Laulutekniikka

Se,että saavuttaa naisena matalia nuotteja ei tarkoita että olisi altto välttämättä. Itse olen sopraano ja yllän pieneen c#. Toisaalta taas yllän neliviivaiseen d.

Älä vaan siellä "Mestarikurssilla" opeta tämmöisiä... "tuki saattaisi olla hyvä kikka"
Se nimittäin on ihan perusasioita.

Aloittaja halusi oppia laulamaan korkealta ohentamatta. Edellinen taas kirjoitti, että korkealta voi laulaa kovaa ja metallikkaasti.
-- niinpä niin, oopperalaulajat laulavat korkealta kovaa ja metallikkaasti, ja käyttävät silloin ohennusta!

Batter test kirjoitti:

Älä vaan siellä "Mestarikurssilla" opeta tämmöisiä... "tuki saattaisi olla hyvä kikka"
Se nimittäin on ihan perusasioita.

Aloittaja halusi oppia laulamaan korkealta ohentamatta. Edellinen taas kirjoitti, että korkealta voi laulaa kovaa ja metallikkaasti.
-- niinpä niin, oopperalaulajat laulavat korkealta kovaa ja metallikkaasti, ja käyttävät silloin ohennusta!

Lue lisää

Laulajalle, joka ei ole koskaan opiskellut laulua eikä tiedä, mitä tuki tarkoittaa, kuvailemani kikka (vatsan vetäminen sisään navan ympäriltä jatkuvana liikkeenä) saattaa olla hyödyllinen.

Kuten sanoin, on vaikeaa tietää pelkän kirjoituksen perusteella, miltä keskustelun aloittaja haluaa kuulostaa. Ymmärsin kuitenkin niin, että ohentamatta laulamisella hän tarkoitti laulamista ylempää voimakkaasti, metallisilla moodeilla. Käsitän ohennetun äänen sellaisena, jossa on ilmaa. Ilmasta pääsee eroon juuri tukemalla (tai twangaamalla tai mikä nyt ketäkin auttaa).

Kaikki äänenkorkeudet (fysiikka tietysti asettaa joitain rajoituksia, mutta kaikilla ihmisillä on vähintään n. 3 oktaavin ääniala) ja soundit - myöskin örinät ja särö - on mahdollista tuottaa terveesti oikealla tekniikalla. Kuka tahansa voi myös oppia tämän.

Better Taste kirjoitti:

Laulajalle, joka ei ole koskaan opiskellut laulua eikä tiedä, mitä tuki tarkoittaa, kuvailemani kikka (vatsan vetäminen sisään navan ympäriltä jatkuvana liikkeenä) saattaa olla hyödyllinen.

Kuten sanoin, on vaikeaa tietää pelkän kirjoituksen perusteella, miltä keskustelun aloittaja haluaa kuulostaa. Ymmärsin kuitenkin niin, että ohentamatta laulamisella hän tarkoitti laulamista ylempää voimakkaasti, metallisilla moodeilla. Käsitän ohennetun äänen sellaisena, jossa on ilmaa. Ilmasta pääsee eroon juuri tukemalla (tai twangaamalla tai mikä nyt ketäkin auttaa).

Kaikki äänenkorkeudet (fysiikka tietysti asettaa joitain rajoituksia, mutta kaikilla ihmisillä on vähintään n. 3 oktaavin ääniala) ja soundit - myöskin örinät ja särö - on mahdollista tuottaa terveesti oikealla tekniikalla. Kuka tahansa voi myös oppia tämän.

Lue lisää

Ymmärsin niin, että olit järjestämässä jotakin mestarikurssia. Kuitenkin toistuvasti kirjoitus kirjoitukselta tulee selvemmäksi, ettet sinä tiedä lauluopetuksesta mitään. Et edes termejä.

Ääni jossa on ilmaa, on vuotava ääni. Ohenne on ihan eri asia.

Jos haluat kehitellä omia sanoja niin kannattaa vältää sellaisia joilla on jo vakiintuneet merkitykset.

Tattar best kirjoitti:

Ymmärsin niin, että olit järjestämässä jotakin mestarikurssia. Kuitenkin toistuvasti kirjoitus kirjoitukselta tulee selvemmäksi, ettet sinä tiedä lauluopetuksesta mitään. Et edes termejä.

Ääni jossa on ilmaa, on vuotava ääni. Ohenne on ihan eri asia.

Jos haluat kehitellä omia sanoja niin kannattaa vältää sellaisia joilla on jo vakiintuneet merkitykset.

Lue lisää

Ymmärrettävästi en tiedä sinun saamastasi laulunopetuksesta yhtään mitään, mutta on mielestäni ryöhkeää väittää, etten tiedä ylipäänsä laulunopetuksestä mitään.

Voit varmasti selittää tyhjentävästi, mitä ohenne mielestäsi tarkoittaa ja miten se tarkalleen ottaen tehdään. Mielestäni on ihan järkevää korvata vanhoja moniselitteisiä termejä uusilla tarkemmilla. Esimerkiksi vuotava ääni kuulostaa minusta negatiiviselta ilmaukselta. Pop-musiikissa äänellä, jossa on ilmaa, laulaminen on hyvinkin yleistä ja kuulostaa usein miellyttävältä. Ilman kanssa laulaminen ei myöskään ole vahingollista, vaikka sellainenkin myytti jossain vielä elää. Klassisessa laulussa ilmaa äänessä käytetään vain hyvin harvoin efektinä.

Better Taste kirjoitti:

Ymmärrettävästi en tiedä sinun saamastasi laulunopetuksesta yhtään mitään, mutta on mielestäni ryöhkeää väittää, etten tiedä ylipäänsä laulunopetuksestä mitään.

Voit varmasti selittää tyhjentävästi, mitä ohenne mielestäsi tarkoittaa ja miten se tarkalleen ottaen tehdään. Mielestäni on ihan järkevää korvata vanhoja moniselitteisiä termejä uusilla tarkemmilla. Esimerkiksi vuotava ääni kuulostaa minusta negatiiviselta ilmaukselta. Pop-musiikissa äänellä, jossa on ilmaa, laulaminen on hyvinkin yleistä ja kuulostaa usein miellyttävältä. Ilman kanssa laulaminen ei myöskään ole vahingollista, vaikka sellainenkin myytti jossain vielä elää. Klassisessa laulussa ilmaa äänessä käytetään vain hyvin harvoin efektinä.

Lue lisää

Minun ei tarvitse selittää mitä ohenne "minun mielestäni" tarkoittaa koska sanalla täsmällinen merkityksensä, ei pelkästään klassisen laulun opetuksessa vaan myös äänentuottamista ja laulamista koskevissa fysiologisissa ja lääketieteellisissä tutkimuksissa. Koska termi on yksiselitteinen, - se ei siis ole vanha ja moniselitteinen - niin sinun on vaarallista ottaa ko. sanaa käyttöön muussa merkityksessä.

Oppiäitisi Sadolin vaikuttaa pseudotieteilijältä. Hän tunnistaa laulusta vain keksimänsä neljä moodia, ja tuli väittäneeksi että Pavarottikin korkealta ja kovaa laulaessaan belttaisi! (sikäli kuin minä tanskaa ymmärrän) Vai onko hän keksinyt myös sanalle belttaus oman siältönsä?

Tatter Best kirjoitti:

Minun ei tarvitse selittää mitä ohenne "minun mielestäni" tarkoittaa koska sanalla täsmällinen merkityksensä, ei pelkästään klassisen laulun opetuksessa vaan myös äänentuottamista ja laulamista koskevissa fysiologisissa ja lääketieteellisissä tutkimuksissa. Koska termi on yksiselitteinen, - se ei siis ole vanha ja moniselitteinen - niin sinun on vaarallista ottaa ko. sanaa käyttöön muussa merkityksessä.

Oppiäitisi Sadolin vaikuttaa pseudotieteilijältä. Hän tunnistaa laulusta vain keksimänsä neljä moodia, ja tuli väittäneeksi että Pavarottikin korkealta ja kovaa laulaessaan belttaisi! (sikäli kuin minä tanskaa ymmärrän) Vai onko hän keksinyt myös sanalle belttaus oman siältönsä?

Lue lisää

Voitko kertoa, missä tutkimuksissa ohennetta tutkitaan? Tutustuisin niihin mielelläni.

Et myöskään kertonut mitä ohenne yksiselitteisesti tarkoittaa.

Cathrine Sadolinista voin sanoa sen, että hänen tekniikkansa ja opetuksensa ansiosta olen itse kehittynyt laulajana merkittävästi. Olen myös nähnyt vastaavaa kehitystä lukuisilla muilla laulajilla.

Better Taste kirjoitti:

Voitko kertoa, missä tutkimuksissa ohennetta tutkitaan? Tutustuisin niihin mielelläni.

Et myöskään kertonut mitä ohenne yksiselitteisesti tarkoittaa.

Cathrine Sadolinista voin sanoa sen, että hänen tekniikkansa ja opetuksensa ansiosta olen itse kehittynyt laulajana merkittävästi. Olen myös nähnyt vastaavaa kehitystä lukuisilla muilla laulajilla.

Lue lisää

Enpä arvannut, että siban opiskelijalle pitäisi perusasioita opettaa. Vieläpä pyynnöstä.

Uskon, että Cathrinen opetuksesta on voinut olla hyötyä sinulle ja monille muille. Sehän on täysin kiinni lähtötasosta ja olemassa olevista virheistä.

Ja siitä ohenteesta ja sen tutkimisesta. Kovin pitkiä esseitä ei tänne viitsisi kirjoittaa.

Laulajan matalaa äänialaa nimitetään täysvärähteiseksi, keskialaa pohjaohenteeksi ja korkeaa alaa keskiohenteeksi. Niiden lisäksi koulutetun laulajan ääniala käsittää vielä 1-2 sävelaskelta ala- ja yläohennetta. Ylin ääniala on falsetti. (Otavan iso musiikkitietosanakirja 1979, osa 5)

Mark Baxterin mukaan on olemassa viisi äänirekisteriä: 1) narinarekisteri, 2) rintarekisteri (äänihuulet värähtelevät koko pituudeltaan), 3) päärekisteri (äänihuulet värähtelevät osittain), 4) falsetti (äänihuulten väliin jää rako) ja 5) vislausrekisteri. (Baxter, Mark. 1989. The Rock'n Roll Singer's Survival Manual. Milwaukee, USA: Hal Leonard Publishing Corporation. sivu 113.)

Tuossapa se ohenteen perusasia tuli esille: äänihuulet värähtelevät vain osittain.

Mm. Jo Estill on tutkinut mitä äänihuulissa todella tapahtuu laulaessa. Hän asennutti lääkäreillä tutkimustaan varten laulajien äänielimiin ja lihaksistoon elektrodeja. (Jo Estill. 1988. Belting and classic voice quality: some physiological differences. Medical Problems of Performing Artist, 3, no 1)

Näistä tutkimusmenetelmistä ja -termeistä löytyy myös suomenkielistä selostusta esim. osoitteessa
http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/fonterm/008.htm
Äänihuulten toimintaa voidaan tutkia mm. elektroglottografialla.

Suomessa äänentuottamista ja samalla siis ohenteiden muodostus koskevaa opetusta on siellä missä opetetaan fonetiikkaa... Siis esim. Helsingin Yliopiston puhetieteidenlaitoksella. Heidän opinnäytetöistään löytyy mm. :
Reimaa, Enok. Kieliluun liikkeet lauluäänen eri rekistereissä. Fysiologis-akustinen tutkimus
ohenteenmuodostuksessa,1970 Helsinki
lauluääni, rekisterit, ohenteenmuodostus, kieliluun liikkeet.

Muitakin vanhempia löytyy
http://www.helsinki.fi/puhetieteet/julkaisut/opinnaytteet-2000_tekija.htm
ja kuten ko. sivulla sanotaan, vuoden 2000 jälkeen julkaistut ovat HELKA-tietokannassa.
http://www.helsinki.fi/helka/
(Valitettavasti tietokannoissa on 17.6. alkaen katkos, mutta ei se montaa päivää kestä....)

Klassisen laulunopetuksen (bel canto) ja belttauksen eroista suomeksi:
Beltingissä äänen korkeuden noustessa ja äänihuulten ohentuessa ja pidentyessä ei siirrytäkään ohenteen puolelle, vaan jatketaan täysvärähteisesti niin ylös, kuin fyysiset edellytykset sallivat. (Aalto, Anna-Liisa & Parviainen Kati. 1990. Auta ääntäsi. Keuruu: Otava, s. 118.)

Tohtori Van Lawrence (MacGregor medicalclinic Assosiation, Housto) on osoittanut että belttaajilla on merkittävästi enemmän terveydellisiä ongelmia äänielimissään kuin klassisella bel canto -laulajalla.
(Van Lawrence, "Laryngolical Observations on belting. Journal of research in singing and applied vocal pedagogy. 2 no 1 (1979)

Edellä en ole halunnut kertoa omista mielipiteistäni, mitäpä arvoa niillä on nimimerkillä kirjoittaessa. Olen hyödyntänyt netistä löytyvää tietellistä kirjallisuutta ja opinnäytetöitä.

Mutta lyhyesti. Klassisessa laulussa kurkunpää pyritään pitämään alhaalla. Rintarekisterissä lauletaan täysvärähteisesti. Säveltason noustessa siirrytään käyttämään ohennetta jossa äänihuulet värähtelevät vain osittain. Ohennerekisterin yläpuolella on (miehillä) falsetti jossa äänihuulet eivät pääse sulkeutumaan kokonaan. Naisilla ja lapsilla on vihellysrekisteri (vaikka kaikki eivät sitä osaakan käyttää)

Beltauksessa pyritään laulamaan myös korkeat sävelet täysvärähteisesti, jolloin kurkunpää kohoaa ja äänihuuliin kohdistuu kova ilmanpaine. Belttaamalla ei voi saavuttaa yhtä laajaa äänialaa kuin ohenteen käytöllä. Korkealta laulava oopperalaulaja ei belttaa.

Sadolinin CV:stä en ole löytänyt hänen koulutustietojaan. Enkä luetteloa tieteellisistä julkaisuista vaikka hän alan tutkijana esiintyykin.

Kehuit toisaalla CVI:n opetusta tasokkaammaksi kuin esim Sibeliusakatemian. Antaisin arvoa mielipiteellesi jos olisit laulunopiskelijana siellä. Mutta olethan "vain" pop-jazz suuntautunut musiikkipedagogian opiskelija. (Mikä ei tietysti ole yhtään sen vähempiarvoista)

Uskon että Sadolin saa kursseillaan nostatettua mielialaa ja tuovan apua. Mutta samalla tavalla missä tahansa laulun kesäkursseilla vieraampi opettaja voi antaa hyviä vinkkejä jotka toimivat. Nuo CVI:n kurssien "loppukonsertit" näyttävät vain niin karaoketilaisuuksilta mikrofoneineen ja baariympäristöineen.

tattari pesti kirjoitti:

Enpä arvannut, että siban opiskelijalle pitäisi perusasioita opettaa. Vieläpä pyynnöstä.

Uskon, että Cathrinen opetuksesta on voinut olla hyötyä sinulle ja monille muille. Sehän on täysin kiinni lähtötasosta ja olemassa olevista virheistä.

Ja siitä ohenteesta ja sen tutkimisesta. Kovin pitkiä esseitä ei tänne viitsisi kirjoittaa.

Laulajan matalaa äänialaa nimitetään täysvärähteiseksi, keskialaa pohjaohenteeksi ja korkeaa alaa keskiohenteeksi. Niiden lisäksi koulutetun laulajan ääniala käsittää vielä 1-2 sävelaskelta ala- ja yläohennetta. Ylin ääniala on falsetti. (Otavan iso musiikkitietosanakirja 1979, osa 5)

Mark Baxterin mukaan on olemassa viisi äänirekisteriä: 1) narinarekisteri, 2) rintarekisteri (äänihuulet värähtelevät koko pituudeltaan), 3) päärekisteri (äänihuulet värähtelevät osittain), 4) falsetti (äänihuulten väliin jää rako) ja 5) vislausrekisteri. (Baxter, Mark. 1989. The Rock'n Roll Singer's Survival Manual. Milwaukee, USA: Hal Leonard Publishing Corporation. sivu 113.)

Tuossapa se ohenteen perusasia tuli esille: äänihuulet värähtelevät vain osittain.

Mm. Jo Estill on tutkinut mitä äänihuulissa todella tapahtuu laulaessa. Hän asennutti lääkäreillä tutkimustaan varten laulajien äänielimiin ja lihaksistoon elektrodeja. (Jo Estill. 1988. Belting and classic voice quality: some physiological differences. Medical Problems of Performing Artist, 3, no 1)

Näistä tutkimusmenetelmistä ja -termeistä löytyy myös suomenkielistä selostusta esim. osoitteessa
http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/fonterm/008.htm
Äänihuulten toimintaa voidaan tutkia mm. elektroglottografialla.

Suomessa äänentuottamista ja samalla siis ohenteiden muodostus koskevaa opetusta on siellä missä opetetaan fonetiikkaa... Siis esim. Helsingin Yliopiston puhetieteidenlaitoksella. Heidän opinnäytetöistään löytyy mm. :
Reimaa, Enok. Kieliluun liikkeet lauluäänen eri rekistereissä. Fysiologis-akustinen tutkimus
ohenteenmuodostuksessa,1970 Helsinki
lauluääni, rekisterit, ohenteenmuodostus, kieliluun liikkeet.

Muitakin vanhempia löytyy
http://www.helsinki.fi/puhetieteet/julkaisut/opinnaytteet-2000_tekija.htm
ja kuten ko. sivulla sanotaan, vuoden 2000 jälkeen julkaistut ovat HELKA-tietokannassa.
http://www.helsinki.fi/helka/
(Valitettavasti tietokannoissa on 17.6. alkaen katkos, mutta ei se montaa päivää kestä....)

Klassisen laulunopetuksen (bel canto) ja belttauksen eroista suomeksi:
Beltingissä äänen korkeuden noustessa ja äänihuulten ohentuessa ja pidentyessä ei siirrytäkään ohenteen puolelle, vaan jatketaan täysvärähteisesti niin ylös, kuin fyysiset edellytykset sallivat. (Aalto, Anna-Liisa & Parviainen Kati. 1990. Auta ääntäsi. Keuruu: Otava, s. 118.)

Tohtori Van Lawrence (MacGregor medicalclinic Assosiation, Housto) on osoittanut että belttaajilla on merkittävästi enemmän terveydellisiä ongelmia äänielimissään kuin klassisella bel canto -laulajalla.
(Van Lawrence, "Laryngolical Observations on belting. Journal of research in singing and applied vocal pedagogy. 2 no 1 (1979)

Edellä en ole halunnut kertoa omista mielipiteistäni, mitäpä arvoa niillä on nimimerkillä kirjoittaessa. Olen hyödyntänyt netistä löytyvää tietellistä kirjallisuutta ja opinnäytetöitä.

Mutta lyhyesti. Klassisessa laulussa kurkunpää pyritään pitämään alhaalla. Rintarekisterissä lauletaan täysvärähteisesti. Säveltason noustessa siirrytään käyttämään ohennetta jossa äänihuulet värähtelevät vain osittain. Ohennerekisterin yläpuolella on (miehillä) falsetti jossa äänihuulet eivät pääse sulkeutumaan kokonaan. Naisilla ja lapsilla on vihellysrekisteri (vaikka kaikki eivät sitä osaakan käyttää)

Beltauksessa pyritään laulamaan myös korkeat sävelet täysvärähteisesti, jolloin kurkunpää kohoaa ja äänihuuliin kohdistuu kova ilmanpaine. Belttaamalla ei voi saavuttaa yhtä laajaa äänialaa kuin ohenteen käytöllä. Korkealta laulava oopperalaulaja ei belttaa.

Sadolinin CV:stä en ole löytänyt hänen koulutustietojaan. Enkä luetteloa tieteellisistä julkaisuista vaikka hän alan tutkijana esiintyykin.

Kehuit toisaalla CVI:n opetusta tasokkaammaksi kuin esim Sibeliusakatemian. Antaisin arvoa mielipiteellesi jos olisit laulunopiskelijana siellä. Mutta olethan "vain" pop-jazz suuntautunut musiikkipedagogian opiskelija. (Mikä ei tietysti ole yhtään sen vähempiarvoista)

Uskon että Sadolin saa kursseillaan nostatettua mielialaa ja tuovan apua. Mutta samalla tavalla missä tahansa laulun kesäkursseilla vieraampi opettaja voi antaa hyviä vinkkejä jotka toimivat. Nuo CVI:n kurssien "loppukonsertit" näyttävät vain niin karaoketilaisuuksilta mikrofoneineen ja baariympäristöineen.

Lue lisää

En ole lukenut kaikkia keskustelun viestejä kuin päällisin puolin, mutta klassiselta puolelta voin hihkaista sellaisen asian, että ÄLKÄÄ MISSÄÄN NIMESSÄ VETÄKÖ/ JÄNNITTÄKÖ VATSALIHAKSIANNE SISÄÄNPÄIN laulaessanne! Tuolla ei ole tuen kanssa tekemistä. Päinvastoin kropalle on opetettava oikea tekniikka niin, ettei sitä pakoteta. Vatsalihaksien jännittäminen ei ole tukea.

On toki useita tekniikkoja, varmaan yhtä monia kuin on tekijöitäkin. Silti minkäänlainen jännittäminen kuulostaa pakottamiselta.

Opperalaulajar kirjoitti:

En ole lukenut kaikkia keskustelun viestejä kuin päällisin puolin, mutta klassiselta puolelta voin hihkaista sellaisen asian, että ÄLKÄÄ MISSÄÄN NIMESSÄ VETÄKÖ/ JÄNNITTÄKÖ VATSALIHAKSIANNE SISÄÄNPÄIN laulaessanne! Tuolla ei ole tuen kanssa tekemistä. Päinvastoin kropalle on opetettava oikea tekniikka niin, ettei sitä pakoteta. Vatsalihaksien jännittäminen ei ole tukea.

On toki useita tekniikkoja, varmaan yhtä monia kuin on tekijöitäkin. Silti minkäänlainen jännittäminen kuulostaa pakottamiselta.

Lue lisää

Yhdyn tähän kommenttiin. Vatsalihaksien jännittämisellä ei ole mitään tekemistä tuen kanssa. Toisaalta yleensä alavatsan lihaksia käytetään kevyen musiikin laulutyyleissä toisin kuin tukea. Belttaus ei siis ole vain pelkkää hieno varaista ohenne laulua niin kuin falsetti. Mutta laulu tyylit vaihtelee niin paljon laulajasta riippuen että oikeaa tyyliä on vaikea sanoa.

(tehdään kaikkille selväksi että en ole mikään ammattilainen mutta en ihan amatöörikään, joten opettamista niinkuin joissain muissa viesteissä en kehtaa tehdä)

Tattar best kirjoitti:

Ymmärsin niin, että olit järjestämässä jotakin mestarikurssia. Kuitenkin toistuvasti kirjoitus kirjoitukselta tulee selvemmäksi, ettet sinä tiedä lauluopetuksesta mitään. Et edes termejä.

Ääni jossa on ilmaa, on vuotava ääni. Ohenne on ihan eri asia.

Jos haluat kehitellä omia sanoja niin kannattaa vältää sellaisia joilla on jo vakiintuneet merkitykset.

Lue lisää

hei voivittu ny kaikki yrittää auttaa tota yhtä ja sä tuut tänne valittaa ku joku ei osaa termistöö vitun idiootti vittu et vituttaa tommoset valittajat vedä päähäs paskaleuka