AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  / Saksalaiset Lapissa

Saksalaiset Lapissa

28 Vastausta 1 586 Lukukertaa
Miksi saksalaisten toimenpiteet olivat täysin ponnettomia pohjoisessa? Eikö SS-Nord nimenä antaisi ymmärtää jotain todella ripeää valloitussotaa?

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e3/Silberfuchs-plan.png

Himler johti

Hitler veti osaston pois kun kuuli että SS-poikia kiusataan Suomessa aatteen vuoksi.

SS-Combat Group NORD - Lappiin!

SS-Obergruppenfuhrerin ja Waffen-SS:n kenraalin Karl Maria
Demelhuberin komentama taisteluyksikkö SS-Nord siirtyi Norjan
Kirkenäsistä Suomen Lappiin kesäkuun 6. päivä ja asettui
hyökkäysasemiin Sallaan 18. kesäkuuta hyvissä ajoin ennen
operaatio Barbarossan käynnistymistä.

http://www.aegis-consulting.com/maps/2arelia2(2).jpg

- Erillissotaako?

Pitipäs

http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/Gliederungen/GebirgsdivisionenSS/6GebDSS.htm
kertoo, että SS-Kampfgruppe Nordia johti siihen aikaan SS-Gruppenführer und Generalleutnant der Waffen-SS Karl Demelhuber.

Onkos tämä SS-Obergruppenführer und General der Waffen-SS Karl Maria
Demelhuber jotain sukua edellä mainitulle.

Kielimiehiä kun olet kerro meille Demelhuberin

saavutuksista SS_Obergruppenfuhrer und General der Waffen-SS Karl Maria Demelhuberin Hollannin keikasta.

http://www.bridgend-powcamp.fsnet.co.uk/SS-Obergruppenf%FChrer%20und%20General%20der%20Waffen-SS%20Karl-Maria%20Demelhuber.htm

http://www.islandfarm.fsnet.co.uk/index.html

Halsti kertoo hauskoja juttuja tuosta poliisipäälliköstä

Halsti kertoo muistelmissaan hauskoja juttuja tuosta entisestä poliisipäälliköstä, josta tuli natsipuolueen jäsenyyden kautta oikein sotapäällikkökin. Tuo kaheli tapatti saksalaisia Sallassa oikein urakalla saamatta oikein mitään aikaiseksi.

Tuolta lisää:

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Saksan_surkea_menestys_pohjoises.htm

Herrman, K.: Dietl - Napapiirin kenraali, Loviisan uusi kirjapaino 1957, 242 s.,

Ziemke Earl F. Saksalaisten sotatoimet Pohjolassa 1940-1945, WSOY, 1963, 438 s

Mann Chris, Jörgensen Christer Hitlerin sota pohjoisessa - Saksan sotatoimet Norjassa, Suomessa ja Neuvostoliitossa 1940-1945, Gummerus, 2003, 224 s

Tuossa on vielä yksi tilitys epäonnistumisen syistä

Tuossa on vielä yksi tilitys epäonnistumisen syistä:

Waldemar Erfurth: Muurmannin radan ongelma, WSOY, 1952

Kirjan kirjoittaja toimi pitkään

adjutanttina ja yksiselitteisesti kumoaa monta kertaa esitetyn väitteen, että hänen (Dietl) kuolemansa olisi ollut järjestetty. Sehän oli puhdas lento-onnettomuus.

Herrman, K.: Dietl - Napapiirin kenraali, Loviisan uusi kirjapaino 1957, 242 s.,

Kokematon tai väsynyt lentäjä törmäsi vuoreen

Kirjan kirjoittaja kumoaa monta kertaa esitetyn väitteen, että Dietl:n kuolemansa olisi ollut järjestetty. Sehän oli puhdas lento-onnettomuus.

Kokematon (mitä lentäjä ei luultavasti ollut) tai paremminkin väsynyt lentäjä törmäsi vuoreen.

Kirja on melkoisen harvinainen ja vain harvoista divareista ylipäätään sitä löytyy. Itselleni se tuli aika äskettäin, yllättäin ja pyytämättä.

Tässä tämä päälinkki Bridgend, South Wales.

Etelä Walesiin arvon sotilaat internoitiin.

http://www.islandfarm.fsnet.co.uk/index.html

Älä sotke

ja heidän sotaansa venäläisiä vastaan. Nehän tuli moneen muuhunkin maahan selvitellessään välejään. Saksa oli vallannut (muutamia)isompiakin maita jo tuolloin, ei siinä ollut Suomella sanan sijaa saksalaisten vaatimuksille.

sivun

vaan piilosta

Liian vähän joukkoja

Saksalaisilla oli yksinkertaisesti liian vähän joukkoja Lapissa. Lisäksi taktiikka ei sopinut erämaahan. Muurmannin rata mahdollisti puna-armeijan joukkojensiirrot uhanalaisille kohdille. Suomalaiset kieltäytyivät jatkamsta hyökkäystä syksyllä 1941.
Muurmansk ja rata sinne olivat yksinkertaisesti NL:lle liian arvokkaita, jotta niiden katkaisemisen olisi annettu tapahtua.

Höpö höpö! Niitähän oli jopa 200 000 enimmillään

"Saksalaisilla oli yksinkertaisesti liian vähän joukkoja Lapissa"

Niitähän oli jopa 200 000 enimmillään, näin ainakin väitetään. Tosin saksalaisten systeemi oli erinomaisen tehoton, sillä joukkoja sidottiin "töpinän hommiin" ihan tolkuttomasti.
Normaali käytäntö oli 1:3 tai jopa 1:4. Siis yhtä rintamasotilasta kohden oli aina 2-3 ukkoa töpinässä. Taisteluvahvuus lieneekin ollut parhaimmillaankin vain jotain 50 000 luokkaa eli muutama divisioona. Lisäksi kävi niin, että alussa tapatettiin Sallan rintaman älyttömissä hyökkäyksissä se kaikkein paras ja koulutetuin joukko. Saksan tappiot oli älyttömät verrattuna niiden saavutuksiin.

Silti ei riittäneet

Hyökkäysvaiheessa sajksalaisia oli noin 4 divisioonaa eli kaikkineen 70 000 - 80 000 miestä. Se oli liian vähän, vaikka suomalaisia oli pari divisioonaa. Rintaman pidentyessä joukkoja tuotiin lisää. Lopuksi niitä oli noin 7 divisioonaa ynnä ilmavoimat ja valtava huolto työjoukkoineen eli max noin 215 000 miestä. Sillä joukolla ei enää yritettykään hyökätä. Rintamassa oli laajoja aukkoja ja NL pystyi aina siirtämään joukkoja uhanalaiselle osalle Muurmannin radan avulla,

Ja sitten vielä Lapista

Ei natsi-Saksa uskaltanut hyökätä Lapista edes Kuolaan asti,koska Iso-Britannian merivoimat ja
puna-armeija eli liittoutuneet eivät halunneet antaa Arkangelin
alueen luonnonvaroja natseille.

Arkangel

Kyse ei ollut uskalluksesta, vaan voimien puutteesta. Alun alkaen voimien tarve arvioitiin väärin. Sitten resurssit loppuivat ylipäätäänkin.

Muurmannin radan Sorokan valtaus edellytti

operaation päättämistä jonka jälkeen sieltä vapautuvia joukkoja olisi sijoitettu Muurmannin radan valtaukseen. Lisäksi moninkertaiseti johdetut saksalaiset Lapin joukot ottivat komentoja eri johtoportailta.

Mannerheimiä kehotettiin (Keitel)varustamaan kaksi suurenmoista hiihtoprikaatia.Mannerheim vastasi 4.12.1941 tilanteen muuttuneen koska Leningradia ei oltu vallattu eikä kädenlyönti Syvärillä ollut tottunut.

Mannerheim jatkaa: " Mainittujen edellytysten täytyessä hän olisi valmis hyökkäämään Sorokkaan sekä alistamaan v.Falkkenhorstin Kantalahden operaatioon Siilasvuon divisioonista muodostettavat kaksi prikaatia JOSKIN suomalaisten komennossa. Mutta sitä ennen kyseiset divisioonat olisi irrotettava rintamasta ja saksalaisten otettava YKSIN vastuu Sallan että Uhtuan-Kiestingin lohkoista.

Samanaikaisesti Kantalahden operaation kansa saksalaisten oli hyökättävä myös Muurmanskia kohti, jotta viholliselle ei jäisi mahdollisuutta joukkojen siirtoon pitkin Muurmannin rataa. Mikäli
Vologda ei vielä tuolloin olisi saksalaisten hallussa, niiden olisi ehdottomasti pantava liikkeelle vahvat ilmavoimat tuhoamaan Vologdasta pohjoiseen vievän rautatien varrelta asemalaitteet
ja ratapihat jotta reservien tuonti Siperiasta tulisi ehkäistyksi.

Muuten Mannerheim korosti Muurmannin radan katkaisemista pikaisesti. Mannerheimin vaateliaaseen esitykseen vastattiin Warlimontin soitolla 9.12.1941 Erfurthille tehden tiettäväksi Wolfsschanzessa (Hitlerin päämaja) pidettävän Mannerheimin ehdotusta mahdottomana täyttää.

Mannerheimin neuvotellessa Rovaniemellä asiasta kenraalieversti v.Falkenhorst oli omalaatuisessa tilanteessa, OKW:n antamien ohjeiden nojalla joita ei oltu peruttu hän joutui puolustamaan suunnitelmaa, jota hän itse henkilökohtaisesti piti mahdottomana toteuttaa.

Leningradin ja Murmanskin valtausyritykset

"Mannerheim vastasi 4.12.1941 tilanteen muuttuneen koska Leningradia ei oltu vallattu eikä kädenlyönti Syvärillä ollut tottunut."

Operaatio Barbarossan jumiuduttua paikalleen sekä pohjoisessa että Syvärin suunnalla alkoi heti seuraavan vuoden alusta hirmuinen ruljanssi Suomen ja Saksan välillä. Hitleriä, Himmleriä, Mannerheimia lappasi sinne sun tänne Helsingin, Mikkelin ja Berliinin väliä.

http://www.truveo.com/Hitler-im-Privatgespr%C3%A4ch-mit-Mannerheim/id/4033638157
http://www.militaryimages.net/photopost/showphoto.php/photo/14788


Suunniteltiin uusia operaatioita Leningradin ja Murmanskin kaupungin sekä radan puolustuksen murtamiseksi. Lenigradin puolustuksen murtaminen oli kylläkin edellytys Murmanskin valtaamiseksi ja radan katkaisemiseksi. Leningradin murruttua sieltä olisi vapautunut 5 – 6 suomalaista ja yksi Saksan vuoristodivisioona Lappiin ja Vienan Karjalaan.

Krimin Sevastopolin valtauksen jälkeen Saksan korkein sodanjohto uskoi, että mikä tahansa kaupunki voitaisiin vallata riittävän tarkalla suunnittelulla. Ja oikeana miehenä murtautumaan Leningradiin nähtiin juuri Eric von Manstein. Yhdesää 11. armeijan joidenkin joukko-osastojen kanssa von Manstein siirrettiinkin Leningradin rintamalle armeegruppe Nordin vahvistukseksi ja johtamaan operaatiota ”Revontulet”.

- Operaatio oli tarkoitus käynnistää 15. syyskuuta 1942.

Mutta 27. elokuuta Leningradin rintaman komentaja Govoroff yhdessä Volhovon rintaman kanssa käynnisti vastahyökkäyksen Georg Lindemannin 18. Armeijaa vastaan. Sekä Leningradin että Volhovan rintamat tappiot seuraavien kuukausien aikana olivat valtavat – yli 60.000 miestä. Mutta Lindemannin 18. armeija kuten myös von Manstein ja hänen 11. panssariarmeijansa (kartalla 170.D, 28D. ja 24.D) joutuivat vetäytymään välttääkseen täydellisen katastrofin.

http://rkkaww2.armchairgeneral.com/maps/1942NW/Leningrad/Sinyavino_42.jpg

Tämä merkitsi myös sitä, että saksalaiset eivät pystyneet toteuttamaan suunnitelmiaan tuhota Pyhän Pietarin kaupunkia. Mutta se merkitsi myöskin sitä, että suomalais-saksalaisin yhteisvoimin tehtävä hyökkäys Murmanskiin ja Vienan Karjalaan - yhteinen operaatio ”Lachsfang” - jäi sekin toteutumatta!

Mutkia tuli matkaan suomalaisten USA-asenteen

" Suunniteltiin uusia operaatioita Leningradin ja Murmanskin kaupungin sekä radan puolustuksen murtamiseksi. Lenigradin puolustuksen murtaminen oli kylläkin edellytys Murmanskin valtaamiseksi ja radan katkaisemiseksi. Leningradin murruttua sieltä olisi vapautunut 5 – 6 suomalaista ja yksi Saksan vuoristodivisioona Lappiin ja Vienan Karjalaan. "

Operaatio lohenpyynti, olisi onnistuakseen tarvinnut Leningradin valtausta ja sieltä vapautuvia voimien siirtoa pohjoiseen. ( Dietlin ehdotukseen Erfurth). " Tai jos Kannaksen suomalaiset joukot vaihdettaisiin SAKSALAISIIN. Dietl saattoi näkemykset Rovaniemellä 13.7.1942 vierailleen Jodlin tietoon joka esitteli asian Johtajan päämajassa.

Mutta Hitler olikin muuttanut suunnitelmiaan vastoin kenraaliensa tahtoa ja päänäyttämöksi muodostuikin tuolloin etelä, ja kun sitten suunnan menestyksen huumamana totesi yleisohjeessaan 21.7.1942 päähyökkäyksen ylittäneen kaikki odotukset. Tämä antoi aihetta uskoa että Stalinin yhteydet Kaukasian öljylähteille ja Persiaan lännen materiaali varastoille oli saatu tukituiksi.

Nyt oli otettava seuraavaksi suunnaksi pohjoinen, mikä tapahtuisi parhaiten Lapin Vuoristoarmeijan hyökkäyksellä oman ehdotuksensa mukaan vielä kuluvana syksynä Kantalahteen. Laskelmissa oli otettava huomioon Leningradin viimeistään syyskuussa tapahtuva valtaaminen, mikä vapauttaisi huomattavan määrän suomalaisjoukkoja uusiin tehtäviin.

Toivottavaa oli että suomalaiset liittyisivät hyökkäykseen Sorokkaan josta syystä Erfuth laitettiin tiedustelemaan asiaa Mannerheimiltä, kuitenkin Hitler korosti että operaatio Lachsfang,
Muurmannin radan katkaisu saanut vaarantaa KAIKKEI TÄRKEINTÄ TEHTÄVÄÄ, jona edelleenkin tulisi säilymään Petsamon nikkelikaivosten EHDOTON turvaaminen.

Tällä kysymyksellä nimittäin saattoi olla koko sodan ratkaiseva merkitys. Erfuthin esittäessä asian Heinrichsille, kävi pian selville suomalaisten nuiva suhtautuminen hankkeeseen.

Heinrich esitti Erfuthille että saksalaiset saapuisivat radalle ensimmäiseksi,
koska oli vaara että USA julistaa sodan Suomelle. Mannerheim epäili koko operaatiota koska vuodenaika ei ollut otollinen. Kaikki jäi nyt riippumaan miten Leningradin kohtalo
tulee muodostumaan.

Päivastoin – SS-joukot ... surkeinta

Tässä Norjassa helmikuussa 1941 kasatussa SS-taisteluosasto Nordissa oli ollut 8000 miestä ja 1750 autoa, joista kolmannes hajosi erämaassa muutamassa viikossa.

Nuoret miehet eivät harvalukuisilta teiltä uskaltautuneet maastoon, he pelkäsivät jokaista risahdusta. Vienan meren rannalla sijaitseva Kantalahti jäi pelkäksi valtakunnankansleri Adolf Hitlerin haaveeksi.

http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/Gliederungen/zzz/6SSGebD-3.jpg

Tämä Norjassa helmikuussa 1941 kasattu SS-Kampfgruppe “Nordin” ensimmäinen taistelukosketus maksoi sille 73 kaatunutta ja 232 haavoittunuta. Lisäksi kadonneita oli 147 miestä. Sallan taistelujen tappio oli Himmlerin Waffen-SS:n ensimmäinen merkittävämpi katastrofi.

SS-Vuoristodivisioon hautausmaa Kiestingissä:

http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/Gliederungen/zzz/6SSGebD-1.jpg

Hiukan asian

Tämän linkin http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/Gliederungen/GebirgsdivisionenSS/6GebDSS.htm
vasemmassa alalaidassa on tuhottu kevyt panssarivaunu. Kantakosken Punaiset Panssarit kertoo Sallassa tuhotun kaksi T-27 vaunua. Eli ihan samoja joita Marttyyri-Mallarin isoisä tuhosi Porlammin motissa. Osaatko tunnistaa vaunun tyyppiä.

Saattaisi hyvinkin olla..

Ja Suomessahan Warkauden konepajalla näistä
sotasaaliiksi saaduista ns. 'nopeakulkuisista'
tehtiin rynnäkkötykkejä BT-42. Näitä on useita
eri modifikaatioita, että ainahan niissä pieniä
eroavuuksia on.

http://rkkaww2.armchairgeneral.com/galleries/BT/BT-7A/Photos/BT_7A_20-5.jpg

Toisaalta tietääkseni saksalaisillakin oli
ranskalaisia sotasaalispanssareita tuolla
Lapissa.

Vai T-27 ?

JOs kuitenkin joku tuollainen:

http://wio.ru/tank/gal2/t26-39.jpg

BT-7 se taitaa olla kuitenkin

BT-7 se taitaa olla kuitenkin kun on perävetoinen.

http://rkkaww2.armchairgeneral.com/galleries/BT/BT-7A/Photos/BT_7A_21-6.jpg

Tuossa näkyy Parolan BT-42:n perä hyvin ja sehän on tietenkin BT-7:n perä!

SS-Nord meni uusiksi

SS-Nord muodostettiin 1942 uudelleen sekä varustettiin ja koulutettiin vuoristodivisioonaksi, Waffen SS.n 6. VuorD NORD. Se oli sen jälkeen valiojoukko ja äärimmäisen vahva taisteluyksikkö. Suomalaiset kokivat sen mm Muoniossa syksyllä 1944.

Ei merkitystä!

Operaatio Silberfuchsin kustua kintuille kesällä ja syksyllä 1941 pohjoisillakin rintamilla alkoi ASEMASOTA, joka kesti aina kesäkuun 44 suurhyökkäykseen kannaksella. Ei siellä rintamalla hönkinyt eteenpäin sen jälkeen enää kuin Törni ja muutama muu tärähtänyt natsi.

Dietlkin luopui hommasta jo syksyllä 1941 menetettyään Litsa-joella yli 10.000 miestä. Hän turvautui hyökkäyksissään yksin Luftwaffeen ja osiltaan laivastoon.

Sitä paitsi myös SS-Obergruppenfuhrer Demelhuber siirrettiin syrjään ja hänen tilalleen tuli Ukrainan rintamalta Matthias Kleinheisterkamp sitten kesäkuussa Ja ei hänkään tositoimiin koskaan päässyt puolustajan ankaran vastarinnan takia.

Puna-armeijan Karjalan rintaman offensiivi 24 huhtikuuta - 10. toukokuuta 1942 pysäytti viimeksikin SS-joukkojen rimpuilut.

http://www.aegis-consulting.com/maps/6arelia6(2).jpg

Näkyypi olevan tuo

vanha tuttu Talvisodasta ja jatkosodan alkupuolelta.88.JvD Arkangelista.
 /   /  / Saksalaiset Lapissa

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta