AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

36 Vastausta 12 939 Lukukertaa
En oikein tiedä, mille palstalle asiani ja tautini kanssa olisin mennyt... tulin tälle.

Haluaisin tietää onko kukaan samasta taudista kärsivä saanut apua Lyricasta? Minkälaisella annostuksella mahdollisesti?

Itselläni tuntuu, että lyrica on alkanut auttaa. Minä olen kokeillut vaikka mitä lääkkeitä. Masennuslääkkeitä vaikka mitä sorttia. Rauhottavia ja beetasalpaajaa. Nyt oon syönyt Lyricaa koviin hermokipuihin ja todennut, että ahdistukseni on helpottanut, vaikka kipu koetteleekin.

Mulla on lääkitty masennusta, vaikka ensimmäinen diagnoosi oli ahdistuneisuushäiriö 80-luvulla.

Muiden kokemuksia kaipailisin!

entä

Stressi pois?

ahdistus pois

Minäkin olen vuosia kärsinyt ahdistuksesta. Ensin liiallisen stressin takia ja sitten väärän lääkityksen takia. Nyt oon harjoitellu joogaa, meditointia ja pilatesta ja olo on parempi; ahdistus on pois! Mieluummin suosittelen ahdistuksen poistoon siis liikuntaa kuin lääkkeitä. Minulle kun rauhoittavat aiheuttivat masennuksen (kesti aikaa että pääsin yli katkeruudesta lääkkeitä määrännyttä lääkäriä kohtaan).

Niin

Ei mun ahdistus ole millään liikunnalla lähtenyt. On tässä vuosien varrella ehtinyt kokeilla monenlaisia lajeja.
Vähintään kevyttä kävelyä joka päivä. Olen myös sitä mieltä, että hyvä fyysinen kunto auttaa psyykeä.
Mulle ei vain pelkkä liikunta riitä.
Oon myös käynyt monenmoisilla ammattiapu-ihmisillä, saamatta apua.

Tätä Lyrica-hommaa vaan nyt ihmettelen. Että tämäkö nyt toi helpotusta?

Kyllä minäkin ihmettelen ja olen katkera, että ihan lapsi olin, kun alettiin vaan pillerireseptejä työntään eikä muuta apua tullut. Kouluerveydenhoitajan neuvosta menin tk-lääkärille, joka ensimmäiset bentsot kirjoitti.

GAD ei millään liikunnalla

huomaa miten tietämättömiä ihmiset ovat erilaisista sairauksista!
Stressi pois?! Juu,auttaa varmasti jokaista stressaajaa, mutta ap:llä on GAD...

No minulla ainakin

on hävinnyt liikunalla, tai jossei nyt kokonaan hävinnyt niin helpottunut niin paljon että en edes ajattele asiaa kuin korkeintaan kerran kuussa saati sitten kärsi siitä... Ja aloitin aluksi varovasti liikkumaan ehkä ½ tuntia reipasta kävelyä ja yhtäkkiä huomasin että 1-2½ menee päivässä köpöttelyyn reippaasti ja parin kuukauden päästä ahdistus oli vain häilyvä muisto ! Että tällein liikunta masentuneilla ja ahdistuneilla on ihan liian aliarvostettua !

Ja turha ruveta valittamaan että meitä toisia se vain stressaa enemmän ! Pitää alkaa liikkumaan niin vähän ettei se itsessään aiheuta stressiä !

Nimimekki GAD, minkä alan

on diagnosoinut? Joku poppatohtoriko kenties? Vai kenties arvauskeskuksen yleislääkäri? Vai sinä itse? Vähänkin GAD:sta tietävä tietää, ettei liikunta ole lääke GAD:n.
Kaikki mikä on ahdistusta EI ole GAD:a ja kaikki alakulo ym. EI ole depressiota. Kas kun kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa...
Hyvä kun ahdistuksesi on helpottunut liikunnalla.

Komppaan sua

Joo komppaan sua tuossa, että kaikki ahdistus ei oo GAD eikä kaikki alakulo depressiota.

Saanko kysyä mitä oireita?

Olisin kiinnostunut tietämään mitä oireita sinulla on tuossa yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä? Tai tunnetko muita ja tiedätkö millaisa oireita ihmisillä yleensä siinä on? Itse sain saman diagnoosin muutama vuosi sitten neurologilta, mutten ole törmännyt muihin vastaaviin. Luin silloin sairauden oirekuvauksen eikä se osunut minusta ollenkaan kohdalleen, mutta ilmeisesti oireet voivat sitten vaihdella? Itse en hoida tuota mahdollista sairautta ollenkaan kun en koe että minulla olisi kyseinen sairaus ja yritän sitten vaan unohtaa kaikki oireetkin. Onneksi niitä on enää vähän.

Pahoittelen että en voi vastata kysymykseesi ja kyselen vain sinulta, mutta en ole tosiaan kehenkään kyseisen diagnoosin saaneeseen törmännyt missään niin oli pakko kysyä kun tuli tilaisuus... Muutkin saa kyseisen diagnoosin saaneet saa vastata. Kiitos jos vaivaudutte vastaamaan :)

En ole aloittaja

on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Minulla se oireilee sillä tavoin, että huolestun ja ahdistun aivan suhteettomasti joistakin asioista.
Minulla nuo ahdistavat asiat ovat aina terveyteen liittyviä, mutta ei omaan terveyteeni, vaan esim. lasten terveyteen tai jopa ihan vieraitten ihmisten terveyteen.

entä fyysisiä oireita?

itselläni kaikki oireet olivat/ovat nimittäin fyysisiä. En ole muuten huolestunut/ahdistunut paitsi ehkä vaikutin silloin olevan huolestunut niistä fyysisitä oireista(kukapa ei olisi jos on sairas eikä ole selvyyttä...)

Minulla on diagnosoitu GAD,

psykosomaattiset oireet, mm. jatkuva huimaus, toiminnalliset vatsaoireet, päänsärky ym.ym.ym.
Toki psyyken puoleltakin oirelistaa löytyy, selittämätöntä ahdistuksen tunnetta jne.
Diagnoosini oli aiemmin laaja-alainen paniikkihäiriö mutta muuttui, kun ahdistuksesta tuli seuralainen 24/7..paniikkikohtauksia en enää saa, en ole saanut vuosiin, ehdinkin niitä saada ihan riittämiin liki 20 vuoden aikana.
Ihme ettet ole törmännyt GAD:a sairastavan kirjoituksiin tms., sehän on nykyisin hyvin,hyvin yleinen, valitettavasti alidiagnosoitu kylläkin, eli esim. paniikkioireista kärsivää ei malteta tutkia tarkasti, usein sieltä löytyykin GAD eikä paniikkihäiriö.
Itselläni on lääkitys ja kognitiivinen terapia hoitoina.
Hyvää kesän jatkoa!

Hei Sinä jolla otsikko

Itselläni sama tausta kuin Sinulla, eli laaja-alainen paniikkihäiriö yli 20 vuotta. Nyt diagnoosi muuttui GAD:si koska isoa p-kohtausta ei ole ollut ainakan 7 vuoteen. Lääkäri määräsi Efexor -lääkityksen jota en ole uskaltanut aloittaa.

Mielenkiinnosta kysyisin mikä lääke Sinulla on ja onko auttanut??? Minulla on kokeiltu aiemmin lukuisia ssri- lääkkeitä melko huoinoin tuloksin (siis aiemmin ph-diagnoosilla)

Hei!

Sama täällä, ei varsinaisia paniikkikohtauksia vuosiin, olen tainnut pari kertaa herätä yölliseen kohtaukseen (joka on yksi kaameimmista ph-kohtauksen muodoista). Muutoin niitä ei ole ollut.
Juu, lääkityksiä on tullut kokeitua, vähän laidasta laitaan, SSRI-ja SNRI-lääkket, olen jossain vaiheessa Aurorix:akin kokeillut.
Tällä hetkellä menee Efexor (kas kummaa mikä yhteen sattuma!), mutta....taitaa mennä vaihtoon, kärsin unettomuudesta ja sitä aivan selkeästi Efe pahentaa:((
Taidan ottaa sitten käyttööni Cipramil:n, se on aina tuonut jonkin verran apua eikä vie unia, päin vastoin, olen ottanut sen aina iltaisin...
Efen lisäksi menee nyt Xanor, annoksella 0.25 mg-1 mg/vrk, toisinaan ei yhtään mg:a vuorokaudessa. Ihan akuuteimpiin ahdistuksiin otan Diapamin, se aika usein auttaa ja vieläpä suht nopeasti, mutta en sitä kovin usein viitsi käyttää, käytän sitä kun olo on todella, todella kaamea. Eli ihan hätätilanteissa.
Unettomuuteen menee Disk.liuos+melatoniini, niillä nyt jotenkin nukun, bentzotyyppistä nukkulääkettä kun en halua, Remeron turvottaa, vanhat trisykliset aiheuttavat takycardiaa (jota on jo muutoinkin). Viimeksi mainittuun otan sitten Propralia, tarvittaessa.
Pitkään sinäkin olet sairastellut....kurjaahan tämä on, mutta pahemminkin tietysti voisi olla...
(onko Tukiasema.net sinulle tuttu sivusto?)

heips

Tukiasema on tuttu foorumi :-) Sieltä saa ihan mukavasti tietoa ja vertaistukea. Suosittelen kaikille vierailemaan niillä sivuilla. Huomaa todellakin, että huonomminkin voisi asiat olla, niitä kirjoituksia lukiessa.

Minulla on tällä hetkellä xanor sekä debottina (0,5 mg) että lyhytvaikutteiset tarvittaessa. Lisäksi sain lääkäriltäni jo tavallaan pois "muodista" menneen bentsojohdannaisen nimeltään Rivatril. Sitä otan yhden tabun päivässä, ja tuntuu auttavan jonkin verran noihin autonomisen hermoston häiriöihin. Eli minua huimaa, juoksen vessassa alvariinsa ja sydänkin tykyttelee yms. mukavaa.

efexoria en minäkään ole uskaltanut aloittaa kun olen huonouninen ja tosiaankin olen kuullut että saattaa viedä viimeisetkin unet. En myöskään käytä unilääkkeitä tmv. koska niistäkään ei ole ollut apua, joten turha popsia nappeja huvikseen. ataraxia kokeilin ja tuli sellainen zombie olo etten toista kertaa usakaltanut. Myös remeronia on unettomuuteen määrätty pienellä annoksella, mutta enpä ole sitäkään uskaltanut kokeilla, kun siinä saattaa olla taas se painon nousu vaarana.

Ssri-lääkkeistä on kokemusta seroxat, seronil, aurorix, cipralex, sepram, zoloft jne. Seronilia oli aika pitkään, mutta menetti tehonsa. Sitten kokeiltiin Cipraa, joka ei sopinut ja vähän aikaa sitten söin sepramia, kun nuorempana cipramil toi avun. Nyt 4 kuukauden aikana ei tapahtunut käännettä mihinkään suuntaan, joten lopetin.

Nyt on kyllä sellainen olo, että "tarttis saara jotain", mutta mitä, siinäpä vasta kysymys. Jännä juttu on myös se, että nukun tosi huonosti, mutta käytännössä olen työpäivän jälkeen kuoleman väsynyt. En juurikaan jaksa muuta kuin oleilla, ja tehdä vain pakolliset kotihommat.

Mutta tsemppiä ja jaksamista meille kaikille GAD:n kourissa kamppaileville. Se mikä ei tapa niin vahvistaa (hmm...yhtyisköhän tuohon väitteeseen, vai ei ;-) )

hmm...

En ole edes ennen kuullut tuota lyhenettä GAD joten jos tuosta puhutaan sillä nimellä niin en ole ymmärtänyt yhteyttä. Olen tässä lueskellut nyt noita kuvauksia eikä kuulosta kyllä yhtään tutulta. Eli varmaan väärä diagnoosi minulla kuten arvelin jo alunpitäen. Vai voiko pahimmat fyysiset oireet tässä sairaudessa kadota ilman hoitoa?

Minulla ei ole lainkaan

fyysisiä oireita, mutta kyllä fyysisetkin oireet usein kuuluvat ahdistuneisuushäiriöön.

Jostakin syystä minun ahdistukseni on aina ollut pelkästään psyykkistä.
Syynä voi tietysti olla sekin, että minun ahdistukseni ovat aina pelkoa ja ahdistusta jonkun muun terveydentilasta, omaan terveyteeni liittyvät asiat eivät ahdista.

Oireita..

Huh, mitähän kaikkia oireita mulla onkaan ollut. En varmaan muistakaan kaikkia.
Ja se 80-luvulla tehty diagnoosi oli nimeltään ahdistusneuroosi.

Mua vaan ahdistaa. Väsyn helposti ja mulla on koko ajan jännitys päällä myös ruumiillinen ja sellainen hermostunut olo. Nukun huonosti... GADista johtuviksi katotaan paniikkioireilu ja masennus, joita mulla myös on ollut, mutta ei koskaan mitään isoja paniikkikohtauksia.

Tää diagnoosi on ollut hakusessa, koska mun huolestuminen terveydentilasta on ollut aiheellista. Ja vaikea sanoa, onko huolestuminen ollut ylenmäräistä.

Elikä tää lyrica tuli kuvioihin tosiaan nyt, kun sitä käytetään pitkäaikaiseen kovaan kipuun muiden kipulääkkeiden kanssa. Ja se nyt on lievittänyt tosiaan mun ahdistuneisuutta.

Mulla tätä paskaa on kestänyt yli kakskyt vuotta ja tää on kyllä pilannut mun elämän.

Niille vielä, jotka sitä liikunnasta hopottavat, että tottakai fyysinen hyvä kunto auttaa jaksamaan ja lieventää sairauden oireita, mutta sairautta se ei poista.

On tullut laukottua pitkin mettiä eräskin kilometri! Nyt on fyysisten sairauksien takia kunto erittäin huono ja ehdin jo pelätä, miten mun pää kestää. Hyvin nyt toistaiseksi on kestänyt ja luulen, että apu on tullut tuosta Lyricasta.

Lisää vielä

Lääkkeitä olen koettanut kokeilla tosi useita. Efexoria söin kolme kuukautta ja makasin sen ajan, ei sopinut mulle ollenkaan.

Olen kyllä huolissani painostani ja Lyrica kyllä syötättää ja turvottaa. Toisaalta mun pään olo on parantunut niin paljon, että oon tästä päässyt taas liikkeelle ja ihmisten ilmoille. Ja olo tuntuu jotenkin toiveikkaaltakin pitkästä aikaa.

Sinä!

Olen kiinnostunut. Minulla ahdistuksen aiheuttamat fyysiset oireet aiheuttavat ahdistuksen.
Mitä kaikkia oireita sinulla on siis ollut?

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Minulla todettiin tämän vuoden huhtikuussa yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Olen kärsinyt siitä varmaan koko elämäni ajan, sitä on vaan hoidettu masennuksena. Oireet ovat olleet vaihtelevia ja välillä olen vuosia ollut melkein oireetonkin.
Huhtikuusta lähtien olen syönyt Lyricaa 150 mg aamulla ja 150 mg illalla. Fyysiset oireet ovat poistuneet lähes kokonaan (sydämen tykytys, vatsaoireilut ym.), mutta psyykkistä ahdistuneisuutta se ei ole kokonaan poistanut ehkä kuitenkin helpottanut. Ei ole lihottanut eikä turvottanut lainkaan. Yöuni on korjaantunut myös lähes normaaliksi.

Heh :)

Meillähän on paljon samaa, ainakin aloitusotsikko ja nimimerkki :)

Kuinkahan kauan vuosissa sulla kesti, että tää diagnoosi löydettiin?

Minusta tuntuu, että myös mullaa on ollut tämä jo ainakin esimurrosiästä lähtien. On ollut niin kamalaa välillä, että kyllä tän lääkityksen löytyminen tuntuu hyvältä.

Kyllä mullakin on vielä ahdistusta, mutta on helpottanut tosi paljon. Vaikka tässä on tätä kovaa särkyä ja muutenkin kaikenlaista niin ihan tässä toivo heräilee...

Minua kyllä syötättää ja turvottaa, mutta koetan sen kestää. Ja kun tässä mieli virkistyy jaksaa varmaan vähän enemmän liikkuakin. Unirytmi mulla on nyt sekaisin muista syistä.

Olen sitä mieltä, että olipa GAD tai masennus ei ne pelkästään liikkumalla lähde, ellei sitten juokse rekan alle.

yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Minulla on varmaan lapsesta saakka ollut jonkin asteinen ahdistuneisuushäiriö, mutta n. 20 vuoden iässä ahdistus paheni huomattavasti. Silloinkin hoidettiin masennuksena. Ihmeteltiin vain, kun eivät masennuslääkkeet auta. Vuosien varrella myös minulla ollut pahoja kausia ja sitten taas helpottanut, ja välillä ihan oireettomiakin jaksoja. Jotkut pienetkin kielteiset elämänmuutokset saattavat laukaista pitkään kestävän oireiston. Aina on hoidettu masennuksena, kunnes tämän vuoden huhtikuussa sain lopulta tämän GAD-diagnoosin. Liikunta ei myöskään minulla ole auttanut. Joskus lenkin jälkeen saattaa olo olla huonompi kuin lenkille lähtiessä. Mutta yritetään pärjäillä ja luotetaan Lyricaan!

Miksi ihmeessä

Miksi ihmeessä sulla on sama otsikko ja nimimerkki kuin aloittajan ensimmäisessä viestissä?

pois, pois, ahdistus pois...

Mulla on nyt reilu kolme ja puoli vuotta siitä, kun menin työpaikkalääkärille valittamaan unihäiriöistä ja rinnanpuristuksesta. Pomoni oli narsisti, jonka alaisuudessa on mahdotonta työskennellä (tai työskenteleehän siellä vieläkin jotkut, mutt ne kulkee lampaina perässä laput silmillä; itse en menis mistään hinnasta). Sain Tenoxia ja Opamoxia ja sairaslomaa. Menin vain huonompaan ja huonompaan kuntoon, kun noi rauhoittavat vievät tunteet veks. Pari kertaa kävin ensiavussa, kun hermosto meinas pettää enkä saanut henkeä... Yks lääkäri sitt älys sanoa, ett noi lääkkeet on huonoja uupumukseen ja jätin niitä sitt pois. Ja lopulta mä olin ihan nollapisteessä, sisuskaluja poltti, yökötti, en saanu unta jne... Ja melkein vuoden olin ihan kivettynyt (söin tosin Cipralex 5mg), kun kukaan lääkäri ei kuunnellu mua. Tarjosivat jotain puheterapiaa, faan... Sanoin sitt vaan, ett viekää se mun pomo terapiaan. Työpaikkani jätin muutama kuukausi lääkityksen aloittamisen jälkeen, kun työsuojeluvaltuutettu sanoi, ettei kannata tulla takaisin, koska pomos ei myönnä mitään eikä muutu.

Reilun vuoden jälkeen uskalsin vihdoin nostaa Cipralexia 15 mg:hen ja nyt kaiken kaikkiaan kolmen ja puolen vuoden kuluttua olen vihdoin oma itseni ja olen löytänyt lääkärin, joka kuuntelee. Vaikeeta on ollu!!!!! Liikunnan lisäksi olen puhunut ja puhunut ystävieni kanssa ja lukenut Tommy Hellstenejä... Nyt on elämä muutenkin mallillaan; on ihana avopuoliso, joka ymmärtää ja tukee ja ihana vakituinen työpaikka, jossa saa olla oma itsensä.

Kannustaisin jokaista ahdistuksesta kärsivää jooga- ja pilatestunneille sekä lukemaan kirjan "Vapaaksi ahdistuksesta". Minua on auttanut myös usko, mutta se on jokaisen oma asia, enkä lähde sitä kenellekään tyrkyttämään.

Pari vuotta pitää vielä lääkkeitä syödä, mutt ei kai sitä mitään ole tähän rumbaan verrattuna...

Varokaa joogaa

Ihan oikeasti, varoitan teitä joogasta ja meditaatiosta. Se voi alussa olla viattomantuntuista, mutta taustalla on idän uskontojen filosofia, joka ei tuo ihmiselle vapautta vaan uuden sidonnaisuuden. Vain usko Jeesukseen voi vapauttaa. (Jokaisen oma asia tietysti, haluaako uskoa, mutta omakohtainen kokemus on tämä.) Itsekin kärsin ahdistuneisuudesta, enkä nyt halua asettua ketään ylemmäksi, mutta kyllä minä olen saanut seurakunnasta (uskovien yhteydestä) paljon apua ja tukea.
Lääkepuolella Rivatril on mielestäni paras. Ei ole kallis, antaa hyvän itsensä hallitsemisen tunteen, ei turruta. Toki bentso, eli syytä käyttää pienintä auttavaa annosta ja pitää säännöllisiä parin päivän taukoja.

juuri diagnoosin saanut..

Helpottavaa lukea, että joku muukin on saanut samanlaisen diagnoosin ja elelee sen kanssa! Itse sain diagnoosini viikko sitten ja ensimmäinen viikko on kulunut muutosvastarinnassa: "eihän minulla mikään ihmeen GAD voi olla, minähän olen työssäuupunut ja masentunut!". Tavallaan helpottavaa - toisaalta ahdistavaa olla lokeroituna joksikin erikoisuudeksi.. Täytyy muhitella ja maistella ajatusta nyt ajankanssa. Näiden keskusteluiden sekä tukinetin keskusteluiden lukeminen on nyt vähän keventänyt mieltä. Kiitos!

Millaisia kokemuksia teillä "jo kokeneemmilla" on kognitiivisesta psykoterapiasta GAD:n hoidossa?

lyrica

lyricalla hoidetaan myös yleistä ahdistuneisuushäiriötä....olen saanut hermokipuihin tämän kesän lyricaa,jonka johdosta aikaisempi lääkitys,diapam on jäänyt turhaksi.
Kofeiini kokonaan pois.
Magnesiumsitraarri + tauriini + e-epa = epäoireet + epäongelma

Liikunta ja meditointi kovia sanoja.

Ongelma kuitenkin kemiassa eli ravitsemuksessa.

Magnesiumsitraatti(illalla ainakin) ja tauriini(aamulla) veden kans tyhjään mahaan. E-epa on rasvaliukoinen ja mielellään ruoan kans. D-vitamiini hyvä lisä.
Itse kärsin kymmenisen vuotta kaikennäköisistä. Ravinnolla se korjaantuu. Meni vain aikaa löytää ne oikeat. Kofeiinin poisjättö on ehkä se tärkei yksittäinen asia. Paljo kasviksia ja vihanneksia mukaan.

Yllämainituista puuttuu pari ilmeistä, eli tupakka pois ja ryyppyä pienemmälle.

Jaaritellaan lisää, etenkin liikunnan ja opiskelun kanssa hyviä:
Beta-alaniini silloin tällöin, vaikuttaa mm ahdlstukseen ja antaa potkua tekemään asioita.
Glutamiini...vaikuttaa kaikkeen, mutta kannattaa välttää ottamasta iltapäivän jälkeen.

Mun aamukoktaili (mielenterveys/liikunta/opiskelu)
-Tauriini tai beta-alaniini vuoropäivin(jauheena vesilasiin, josta naamariin)
-Glutamiini(jauheena vesilasiin, josta naamariin, unohtakaa pillerit)
-Orgaaninen omenaviinietikka, pari ruokalusikallista, johon sekaan puoli teeluksikallista ruokasoodaa. Loput lasista vettä täyteen. Ihme ainetta.
-E-epa(E-DHA+E-EPA)
-D-vitamiini

Nukahvamisongelmat vaivanneet kauan

Kämpän tuuletus
300mg magnesiumsitraattia
15mg kelasin sinkki
Orgaaninen omenaviinietikka(ilman ruokasoodaa)
(Yliopiston apteekin melatoniini 3mg)

Jos herää aamuyöstä

Kuselle
Ilmanvaihto
Magnesiumsitraattia sama määrä kuin kalsiumsitraattia todella ison
vesimäärän kanssa
Takas tutimaan ja sormi suuhun

Testailtu on, luettu on, tutkittu liikaa on, hajottu on, mutta jotain on löytynytkin.
Hakeuduin psykiatrille, kun olen kärsinyt jo 1,5 vuotta putkeen lihasjännityksestä ja kaikista kivoista fyysisistä oireista sen ohella :) Tuttua varmaan kaikille pahasti ahdistuneille.

Prosessin edetessä tajusin, että erilaiset ahdistusoireet ovat vaivanneet minua käytännössä koko elämäni ajan, ainakin viimeiset 20-30 vuotta. Tämä on hyvin normaali hetki ymmärtää tämä asia, koska kirjallisuuden mukaan ahdistus alkaa usein jo lapsuudessa ja hoitoon hakeudutaan yleensä vasta 35-40 vuotiaana.

Tässä vaiheessa, kun ahdistus iskee oikein kunnolla nuijalla takaraivoon niin elämä ei ole mitään herkkua ja oikeastaan ainoa mahdollisuus onkin enää hankkia apua. Jatkuva 24/7 (myös nukkuessa!) lihasjännitys (varsinkin niska-hartiaseutu) tekee sen, että kroppa on fyysisesti niin väsynyt, että vaiva muuttuu elämässä totaalisen kokonaisvaltaiseksi. Sellaisillakin hetkillä, kun ei henkisesti ahdista niin kroppa on totaalisen väsynyt ja muistuttaa sitä kautta olotilasta jatkuvasti. Asiaa voi miettiä niin, että jos kävisit kuntosalilla joka päivä 24h putkeen ja kehosi ei saa palautua ollenkaan. Sitä on edes vaikeaa kuvailla, miltä tuntuu, kun ei pysty tuntemaan rentoutumista, edes levätessä. Kyseessä on varmasti yksi elämän piinaavimmista helveteistä.

Eniten harmittaa, kun tämä näkyy päälle päin. Niskan ja kasvojen lihasten jännitys tekee sen, että nesteet ja veri ei kierrä, jolloin naama on turvoksissa sekä kauheat silmäpussit. Lisäksi silmien kipu on todella ikävä, kun niiden lihakset on totaalisen kipeänä. Nenä aina tukossa ja korvat soi, kun lihakset tukkii verisuonet. Jippii! (pyörryttämisestä ja epätodellisesta olosta sekä kropan kivuista en jaksa edes alkaa kirjoittamaan...)

Lääkitystä tässä odotellaan ja toivotaan, että apua alkaisi jollain keinolla tulemaan.

Silti on vaikeaa kuvitella, että miten hitossa sitä pystyy lääkittynäkään feidaamaan tämän kaiken tiedostamisen, ympärillä vallitsevasta paskasta, jonka takia sitä onkin niin ahdistunut.
-Heräät ammulla aikaisin, menet töihin, että saat rahaa, jolla ostat ruokaa, että jaksat taas tehdä töitä. Lopuksi vanhana menet huonoon kuntoon ja kuolet. Tässä välissä olet siis tehnyt töitä, työpaikassa, jossa kaikki puukottavat toisiaan selkään, sen takia, että saisivat säilyttää sen työpaikkansa, jonka tarvitsevat, että saavat rahaa, jolla ostaa ruokaa, että pystyvät tekemään töitä... ja lopuksi myös he menevät vanhoina huonoon kuntoon ja kuolevat.
Kaikki tarinan hahmot myös lisääntyvät ja tekevät lapsia, jotka toistavat saman.

Myöskin, jos joku saavuttaa elämässään mitään niin kaikki ystävät ovat kateellisia, joka tarkoittaa sitä, että oikeaa ystävyyttä ei loppupelissä ole edes olemassa.

Näinhän se on, mutta pointti siis tietenkin on se, että tästä kaikesta elämisen järjettömyydestä huolimatta ihmisen tulee pystyä (ja nosmaalisti voiva ihminen pystyykin) elämään ja nauttimaan elämästään, ajattelematta tätä ikävää todellisuutta. Täytyy pystyä nauttimaan elämän pienistä iloista, ilman, että se ahdistava todellisuus tunkee mieleen valtavirtana. Pienien kivojen seikkojen ja hyvän (tai edes normaalin) olon tulee olla ihmismielessä voitollisena.
Siitä pitää huolen serotoniin, jota minä aion hankkia purkista lopun elämääni. Ja todellakin, aion olla lopun elämääni onnellinen, koska minulla on siihen helvetisti enemmän mahdollisuuksia, kuin monella muulla, tässä maailmassa. Minulla sentään on se työ, vaimo ja ihana lapsi sekä asunto, joiden eteen taistella.

Omalla tavallaan tämä ahdistus on myös rikkaus, koska elämää osaa katsoa paljon laajemmin, mutta silti vituttaa.
Erittäin hyvin kuvattu! Monesti se syy on siinä yksilön voimavarojen ja ympäristön yhä ristiriidassa. Minulla krooninen selkökipu ja reuma tullut ahdistuksesta ja yöstä paskasta kun tietää mitä tämä elämän mylly on. Kuitenkin pyrin kohti parempaa. Itselle sopimatonta työtä voi jne. Elämäntilannetta voi jaksaa vähän aikaa nyt jos mahdollista pyrkii parempaan tilanteeseen. Työn vaihti
tai sopivan työn tai muun tekemisen löytäminen voi olla haasteellista mutta tulee ensin tunnistaa mitä jaksaa ja sitten pyrkiä sitä kohti. Ja monesti joutuu siinä välissä tekemän vaikka mitä jota ei jaksa tai pysty. Jos on lopullisesti työkyvytön voi löytyä jotain muuta järkevää tekemistä. tärkeintä on tunnistaa omat voimavarat. Perustoimeentulo kuitenkin helpottaa elämää huomattavasti joten helppoa elämän järjestäminen mallilleen ei aina ole. Ja ahdistunut sielu löytää usein jotain ahdistuksen aiheita...
Anteeksi monet kirjoitusvirheet kun kirjoitin pikaisesti puhelimella
Mielenkiintoista sillä myös minulla ahdistus on laukaissut kroonisen selkäkivun ja selkärankareuman. Näiden lisäksi kroonisen suolistotulehduksen, josta fyysiset vaivat alkoivat.
Täällä on kanssa yksi krooninen suolistotulehdus.
Onko kukaan päässyt kurkistamaan mitä ahdistuksen takana on?
En vain halua uskoa siihen, että ahdistus olisi jotenkin normaali olotila.
Itse huomaan itsessäni sen, että kun teen jotain oikein, niin olen niin kiukkunen kuin ihminen vain olla ja voi. Tai jos en ole kiukkunen, niin olen ahdistunut. Ja veikkaan, että olen ahdistunut niin kauan kunnes opin elämään tuon kiukkuni kanssa käsi kädessä. Reilu 30v jo harjoiteltu, eikä onnistu vieläkään.
GAD siis diagnosoitu myös. Lääkkeitä kokeilin monia, mutta ne vain pahenti fyysisiä ongelmia, niin luovuin niistä, ja nyt olen koittanut mennä vaan ahdistusta kohti, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.
Ahdistuksen taakse tässä on nyt yritetty kurkistella. Olen myös itse ollut aina sellainen täydellisyyden tavoittelija. Luulen, että tavoittelen täydellisyyttä ja pitäisi olla paras kaikessa, koska pohjattoman huono itsetunto on vaivannut koko iän. Olen aina kokenut olevani huonompi kuin muut.

Uskon tämän pohjautuvan lapsuuteen, koska omat vanhempani pitivät (ja pitävät edelleen) itseään paljon muita huonompina ja heikompina ihmisinä. Muistan aina, kun moneen asiaan tuli vastaus, että ne on niitä muita varten, jotka ovat millä tavalla milloinkin parempia.

Aina jos halusin lähteä yrittämään jotain asiaa niin se kiellettiin, koska se ei ollut soveliasta meidän perheen tasoisille ihmisille. Kerrottiin siis jo heti alkuun, että tulet epäonnistumaan siinä ja siitä seuraa häpeää, jo vanhan häpeän päälle.

Lisäksi aivan käsittämättömän heltiämätön ohjailu ja vahtiminen varjosti elämääni ja varjostaa edelleen nelikymppisenäkin. Kaikki asiat myös järjestäen kiellettiin ja yleensä täysin ilman mitään syytä. Loppujen lopuksi vain paikaallan hievahtamatta oleminen oli sallittua.

Eivät vanhempani noita asioita pahalla ole tehneet vaan osaamattomuuttaan ja tyhmyyttään, mutta ihmekkö tuo jos ahdistaa...
Mjoo, nyt näyttää olevan yli vuosi viimeisestä kirjoituksesta.

Yhteensä kolme vuotta ja kolme eri psykiatria takana sekä läjä joutavia lääkekokeiluja.

Nyt menee Cymbalta (tapissa), Lyrica (tapissa) ja Rivatril ja nämä auttavat todella hyvin. Tuo Rivatril on loisto kamaa, mutta sitä ei anneta pitkäksi aikaa, kun se koukuttaa. Katsotaan, että miten lääkitystä muutetaan jatkossa sen takia.

2 vuoden sitoumus KELAn kustantamaan ja yksityisen järjestämään kognitiiviseen terapiaan on myös tullut tehtyä.

Rohkeutta kaikille asian kanssa painiville. Kyllä se elämä jossain vaiheessa alkaa helpottaa... :)
 /   /  /  / Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta