OLISIKO NYT JO AIKA RAVISTELLA LUUTUNEITA TASA-ARVOKÄSITYKSIÄ VANHAA SUOMI24:STÄ LÖYTYVÄÄ KIRJOITUSTA LUKIEN?

TASA-ARVOA VÄÄRINPÄIN

Poikani joka täyttää tammikuussa 16 oli katsellut televisiosta ohjelman Ruotsalaisista feministeistä (Itse en kyseistä ohjelmaa nähnyt). Myöhemmin meille tuli puhetta asiasta jolloin poikani sanoi että feminismi tarkoittaa periaatteessa samaa asiaa kuin rasismi. Olin kauhistunut ja kysyin, että kuinka niin. Hän kertoi, että rasistit uskovat joidenkin rotujen (omansa) olevan toisia parempia, sortavat muun rotuisia ihmisiä ja käyttävät pahantahtoisia yleistyksiä ja propagandaa vihaamiaan rotuja vastaan. Hänen mielestään feministit toimivat juuri samoin miehiä vastaan. Olin toista mieltä asiasta ja kerroin että feministit tekevät tärkeää tasa-arvotyötä. Siihen hän totesi että feministien tekemä tasa-arvotyö ei ole nykyään enää todellisuudessa tasa-arvotyötä vaan ”eräänlaista rusinoiden ottamista yhteisestä pullasta naisille” ja lisäsi että ”naiset ovat nykyään kaikissa asioissa vähintään samalla viivalla miesten kanssa, ”tasa-arvossa” miehiä edellä. Olin aika ihmeissäni kyseisistä väitteistä sillä olen kuitenkin poikaani kasvattaessani tuonut selvästi esille tasa-arvoaatetta, pitänyt itseäni feministinä ja ollut jopa ylpeä siitä. Totesin myös pojalleni, että naiset eivät todellakaan ole vielä tasa-arvoisia miesten kanssa ja jos miesten oikeudet eivät jossain asiassa ole naisten tasalla tasa-arvoihmiset tekevät kyllä työtä heidänkin puolestaan. Poikani naurahti ja sanoi voivansa luetella heti vähintään kymmenen asiaa jossa näin ei ole käynyt. Olin jo hieman asiasta kiukustunut ja käskin häntä kertomaan sitten ne asiat. Ensimmäiseksi hän sanoi että miehet elävät huomattavasti vähemmän aikaa kuin naiset mutta silti he pääsevät eläkkeelle vasta saman ikäisenä kuin naiset. Hänen mielestään olisi tasa-arvoista suhteuttaa eläkeikä odotettavissa olevaan elinikään (eli naiset pääsisivät eläkkeelle vanhempina kuin miehet). Hän kysyi myös, ilmeisesti ärsyttääkseni minua, että toisinko tasa-arvoihmisenä asiaa esille kokouksissani. En kuitenkaan hätkähtänyt vaan totesin miesten sen vastapainoksi saavan työstään parempaa palkkaa kuin naisten. Poikani mietti hetken ja sanoi että kun hänen historian opettajan (mies) ja englannin opettajan (nainen) koko elämän aikana hankkimat palkat eläkkeineen lasketaan yhteen ja jaetaan elämän aikana tehdyillä työtunneilla englannin opettaja saa tehtyä työtuntia kohden paljon suurempaa palkkaa. Totesin lyhyemmän eliniän johtuvan ruumiillisesta huonoudesta ja ettei tuollaisia asioita voi ottaa tasa-arvokeskusteluun. Siihen poikani kysyi, että miksi ruumiillinen huonous sitten otetaan huomioon opiskelupaikkoja haettaessa. Esim. poliisikouluun hakevat naiset saavat hyvitystä sukupuolensa vuoksi kuntotesteistä. Totesin olevan tasa-arvon kannalta tärkeää että naisia pääsee tarpeeksi poliiseiksi, johon poikani totesi olevan tasa-arvon kannalta tärkeää myös että miehetkin pääsevät hyvässä kunnossa eläkkeelle niin kuin naiset. Hetken päästä poikani sanoi, että opiskelupaikkoja haettaessa on muitakin asioita joissa naisilla on etua. Hän kertoi lukeneensa että esim. Finnairin lentäjäkoulutukseen hakevien miesten on täytynyt käydä armeija mutta naisten ei ja oli sitä mieltä että nyt kun naiset pääsevät armeijaan molemmilla sukupuolilla pitäisi olla samat vaatimukset. Vastasin siihen, että ei tietenkään, koska naisten ei tarvitse käydä armeijaa. Poikani vastasi, että siinäpä se, ja kysyi, että miksi naisten ei täydy käydä armeijaa ja hoitaa maanpuolustusvelvollisuutta. Miksi naisille maanpuolustusvelvollisuus on oikeus (niin halutessaan) ja miesten velvollisuus on lähteä tykin ruoaksi rintamalle. Lisäksi hän kertoi tutkimuksesta jossa todettiin sodan jälkeisten sukupolvien kärsineen rintaman olosuhteiden raaistamista miehistä (lapset joiden isät olivat olleet sodassa). Totesin, että se se nyt vielä olisi puuttunutkin, että naisetkin olisivat olleet siellä raaistumassa. Poikani intti kuitenkin, että jos halutaan olla tasa-arvoisia, on myös naisten täytettävä maanpuolustusvelvollisuus niin kuin miestenkin ja ettei tätäkään tasa-arvoasiaa kukaan aja. Selitin pojalleni, että sota-aikoina tarvitaan ihmisiä tekemään työtä ”kotirintamalla”, eivät kaikki voi olla taistelemassa ja miehet väkivaltaisemman luonteensa vuoksi sopivat paremmin taisteluihin. Poikani naurahti taas ja sanoi minun puhuvan puppua. Totesin, että onhan se nyt selvää että miehet käyttävät kodeissakin väkivaltaa enemmän kuin naiset. Miksi naiset ja lapset sitten tarvitsisivat turvakoteja. Poikani mietti hetken ja kysyi miksi Venäjä voi hyökätä Suomeen mutta Suomi ei voi hyökätä Venäjälle. Ihmettelin uutta puheenaihetta ja vastasin, että sehän olisi sama kuin itsemurha hyökätä Venäjälle. Johon poikani vastasi että sama se on miesten ja naistenkin välillä, onhan nyt jokainen niin fiksu ettei rupea vahvempansa kanssa fyysisesti tappelemaan. Sitten hän kertoi olevansa sitä mieltä että jokaiseen riitaan tarvitaan kaksi ihmistä ja miesten väkivaltaisuus on vain feministien propagandaa jonka tosin monet miehetkin uskovat. Olipa muka joku tutkinut että naiset käyttävät väkivaltaa lapsiaan kohtaan saman verran kuin miehetkin, koska lapset ovat fyysisesti heitä heikompia. Tässä vaiheessa hermoni meinasivat tosiaan kiehahtaa, mutta hillitsin itseni ja sanoin ettet ole vielä lähelläkään kymmentä asiaa joissa miehet eivät olisi tasa-arvoisia naisten kanssa. Tämän jälkeen poikani kertoi Prisman tv-sarjassa esitetystä tutkimuksesta joiden mukaan nykyisenlainen kouluopetus suosii täysin tyttöjä, johon vastasin että tietenkin suosii koska pojat ovat laiskempia kuin tytöt eikä tuossa asiassa ole epätasa-arvoa ja olet vielä kaukana kymmenestä. Poikani kertoi että Prismat, joissa tutkimukset oli esitetty olivat kotona videolla ja kehotti katsomaan ne.
Sarja oli todellakin nauhoitettu joskus videolle ja katsoinkin sen myöhemmin. Siinä tosiaankin osoitettiin selvästi ettei nykyisen muotoinen koulu-opetus sovi kaikille pojille, vaan aiheuttaa tylsistymistä, turhautumista, motivaation vähenemistä ja huonoja arvosanoja sekä sitä kautta itsearvostuksen puutetta ja syrjäytymistä yhteiskunnasta. Näistä seikoista taas aiheutuu turhaa väkivaltaa, rikollisuutta ja turvattomuutta joilla on myös tapana siirtyä sukupolvelta toiselle. Ohjelmasarjan katsottuani ja aikaisempaa keskustelua mietittyäni minusta alkoi tuntua että onkohan meillä naisilla tasa-arvoasiat sittenkin paremmalla tolalla kuin miehillä.
Kymmeneen asiaan poikani ei koskaan päässyt. Nimittäin puhe kääntyi presidentin vaaleihin ja poikani kertoi että edellisten presidentinvaalien aikaan minulla oli ollut kotona ilmapalloja joissa oli lukenut ”ÄÄNESTÄN NAISTA”. Vuosia myöhemmin hän oli ajatellut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että kyse on rasismista, koska siinä äänestetään ihmistä sen mukaan, että hän kuuluu tiettyyn ihmisryhmään eikä sen mukaan mitä hän ajattelee tai mitä asioita hän ajaa. Se riitti minulle ja komensin hänet huoneeseensa, jonne hän ärsyttävän tyytyväisen näköisenä menikin. Huoneestaan hän kuitenkin kysyi vielä, että miksi tasa-arvoihmiset ajavat naisten tasapuolista edustusta vain yhteiskunnan huippupaikoille mutta eivät sinne pohjalle esim. vankiloihin. Eihän se ole tasa-arvoa. Tässä vaiheessa keskustelua suutuin sen verran että kielsin tasa-arvoasioista puhumisen kodissani tästä eteenpäin ja piste.
Keskustelu olisikin muuten jäänyt vain kotikeskusteluksi mutta otin asioita esille kokouksessani, jossa puhe oli kääntynyt tasa-arvoasioihin. Sain sen verran ikävän kohtelun ja keskustelimmekin sen verran äänekkäästi asioista, että minun oli lähdettävä. Päätin, että kirjoitanpa asiasta lehteen, tuli mitä tuli, ja tällainen kirjoitus siitä tuli.
Tätä kirjoittaessani television MOT-ohjelmassa tuli kertomus Ranskalaisesta miehestä, joka Suomessa taisteli lastensa tapaamisoikeudesta. Poikani mielestä hänen ongelmansa sosiaaliviranomaisten kanssa johtuivat vain siitä että hän oli mies, eikä hänen ulkomaalaisesta taustastaan, mutta eiväthän asiat nyt aivan niinkään ole.
Asioita taas yhden yön mietittyäni olen päättänyt kertoa pojalleni hänen isänsä henkilöllisyyden. Hän ei ole nähnyt isäänsä koskaan, koska erosimme ennen kuin olimme ehtineet edes kunnolla tutustua. Lisäksi tulin siihen tulokseen, että onhan minun tehtävä työtä myös lapseni tulevaisuuden hyväksi, eikä ajateltava vain itseni- ja muiden naisten etua. Toivottavasti hänen lapsuutensa minun kanssani ei ole tehnyt hänestä naistenvihaajaa, vaikka meillä onkin ollut vuosien varrella tilanteita, joissa olen kohdellut häntä tiukan feministisen ajatusmallin pohjalta. Tuli myös mieleeni, että onkohan olemassa muitakin asioita joissa miehet eivät ole tasa-arvoisia naisten kanssa, kun poikani noin sujuvasti luetteli niitä ja lupasi päästä vähintään kymmeneen. Hän ei nimittäin ole suostunut enää puhumaan asiasta.