästi osaa muuttuua, mutta hienoa keskustelua kanssasi saa.
En sanoisi, että se on vainoharhaa, että ajatellaan, että tolla on epilepsia. Tosin se on varmaan harhaa, että fiksut ihmiset pitäisi sitä jotenkin ihmeellisenä. Lisäksi olen huomannut, etä jokainen ajattelee niin paljon vain itseään, että ei ne edes muista ajatella, että "tolla on epilepsia". Omat kaverinikaan eivät koskaan ajattele noin ja jos ajattelee, niin sanon takaisin. Välitön palaute on hyvästä mielestäni.
Järjestele tosiaann asiasi yliopistossa tosiasioiden mukaan ja tee opiskelusta itsellesi helppoa. Vammaisvastaavan juttusille ja kyllä ne järjestää vaikka mitä apukeinoja, jos tarvitset. Etenkin tenttiin. Moni proffa on jopa hirvittävän kiinnostunut epilepsiaa sairastavan oikeuksista, sillä proffana on myös henkilö, joka on tehnyt Dementiaa sairastavien oikeusasemasta väitöskirjan. Se oli mielestäni systemaattisesti hienosti koottu ja varmasti auttaa ainakin dementikkojen omaisia, jos dementikot eivät itse jaksa kirjaa lukeakaan. Tuollainen lakien kokoaminen auttaa ja itselläni oli joskus tarkoitus ja haave tehdä samanlainen työ epilepsiasta. Tuntuu vaan, että epilepsaa sairastavien oikeusasemasta ei saa mitään selkoa, kun kaikki olemme niin erilaisia.
Aurinko tosiaankin pilkahtelee päivällä ja tsemppiä opintoihin. Toivottavasti ne sujuvat ja eivät keskeytä sinulta opintorahaa, jos et saa suorituksia. Ole ahkera ja säilytä hyvä mieli.
Tellen vihamielisyydestä voisin sanoa, että hän on naisellisen vihamielinen. Välillä haukkuu ja ei edes tiedä sitä ja välillä purkaa kiukkuaan kuin pikkukakara. Muistaakseni on joskus jopa kiittänyt tuesta... se saattoi tosin olla Sauvatar.
*Oikein iloinen, että meitä yliopistossa opiskeleviakin on palstoilla paljon*. - Telle
Hugo. kirjoitti:
Sulla kyllä vaihtelee nuo päivät. Välillä olen mielestäni dille ja vaikka mikä.
*Antaa Telle-dillelle selkään haukkumisistaan... tosin hellästi, sillä huonot päivät kuuluu taudin kuvaan. Yritä silti säästää mut edes tappouhkaukselta, vaikka puheeni ei miellytä aina*.tuota sinun "tappouhkausjuttuasi"; eikös sinusta pitänyt isona valmistua jonkinlainen "juristi"? Mitäköhän aiheauletta juridisioit? Vaikka voi tietenkin olla, että et ehdi isoksi ennen delaamista.
- Peppi23
Hugo. kirjoitti:
Tietenkin olet paljon muuta kuin epileptikko ja varmasti osaat sen harkita, että kenelle kerrot. Itse en ainakaan ole saanut kuin hirvittävän asiallista kohtelua proffien taholta, kun olen syyn kertonut. Joitain poikkeuksia on, mutta heillä on ollut sitten pahemmat ongelmat.
Jos Tellen kanssa olen nokakkain, niin ei ole uutta. On täällä ainakin viisi henkilöä, jotka on uhanneet minut tappaa sanallisesti. Onhan se vähän rassaavaa ja turhauttavaa, mutta kuuluu monella taudin kuvaan.
Tuosta valittamisesta sairaalaan. Jos asia on tärkeä, niin valita, mutta jos se on vain periaatteellinen, niin keskity opintoihin. Valittamalla saa todellakin hankalan maineen ja jos lääkärin kanssa pitää olla tekemisissä, niin aika hankalaksi hoitosuhde menee. Ajattele nyt itseäsi, äläkä muita. Laita opinnot etusijalle. Minulla tuo valittaminen kuuluu jo ammatinkuvaan ja saan siitä kokemusta, joten se ei mene hukkaan. Jos et opiskele oikiksessa, niin et saa kahta kärpästä tässä mielessä yhdellä iskulla. Päätös Sinun tietenkin ja täällä näyttää olevan lakimiehiä ja maallikkolakimiehiä, Pärrellä etenkin hirvittävä sosiaaliviidakon tuntemus ja menestystä valittamisessa.
Sopeutumisesta muuten se, että olet selkeästi älykäs nainen ja ei Sinun tarvitse mielestäni silleen sopeutua ellei se haittaa sinua. Kuka nyt oikeasti haluaisi olla epileptikko? Käsittääkseni sopeutumattomuus on monella kantava voima jaksamiseen, mutta voi olla väärässäkin. En voi tietää, koska en ole koskaan pitänyt oikeudenmukaisena, että sairastuin, enkä pidäkään sitä oikeudenmukaisena. Se vaan nyt niin on ja minkäs sille mahtaa.
Itse olen luonnostellut ideaa, että ansiosidotusta sosiaaliturvasta eli työhönperustuvasta pitäisi tinkiä sairaiden ja vammaisten kohdalla ja katsoa "ansioksi", että sairas tai vammainen, koska ei kukaan sitä itse ole hankkinut riesakseen. Aika teoreettinen ajattelu, mutta onhan tämä sosiaaliturva paljolti sen varassa, että onko pystynyt tekemään töitä. Turvan suuruun jää kiinni siis työstä. Ehkä naurettavassa määrin vammaisavustuksessa otetaan huomioon sairaus. Järjestelmä on vaan niin monimutkainen ja alentava sairaalle mielestäni ja siihen muka pitäisi sopeutua. Hyi olkoon:).
Vanhemmiten kyllä itse olen itse kai aika lauhkea lammas ja sopeutunut ja nuorena oli todella vaikeaa, mutta en kyllä ollut edes niin sairas vaan nuori.
Tuntuu, että Sinulla on oikea asenne ja siitä voisi kaikki ottaa oppia, itsekin. Kukaan ei varmaan kuitenkaan hirvittävästi osaa muuttuua, mutta hienoa keskustelua kanssasi saa.
En sanoisi, että se on vainoharhaa, että ajatellaan, että tolla on epilepsia. Tosin se on varmaan harhaa, että fiksut ihmiset pitäisi sitä jotenkin ihmeellisenä. Lisäksi olen huomannut, etä jokainen ajattelee niin paljon vain itseään, että ei ne edes muista ajatella, että "tolla on epilepsia". Omat kaverinikaan eivät koskaan ajattele noin ja jos ajattelee, niin sanon takaisin. Välitön palaute on hyvästä mielestäni.
Järjestele tosiaann asiasi yliopistossa tosiasioiden mukaan ja tee opiskelusta itsellesi helppoa. Vammaisvastaavan juttusille ja kyllä ne järjestää vaikka mitä apukeinoja, jos tarvitset. Etenkin tenttiin. Moni proffa on jopa hirvittävän kiinnostunut epilepsiaa sairastavan oikeuksista, sillä proffana on myös henkilö, joka on tehnyt Dementiaa sairastavien oikeusasemasta väitöskirjan. Se oli mielestäni systemaattisesti hienosti koottu ja varmasti auttaa ainakin dementikkojen omaisia, jos dementikot eivät itse jaksa kirjaa lukeakaan. Tuollainen lakien kokoaminen auttaa ja itselläni oli joskus tarkoitus ja haave tehdä samanlainen työ epilepsiasta. Tuntuu vaan, että epilepsaa sairastavien oikeusasemasta ei saa mitään selkoa, kun kaikki olemme niin erilaisia.
Aurinko tosiaankin pilkahtelee päivällä ja tsemppiä opintoihin. Toivottavasti ne sujuvat ja eivät keskeytä sinulta opintorahaa, jos et saa suorituksia. Ole ahkera ja säilytä hyvä mieli.
Tellen vihamielisyydestä voisin sanoa, että hän on naisellisen vihamielinen. Välillä haukkuu ja ei edes tiedä sitä ja välillä purkaa kiukkuaan kuin pikkukakara. Muistaakseni on joskus jopa kiittänyt tuesta... se saattoi tosin olla Sauvatar.
*Oikein iloinen, että meitä yliopistossa opiskeleviakin on palstoilla paljon*.Hugo,
sopeutumisella tarkoitin itse asiassa sitä, että epilepsia on ja pysyy, ainoa, mitä siinä asiassa itse voi varsinaisesti muuttaa, on siihen suhtautuminen. Mutta olet oikeassa, ei kukaan oikeasti halua sairastaa epilepsiaa! Toisaalta elämässä on aika monia asioita, joita ei voi valita, niiden kanssa on vain elettävä. -Olen kanssasi samaa mieltä, sopeutumattomuus on todellakin joissakin asioissa se kantava voima, eihän muutosta tässä maailmassa saataisi millään muulla aikaiseksi. Samalla tavalla voisi ehkä ajatella niinkin, että epilepsiaan "sopeutumattomuus" pakottaisi etsimään erilaisia ratkaisuja sen kanssa elämiseen, hoitomalleihin jne. Tässä tapauksessa ns.sopeutumattomuudesta tulisi todellinen voimavara kuten kirjoitit.
Sairaalaan valittamisesta: Olen pitkään miettinyt kyseisestä lääkäristä valittamista juuri sen vuoksi, että hankalan potilaan maine on helppo saada siitä vaikea päästä irti. Olen kuitenkin jo kieltäytynyt kyseisen lääkärin hoidosta ja hän ottamasta minua potilaakseen, joten tunteet ovat molemminpuolisia :) Kyseessä on kuitenkin niin paha hoitovirhe, että ei tee mieli jättää asiaa sikseen. Taisin kirjoittaa siitä sivumennen jossain muussa ketjussa. Onneksi selvisin episodista hengissä.
On mielestäni erittäin hienoa huomata, että täällä voi saada aikaiseksi kunnon keskusteluja! Rentouttavaa viikonloppua, palaillaan! - sauvatar
Peppi23 kirjoitti:
Hugo ja Telle (yhdessä ja erikseen, taidatte olla aina nokakkain?!). Hienoa saada kannustavaa palautetta! Näin vielä sopeutumisvaiheessa -vai onkohan tämä elämä yhtä sopeutumista?- tuki tuntuu vieläkin tärkeämmältä.
Täytyypä kaivaa ne aikaisemmat Kelan paperit esiin. En edes muista minkä päätöksen silloin tekivät. Oikeuksistaan joutuu näköjään eräillä tahoilla pitämään kiinni kynsin hampain ellei halua tulla jyrätyksi. Vähän rassaavaa, voisi sitä paremminkin aikansa käyttää. Olen parhaillaan kirjoittamassa valitusta mua aikaisemmin "hoitaneelle" sairaalalle. Sen vastauksen tosin tietää, lääkärit osaavat suojata selustansa niin hyvin, että niitä ei saa nilkkiin sitten millään. -Tämä onkin oikeastaan valitus vain periaatesyistä, kun en saanut asiallista hoitoa. Jos lääkäri saisi edes huomautuksen toiminnastaan, olisin tyytyväinen. Katsotaan.
Olen ehkä vähän liiankin "vainoharhainen" sen suhteen, mitä muut musta ajattelee tyyliin "tolla on epilepsia", en haluaisi tulla leimatuksi sairauteni vuoksi. Mielestäni olen paljon muutakin kuin sairauteni! Toinen ongelmani -kun nyt kerran ryhdyin tähän itsetutkiskeluun- on yksinkertaisesti se, että olen aina ollut perfektionisti ja se ei todellakaan sovi yhteen epilepsian kanssa. Mulle on äärettömän vaikeaa antaa periksi ja esim.pitkittää opintojani, tunnen heti olevani luuseri, vaikka kaiken järjen mukaan en sitä ole.
Yliopiston pitäisi kyllä olla paikka, joissa ennakkoluuloja esiintyy ainakin hieman vähemmän. Täytyy kai luottaa siihen ja alkaa järjestellä asioita sen mukaan.
Kiitos vielä kerran, olette ihania, tuli ihan auringonpilkahdus tähänkin harmaaseen päivään.nyt peliin =)
Ajattele kuinka kaikki säikähtävät jos
alat kohtailemaan ja eivät tiedät oletko Diabeetikko vaiko mikä ?
Kaikille helpompi kun puhut sairaudestasi avoimesti ja ensisijaisesti opettajat ensin.
Pyydä ihmeessä lykkäystä jos tarvitset.
Itse pystyin harhaisena ihme ja kumma opiskelemaan muiden tahdissa,
mutta etuni olikin se, että oli niin
vankat tiedot ja taidot tuolla
takaraivossa.
Puhu asiat halki nin huomaat kuinka
helpompaa elämä on eikä tarvitse turhaa jännittää kohtauksien tuloa.
Onnea opin tielle ja käy Kelassa
juttelemassa mulla ei tuon laitoksen
kanssa ongelmia ole ollut =))) - Peppi23
sauvatar kirjoitti:
nyt peliin =)
Ajattele kuinka kaikki säikähtävät jos
alat kohtailemaan ja eivät tiedät oletko Diabeetikko vaiko mikä ?
Kaikille helpompi kun puhut sairaudestasi avoimesti ja ensisijaisesti opettajat ensin.
Pyydä ihmeessä lykkäystä jos tarvitset.
Itse pystyin harhaisena ihme ja kumma opiskelemaan muiden tahdissa,
mutta etuni olikin se, että oli niin
vankat tiedot ja taidot tuolla
takaraivossa.
Puhu asiat halki nin huomaat kuinka
helpompaa elämä on eikä tarvitse turhaa jännittää kohtauksien tuloa.
Onnea opin tielle ja käy Kelassa
juttelemassa mulla ei tuon laitoksen
kanssa ongelmia ole ollut =)))Hei Sauvatar,
hienoa, että pystyt olemaan noin avoin ja oletkin ilmeisen "sinut" epilepsiasi kanssa. Minä en ihan vielä ole. Pohdin siis paljon muiden reaktioita ja yleensä itse sairautta. On tämä epilepsia kuitenkin aika kummallinen juttu.
Mutta totta on, että apua tarvittaessa saadakseen on muilla oltava tieto siitä, missä mennään -eli tsemppaan tässä itseäni jotta saisin luennoitsijoille asiasta puhuttua. Kiitos (onnen?)potkusta takapuolelle.
Aurinkoa päivääsi! - sauvatar
Peppi23 kirjoitti:
Hei Sauvatar,
hienoa, että pystyt olemaan noin avoin ja oletkin ilmeisen "sinut" epilepsiasi kanssa. Minä en ihan vielä ole. Pohdin siis paljon muiden reaktioita ja yleensä itse sairautta. On tämä epilepsia kuitenkin aika kummallinen juttu.
Mutta totta on, että apua tarvittaessa saadakseen on muilla oltava tieto siitä, missä mennään -eli tsemppaan tässä itseäni jotta saisin luennoitsijoille asiasta puhuttua. Kiitos (onnen?)potkusta takapuolelle.
Aurinkoa päivääsi!muiden reaktioita yleensä ne sanoo:
Aijaa, mitä sit pitää tehdä,
kun saat sellaisen kohtauksen ?
Tuon kun osaat kertoa niin
siinä se on =)
Lisää näitä ihania aurinkoisia
päiviä myös sinulle =)))
- Peeth.
Opiskelen kolmatta vuotta BBA-tradenomiksi, ja täytyy kyllä sanoa että helppoa se ei ole ollut mutta hei.. johan tässä ollaan voiton puolella(n.vuosi jäjellä)!
Epilepsian ansiosta opiskelu on ollut hyvin vaikeaa, saan kohtauksia stressistä, ja siksi saan tajunnanhämärtymiskohtauksia jopa kesken kokeiden (yhden kerran laitoin opettajalle sähköpostia asiasta ja pyysin ottamaan asian huomioon, ja ottamaan yhteyttä jos on jotain epäselvää kirjoituksessani.. kokeesta en lähtenyt pois. Opettaja oli aivan ihana ja laittoi jopa jälkeenpäin mailia kysyen kuulumisia). Suurin ongelma epilepsia&opiskelu-yhdistelmässä on heikko muisti ja siitä aiheutuva stressi kokeisiin lukemisen suhteen.
Tämä on oikeastaan ollut yhtä ympyrää: huonosta muistista tulee stressiä, stressistä kohtauksia, kohtauksista lisää huonoa muistia ja vaikeuksia oppimisen kanssa jne.
En olisi varmaan mennyt juttelemaan opinto-ohjaajalleni, mutta koulupsykologille menin, ja hän vei minut siltä istumalta opon luokse. Keskustelimme pitkään vaihtoehdoista, teimme suunnitelmia ja mietimme jopa mahdollisuutta että tekisin kaikki kokeeni suullisesti. Oponi ehdotti myös että kävisin koulun hieman pidemmässä ajassa, jotta ei kaikki tuntuisi koko ajan kaatuvan päälle.
Minulla on listassa huomattavasti enemmän hylättyjä kun kavereillani, mutta perässä minäkin tulen koko ajan uusien kokeitani. Itkuraivareita on myös nähty, mutta periksi en aio antaa, onhan jälkellä enää uusittavat sekä lopputyö. Harmittaa vaan että kaikki opettajat ei tiedä sairaudestani, ja on tunne että he pitävät minua vain laiskana/tyhmänä.
Lääkitystäni on muuteltu koko ajan jotta saataisiin kaikki pienetkin kohtaukset loppumaan, mutta sitä ei ole vielä tapahtunut.
Täytyy kyllä myöntää että voisin auttaa omaa opiskeluani aloittamalla kokeisiin lukemisen normaalia aiemmin, ja lukea alueen uudelleen ja uudelleen jotta muisti ei pettäisi juuri ennen koetta.
Ihmisiä ne opettajatkin ovat ja yllättävän ymmärtäväisiä ja avuliaita kun on kyseessä asia jolle en itse mahda mitään, enkä ole itse sairauttani aiheuttanut.
Tsemppiä! Koulun kanssa pääsee koko ajan eteenpäin ja vaikka on vaikeuksia, joskus se kuitenkin on ohitse ja voi olla tyytyväinen itseensä. :) - nil
Terve! Olen itse aika samassa tilanteessa kuin sinäkin. Epi-diagnoosi on vielä saamatta, ensi kuun alussa soittoaika neurologille. Opiskelen myös yliopistossa. Tämän kuun lopussa olen ollut sairaslomalla kuusi kuukautta. Viimeksi tänään kävin luennolla katsoaakseni että joko voisi aloittaa uudestaan, mutta ei. Täytyy hakea vielä kahdeksi kuukaudeksi sairaslomaa. Lääkäri varoitteli että jos rasitan päätä liikaa toipuminen viivästyy.
Suurin ongelma on tosiaankin muisti. Kun pitkästä lauseesta unohtaa alun kun on loppuun päässyt, ei ole paljon asiaa luennolle. Uudet asiat ovat hepreaa, niinkuin uudet sanat. Hitainkin professori puhuu liian nopeasti eikä kirjoista saa mitään tolkkua. Tämä on tilanteeni tällä hetkellä.
Toivon sinulle pikaista paranemista ja voimia opiskeluun! Voisithan aina selittää tilanteesi opettajille ja pyytää enemmän aikaa tehtävien tekemiseen. Ei tämä meidän syytä ole, ja yhteiskunta on olemassa ihmisiä varten, ja silloin on pakko joustaa!
Itse olen lääkkeistä myös väsynyt, ja menee kuukausi ennenkuin kroppa tottuu. Eikä ole kiva kun aina pitää mennä nukkumaan aikaisin kun kaverit vielä juhlivat. mutta mutta, jos tämän kaiken voisi vielä voitoksi kääntää.
mistä se muuten johtuu että muisti takkuilee? En saanut lääkäriltä vastausta...kiitollinen kaikesta tiedosta!- Peppi23
Juuri noin se menee! Muisti on välillä niin heikko, että en yksinkertaisesti ymmärrä mistä puhutaan (ja kuvittelen että olen tyhmä). Kaksi viikkoa elämäni toistaiseksi ainoan status epi:n jälkeen olin siinä kunnossa, että jos kysyttiin pidätkö omenoista vai päärynöistä, piti kysyä, mikä se ensimmäinen vaihtoehto oli. Tämä oli marraskuussa, nyt muisti on melkein palannut, mutta uuden oppiminen tapahtuu aikaisempaa hitaammin ja todella tuntuu välillä, että luennoitsija yksinkertaisesti puhuu liian nopeasti, että voisin seurata. Pitäisiköhän ruveta nauhoittamaan luentoja?
Muistin heikkeneminen johtuu kai osaksi kohtauksista ja osaksi jopa epilepsialääkkeistä-kuka osaisi vastata? Werty ehkä?
Ja niinhän se oravanpyörä opiskelussa tosissaan menee: tenteistä ja huonosta muistista tulee stressiä, joka lisää kohtauksia (saan kohtaukseni lähes tulkoon aina stressin alla ja/tai valvoneena), joka lisää stressiä, joka lisää... Olen pyrkinyt katkaisemaan kierrettä tietoisesti, mutta helppoa se ei ole.
Kiitos tsemppauksesta ja hyviä vointeja itse kullekin! - nil
Peppi23 kirjoitti:
Juuri noin se menee! Muisti on välillä niin heikko, että en yksinkertaisesti ymmärrä mistä puhutaan (ja kuvittelen että olen tyhmä). Kaksi viikkoa elämäni toistaiseksi ainoan status epi:n jälkeen olin siinä kunnossa, että jos kysyttiin pidätkö omenoista vai päärynöistä, piti kysyä, mikä se ensimmäinen vaihtoehto oli. Tämä oli marraskuussa, nyt muisti on melkein palannut, mutta uuden oppiminen tapahtuu aikaisempaa hitaammin ja todella tuntuu välillä, että luennoitsija yksinkertaisesti puhuu liian nopeasti, että voisin seurata. Pitäisiköhän ruveta nauhoittamaan luentoja?
Muistin heikkeneminen johtuu kai osaksi kohtauksista ja osaksi jopa epilepsialääkkeistä-kuka osaisi vastata? Werty ehkä?
Ja niinhän se oravanpyörä opiskelussa tosissaan menee: tenteistä ja huonosta muistista tulee stressiä, joka lisää kohtauksia (saan kohtaukseni lähes tulkoon aina stressin alla ja/tai valvoneena), joka lisää stressiä, joka lisää... Olen pyrkinyt katkaisemaan kierrettä tietoisesti, mutta helppoa se ei ole.
Kiitos tsemppauksesta ja hyviä vointeja itse kullekin!oli olematon muisti kahden viikon ajan ensimmäisen kunnon kohtauksen jälkeen. En muistanut mitä olin tehnyt.
Kirjoitit että suuri ongelma on taipumus perfektionismiin. Minulla on sama ongelma, en halua tehdä mitään ellen voi tehdä sitä täysillä. Ja vihaan paikallaan istumista tekemättä mitään.
Mutta olet kuitenkin omasta ja lääkärin mielestä tarpeeksi terve jatkamaan opintoja? Itse olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta mistä lie johtuu, että mistään ei vain tule mitään. - sauvatar
muistia syö lääkkeet ja tietysti
itse kohtaukset sillä jokainen gm
kohtaus tuhoaa aivosoluja,
ikävä kyllä =(
Kyllä pääkin tottuu lääkkeisiin ja mun
muistin lähes tuhosi ainakin tuntui
siltä tuo Topimax joka taas vei multa
kohtaukset pois.
Treenasin muistiani paljon ristikoilla,
sudokuilla, neulomisilla ym...
On tärkeää, että aivoille annetaan työtä.
Mulla kesti 3kk, kun muistini alkoi taas palautua suht hyväksi ja nyt,
kun palasin töihin EN EDES MUISTILAPPUA TARVITSE !!!!
Ihmettelen itsekkin miten hyvin nimet
ovat jääneet päähäni ym....
ja ne on aina olleet mun kompastuskiviä.
Ei muuta kuin aivoille töitä =)))
- Höröhö
Sain reilu kuukausi sitten Trileptal lääkityksen jonka seurauksena lukuloma meni aivan pipariksi. Pillerit väsyttävät ja erityisesti häiritsevät keskittymistä. Tänään sitten unohdin aamulla ottaa pillerit ja reaaliaine meni kuin unelma. Yksikään koe ei ole vielä mennyt niin hyvin kuin tänään. Olin todella pirteä ja jaksoin ja ajatukset pysyivät kasassa todella hyvin. Taidan jättää perjantaiaamuna kun menen ruotsia kirjoittamaan pillerit ottamatta.
- Sopeutukaa
Jos noin hyviä kokemuksia on lääkkeitten pois jättämisestä,toivoen ettet tiputuksessa herää.Totut varmasti paremmin vielä epi lääkkeisiin.
- Hugo.
Kaverilleni tosiaan määrättiin tuo lääke, kun aivoverenvuodon jälkeen sai nyt kohtauksen ja EEG-näytti poikkeavuutta. Syönyt vasta kaksi päivää ja kertoo, että väsyttää, mutta hieman ehkäisee nykinöitä.
Itse pelkään, että hän on nyt tuosta lääkkeestä niin sekaisin, että sen takia unohti taas tulen päälle taloon ja lapset meinasi tukehtua häkään ja omituisinta, että oli saanut lääkkeen ilman mitään seurantaa. Vaikutukset katsotaan kuulemma kontrollissa kesäkuussa. joka kuulostaa korviini pitkältä ajalta ja lääkkeen vaikutus ei todellakaan ole välttämättä soveltuva hänelle.
Hänen historia on pari halvausta ja aivoverenvuoden jälkeen tullut epilepsia. - Hugo.
Sopeutukaa kirjoitti:
Jos noin hyviä kokemuksia on lääkkeitten pois jättämisestä,toivoen ettet tiputuksessa herää.Totut varmasti paremmin vielä epi lääkkeisiin.
Liittyykö tuohon jotenkin vaara, että kun lopettaa niin kuivuisi?
- kevätesikko
Heitän tässä muiston omasta lukioajastani -oikeastaan kirjoituksista. Olin juuri sairastunut ja poissaolokohtauksia tuli usein. Olisin halunnut kirjoittaa omassa rauhassa, koska pelkäsin kohtauksen tulevan juuri silloin. Siitä pelosta tuli ihan stressi, joka puolestaan aiheutti enemmän kohtauksia. Reksi ei suostunut pyyntööni, koska ylimääräiselle valvojalle täytyisi maksaa. Ei siis muuta kuin muiden sekaan! Niinpä kohtaus tuli sekä kesken reaalin että äidinkielen aineen. En tiedä, mitä kirjoitin. Aikaa ei laitettu poikki. Olin sitten väsynyt enkä voinut keskittyä. Tuloksenhan sitten tiesikin. Huonosti meni. Myöhemmin sain tietää lukiolaisten liitosta, että koululla olisi ollut velvollisuus järjestää minulle oma tila ja valvoja. Vitutti...
- Sopeutukaa
Hugo. kirjoitti:
Liittyykö tuohon jotenkin vaara, että kun lopettaa niin kuivuisi?
Tiputukseen poikkeuksetta jos kohtauksen pitkittyessä sairaalaan joutuu saa sitä kautta sitten lääkkeeet annettua.
- Peppi23
kevätesikko kirjoitti:
Heitän tässä muiston omasta lukioajastani -oikeastaan kirjoituksista. Olin juuri sairastunut ja poissaolokohtauksia tuli usein. Olisin halunnut kirjoittaa omassa rauhassa, koska pelkäsin kohtauksen tulevan juuri silloin. Siitä pelosta tuli ihan stressi, joka puolestaan aiheutti enemmän kohtauksia. Reksi ei suostunut pyyntööni, koska ylimääräiselle valvojalle täytyisi maksaa. Ei siis muuta kuin muiden sekaan! Niinpä kohtaus tuli sekä kesken reaalin että äidinkielen aineen. En tiedä, mitä kirjoitin. Aikaa ei laitettu poikki. Olin sitten väsynyt enkä voinut keskittyä. Tuloksenhan sitten tiesikin. Huonosti meni. Myöhemmin sain tietää lukiolaisten liitosta, että koululla olisi ollut velvollisuus järjestää minulle oma tila ja valvoja. Vitutti...
Täytyypä muistaa kysyä erityisjärjestelyjen mahdollisuudesta. Mulla stressi myös laukaisee kohtauksia. Ja missäpä muussa tilanteessa sitä olisi stressaantuneempi kuin tentissä... Tylsää, että kirjoituksesi eivät onnistuneet. Pidäthän puolesi jatkossa.
- Hugo.
Peppi23 kirjoitti:
Täytyypä muistaa kysyä erityisjärjestelyjen mahdollisuudesta. Mulla stressi myös laukaisee kohtauksia. Ja missäpä muussa tilanteessa sitä olisi stressaantuneempi kuin tentissä... Tylsää, että kirjoituksesi eivät onnistuneet. Pidäthän puolesi jatkossa.
Ennen tenttiä on puserrettava ja vielä tentissä jaksettava pusertaa, jotta menisi läpi. Lakikirjojen kahlaaminen 6 tunnin tentin jälkeen huonosti nukuttujen öiden jälkeen on todella rauhoittavaa, että tentissä voi olla omassa huoneessa ja ei tarvitse pelätä, että saa kohtauksen. Aikoinaan säästin voimia, että jaksa poistua vielä ehjin nahoin portaissa ja palauttaa paperit. Nyt ei tarvitse sitä. Meillä ainakin järjestelyt ovat sujuneet uskomattoman hyvin.
- Hugo.
Sopeutukaa kirjoitti:
Tiputukseen poikkeuksetta jos kohtauksen pitkittyessä sairaalaan joutuu saa sitä kautta sitten lääkkeeet annettua.
Aha, kouristelevalle ihmiselle on kyllä varmasti aika mahdoton tippaa laittaa, mutta voihan sitä yrittää.
Mielestäni lääkkeisiin ei tarvitse sopeutua, jos ilman niitä pärjää. En sanoisi lääkkeiden syönti on itsetarkoitus, jos huomaa selkeästi, että voi paremmin ilman ja ei edes saa kohtauksia.
Mihin sitten rajan vetää, elävä kuollut lääketokkurassa vai mahdollisesti pieni riski saada kohtaus ja muuten terve ilman lääkkeitä? - Sopeutukaa
Hugo. kirjoitti:
Aha, kouristelevalle ihmiselle on kyllä varmasti aika mahdoton tippaa laittaa, mutta voihan sitä yrittää.
Mielestäni lääkkeisiin ei tarvitse sopeutua, jos ilman niitä pärjää. En sanoisi lääkkeiden syönti on itsetarkoitus, jos huomaa selkeästi, että voi paremmin ilman ja ei edes saa kohtauksia.
Mihin sitten rajan vetää, elävä kuollut lääketokkurassa vai mahdollisesti pieni riski saada kohtaus ja muuten terve ilman lääkkeitä?Tietää saako kohtauksia jos lääkkeen syönnin lopettaa "oma aloitteisesti".kyllä minultakin on yritetty monesti lopettaa lääkitystä,aina voin paremmin kuin ei niitä tarvitsisi syödä.Ilman lääkitystä on mennyt pitkiä aikoja ja riski saada kohtaus minulla on pieni hyvän hoitotasapainon ansiosta, kohtaukset aina palanneet kuitenkin.Olempa useasti herännyt letku kädessä sairaalassa kuin on sinne viety kohtauksen takia,sen verran selvillä monesti ollu kuitenkin et autossa ovat jo letkua laittaneet.
- Hugo.
Sopeutukaa kirjoitti:
Tietää saako kohtauksia jos lääkkeen syönnin lopettaa "oma aloitteisesti".kyllä minultakin on yritetty monesti lopettaa lääkitystä,aina voin paremmin kuin ei niitä tarvitsisi syödä.Ilman lääkitystä on mennyt pitkiä aikoja ja riski saada kohtaus minulla on pieni hyvän hoitotasapainon ansiosta, kohtaukset aina palanneet kuitenkin.Olempa useasti herännyt letku kädessä sairaalassa kuin on sinne viety kohtauksen takia,sen verran selvillä monesti ollu kuitenkin et autossa ovat jo letkua laittaneet.
Lääkkeettömyys ei siis Sinulle sovi. Edellä oli tapaus, joka oli sitämieltä, että ottaa sen riskin ja eikai häntä voi syyttää, jos sellaisen riskin ottaa, jos tuntee olevansa terve. Eikai lääkkeitä ole kiva syödä, mutta itse ainakin huomaan heti, jos en ole syönyt. Hieman siinä piristyy, mutta kyllä huomaa myös, että kohtaustuntemuksia tulee, jos on lääkkeet unohtanut. En itse pärjäisi kahtakaan vuorokautta ilman lääkkeitä.
Tosin en ole kokeillut, mutta sen verran huono olo on tullut jo päivästä ilman, että kyllä ne lääkkeet siinä vaiheessa muistaa tarkistaa. - sauvatar
että sulla on liika lääkitys päällä,
ei mikään ihme ?
Mulla on myös ollut ja älä sitä
kokonaan jätä ottamatta vaan kysy
neurologiltasi paljonko on varaa
pudottaa siitä aamulääkkeestä pois.
Monesti on vain niin, kun on liian
väsynyt ja sekainen olo niihin
tottuu ja niin ei saisi olla.
Kyllä olon täytyy olla ajatuksiltaan
kirkas mitä nyt hieman väsymystä on.
Muistakaa kysellä välillä onko varaa
pudottaa lääkeannostusta ja muistakaa,
että myös ylilääkittynä tulee kohtauksia !!!! - sauvatar
Hugo. kirjoitti:
Lääkkeettömyys ei siis Sinulle sovi. Edellä oli tapaus, joka oli sitämieltä, että ottaa sen riskin ja eikai häntä voi syyttää, jos sellaisen riskin ottaa, jos tuntee olevansa terve. Eikai lääkkeitä ole kiva syödä, mutta itse ainakin huomaan heti, jos en ole syönyt. Hieman siinä piristyy, mutta kyllä huomaa myös, että kohtaustuntemuksia tulee, jos on lääkkeet unohtanut. En itse pärjäisi kahtakaan vuorokautta ilman lääkkeitä.
Tosin en ole kokeillut, mutta sen verran huono olo on tullut jo päivästä ilman, että kyllä ne lääkkeet siinä vaiheessa muistaa tarkistaa.vain aamulääkkeen jättämisestä väliin.
Kyllä ne tiputukseen laittaa jos on
suola-arvot alhaalla.
Noista kannattaa kyllä jutella ensin
ja en kyllä itse lähtisi koko määrää
pudottamaan pois. - sauvatar
Hugo. kirjoitti:
Kaverilleni tosiaan määrättiin tuo lääke, kun aivoverenvuodon jälkeen sai nyt kohtauksen ja EEG-näytti poikkeavuutta. Syönyt vasta kaksi päivää ja kertoo, että väsyttää, mutta hieman ehkäisee nykinöitä.
Itse pelkään, että hän on nyt tuosta lääkkeestä niin sekaisin, että sen takia unohti taas tulen päälle taloon ja lapset meinasi tukehtua häkään ja omituisinta, että oli saanut lääkkeen ilman mitään seurantaa. Vaikutukset katsotaan kuulemma kontrollissa kesäkuussa. joka kuulostaa korviini pitkältä ajalta ja lääkkeen vaikutus ei todellakaan ole välttämättä soveltuva hänelle.
Hänen historia on pari halvausta ja aivoverenvuoden jälkeen tullut epilepsia.noin pitkä seuranta väli.
Kaveriltasi pitäisi alusta lähtien
seurata labrassa natrium arvoja.
Muistuta, että soittoaikoja käyttää
neurologille jos yhtään on aihetta
ja nyt soittaa ja pyytää labra
lähetteen omalle terveysasemalle.
- Fiukka
Lakimieheksi tässä on selvitty tajunnanhämärtymisten ja poissaolojen kanssa. Joka tenttiin 1000-2000 sivua, lukuaikaa viikko. Kyllä hitto on väsyttänyt ja v*tuttanut, mutta en ole ollut missään vaiheessa varsinaisella sairaslomalla.
Valmistuin alle keskimääräisen ajan.- Hugo.
Itselläni on motivaatio monesti tipotiessään ja paras kaverini kuoli opiskelijoista, joten ei oikein ole näitä piirejä, joissa voisi vaihdella muistiinpanoja. Jäikö sulla muistiinpanoja jostain esim. opintopiiristä? Itselläni on 180 opintoviikoa ja lopputyön semmat tehty, vain itse kirjoitus puuttuu, harjoitusainekin on tarkastettu. Maturiteettihan on sitten muodollisuus.
Kaupasta, esineestä, prosessista, oikeusteoriasta, hallinto-oikeudesta, maa- ja vesioikeudesta kaipailen muistiinpanoja, jos sattuu olemaan jäljellä, kansaivälinen yks. oik, kansaivälinen oikeus.
Siinäpä ne olikin... olen valmis maksamaan, jos sulla on sattunut olemaan tapana tehdä muistiinpanoja. Itse en pahemmin niitä ole tehnyt... olen luottanut vanhaan varanotaaritietoihin ja vastaillut monesti sen pohjalta.
Lukumäärät on oikiksessa monesti todella puuduttavat ja kyllä perselihakset on kovilla, miksei pääkin. - Pinja
Ovatko lakimiehet tai oikeustieteen opiskelijat erityisen alttita tällä sairaudelle :) Täällä on kanssa yksi. Opiskelut ovat kuitenkin menneet hyvin ja valmistun nopeammin kuin kurssikaverini. Ehkä Pepilläkin sitten opinnot sujuvat myöhemmin paremmin kun vauhtiin pääset. Joka tapauksessa paljon voimia opiskeluun.
Muistista vielä, olen huomannut, että minulla on lähinnä huonontunut "sosiaalinen muisti" eli en muista mitä joku ihminen on sanonut minulle esim. kahvilassa tai en edes muista kyseistä puolituttua. Opiskeluissa se on aika yleistä, että kaikki unohtuu salista tullessa. Näin minullakin. Onneksi asiat yleensä muistuu mieleen kertauksella. Muistini ei ole ollut esteenä opiskeluissani.
Itse sain kerran kohtauksen yliopiston ruokalassa ja olin niin häpeissäni tapauksesta, etten käynyt kyseisessä paikassa kuukausiin. Onneksi se on jäänyt historiani ainoaksi yliopistokohtaukseksi. Kyllä se tilanne silti aina on mietittänyt. Tällä hetkellä lähinnä pohdin mitä tapahtuu jos saan kohtauksen oikeussalissa, velkojankokouksessa tms. Toivon suuresti, ettei niin koskaan tule tapahtumaan. Pelkään, että stressi ja jännitys laukaisisi kohtauksen.
- XsZ
Kyllä se alun jälkeen alkaa helpottaa. Ainakin minulla. Yo-kirjoitusvuonna sairastuin ja lääkityksen aloitus tuntui väsymyksenä ja ehkä keskittymikyvyn heikkenemisenä... Ja ne tietty vaikeuttaa opiskelua. Pikku hiljaa nämä oireet ovat helpottaneet ja nyt olo on hyvä! Ja pian valmistun luonnontieteelliseltä opettajaksi...
- eräs gaijin
Kiitos aiheen aloittamisesta! Omat ajatukset ovat asian ympärillä pyörineet tiiviisti. Oon kanssa niin tuore tapaus, että vinkkejä ei ole vielä tarjota mutta kannustusta kyllä:) Itselläni perustutkinto on jo takana mutta teen väikkäriä luonnontieteen alalla ja jännittää ihan pirusti, että tuleeko tästä yhtään mitään. Tosin on mullakin vielä tenttejä edessä...
Viikon itkujen jälkeen päätin, että nyt se miettiminen loppuu ja jatkat niinkuin ennenkin. Toistaiseksi on mennyt ihan ok mutta se nyt ei vielä mitään kerro. Se, mitä oon muuttanut, on unen määrä. Huomasin, että on lisättävä n. 2 h yöuniin jos meinaa jaksaa, perinteisellä (7-8 h) ei tuu yhtään mitään paitsi lihasnykinää! Ja se muisti..voi voi. Kylmä hiki on noussut pintaan monta kertaa kun ei vaan yksinkertaisesti muista viikon vanhoja juttuja, saati mitä pari kuukautta sitten teki/luki. Ymmärrän täysin fiiliksesi:) Läppäri on milloin missäkin ja sellanen yleinen häseltäminen on lisääntynyt. Olen vielä toiveikas ja odotan sen menevän ohi. Ikävä jatkuvasti valheellisesti nyökytellä proffalle että joo joo ja nopeasti livahtaa paperien pariin kertailemaan.
Kesällä tulee tulikoe kun lähden tuloksiani esittelemään. Voi olla, että jää konferenssit viimeisiksi jos kohtaus siellä pamahtaa:P Tai väitöstilaisuudessa! Siitä saa varmaan hylsyn ja sen seurauksena ehkä jopa Hesarin uutiseksi:) Kiitos ei.
Mutta siis, kyllä me jotenkin pärjätään! Tsemppiä tulevaan. Olin kyllä yllättynyt kun kirjoitit, että opinahjo ei oo kovin positiivisesti suhtautunut..olisin olettanut niiltä ymmärrystä tässä asiassa. Outoa.- Peppi23
Kiva tietää, että meitä opiskelee/on opiskellut yliopistossa useampikin! Esim.Epilepsialiiton jonkun pläräyksen luettuani sain sen käsityksen, että epilepsiaa sairastavia tyrkytetään lähinnä toisen asteen (ammattikoulu tms.)oppilaitoksiin, en löytänyt mitään korkeakouluissa opiskelevista! Ehkä en vain etsinyt tarpeeksi?
Joka tapauksessa on tässä vain tsempattava ja tehtävä se mihin kykenee. Aion puhua muutaman proffan kanssa heti ensi viikolla. Kyllä sieltä varmasti myönteisiäkin asenteita löytyy. Ehkä se aikaisempi tylsä kokemus sattui olemaan huonoa mäihää.
Vielä kivempia päivänjatkoja! Kyllä on hauska lukea positiivista palautetta! Jatketaan. - pirpana...
Peppi23 kirjoitti:
Kiva tietää, että meitä opiskelee/on opiskellut yliopistossa useampikin! Esim.Epilepsialiiton jonkun pläräyksen luettuani sain sen käsityksen, että epilepsiaa sairastavia tyrkytetään lähinnä toisen asteen (ammattikoulu tms.)oppilaitoksiin, en löytänyt mitään korkeakouluissa opiskelevista! Ehkä en vain etsinyt tarpeeksi?
Joka tapauksessa on tässä vain tsempattava ja tehtävä se mihin kykenee. Aion puhua muutaman proffan kanssa heti ensi viikolla. Kyllä sieltä varmasti myönteisiäkin asenteita löytyy. Ehkä se aikaisempi tylsä kokemus sattui olemaan huonoa mäihää.
Vielä kivempia päivänjatkoja! Kyllä on hauska lukea positiivista palautetta! Jatketaan.Täälläkin yksi, josta oli kiva lukea muista opiskelevista epileptikoista. :) Itse aherran Teknillisessä korkeakoulussa; diplomityö vielä ja sitten oon dippainssi. En kyllä osaa yhtään ajatella itseäni DI:nä. :)
- wicked_child
pirpana... kirjoitti:
Täälläkin yksi, josta oli kiva lukea muista opiskelevista epileptikoista. :) Itse aherran Teknillisessä korkeakoulussa; diplomityö vielä ja sitten oon dippainssi. En kyllä osaa yhtään ajatella itseäni DI:nä. :)
opiskelen kanssa kieliä yliopistossa, aloitin vasta viime syksynä ja paljon vielä on edessä mutta omaan tahtiin menen.
kuitenkin tuntuu että on paljon enemmän motivaatiota kun muilla,kun olen vähän vanhempi ja kaikkea epilepsian ym kanssa kokenut.
on vaan iloinen jokaisesta päivästä kun herää eikä saa kohtausta tai ei tarvitse mennä sairaalaan vaan voi mennä luennolle!:)
tietty oon tosi väsynyt kun lääkettä just nostettiin, mut ehkä se pian helpottaa... - nil
wicked_child kirjoitti:
opiskelen kanssa kieliä yliopistossa, aloitin vasta viime syksynä ja paljon vielä on edessä mutta omaan tahtiin menen.
kuitenkin tuntuu että on paljon enemmän motivaatiota kun muilla,kun olen vähän vanhempi ja kaikkea epilepsian ym kanssa kokenut.
on vaan iloinen jokaisesta päivästä kun herää eikä saa kohtausta tai ei tarvitse mennä sairaalaan vaan voi mennä luennolle!:)
tietty oon tosi väsynyt kun lääkettä just nostettiin, mut ehkä se pian helpottaa...ennenkuin pystyitte jatkamaan opintoja sairastumisen jälkeen? Mulle on vielä puolen vuoden jälkeen palapelin väsääminen rankkaa... Rupeaa kuulostamaan siltä että olen muita hitaampi toipuja =(
Vielä loppu lukukausi saikulla, pidän peukkuja että kesällä pääsisi tienaamaan =) Se nyt vain on niin että joskus tavara piristää, heh! - eräs gaijin
pirpana... kirjoitti:
Täälläkin yksi, josta oli kiva lukea muista opiskelevista epileptikoista. :) Itse aherran Teknillisessä korkeakoulussa; diplomityö vielä ja sitten oon dippainssi. En kyllä osaa yhtään ajatella itseäni DI:nä. :)
kanssa Otaniemestä ja omalla kohdalla proffien suhtautuminen on ollut tosi positiivista. Tosin mulla ei vielä dippaa tehdessä kohtauksia ollutkaan. Mutta ainakin jatko-opintojen kohdalla saan tehdä kursseja osissa ja täydennellä kirjallisuustöillä.
Onnea pakerrukseen!
- Peppi23
Tauon jälkeen opintojen jatkaminen tuntuu olevan tiukkaa itse kullekin. Viimeisin pätkäni sairaslomaa oli neljä kuukautta, mutta itse asiassa yli puolet viime vuodesta meni sairastellessa. Opiskelun uudelleen aloittaminen on kyllä varsin rankkaa, nyt melkein heti olisi edessä kaksi tenttiä alkavalla viikolla ja välillä tulee tuskan hiki otsalle kun asioita ei vain meinaa saada taottua päähänsä. Onko kenelläkään tarjota hyviä oppimiskeinoja/muististrategioita??
Kuinka moni teistä muuten saa vielä kohtauksia vai oletteko kaikki saaneet itsenne kohtauksettomiksi (niin kuin se nyt on mahdollista) ennen opintojen jatkumista? Saan itse pienempiä kohtauksia vielä harvakseltaan, lääkepitoisuudet pitäisi olla kohdallaan enkä viitsisi itseeni lisää myrkkyjä pumpata. Miten te muut?- sauvatar
hyvä keino se alleviivaus vai
miten olisi muistiinpanot vihkoon.
Jo 1v.3kk kohtaukseton =)))) - Hugo.
Avainsanojen kirjoittaminen ja muistiinpanot, jos niitä kerkee, niin pitäisi auttaa. Kertauksessa omat muistiinpanot aivan hirvittävän tärkeitä. Itse olen meinannut ostaa kopiokoneen, jotta sisällysluettelot voisi kotona kopsata, sillä ainakin meillä kysymykset ovat lähinnä suoraan sisällysluettelosta. Ainakin sen muistaminen auttaa siinä, kun vastaa, että missä kohdin kirjaa asiasta puhuttiin.
Se käsitekartta-tekniikka on varmaan sinulle tuttu. Yliopistokirjastossa on niitä kirjoja "Opi oppimaan" aika paljon.En nyt kyllä tarkasti muista, että oliko kirjan nimi tuo, muistelen kuitenkin, että oli.
Lopuksi täytyy todeta, että en itse noudata ohjeitani otan rennosti, jos vaan voin. Itselläni ei ole ollut isoja kohtauksia 3 vuoteen tai ylikin. En ainakaan muista edes milloin olisi ollut. Krapulassa kyllä heikottaa hirvittävästi, mutta se on lienee luonnollista.
Pitäs oikeasti nyt alkaa tekemään töitä, ilman työntekoa ainakaan mitään opi. Itselläni meni ainakin Kelan kanssa asioidessa hirvittävästi aikaa ja jostain syystä koen sen vastenmieliseksi. Luultavasti aiheesta.
Myrkkyjen pumppaamisesta. Ei mielestäni epilepsialääkkeitä kannata ottaa huonolla omallatunnolla ja saada siitä mahdollisesti stressiä lisää. Jos lääke toimiva, niin asiathan on hyvin. Jälleen voin kertoa, että Sauvatar on käynyt läpi hirvittävän lääkkeidenvaihtorumban ja on aivan eri tilanteessa kuin ennen.
Muististategiasta vielä... kyllä se kertaaminen on tärkeää. Joskus ala-asteella kirjasta luin, että asioiden muistaminen järjestyksessä mielikuvien avulla auttaa ja huomasin sen toimivan. On otettava asia, joka on epätodellinen ja yhdistettävä se toiseeen. Kuten papukaija ajamassa omenaa. Kissa syömässä ilmapalloa. Tuo käy joihinkin asioihin. Logiikkana tuossa oli, jos piti muistaa järjestyksessä noi sanat. Eli papukaija, omena, kissa ja ilmapallo. Siitä voi soveltaa... en tiedä, että onko siitä käytännön opiskelussa hyötyä, mutta varma olen, että käsitekartoista on hyötyä ja tussilla paperille piirämisestä ja ajattelemisesta asioita. Siten saa aivoihin muistilokeron, johon uuden tiedon voi pistää systemaattisesti. - Peppi23
Hugo. kirjoitti:
Avainsanojen kirjoittaminen ja muistiinpanot, jos niitä kerkee, niin pitäisi auttaa. Kertauksessa omat muistiinpanot aivan hirvittävän tärkeitä. Itse olen meinannut ostaa kopiokoneen, jotta sisällysluettelot voisi kotona kopsata, sillä ainakin meillä kysymykset ovat lähinnä suoraan sisällysluettelosta. Ainakin sen muistaminen auttaa siinä, kun vastaa, että missä kohdin kirjaa asiasta puhuttiin.
Se käsitekartta-tekniikka on varmaan sinulle tuttu. Yliopistokirjastossa on niitä kirjoja "Opi oppimaan" aika paljon.En nyt kyllä tarkasti muista, että oliko kirjan nimi tuo, muistelen kuitenkin, että oli.
Lopuksi täytyy todeta, että en itse noudata ohjeitani otan rennosti, jos vaan voin. Itselläni ei ole ollut isoja kohtauksia 3 vuoteen tai ylikin. En ainakaan muista edes milloin olisi ollut. Krapulassa kyllä heikottaa hirvittävästi, mutta se on lienee luonnollista.
Pitäs oikeasti nyt alkaa tekemään töitä, ilman työntekoa ainakaan mitään opi. Itselläni meni ainakin Kelan kanssa asioidessa hirvittävästi aikaa ja jostain syystä koen sen vastenmieliseksi. Luultavasti aiheesta.
Myrkkyjen pumppaamisesta. Ei mielestäni epilepsialääkkeitä kannata ottaa huonolla omallatunnolla ja saada siitä mahdollisesti stressiä lisää. Jos lääke toimiva, niin asiathan on hyvin. Jälleen voin kertoa, että Sauvatar on käynyt läpi hirvittävän lääkkeidenvaihtorumban ja on aivan eri tilanteessa kuin ennen.
Muististategiasta vielä... kyllä se kertaaminen on tärkeää. Joskus ala-asteella kirjasta luin, että asioiden muistaminen järjestyksessä mielikuvien avulla auttaa ja huomasin sen toimivan. On otettava asia, joka on epätodellinen ja yhdistettävä se toiseeen. Kuten papukaija ajamassa omenaa. Kissa syömässä ilmapalloa. Tuo käy joihinkin asioihin. Logiikkana tuossa oli, jos piti muistaa järjestyksessä noi sanat. Eli papukaija, omena, kissa ja ilmapallo. Siitä voi soveltaa... en tiedä, että onko siitä käytännön opiskelussa hyötyä, mutta varma olen, että käsitekartoista on hyötyä ja tussilla paperille piirämisestä ja ajattelemisesta asioita. Siten saa aivoihin muistilokeron, johon uuden tiedon voi pistää systemaattisesti.Täytyy kai itse vastata omaan viestiinsä kun huomasin mielenkiintoisen seikan: muistan asiat kuvallisessa muodossa paljon paremmin kuin ns.perinteisillä metodeilla -siis muistiinpanojen, alleviivausten ym.avulla(Hugo,se sisällysluettelon kopiointi oli kyllä hyvä idea, ne kun opettelee ulkoa niin pärjää aika pitkälle...eh, ainakin tietää mistä puhutaan!). Hahmottelin tämänpäiväisen tentin osioita paperille kuvina, ja lopputuloksena jouduin pohtimaan asioita niin paljon että ne painuivat jopa muistiin! Hip hei ja menoksi perjantain tenttiin.
Joten tarkkana, seuraavaksi löydätte Yliopistokirjakaupasta kaikki tärkeimmät opukset sarjakuvamuodossa... :) - Hugo.
Peppi23 kirjoitti:
Täytyy kai itse vastata omaan viestiinsä kun huomasin mielenkiintoisen seikan: muistan asiat kuvallisessa muodossa paljon paremmin kuin ns.perinteisillä metodeilla -siis muistiinpanojen, alleviivausten ym.avulla(Hugo,se sisällysluettelon kopiointi oli kyllä hyvä idea, ne kun opettelee ulkoa niin pärjää aika pitkälle...eh, ainakin tietää mistä puhutaan!). Hahmottelin tämänpäiväisen tentin osioita paperille kuvina, ja lopputuloksena jouduin pohtimaan asioita niin paljon että ne painuivat jopa muistiin! Hip hei ja menoksi perjantain tenttiin.
Joten tarkkana, seuraavaksi löydätte Yliopistokirjakaupasta kaikki tärkeimmät opukset sarjakuvamuodossa... :)Olipas hyvä, että löysit jotain keinoja. Keskustelu tai siis diskurssi siis todellakin auttaa ja itse olen aika paljon lukenut diskurssianalyysistä... tosin en niitä aina muista, mutta periaatteet on, että osapuolelten on oltava rehellisiä avoimia, kuuntelevia... en muista, että oliko kriittinen mukana, mutta tuntuisi itselleni ainakin sopivan ja palaute on aina hyvä ja välitön palaute etenkin.
Toivottavavasti tenttisi menee hyvin ja keskity hyvä nainen siihen. Minä huilaan hetken opiskeluista ja mietin, että menenkö töihin vai mittee. Todennäköisesti olen kirja kourassa heti, kun olen toipunut tästä kanuunasta, joka varmasti tulee parinkymmenen oluen jälkeen. Aika tuottoisaa hommaa tämä juominen, kun palautin pulloja ja sain 12 euroa ja kassaherran vihaisen ilmeen päälle, kun heidän pikkukaupan automaatti täyttyi palauttamistani pulloista.
Siis onnea tenttiin ja tässähän saa itsekin voimaa ja pitää lopettaa juominen, vaikka Suomi hävisi jalkapallossa. - YT-ÄMMÄ
Hugo. kirjoitti:
Olipas hyvä, että löysit jotain keinoja. Keskustelu tai siis diskurssi siis todellakin auttaa ja itse olen aika paljon lukenut diskurssianalyysistä... tosin en niitä aina muista, mutta periaatteet on, että osapuolelten on oltava rehellisiä avoimia, kuuntelevia... en muista, että oliko kriittinen mukana, mutta tuntuisi itselleni ainakin sopivan ja palaute on aina hyvä ja välitön palaute etenkin.
Toivottavavasti tenttisi menee hyvin ja keskity hyvä nainen siihen. Minä huilaan hetken opiskeluista ja mietin, että menenkö töihin vai mittee. Todennäköisesti olen kirja kourassa heti, kun olen toipunut tästä kanuunasta, joka varmasti tulee parinkymmenen oluen jälkeen. Aika tuottoisaa hommaa tämä juominen, kun palautin pulloja ja sain 12 euroa ja kassaherran vihaisen ilmeen päälle, kun heidän pikkukaupan automaatti täyttyi palauttamistani pulloista.
Siis onnea tenttiin ja tässähän saa itsekin voimaa ja pitää lopettaa juominen, vaikka Suomi hävisi jalkapallossa.Nostetaas tätä ketjua. Paljon itselleni tuttuja juttuja. Etenkin te perfektionisti-epileptikot, kertokaa miten olette selvinneet jos/kun ootte päätyneet työelämään. Itse sain viimein pitkän opiskelun jälkeen paperit kouraan yliopistosta, mutta töitä ei ole. Epilepsia vaivaa kovan stressin takia erityisesti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 545289
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233417Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281562Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1911449- 761066
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna24978Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49887Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259826Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35778Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.71769