Olen 30-vuotias akateemisesti koulutettu nainen, jolla pitäisi periaatteessa olla elämässä kaikki hyvin vaan kun ei ole. Elämässäni on ollut paljon epäonnea työ- ja rakkauselämässä.
Yliopistollisesta loppututkinnostani huolimatta en ole onnistunut saamaan vakituista työpaikkaa vaan olen joutunut tyytymään pätkätöihin ja joskus jopa koulutustani vastaamattomiin hanttihommiin. Tämän kaiken olen kokenut hyvin turhauttavana.
Rakkauselämässäni on ollut vielä työelämääkin enemmän epäonnea. Minusta tuntuu, etteivät miehet välitä minusta, koska olen 180-senttinen ja satakiloinen amatsoni jonka naamakin on hieman kirveellä veistetty. Haluaisin kuitenkin elämänkumppanin, mutta olen jo monta kertaa ollut luopumassa toivosta.
Kokemani epäonni työ- ja rakkauselämässä on saanut minut toisinaan ajattelemaan, että olisi parempi maata turvallisesti haudassa kuin taistella tässä kovassa maailmassa. Itsemurhaa en kuitenkaan vakavammin pohtinut ennen viime joulun aikaa, jolloin yllättäen vaivuin syvään masennukseen enkä nähnyt elämälläni enää mitään tarkoitusta. Tunsin tulleeni tieni päähän. Masennustani pahensi vielä pimeä ja synkkä vuodenaika.
Matkustin joulunviettoon vanhempieni luokse, ja mielessäni vahvistui ajatus, että päättäisin päiväni heti joulun jälkeen välipäivinä. Odotin vain sopivaa tilaisuutta. Tein myös päätöksen, että tekisin itsemurhan hirttäytymällä, koska isälläni on paljon tarkoitukseen soveltuvaa talousköyttä.
Viattomien lasten päivänä ( 28.12. ) vanhempani lähtivät kyläilemään tuttaviensa luokse, ja katsoin sopivan tilaisuuden tulleen elämäni lopettamiseen. Hain ulkorakennuksesta talousköyttä, kirjoitin vanhemmilleni jäähyväiskirjeen ja menin suihkuun, koska en halunnut lähteä tuonpuoleiseen likaisena. Suihkun jälkeen katsoin itseäni peilistä ja ajattelin näkeväni itseni viimeistä kertaa elävänä. Samalla tunsin suurta helpotusta. Pian olisin kuollut eikä tarvitsisi huolehtia enää mistään.
Peseydyttyäni kiinnitin köyden verhotankoon ja tein hirttosilmukan. Sitten nousin jakkaralle ja asetin hirttosilmukan kaulaani. Kiristin sen mahdollisimman tiukalle. Tämän jälkeen sanoin " hyvästi paha maailma " ja potkaisin jakkaran altani, mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Hirttoköysi irtosi verhotangosta ja putosin jaloilleni maahan. Olin tietenkin häkeltynyt ja samalla mieleeni tuli epäilys koko itsemurhahankkeeni mielekkyydestä. Ajattelin köyden irtoamisen olevan merkki siitä, ettei minun aikani lähteä ollut vielä koittanut. Vaikka en ole uskovainen sanan varsinaisessa merkityksessä enkä kuulu kirkkoon, niin ajattelin jopa Jumalan tai jonkin korkeamman voiman puuttuneen asiaan.
Köyden irtoaminen sai minut nopeasti luopumaan itsemurha-aikeestani. Niinpä pukeuduin nopeasti, vein köyden takaisin ulkorakennukseen ja hävitin vanhemmilleni kirjoittaman jäähyväiskirjeen. Samalla häpesin koko itsemurhayritystäni ja ajattelin minkä järkytyksen olisin tuottanut vanhemmilleni. Hehän olisivat löytäneet minut roikkumassa alastomana verhotangosta. Kasvoni olisivat olleet sinipunertavat, silmäni laajentuneet kauhistuttavasti ja kieleni työntynyt ulos suusta. Mahdollisesti olisin myös virtsannut tai ulostanut alleni. Se ei olisi totisesti ollut mikään kaunis näky. Poliisien tehtävänä olisi ollut irrottaa ruhoni hirttoköydestä. Sitten ruumiini olisi peitetty jollain suojapaperilla ja viety ruumishuoneelle. Siellä minulle olisi tehty ruumiinavaus, jossa tukkani olisi skalpeerattu, aivoni punnittu, viipaloitu ja tutkittu, rintalastani levitetty auki ja selkärankani hakattu halki. Sisäelimeni olisi tutkittu yksitellen ja palautettu sen jälkeen sekalaisessa järjestyksessä ruumiiseen. Tämän jälkeen hautaustoimiston väki olisi puettanut ruhoni johonkin kamalaan kaapuun ja asettanut ahtaaseen ruumisarkkuun. Sitten olisivat seuranneet pateettiset hautajaiset joiden lopuksi kookas ruhoni olisi laskettu maan poveen matojen syötäväksi.
Jos itsemurhayritykseni olisi onnistunut, olisin ollut nyt jo toista kuukautta " six feet under ", mutta onneksi yritykseni ei onnistunut. Olen nyt jälleen saamassa elämänuskoani takaisin ja luotan, että uusi päivä vielä kaiken muuttaa voi. En ole kertonut itsemurha-aikeestani vanhemmilleni enkä muillekaan läheisilleni, koska pidän asiaa niin järjettömänä, ettei sen kertominen tuottaisi kenellekään muuta kuin pahaa mieltä.
Toivon hartaasti, etteivät masennus ja itsemurha-ajatukset saa minua enää uudelleen valtaansa. Jos saavatkin, niin yritän hankkia apua. Olen aina ajatellut, ettei itsemurha ole oikein, mutta masennuksen vallassa olin jo valmis luopumaan tuosta periaatteesta. Itsemurha on synti, koska tekijä tuottaa siinä surua ja tuskaa läheisilleen. En voi pitää mitenkään varmana sitäkään tuoko itsemurha tekijälleenkään helpotusta. Jos taivas ja helvetti ovat olemassa, on hyvin mahdollista, että minunkin sieluni olisi joutunut helvettiin paistumaan, jos itsemurhayritykseni olisi onnistunut. Jos ihmisellä taas ei ole tietoisuutta kuoleman jälkeen, itsemurha voi ehkä olla tekijälleen subjektiivisessa mielessä helpotus, mutta se ei tee itsemurhaa sen oikeutetummaksi ratkaisuksi. On aina ajateltava myös muita kuin itseään.
Yritin itsemurhaa
17
5369
Vastaukset
- lissu
itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään vaan kaikki jää selvittämättä....olen itse kokenut tyttäreni yritykset....
- FireOfFeenix
Elämä voi olla kovaa välillä, mutta yleensä käy niin että kovan vaiheen jälkeen lopulta löytyy rauhallinen suvanto.
Minusta elämässä kannattaa kulkea eteenpäin, eikä antaa periksi, sillä oikeasti siellä edessä on aina paljon kultaa, joka vain odottaa löytymistään.
Järjestä elämäsi, mieti omia arvojasi. Se auttaa.
Elämä on yhden kerran ihme, joten se kannattaa katsoa kokonaan läpi. Se on kuin elokuva, jossa voi olla pitkään rankkaa, mutta sitten jotain muuta.
Kannattaa koko ajan olla avoimin katsen ja mikä tärkeintä, unohtaa menneet. Oppia menneestä voi, mutta sen muistelu tunnetasolla on turhaa.
En tiedä oliko tästä apua. - kuulostaa
Samantapainen tarina minulla, itsemurhayritys vain puuttuu mutta ajatuksia oli etenkin nuorempana paljon. Akateeminen olen, nelikymppisenä edelleen pätkätyöläinen ja välillä työtön, iso nainen minäkin eikä ulkonäössä kehumista. Niin vain kolmikymppisenä löysin kuitenkin miehen itselleni. Nyt meillä on kaksi lasta enkä enää haaveile itsemurhasta. Masennuslääkkeitä syön koko ajan kuitenkin, varmaan loppu elämäni. Mottoni on, että elämä kestää kuitenkin vain vähän aikaa - miksi kiirehtiä pois. Kannattaa katsoa homma loppuun asti.
- JKO1
6:25 Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
6:26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
6:27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
6:28 Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
6:29 Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
6:30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
6:31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
6:32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
6:33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
6:34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." - tyttö tällainen
Itsekin olen yrittänyt itsemurhaa, epäonnistunut ja joutunut hoitoon. Vaikka uskoin ja uskon edelleen Jumalaan, mikään ei lohduttanut, kun ajauduin päätökseeni lopettaa elämäni. Vieläkin on rankkaa ja usein harmittaa, etten onnistunut, mutta yritän kuitenkin yhä kestää ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos ei tästä parane, tapan itseni varmemmin metodein.
Kuitenkin on mielestäni väärin tuomita itsemurhan tehneitä ihmisiä. Itsemurhan tehnyt tuottaa tietenkin läheisilleen valtavaa surua, mutta se tuskin on verrattavissa vuosikymmeniä kestävään piinaan, joka masennus pahimmillaan on, etenkin jos mikään lääke tai terapia ei tehoa siihen. Eikö näin ollen ole hyvin itsekästä vaatia masentunutta kestämään koko kurjuus vain siksi ettei hän tuottaisi surua muille?- poika vaan
Olen pahoillani puolestasi, jos olet kokenut niin raskaita asioita, että elämän päättäminen on ollut yritys ratkaista asia. Elämälle ei kuitenkaan saa antaa periksi.
Elämässä on paljon pahaa, mutta myös paljon hyvää!
Jos päättää lopettaa pelin kesken, ei ehkä näe sitä hyvää mitä tuleman pitää.
Ja silloin pahuus voittaa.
Kuka on oikeutettu tuomitsemaan itsemurhan tehneitä? Ei kukaan. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, eikä näin ollen ole tarpeen miettiä kantilta "jos". Eikä myöskään ole tarpeen arvostella, koska arvostelu ei menneitä muuta.
Kuitenkaan itsekästä ei ole pyytää masentunutta kestämään kurjuutta, mutta sitä pyydetään masentuneen itsensä - ei oman surun takia. Masentuneella pitää olla oikeus kokea myös iloa, joka kuitenkin tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin, siksi ikuisia päätöksiä ei pidä tehdä väärän tulevaisuuskuvan perusteella.
Toisaalta VAATIMINEN on itsekästä, toisten elämää ei voi hallita.
Ymmärrän, että masentuneen on vaikea kuvitella, että elämässä koittaisi joskus vielä jotain hyvää, mutta niin tapahtuu. Aurinko nousee joka aamu, vaikka se joskus onkin pilvien peitossa.
En voi puhua asiasta, niin kuin tietäisin mitä syvä masennus on, koska en ole sitä kokenut. Niille jotka tietävät mitä se on, toivon jaksamista elämään, ja sisukkuutta näyttää maailmalle, että ei tarvitse luovuttaa.
Rakkautta ja kaikkea hyvää elämäänne.
- Nimetön
ei oikeesti kannata.olen itsekin ollut toisinaan aika masentunut.
koita ajatella kaikkia rakkaita ihmisiä,kuinka he syyttäisivät itseään tapahtuneesta. helppohan mun on sanoa. Entä jos oikeesti on se jumala?
tai myös joku ihminen myös sua varten , joka antaa vielä odottaa löytämistäsi..TSEMPPIÄ TOIVOTAN! - Elämää se vain on
Elämä on laiffii.
On mullakin ollut pahoja hetkiä elämässä mutta onneksi ei vielä ole itsaria tullut yritettyä. Huomannut elämän olevan loppujen lopuksi ihan kivaa. "Elämän tarkoitus on murheen karkoitus" laulaa eput.
Jaksamisia kaikille!!- voidaan
voittaa, kun sydämeen tulee rauha ja ilo ja se tulee silloin kun sinne tulee Jeesus asumaan.
Tässä linkissä on vähän opetusta ja julistusta asiasta. http://www.kolumbus.fi/pentti.toikkanen/
- suomi24
Olen kohta 40-kymppinen mies,ahkoholistin lapsi, hyväksikäytetty,jos vaikka mitä.Pahimmillani kävelin haulikon kanssa metsään, ammuin peltilevyä selvittääkseni miten ase tulisi suunnata,jotta pää hajoaisi niin pahasti, että en jäisi "vihannekseksi" makaamaan vuosikausiksi sänkyyn, johonkin hoitolaitokseen, jossa on liian vähän hoitajia. Toisaalta en tiennyt saisinko kuoltuani tyydytystä, kun todellinen tieto tuonpuoleisesta puuttui.Punnitsin asioita.,Elämä on skeidaa/kuolema???,ollakko vai ei olla. Onneksi päätin olla, viimeiset 3 vuotta on ollut milenkiintoista,kiitos Galilean miehen.Jeesus puhui ja puhuu totta,kun hän sanoi: "Katso uudeksi minä teen kaikki" Ei se elämä ole vieläkään helppoa,mut päivä kerrallaan,uskossa Jeesukseen. Sananlaskuissa sanotaan:Parempi elävä koira,kuin kuollut leijona,se kohta sopii kaikille pettyneille,sillä heitä Jeesus rakastaa,PISTE!!!
- nellikal
Olet akateemisesti koulutettu mutta et onnistunut itsemurhassa?Sori repesin aika pahasti.Kiitos siitä ja anteeksi.Muista että sinusta on iloa,ainakin minulle.Hyvää kevättä ja voimia!Toivon kaikkea parasta!
- ärsyyyyntynyt
Mua ärsyttää iha v***sti kun täällä on näitä, jotka kirjottelee veemäisiä juttuja sitte iha vaan pilatakseen koko jutun. Mun mielestä asiattomat viestit sais jättää pois, jos ei järki riitä tuon parempaa kirjoittamaan. Ihmisillä on oikeesti huolia eikä niitä varmaan kauheesti kiinnosta lukea tuollaista tekstiä. Joten anna olla jos et vaan yksinkertaisesti tajua!!!
- mmyah
Ite en oo itsemurhan kannal, mut jos ihmisestä tuntuu ettei mikään enää auta, mun mielest elämänsä päättäminen on oikeutettuu. Kuitenki, jokasen kuuluu elää tääl ittensä, ei muitten takii, joten miks elää tuskan ja kurjuuden keskel? Jotta läheisii ei sattuis? Helppo se on terveen mielen omaavan ihmisen sanoo, kuinka väärin itsemurha on. Jos valoo pimeydes ei näy, miksi edes yrittää?
Kelatkaapa sitä. - Älä tapa
Olen kokenut samaa, ko. lääkkeet "rumentaa" ja tekee sukupuolisesti kyvyttömän...vanhempien itserakkaus, perinytkö edes saman ominaisuuden; "RAKASTAN ITSEÄNI NIINKUIN LÄHIMMÄISTÄNI"? P.s. toisten ihmisten/eläinten tappaminen, vakavaa myös toisten ihmisten tappaminen tai tehdä itsemurha?
- Valkea kaniini
Elämä on kallisarvoisin lahja mikä sinulle on ikinä annettu. Älä edes harkitse luopuvasi siitä, se voi tuoda mukanaan yllättäviä ja ihaniakin asioita, kun vaan olet avoin ja annat sille mahdollisuuden. Mieti elämässäsi ensin pieniä asioita, jotka voisivat lisätä onnellisuuttasi ja ole itsellesi armollisempi. Nämä yksinkertaiset asiat voivat kuulostaa naiveilta, mutta voin kertoa oman tarinani ja kuinka olen kaikesta selvinnyt.
Veljeni kuoli ollessani alle kouluikäinen, jonka jälkeen lapsuuteni oli hyvin synkkää. Isäni maanisdepressiivisuus ja alkoholismi paheni, jonka myötä hän pahoinpiteli äitiäni ja meitä lapsia. Vanhempani erosivat ja siskoni sairastui mm skitsofreniaan. Hän pahoinpiteli minua päivittäin ja sai hallitsemattomia raivokohtauksia. Perheessämme oli kaikki muuta kuin normaalia, en muista yhtäkään sopuisaa onnellista päivää lapsuudestani. Sulkeuduin omaan maailmaani. Olin laiha, hiljainen,koulukiusattu ja väärinymmärretty lapsi.
Kun menin lukioon, kaikki muuttui. Uudet ihmiset ja puhdas alku. Sain paljon etäisyyttä perheenjäsenteni vaikeuksiin ja huomasin, että käsikirjoitan omaa kohtaloani. Se oli kiehtova oivallus - innostuin psykologiasta, filosofiasta ja oikeastaan kaikesta mitä saatoinkaan opiskella. Lähes huumaannuin elämän tarjoamista mahdollisuuksista, kun avaimet olivat omissa käsissäni. Laudaturin paperit kourassa lähdin yliopistoon, ja sillä tiellä vieläkin olen.
Voit tehdä itse itsesi onnelliseksi, kun katsot eteenpäin. Onnellisuutesi on lähdettävä sinusta itsestäsi. Elämä on tutkimusmatka, johon täytyy vain heittäytyä. Minullakaan ei ollut kunnollista parisuhdetta hyvin pitkään aikaan, ennen kuin olin löytänyt itseni ja olin valmis siihen. Eikä minunkaan vartaloni ole täydellinen -siinä on leikkausarpia. Kirurgin veitsi ja taitavat lääkärit pelastivat minut hiljattain kuolemalta. Kävin hyvin lähellä kuolemaa ja vasta silloin ymmärsinkään kuinka arvokasta jokainen hetki täällä maan päällä on.
Suosittelen siksi sinulle, että kääriydyt lämpimään takkiin ja suuntaan askeleesi johonkin viihtyisään pieneen kahvilaan. Tilaat listalta juuri sitä mitä haluat, istuudut alas, jonk ajälkeen otat esiin paperin ja kynän. Siinä sitten olet - oman elämäsi arkkitehti. Mieti mitä todella haluat elämältäsi - sillä on paljon annettavaa sinulle! Kirjoita paperille asioita, joista unelmoit ja mieti rauhassa mitä askeleita voit ottaa niiden saavuttamiseksi. Aina kaikkea ei voi saada heti, mutta yleensä asiat järjestyvät, kun sinulla vaan on unelmia ja rohkeutta sekä halua niiden toteuttamiseksi.
Kaunista syksyä sinulle! - w.c.fields
Monia toiveita ja haaveita joutuu odottelemaan. Niin kauan kuin henki pihisee niin on toivoa toiveiden toteutumisesta. Jos jokin ei heti ota toteutuakseen, niin hanki jokin toinen päämäärä jonka pystyt saavuttamaan ja sitä tavoitellessasi myös toisetkin asiat voivat loksahtaa paikoilleen. Kun elämässä on jokin vähäpätöinenkin asia jonka saavuttaminen tuntuu tärkeältä, niin se saa ajatukset muualle asioista jotka eivät tapahdu heti.
Se joka sinut ottaa, myös pitää. Kyllä jokaista varten on joku, kunhan vaan sattuu kohdalleen.
Niin väsynyt, etten ehkä osaa asioita oikein ilmaista, mutta toivottavasti jotain tolkkua sai.- A
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi. On paljon ihmisiä, joiden vuoksi se kannatti kirjoittaa.
Toivotan sinulle iloisia syksyisiä ulkoilupäiviä. :)
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 271804
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha201714Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1081602Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.691531Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka721518Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?581405Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024
Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne191399Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191212Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot651150Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361145