Mitä mieltä palstalaiset olette siitä, että asperger-diagnosoitu nainen haluaisi ryhtyä äidiksi? Periytyykö syndrooma kuinka todennäköisesti geeneissä vai vaikuttaako kasvuympäristö lapsen kehitykseen mahdollisesti epäsuotuisasti?
Tunnetteko asperger-äitejä?
Tai jos teillä jolla kulla on asperger-syndrooma niin estäisikö tuo seikka pelkästään teitä hankkimasta jälkikasvua?
Tämä kysymykseni ei ole provo eikä hyökkäys vaan ihan vilpittömästi minua asia kiinnostaa.
Sopiiko "assi" äidiksi?
Yleiskyselijä
33
6280
Vastaukset
- tunnen
Tunnen as-äitejä, ja ovat oikein omistautuneita lapsilleen ja perheelleen! As ei ole este äitiydelle!
Selkeitä tutkimuksia aspergerin oireyhtymän periytyvyydestä ei ole, mutta oman kokemukseni mukaan on vahvasti perinnöllinen. Kaikilla tuntemillani as-lapsilla jompi kumpi vanhemmista on as: jotkut niin "lieviä" tapauksia, että diagnoosia ei ole tehty. Pärjäävät kohtalaisesti elämässään, vaikkakin jotkut ovat hieman eristäytyneitä "normaaleista" sosiaalisista ympyröistä - vetäytyneet perheensä pariin. Ja siitä perheestä pitävät erinomaisen huolen : )
Ps. minulla on as-lapsi. En itse ole as, joten arvannet kummalta puolen perityi...- Yleiskyselijä
Voin saman tien kertoa, että "huoleni" asiasta koskee minua itseäni. Olen raskaana ja minut on aikuisiällä diagnosoitu asperger-tapaukseksi.
Minulla on ollut ristiriitaista tietoa syndrooman periytyvyydestä, mutta ainakin tiedän varmasti, että kummallakaan vanhemmillani ei asperger-syndroomaa ole eikä myöskään kenelläkään neljästä sisarestani. Tosin näitä diagnoosejakaan ei aikoinaan tehty kun koko ilmiötä ei tunnettu silloin kun minä olin lapsi.
Sen sijaan minulla on syytä epäillä, että tulevan lapseni isällä on asperger-oireyhtymä, mutta sitä ei ole kuitenkaan diagnosoitu.
Tietenkin minua huolettaa tuon seikan lisäksi moni muukin asia. Toivottavasti kukaan ei nyt ryhdy kysymään, että miksi sitten ryhdyin "tähän", mutta voin vain sanoa, että niin vain kävi ja minä todella haluan tämän lapsen. - Per Aspera
Yleiskyselijä kirjoitti:
Voin saman tien kertoa, että "huoleni" asiasta koskee minua itseäni. Olen raskaana ja minut on aikuisiällä diagnosoitu asperger-tapaukseksi.
Minulla on ollut ristiriitaista tietoa syndrooman periytyvyydestä, mutta ainakin tiedän varmasti, että kummallakaan vanhemmillani ei asperger-syndroomaa ole eikä myöskään kenelläkään neljästä sisarestani. Tosin näitä diagnoosejakaan ei aikoinaan tehty kun koko ilmiötä ei tunnettu silloin kun minä olin lapsi.
Sen sijaan minulla on syytä epäillä, että tulevan lapseni isällä on asperger-oireyhtymä, mutta sitä ei ole kuitenkaan diagnosoitu.
Tietenkin minua huolettaa tuon seikan lisäksi moni muukin asia. Toivottavasti kukaan ei nyt ryhdy kysymään, että miksi sitten ryhdyin "tähän", mutta voin vain sanoa, että niin vain kävi ja minä todella haluan tämän lapsen.Minulla on aspergerin syndrooma ja olen yksinhuoltajaisä. Ihan hyvin olen pärjännyt, vaikkei vanhemmuus ole aina helppoa, eikä energiaa tunnu riittävän oikein mihinkään muuhun. Nyt kun tyttäreni on jo koulussa, elämä on huomattavasti helpompaa, mutta etenkin vauva-aika oli aika vaikeaa johtuen esimerkiksi siitä, että kuuloyliherkkyyteni takia itku oli todella riipivää ja yövalvomiset pistivät pääni sekaisin. Toivottavasti saatte tukea lapsenne hoitoon esimerkiksi vanhemmiltanne tai muilta sukulaisisilta.
Tyttäressäni ei muuten ole ilmennyt asperger-piirteitä, vaan hän on erittäin sosiaalinen ja empaattinen ja kiinnostuksen kohteet ovat monipuolisia. Eli ei asperger aina periydy.
Mukavaa odotusaikaa ja tsemppiä! Tukekaa toisianne. - olen itse
Per Aspera kirjoitti:
Minulla on aspergerin syndrooma ja olen yksinhuoltajaisä. Ihan hyvin olen pärjännyt, vaikkei vanhemmuus ole aina helppoa, eikä energiaa tunnu riittävän oikein mihinkään muuhun. Nyt kun tyttäreni on jo koulussa, elämä on huomattavasti helpompaa, mutta etenkin vauva-aika oli aika vaikeaa johtuen esimerkiksi siitä, että kuuloyliherkkyyteni takia itku oli todella riipivää ja yövalvomiset pistivät pääni sekaisin. Toivottavasti saatte tukea lapsenne hoitoon esimerkiksi vanhemmiltanne tai muilta sukulaisisilta.
Tyttäressäni ei muuten ole ilmennyt asperger-piirteitä, vaan hän on erittäin sosiaalinen ja empaattinen ja kiinnostuksen kohteet ovat monipuolisia. Eli ei asperger aina periydy.
Mukavaa odotusaikaa ja tsemppiä! Tukekaa toisianne.minulla on kaksi lasta. En näe mitään syytä miksi asperger-ihminen olisi huonompi vanhempi. Jos haluan jotain vikaa etsiä itsestäni niin se, että olen aika aggressiivinen luonne ja saatan raivota lapsilleni, siis huutaa. Vauva-aika oli myös vaikea, koska väsymys ja lapsen itku herätti minussa hirveitä aggressioita, siis ajatusten tasolla. Luulen että tämä on monilla äideillä vaikeaa. En tiedä onko se assille vaikeampaa, minulle se oli todella.
Tosin olin äitiyttä miettinyt paljon ja lukenut esim. Alice Millerin kirjoja, joista on itselleni ollut apua siinä, että pyrin ajattelemaan lapsen kannalta asiaa, enkä vain sitä että kaikki pitää tehdä säntillisesti.
Lapseni ovat hyvin pärjääviä ja reippaita. Siinä mielessä en voi pitää itseäni huonompana kuin tavallisiakaan äitejä. Huolehdin itse asiassa paremmin lasteni vaatteista, ruoasta ja terveydestä kuin itsestäni. Lasten tarpeet tulee meillä aina ensin ja joskus se menee mulla jopa överiksi kun ostan niille sellaista mihin ei olisi varaa, esim pelejä ja muuta turhaa.
Kuten aikaisempikin kirjoittaja sanoi, kannattaa muistaa että varmaan saatat vauva-aikana tarvita apua, ellei vauvasi ole rauhallinen enkeli, joka vain syö, nukkuu ja on iloinen hereillä. Toinen omistani oli semmoinen ja silloin äitikin oli kyllä iloinen. Tsemppiä vaan! Ja jos vauva-aikana on ongelmia niin heti kun tuntuu, niin hanki hoitoapua tai muuta apua mitä tarvit. Ja voi olla että kaikki menee ihan ongelmitta!
Vaikka as periytyisikin niin eihän se niin paha asia ole. - on muitakin
Per Aspera kirjoitti:
Minulla on aspergerin syndrooma ja olen yksinhuoltajaisä. Ihan hyvin olen pärjännyt, vaikkei vanhemmuus ole aina helppoa, eikä energiaa tunnu riittävän oikein mihinkään muuhun. Nyt kun tyttäreni on jo koulussa, elämä on huomattavasti helpompaa, mutta etenkin vauva-aika oli aika vaikeaa johtuen esimerkiksi siitä, että kuuloyliherkkyyteni takia itku oli todella riipivää ja yövalvomiset pistivät pääni sekaisin. Toivottavasti saatte tukea lapsenne hoitoon esimerkiksi vanhemmiltanne tai muilta sukulaisisilta.
Tyttäressäni ei muuten ole ilmennyt asperger-piirteitä, vaan hän on erittäin sosiaalinen ja empaattinen ja kiinnostuksen kohteet ovat monipuolisia. Eli ei asperger aina periydy.
Mukavaa odotusaikaa ja tsemppiä! Tukekaa toisianne.yksinhuoltajaisiä asseissa ja hyvin on tultu toimeen. Se hyvä puoli, että ymmärtää lapsiaan, kun on kokenut samat ongelmat.
- As-nainen
Per Aspera kirjoitti:
Minulla on aspergerin syndrooma ja olen yksinhuoltajaisä. Ihan hyvin olen pärjännyt, vaikkei vanhemmuus ole aina helppoa, eikä energiaa tunnu riittävän oikein mihinkään muuhun. Nyt kun tyttäreni on jo koulussa, elämä on huomattavasti helpompaa, mutta etenkin vauva-aika oli aika vaikeaa johtuen esimerkiksi siitä, että kuuloyliherkkyyteni takia itku oli todella riipivää ja yövalvomiset pistivät pääni sekaisin. Toivottavasti saatte tukea lapsenne hoitoon esimerkiksi vanhemmiltanne tai muilta sukulaisisilta.
Tyttäressäni ei muuten ole ilmennyt asperger-piirteitä, vaan hän on erittäin sosiaalinen ja empaattinen ja kiinnostuksen kohteet ovat monipuolisia. Eli ei asperger aina periydy.
Mukavaa odotusaikaa ja tsemppiä! Tukekaa toisianne.Minäkin olin sosiaalinen ja empaattinen pienenä. Lisäksi minulla oli ja on edelleen monipuolisia kiinnostuksen kohteita. Sosiaalisuus vaan on vähentynyt lähes olemattomiin ajan kanssa ja vajaa vuosi sitten minulla todettiin aspergerin syndrooma vaikkakin lievänä. Olen 24 v.
- Nekku80
As-nainen kirjoitti:
Minäkin olin sosiaalinen ja empaattinen pienenä. Lisäksi minulla oli ja on edelleen monipuolisia kiinnostuksen kohteita. Sosiaalisuus vaan on vähentynyt lähes olemattomiin ajan kanssa ja vajaa vuosi sitten minulla todettiin aspergerin syndrooma vaikkakin lievänä. Olen 24 v.
Minulla taas on vähän päinvastoin. Pienenä olin hyvin epäempaattinen ja epäsosiaalinen. Nyt aikuisena tunnen empatiaa hyvinkin voimakkaasti, tosin en aina osaa ilmaista sitä. Epäsosiaalinen olen edelleen mutta sosiaalisempi kuin lapsena :)
- Visitor
En näe, että assius olisi mikään este äitiydelle. Jos ihminen tulee toimeen elämässään ja pystyy jälkikasvustaan huolehtimaan, niin miten se nyt voisi mikään este olla.
- Nekku80
...pelottaa mahdollinen tuleva äitiyteni. "Tiesin" jo 10-vuotiaana etten koskaan tule hankkimaan lasta, äitiys ei vaan ole mun juttu. Poikaystäväni taas haluaisi lapsen ja ehkäpä hänen takiaan tulen joskus muuttamaan mieleni ja synnytänkin hänelle lapsen. Rakastan häntä yli kaiken, enkä ehdon tahdon halua evätä häneltä isyyttä.
Äitiydessä minua nimenomaan pelottaa että olen ehkä kylmä äiti, en vain osaa leperrellä vauvoille ja leikkiä niiden kanssa. En oikein osaa suhtautua vauvoihin kuten "normaali aikuinen". Ääniyliherkkänä assina lasten metelöinti huolestuttaa myös. Yhtä paljon pelkään fyysisiä seikkoja, kuten synnytys, raskauspahoinvointi ja mitä kaikkea siitä sitten seuraakaan. Tiedän kuitenkin että lapsen saamisen ilo on sitäkin suurempi.- koti-isä
Eukkoseni,
Näin on - ei sis syytä huoleen!
- Ukkosi - miten se menee
itse noin 10 vuotiaana inhosin vauvoja, ne oli minusta vastenmielisiä möhkäleitä. Näin oli vielä parikymppisenäkin, lisäksi olin varma etten koskaan halua lapsia. En halunnut olla niiden kanssa missään tekemisissä.
Niin se mieli vaan muuttui, synnytin lapsen ja hän on minulle erityinen pieni olento, ei mikään möhkäle. Vauvan kanssa kaikki on vuorovaikutusta... Raskaus ja synnytys taas vähän eri juttu, yksi tapa kokeilla rajojaan voisi sanoa. Mutta ei mitään mitä ei kuka tahansa voisi kestää! - omituinen
pelottaa äitiys, mutta lähinnä raskaus. En kestä ajatusta, että sisälläni kasvaa toinen ihminen.. silloin hän on yksinkertaisesti liian lähellä minua, ottamassa reviirini täysin omakseen. Tiedän, että olisin hellä ja omistautuva äiti, mutta ajatus kehoni valtaamisesta ja sieltä ulos tulemalla seksuaaliset paikkani repimällä saa minut paniikkiin. Ei kai tähän mikään auta.. tästä ehkä johtuu myös sitoutumiskammoni. Toisaalta vaadin poikaystävältäni halukkuutta isäksi, mutta kun hän rupeaa asiasta puhumaan, suunnittelen jo hänen jättämistään.
- Trishie
Itse asiassa tunnen ihmisen, joka on äiti ja jolla on Asperger-piirteitä.
Nimittäin oman äitini. Äiti tuo leipää pöytään, puhuu kansaani, kun minua masentaa tai ketuttaa, kannustaa ja antaa lisäpotkua muuten tylsään elämääni. Äiti taisteli puolestani, kun minua kiusattiin koulussa, koska ketään muuta aikuista ei minun kohtaloni kiinnostanut. vaikka olen nyt hieman hankala, ja masentunut teini-ikäinen, äiti ei koskaan jättäisi minua yksin.
Itsellänikin on muuten Asperger, mutta rakastan lapsia ja haluaisin omiakin, kun saan ensin asiani järjestykseen - niin henkisesti kuin fyysisestikin - assikoiran emo-AS
Asperger-piirteinen henkilö soveltuu paremmin äidiksi kuin yksikään "nentti"-piirteinen. Myös koirien "emoina" assit ovat vertaansa vailla.
- Assin laps
Kotiäitinä assi on mitä paras. Assin lapsi :) Vaimona voi olla vaikeampi tapaus, mutta uskollinen. Eroa ei hevillä tule jos ukkokin on assi tai assiakan hyväksyy sellaisena kun on.
Tuossa on toinen ketju, jossa näistä assipuolisoista on enempi asiaa - Yksin onneen
Tyytyä voi siihen mitä on. Voi olla onnellisempi myös ilman siippaa
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11961179#comment-66718676 Enpä tiedä. Itse en ainakaan sopisi, kun en ole yhtään mikään "äiti-ihminen", vaan hajamielinen ja ihan pihalla oleva tonttu (Jaa, puutarhatonttu?). Olin aika hankala lapsi kaikkine aistiyliherkkyyksineni ja mitä noita nyt on. Voi lapsiparkaa, joka minun geenini saisi! Ei ole kyllä mitään motivaatiota lisääntymiseen, ja parempi niin.
- näinsekäy
Eivät assit kykene lapsista huolta pitämään. Sukupuolta se ei katso. Omalla tavallaan varmasti rakastavat lapsiaan, mutta vain omilla ehdoillansa. Itse olen assin kanssa lapsen tehnyt ja yksinhuoltajaksi jäin. Turha odotella hirveästi apuja. Vaikka usein säännöllisyyttä rakastavatkin, niin lapsien tapaamisissa heillä on kykyä joustaa siten, että jättävät lapsiviikonloput väliin sillä heillä on tärkeämpääkin tekemistä.
- Assinako
Jos assiäiti on usein omissa maailmoissaan tai jos hän ei oikein kykene ilmaisemaan tunteitaan ("kylmä"), voi se aiheuttaa vauvalle kehityksen viivästymistä - ehkä jopa autismin tyyppistä oirehtimista. Myös esimerkiksi vauvan ravitsemus voi olla epäterveellistä, sillä assi ei ole ulkoapäin ohjattavissa, eikä helposti ota vastaan neuvoja, jollei ne ole hänen ajatustensa mukaisia.
Jos lapsen isä on "normaali", hän voi kantaa vastuuta siitä, että vauva saa riittävästi virikkeitä ja rakastavaa hoivaa silloin kun äiti on keskittynyt itseensä ja unohtaa ajan kulun. Assille voi olla myös vaikeaa ihan peruskasvatustehtävät, kuten rajojen antaminen kasvavalle taaperolle. Hän saattaa olla liian salliva, koska ei itse hyväksy auktoriteettejä. Toisaalta, jos hän havahtuu heräämään, että rajat ovat suotavia, voi kasvatus olla liiankin jyrkkää ja lapsen kehitysvaihetta huomioimatonta.
Koulutyön assit ottavat yleensä vakavasti ja siten assiäiti/isä pitää huolta lapsen kotitehtävistä, jopa siinä määrin että tekee ne lapsen puolesta, koska muuten ne eivät olisi "oikein tehty". Jotkut assit myös leikkivät lapsen puolesta, niin että taaperolle jää rooliksi vain seurata sivusta. :D Tämä saattaa ruokkia sitä, että assiäidin lapsista tulee kädettömiä, mutta muuten fiksuja. - SASSIT
Mieluummin assiäiti kuin narkkis tai alkkis äiti aina.
- Assinako
Juu, etpä kovin korkealle assiäitejä arvosta, kun keksit että narkkis- ja alkkisäidit ovat heitä heikompia kasvattajia. :D
No, ehkä näillä kaikille em. äidellä on hyvätkin puolensa? Vaikea käydä puntaroimaan, mikä on hyvää mikä huonoa.
Narkomaaneilla ei yleensä lapsia ole huollettavana, vaan ne on jo huostattu, mutta ns. tuurijuopoilla voi lapsia olla, jos alkkis kykenee käymään töissä. Kulissit pysynevät pystyssä. Juopot voivat olla yliherkkiä ja yliempaattisia. Hyviäkin äitejä silloin kun ei ole putki päällä.
- lasinsirut
Olen sitä mieltä että raitis assiäiti parempi kuin alahtelevat tuurijuoppovanhemmat. En hyväksy vanhempien alkoholinkäyttöä lasten kanssa,koska se aiheuttaa epävakaata tunnetta lapsissa,tiedän koska olen kasvanut alahtelevassa kodissa-Jos alkoholia osattaisiin ottaa sievästi ilman että lapsi tai nuori näkee vanhempansa muuttuvan hetken päästä pelottavaksi tai arvaamattomaksi, äksyileväksi.Alkoholi ja lapset ei käy yhteen missään olosuhteissa. Itse en juonut lapseni asuessa kotona enkä halunnut humalaisia ihmisiä kotiimme. Assit ovat yliherkkiä aisteineen-tiedän kun lapsellani se on ja ehkä mullakin,,,tosin add ennemminkin.Suvussani äidin puolelta on neurologisia juttuja enemmän ja vähemmän vahvana perinstönä ja sisaren lapsilla,teidän mistä kirjoitan koskien alkoholia ja assit juttuja,narkkareita en tunne enkä heidän tapojaan,nähty ja kuultu naapurissa on ja ei tosiaan ole vanhemmiksi heistä senkään vertaa-eikä alkkiksista. Alkikset aiheuttaa epävakautta ja hermoilua kodin tunnelmaan---tiedän.
- Anonyymi
Riippuu paljon assiäidin kyvystä ymmärtää vauvansa/lapsensa tarpeet. Vauva-aika on vaarallisinta aikaa assi-äidin lapselle, jos äiti on väsynyt ja ottaa oman aikansa lapsen tarpeista välittämättä.
Tuurijuoppovanhemmat olet niputtanut hassusti yhteen. He siis ovat humalassa ja rankasti ja yhtä aikaa ja käyttäytyvät samanaikaisesti myös ailahtelevaisesti. Helposti voi huomata jonkinlaista stereotypiaa. Kaikista ei tule promilleissa ailahtelevia ja jos kotona käytetään alkoholia, niin harvemmin pienen vauvan äiti sitä käyttääkään. Eli assi on aina läsnä, mutta alkoholi ei.
- Anonyymi
Olen asperger nainen ja isäni puolella on paljon asperger-piirteisyyttä. Äitini on aina uskonut, että perin aspergerini sieltä.
En ole koskaan pitänyt aspergeriani huonona ominaisuutena vaan osana minua ja persoonaani.
En aijo itse hankkia lapsia, mutta en koe aspergerin olevan este sille. Lasten hankintaa pitää miettiä jokaisen kohdalla yksilöllisesti ja ottaa oma persoonallisuus huomioon.
Esimerkiksi itsellä oleva ääniyliherkkyys voisi tuottaa lasten kanssa ongelmia.
https://www.theseus.fi/handle/10024/146242
Tuossa opinnäyte työssä on sanottu ihan hyvin:
"Vertaistuki nousi yhdeksi tärkeimmistä tukimuodoista, jonka lisäksi läheiset, puoliso, oma aika ja erityismielenkiinnon kohteet olivat tärkeitä voimavaroja ja jaksamista tukevia asioita." Ja "Vain 10,00% vastaajista koki, etteivät he tarvitse mitään tukea. Suurinosa taas koki tarvitsevansa jotain tukea. Yleisimpiä vastauksia olivat vertaistuki ja lastenhoitoapu."
Asperger vanhemmat tarvitsevat siis tukea, kuten tietenkin muutkin vanhemmat, ja sopiva tuen määrä, oikeanlainen kumppani ja mahdollisuus erityismielenkiinnonkohteiden tutkimiseen/harrastamiseen on tärkeää! - Anonyymi
Assiäiti sopii assilapselle kaikkein parhaiten.
Assiäiti kykenee näkemään lapsen AS-vahvuudet, jotka hyvin usein ovat lapselle sitä hyödyllisempiä, mitä varhaisemmin ne havaitaan ja mitä enemmän lasta juuri niissä tuetaan ja kannustetaan.- Anonyymi
Entä kun assiäiti saa lapsen, joka ei ole assi. Eikä lapsi kärsi äitinsä as-ominaisuuksista?
- Anonyymi
AS-ominaisuudet eivät ole jotain sellaista, joista vain kärsitään.
Miten usein unohdetaankaan AS:n parhaat puolet: vahvuudet!- Anonyymi
Mitä ne vahvuudet ovat? Toivon mukaan ne olisivat suuremmat kuin ominaisuuden aiheuttamat heikkoudet elämässään.
- Anonyymi
Pieni vauva ei kehity assi-äidin vahvuuksilla, jos äiti ei pysty oikein tulkitsemaan vauvansa tarpeita. Eli kaikki tuki voi olla tarpeen vauvaiän yli ja vielä taaperovaiheessakin.
Jos isä on omistautunut perheelleen on tilanne jonkin verran parempi. Jos as-äiti on kotiäiti ja isä tekee töissä pitkää päivää myös as-puolisonsa edestä, niin moni asia voi mennä pahasti pieleen lapsen/lasten kasvussa ja kehityksessä. - Anonyymi
Vahvuudet ovat niitä, joista pieni vauva ei paljon perusta. :)
- Anonyymi
Mitään muita puolia en ole kuullut assi äideillä olevan kuin itsekesheisyys, tunteiden hallinnan puuttuminen ! Nuo jo riittävät tekemään lapsien kasvatuksesta mahdottoman yhtölön.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitään muita puolia en ole kuullut assi äideillä olevan kuin itsekesheisyys, tunteiden hallinnan puuttuminen ! Nuo jo riittävät tekemään lapsien kasvatuksesta mahdottoman yhtölön.
Haluaisin muistuttaa vanhasta viisaudesta, "kun olet tavannut yhden assin, olet todellakin tavannut vain yhden assin". Ehdotankin, ettei tänne kirjoiteta täysin järjettömiä yleistyksiä. Huomauttaisin, että jos mistä hyvänsä muusta ihmisryhmästä kuin asseista kirjoitettaisiin, että sen ryhmän äitien ainoat ominaisuudet ovat itsekeskeisyys ja tunteiden hallinnan puute, niin sitä pidettäisiin vihapuheena.
- Anonyymi
Anteeksi, kysyisin miten kasvuympäristö liittyy autismin kirjon sairauteen, joka on lapsen vanhemmalla?
Olen aspergernainen, lapset ovat aikuisia. Meillä suvussa on aspergeria toisen vanhempani suvun puolelta, mm tätini tytär on lisäkseni aspergernainen, samanikäinen kuin minä, hänellä on jo aikuiset lapset.
Äidiksi voi toki ryhtyä, mutta yleisempää on että se tapahtuu ihan perinteisellä tavalla. Että ensin on hauskaa jonkun tyypin kanssa, sitten asutaan yhdessä, ja tehdään asioita joiden seuraus on raskautuminen.
Asperger on neurologinen juttu, ei psyykkinen. Itselläni on seuraavia juttuja, joita voisi ihan kuvailla oppikirjamaisiksi oireiksi.
-Liian hyvä keskittymiskyky(kaikki häviää ympäriltä, kun teen jotain tiiviisti).
-Aistit: ongelmia aistimusten käsittelyssä. Esimerkiksi äänet, ei siedä melua, koska ei pysty erottamaan siitä sitä lähempää kuuluvaa ääntä, esimerkiksi liikennemelun kakofonia tuntuu yhtä voimakkaalta kauempaa, kuin television puhe, eikä hommasta tule mitään, kun koittaa seurata telkusta puhetta.
Tai ei siedä kovia ääniä ollenkaan, kaikki melu tuntuu kuuluvan liian kovaa.
Ittellä on ekana mainittu, inhottava oire, se kakofonia ympäristön äänistä on hirveä.
-Erityislahjakkuus, erityistaito. Asperger-ihminen on monesti se ammatissaan hyvin osaava tyyppi. Just se tyyppi, joka rakentaa työkalujakin itse, tai piirtää naapureille hulppean huvilan pohjapiirustukset, ja laskee materiaalimäärätkin valmiiksi. Tai tekee tuosta vaan, muunlaista erityistaitoja vaativaa.
Aspergerihminen omaa vähintään yhden erityislahjakkuuden. Minulla on visuaalinen. Ja kuvamuisti. Helpoimmin pystyn kommunikoimaan muiden ihmisten kanssa väreillä, erotan väreistä hyvät tyypit- siis tyypit, joiden kanssa ei mene heti sukset ristiin. Tyyppi on vaan sopivan värinen, ja bingo, onkin sopiva, ja tajuaa minua- en osaa tuota tarkemmin selittää.
Mikä aspergerihmisessä tekee hänestä kelpaamattoman vanhemmaksi? onko joku sanonut si nulle tuollaista, että mietit voitko tulla äidiksi vai et?
Huuhaata, kyllä aspergerihminen on ihan sopiva vanhemmaksi, ellei liitännäisenä ole mitään ikävämpää psyykkistä sairautta, joka esimerkiksi aiheuttaisi lapsen terveydelle ja kehitykselle, vanhemman taholta riskin.
Aspergervanhempi omistautuu lastensa hoitamiseen. Ainoa vaara siinä on, että vanhempi itse jättää itsensä tavallaan sivuun, koska tietää että jos esimerkiksi aloittaa taulua maalaamaan, ei näe eikä kuule mitä ympärillä tapahtuu. Tuo ongelma on helposti ratkaistu.
Aspergervanhemman omat hetket, jolloin hän saa keskittyä toteuttamaan itseään, ja näiksi hetkiksi(tunneiksi viikossa, tms) aina joku luotettava aikuinen, oli se sitten isä tai kummitäti tai palkattu hoitaja tms. lasten tarpeista huolehtimaan.
Aspergerihminen on tunteva ihminen, mutta hänen on hyvä löytää se ilmaisukanava, lähimpiinsä nähden, joka toimii.
Lähimmilleni minä kirjoitan, koska pystyn jollain lailla sillä tavoin jäsentämään mitä haluan kertoa, puhuminen mistään minulla on aina ollut hyvin huonoa- ajattelen, mutta en vain puhu.
Vasta hiljattain kirjoitin taas toiselle aikuisista lapsistani, hänkin vastasi, ja kertoi omia kantojaan asioihin, joten syntyikin oikein hyvä keskustelu. Nokakkain siitä ei olisi tullut mitään.
Aspergervanhempi on hyvin herkkä huomaamaan, jos lapsella on jokin vialla. Vaikkapa alkavasta kuumetaudista osaa heti päätellä, milloin pitää ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon, ja mikä taas selvästi on niin, että kunhan nyt lapsi sairastaa rauhassa.
Älä siis pelkää tulla vanhemmaksi. Hoida lapsesi niin kuin on okei mielestäsi, järjestä heille kaikenlaisia muunlaisiakin ihmiskontakteja, sitten kun ovat leikki-iässä, päiväkotia, kavereita kylään, jne ja tietenkin sukulaisia, ja muuta mitä ikinä. Näin he oppivat kommunikoimaan ihmisten kanssa auttavasti, jos itse et kykene puhumalla hyvin ilmaisemaan.
Omilla lapsillani oli välillä läsnä pitempiäkin aikoja muuta sukua, ja olivat päiväkodissa, koulussa tavallisesti.
Se voi hyvinkin periytyä. Toisella lapsistani on lievänä. Minkätakia pelätä sellaista, jota ei voi ennustaa mistään kristallipallosta? Elämää ei voi tilata mistään, sellaisena kuin haluaa sen syntyvän. Tärkeintä on että itse tekee parhaansa, antaakseen lapselleen eväät selviytymiseen elämässä.
Ja noin muuten vaan: äidiksi joko halutaan, tai ei haluta. Jos ajattelee että vähintään syntymää seuraavat 18 vuotta on valmis elämään perhe-elämää, ja huoltamaan omaa lastaan, lapsiaan, niin mikäs siinä.
Itse olin ollut jo muutaman vuoden aikoinaan työelämässä. Kävi vähän niin, että rakastuin, ja minusta tuntui olevan ok, tulla äidiksi.
Liikaa kun vatvoo asioita, jäävät tekemättä, ne elämän tärkeimmät päätökset.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 676519
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap274203Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2702607Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei262030MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna301548- 971397
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel3041107Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee551101Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.771046Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..391031