AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

ahistus

9 Vastausta 1 726 Lukukertaa
Aloitin masennus/paniikkiin Cipralex 5mg ja söinkin niitä 9kk viime lokakuuhun saakka.Virheen teimme lekurin kanssa että lopetimme lääkkeen juuri kun alkoi tuntua olo hyvältä.
Nyt muutama kuukausi on mennyt taas omituisten oireiden kanssa.On sydämmen tytkytystä,nielemis vaikeuksia,huimausta...eli sitä samaa.En haluaisi aloittaa Cipralexiä koska olo oli hyvän tasainen mutta en ollut oma itseni.
Koettanut kaikkia luontaistuote hässäköitä joista yksi on osoittanut tehokkaan rentottavaksi eli kauranversouute.
Kandee ottaa ennen nukkumaan menoa kun oikeesti väsyttää..
On tää elo kyl yhtä taiteilua tän pään kanssa kun kaikki ulkoiset asiat työ,uusi koti ja talous on kunnossa.Monilla asiat huonommin niin välillä tulee fiilis et mitä mäkin täs kitisen...

ahistus myös

heippa virtanen vaan,
minulla oli ihan samanlaisia kokemuksia, kun lopetin lääkitykseni kun oli hyvä olla. ajattelin, etten enään tarvitse niitä, olen parantunut. no, hetken meni hyvin, sitten alkoi kunnon ahistus!!!
oli pakko taas siirtyä nappeja syömään, ottaa päähän mutta minkäs voit.

Ahdistus ei ole tahdonasia

Itsekin kärsinyt ahdistuksesta ja masennuksesta aika kauan ja Cipralex -lääkityksen aloitin viikko sitten. Vaikka sitä kuinka yrittää itselleen vakuutella että kaikki on hyvin ja että on niin turhaa olla ahdistunut "ilman syytä", se ei vain auta. Ei siihen voi pelkällä tahdonvoimalla vaikuttaa, valitettavasti. Koetetaan jaksaa :)

ahdistus ei ole tahdon asia

kyllä olet oikeassa. poikani, joka sairastaa paniikkihöiriötä kertoo monta kertaa että lääkityksestä huolimatta tulee tilanne, varsinkin opiskelupiirissä, että on pakokauhun partaalla.
Tilanteesta kohottautuminen on pitkälti tahdon asia, mutta se syö voimia. Vanhempana olen joskus neuvoton ja vietän unettomia öitä. Pelkkä rohkaisukaan ei aina riitä. Oisko kellään hyviä neuvoja moiseen? :)

vastaus aukustille

hei,
ei minullakaan mitään todellisia neuvoja sinulle, mutta itsekin samasta vaivasta kärsivänä ymmärrän hyvin pojan tunteet. jos minulle pukkaa kohtausta esim. vieraassa porukassa, otan ensin lisälääkkeen, yritän hengittää niin rauhallisesti kuin voin, "annan kohtaukselle luvan" tulla jos tulee. usein se ei sitten tulekaan, menee ohi.minulle on lentokone sellainen paikka, missä osaan jo varautua, siksi kerron esim. vierustoverilleni ja lentoemännälle, etteivät käytöstäni ihmettele, minua se helpottaa, ei tarvitse ajatella, että älä vain kohtaus tule, häpeä! sain kerrankin kohtauksen tullessa todella ymmärtäväistä palvelua henkilökunnalta. olo oli turvallinen.
myös kuunteleminen, jopa pelkkä läsnäolo auttavat ainakin minua kohtauksen aikana. puhun olon pois, välillä pyydän että mies pitää kädestä, sekin helpottaa.

vastaus rainbowille

hei, totta huhut, minäkin olen todellakin pelkällä tahdonvoimalla yrittänyt pysyä koossa, mutta kyllä mullakin on lääkitys päällä.silti tuntuu ettei sekään aina auta, silloin on otettava hieman extraa ja yritettävä kaikki muutkin konstit. mutta minä ainakin saan voimia teistä muista, kun tunnen etten ole yksin sairauteni kanssa. kyllä kotonakin on hyvä ihminen, mutta eihän tätä täysin ymmärrä kuin saman kokenut.

ahdistus

Terve!
Sanoit käyttäneesi lääkehoitoa masennuksen? hoitoon.
Mainitsit kauranversouutteen nykyisenä hoitona. Voitko kertoa tarkemmin, miten se vaikuttaa. Mulla poikani syö samaa lääkettä, mitä sinä aiemmin ja hällä on hyvä fiilis paitsi, että uni on hakusalla, etenkin silloin kun on seuraavana päivänä tiedossa tentti (opiskelee yliopistossa). Kiitos ja mukavaa alkavaa kevättä :)

kuin myös

Moi Virtanen, täällä Virta vaan ilman nen-loppua... Sama juttu kaikki ulkoisesti kohdallaan, ei pitäisi olla huolia ei murheita, mutta ei kun ei...siispä kokeilemaan tota kauranversouute-hässäkkää:)
Viestistäsi löysin kuitenkin jotain huumorin tynkää, joten ei kai meillä kaikki oo menetetty,,,pilkettä silmiin vain kaikille

ahistaa täälläkin...

Samaa, vuosia kestänyttä voimakasta ahditusta, välillä panikkia, ja masennusta poden minäkin. Mulla kävi sama juttu lääkityksen kanssa. Lopetin Cipralexin noin vuoden käytön jälkeen kun luulin olevani ok. Tipuin todella alas. Nyt käytössä Efexor 150 mg. Se auttaa mulla nimenomaan ahdistukseen, mutta nyt tilalla on tunnettomuutta/haluttomuutta ja vaihtelevaa masennusta. Täysin sopivan lääkityksen löytäminen tuntuu vaikealta.

Elämä on ihmeellistä. Mullakin työ, opinnot tehtynä + asuntoasiat kunnossa. Mutta henkisesti en ole voinut hyvin vuosiin. Pääseeköhän tästä ikinä irti?

en usko valitattavasti..

Olen hyväksynyt sen totuuden, että ikinä en eroon pääse, mutta yritän pärjätä näillä eväillä.
Mulla kun on semmoinen "nuppi" että se ei kestä mitään kovin suuria mullistuksia. Vaikka sen hetken paine olisikin ohi, ahdistus/paniikki iskee jälkeenpäin eli sit ku tilanne on jo tasaantunut. Parhaillaan tässä työpaikalla konttorissa, raskas olo päässä, hartiat jumissa jne. Kymmenen vuoden kokemuksella ei voi enää toivoa muuta ku että työkyky säilyis jollain lailla...

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta