AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  / Suhteen päättyminen

Suhteen päättyminen

32 Vastausta 1 044 Lukukertaa
Suhteen päättyessä kummalle osapuolelle mielestänne on vaikeampaa päästää irti ja hyväksyä ero? Miehelle vai naiselle - kokemuksenne mukaan?

Asiaa tuli puitua eilen erään miespuolisen ystäväni kanssa ja olimme yhtä mieltä siitä, että miehelle naisesta ja suhteesta irtipäästäminen on vaikeampaa kuin naiselle(olin totta puhuen hämmästynyt, koska hän sanoi tuon ensin).

Tämä noin karkeana yleistyksenä. Kaikki tietysti yksilöitä ja tilanteet erilaisia.

Mielipiteitä?

Sille on

vaikeampaa, joka välittää enemmän tai jonka elämä muuttuu radikaalimmin eron takia. Jos mies esim. häädetään asunnostaan, voi se olla kova paikka.

Tuo varmasti pätee

molempiin, että sille, joka joutuu lähtemään yhteisestä kodista, ero on vaikeampi.

Toisaalta tarina mistä eilinen keskustelu sai alkunsa..Ystäväni kertoi tuttavapariskunnastaan, joilla avioero vireillä. Mies jäi yhteiseen asuntoon, nainen hankki uuden kämpän.

Mies taistelee nyt omaisuudenjaosta, kuulemma pesuainepulvereista (vajaasta paketista!) lähtien. Naisella on uusi suhde ja mies terrorisoi puhelinsoitoilla vääntäen tikusta asiaa. Haluaa siis pitkittää asioiden järjestymistä kaikin tavoin. Luulen, että tuollainen asioiden pitkittäminen kertoo osittain haluttomuudesta päästää naisesta irti.

Kyse voi

pelkästä terrorisoinnista, tarkoituksellisesta hankaloittamisesta.

"Haluaa siis pitkittää asioiden järjestymistä kaikin tavoin. Luulen, että tuollainen asioiden pitkittäminen kertoo osittain haluttomuudesta päästää naisesta irti."

Varmaan...

Luonnekohtaista? Kyllä niitä häiriöökin aiheuttavia perässäroikkujia näyttää olevan kummassakin sukupuolessa. Mutu silti olis, että miehissä niitä olisi karvan verran enemmän.

Mä en jää ikinä roikkuun kehenkään. Se on aivan sama kuka jättää, niin sekun ääneen sanotaan, niin hyväksyn sen oli minun omat ajatukset mitä hyvänsä. Mä en perään ala vollaan/soitteleen, ei välttämättä edes kiinnosta tietää miksi. Sitten taas muutama exä on ollut hieman sitkeempää sorttia ja kaikenlaista oheisilmiöö mustamaalauksesta lähtien on esiintynyt.

Ihan tyhmää.. Kun toinen sanoo, että se on ohi niin se silloin on. Mä alan ainakin suorastaan inhoon roikkujaa, joten sillä tyylillä tuhoo viimeisetkin mahdollisuudet. Tosin mä en kylläkään eroa kuin siinä vaiheessa, kun homma tosiaan on ohi, joten roikkumisella ei tuhoa muuta kuin keskusteluvälien säilyttämisen mun kanssa. Mä en ymmärrä roikkujia, siis niitä jotka soittelee yöllä ja päivällä, itkee, kiristää emotionaalisesti jne. Onkohan sellaisesta ikinä alkanut uudestaan entistä ehompi ja harmonisempi suhde? Epäilen että aikas harvinaista on.

.....

"Mutu silti olis, että miehissä niitä olisi karvan verran enemmän." En tiedä mistä se tunne tulee minullekin, että miehet helpommin jäävät roikkumaan, ovatko miehet herkempiä, tai heikompia, että vaikeammin pärjäävät yksin?

Olen toiminut samoin kuin sinä, en jää roikkumaan kun suhde on ohi. Luulen, että tuo asenne on osaltaan vaikuttanut siihen, että ystävyyssuhteet ex-miehiin ovat säilyneet.

En kans usko, että epätoivoisella roikkumisella voi herättää kenenkään mielenkiintoa uudelleen tai että yksikään suhde jatkuisi entistä parempana sen seurauksena. Tosiaan, kaikenlainen anelu ja kiinnipitäminen aiheuttaa inhoa ko tyyppiä kohtaan.

Ainakin

Eniten mun tietämissä tai kokemissa tapauksissa näyttäis suurin syy olevan miehinen ego.. muahan ei jätetä.

Heh, mä en ole puhe- ja moikkausväleissä kuin yhden exän kanssa. Toisia ei nää ikinä ja loput on onnistunut suututtaan mut sillä oheistoiminnallaan. Ex-aviomiehellä on kestänyt jo n.6v toi rauhoittuminen eikä sen ainakaan tarvi ikinä edes kuvitella, että sille moroo sanoisin :)

Huh.

kuusi vuotta on melko pitkä aika.. :)

Joo, miehinen ego voi olla yksi selitys myös. Mitä lehdistä saadaan lukea ex-miesten väkivaltatekoja kohdistuen ex-vaimoon tai tyttöystävään niin ego ja jonkinlainen omistushalu on varmaankin taustalla.

Omistushaluisesta miehestä, kuulin murheellisen jutun pari viikkoa sitten, nostatti tunteita erityisesti siksi, että tunsin miehen ja naisen, en läheisesti, mutta olen tavannut useampaan otteeseen. Mies tappoi vaimonsa (vasaralla hakaten) naisen hakiessa tavaroitaan entisestä kodista. En edelleenkään pysty asiaa käsittämään.

Sitä se on

Eikä taatusti ole ollut hauskaa aina mutta henkikulta sentään säilyi, joten jotain posiitiivista sentään siinäkin :D

"Omistushaluisesta miehestä, kuulin murheellisen jutun pari viikkoa sitten, nostatti tunteita erityisesti siksi, että tunsin miehen ja naisen, en läheisesti, mutta olen tavannut useampaan otteeseen. Mies tappoi vaimonsa (vasaralla hakaten) naisen hakiessa tavaroitaan entisestä kodista. En edelleenkään pysty asiaa käsittämään."
--Tää on just sitä itseensä. Ei noita ikinä käsitä ja tuohon exän tappamiseen syyllistyy miehet valitettavan usein. Mikä ihmeen pakkomielle/omistushalu tuollaisen aiheuttaa? Ei nähdä yhtään nenää pidemmälle eikä ymmärretä elämän realiteetteja. Kenenkään ei tarvi olla kenenkään kanssa, jos ei halua. Siinäkin oli 30v ikäero, johan sen nyt jokainen normijärkinen tajuaa ettei sillä erolla, mitä suuremmalla todennäköisyydellä vanheta yhdessä. Ei ketään voi omistaa ja mitä väkivaltaisempi toinen on, sen enemmän nainen haluaa eroon.

Noniiih!

Katos kun mä sokeena vaan odottelin tuonne noita typeryyksiä kun kerkisin jo lannistuun,että eihän täällä muuta elämää tänään taida ollakkaan ;D

Mulle henkilökohtaisesti luopuminen on tosi vaikeeta. Mä koen,että mä menetän osan itsestä jos menetän itselle tärkeän henkilön. Mä en jää roikkumaan enkä vonkumaan, hyväksyn asian ja teen sen jälkeen töitä itseni kanssa. Yks ainut kerta on sellanen,että kun mies epäröi,että tuleeko tästä mitään..ja kerran sanoin vastaan,että tästähän tulee eikä asiasta enää keskustella. Ja sitä en kadu hetkeäkään :) Mutta sillon mä tiesin,että molemmat katuis jos ei yritettäis.

Mä olen samaa mieltä erään (tai monenkin?) edellisen vastaajan kanssa siitä,että vaikeinta se on sukupuolesta riippumatta sille kenellä elämä eniten muuttuu ja kummalla enemmän on tunteita olemassa. Joskus se ero on ainut vaihtoehto vaikka tunteita olis molemmin puolin ja kun molempien on hankala päästää irti niin erosta saattaa tulla pitkäkin prosessi.

Hankalia asioita nuo eron hetket on molemmille osapuolille,oli jättäjä tai jätetty. =/

Juu oli pakko

käydä mainostamassa siellä alempana :)

Luopuminen on vaikeaa, etenkin jätetylle, jolla vielä olisi haluja jatkaa suhdetta. Pitkässä suhteessa toinen ihminen on muodostunut osaksi/on se perhe, se lähin ihminen, jonka kanssa on jaettu ilot ja surut, se tavallinen arki. Yhtäkkiä yksin jääminen tai yksin oleminen on varmasti tuolloin vaikeaa.

Kuten kerroit tuossa olisitte katunut jos ette olisi yrittänyt. Toisen epäröidessä on hyvä jos toinen on se vahvempi, joka tekee päätöksen, kuten sinä. Olen aina ajatellut, että meni syteen tai saveen, parempi kokea kuin jättää kokematta.

ja pakko kysyä loppuun, oletteko vielä yhdessä?

Näinhän se on

Ehdottomasti oon samaa mieltä,että parempi kokeilla kuin katua. Ja mitä siinä menettää?

Kyllä vaan, edelleen yhdessä :) ..joskus kannattaa olla jääräpää.

Hieno juttu!

Jääräpäisyys kunniaan!

Yleensä me naiset tiedämme mikä miehelle on hyväksi. ;) Sori pojat.

Kokemisesta ja katumisesta..uskon, että enemmän tosiaan kaduttaisi jos vuosia myöhemmin joutuisi jossittelemaan ja haikailemaan menetettyjä ts käyttämättäjättämiään tilanteita. Huonoistakin kokemuksista oppii.

Hmm...,

Olen itsekin kuullut väitettävän että miehille irti pääseminen vanhasta rakkaudesta/ensirakkaudesta olisi vaikeampaa kuin naisille, mutta uskoisin että sekin tosiaan riippuu ihan yksilöistä.

Olen itse törmännyt elämässäni jo pariin mieheen, joita ilmeisesti vaivasi vanha rakkaus, vaikka muuten osoittivatkin kiinnostusta.

Olisipa vallan hienoa, jos uusi tapailu-kumppani ei haikailisi entisensä perään, vaikka miehellä sattuisi olemaan kivulias ero takanaan..

Samaa kokenut minäkin

"Olen itse törmännyt elämässäni jo pariin mieheen, joita ilmeisesti vaivasi vanha rakkaus, vaikka muuten osoittivatkin kiinnostusta."

Minulla myös takana pari suhdetta, joissa miehet ovat olleet niin kiinni eksissään, että uuden suhteen luominen on ollut mahdotonta, tai siis sen onnistuminen.

Molemmat miehet tunsivat tulleensa hyväksikäytetyiksi exiensä puolelta ja kauna ja viha tuntuu kalvavan heitä niin, etteivät välitä enää omasta hyvinvoinnistaan. Olemme ystäviä ja on ikävä seurata vierestä kun toinen ei suostu katsomaan tulevaisuuteen eikä näe enää mitään tavoittelemisen arvoista elämässään.

Toinen jopa sanoi, että viha exäänsä kohtaan saa hänet aamuisin nousemaan sängystä ylös. Olen yrittänyt sanoa hänelle, että mielestäni kyse ei ole enää elämänsä rakkaudesta ja sen menettämisestä vaan tuo menettämänsä nainen tuntuisi olevan jo jonkinlainen pakkomielle.

Vai olisiko sitten niin, että joillekin on helpompaa rypeä itsesäälissä ja syyllistää epäonnistumisistaan muita, jolloin saa verukkeen totaaliselle välinpitämättömyydelle omasta elämästään?

Arvaus?

Miehen ei ole niin helppoa myöntää olevansa heikoilla. Ja silloin ei ole välttämättä ole tukijoukkoja. Yksinään murjottaen suru pitkittyy ja viha saattaa kasvaa.

Naisilla on yleensä tapana porata toisten ämmien olkaa vasten tai ainakin puhua asiasta. Ts. käydä syvällä, mutta nousta ylös nopeasti.

Lisäksi naisen on helpompi löytää jonkinmoinen "laastarisuhde", baarista tuskin tarvitsee yksin palata. Kun taas miehelle se on todennäköisempää.

Lisäksi mies lääkitsee itseään usein päihteillä, jotka harvemmin ovat kenenkään olon paremmaksi tehneet...

Olenko oikeassa?

Oikeasta ja väärästä en tiedä

mutta tärkeitä pointteja nostit esille. :)

Kuten Papeete sanoi: miehinen ego, joka juuri ilmenee kyvyttömyydessä myöntää heikkoutensa. Totta. Ja nuo tukijoukot. Aivan varmasti meillä naisilla löytyy nopeasti ympäriltä ihmisiä (toisia naisia), joiden kanssa erot puidaan yksityiskohtia myöten.

Tästä tuleekin mieleeni onko edelleen nykymaailmassa sitten niin kovat vaatimukset miesten kovuudelle, sille että mies ei itke eikä tunnusta voimattomuuttaan ja valita jaksamistaan ettei menetä kasvojaan? Tai koska miehen ei vain "pidä tehdä niin"?

Laastarisuhteiden helppous naisille, omasta kokemuksesta/omalta osaltani sanon - olet oikeassa. Mitähän miehet ovat mieltä??

Tuosta päihteiden käytöstä, siihen viittasin tuossa ylempänä kun puhuin miehen välinpitämättömyydestä omaa hyvinvointiaan kohtaan. Rankka alkoholinkäyttö/alkoholismi. Liiankin tuttua. Olen itsekin juomisella yrittänyt tunteitani tukahduttaa. En ole siinä vielä koskaan onnistunut. Puhuminen ja ystävien vastavuoroinen tuki, kuuntelu ja keskustelu, auttaa sitäkin enemmän.

ps. ei hullumpi arvauksesi siis :)

Yllätyksekseni

olen useinkin huomannut että mies on herkempi kuin minä. Toisaalta nuoremmat miehet osaa sen ilmaistakin, itkeminenkään ei välttämättä ole mikään tabu.

Vielä edelliseen lisäyksenä että koska naisen on helpompi saada seuraa, eron jälkeen tulee tunne omasta "kelpaavuudesta". Kun taas miehelle pakit samalla kohtaa syövät ennestäänkin itseluottamusta.

Mutta nuo tukiverkostot lienee tärkein juttu kriisin kuin kriisin kohdalla.

Mies on saattanut suhteen aikana joutua eroon kavereistaan, eikä sitten kehtaa ottaa yhteyttä kun eukko jättää.

Naiselle kynnys ei taida olla niin paha. Kuuntelin tuossa yksi yö itkupuhelua naiselta, joka ei ole ollut missään yhteyksissä seitsemään vuoteen... :)

Kokemuksesta

en sano mitään, mutta yleisesti ottaen on helppo sanoa, että nainen on miehelle huomattavasti tärkeämpi kuin mies naiselle.

Tämä käy ilmi jo siitä perusfaktasta, että ikisinkkunaiset elää pidempään ja terveempinä kuin avioituneet kanssasisarensa. Miehillä tilanne on juuri päinvastainen.

Mies siis tarvitsee naista terveelliseen ja hyvään elämään, mutta naiselle mies on haittatekijä terveellisen ja hyvän elämän tavoittelun kannalta.

Onko tosiaan noin?

Saatat olla oikeilla jäljillä. Varmasti oletkin.

Mistä sitten johtuu miehen tarve naiseen?

Miksi mies helpommin ajautuu epäterveelliseen elämään? Onko mies henkisesti naista heikompi? Onnettomana tai kohdatessaan ongelmia jättää ne herkemmin käsittelemättä tai tarttuu pulloon unohtaakseen?

Tieto on peräisin

tutkimuksista ja tilastoista. Ei mitään mutua tai arvailua. Voin kaivaa linkkejä, jos niitä vaadit. Kestää hetken.

Syitä voi jokainen pohtia kohdallaan. En lähde tähän mitään arvailemaan.

Tai oikeastaan voin arvata sen, että yksinelävät miehet syövät epäterveellisemmin, ryyppäävät enemmän ja elävät muutenkin epäsäännöllisempää ja epäterveellisempää elämää kuin avioituneet miehet, jotka ovat vaimonsa vallan ja ohjailun alla.

Se on paljon mielenkiintoisempi kysymys, miksi naisen elinikä lyhenee hänen avioituessaan verrattuna siihen, että hän eläisi sinkkuna koko ikänsä. Arvauksia otetaan vastaan.

Arvaus

Kai se lyhentää elinikää, eli aiheuttaa stressiä jos pitää oman elämänsä lisäksi "ohjailla ja hallita" miestä joka muuten joisi liikaa ja eläisi epäsäännöllisesti?

Sinkkuna elävä nainenhan pitää huolta vain omasta elämästään. Eli kakaratkin useimmilta puuttuu.

Saas nährä miten meikäläisen käy. Lapsia en ajatellut tehdä. Mies on meistä se pahempi kontrollifriikki ja minua kahdeksan vuotta nuorempi. ???

Ei tarvitse kaivaa linkkejä

kuten sanoin niin yleisesti ottaen noin tuntuu olevan asianlaita.

Toisaalta näkisin, että tämä lauseesi hieman muutettuna ilman sukupuolisidonnaisuutta "yksinelävät syövät epäterveellisemmin, ryyppäävät enemmän ja elävät muutenkin epäsäännöllisempää ja epäterveellisempää elämää kuin avioituneet" voisi yhtä lailla pitää paikkansa. Ainakin omalla kohdallani. :)

Mielenkiintoinen pointti tuo naisen eliniän lyheneminen hänen avioituessaan...Arvauksena heittäisin seuraavaa:

- nainen kantaa vastuun perheestä, en sano miestä enemmän, mutta ehkä liittyen seuraavaan...
- nainen kantaa huolta enemmän(muista ihmisistä, perheenjäsenistä, työkavereista, sukulaisista, ystävistä) ja joskus turhaan ja liikaakin, josta seuraa...
- stressiä ja väsymystä, joka saa naisen vetämään itsensä "piippuun", ja usein nainen
- tästä syyttää miestä ja tuntee suuttumusta, ärtyneisyyttä, jopa vihaa, johtuen osittain tästä itseaiheutetusta stressistä ja väsymyksestä, koska
- nainen haluaa hoitaa kaiken itse, koska mies "ei osaa tehdä oikein kuitenkaan" ja koska
- useimmat miehet ovat vetelyksiä ja aiheuttavat naiselle paineita, koska hommat kasaantuu naisen harteille.

No, viimeinen kohta kirjoitettu pilke silmäkulmassa, mutta luulen, että tärkeää osaa näyttelee tuo naisten huolehtiminen kaikesta ja kaikista. Ehkä meidän naisten olisi syytä suhtautua elämään hieman rennommin. Saisimmekohan lisää elinvuosia?

Yhden jutun unohdin

Miesten suusta kuulee usein katumusta ja sitä etteivät osanneet ajoissa arvostaa sitä mitä suhteessa oli.

Naiset taas tuntuvat ainakin omasta mielestään antaneen kaikkensa ja silti homma meni käteen.

Ehkä se on helpompaa siirtyä eteenpäin elämässä, jos tuntee tehneensä parhaansa. Miehet ilmeisesti jäävät jumittamaan "jos olisin toiminut toisin" ajatuksiin ja jäävät toivomaan uutta mahdollisuutta?

Bingo

Tämän allekirjoitan, noin se meilläkin meni.

Karman laki

näyttäisi siis toimivan? Jos on suhteessa "vapaamatkustajana", niin lopuksi lankeaa suurempi lasku? :)

Ei vais, sydänsurut on niin kamalia ettei niitä kenellekään toivoisi. Niillä on vaan tapana kasvattaa melkoisesti. Ja se mikä ei tapa niin se vahvistaa?

Ei toivo

Meillä se meni juuri noin. Exä ei taatusti uskonut, että voin lähteä ja sitten kun ymmärsi, niin kaikki oli jo myöhäistä asioiden korjaamisen suhteen.

Mä toivoisin, että se tajuaisi vihdoin oman vastuunsa asioiden suhteen mutta 6v:den kokemuksella tiedän, että se on turha toivo. Mitäs näistä, ei se ole enää mun päänsärky.. hallelujaa :D

Hyvä lista,

varsinkin tuo viimeinen kohta, joka aiheuttaa kaikki aiemmin mainitut :)

Kannattaako miestä pyytää siivoamaan, jos se ei kuitenkaan osaa? Selviääkö vähemmällä ressillä, jos vaan siivoaa ite?

Lievä boheemius lisää kaikkien elinvuosia.

Villakoirat ystäviksi.

"Kannattaako miestä pyytää siivoamaan, jos se ei kuitenkaan osaa?"
Nainen uskoo ja toivoo aina parasta, vaikka sisimmässään tietää...

"Selviääkö vähemmällä ressillä, jos vaan siivoaa ite?"
Aivan varmasti, eikä tarvitse odotella niin kauaa.

"Lievä boheemius lisää kaikkien elinvuosia"
Allekirjoitan. Ja lupaan opetella osa-aikaboheemiksi. :)

Totaalista höpöhöpöä väliajalla

Molempia vaihtoehtoja on tullut katseltua vierestä, oikeastaan liiankin monta. Ei ole sukupuolesta kiinni millään tavalla, se on aina vaikeaa sille joka jätetään ja helpompaa sille joka lähtee suhteesta.

/Nev

Joka johtunee

siitä, että jättäjä on valmistautunut ja käynyt läpi asiaa jo pidemmän aikaa, mutta jätetylle se voi tulla yllätyksenä.

Nimen omaan....

ja jättäjän tunteet ovat jo väljähtäneet, eihän se muuten sitä toista jättäisikään.

enpä tiedä

miesystävää hirmu ikäväkään edes, suhde loppui pari viikkoa sitten. En edes ole ajatellut että pitäis jotain kysellä, siis mun. Kun on loppu niin sitten on.

Mies on kyllä lähetellyt viestejä ja kysellyt miten menee ja kertonut omia tekemisiään. Liekkö hällä ikävä? Ei kysellyt kertaakaan suhteen aikana miten mulla menee, nyt sitten kiinnostaa...

Vai johtuuko tää siitä että mä lopetin suhteen? ai niin ja sama mies sanoi että kun suhde loppuu niin poistaa aina numeron kännystä eikä ikinä kysele perään.
 /   /  / Suhteen päättyminen

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku

E-Kontakti

LÖYDÄ SE OIKEA!

Hae sinkkuja Suomen suurimmasta nettideittisivustosta E-kontakti.fistä. Löydä seuraa jo tänään!

Haen naista:  25-34 v.  35-49 v.  50+ v.
Haen miestä:  25-34 v.  35-49 v.  50+ v.
Match.com

Etsitkö seuraa pimeneviin iltoihin?

Meiltä löydät tuhansia suomalaisia sinkkuja, nyt myös mobiilissa! Luo ilmainen tili ja kokeile heti! Turvallinen ja helppo tapa löytää elämäsi kumppani!



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta