Suomalaisia näyttelijöitä

Enpäs nyt oikein tiedä... kyllä nyt pitää vähän vastata

En tiedä kuinka perehtynyt olet suomalaiseen elokuvaan, mutta pidän omasta mielestäni kyllä paskapuheena sitä, että suomalaisen elokuvan dialogi olisi aina "tönkköä" kirjakieltä, yliartikulointia ja jäykistelyä.

Katso vaikkapa sellainen elokuva kuin Maa on syntinen laulu (Rauni Mållberg, vuotta en muista) niin siinä pitäisi olla jo aika hyvää dialogia kenen tahansa mielestä.

Luulenpa, että ongelma on aika universaali. Onko mielessäsi ehkä käynyt, että sellainen joka puhuu vaikkapa englantia äidinkielenään ärsyyntyy mahdollisesti englanninkielisten elokuvien dialogin tönkköydestä. Vaikea suomea äidinkielenään puhuvan on sanoa kuulostaako jonkun Trainspottingin narkkarin puhe uskottavalta vaikka kielitaito olisikin hyvä, kun kerran harva suomalainen on ollut tekemisissä brittinistien kanssa. Toisin on taas suomalaiset elokuvat. Jokainen suomalainen tietää, miten niin lappilaisen poromiehen kuin helsinkiläisen jenginuoren pitäisi elokuvassa(kin) puhua, jolloin dialogi helposti tuntuu epäluontevalta. Saatathan Sinä tietysti olla vuosia eri maissa asunut kielen ja kulttuurin tunteva, kulturelli ihminen, jolla on painavaa näkemystä, mutta valtaosa meistä ei ole (kuten minä).

Kirjoittajalla on kovat paineet.

Ja yhtä lailla näyttelijät. Levottomat nyt onkin überkökkö ja monestakin syystä (ei pelkästään näyttelijätyön tai dialogin takia), mutta kyllä Suomesta löytyy osaavia näyttelijöitä aika hitosti. Mutta sekin on kulttuurisidonnainen. Suomalainen näyttelijä joutuu olemaan uskottava suomalaisille suomalaisessa roolissa, mikä on aika pirun vaikeaa, koska tämän maan kulttuuri on jokaiselle suomalaiskatsojalle tuttu. Eri asia on, kun joku Robert de Niro näyttelee amerikanitalialaista gangsteria 1960-luvun Las Vegasissa. Kuka voi täällä voi sanoa, että de Niro ei osaa näytellä 60-luvun lasvegasilaista gangsteria. Kuka helvetti muka tietää täällä, miten sellaista pitää näytellä. Sen sijaan jokainen tietää millainen on suomalainen kovanaama tai jalkaväen alikersantti, jota joku Juha Veijonen tai Kari Väänänen näyttelee. Lähtökohdat vaikuttavat.

Enkä väitä, etteikö Suomessa olisi kirjoitettu saatanasti huonoa dialogia tai olisi monen monta huonoa näyttelijää (Speden leffat ovat malliesimerkkejä molemmista epäkohdista). Silti väitän, että on monta suomalaista elokuvaa joissa on miltä tahansa kantilta katsottuna hyvää dialogia ja hyvää näyttelijäntyötä. Ongelman muodostaa täysin suomalaisuuden tuttuus.

Komisario Palmut ovat kyllä hyviä, ei siinä mitään.

Hyvät kesät

Vakava Lapsi kirjoitti:

Enpäs nyt oikein tiedä... kyllä nyt pitää vähän vastata

En tiedä kuinka perehtynyt olet suomalaiseen elokuvaan, mutta pidän omasta mielestäni kyllä paskapuheena sitä, että suomalaisen elokuvan dialogi olisi aina "tönkköä" kirjakieltä, yliartikulointia ja jäykistelyä.

Katso vaikkapa sellainen elokuva kuin Maa on syntinen laulu (Rauni Mållberg, vuotta en muista) niin siinä pitäisi olla jo aika hyvää dialogia kenen tahansa mielestä.

Luulenpa, että ongelma on aika universaali. Onko mielessäsi ehkä käynyt, että sellainen joka puhuu vaikkapa englantia äidinkielenään ärsyyntyy mahdollisesti englanninkielisten elokuvien dialogin tönkköydestä. Vaikea suomea äidinkielenään puhuvan on sanoa kuulostaako jonkun Trainspottingin narkkarin puhe uskottavalta vaikka kielitaito olisikin hyvä, kun kerran harva suomalainen on ollut tekemisissä brittinistien kanssa. Toisin on taas suomalaiset elokuvat. Jokainen suomalainen tietää, miten niin lappilaisen poromiehen kuin helsinkiläisen jenginuoren pitäisi elokuvassa(kin) puhua, jolloin dialogi helposti tuntuu epäluontevalta. Saatathan Sinä tietysti olla vuosia eri maissa asunut kielen ja kulttuurin tunteva, kulturelli ihminen, jolla on painavaa näkemystä, mutta valtaosa meistä ei ole (kuten minä).

Kirjoittajalla on kovat paineet.

Ja yhtä lailla näyttelijät. Levottomat nyt onkin überkökkö ja monestakin syystä (ei pelkästään näyttelijätyön tai dialogin takia), mutta kyllä Suomesta löytyy osaavia näyttelijöitä aika hitosti. Mutta sekin on kulttuurisidonnainen. Suomalainen näyttelijä joutuu olemaan uskottava suomalaisille suomalaisessa roolissa, mikä on aika pirun vaikeaa, koska tämän maan kulttuuri on jokaiselle suomalaiskatsojalle tuttu. Eri asia on, kun joku Robert de Niro näyttelee amerikanitalialaista gangsteria 1960-luvun Las Vegasissa. Kuka voi täällä voi sanoa, että de Niro ei osaa näytellä 60-luvun lasvegasilaista gangsteria. Kuka helvetti muka tietää täällä, miten sellaista pitää näytellä. Sen sijaan jokainen tietää millainen on suomalainen kovanaama tai jalkaväen alikersantti, jota joku Juha Veijonen tai Kari Väänänen näyttelee. Lähtökohdat vaikuttavat.

Enkä väitä, etteikö Suomessa olisi kirjoitettu saatanasti huonoa dialogia tai olisi monen monta huonoa näyttelijää (Speden leffat ovat malliesimerkkejä molemmista epäkohdista). Silti väitän, että on monta suomalaista elokuvaa joissa on miltä tahansa kantilta katsottuna hyvää dialogia ja hyvää näyttelijäntyötä. Ongelman muodostaa täysin suomalaisuuden tuttuus.

Komisario Palmut ovat kyllä hyviä, ei siinä mitään.

Hyvät kesät

Lue lisää

Kun moitin suomalaisia elokuvia, en tarkoittanut mitenkään erityisesti verrattuna muunmaalaisiin, amerikkalaisiin tms. Kyllä niissäkin on monen tasoista dialogia ja naamanvääntöä. Tarkoitin ihan puhtaasti kokemuksena, elokuvanautintona sinänsä.

Toisaalta olen kyllä monesti miettinyt mainitsemaasi kieliasiaa - johtuuko tönkköyden tunne vain siitä, että suomalaisena sitä osaa niin tarkasti erottaa vivahteet, murteet, puhe/kirjakielen jne. kuten sanot Vakava lapsi. Kyllä se varmasti jonkun verran vaikuttaa, vaikka kielitaitoa onkin aikalailla jo työn puolesta, ja ulkomaillakin on tullut asustettua enemmän kuin etelänreissun verran.

Minusta vain tuntuu jatkuvasti, että suomalaisissa leffoissa ja TV-sarjoissa sanotaan asioita tavalla, jota missään arkielämän tilanteessa ei voisi kuvitella, se tuntuu niin oudolta. Ne jutut on todella paperin makuisia, siis itse sanat ja lauseet joita käytetään. On vain keksitty asia, joka pitäisi ilmaista, mutta ei ole vaivauduttu vääntämään sitä todentuntuiseen muotoon. Kaikki kuulostaa paperista luetulta. Asia kyllä sanotaan, mutta kirjoitetulla kielellä. Kirjakielellä yleensä.

Elokuvien ei ole tietenkään tarkoitus olla täsmälleen aitoa arkielämää, kuka sitä jaksais katsoa. Mutta käytetyn kielen pitäisi kyllä olla sellaista, että sitä voi oikeasti kuvitella kuulevansa ihmisten suusta ko. tilanteessa. Sitä tunnetta en suomalaisista tuotoksista saa, en sitten millään.

Maa on syntinen laulu... se tuntui kyllä aidolta. Mutta olipa niin kammottava juttu muuten, etten voinut katsoa kuin kymmenen minuutin pätkän. Suomalaiset on kieltämättä hyviä äärimmäisen kurjuuden, masennuksen ja surkeuden kuvaamisessa, mutta menevimmissä ja positiivisemmissa jutuissa loppuu paukut kesken.

Ainoa suomalainen TV-sarja, jossa dialogi luisti aidosti melkein joka hetki, oli Tankki täyteen - mutta sehän taisikin olla englantilaisen kirjoittama...

Yäks kirjoitti:

Kun moitin suomalaisia elokuvia, en tarkoittanut mitenkään erityisesti verrattuna muunmaalaisiin, amerikkalaisiin tms. Kyllä niissäkin on monen tasoista dialogia ja naamanvääntöä. Tarkoitin ihan puhtaasti kokemuksena, elokuvanautintona sinänsä.

Toisaalta olen kyllä monesti miettinyt mainitsemaasi kieliasiaa - johtuuko tönkköyden tunne vain siitä, että suomalaisena sitä osaa niin tarkasti erottaa vivahteet, murteet, puhe/kirjakielen jne. kuten sanot Vakava lapsi. Kyllä se varmasti jonkun verran vaikuttaa, vaikka kielitaitoa onkin aikalailla jo työn puolesta, ja ulkomaillakin on tullut asustettua enemmän kuin etelänreissun verran.

Minusta vain tuntuu jatkuvasti, että suomalaisissa leffoissa ja TV-sarjoissa sanotaan asioita tavalla, jota missään arkielämän tilanteessa ei voisi kuvitella, se tuntuu niin oudolta. Ne jutut on todella paperin makuisia, siis itse sanat ja lauseet joita käytetään. On vain keksitty asia, joka pitäisi ilmaista, mutta ei ole vaivauduttu vääntämään sitä todentuntuiseen muotoon. Kaikki kuulostaa paperista luetulta. Asia kyllä sanotaan, mutta kirjoitetulla kielellä. Kirjakielellä yleensä.

Elokuvien ei ole tietenkään tarkoitus olla täsmälleen aitoa arkielämää, kuka sitä jaksais katsoa. Mutta käytetyn kielen pitäisi kyllä olla sellaista, että sitä voi oikeasti kuvitella kuulevansa ihmisten suusta ko. tilanteessa. Sitä tunnetta en suomalaisista tuotoksista saa, en sitten millään.

Maa on syntinen laulu... se tuntui kyllä aidolta. Mutta olipa niin kammottava juttu muuten, etten voinut katsoa kuin kymmenen minuutin pätkän. Suomalaiset on kieltämättä hyviä äärimmäisen kurjuuden, masennuksen ja surkeuden kuvaamisessa, mutta menevimmissä ja positiivisemmissa jutuissa loppuu paukut kesken.

Ainoa suomalainen TV-sarja, jossa dialogi luisti aidosti melkein joka hetki, oli Tankki täyteen - mutta sehän taisikin olla englantilaisen kirjoittama...

Lue lisää

Mielestäni ymmärrän mitä ajat takaa ja monissa tapauksissa olen samaa mieltäkin kanssasi. En rupea nyt tuputtamaan mielipidettäni, mutta kun sanot, ettet itse verrannut elokuvia muunmaalaisiin, niin koko ajatuksessa on vahva ristiriita. Kun puhuu suomalaisesta elokuvasta erottaen sen kaikesta elokuvasta yleensä, kyseessä on auttamatta vertaus muunmaalaisiin. Mainitsemalla kansallisuuden, herätät heti ajatuksen, että mitenkäs muissa maissa. Vähän niin kuin jos puhuttaisiin vaikka jääkiekosta viihteenä, tulee helposti verrattua sitä muihin urheilulajeihin.

Juuri tämän vuoksi takerruin siihen kielijuttuun, mutta ole vaan mitä mieltä tahansa. Itte kyllä pystyn kattoon monia suomalaisia elokuvia häiriintymättä niin dialogista kuin näyttelijätyöstäkään.

Se siitä siis

Hyvää alkavaa kesää

...mies on Janne Reinikainen. On ollut monissa muissakin leffoissa plus maanmainiossa Studio Julmahuvissa.

Eipä muuta...

VL