AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Borderline, epävakaa persoona

Borderline, epävakaa persoona

6 Vastausta 1 022 Lukukertaa
Voisiko joku kertoa mitä tämä tarkoittaa, ja onko omia kokemuksia? Mitä "oireita", ja onnistuuko työnteko, päivittäiset askareet, laskujen hoitaminen jne?

Minä olen epävakaa

Minä olen epävakaa persoonallisuus. Itseasiassa tämä termi tarkoittaa tunne-elämän epävakautta.

Totta kai kaikki onnistuu! Minulla on yliopistokoulutus ja teen akateemista työtä. Kaikki ok. Vaativatkin tehtävät onnistuvat kuten myös arkielämän pyörittäminen fiksusti. Avioliittokin sujuu, kunhan kumppani on vakaa ja "normaali"....

Epävakaus vaikuttaakin tunnepuolella, älyn kanssa ei mitään tekemistä. Kaikki sujuu hyvin siihen saakka, kunnes elämässä tapahtuu tunnetasolla jotakin suurta, poikkeavaa tai dramaattista kuten esim. avioero, läheisen kuolema,lapsen syntymä, muutto tai kovin paljon stressaavia asioita, oma vakava sairastuminen tms... Silloin alkavat ongelmat - selviytyminen on haastavaa ja usein uhkaa depressiokin... ....

Tosin tätä epävakautta on sitten yhtä monta sorttia kun on ihmisiäkin. Jotkut esimerkiksi eivät kykene pysyviin ihmissuhteisiin ja työ- ja opiskelupaikat vaihtuvat tiuhaan. Asioiden loppuun saattaminen joillekin vaikeaa.. jne. jne...

Tunne-elämä

"Tosin tätä epävakautta on sitten yhtä monta sorttia kun on ihmisiäkin. Jotkut esimerkiksi eivät kykene pysyviin ihmissuhteisiin ja työ- ja opiskelupaikat vaihtuvat tiuhaan. Asioiden loppuun saattaminen joillekin vaikeaa.. jne. jne..."

Oma työhistoria ja opiskelupaikka lista on romaanin paksuinen.Impulsiivisuus, jos vähänkin alkaa ottamaan työ päähän otan loparit ilman että ajattelisin seuraamuksia.Vaimo on ollut kovilla minun kanssa, monet kerran olen saanut hänet itkemään ja vanhemmat myös ovat ihmetelleet käytöstäni.Mielialat vaihtelevat minuutin sisään kymmeniä kertoja.Psykiatri olisi huomenna ensimmäistä kertaa ja käydään asioita läpi.

sama juttu

Itselläni ei ole suoraisesti diagnoosia epävakaasta persoonallisuudesta, olen ollut psykiatrin potilaana vasta puolisen vuotta kriisin jälkeen. Mutta kriteeristö täyttyy, myös lääkärin mielestä, ja tarkoituksena olisi mennä terapiaan työstämään näitä mun defenssejä, jotka vaikeuttaa ihmissuhteita.

Olen myös akateemisesti koulutettu ja teen koulutusta vastaavaa työtä, olen itseasiassa oikein hyvin menestynyt työelämässä.

Epävakaus näkyy juuri tunne-elämässä ja etenkin kriisien osuessa kohdalle. Silloin mulla on kaksi kertaa mennyt toimintakyky aika totaalisesti. Ja yleensäkin mulla tunteet lyö aika lailla yli, molempiin suuntiin. Ja niitä on vaikea kontrolloida.

Yhteinen diagnoosi ei lopulta kovin vahvasti määritä yksilön toimintaa, siihen vaikuttaa muukin asia. Toki yhdistäviä piirteitä oireilusta löytyy.

kyllä

. Minulla myös diaknosoitu epävakaa tunne-elämältään. Mulla vakavan kriisin jälkeinen kausi kesti lähes 3 vuotta kunnes olen palannut "elävien kirjoihin". fyysisen terveyden menetys aiheutti masennuksen josta toivun kongnitiivisen käyttäytymisterapian ja lääkkeiden avulla. olen nyt takaisin työelämässä ja ihmissuhde kestänyt tällä kertaa 8 vuotta. aikaisemmein maximissaan 3 vuotta. aika vaikeita jaksoja koko elämän...elämää tämäkin

Kannattaa Googlettaa

Löysin googlesta hyviä juttuja. Itse olen estynyt persoonallisuus.

Löysin sellaisia asioita mitä minulla on ollut ja mitä ei enää ole ja tunnistan myös mitä nyt on.

Minulla on ollut raivareita ennen ja keskittymiskyvyn puutetta olla samassa työssä.

Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä.

Olen lukenut Duodekimin tutkimuksesta,jossa sanotaan samaa kuin nissä googlesta löytämistäni paikoista,että herkän persoonallisuuden omaava lapsi jos saa lapsuudessaan kokea määrättyjä traumaattisia kokemuksia,niin tulos on just tää mikä mulla on.

Mulla on ollu 2 isää,4 äitiä ja muita huoltajia ja sen rallin jälkeen takaisin alkuperäiseen kotiin. Tässä vaiheessa mittarissa ikää vasta 7 v. Eli tiukassa aikataulussa kaikki tapahtui.

Siellä oikeassa kodissani jouduin pilkattavaksi,joka teki lisävammoja sismpääni.

olin niin estynyt persoonallisuus,että eka kertaa seurustelin vasta 30-vuotiaana ja silloinkin suurten vaikeuksien siivittämänä.Olen nyt ollut samaisen seurustelukaverin kanssa naimisissa 20 vuotta,joten meillä menee hyvin.Kuitenkin vieläkin on asioita joita en oikeen kehtaa tehdä mieheni nähden ja kuullen.

Semmosta :)

Kiitos

Kiitos että viitsit kertoa omista kokemuksista, ja muillekin kiitokset! Tämä viesti kuitenkin sai minut ajattelemaan ja miettimään.. Niin, lapsuuden traumat. Niillä on vissiin suurempi vaikutus mitä luulin, minut kidnapattiin pienenä, en itse muista tapahtunutta, ja olin puoli vuotta ilman isää ja äitiäni. Isästä sen verran, että oli kovin tempperamenttinen ja syrji siskoani kaikessa (eri isä) ja sama jatkuu tänä päivänä. Olen yrittänyt ymmärtää itseäni, miettinyt pääni puhki että miksi minusta tuli tämmöinen luuseri. Ja nyt kuullostaa sitten siltä että syytän taas kaikkia muita. En minä niin halua tehdä!! Olen vaan hukassa.. Ja kyllä, sain just diagnostin epävakaa persoona.
 /   /  /  / Borderline, epävakaa persoona

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta