Muusikoiden.netistä löytyi mielenkiintoinen juttu Harley Bentonista.

http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=1166

Kaveri oli siis ostanut Gibson ES-335 -mallisen puoliakustisen Harlikan T-kaupasta sillä tavoitteella, että hän alkaisi röytämään sitä. Hän oli varautunut susikappaleeseen, mutta yllättyi.

Siinä vaiheessa miekkosellamme oli alkanut herätä epäilys, ja hän oli alkanut mittailemaan Epiphone Sheratonia. Paljastui, että kyseessä oli aivan 1:1sama kitara - Epiphone vain maksaa kolminkertaisen hinnan. Röytäminen oli jäänyt sikseen - Harlikasta tulikin aivan soittopeli.

Tuo juttu vahvisti epäilyni. HB:t ja Epiphonet tulevat samasta tehtaasta - tässä tapauksessa Shinen tehtaasta Koreasta. Parhaisiin yksilöihin, jotka on tehty priimapuusta, lätkäistään Epiphonen leima ja niihin, joista ei tule Epiphonea, sitten jokin muu - kuten Harley Benton, sillä Shine toimittaa myös Thomannille.

Mitä tästä opimme? Koiraa ei ehkä ole karvoihin katsominen, mutta "eliittimaineessa" olevan kitaran kopio todennäköisesti on itsekin hyvä. Olen joskus maininnut, että minulla on HB:n Les Paul, joka muistuttaa Epiphonen Les Paulia pelottavassa määrin - on todennäköistä, että kyseessä oli Shinen tai jonkun muun korealaisen tehtaan tuotos, johon oli lätkäisty Epiphonen logon sijaan Harley Bentonin logo.

Pidän todennäköisenä, että Harley Bentonin Gibson -kopioit ovat kategorisesti parempia kuin heidän Fender-kopionsa, aivan siitä syystä, että Leo Fender suunnitteli Stratocasterin massatuotantoon kun taas Les Paul suunnitteli oman kitaransa puolestaan soittajan näkökulmasta. Kun Stratosta, joka siis alunperinkin oli tarkoitettu suurelle yleisölle (leppärunko, pulttikaula, yksinkertainen mikitys) sitten tehdään halpiskopio, tulos on sutta ja sekundaa.

Muusikoiden.netin kirjoittaja oli todennut aivan saman asian kuin minä itsekin: HB:n kielet ovat paskaa, ensimmäisenä kannattaa vaihtaa kunnon kielet.

Tuo kirjoitus myös vahvistaa oman ennakkoepäilyni: ikinä ei kannata ostaa mitään kaikkein halvinta. Ne kaikkein halvimmat HB:n stratokloonit todennäköisesti ovat täyttä kuraa, kun taas investoimalla hiukan enemmän Les Paul-klooniin tai puoliakustiseen saa todennäköisemmin toimivan soittimen.